torstaina, syyskuuta 21, 2017

Game Music Collective - Videopelimusiikkia livenä suomalaisin voimin


Syyskuinen keskiviikkoilta täytti Finlandia-talon lehtereitä myöten likinäköisellä ja kumaraselkäisellä - mutta tavallista nuoremmalla - konserttiyleisöllä, kun suomalainen pelimusiikkiorkesteri Game Music Collective debytoi näyttävästi. Aivan liian nopeasti vierähtäneen kaksituntisen aikana yleisö pääsi nauttimaan fantastisesta musiikista, joka lumosi sovituksillaan ja palautti mieleen nostalgisia muistoja putkitelevision ääreltä.







Nopeat risut konsertista ennen ruusuja. Ohjelma olisi saanut olla monipuolisempi. Lähemmäs yli puolet kappaleista oli peräisin Square-Enixin peleistä. Tämä ei itsessään ollut huonoa asia; pidetäänhän Nobuo Uematsua eräänä kaikkien aikojen arvostetuimpana pelisäveltäjänä ja jokainen miehen soundtrack ansaitsi oman konserttinsa. Mutta jos jostain häpeällisestä syystä ei ole koskaan pelannut Final Fantasy –sarjan pelejä, ohjelma saattoi tuntua puuduttavalta. Kaikkien tuntemat Super Marion ja The Legends of Zeldan musiikit loistivat poissaolollaan, eikä yhtään kappaletta kuultu Nintendon hovisäveltäjä Koji Kondon mittavasta tuotannosta. Nintendo on tunnetusti tiukka tekijänoikeuksistaan, joten aloittelevalle orkesterille ei kenties ole haluttu antaa lupaa ”pilata” heidän tuotettaan. Mutta tämän konsertin taltioinnin nähtyään Nintendo voi olla varma, että yhteistyö Game Music Collectiven kanssa on parhaaksi kaikille. Toivokaamme, että tulevaisuudessa kontaktit Suomen ja Japanin kanssa mahdollistavat Mario ja Zelda –teemaiset pelikonsertit.

Videopelit ovat lähes 40 vuoden ajalta tuottaneet sellaisen määrän musiikkia, että yksi konsertti ei voi mitenkään tyydyttää jokaista kuulijaa. Allekirjoittanut esittää täten seuraavia toivomuksia tulevia esiintymisiä varten:
  • Castlevania -> mikä tahansa pelisarjan osa. Symphony of the Night sopisi omaksi konsertikseen.
  • Edellä mainitut Mario ja Zelda -pelisarjat -> Erityisesti Yoshi’s Island (SNES) ja Ocarina of Time (N64).
  • Pokémon -> Ensimmäinen ja toinen generaatio (Game Boy & Game Boy Color).
  • Metroid -> Super Metroid (SNES) ennen kaikkea.
  • Donkey Kong -> Donkey Kong Country 1 & 2 (SNES) sekä Donkey Kong 64 (N64)
  • Max Payne teema -> Ennen Angry Birdsiä tunnetuin suomalainen pelitunnari.
  • Sekalaista: Street Fighter II, Diablo, Age of Empires, F-Zero, Banjo-Kazooie, DuckTale jne.

Kuten mainittua, pelimusiikkia on valtava määrä. Tämä on positiivinen ongelma, sillä Game Music Collectivelta ei lopu materiaali kesken ihan heti, vaikka onkin epätodennäköistä, että Bomberman 64-konsertti ei myy kannattavasti lippuja. Tai mistä sen tietää?

Sitten jälleen kehuihin. Finlandia-talon kuulijakunnan ei tarvinnut tyytyä puolivillaiseen ”Samulin ja Eetun bändisessioon, jossa vedetään valoshowssa muutamat megamanit”. Päinvastoin, Game Music Collective tarjosi tasoltaan maailmanluokan taide-elämyksen. 19-henkinen orkesteri koostui Sibelius-Akatemian ammattilaisista, ja instrumenttien skaala vaihteli fagotista triangeliin ja huilusta ksylofoniin. Mukana oli myös rummut ja syntikka. Game Music Collective ei ole siis verrattavissa ulkomailla soittaviin pelirock-yhtyeisiin, vaan painotus on klassisessa musiikissa. Konsertti ei silti ollut hiljaista kamarimusiikkia, vaan meno yltyi varsin mahtipontiseksi viimeistään, kun väliajan jälkeen lavalle astui täysiverinen mieskuoro.



Kappaleiden sovitukset olivat parasta, mitä on ehkä koskaan kuultu peligenren alalla. Jonne Valtonen ja Roger Wanamo eivät ole vain kopioineet melodioita isolle kokoonpanolle, vaan jokaisen soittimen rooli on mietitty tarkkaan ja sovituksista on tehty yllätyksellisiä: kappale voi alkaa hiljaa mukaillen pääteemaa, räjähtää välittömästi fortissimoon, siirtyen seuraavaan teemaan, välillä leikkien sooloinstrumenteilla eri tahti- tai sävellajissa, lipuen jälleen alkuteemaan, ja loppua hitaasti hiljentyen. Koska taustalla ei ollut häiritsevää videokuvaa, vaan abstrakteja kuvioita, saattoi niin maallikko kuin musiikinteoriaa opiskellut keskittyä kuuntelemaan sovitusten nyansseja. Erityisen vaikuttavat ja monipuoliset sovitukset oli tehty Secret of Mana (SNES) sekä Chrono Trigger (SNES) –tunnusmelodioihin, ja välillä ihmetteli, miten 19 soittajaa voi kuulostaa 100-hengen sinfoniaorkesterilta.

Suomalaista väriä konserttiin antoi Ari Pulkkisen säveltämä maailmankuulu Angry Birds-teema, sekä ratkiriemukkaana itäeurooppalaisena sovituksena soitettu Pekka Karjalaisen legendaarinen Lotto-tunnari, jota oli höystetty Kimmo Koskisen pokerin tuplausmusiikilla.
video


Konsertin lopussa yleisö tarjosi seisaaltaan raikuvat aplodit orkesterille, sen taiteelliselle johtajalle sellisti Lukas Stasevskijlle ja rennon vitsikkälle kapellimestarille Eero Lehtimäelle. Encorena kuultiin Final Fantasy VII:n One Winged Angel (PS1).

Kaiken kaikkiaan Game Music Collective on tehnyt historiaa. Se on ensimmäinen eurooppalainen pelimusiikkiin erikoistunut orkesteri. Tätä ennen maailmassa on ollut vain muutamia peliorkestereita, luonnollisesti Japanissa ja Pohjois-Amerikassa. On melkein kysyttävä, miksi kesti näin kauan, ennen kuin pelimusiikki tuotiin kunnolla live-näyttämölle? Kyse voi olla siitä, että pelimusiikkia on pidetty toissijaisena tuotteena, jonka tehtävä on vain tukea pelikokemusta. Ei ole ajateltu, että musiikki voisi toimia itsenäisenä konserttikappaleena. Sama ajattelu on koskenut elokuvamusiikkia, vaikka nykyään säveltäjät kuten John Williams ja Bernard Herrmann sijoitetaan samalla jalustalle Schubertin ja Tšaikovskin kanssa. Voi olla myös, että pelimusiikin esittämistä ei ole pidetty taloudellisesti järkevänä. Mutta kuten nähtiin Finlandia-talossa, sali oli loppuunmyyty. On myös mukava huomata, että pelimusiikki vetää konserttisaliin ihmisiä, jotka eivät normaalisti käy klassisen musiikin esityksissä.

Tahtipuikko toivottaa täten Game Music Collectivelle valoisaa tulevaisuutta ja menestystä. Ovathan kausikortit jo myynnissä? ;)

Suosituimmat artikkelit