sunnuntaina, elokuuta 23, 2009

Artikkeli: Light Music (Viihdemusiikki)

Huom.
Tämä kirjoitus on poimittu aiemmasta blogistani.  



Käsittelin toukokuisessa blogiviestissäni tuotantomusiikkia. Kerroin pintaa raapaisten sen periaatteista, käytöstä ja olipa mukana myös muutamia ääninäytteitä. Johtuen genrejen rajattomuudesta, tuotantomusiikki on helppo sekoittaa muihin varsin "epämääräisiin" musiikkialueisiin. Näitä ovat mm. Easy Listening, Lounge, Muzak, Beautiful Music, Mood Music ja Light Music. Termien suomentaminen ei edes onnistuisi ja yleisesti näitä kaikkia kutsutaan suomeksi sanalla viihdemusiikki. Mikä näitä kaikkia musiikin osa-alueita yhdistää ovat yleinen instrumentaalisuus ja käyttö "taustamusiikkina". Jokaiselle lienee käsitys hämärän unisesta drinkkibaarista, jossa taustalla soi vaimea loungemainen jazz. Entiseen maailmanaikaan, etenkin Yhdysvalloissa, julkisten rakennusten hississä tapasi soida instrumentaalisovituksia kuuluisista kappaleista. Samoja säveliä kuuli myös ostoskeskuksessa. Orkesterit musiikin taustalla pysyivät yleensä nimettöminä ja levyjä oli harvoin myytävillä rockia ja poppia notkuvilla hyllyillä, korkeintaan alelaarin pohjalla.

Easy Listening -tuotanto on todella valtava huolimatta sen tunnettuvuudesta, eritoten Suomessa. Amerikan markkinoilla lounge on kylläkin sangen suosittu genre ja esimerkiksi tälle musiikille pyhitettyjä blogeja on kymmennittäin.

Tässä kirjoituksessa keskitymme kuitenkin viihdemusiikin ehkä lähimpänä klassista musiikkia olevaan alueeseen, eli Light Music(suomeksi käännettynä 'kevyt musiikki'). Tarjoan teille jälleen musiikkimaistiaisia tiettyjen linjan säveltäjien tuotannosta.


Niin mikä genre?
Robert Farnon: Portrait of a Flirt

Light Music alkoi kerätä suosiota 20. vuosisadan alussa impressionistisen musiikin ollessa vielä valtavirran huipulla. Tuon ajan säveltäjien - Debussyn, Ravelin, Satien, Saint-Saënsin ym. aikalaisten - teokset olivat tyyliltään välillä vaikeasti hahmottuvia, atonaalisia vivahteita ja musikaalisia ristiriitoja sisältäviä.
Nykymusiikkia ymmärtääkseen sitä tarvitsi pahimmassa tapauksessa opetella. Tilausta oli siis hieman "vähemmän vakavalle" musiikille. Yleisö halusi kuunnella musiikkia, jossa oli selkeä melodia, joka ehkä teki hyvälle mielelle ja sitä pystyi kuuntelemaan vaikkapa työn lomassa.
Syntyi niin sanottu kevyt musiikki, vastapainona raskaalle klassiselle.

Kevyen musiikin juuret lepäävät Britannian maaperällä ja käytännössä koko tyylin tuotannon voidaan katsoa olevan lähtöisin vuosina 1910-1960 vaikuttaneiden englantilaissäveltäjien kynistä. Jopa maan klassisen musiikin suurmiehen Sir Edward Elgarin tuotannossa on osin kuultavissa kevyelle musiikille tyypillinen yksinkertaisuus.

Light Music ei tuotantomusiikin tavoin ollut rajattu vain tietyntyyliselle melodiankululle. Sitä toki yhdisti orkesterisovitukset, usein helppotajuinen ja melodikas eteneminen ja yksinkertainen rytmi. Monissa 40-50-lukujen "kulta-ajan" sävellyksissä on tunnusomaista hilpeä, naiivi melodia tai teema, joka yleensä toistuu kappaleen alussa. Kappalerunkoon kuului myös hieman poikkeava, kenties mollissa oleva väliosuus. Toisin kuin monet klassiset kappaleet, tyypillinen kevyen muusikin sävellys kesti populaarimusiikista tutut 3-4 minuuttia. Mitään Fantasie in G# -tyylin nimettyjä sävellyksiä ei ollut, vaan kappaleilla oli yleensä kekseliäät nimet, ja musiikki mahdollisesti kuvaili jotain hahmoa tai tekemistä.
Mutta kuten sanottua, tyylilaji vaihteli säveltäjästä ja vuosikymmenestä toiseen. Niinpä kevyeen musiikkiin kuuluu myös orkesterisarjoja ja vakavampiakin sävellyksiä.


Radio pauhaa

Charles Williams: Rhytm On Rails

Radioiden kehityttyä ja BBC:n aloitettua säännölliset lähetykset 30-luvulle tultaessa myös kevyt musiikki löysi tiensä ihmisten kotiin. Tätä ennen teoksia oli luonnollisesti esitetty konserttisaleissa yleensä täpötäydelle yleisölle. Lontoossa sijaitseva Queen's Hall ja siellä toimiva Queen's Hall Orchestra toimi kevyen musiikin esitysten pioneerina ennen rakennuksen tuhoutumista vuoden 1941 pommituksissa. Myöhemmin uudistettu New Queen's Hall Orchestra jatkoi kevyen musiikin esityksiä.

Lopullisen sysäyksen kohti suosiota Light Music sai sodan jälkeen vuonna 1945 BBC:n aloitettua aina 60-luvun lopulle asti jatkuneen BBC Light Programme -päiväohjelmasarjan. Vuosien varrella kuultiin kymmenittäin sarjoja, niin komedioita, sitcomeja, saippuaoopperoita, lastenohjelmia kuin myös musiikkiohjelmia. Monella ohjelmalla oli vuosikymmeniä soiva tunnusmusiikki, joka poikkeuksetta oli kevyen musiikin säveltäjän tekemä.
Kahdesti päivittäin radiossa soi myös Music While You Work, sekä vain perjantaina soitettu Friday Night is Music Night. Näistä edellinen oli nimensä mukaisesti tarkoitettu piristämään työpäivää jatkuvalla, suorina lähetyksinä soitettuina kevyen musiikin esityksinä. Ohjelma alku ja lopputunnuksena toimi alla oleva kappale.
Eric Coates: Calling All Workers


Kevyen musiikin suosio alkoi pikkuhiljaa hiipumaan 60 luvulla, vaikka vielä edellinen vuosikymmen oli kappaleiden määrätuotannon puolesta menestyksekästä aikaa. Suuntausta kuitenkin söi rokin ja muun populaarimusiikin yleistyminen radiotaajuuksilla ja Easy Listening/Lounge tyyppisen-kategorian irrottautumisen kevyen musiikin tyylistä. Monet 40-50 -luvuilla säveltäneet musiikintekijät vaihtoivat joko tyyliään tai rupesivat tuottamaan maksua vastaan musiikkikirjastoille vapaasti käytettävää tuotantomusiikkia. Tämän vuoksi samoja säveltäjiä näkee niin tuotantomusiikin kuin kevyen musiikin artistilistoilla.

1963 suorat radion orkesterilähetykset vaihdettiin valmiiksi nauhoitettuihin äänitteisiin ja BBC:n Light Programme -kanavaohjelmiston päätyttyä 1967 loppui kevyen musiikin soitto Radio 1:n puolella. Satunnaiset lähetykset jatkuivat vielä Radio 2:n puolella aina vuoteen 1984.
Pian tämän jälkeen BBC alkoi tuhoamaan vanhoja kevyen musiikin äänitteitään, mutta kiitos erään genren suurista nimistä, Ernest Tomlinsonin(s. 1924) ja hänen perustamansa The Library of Light Orchestral Music, on tähän päivään asti säästynyt noin 10000 muutoin hävitettyä teosta.
Alkuperäisiä kappaleita on uudelleenlevytetty useaan otteeseen 1990 ja 2000 -luvuilla monien orkesterien toimesta. Näistä on kerätty mm. 28-osainen brittiläistä kevyttä musiikkia sisältävä levykokoelma. Myös alkuperäisiä, 30-50 luvulla äänitettyjä tallenteita on julkaistu CD-levyillä.
Light Music ei siis suinkaan ole unohdettu musiikin ala. Juhlakonsertteja järjestetään tämän tästä, retro- ja informaatiosivuja on netissä lukuisia, bloginpitäjät esittelevät ja julkaisevat vinyyliharvinaisuuksiaan palstoillaan ja toimiipahan nettitaajuuksilla jopa musiikille pyhitetty UK Light Radio.
Sidney Torch: Shooting Star


Merkittävät säveltäjät

Eric Coates (1886 - 1957)

Nottinghamshirestä kotoisin oleva Eric Coates tunnetaan yhtenä ensimmäisenä kevyen musiikin uraanuurtajista. Soitettuaan 7 vuotta Queen's Hall Orchestrassa viulia Coates siirtyi kirjoittamaan omia teoksiaan, joista kuuluisia on mm. The Merrymakers(1922) ja London Suite(1933). Coates teki paljon yhteistyötä myös Britannian Yleisradion BBC:n kanssa ja hänen säveltämiä tunnusmusiikkeja käytettiin useissa radio-ohjelmissa. By the Sleepy Lagoon(1930) (suomeksi Uinuvalla Laguunilla) on ennätyksellisesti yhä radiossa jo vuodesta 1942 lähtien lähetetyn Desert Island Discs -ohjelman tunnusmusiikkina.

Robert Farnon
(1917 - 2005)

Kanadalainen Robert Farnon tunnetaan tuotteliaana kevyen musiikin säveltäjänä. Muutettuaan Englantiin sotavuosien jälkeen ja ihastuttuaan Coatesin, Haydn Woodin ja Charles Williamsin teoksiin, Farnon aloitti omien sävellystensä kirjoittamisen. Oman Robert Farnon & His Orchestran turvin hän levytti genren klassikot Jumping Bean ja Portrait of a Flirt. Myöhemmin urallaan hän toimi muun muassa Frank Sinatran ja Tony Bennetin orkesterinjohtajana ja musiikin sovittajana.
Farnonilla on mielenkiintoinen yhteys suomalaisiin. Muumipeikko-sarjakuvien myyntiä edistääkseen Britanniassa Farnonia pyydettiin säveltämään kappale "Muumilaakson kevätjuhla". Kappale suomennettiin Laila Järvisen toimesta ja sen levytti Maynie Siren vuonna 1959. Vanhempi polvi saattaa vielä muistaa tutun melodian ja kertosäkeistön:
Hatti ja vatit ne satapäisnä hyppii sinne tänne vain hatti ja vatt, vatti ja hatt, hatti ja vatt, vatt.


Sidney Torch
(1908 - 1990)

Brittiläinen pianisti ja taitava urkuri Sidney Torch kuuluu kevyen musiikin suuriin nimiin. Toimittuaan lähes 20 vuotta useiden elokuvateattereiden pääurkurina mykkäfilmien musiikkiraitoja soittaen, hän - jo hyvin kuuluisana miehenä - siirtyi täysipäiväiseksi sovittajaksi ja orkesterinjohtajaksi. Torch teki BBC:lle töitä, ja hänen toimestaan perustettiin yhtäjaksoisesti jo vuodesta 1957 radiossa lähetetty Friday Night is Music Night. Torch toimi monien säveltäjien kevyttä musiikkia esittävän BBC Concert Orchestran kapellimestarina aina vuoteen 1972 asti. Urkumusiikkinsa lisäksi hänen kappaleitaan ovat muun muassa London Transport Suite ja All Strings and Fancy Free.

Trevor Duncan(1924 - 2005)

Lontoon Camberwellissä syntynyt Trevor Duncan oli itseoppinut muusikko. Jo 12 vuotiaana hän pystyi soittamaan piano pelkällä korvakuulolla. Aloitettuaan työt BBC:llä hän tutuistui sekä kevyen musiikin että tuotantomusiikin tekoon. BBC:n evättyä mahdollisuuden julkaista oman työntekijänsä musiikkia, Duncan keskittyi säveltämään taustamusiikkia uutisfilmeihin ja BBC:stä erillään oleville yhtiöille. Duncanin kerättyä sävellyksilään myöhemmin huomattavaa suosiota, hän erinäisten erimielisyyksien johdosta erosi BBC:n palveluksesta. 50-60 -luvuilla Duncan tuotti kevyttä musiikkia, ns. tunnelmamusiikkia sekä paljon tuotantomusiikkia aina kuolemaansa asti. Orkesterituotantonsa kuuluisiimpiin kappaleisiin kuuluu esim. nimekkeet High Heels, The Girl From Corsica ja 20th Century Express.

Ernest Bucalossi: The Grasshopper's Dance

Ei kommentteja:

Suosituimmat artikkelit