sunnuntaina, elokuuta 23, 2009

Levyarvostelu: ABBA - Ring Ring (1973)

Huom.
Tämä kirjoitus on poimittu toisesta blogistani. Alkuperäinen luontipäivä 21. elokuuta 2008. Spotify-linkit lisätty syyskuussa 2009.





Julkaistu: 26 Maaliskuuta, 1973
Tuottajat : Benny Andersson ja Björn Ulvaeus

- Spotify-linkki -

Kappaleet:

  1. Ring Ring
  2. Another Town, Another Train
  3. Disillusion
  4. People Need Love
  5. I Saw It In The Mirror
  6. Nina, Pretty Ballerina
  7. Love Isn't Easy (But It Sure Is Hard Enough)
  8. Me And Bobby And Bobby's Brother
  9. He Is Your Brother
  10. She's My Kind Of Girl
  11. I Am Just A Girl
  12. Rock'n Roll Band



Abban debyyttialbumin julkaisusta on jo vierähtänyt aikaa reilut 35 vuotta. Tuona aikana legendaarinen bändi on ehtinyt hajota ja sen jäsenet elää omaa elämäänsä - kukin tavallaan. Abban musiikkituotanto on puolestaan elänyt jaksoittaista elämää. Välillä se on on ollut kova sana musiikin rintamalla, mutta toisaalta on ollut hetkiä, jolloin yhtye on ollut täysin pois muodista.
Tällä hetkellä Abba on jälleen ajankohtainen nimi. Mamma Mia -musikaali on ollut nähtävissä kaikkialla maailmalla, ja nyt tästä musikaalista on tehty jopa elokuvaversio. Abba-buumi on jälleen täällä, vaihteeksi. Siis on aikaa kaivaa esiin vanhat Abba Gold -kokoelmat ja pistää stereoista soimaan hieman Dancing Queeniä.
Abban ensimmäinen albumi ajoittuu aikaan ennen Waterloota. Bändi oli vasta muodostunut hiljattain, ja menestys maamme länsinaapurissa oli noussut yli ionosfääritason. Tällöin myös ajatus laajemmista markkinoista, ja laulukielen vaihtaminen ruotsista englantiin otettiin vakavasti. Lopputuloksena oli 12 kappaleesta koostuva Ring Ring -albumi, jonka suurin hitti oli levyllä oleva samanniminen kappale. Levy ei kaikesta huolimatta ollut menestys Ruotsin tai Skandinaavien ulkopuolella, ja yhtye saikin odottaa astumista maailmanmaineeseen vielä vuoden.

Sitten itse arvosteluun levyn sisällöstä.
Musiikkigenreltään levyn tuotanto määritellään tuon ajan popiksi, joskin rokin rooli kuuluu vahvasti kappaleiden läpi, toisaalta tyyli vaihtelee paljoltikin kappale kappaleelta. Yleisilmeeltään musiikki on verraten kevyttä ja yksinkertaista ja myöhempien tuotantojen tyypillinen "Abba-soundi" on paikoin olematonta. Myös Björnin lauluosuuksien määrä poikkeaa totutusta. Jotakin kuuntelijaa hänen lauluäänensä toki voi miellyttää, mutta Abba teki myöhemmin oikein jättäen laulamisen Agnethalle ja Anni-Fridille. Kaikesta näkeekin, että tässä vaiheessa bändi vasta haki sijaansa musiikkibisneksestä ja erilaiset kokeilut koettiin kannattavana.

Ring Ring: Iskevät kitarariffit aloittavat levyn ensimmäisen kappaleen. Sama riffi pyörii looppina taustalla, pitäen kappaleen kasassa. Lauluosuudet kuuluvat naissolisteille, jossa etenkin Agnethan ääni kuuluu vahvasti. Ennen kertosäettä oiva ratkaisu; Musiikki taukoaa ja rumpurytmien säestyksellä kuuluu vain laulu. Kertosäkeen sanat "ring ring" tarpeeksi helpot ja muistettavat, jotta jokainen, kansallisuudesta ja kielestä riippumatta, pystyisi ne laulamaan. Tarttuva kappale ja taattu ensihitti.

Another Town, Another Train: Huilumelodialla alkava esisoitto, josta alkaa Björnin hellä lauluosuus. Kertosäkeessä muut yhtyvät lauluun. Kevyt kesäloma-tyylinen iskelmäbiisi, jonka kertosäe voi jäädä mieleen. Muuten ehkä liiankin heppoinen ja yksinkertainen kappale.

Disillusion: Tuskin tuttu monellekaan, edes Abbaa kuunnelleelle. Kevyt rock-kappale Agnethan laulamana. Melodia mieleenpainumaton, kertosäkeessä hoetaan(yllätys yllätys) disillusion, joka suomeksi tarkoittaa "tuottaa jollekin pettymys". Sen tämä kappale tuotti ainakin minulle.

People Need Love: Ruotsin Tio i Topp listalla 3. yltänyt kappale. Rytmikäs balladi, joka melodialtaan toistuu samanlaisena lähes koko kestoltaan, lopussa kuitenkin nousee sävelasteikoissa korkeammalle. Lauluosuudet vaihtelevat miehillä ja naisilla ja kertosäkeessä kaikki laulaa. Keskivertoa parempi kappale.

I Saw It In The Mirror: Erittäin hidas balladi, jossa Björn toimii pääsolistina. Melko tasapaksu ja turhan yksinkertainen melodia, joka unohtuu lähes heti. Keskiosassa melodiasta poikkeava osuus, joka ei säväytä.

Nina, Pretty Ballerina: Kappale alkaa höyryveturin pillin ujelluksella, lisäksi kappaleessa kuullaan ääniefektinä "yleisön" huutoa, joka kuvaa ballerinan esiintymistilaisuutta. Ponnekas ja iloinen sävel tarttuvalla kertosäkeellä ja iskevillä lyriikoilla takaa hyvän biisin konseptin. Kuuluu albumin parhaimmistoon.

Love Isn't Easy (But It Sure Is Hard Enough) : Countrykitaran riffeillä starttaavassa biisissä Brörn että tytöt ovat vauhdissa. Kappale on sekä rytmikäs että pirteä, ja melodia yksinkertainen. Kestää uudelleenkuuntelua. Mielenkiintoisen lisämausteen antaa kumahdus, joka kuuluu ennen kappaleen otsikon sanoin laulettua osuutta. Huomionarvoisin kappale.

Me And Bobby And Bobby's Brother : Todella harvoin kuultu kappale(kuten lähes kaikki tällä albumilla), mutta ei mikään Disillusionin tapainen mitäänsanomattomuus. Rytmikäs melodia ja iskevä kertosäe tekee tästä kuunneltavissa olevan kappaleen. Ei mikään Mamma Mia ole kyseessä, mutta yllättävän pirteä skipale.

He Is Your Brother : Levyn ehkäpä ykkösbiisi, jos Ring Ring alkaa kyllästyttämään. Erittäin rytmikäs ja tarttuva, jopa lievästi hillbillymäinen rock-balladi. Björn laulaa jälleen tyttöjen kanssa, mutta tällä kertaa hänen miehenääni sopii hyvin tälle matalan sävelasteikon kappaleelle. Osuus, jossa Agnetha ja Björn laulavat kilpaa vuorotellen tekee kappaleesta jo omalaatuisen. Kaikin puolin kyseessä on mahtava kappale.

She's My Kind Of Girl : Todellinen abba-erikoisuus: Björnin ja Bennyn duetto(myös muita miesääniä taustalla) ilman tyttöjä. Kitara ja hi-hat kuuluvimmat soittimet. Kappale ei mitenkään maailmaamuuttava, mutta ei ollenkaan tylsä. Melodia miellyttää korvaa, ja Abbaa kuunnelleelle tämä voi olla mukava, erilainen, kokemus.

I Am Just A Girl : Kappaleen pärähtäessä ilmoille voi hetken kestää, ennen kuin tajuaa mistä on kyse. Kyse on Abbasta kokeilemassa musiikkityylejä. Tällä kertaa balladi kuiskien kähisten koko köörin toimesta. Väliosuudessa palataan normaaliin ääneen, mutta laulu ei edes kuulosta kuuluvan Anni-Fridille tai Agnethalle. Kappale itsessään on aika pliisu, mutta erikoisuutensa takia sen saattaa joutua kuuntelemaan pari, kolmekin kertaa, jotta voi uskoa samojen ihmisten olevan Money Money Moneyn tai Winner Takes It All:n takana. Albumin tahaton hupibiisi.

Rock'n Roll Band : Nimestä jo voi päätellä, että kyse ei ole europopista vaan rokkikitara kuuluu heti alusta alkaen kokoonpanoon. Björnillä työtä riittänyt tässäkin albumissa, laulu raikaa ja kitaraa saa soittaa yhtä aikaa. Itse kappale on tylsähkö ja melodia todennäköisesti haihtunut mielestä heti musiikin loputtua.

Loppusanojen aika.
Suuret hitit antavat vielä odottaa ja debyyttialbumista jääkin hieman koemielessä kasaan koottu levy. Kunnollisia biisejä vain 5-6 kpl, eli puolet jää välittömästi unohduksiin kappaleen kertaalleen kuunneltuaan. Totta kai jokainen Abba-fani kuuntelee nuo muutkin kappaleet joka toinen viikko. Levy ei silti tarjoa täydellistä musiikkielämystä, vaan kyse on vain "keskinkertaisen eurooppalaisyhtyeen" ensilevytyksestä. Abba-historiaa se täydentää tyylikokeiluineen silti ansaitsevasti.

Huomatkaa, etten ole arvostelussa antanut juurikaan painoarvoa lyriikoille. Ne vaatisivat oman kielellisen, runollisen ja viitteellisen näkökulman, jossa jo suomentaminen kävisi työstä. Siksi olen päättänyt arvostella levyjä nimenomaan musiikin kannalta. Kuvitelkaamme, että kaikki biisit muutettaisiin instrumentaaliversioiksi? Hyvillä lyriikoilla varustetta kappale saattaisikin olla kuunneltuna melkoista pakkopullaa. Mutta, hyvän melodian ja rytmin sisältämä kappale pitää suosionsa taian tällöinkin.

Ei kommentteja:

Suosituimmat artikkelit