sunnuntaina, elokuuta 23, 2009

Levyarvostelu: ABBA - Waterloo (1974)

Huom.
Tämä kirjoitus on poimittu aiemmasta blogistani. Spotify-linkit lisätty syyskuussa 2009.


Tervehdys. Jatkan ABBA-levyarvostelusarjaa ottamalla käsittelyyn yhtyeen seuraavan albumin, Waterloon. Aikaa säästääkseni jätän historiikit lukijan käännettäväksi Wikipediasta. Arvostelun selkeyttämiseksi annan tästä lähtien jokaiselle kappaleelle tähtiä 1-5 kappaletta.
Tällöin tarkoittaa
* = Kidustusta korville
** = Perus 'daada daada'
*** = OK
**** = Kunnon skipale
***** = Must listen-hitti
Myös puolikkaita pisteitä voidaan antaa

  • Julkaistu: 4. Maaliskuuta 1974
  • Tuottajat: Benny Andersson & Björn Ulvaeus
  • Genre: Pop
  • Spotify-linkki
  • Kappaleet:

1
Waterloo
2
Sitting In The Palmtree
3
King Kong Song
4
Hasta Mañana
5
My Mama Said
6
Dance (While The Music Still Goes On)
7
Honey, Honey
8
What About Livingstone
9
Watch Out
10
Gonna Sing You My Lovesong
11
Suzy-Hang-Around
Arvostelu:

Waterloo
Loistava, rytmikäs kitarabiitti aloittaa kappaleen. Äänessä Agnetha ja Anni-Frid. Yksinkertainen ja tarttuva melodia soi läpi tämän iloisen kappaleen. Musiikki koostuu kahdesta vuorosta, tavallisesta säkeestä ja kertoskeestä. Jokainen voi jälleen, englantia osaamatta, huutaa "Waterloo". Ei ole yllätys, että kyseinen kappale voitti aikoinaan Euroviisut. Abba-klassikko. *****

Sitting In The Palmtree
Tuskin koskaan radiossa soitettu Abba-harvinaisuus. Kuten tyypillistä debyyttialbumille, Björn on pääsolistina tässä kappaleessa. Alun rento, "lekoilua lomarannalla"-tyylinen kitaran näppäily lupaa hyvää. Kappale sortuu kuitenkin rauhallisuuteensa, ja onkin liian vaatimaton kappale ollakseen suosittu. Alku, lievä omaperäisyys ja "Jeanie Jeanie on my mind"-kertosäe pelastavat kappaleen täydeltä häpeältä.
**

King Kong Song
Vahva kitarariffi aloittaa jo helposti nimestä päätellen olevan rokkibiisin. Björnillä taas laulurooli, mutta nimenomaan ei-herkät kappaleet sopivat hänelle paremmin. Agnetha ja Björn "jakavat" lauluosuudet, ja mikä huvittavinta, kertosäkeessä Bennylläkin on laulurooli; Hän säestää suullaan "bo bo bobo bo" jne. Lisäksi kohdat, missä Björn karjuu äänensä käheäksi, ovat iloa korville. Hieman kieli-poskella tehty kappale, sanoisin. Mutta hyvä sellainen.
***½

Hasta Mañana

Jo hieman useammin soitettu Abba-kappale. Omaperäinen nimi ja haikea, jopa mollivoittoinen melodia selittävät suosion. Lauluosuudet jätetty tytöille, ja ovatkin kaunista kuunneltavaa. Kevyessä kappaleessa käytetty kevyitä instrumentteja, rautalankakitaraa päällimmäisenä. Lopussa sävelasteikko nousee huipennukseksi. Oiva kappale.
****

My Mama Said
Kappale alkaa jännällä melodialla, jota ksylofoni säestää. Jännä ja salaperäinen melodia jatkuu ja tytöt laulavat hiljaa, taustalla kuuluu jopa kuisketta. Lauluääniä muokattu siten, että ne kuulostaa hieman robottimaiselta. Kertosäe melko tarttuva. Kappale sisältää välimusiikin, joka alkaa 2 minuutin kohdalla. Se on duurissa ja sisältää kitarasoolon. Jännä kappale, sanoisi Routalempi.
**½

Dance (While The Music Still Goes On)
Biisi alkaa omaperäisesti Agnethan soololla, jota säestä syntikkaurut. Pian alkaa itse kappale kertosäkeellä, ja Björn jälleen lauluköörin pääsolistina. Kappale hitaampi kuin luulee. Ei mitään diskojytää, vaan balladi pikemminkin. Ketrosäettä hoetaan varmaan 70% kappaleesta, ja säveltaso nousee pariinkin kertaa, jolloin jo alkaa kyllästyttää mokoma.
**

Honey Honey
Todennäköisesti edellistä kuuluisampi kappale. Nimi ainakin yksinkertaisempi, jolloin suosio on helpompaa. Tarttuva melodia ja helppo kertosäe yhdistettynä tyttöjen oikeasti "hunajamaiseen" äänenpainoon tekevät kappaleesta mieluisan. Björnillä säälittävä "nyyhkyosuus", mutta melodia on tällöinkin kaunis ja sopii jatkumoon.
****

What About Livingstone
Suht tuntematon kappale jopa asianomaiselle, vaikka Abbaa onkin tullut kuunneltua. Melko rytmikäs, mutta ei sisällä tarttuvaa kertosäettä eikä mitään muutakaan erikoista. Tytöt nyt kuulostavat jostakin syystä 9-vuotiailta. Muuten aivan liian tasapaksu kappale, josta puuttuu Abban taika kokonaan.


Watch Out
Otsikko sen verran yksinkertainen, että pitäisi luvata hyvää. Alku voi olla kuuntelijalle järkytys: Raskas kitarasoolo, joka jatkuu ja jatkuu ja siihen yhdistyy voimakas rumbubiitti. "Pistinkö vahingossa tulemaan Aerosmithiä?" joka voi ajatella. Björn laulaa äänellä, jota ei Björnistä voi uskoa. Matala ja väkivaltainen ääni. Onko se Björn? En ole ihan varma. Kappale jatkuu samanlaisena. Erittäin mielenkiintoinen ja erilainen Abba-tuttavuus, vähän kuin Ring Ringin She's My Kind Of Girl.
**

Gonna Sing You My Lovesong
Todellinen never-heard-of -skipale. Herkkä rakkausmusiikki Agnethan soololaulamana. Muut yhtyvät kertosäkeestä, joka on huonosti jäsennelty ja erittäin vaatimaton - kuten on koko kappale. Minuutissa on jo kuullut koko 3.38 kestävän kappaleen. Loppu on haukottelua. Välissä kyllä yritetään tehdä melodiasta mielenkiintoisemman, itsekin vavahduin lähes. Mutta se ei auta, surkea kappale. Huonoin koko levyllä.
*
Suzy-Hang-Around
Kuulostaa jälleen, että Björnin äänihuulet on vaihdettu eri henkilön kanssa. Kuten voi päätellä, Björniä Björniä Björniä. Tämäkin kappale. Kyllä. Huono on kappale. Ihan tyhmä. Ei ollenkaan tarttuva. Tarttuva ei ole. Ei hyvä. Sentään rytmikäs, joten edellistä "rakkauslaulua" parempi. Mutta vain puoli pojoa siitä lisää. Ei hyvä lopetus albumille.


On siis johtopäätösten aika. Yleensä debyyttialbumi sisältää ennemminkin tyylikokeiluja kuin laadukasta tuotantoa. Täytyy myöntää, että kokeilut jatkuvat tämänkin albumin sisällä, ja että laadukas tuotanto valitettavasti rajoittuu muutamaan kappaleeseen. Prosentuaalisesti jopa suurempi osuus on roskaa tällä albumilla, kuin edellisellä Ring Ring-albumilla. Levyn suurimman hitin, Waterloon, ja mm. Honey Honey ja Hasta Mañanan ansiosta levy ansaitsee silti kaksi ja puoli tähteä. Jälkikäteen mainittakoon, että Ring Ring-albumi saa 3 tähteä.

Ring Ring -albumi
**½

Ei kommentteja:

Suosituimmat artikkelit