tiistaina, elokuuta 25, 2009

Soundtrack-arvostelu: Walter Scharf - The Nutty Professor(1963)

Jerry Lewisin ehkäpä suurin esiintyminen valkokankaalla tapahtui komediassa Tohtori Jerry ja Mr. Hyde (The Nutty Professor) vuodelta 1963.
Siiteeraus nimimerkin Söpö arvostelusta:
”Koomikkojen kuningas”, Jerry Lewis, esittää rainassa itse oikeutetusti professori Julius F. Kelpiä, hönöhampaista toheloa, jonka tunneilla aina räjähtää. Kommelluksista huolimatta Kelp on totta kai varsinainen nero, joka tekaisisi miltei minkä tahansa voimajuomankin kymmenessä minuutissa. Valitettavasti Kelpin aiheuttamat vahingot rasittavat hänen ihmissuhteitaan, eikä koulun rehtori (Moore) erityisemmin tykkää, kun koko laitos huojuu professorin toilailujen voimasta. Kun Kelp sitten keksii uuden ihmeliemen, hän mm. rehtorin pelossa päätyy kokeilemaan sitä itseensä. Tässä Jekyll & Hyde -kuvioita mukailevassa tarinassa proffasta tulee liemen voimasta väliaikaisesti Buddy Love, vastustamattoman cool hemmo, joka lopulta ei olekaan niin mahtava tuttavuus kuin voisi toivoa.




Komedioissa musiikilla ei yleensä ole suurta vastuuta. Yleisön hauskuuttaminen tapahtuu näyttelijöiden ja hullunkuristen sattumusten toimesta, joita musiikki vain säestää. Se toimii siis näkymättömänä, tai pikemminkin "äänettömänä" tukijana seuraten elokuvan juonta, lisäten siihen ehkä tempoa tai sentimentaalisuutta - aina tilanteen sitä vaatiessa. Mikäli otoksessa ei tällaista 'ylimääräistä' keinoa asian esittämiseksi tarvita, voidaan musiikki jättää kokonaan pois. "Turhaan" musiikkiraitaa harvoin käytetään; sille on aina tilaus ja syy.

 Yhdysvaltalainen, 10-kertainen Oscar-ehdokas Walter Scharf(1910-2003) tunnetaan tuotteliaana elokuvasäveltäjänä. Hän on vastannut yli 100 elokuvan musiikista, enimmäkseen 40 ja 50-lukujen B-rainohin, mutta meriittilistalta löytyy myös esim. Jali ja suklaatehdas vuoden 1971 elokuvan musiikin tuottaminen. Lisäksi Scharf on tuottanut paljon musiikki dokumentteihin, draamoihin sekä myös viihdemusiikkialalle. Edesmennen Michael Jacksonin hitti Ben on osaksi Scharfin käsialaa.

The Nutty Professor -elokuvan musiikkia ei ole koskaan julkaistu missään levymuodossa. Internetin kasvettua muutama suoraan ääniraidasta nauhoitettu musiikkiotos oli fanien keskuudessa levinnyt. Ei muuta.
Olenkin suhteellisen ylpeä sanoessani, että kiitos minun, Scharfin musiikki on tänäpäivänä herätetty eloon.
En muista edes vuotta, mutta epäilen sen olleen vuoden 2007 syksyä, kun päätin ns. "ripata" elokuvan musiikkiraidan omistamaltani DVD:ltä. Erotin Audacity-ohjelmalla ääniraidan takakanavista tulevan musiikin etukanavein puheesta ja muokkasin raitoja, jotta kaikki äänitehosteet saisi pois. Kaikkien elokuvien kohdalla tämä ei onnistu, sillä etenkin uusimmissa leffoissa takakanaviin on sisälletetty musiikin lisäksi äänitehosteita. Ja tietysti mono ja 2.0 -kanavaisista ääniraidoista on turha yrittää erottaa mitään.
Tein kappaleista mp3-versiot, nimesin ne ja pistin tuotokseni eräälle soundtrack-foorumille ja eipä aikaakaan, kun faniluomukseni saattoi löytää sieltä sun  täältä. Tekipä joku hienot kansikuvatkin 'levylle'.
Sitten itse arvostelun pariin...
En käsittele jokaista kappaletta. Poimin vain mielenkiintoisimmat/parhaimmat. Soundtrackin voitte ladata täältä tai vaihtoehtoisesti hakemistosta http://jjserver.pp.fi/blog/tahtipuikko/posts/nuttyprof/.

01. Main Titles
02. Chaos at University
03. The Marine Hymn (Kelps's watch)
04. Gym Advert
05. Lullaby (Kelp sleeping)
06. Medical Studying
07. Purple Pit #1
08. Transfromation
09. Purple Pit #2
10. Purple Pit #3
11. That Old Black Magic
12. Buddy Love
13. Alone With Stella
14. Kelp Fantasizing
15. Genes
16. The Formula
17. More Serum
18. Purple Pit #4
19. I'm in the Mood for Love
20. That Old Black Magic Is Disappearing
21. Buddy Love Improvising
22. Kelp's Dilemma
23. Leap Frog
24. On the Dance Floor with Stella
25. Brass Orchestra
26. We've Got a World That Swings
27. That Old Black Magic Is Gone
28. Stella Forgives
29. The Beginning (End Credits)
30. I'm in the Mood for Love [vocal version]

01. Main Titles

Alkutekstit "räjähtää" ruutuun ja nopeatempoinen big bang -versio elokuvan teemakappaleesta Stella by Starlight lähtee soimaan. Kuvissa näemme professorin sähläävän oppilaitten edessä. Lopulta tapahtuu pahemman luokan virhearviointi ja koko luokkahuone räjähtää. Jouduin vaimentamaan äänenvoimakkuuden kappaleen loppua kohti, jotta räjähdysäänet eivät tulisi mukaan musiikkiin.

02. Chaos at University

Seuraava raita edustaa tyypillistä tilannemusiikkia; suomeksi sanottuna kappaleen musiikkirakenne vaihtelee ruudulla näkyvien tapahtumien mukaan. Warner Brothersin piirretyt toimivat oivallisena esimerkkinä taustamusiikista, joka "elää" piirrosten mukaan.
Musiikki kuvastaa aina jotain toimintaa. Tässä tapauksessa kuvataan paniikkia, joka syntyi räjähdyksen takia. Ihmisiä ja pelastustyöntekijöitä juoksentelee päätä pahkaa ympäriinsä. Musiikissa on selvästi havaittavissa tällainen teema. Lopussa taas on aistittavissa, tilanne jossa savu hälvenee ja hiljaisuus laskeutuu tuhoutuneeseen luokkahuoneeseen.
Ilman sopivaa musiikkia tämäkin kohtaus olisi ollut...ei-elokuvamainen. Ksylofonin käyttö muistuttaa taas siitä, että kyseessä on kepeästi otettava komedia: ksylofoni harvoin liittyy vakavaan.

06. Medical Studying

Elokuvassa ei ole paljon vartavasten sävellettyä musiikkia, senpä takia poimin ne harvat käsittelyyn. Tässä kohtauksessa Kelp suunnittelee buddylove-eliksiiriään. Musiikki on kevyttä ja enteilevää. Etenkin 0.50 kohdasta eteenpäin on aistittavissa vaara - riski eliksiirin vaikutuksesta. Uhkaavat, venyvät jouset tuottavat tämän tunteen.


08. Transfromation

Elokuvan dramaattisin kohtaus, jossa Kelp muuttuu hirviöksi. Päällimmäisenä tehokeinona toimii nimenomaan Walter Scharfin musiikki, joka yhdistettynä pimeään huoneeseen, ukonilmaan, särkyneisiin pulloihin, tikittävään kaappikelloon ja Kelpin karvaiseen olomuotoon saa kohtauksen tuntumaan painajaismaiselta. Puhetta ei tarvita tuottamaan ikimuistoinen hetki valkokankaalla.
Kelpin juotua liuoksen kappale ikään kuin alkaa voimistuvilla sydämentykytyksillä. Niihin liittyy kaappikellon voimistuva tikitys ja vasta sen jälkeen soittimet liittyvät mukaan. Kappale on rakenteeltaan monimutkainen ja melodian sijaan nojaa dramaattisuuden kuvaamiseen. Kappale etenee vaiheittain kuvaten Kelpin muuttumista taso tasolta. Soittimina toimii matalia jousia, kimeitä vaskisoittimia ja matalia pasuunoita. Poimia pystyy myös kelloja ja muita kilistimiä. Lopussa soi rummut, jotka nyt ei aivan sovi hetkeen; ehkäpä toimivat jälleen absurdina komiikan keinona. Päin mäntyä meni koko koe!

14. Kelp Fantasizing

Walter Scharfin tyylille ovat ominaista vahvat jouset. Toki samaa harrasti moni 50 ja 60-lukujen Easy Listening orkesteri(Dave Rose, 101 Strings Orhcestra). Tässä sensuelli sovitus jälleen teemasta Stella By Starlight, joka on muuten suuren Victor Youngin(1900-1956) jazz-standardiksi kohonnut kappale vuodelta 1944.
Kappale kuvaa siis Kelpin fantasointia, jossa hän kuvittelee Stellan toinen toistaan viettelevämmässä asussa. Eroottinen svengisovitus toimii ja huipentuu kliimaksiin kohdassa 1:01, jossa yksittäinen viulu lähes itkee, kunnes 1:08 kohdassa palataan harmaaseen todellisuuteen ja ovi läsähtää kiinni. Jälleen tärkeä musiikkielementti elokuvakerronnan keinona.

23. Leap Frog

Kyseessä ei ole Scharfin elokuvaa varten säveltämä kappale, vaan Les Brownin(1912-2001) vuoden 1945 ikivihreä swingi big bandille. Se toimii hauskuuttavana musiikkiosiona elokuvassa, kohtauksessa, jossa Jerry Lewis tanssii koomisesti roolihahmossaan. Noloilla "tanssiliikkeillä" hän herättää yliopiston rehtorinkin huomion.
Katso kohtaus tästä:

En ole aivan varma, onko alkutekstien aikana soiva kappale kenties Les Brownin orkesterin soittama. Voisi luulla, että jonkinlaista musiikillista apua Brown on tarjonnut Scharfille.

30. I'm in the Mood for Love [vocal version]

Yllä oleva kappale ei myöskään ole Schafria, vaan samanniminen Jimmy McHughin (1894-1969) vuoden 1935 hitti. Romanttisen kappaleen on levyttänyt toista ellei kolmatta sataa laulajaa aina Armstrongista Sinatraan ja Nat King Coleen.
Elokuvassa Buddy Love laulaa sitä flyygelin äärelle kerääntyneelle Purple Pitin asiakkaille, kun yhtäkkiä seerumin vaikutus alkaa loppua ja Kelpin nasaali ääni murtuu aika ajoin. Huvittava kohtaus ja Jerry Lewisin imitaatiotaitojen parhaimpia esityksiä.



_______________________

Kun tarkemmin pohtii, elokuva sisältää todella paljon musiikkia. Sitä ei katsoja välttämättä huomaa, eikä ole tarkoituskaan. Musiikki ei saa viedä huomiota itse pääasialta, elokuvalta. Mutta jos musiikin poistaisi, huomaisi nopeasti sen tärkeyden; se on yhtä lailla osa elokuvaa kuin dialogi ja lavasteet.
Musiikki itsessään ei toki vedä vertoja draamaelokuville, mutta komediaksi The Nutty Professor sisältää kaikin puolin hienon soundtrackin.
Olen tyytyväinen työni tuloksesta. Muuten julkaistamattomissa oleva, näinkin mukava kokoelma musiikkia on saatettu päivän valoon. Se vei aikaa ja vaivaa, mutta oletan työni olevan sen arvoista. Walter Scharf ei varmasti pyöri haudassa tämän kunnianosoituksen johdosta.

Tuomio:
***

Ei kommentteja:

Suosituimmat artikkelit