sunnuntaina, syyskuuta 20, 2009

Levyarvostelu: MFSB (1973)


Albumin etu- ja takakansigrafiikat

Levy-yhtiö:
Philadelphia International Records
Julkaisu:
Vinyl, LP
Julkaisuvuosi:
1973
Genre:
Funk / Soul
Kokoonpano:
Tuottaja - Gamble & Huff
Tekniikka - Joe Tarsia
Basso - Anthony Jackson , Ron Baker
Congat, Bongot - Larry Washington
Rummut - Earl Young , Karl Chambers , Norman Farrington
Sähköpiano - Leon Huff
Kitara - Bobby Eli , Norman Harris , Reggie Lucas , Roland Chambers , TJ Tindall
Urut - Lenny Pakula
Piano - Eddie Green , Harold "Ivory" Williams
Saksofoni [Alto] - Zach Zachary
Saksofoni, Huilu - Tony Williams
Jouset, Torvet - Don Renaldo And His Horns And Strings
Vibrafoni - Vincent Montana, Jr.

Kappalelista:
A1

Freddie's Dead (7:13)

  Sovitus [Jouset, Torvet] - Bobby Martin
  Sävellys - C. Mayfield*

A2

Family Affair (4:23)

  Sävellys - S. Stewart*
A3

Something For Nothing (3:00)

  Sovitus [Jouset, Torvet] - Thom Bell
  Sävellys - K. Gamble* , R. Chambers* , T. Bell*

B1

Back Stabbers (6:32)

  Sovitus [Jouset, Torvet] - Lenny Pakula
  Sävellys - G. McFadden* , J. Whitehead* , L. Huff*

B2

Lay In Low (3:45)

  Sovitus [Jouset, Torvet] - Norman Harris
 
Sävellys - C. Gilbert* , L. Huff*
B3

Poinciana (5:54)

  Sovitus [Jouset, Torvet] - Vincent Montana, Jr.
 
Sävellys - B. Bernier* , N. Simon*

_____________________________


MFSB (Mother Father Sister Brother) tunnetaan Philadelphia Soulin yhtenä suurnimistä.
Yhtyeen nimi on harhaanjohtava: kyse ei ollut lainkaan nelihenkisestä perhekokoonpanosta a lá The Jacksons vaan yhtyeen muodosti vaihtuva, yli 30-henkinen sessiomuusikoista koostuva orkesteri.

MFSB:n juuret lepäävät jo 1960-luvun lopussa. Kenneth Gamble(s. 1943) ja Leon Huff(s. 1942) loivat tuolloin Gamble and Huff -levytystiimin. He tuottivat hittibiisejä useille soulin tähdille mm. Dee Dee Warwickille, Aretha Franklinille ja Dusty Springfieldille. 1971 kaksikko perusti oman levy-yhtiön, Philadelphia International Records. Heillä oli studio Philadelphiassa, nimeltään Sigma Sound Studios. MFSB:n ohella studiossa levytti esimerkiksi The Three Degrees,  The O'Jays, ja pari vuotta jopa The Jacksons 5.

MFSB toimi pääsääntöisesti ns. House Band -roolissa. Toisin sanoen se toimi eri bändien taustaorkesterina ja soitti musiikkiohjelmien taustabändinä. MFSB oli aina pyydettäessä soittamassa session joko studiossa tai lavalla.
Orkesterin kokoonpano vaihteli äänityksestä toiseen. Sen perustajajäseninä toimi Gamblen ja Huffin ohella kitaristi Norman Harris ja Earl Young.
Vuonna 1973 MFSB:n esittämä kappale TSOP (The Sound of Philadelphia) valittiin aina vuoteen 2006 jatkuneen Soul Train -musiikkiohjelman tunnusmelodiaksi. Kappaleesta tuli välittömästi suosittu ja Gamblen painosti ohjelman tuottajaa Don Corneliusta julkaisemaan singlen kappaleesta. Vuonna 1974 singlen ilmestyttyä se ampaisi välittömästi Billboard- ja R&B-listojen kärkeen ja voitti Grammyn parhaana R&B instrumentaalina.
Suosioon noustuaan Mother, Father, Sister, Brother julkaisi tulevina vuosina yhteensä 7 studioalbumia ennen hajoamistaan 1981. Kappaleet olivat poikkeuksetta instrumentaaleja,  joista osa covereita.

_____________________

Arvostelu

1. Freddie's Dead

Tämä on instrumentaali cover Curtis Mayfieldin samannimisestä singlestä. Kappale on alkujaan peräisin elokuvan Superfly(1972) soundtrackilta, jossa se oli niin ikään instrumentaali. Sille löytyy tosin lyriikat.
Kappale ylsi  R&B-listoilla aina sijalle 2 asti.

Freddie's Dead on erittäin soulhenkinen kappale. MFSB poikkeaa alkuperäisestä äänitteestä jammailevan saksofonin osalta. Se kyllä sopii sovitukseen hyvin tehden siitä enemmän jazzahtavan. Kohdasta 2:11 tämä laid-back teema vaihtuu nopeatempoiseksi . Improvisaatio-osuuksista vastaa vibrafoni ja sähköpiano.

Tuomio:
***½


Mayfieldin live-esityksen voi katsoa YouTubesta:


2. Family Affair

Billboard  Hot 100 listan piikkipaikan valloittanut Sly & the Family Stonen vuoden 1971 hittiä on coveroitu lukuisten artistien toimesta. Kappaleen rumpukomppi on myös kopioitu useisiin muihin lauluihin.
Rolling Stone lehti on 2004 listannut kappaleen sijalle #138 valitessa 500 parasta laulua ikinä
It's a family affair... 
MFSB:n versio on hiukan alkuperäislaulua vauhdikkaampi, ja tuo musiikillisella tasolla siihen enemmän funk-tyyliä. Kappale on harmillisen yksinkertainen eikä siten ole kummoinen sykkeennostattaja.


Tuomio:
***

Originaalin versio seuraavassa:




3. Something For Nothing

MFSB-tiimin ensimmäinen oma kappale levyllä. Yksi sen tuottajista on Thomas Randolph Bell (s. 1941), säveltäjä, sanoittaja ja aito Philadelphian kasvatti. Hänen panoksensa Soulin sydänmaille on merkittävä.

Alun pianointrona(0-0:27) soiva  teema on tyylikäs. Kappale alkaa kohdassa 0:27 viiden sävelen melodialla ja vahvalla rumpukompilla. Pääinstrumentteja ovat jouset. Melodia on mielenkiintoinen miksaus molli- ja duuriosuutta. Motiivi on hyvin "ylväs"; sen kuulee kappaleesta. Yksinkertainen, ei kovin tarttuva, mutta omaperäinen teos.

Tuomio:
***½


4. Back Stabbers

O'Jays -yhtye oli hajota jo 60-luvulla, mutta kiitos Gamblen & Huffin kiinnostuksen ryhmää kohtaan ja Back Stabbers -kappaleen, yhtye nousi maailmanmaineeseen ja tekee edelleenkin tänä päivänä livekeikkoja. Siirryttyään levyttämään Sigma Sound Studiosin tiloihin vuonna 1972, he pääsivät nopeasti hittilistojen top-10:iin tällä nimenomaisella Funk-kappaleella. Yhtyeen diskografiaan kuuluu myös listojen kärkeen noussut Love Train.
Kappale muistuttaa aika lailla albumin ensimmäistä raitaa Freddie's dead. Sävellaji ainakin on identtinen. En menisi myös kieltämään, että kappaleessa on hieman latinomainen ote.
Ylimääräistä MFSB-tyyliä edustaa loppukolmanneksessa kuultava Vincent Montana Juniorin virtuoosimainen vibrafoniosuus. Vastaavaa musiikkia ei todellakaan kuule  nykyisin, ei ainakaan YleXltä, ei!
Kappale ei musiikillisesti yllä MFSB:n hittibiisien kärkeen, vaikka alkuperäisversiota arvostetaakin.

Tuomio:
***

Ohessa Soul Train -ohjelman live-esiintyminen O'Jaysiltä. Taustamusiikki on todennäköisesti MFSB:n tuottama:


5. Lay In Low

Albumin(valitettavasti) toinen omatuotantoinen raita.
Tyyliltään kappale eroaa julkaisun muista esityksistä. Se on enemmän balladi kuin soul-kappale. Toisekseen siinä ei ole selvää melodiaa. Lay In Lowia pitää pitää siis tunnelmallisena kappaleena, ja esim. taustamusiikiksi se sopii huomiota herättämättömänä.
Sävellaji on y- llätys yllätys - jälleen sama kuin parissa edellä olevassa kappaleessa.
Mainittakoon, että hyvin esillä olevasta saksofonin soitannosta vastaa jo edesmennyt Zach Zachary.

Tuomio:
**

6. Poinciana

Tämä Jazz-stantardiksi kehittynyt kappale on Nat Simon and Buddy Bernierin käsialaa vuodelta 1936 ja pitää albumilla ehdottomasti eniten coveroidun teoksen statusta. Sitä ovat tulkinneet(spotify) Frank Sinatra, Glenn Miller, Bing Crosby, David Rose, Ahmad Jamal, The Manhattan Transfer jne. Suomessa kappaleen on levyttänyt muun muassa Olavi Virta ja Esko Könönen

MFSB:n instrumentaaliversio on uskollinen alkuperäisversiolle, tietysti soulahtavan mausteen siihen lisäten variaatioita ja improvisaatioita unohtamatta.

Tuomio:
***½


Sanat kappaleelle menevät:

Blow...tropic wind...
Sing a song...through the trees.

Trees...sigh to me...
Soon my love...i will see.

Poinciana,
Your branches speak to me of love.
Pale moon is casting shadows from above.

Poinciana,
Somehow I feel the jungle beat
Within me, there grows a rhythmic, savage
Beat.

Love is everywhere, its magic perfume fills the air.
To and fro, you sway, my hearts in time,
Ive learned to care.

Poinciana,
Though skies may turn from blue to gray,
My love will live for ever and a day.

Blow....tropic wind,
Sing a song through the trees.
Trees...sigh to me
Soon my love... I will see.

Poinciana...


Alla The Four Freshmenin tulkinta laulusta.



Loppusanat:
MFSB:n debyyttialbumi ei aivan onnistu nousemaan laadun suhteen yhtyeen kultavuosien tasolle. Klassinen philly-soundi näyttää olleen tässä vaiheessa vielä hakusessa ja levyn kappaleet edustavan diskomusiikin sijaan ennemmin jazzahtavaa soulia. Albumin kappaleista enemmistö sopisi paremmin taustamusiikiksi baariin kuin kuunneltavaksi itse. Näin asennoituen levy ei suinkaan ole pettymys. Toisaalta coverien prosentuaalinen osuus on sangen suuri, mikä on valitettavaa.
Debyyttialbumiksi OK.

Tuomio:
***

Ei kommentteja:

Suosituimmat artikkelit