maanantaina, syyskuuta 07, 2009

Pelimusiikkiarvostelu: Tiny Toon Adventures (NES)

Pyrin osoittamaan jälleen, että hyvä musiikki ei katso genreä tahi lähdettä. Se, mikä ei soi radiossa tai profiloidu tiettyyn artistiin, ei suinkaan tarkoita huonoutta. Musiikin kuuntelu on siitä juuri mielenkiintoinen harrastus, että täysin uudesta kappaleesta voi tulla odottamatta henkilökohtainen lempikappale

Videopelimusiikki on oikeastaan oma taiteenalansa. Monimuotoisuudeltaan se on vähintään yhtä laaja kuin klassinen musiikki: tyyli vaihtelee laidasta laitaan. Entisaikojen Commodore 64 ajoista on tultu siihen, että täyskokoiset sinfoniaorkesterit ja genren kuumimmat bändit yritetään saada mukaan pelin soundtrackille; ikään kuin peli parantuisi sillä ratkaisevasti.

Tiny Toons? Tämä Looney Tunesin pikkuvelisarja, jossa Warner Bros -sarjojen klassisten hahmojen minikopiot temmeltävät koomiseen tapaan?
Itse asiassa sarjan musiikista voisi kertoa yhtä sun toista, esimerkiksi sen, että siihen hankittiin aikoinaan Steven Spielbergin vaatimuksesta täysikokoinen orkesteri. Lisäksi animaation musiikkitahditus on samanlainen kuin 40- & 50-lukujen Looney Tunesissa, osoittaen näin kunniaaa suurelle Carl W. Stallingille. Mutta eipä siitä sen enempää...

Puhumme siis lisenssipelistä, joka on julkaistu 1991 Nintendo Entertainment Systemille ja tarkoitettu kaiken lisäksi lapsille? Grafiikka on palikkaa ja musiikki hirveää piipitystä.
Sitä suuremmalla syyllä lähden korjaamaan tätä väärää ennakko-oletusta.

Pelin soundtrackin ovat luoneet luonnollisesti Jun Funahashi, Masae Nakashima ja Satoko Minami. Ja luonnollisesti heistä ei löydy tietoa juuri yhtään. Funahashi(船橋淳) tiedetään säveltäneen musiikkia muun muassa Castlevania 3(NES), Batman Returns(SNES) ja Konami Collector’s Series(GBA). Nakashima on ollut mukana Detana!! TwinBee pelin teossa ja Minami on säveltänyt musiikkia Akumajou Special: Boku Dracula-kun -peliin.

Kuten pätee lähes jokaisen NES- ja SNES-pelin kohdalla, virallista soundtrackia ei ole myöskään Tiny Toon Adventures -pelille. Jonkinlaisen käsityksen saa alla olevasta midimusiiki listauksesta:
Poimin tarkasteluun keskeisimmät kappaleet ts. "kenttäkappaleet". Pois jättämäni raidat eivät ole aivan yhtä mielenkiintoisia.
Huomatkaa, että kertaava melodia ei usein ole pitkä - vain puolisen minuuttia - ja alkaa looppina aina alusta.

Theme

Peruskentässä soi TeeVeestä tuttu tunnusmelodia, ehkä hiukan humpahtavalla versiolla. Vaikka NES tukee vain viittä ääni kanavaa, on sovitus saatu yllättävän "moniulotteiseksi"(piiputusta ja ksylofonimaisia taustaääniä). Liiankin täyteen ahdettu ja naiivi kappale valitettavasti.


Tuomio:
**½



The Haunted Forest

Alkaa alkaa erittäin jännällä ja tarttuvalla bassoraidalla, johon melodia yhtyy 0:05 sekunnin kohdalla. Sangen temmokas kappale onnistuu pitämään kummitustunnelman yllä. Osio 0:14-0:23 on huomattavan omaperäinen.

Kappale kestää alle 24 sekuntia, mistä miinusta.

Tuomio:
***½


Underwater

Tyypillinen tasoloikkapelin vedenalainen kenttä. Ei kuitenkaan valssi kyseessä Marion tapaan. Äänimaailma on saatu bassoraidalla tunkkaiseksi ja lievällä vibraatioilla aaltomaiseksi; vesimaailmaa kuvaavaksi. Melodia on mielenkiintoinen. Sen sävelvalinnat eivät täysin tyypillisiä vaan lähestyvät atonaalisuutta.



Tuomio:
***½


The Haunted House

Todella onnistunut pelkoteema. Etenkin NES-tekniikalla toteutettu äänen feidaus(volyymi vaihtelee) sopii teemaan. Erityismaininta koskee myös korkeita toistuvia lurituksille(0:06 ja 0:14), jotka luovat matalaan kappaleeseen Shining-tyylistä kontrastia.


Tuomio:
****


Pirate Ship

Erittäin pirteä ja tarttuva kappale. Melodialla lienee haettu inspiraatiota japanilaisesta perinnesoittimesta(Koto) ja siihen on sitten yhdistetty Tiny Toons -pelleilyä.

Mukava, mutta todella lyhyt teema(12 sek). Siitä jälleen miinus.

Tuomio:
***


Wackyland

Lyhyt alkuintro kuin itse Warner Bros -piirretystä.

Kappale on nimensä mukaisesti kahjo. Tunnelma luodaan sekoittamalla rytmiä pahasti, soittamalla melodiaa hieman "nuotin vierestä"(0:07-0:11) ja lisäämällä ylimääräisiä lirutuksia. Sävelkulku mielikuvituksellinen ja hauska.

Tuomio:
****


Montana Max's Mansion

Rimski-Korsakovin Kimalaisen lentoa muistuttava erittäin nopeatahtinen ja uhkaava alkuosio, joka vaihtuu 0:10 kohdalla jokseenkin ristiriitaiseen melodiaan. Taustalla kuuluu jälleen piiputuksia ja liukuääniä ikään, säveltäjä lienee kolmikosta sama, joka sovitti pääteeman.


Tuomio:
**½


________________________________
Saatan olla arvostelun suhteen puolueellinen; peli kuuluu näet lapsuuteeni. Täten musiikit ovat syöpyneet tärykalvolleni ja 8 bittinen piiputus palauttaa nostalgisia muistoja, ollen sitten nautittavaa. Mutta: en olisi tehnyt tätä arvostelua, mikäli en pitäisi pelin musiikkia huomionarvoisena. Olen pelannut lukuisia pelejä, joissa musiikit menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tiny Toon Adventures - olkoon kuinka lisenssipeli tahansa - erottuu edukseen musiikin suhteen....ja pelikin oli ihan jees ;)

Tuomio:
***½

Ei kommentteja:

Suosituimmat artikkelit