tiistaina, syyskuuta 29, 2009

Soundtrack-arvostelu: Charles Chaplin - Pay Day (1922)


 Käsikirjoitus: Charles Chaplin
Ohjaus: Charles Chaplin
Pääosassa: Charles Chaplin
Musiikki: Charles Chaplin
Ensi-ilta: 2. huhtikuuta 1922
Valmistusmaa: USA
Elokuvan kesto: 28 minuuttia



Pay Day (suom. Tilipäivä) on elokuvanero Charles 'Charlie' Chaplinin(1889 - 1977) 72. ja samalla viimeinen lyhytelokuva.
Vaasan elokuvan ystävien kausijulkaisu luonnehtii filmiä osuvasti:

Chaplinin lyhytelokuva ”Palkkapäivä” (Pay Day), jonka ottaa kantavan  teemansa  harmaasta  arjesta:  Raskas  työ,ankara,  ylitöitä  teetättävä  esimies,  ja  ennen  kaikkea: vihainen vaimo.13Kyseessä  on  selvästikin  lauantaipäivä  (tuohon aikaan  työskenneltiin  vielä  kuusi  päivää  viikossa). Ensimmäinen väliteksti ilmoittaa työmiestenolevan  pinnareita,  minkä  vahvistaa  esimiehensuuttumus  työn  hitaaseen  etenemiseen.  Palkka on  selvästikin  se,  mitä  tältä  viikon  viimeiseltä työpäivältä  enää  odotellaan.  Tähän  arkiseen työympäristöön astelee unelmistaan, työmaan  jahänen  unelmiensa maailman  välisen  aidan  ainoasta  reiästä,  töistä yllättäen myöhässä,  tuo kaikille tuttu kulkuri, ruusu kädessään ja unelmoiva hymy kasvoillaan.

Kuten lukijat tietänevät, mykkäfilmien musiikki soitettiin näytösten yhteydessä elävien muusikoiden toimesta. Yleensä komediaan riitti yksi honky-tonk piano, välillä mukana oli kokonainen orkesteri. Jättimäiset teatteriurut , jolla oli mahdollista simuloida lyömä- ja orkesterisoittimia, kehitettiin 20-luvulla.
Myöhemmin äänitekniikan kehityttyä useimpiin mykkäfilmiin liitettiin musiikkiraita, joko täysin uusi tai valmiiksi sävelletty.

Pay Dayn musiikkiraidan sävelsi luonnollisesti Chaplin itse. Nykyään elokuvassa kuuluva musiikki on äänitetty Iso-Britannian Denhamissa, Anvil Studiosilla vuonna 1972. Sovituksesta vastasi Eric James ja orkestraatiosta sekä orkesterin johdosta Eric Rogers(1921- 1981).
Alkuperäistä musiikkia ei ole koskaan julkaistu virallisena albumina mykkäfilmeistä, mutta epävirallisia, suoraan ääniraidalta kopioitua musiikkia sisältäviä julkaisuja on tehty. On jokseenkin kyseenalaista pyytää tällaisesta rahaa, vaikka jokainen voi itse omalta DVD:ltä musiikin itselleen ripata.
Tätä sarjaa edustaa seuraavassa olevat esikuunteluraidat. Ne ovat peräisin espanjalaiselta vuoden 1995 Blue Moon Producciones Discograficasin "Charlie Chaplin - The Original Music From his Movies" -levyltä. Äänenlaatu on aika heikko, voin vain arvelta miltä VHS:ltä musiikki on nauhoitettu. Uudemmalla DVD-julkaisulla äänenlaatu on selvästi parempi.


Overture - At Work (03:17)

Chaplin on säveltänyt selvästi marssintyyliset alkufanfaarit. Työläismarssi etten sanoisi. Työmaan vilske ja armoton tahti kuvastuu. Rauhaisat välisoinnut(1:13) taas kuvastavat toisenlaista elämänmenoa kaipaavaa kaduntallaajaa. Melodia on tarttuva ja lystikkään temmokas.

Wages and the Wife (02:50)

Työpäivä on ohitse ja tahti rauhoittuu. Kohdasta 0:34 eteenpäin soi yksinkertainen komediamelodia, jota itse pidän Chaplinin yhtenä ikimuistoisimpana sävellyksenä. Elokuvassa se toimii ikään kuin "vaimoteemana"; yrmy emäntä, joka määrää kaapin paikan ja on tarkka rahankäytöstä.
Alussa ja lopussa soiva musiikki kuuluu myös työpäivän ruokatauko-kohtauksessa.

Leaving the Tavern (01:53)

Juopunutta olotilaa kuvaava musiikkia eli hidas valssi ja "vaappuvia" jousisointuja sekä wah wah-trumpetti. Siinäpä se, tavoite ja toteutus.

Singing with Chums (02:09)

Juoppoporukka laulaa filmin mukaan "Sweet Adelinen", tosin musiikki ei ole peräisin kappaleelta. Ensinnäkin laulu on balladi ja Chaplinin taustamusiikkina on valssi. Taustatutkimus tuotti vastauksen: kyseessä on The Gentle Maiden, irlantilainen kansansävel.

Returning Home - Finale (03:15)

"Vaimoteema" jälleen ja sen lukuisia variaatioita. Kappaleen nimi on väärin siten, että musiikki soi kohtauksessa, jossa Chaplinin hahmo yrittää päästä raitiovaunulla kotiin. Espanjalaiselta soundtrakilta puuttuu loppukohtauksen musiikki kokonaan.

Pay Day (04:21)

Eräänlaisena vertailukohtana 1995 albumin huonoa äänenlaatua kohtaan toimii vuonna 2006 julkaistu The Essential Film Music Collection, joka kokoaa yhteen Chaplinin elokuvien musiikin Praha filharmonisen orkesterin soittamana ja Carl Davisin(s. 1936) johtamana. Projekti alkoi jo vuonna 1992 ja tuloksena oli yli kaksituntinen musiikillinen kulttuuriteko.

Loppusanat:
Chaplinia voi pitää todellisena nerona. Hän ei ainoastaan käsikirjoittanut ja ohjannut ja näytellyt omissa elokuvissaan vaan teki musiikinkin itse. Orkesterisovitukset teki tietysti eri henkilö, mutta omaperäisten melodioiden kautta Chaplin toi elävyyttä ja komediaa muuten kovin hiljaisille kuville. Pay Day ei tee tässäkään poikkeusta. Chaplin ei olisi ollut mitään ilman Chaplinin musiikkia.

***½

_______________________________

Bonuksena vielä itse elokuva niille, jotka sitä ei ole nähnyt(YouTube, 3 osaa).




Ei kommentteja:

Suosituimmat artikkelit