torstaina, lokakuuta 08, 2009

Artikkeli: Taustamusiikki Ohukainen ja Paksukainen -elokuvissa


Stan: If you must make a noise, make it quietly.
Ollie: Make a noise quietly. Hmph! 
Brats (1930)


We're our for fun (elokuvasta Our Relations, 1936)
Sävellys: Leroy Shield - Esitys: The Beau Hunks & Metropole Orchestra - Orkesterinjohto: Jan Stulen - Julkaisu: 2001



Well, here's another nice mess you've gotten me into
Oliver Hardy, The Laurel-Hardy murder Case (1930)

TV2 esitti 2000-luvun vaihteessa kanavallaan lähes kaikki Stan Laurelin ja Oliver Hardyn täyspitkät komediaelokuvat. Parivaljakon humoristiset kommellukset purivat tuolloin allekirjoittaneeseen ja pidänkin tätä duoa Chaplinin ja Marxin veljesten ohella "komedian kulta-ajan" parhaimpana ilmentymänä.
Kaksikon filmiura alkoi jo20-luvun mykkäfilmeissä Hal Roachin(1892 - 1992) omistamilla studioilla ja jatkui aina vuoteen 1951.

Muistan jo tältä ajalta pitäneeni joistakin elokuvissa usein toistuvista musiikkipätkistä. Mutta luonnollisestikaan 30-, 40-lukujen slapstick-filmien tilannesidonnaista ja muuten merkityksetöntä musiikkia ei julkaistaisi, eihän? Elokuvien alkuteksteissä ei ole edes mainittu säveltäjää. Kuka hän lie ollut?
Voitte arvata, kuinka suunnattomasti ilahduin vuosia takaperin huomatessani tämän musiikin heränneen eloon! Mutta siitä myöhemmin lisää.

Marvin Hatley



Yllä oleva Ohukainen ja Paksukainen -elokuvien teema tunnetaan nimellä Ku-Ku tai Cuckoo. Kappaleen on alunperin säveltänyt Thomas Marvin Hatley(1905 - 1986)  vuonna 1928 nimellä The Dance of the Cuckoos.
Musiikkipätkä toimitti alkujaan radion aikamerkin virtaa Kalifornian KFVD:n(nykyisen KTNQ:n) asemalla, jonka toimitilat sijaitsivat Laurel & Hardy -elokuvien Hal Roach studiolla. Yhtenä aamuna Stan Laurel sattui kuulemaan tämän aikamerkin, ja piti sitä juuri sopivana elokuviensa alkuintrona.
Ensimmäisen kerran valkokankaalla kappale kuultiin vuonna 1930 filmissä Night Owls.

Hatley siirtyi vakinaisesti säveltämään taustamusiikkia ja lauluja Laurel & Hardy -kaksikon elokuviin 30-luvulta lähtien. Tämän lisäksi hän vastasi mm. musiikkiefekteistä. Toisin sanoen, jos elokuvassa joku näytti soittavan instrumenttia, oli musiikki poikkeuksetta lähtösin Hatley sormista. Erittäin lahjakas Hatley oli jo nuorena oppinut soittamaan melkeinpä soitinta kuin soitinta, käymättä juurikaan musiikkiluennoilla.
Hatley toimi myös musiikin ohjaajana lähes kaikissa Ohukainen ja Paksukainen -elokuvissa aina 30-luvun alkuun asti ennen erottamistaan. Tämä työnkuva käsitti säveltämisen ohella sovittamisen, vanhojen musiikkikohtausten uudelleenkäytön ja -sijoittamisen, populaarimelodioiden lisäyksen yms.
Hatley oli ehdolla jopa Oscarin saajaksi hänen työstään Way Out West-elokuvan 1937) parissa.
Tässä esimerkki hänen sävellystyöstään:

Grab the Deed
Esitys: The Beau Hunks


Sotavuosien jälkeen Hatley toimi 15 vuotta pianistina eri lounge-baareissa ennen jäämistään eläkkeelle. Hän kuoli 23. elokuuta 1986 Kalifornian Hollywoodissa.

Leroy Shield
Alf's Hornpipe


Siinä missä Marvin Hatley oli Hal Roachin profiloitunut hovisäveltäjä, elokuvamusiikin varsinaisena työmyyränä toimi Leroy "Roy" Shield (1893 - 1962). Minnesotasta kotoisin oleva Shield liittyi Hal Roachin leiviin osa-aikaisena työntekijänä vuonna 1929 toimittuaan ensin lähes vuosikymmenen RCA Recordsin säveltäjä-sovittajana.


Shield sävelsi alusta asti pääosin anonyymisti. Hänen nimeään ei mainittu filmien tekijätiedoissa kuin parissa poikkeustapauksessa. Tämä johtui kaiketi siitä, että musiikkia ei pidetty tärkeänä; olihan se vain tarkoitettu taustamusiikiksi.
Shieldin tuotanto oli valtavaa 1930-luvun vuosina. Hän sävelsi tuotantoperiaatteella musiikkia ja efektejä Hal Roachin kirjastoon. Erään maininnan mukaan hän oli vuoteen 1939 mennessä säveltänyt enemmän kuin 600 teosta. Näistä toista sataa 100 Hal Roachille. Eniten musiikkia hän sävelsi Hal Roachin klassiseen lapsinäyteltyyn komediasarjaan Our Gang tai The Little Rascals (suom. Meidän sakki), jota tuotettiin vuosina 1922-1944. Teemasävel Good Old Days vie jokaisen pienenä sarjaa katsoneen takaisin omaan lapsuuteensa.
Vuoden 1931 saldo oli 78 musiikkikappaletta. Tämän jälkeen studio päätti, etteivät he tarvitse lisää musiikkia. Valmista materiaalia käytettiin uudestaan ja uudestaan Hal Roachin filmeissä, eräitä jopa yli 100 kertaa.


Shield otti seuraavaksi vastaan NBC:n San Franciscon studioiden orkesterivastaavan työn ja myöhemmin supervisorin pestin Chicagosta, jota hän piti 14 vuotta. Chicagossa hänestä tuli pian arvostettu NBC:n radio-orkesterin johtaja, ja hänellä oli omia ohjelmia kuten Breakfast Club ja Roy Shield Revue, jotka kumpikin soivat taajuuksilla yli vuosikymmenen. Työ Chicagossa vei suurimman osan ajasta.

Aika-ajoin, kun aikaa riitti, Shield palasi Hal Roachin Kalifornian Culver Cityn studiolle. Vuosina '32 ja '34  Shield ja Hatley sävelsivät vastavuoroisesti musiikkia Laurel & Hardy -filmeihin. Ensimmäistä kertaa Shieldin nimi mainittiin alkuteksteissä elokuvassa The Devil's Brother (1933).

Vuonna 1936 Hal Roach pyysi Shieldiä tekemään musiikkiraidan tulevaan ison budjettiluokan elokuvaan Our Relations (suom. Merimiehiä ja maakrapuja). Tuotantoon kiinnitettiin huomioita valaistusta, kameramiehiä ja orkesteria myöten(14-soittimen "bändi" korvattiin isolla orkesterilla). Shield teki työtä käskettyä; tuloksena 57 upouutta musiikkikappaletta. Läheskään kaikkea musiikkia ei käytetty elokuvassa, vaan osa tuoreesta materiaalista päätettiin liittää uudelleen julkaistuihin vanhempiin 30-luvun Hal Roachin filmeihin. Joka tapauksessa Our Relarions oli Shieldin selvästi suurin elokuvasävellys, ja toisen ja viimeisen kerran hänet mainittiin alkuteksteissä. Alla olevasta tuli uuden Ohukais ja Paksukais -elokuvan toistuva teemamusiikki:

We're Just a Happy Family


Shield jätti Our Relations -elokuvan jälkeen Hal Roachin pysyvästi.
Työskentelynsä aikana studioilla hän pysyi näkymättömistä muulta tuotantotiimiltä; hän ei tavannut näyttelijöitä eikä työskennellyt filmihenkilöstön kanssa, ei edes musiikin ohjaamisesta vastanneen Marvin Hatleyn kanssa. Hän sävelsi, ja sai siitä tienestinsä.
Shield jatkoi radiotyötään kierrellen ympäri Yhdysvaltoja ja toimi mm. Arturo Toscacinin(1867 -1957) avustavana kapellimestarina. Elääkkeelle hän jäi 1955 ja kuoli 58 vuotiaana Floridassa 10.1.1962.

Myöhemmissä Our Gang ja Laurel & Hardy -filmeissä käytettiin paikoin uudelleen muusiikkia Shieldin mittavasta kokoelmasta. Marvin Hatley sävelsi tarvittaessa puuttuvan musiikin. Viimeinen Hatleyn ohjaus oli elokuvassa Saps at Sea (1940) joka oli samalla viimeinen Hal Roachin studiolla tehty Laurel & Hardy.



Nykytilanne

Chance my Clothes (Hatley)


Kummankaan Hatleyn kuin Shieldin alkuperäisännitteitä ei ole säilynyt tähän päivään. Ainoa keino nauttia musiikista oli katsella elokuvia, valitettavasti tietty vuorosanojen ja äänitehosteiden kera.
Tilanteeseen tuli helpotus 90-luvun alussa, kun alankomaalainen musiikkiorkesteri The Beau Hunks julkaisi kunnianhimoisen projektinsa ensimmäiset hedelmät. Vuosina 1992 ja 1993 julkaistut Beau Hunks Play The Original Laurel & Hardy Music Vol.1 & 2 -levyt sisälsivät Leroy Shieldin musiikkia uudelleen soittettuna. Työ oli ollut haastavaa. musiikki oli pitänyt koostaa nuotti nuotilta uudelleen huonolaatuisilta VHS-nauhojen ääniraidoilta. Välillä kohtauksen melu peitti musiikin alleen, mutta onnekseen sama musiikki soi monissa elokuvissa ja sinnikkyydellä radiotoimitsija Piet Schreuders onnistui rekonstruktiomaan Shieldin ja Hatleyn melodiat kokonaisiksi kappaleiksi. Työssään häntä avustivat useat hollannin sovittajat ja transkriboijat.

Työ helpottui selvästi, kun kokoelma hävinneeksi luultuja Shieldin alkuperäisnuotteja elokuvaan Our Relations löytyi Los Angelesin arkistoista. Schreuders tunnisti niistä kymmeniä yksittäisiä teemoja ja Menno Daamsin sekä muiden sovittajien tuella elokuvan soundtrack pystyttiin luomaan 95%:sti alkuperäisen veroiseksi.
Mielenkiintoinen lisä oli Shieldin hyllytetty musiikkiaineisto(noin puolet kaikesta materiaalista), jota elokuvassa ei käytetty. Nyt ensi kertaa tämä musiikki tuotiin päivänvaloon kuulijoiden keskuuteen.


Tuottajakaksikko Piet Schreuders  ja Gert-Jan Blom ovat julkaisseet Basta-levy-yhtiön alaisuudessa nyt lähemmäs parikymmentä albumia. Hal Roach -musiikkien lisäksi yhtye on keskittynyt levyttämään muiden "unohdettujen" artistien - esimerkiksi Raymond Scott -kvintetin - tuotantoa.

Alla orkesteri esittää live-näytöksenä Roy Shieldin kappaleen Streamline Susie, johtaja Jurjen Hempel.

Ei kommentteja:

Suosituimmat artikkelit