tiistaina, lokakuuta 13, 2009

Mestarit tahtipuikon takana - Vince Guaraldi

3. Happiness Is
Sävellys & esitys: Vince Guaraldi - Albumi: A Boy Named Charlie Brown - Vuosi: 1964



Puhuttaessa Vince Guaraldista kirjoituksen otsikon pitäisi kaiketi olla Mestarit pianon takana. Guaraldi ei tosin ollut vain pelkkä pianisti. Jazz-lyyrikko Jon Hendricksin sanoin
«Vince on niin kutsuttu pianon soittaja. Se eroaa pianistista. Pianisti voi soittaa mitä tahansa, jota hänen eteensä pistetään. Pianon soittaja voi soittaa mitä tahansa, ennen kuin mitään edes pistetään hänen eteensä



Vincent Anthony Guaraldi syntyi San Franciscolaiseen perheeseen heinäkuun 17. päivänä vuonna 1928.
Musiikki oli hänelle tärkeintä heti nuoresta iästä lähtien. Valmistuttuaan Lincoln High Schoolista hän siirtyi San Franciscon State Collegeen, esiintyen jo tuossa vaiheessa häissä, koulukonserteissa ja muissa kekkereissä.

Guaraldin musiikki-idoleihin kuului mm. Bill Harris, Oscar Peterson ja erityisesti Jimmy Yancey(1898 - 1951), jonka blues säväytti nuorta Vincentiä suuresti. Kerran väliaikapianistina toimiessaan hän joutui tuuraamaan legendaarista Art Tatumia(1909 - 1956). «Se oli enemmän kuin pelottavaa. Olin jättää soiton sikseen, enkä olisi ollut ensimmäinen näin tekevä »

Ensimmäisen levytyksensä Guaraldi teki The Cal Tjander Trion riveissä vuonna 1953. Iskevä jazz oli jo tällöin kuultavissa Vincentin soitannossa.
Guaraldi jätti Tjaderin muutamaksi vuodeksi ja lähti hiomaan taitojaan kotikaupunkinsa club-ympäristöön. 1955 hän perusti oman Trionsa ystäviensä kitaristi Eddie Duranin ja basisti Dean Reillyn kanssa. Samana vuonna hän vieraili myös Ron Crotty Trion kosketinsoittajana. Säveltämänsä kappaleen Calling Dr. Funk myötä Guaraldi sai toveredensa käyttämän lempinimen Dr. Funk.

Kesäkuussa 1956 Vince palasi Tjaderin bändiin, soittaen mukana vuoden 1959 alkuun. Näinä 2½ vuotena hän lisäksi vieraili useissa eri kokoonpanoissa, välillä tuuraten soittajia, välillä esiintyen jazz festivaaleissa.

Guaraldi toimi tiettävästi opettajana jazz pianisti Larry Vuckovichille. He olivat ystäviä aina Vincen kuolemaan asti, soittaen usein yhdessä.

Vuonna 1962 Guaraldi julkaisi uudistetun Trionsa (Monte Budwig & Colin Bailey) nimellä albumin Jazz Impression of Black Orpheus, joka sisälsi covereita elokuvan Black Orpheus(1959) soundtrackilta. Albumin B-puolella oli kuitenkin Guaraldin oma sävellys, Cast Your Fate to the Wind.



Tämä oli läpimurtoteos, jota ilman Guaraldi ei välttämättä ikinä olisi noussut ansaitsemaansa maineeseen. Kappale voitto Grammyn vuoden 1963 parhaana Jazz sävellyksenä. Sounds Orchestral -yhtyyen cover siivitti kappaleen aina Billboard listan sijalle 10.
Guaraldi ei myöhemmin paheksunut alituisia pyyntöjä soittaa kappale esiintyessään.
« Se oli kuin šekin allekirjoittamista. »


Menestys oli taattu.
Fanit halusivat lisää Vince-jazzia. Guaraldi vastasi kannattajiensa toiveeseen. 1963 häneltä tuli levyt Vince Guaraldi In Person, Vince Guaraldi / Bola Sete and Friends ja vuonna 1964 The Latin Side Of Vince Guaraldi.

___________________________

Lee Mendelson(s. 1933) etsi 60-luvun alussa sopivaa musiikkia Charles M. Schulzin Tenavat-sarjakuvasta kertovaan dokumenttiin. Kuultuaan taksissa Vince Guaraldi Trion kappaleen Cast Your Fate to the Wind, hän otti yhteyttä säveltäjään. Guaraldi otti pestin innokkaasti vastaan. Vaikka tämä dokumentti ei ole kuin Schulz-museon käytössä, sen seurauksena julkaistiin albumi Jazz Impressions of a Boy Named Charlie Brown(1964). Trion kokoonpanossa oli Guaraldin lisäksi Monty Budwig basistina ja Colin Bailey rummuissa.
Guaraldin musiikki Tenaviin oli jotain niin täydellistä, jotain niin hyväntuulista ja luovaa. Ei edes Guaraldi itse tiennyt, että sävellykset tulisivat olemaan jatkossa miljoonien 60-luvun tv-katsojien ikuisessa muistossa.


Mendelson ehdotti seuraavaksi, että Guaraldi vastaisi tulevan Tenavat-jouluspesiaalin musiikista. A Charlie Brown Christmas(9.12.1965) oli ensimmäinen CBS:n TV-spesiaali ja yksi sen suosituin. Spesiaali on näytetty joku vuosi sen ensiesityksestä lähtien.
Tulevina vuosina hän sävelsi ja nauhoitti musiikin 16 Tenavat-spesiaalin. Yhteys Tenaviin ja Vince Guaraldin välillä on sulautunut jo käsitteeksi. Oikeastaan vasta Tenavien voidaan sanoa luoneen Guaraldille sen legendan maineen, jona musiikkipiirissä häntä pidetään. Television avulla hän sai musiikilleen tuhatkertaisesti enemmän kuuntelijoita, kun yhdelläkään live-keikalla. Ja yhä seuraavat sukupolvet voivat uudestaan ja uudestaan nauttia Vincen musiikista joko animaation kera ilman.

Tenavien teema oli kappale Linus & Lucy



Jazz oli lisäksi hyvin erikoinen valinta piirrosanimaatioon. Tätä ennen piirrettyjen musiikkia oli enemmän tai vähemmän pidetty "tyylittömänä", eikä esimerkiksi 40-luvun Warner Bros -piirretyiden musiikille juurikaan annettu arvoa(toisin kuin nykyään). Peanuts oli tässä suhteessa ensimmäinen poikkeus. Animaation musiikkia arvostettiin ensi kerran. On mahdoton sanoa, olisiko Tenavat ollut yhtä suosittu TV-ohjelma, mikäli Guaraldin musiikki olisi niistä alusta asti puuttunut. Epäilen, että ei.


____________________

Helmikuun 6. päivänä 1976 Guaraldi oli lepäämässä motellihuoneessaan kotikaupunkinsa Menlo Parkin Butterfield-yökerhon esitystensä välillä, kun hän yllättäen sai kohtalokkaan sydänkohtaukseen. « Se oli täysin odottamatonta », Tenavien Lee Mendelsonin kuvaili ystävänsä poismenoa. Vasta samana iltapäivänä Guaraldi oli saanut It's Arbor Day, Charlie Brown -spesiaalin soundtrackin nauhoitukset valmiiksi.
Vince Guaraldi oli kuollessaan vain 47 vuotias.

RIP
Vince Guaraldi
1928 - 1976

Like a Mighty Rose
Sävellys & esitys: Vince Guaraldi - Albumi: A Flover Is a Lovesome Things - Vuosi: 1957 

Ei kommentteja:

Suosituimmat artikkelit