keskiviikkona, marraskuuta 11, 2009

Digitaalinen transkriptointi -projekti: Sadun maa(1948) & Anitan romanssi(1962)

Olen viime päivien aikana hakenut tuntumaa erilaisin musiikinteko-ohjelmiin, kuten FL Studio. Näiden avulla pitäisi onnistua musiikin säveltäminen, sovitus ja transkriptointi. Toki, olen käyttänyt ohjelmia vasta pari päivää, joten suurin osa niiden toiminnoista on vielä tässä vaiheessa täyttä hepreaa. Uskon kuitenkin harjoittelun avulla pääseväni niiden kanssa sinuiksi ja siten pystyn aloittamaan musiikin sovittaminen. Kunnianhimoinen tavoitteeni on tehdä kappaleista aidonkuuloisia yhtye- tai orkesterisovituksia.
Olen siinä mielessä kyllä realisti, että mikäli ohjelma vaatii liikoja(ottaen huomioon, että musiikki on vapaa-ajan harrastukseni) tai sovituksista ei siltikään tule kunnollisia, en suotta masennu. Musiikkia kun riittää muutenkin ylen määrin.

Tällä hetkellä minulta ei luonnistu edes rumpukompin lisääminen tai melodian jakaminen eri soittimille. Sen sijaan pystyn muuntamaan nuotteina olevan musiikin sellaisenaan midi-muotoon ja siitä virtuaalipianolle. Tämä on sinänsä jo hieno asia, sillä nuotteina on julkaistu monia kappaleita, joita ei välttämättä ole olemassa äänitteinä ollenkaan, tai niitä ei ainakaan ole myynnissä!


(Klikkaa kuvaa suuremmaksi)

Valitsin - tottakai - ensimmäisiksi digitointiprojektini koekappaleiksi George de Godzinskyn kaksi erittäin harvinaista teosta. Kummatkin on julkaistu vuonna 1994 nuottikirjassa Sulle kauneimmat lauluni laulan. Kappaleiden digitaaliversiot vastaavat sovituksiltaan nuottikirjaa.

Ensimmäinen näistä kappaleista on letkeä swingi-fox nimeltään Sadun maa.
(Latauslinkki, 4.23Mt)

Kappale on julkaistu vain kerran Decca-savikiekolla vuonna 1948. Eero Väre esitti sen Decca-orkesterin säestämänä ja Godzinskyn johtamana. Äänitearkisto mainitsee kappaleen sanoittajaksi Martti Jäppilän, mutta kaksi muuta lähdettäni kertoo sen olevan Kerttu Mustosen(1891 - 1959).
Sanat kuuluvat seuraavasti:
Varjoisella puistotiellä astelee hän, on kevät ja kukkii maa.
Toivomielin onnellisna oottamaan jään sun milloin taas nähdä saan.


Laulujemme vienoin virsi hetken vain soi, siks unohdus sille suo.
Toisen kerran kun sen kuulet sointu on pois, ja käyt jo kuin oudon luo.
En tiedä mä ken sinä lienet, en kysyä voi, vaan satujen maahan sen vienet ken omasi ois.


Kohtalomme antoi meille illan vain tään, ja toista ei milloinkaan.
Herkin kieli rinnassain mun kylmäks niin jää jos tahdot mun karkoittaa.
Nyt keväinen ihme jos sallis mun satuni toteutuvan niin laulujemme onnen virttä täynnä on taivas maa.


Toinen kappale on vieläkin harvinaisempi Anitan romanssi(Anitas romans).
(Latauslinkki, 3.73Mt)
Tämä kaunis teos on vuodelta 1962 ja peräisin laulunäytelmästä Onnenpotku. Sanoituksesta vastasi Saukki. Ruotsinkielinen käännös oli Kai Brunilan ja Boris Güsnsteinin.
Muuta tietoa niin näytelmästä kuin itse kappaleesta minulla ei ole.
Sanat:
Jo metsän taakse päivä vaipuu ja luonto nukkuu, on tullut yö.
Vain rannan kaislat tuuleen taipuu kun usvaan hukkuu nyt saarten vyö.
Mun sydämeni täyttänyt on kaipuu, en saa mä häntä jolle sydän lyö.


Niin kauan siitä on kun uskoin että hän on ihme ihanin,
hän vannoi mulle rakkauden. Mä uskoin sen, koska rakastin.
Hän meni pois ja aika mennessään on meidät vieroittanut niin.
En kohdatessa katsonutkaan silloin silmiin lämpimiin.
Mä yksin jään ja ystäväin jo toista rakastaa!

*välisoitto*

Kun kesäyössä usvavaippa kaislikoisen rannan verhoaa,
kun sorsapari nopein siivin soutain kotiin kiiruhtaa,
mä yksin jään ja ystäväin jo toista rakastaa!

Ei kommentteja:

Suosituimmat artikkelit