lauantaina, marraskuuta 14, 2009

Linkkivinkki: Tekijänoikeuksista vapaita nuotteja

Musiikin soittaminen - ei vain kuunteleminen - on mukava harrastus. Soitettava instrumentti voi olla mikä tahansa; Itselläni se on piano, jollakin kitara, toisella vaikka saksofoni.
Korvakuulolta soittaminen voi kuitenkin olla hidasta ja hankalaa, useille jopa mahdoton tehtävä. Niinpä nuottien osaaminen on avain todelliseen soitinharrastukseen.
Nuotit ovat ikävä kyllä monasti hintavia, eikä 30-40€ haarukka ole nuottikirjasta ihmeellinen pyyntö kaupassa. Viisas tiedostaa tämän, ja osaa hakea nuottinsa muualta. Kirjastot ovat varmasti parhaimmat ilmaisten nuottien lähteitä, ja joskus ainoita vaihtoehtoja, etenkin puhuttaessa harvinaisista suomimusiikin teoksista.

Internet on monelta osin syrjäyttänyt kalliit nuottihankinnat. Kaiken lisäksi kattavin osa materiaalista on täysin laillista, toisin kuin esim. musiikin ja elokuvien kohdalla on asia.


Tottahan toki tekijänoikeudet rajoittavat enimmissä määrin nuottien vapaata levitystä yhtä lailla kuin koskiessa musiikkia, elokuvaa ja muuta luovaa taidetta. Tekijänoikeuden kestoaikaa on lobbaamalla hilattu jatkuvasti ylöspäin, lähinnä siksi, etteivät Mikki Hiiren kaltaiset hahmot putoaisi Public Domainin piiriin. Asiasta voi olla monta mieltä, mutta näin kulttuurin ylimmän ystävän näkökannalta laki on tulosta ylisuurten mediayritysten ahneudesta ja sanalla sanoen täysin per...hanurista.Voin vaikka vannoa, että haudassa makaava Disney ei piittaa pätkääkään siitä, saako eräs jättiyritys miljardeja hänen hahmojensa käytöstä. Puhumattakaan niistä tuhansista jo vuosikymmeniä kuolleena olevista tekijöistä, joiden unohdetut teokset makaavat arkistoissa pantattuna, kun niiden pitäisi olla yleisön nautittavana. Mikä järki on musiikissa/taiteessa, jonka kuuntelu/katselu on tehty mahdottomaksi? Mutta kuten niin valitettavan usein on mediamafioiden kanssa, raha ja maksimoidut tuotot ratkaisevat tässäkin.

Tällä hetkellä Euroopan Unionin alueella teosten suojaikä on 70 vuotta henkilön kuolemasta. Äkkiä laskettuna se rajaa pois säveltäjien kuten Sibeliuksen, Palmgrenin, Prokofjevin ja Stravinskyn teokset. Yhdysvalloissa laki on vieläkin tiukempi, mutta se riippuu tapauksesta. Jos teos on julkaistu ennen vuotta 1923, se on vapaasti käytettävissä. Jos taas teos on julkaistu vuonna 1923 tai sen jälkeen, sen suojaikä on 95 vuotta tai 120 vuotta luomisvuodesta. Mikäli tekijää ei tunneta, suojaikä on joka tapauksessa 95 vuotta. Lisäksi kaikkiin vuoden 1978 jälkeen tehtyihin teoksiin pätee 70 vuoden suojaikä viimeisen tekijän kuolemasta laskettuna.
Eri maissa suojaikä vaihtelee. Niinpä teos, jota voi levittää jossain vapaasti on muualla tekijänoikeuksiin nojaten kielletty.

Mutta kuten tiedämme, kulttuurin levitystä ei lait estä. Vertaisverkoissa ja ylipäänsä nykyisessä internetlevitykseen perustuvassa kulttuurissa teennäisillä suojaiillä voi heittää vesilintua.
Koska Tahtipuikko ei halua ongelmiin, se paheksuu waretusta ja kehottaa turvautumaan laillisiin metodeihin kuten Spotify'hin ja alla esiteltäviin sivustoihin..


Yksi laajoista nuottikirjastoista Internetissä on sivun oikean laidan linkeissä mainittu IN Harmony. Tämä Indianan osavaltion yliopiston ylläpitämä digitaalinen nuottikirjasto kattaa yli 10000 teosta aina 1800-luvulta asti. Lainsäädännön tähden kaikki ennen vuotta 1923 julkaistut teokset ovat siis vapaasti ladattavissa ja printattavissa. Kokoelma kattaa yksinomaa Amerikassa julkaistuja nuotteja.
Katalogi on valtava ja sisältää kappaleita monille eri soittimille. Hakuja voi tehdä nimikkeen, säveltäjän, vuoden, instrumentit, genren tai aiheen mukaan.
Luonnollisesti 99% teoksista on nykykuuntelijoille ja -soittajille täysin tuntemattomia. Uskoisin, että suuri osa kappaleista olisi jopa noihin aikoihin eläneelle harvinaisuuksia. Asiaa voi pitää valitettavana, mutta mielestäni sen voi nähdä myös erinomaisena mahdollisuutena tehdä musiikillisia löytöjä!


Olen tähän mennessä tulostanut noin tusinan kappaleita. Oman löytöni tein säveltäjän Percy Wenrichin(1887 - 1954) kohdalla. Hänestä ei ole paljon informaatiota olemassa. Kuitenkin tiedetään, että hän varttui ragtime-musiikin synnyinsijoilla Missourissa ja siirtyi myöhemmin New Yorkiin vaudevillen pariin.
Wenrichin pianoteoksia on Indianan kirjastossa selailtavissa 24kpl.
Monet kappaleet ovat yksinkertaisia ja erittäin hilpeitä two-step/marssi-teoksia, toisin sanoen mukavia soittaa. Omat lempikappaleeni Wenrichin tuotannossa on Chicago Express(1905), Auto Race(1908) ja Fireman's Dream(1907), jonka onnistuin digitoimaan nuoteista:


Maininnan arvoisia teoksia on myös mm. Teddy bear's Picnic(1907) ja Glow-worm idyll(1907).

Indianan musiikkikirjaston tyylisiä sivustoja on todennäköisesti useita. Yksi hyvä esimerkki on Frances G. Spencer Collection of American Sheet Music. Sivu mainitsee sisältävän yli 10000 nimikettä, joista vajaa 2000 on vapaasti ladattavissa.


Ylivoimaisesti mittavin nuottihanke on IMSLP(International Music Score Library Project), jossa tätä kirjoittaessani on vapaasti ladattavissa 43 159 teosta! Kappaleet edustavat tyyliltään poikkeuksetta klassista musiikkia. Säveltäjiä palvelussa on katettuna yli 2500 nimen verran; Jotkut vain yhdellä ainoalla teokselle, toiset koko tuotannollaan. Esimerkiksi Chopin, Liszt, Mozart, Beethoven, Brahms ja muut keskeiset säveltäjät ovat edustettuna lähes kaiken kattavalla teosvalikoimalla. Ja kuten sanottua, kaikki sivulla oleva musiikki on tekijänoikeusvapaata.

Kirsikkana kakun päällä sivustoa ylläpidetään Kanadassa, jossa teosten suojaikä on tekijän kuolemasta laskettuna "vain" 50 vuotta. Näin kaikki säveltäjät, jotka ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen vuonna 1958 tai aiemmin, ovat Kanadan lainsäädännön mukaan tekijäinoikeuksien ulkopuolella. Euroopassa suojaikä olisi 70-vuotta, ja käytäntö vaihtelee hieman säveltäjästä riippuen, onko hänen tuotantonsa vapaasti selailtavissa. Esimerkiksi suomalaisen klassisen musiikin tekijöistä on edustettuna Sibelius, Madetoja, Palmgren ja Ilmari Hannikainen mutta ei Kaski, Kuula, Melartin tai Aarre Merikanto. Voihan olla, ettei viimeksi mainituista ole vain lisätty yhtään nuottia.
Sivusto oli lähes vuoden suljettuna oikeudellisten epäselvyyksien vuoksi, mutta säveltäjien, professorien, opettajien ja muiden musiikin vaikuttajien yhteistyön tuloksena sivut saatiin aukaistuksi uudelleen vuonna 2008 ja se on sittemmin äänestetty mm. internetsivustojen Top-100 listalle ja palkittu useaan otteeseen. Nykyään palvelua suosittelevat useat yliopistot ja se on saanut hyväksynnän eri musiikinlaitosten keskuudessa. Projekti kasvattaa kokoa edelleen päivittäin.


Tarjontaa siis riittää Internetissä musiikin ystäville. Mikäli tulostuskustannuksia ei oteta huomioon, klassista ja vanhaa musiikkia soittaakseen ei tarvitse hankkia kalliita nuottivihkoja. Soitettavaa on enemmän kuin ihmisikä sallii.

Ei kommentteja:

Suosituimmat artikkelit