lauantaina, marraskuuta 28, 2009

Soundtrack-arvostelu: Bernard Herrmann - Psyko(1960)



Julkaisu: 29.7.1997
Levy-yhtiö: Varèse Sarabande
Äänityspaikka ja -aika: Glasgow City Halls, 5.9.1996
Formaatti: CD
Kesto: 1h 53s

Tuotanto:
Sävellys: Bernard Herrmann
Esitys: Royal Scottish National Orchestra
Kapellimestari: Joel McNeely
Tuottaja: Robert Townson
Ohjaus: Clive Barker
Masterointi: Ramon Breton
Vastaava tuottaja: Reynold da Silva

Kappaleet:
1. 
Prelude (01:56)
2. 
The City (02:12)
3. 
Marion (01:35)
4. 
Marion And Sam (01:53)
5. 
Temptation (02:51)
6. 
Flight (01:08)
7. 
Patrol Car (01:06)
8. 
The Car Lot (01:45)
9. 
The Package (01:31)
10. 
The Rainstorm (03:11)
11. 
Hotel Room (02:04)
12. 
The Window (01:12)
13. 
The Parlor (01:38)
14. 
The Madhouse (01:54)
15. 
The Peephole (03:02)
16. 
The Bathroom (01:02)
17. 
The Murder (01:03)
18. 
The Body (00:17)
19. 
The Office (01:20)
20. 
The Curtain (01:15)
21. 
The Water (01:45)
22. 
The Car (00:52)
23. 
Cleanup (02:15)
24. 
The Swamp (02:04)
25. 
The Search (00:41)
26. 
The Shadow (00:50)
27. 
Phone Booth (00:54)
28. 
The Porch (01:04)
29. 
The Stairs (02:58)
30. 
The Knife (00:30)
31. 
The Search (B) (01:40)
32. 
The First Floor (02:45)
33. 
Cabin 10 (01:09)
34. 
Cabin 1 (01:06)
35. 
The Hill (01:05)
36. 
The Bedroom (00:59)
37. 
The Toys (01:02)
38. 
The Cellar (01:06)
39. 
Discovery (00:41)
40. 
Finale (01:32)
___________________________________

Bernard Herrmann(1911 - 1975). Hänen nimeään ei elokuvamusiikin ystävä voi lausua ilman kunnioittavaa hiljentymistä. Listattaessa kaikkien aikojen elokuvasäveltäjiä Herrmann on poikkeuksetta kolmen parhaan kärjessä. Ja listattaessa kaikkien aikojen soundtrackeja sijoittuu nimenomaan vuoden 1960 elokuva Psycho kärkisijoille.

Siinä missä Herrmannin musiikki sysää jännityksen uskomattomiin sfääreihin, saa Alfred Hitchcockin ohjaus heikkoverisimmät kalpenemaan. On kulttuurihistoriallisesti onnekasta, että juuri nämä kaksi miestä tekivät aikanaan yhteistyötä. Tuloksena oli liuta nykyajan klassikoiksi lukeutuvia jännäreitä: The Man Who Knew Too Much(1956), Vertigo(1958), North by Northwest(1959) ja erityisesti Psycho(1960).


Juonitiivistelmä:
Nuori nainen nimeltä Marion Crane on jo jonkin aikaa halunnut pois oravanpyörästä, johon hänen ja miesystävänsä elämä on rahan puutteen vuoksi ajautunut. Eräänä kauniina päivänä hänelle tarjotaan rikastumismahdollisuutta, rahat suorastaan sanoen mätkähtävät työpöydälle – ainoa ongelma on, että rikastumiseen vaaditaan pientä kavaluutta. Marion tarttuu tilaisuuteen ja painuu anastetun 40 00 dollarin kanssa karkumatkalle. Matkaa häiritsevät niin utelias poliisi kuin varsin pelottavaksi asuinsijaksi osoittautuva Batesin motelli. Ironian huipentumana pahaa epäilevä poliisi käskee naisen viettää yönsä motellissa – turvassa kaikelta pahalta. Vai että turvassa! In your dreams, poliisisetäparka.
 Arsi T. Elokolikko, Leffatykki.com

Psykon musiikki on läpi elokuvan painostavaa ja sitä varjostaa tietty epävarmuus. Uhka on läsnä jatkuvasti ja heijastuu täten sävelkulussa. Herrmann käyttää pelkästään jousiin rajoitettua soitinedustusta taidokkaasti, ja valinta luo eräänlaista pysyvyyttä elokuvassa. Toisaalta huomataan, kuinka jouset taipuvat hyvin monenlaiseen musiikkityyliin ja tunnelmaan.
Rytmillisesti kappaleiden rakenteessa on toistuvia sävelosuuksia, joita Herrmann sävellyksissään yleensä suosi. Lähes kaikella musiikilla on selvä tarkoitus ja jokainen kappale imitoi tarkasti kohtauksen toimintaa tai henkilön olotilaa. Monessa kohtauksessa - puhumattakaan alkuteksteistä - musiikilla on päärooli. Esimerkiksi äänitehosteet voivat puuttua kokonaan ja musiikki täysin toimii korvaavana tehosteena.


Bernard Herrmann(vas.) ja Alfred Hitchcock


Hämmästyttävää on, että ilman musiikkia Psykoa ei välttämättä koskaan olisi tullut.
Katsellessaan raakaversiota filmistä Hitchcock lähes masentui tuloksesta ja flopin pelossa pohti materiaalin käyttämistä silloisessa televisiosarjassaan. Vaan asia oli niin, että raakaversiosta puuttui kokonaan musiikki!

Herrmann huolestui Hitchcockin puheista:
«Odotas, minulla on ideoita. Sopisiko jousille tehty musiikki. Olin aikoinani viulisti, tiesitkös?»
Herrmann suositteli ohjaajaa lähtemään joululomille ja tulla takaisin tarkastamaan tilanteen äänitysten jälkeen.Hitchcock sanoi:
«Tee mitä lystäät, mutta yhtä asiaa minä pyydän: älä kirjoita musiikki suihkukohtaukseen. Sen on oltava ilman musiikkia.»
Herrmann oli luonnollisen hämmentynyt ohjaajan mielipiteestä, ja järkeilinkin idean johtuvan Hitchcockin stressistä. Hiljalleen Hitchcock tosinlämpeni musiikin käytölle elokuvassa ja pyysi enemmän ja enemmän musiikkia eri  kohtauksiin. Ei kylläkään vielä suihkukohtaukseen.

Jääräpäisyys voitti. Tässä tapauksessa Bernard Herrmannin jääräpäisyys onneksi. Suihkukohtausta editoidessa Hitchcock tuli lopulta toisiin aatoksiin ja pyysi Herrmannia tekemään siihen musiikin. Hitchcock itse määrittelisi, millaisen.
Viimein tarkastushuoneessa kohtaus katsottiin ensin musiikin kera, ja sitten ilman musiikkia. Sitten Herrmann sanoi:
«Minulla on kuin onkin sävellys valmiina, ja nyt kun olet kuullut sen sinun tavallasi, koitetaan se minun tavallani».
Kohtaus katsottiin Herrmannin musiikin kera. Hitchcock riemuitsi:  
«Tietysti, tuota me käytämme!»
Herrmann ihmetteli, miksi ohjaaja oli halunnut kohtauksen ilman musiikkia. «Väärä ehdotus, poikani, väärä ehdotus», hän vastasi.

Musiikin rooli elokuvassa oli siis enemmän kuin elintärkeä. Herrmann jäi silti ilman merkittäviä tunnustuksia. Myös itse elokuva ei voittanut ensimmäistäkään Oscaria huolimatta sen taloudellisesta menestyksestä. Nykyään elokuva kuten musiikki nauttivat klassikon asemasta.

Poimintoja levyltä:
Muistutan, että levyn musiikki on peräisin uudelleen äänitetystä versiosta ja saattaa hieman poiketa elokuvan kohtauksessa käytetystä musiikista.

1. Prelude

Psykon teemakappale. Musiikin emotionaalinen sävy on päällekäyvä ja ristiriitainen. Tahti ahdistavan jympsyttävä. Melodiarakenne on häiriintynyt ja sisältää epätyypillisiä loikkauksia sävelestä toiseen(0:44-0:47). Mielenkiintoisesti jouset ovat ainoita ja siten kappaleet hallitsevia instrumentteja. Teema toistuu muun muassa rankkasade-kohtauksessa

2. The City

Kappaleessa kuullaan "Marionin teema", joka on mollivoittoinen ja hiljainen jousiteos. Vieno melodia ikään kuin liukuu ylhäältä alas ja takaisin alhaalta ylös, nuotista toiseen.


17. The Murder

Kuuluisa suihkukohtaus. Viiltävillä ja hyökkäävillä viuluniskuilla luotu efekti on nykyään kauhuelokuvien cliché ja parodian käyttöesine. Itse asiassa ääni on tyypillinen jokaiselle viuluaan virittäneelle muusikolle. Herrmann kommentoi: «Viulut tekivät sen - efekti on yhtä tavanomainen kuin kivi.» Suurin oivallus oli käyttää tätä tekniikka elokuvamusiikissa.
Haluan kohdistaa kuulijan huomion jälkimmäiseen melodiaosuuteen(0:26-0:50), joka sisältää mestarillista sävelkulkua ja hienoa sellon käyttöä

33. Cabin 10

Atonaalisia liukuja. Äänenvoimakkuus vaihtelee jännästi sointuosuuksissa. Musiikki kuvaa kaiketi hiipimistä kartanossa.

39. Discovery

Kliimaksi koetaan murhaajan hyökätessä viimeisen kerran. Kiivas tappelu on läsnä musiikissa ja saa sitten loppunsa(0:30).

Tuomio:
Psykoa on vaikea sijoittaa tietylle paremmuusasteelle Bernard Herrmannin tuotannossa, sillä Vertigo ja North by Northwest tulevat laadullisesti hyvin lähelle. Mutta siinä missä edelliset edustavat mysteerielokuvia, on Psyko enemminkin kauhufilmi. Elokuvan idea perustuu salaperäisen murhaajan henkilöllisyyteen ja muiden Hitchcock-elokuvien tyypillinen romantiikka puuttuu tyystin. Sama pätee musiikkiin, jossa paino lepää hyvin päällekäyvällä tunnelmalla.
Olen toisinaan sanonut, että toimintapainotteiset elokuvat ovat hankalia kuunneltavia; Musiikki on niin sidoksissa kuvan tapahtumiin, että irrallaan kuunneltuna se menettää merkityksensä. Bernard Herrmann on osannut onneksi tehdä niin omaperäistä musiikkia, että kuulija välttyy kyseiseltä "päättömyydeltä".
Yritän jotenkin hillitä ylistyssanoja, mutta legendaarinen on ainoa tarpeeksi hyvin Psykon soundtrackia kuvaava termi. Ja legendaarinen tarkoittaa automaattisesti parasta arvosanaa.


*****

Ei kommentteja:

Suosituimmat artikkelit