sunnuntaina, joulukuuta 06, 2009

Artikkeli: Musiikki Linnan juhlissa

Hyvää itsenäisyyspäivää!



Itsenäisyyspäivän vastaanotto on ollut vuodesta toiseen Suomen katsotuin TV-lähetys, katsojalukumäärän lähennelleen 2 miljoonaan rajaa kerta toisensa jälkeen. Ohjelman formaatti ja protokolla lienevät siis tulleet kaikille tutuiksi. Entäpä musiikki?

Linnan juhlissa soittaa kättelyn ajan Kaartin soittokunta, jonka päällikkönä toimii yleensä virassa oleva korkea-arvoinen ylikapellimestari. Tänä vuonna musiikkimajurina toimii Raine Ampuja.
Tanssimusiikin on tapana vaihtua joka vuosi, tosin vielä Ahtisaaren presidenttikaudella parketille rynnittiin Tonava kaunoisen tahdissa. Sen sijaan kättelyn aikana soi aina tietyt samat teokset. Esittelen tässä blogitekstissä niistä muutaman.
Tänä vuonna kättelymusiikin ohjelmistoon on nähtävästi lisätty tuotantoa Fredrik Paciukselta, jonka syntymästä on tullut kuluneeksi 200 vuotta. Lisäksi ohjelmistossa on mukana Sibeliuksen Karelia-sarjaa sekä Sulho Rannan Poronkellopolska. Oletan kuitenkin, että alla olevat kappaleet soivat edelleen kättelyn aikana. Jos eivät, olen erittäin häkeltynyt.

Jääkärimarssi

Itsenäisyyspäivän vastaanoton kättely alkaa ovien avautumisella ja Jean Sibeliuksen (1865 - 1957) Jääkärimarssilla. Perinteisesti ensimmäisenä kättelyvuoroon tulee sotien veteraanihenkilöt Mannerheim-ristin ritarin johdolla.
Jääkärimarssi, oikeammin Op. 91a 'Jääkärien marssi' mieskuorolle ja pianolle, oli alunperin tarkoitettu patrioottiseksi lauluksi taisteltaessa itsenäisyydestä tsaarin joukkoja vastaan. Sanat oli kappaleeseen kirjoittanut Latviassa jääkäriluutnantti Heikki Nurmio osana jääkärien leikkisää marssilaulukilpailua. Teksti salakuljetettiin Suomeen ja se päätyi  lopulta Sibeliukselle. Sibelius sävelsi "korkean isänmaalisen tunnelman vallassa" tekstiin liittyvän marssimusiikin - vain kolmessa päivässä. Sibelius haki sävellyksessään itsenäisyystaistelun tunnelmaa, mutta surukseen kappaleesta tulikin valkoisten voittolaulu jääkärien taistellessa punaisia maanmiehiänsä vastaan.

Tämä kuva lienee harvinainen. Se on eräästä vuoden 1941 valokuvakirjasta, joka oli mahdollisesti painettu Sibeliuksen 75-vuotispäivän kunniaksi. 
*Klikkaa suuremmaksi*

Hieman aiemmin oli kuorolle ja orkesterille tarkoitettu musiikki ollut syvässä lamassa, mutta nouseva kansallismielisyys toi Jääkärimarssin tyyliset teokset takaisin muotiin. Kuten mainittua, kappale oli alunperin sävelletty pianolle ja mieskuorolle, mutta kun valkoiset olivat vapauttaneet Helsingin 16.5.1918 Jääkärimarssi sovitettiin orkesterille.

Talvisodan alkaessa vanhat erimielisyydet olivat unohtuneet ja Jääkärimarssia pidettiin koko kansan yhdistävänä teoksena. Kappale nosti Sibeliuksen arvostusta ja häntä pidettiin jo kansallissankarina. Sanoma oli seuraava: «Joka pilkkasi Sibeliusta, pilkkasi myös nuorta valtiota ja sen armeijaa.»

Entäpä itse musiikki? Lyhyet alkutahdit ovat hyvin muistettavat. Mielenkiintoisesti ne soi duurissa, vaikka kappale onkin enimmäkseen mollivoittoinen. Enimmäkseen siis, koska melodia vaihtuu jännällä tavalla toisinaan duuriin. Tämä musiikillinen tehokeino tekee ehkä kappaleesta niin pidetyn + se on melko lyhyt ja yksinkertainen.

Marche Military

Itävaltainen Franz Schubert (1797 - 1828) ehti lyhyen elämänsä aikana säveltää 9 sinfoniaa, lukuisia pianoteoksia, kamarimusiikkia ja yli 600 yksinlaulua.
Niin sanottu Schubertin sotilasmarssi on ensimmäinen osa 3-osaista pianoteosta, Trois marches militaires D. 733, Op. 51. Schubert kirjoitti tämän nelikätisesti pianolla soitettavan marssisarjan kesällä 1818 olleessaan musiikin opettajana Kreivi Ezterházyn kotona Zselizissä. Kappale julkaistiin opusnumerolla 51 vuonna 1826 ja oli muun pianomusiikin ohella ainoita instrumentaaliteoksia, joita julkaistiin säveltäjän elinaikana.


*Klikkaa suuremmaksi*

Marsseista ensimmäinen on ainoa, joka on kunnolla "jäänyt elämään". Muun muassa Liszt sovitti kappaleen uudelleen, ja melodiaa on hyödynnetty muuallakin musiikissa.
Melodisesti kappale noudattaa ABA-rakennetta, jossa keskimmäistä osiota kutsutaan Trioksi. Marssi on duurissa paitsi hetken B-osuuden kohdassa 2:40.


Joulukuun kuudes

Martti Parantainen (1903 - 1975) oli maamme ansioituneimpia mutta unohdettuja sotilaskapellimestareita. Valmistuttuaan Helsingin konservatoriosta hän suoritti sotilaskapellimestarin tutkinnon ja päätyi lopulta puolustusvoimien ylikapellimestariksi vuonna 1951, pitäen virkaa aina vuoteen 1964 asti. Arvoltaan Parantainen oli musiikkieverstiluutnantti (ylennys 25.9.1964).

*Klikkaa suuremmaksi*

Laulunopettajan tutkinnon saaneena Parantainen tunnetaan myös varteenotettavana säveltäjänä. Äänitearkisto listaa 11 teosta, joista suurin osa on toki sotilasmarsseja. Hän sävelsi kuitenkin 30-luvulla viihdemusiikkia, kuten Tauno Palon esittämä Aron tyttö,ja Erkki Eirton laulamat Ei kukaan minua lemmi ja Lupita osoittavat.

Joulukuun kuudes on henkilökohtainen lempimarssi. Kappale on usean muun marssin sijaan sangen monimutkainen. Tiettyä teemaa ei ole vaan melodia vaihtuu tuon tuosta. Se rakenne tekee marssista "jännän". Samoin molli/duuri vaihtelua on paljon. Melodisesti mielenkiintoisia ja omaperäisiä kohtia on esim. 1:13-1:20, 1:30-1:38. Välissä on rauhallisempi osio ja hyvin mielenkiintoista musiikkia (3:00-3:17). Hienoa.


Military Polonaise

Frédéric Chopin (1810 - 1849) on kiistatta klassisen pianomusiikin suurin uranuurtaja ja edistäjä. Vielä tänä päivänä piano-opetuksen eräänä tavoitteena on, että oppilas pystyy valmistuttuaan hallita Chopinin pirulliset etydit kuin vettä vain.
Polonaise in A major, Op. 40, No. 1, eli suomessa tunnettu Sotilaspoloneesi, on ensimmäinen vuonna 1838 sävelletystä kaksiosaisesti poloneesiteoksesta ja selvästi tunnetumpi kaksonen. Jälkimmäinen osa kulkee nimellä C molli.

 *Klikkaa suuremmaksi*

Säveltäjä Anton Rubinsteinin mukaan Chopinin poloneesin ensimmäinen osa symboloi Puolan loistetta, kun taas jälkimmäinen sen tragediaa. Ensimmäinen osa yhdistetään myös Subieskin Hussaarien herättävään taisteluun. Toisen maailmansodan lähestyessä, kun Saksa oli vallannut Puolan, soitti Polkie Radio kapaletta päivittäin isänmaalliseksi protestiksi ja kiihokkeeksi. Niinpä natsit kielsivät myöhemmin Chopinin ja tuhosivat säveltäjän muistomerkkejä.
Kappale noudattaa ABA-rakennetta, joskin A:n voi jakaa kahteen osaan ja B:n samaten. Poloneesi on melko mahtipontinen, mutta pitää silti kiinni tanssin alkuperästään. Melodialle on tyypillistä nousut(3:03) sekä korkeiden nuottien välissä tahtia antavat bassotrillit. Omaperäinen musiikkiratkaisu on kohdassa 3:19. Mukava soitettava pianolla.


Rákóczi March

Rákóczi-induló on Unkarin epävirallinen kansallislaulu. Marssimelodian sävelsi alunperin täysin unohdettu unkarilainen säveltäjä Michael Barma tarkoituksena kunnioittaa Unkarin kansallissankaria, prinssi Ferenc (Francis) II Rákóczia (1676 - 1735). Laulu, jossa prinssiä pyydettiin pelastamaan kansa, oli hyvin suosittu 1700 luvulla, mutta myöhemmin sen korvasi hiotummat versiot.

*Klikkaa suuremmaksi*

Ranskalainen Hector Berlioz liitti kansanlaulun sävellykseensä Faustin tuomio(1846) ja myöhemmin pianotaituri Frank Liszt käytti teemaa hyväksi Unkarilaisessa rapsodiassa No 15 a-molli. Sovitusta kuvataan eeppiseksi ja variaatiot ovat toisinaan leikkisiä ja lisztimäisen mahtailevia. Kappale kestää noin 6 minuuttia.
Nykyään kappaletta ei esitetä enää sanoin, vaan pääasiallisesti yllä kuultavana orkesterisovituksena.
Itsenäisyyspäivän vastaanotto päättyy Rakoczi-marssiin.


Päivitys (7.12):
Jääkärimarssia lukuun ottamatta kaikki yllä olevat kappaleet soitettiin toisessa kättelyosuudessa Pohjois-Esplanadin puolelta tulleille protokollan mukaisille vieraille.
Mariankadun puolen kättelyssä Kaartin soittokuntaa johti musiikkieverstiluutnantti Elias Seppälä. Kättelyn aikana soiva musiikki oli paikoitellen hyvin modernia ja omituista, lähes elokuvamusiikkia. Valitettavasti kättelyn aikaista soittolistaa ei ole nähtävissä.

Ei kommentteja:

Suosituimmat artikkelit