sunnuntaina, elokuuta 30, 2009

Wanhojen tanssit - Osa I

Lukion 2. vuosikurssilaisten juhlima vanhojen päivä lienee suomalaisille tuttu traditio, ellei omasta takaa niin ainakin sukulaisten tai perhetuttujen esitysten kautta. Abiturienttien siirryttyä viettämään ylioppilaskirjoituksia edeltävää lukulomaa, periytyy lukion vanhimpien rooli 2. luokkalaisille. Tätä he juhlistavat tanssisalissa hienoissa asuissa. Alunperin puvuilla tavoiteltiin "vanhan ajan" tyyliä, mutta nykyään aikakaudella ei ole väliä. Tytöille rahaa juhla-asuun ja ehostukseen voi upota monta sataa euroa.
Joissakin lukiossa juhla on kaksipäiväinen, jolloin torstaina tanssijat esiintyvät vanhemmilleen ja ystävilleen ja perjantaina muille koululaisille.
 Tanssien harjoittelu alkaa yleensä jo edeltävän vuoden loppusyksystä. Osallistuminen ei ole pakollista, mutta poisjäänti on harvinaista.
Tanssirepertuaariin kuuluu yleensä reilu 10 kappaletta. Tyyliltään ne vaihtelevat keskieurooppalaisista salonkitansseista aina erimaalaisiin kansantansseihin. Lopputanssina voi olla populaarikappale omaperäisillä koreografioilla.


Kappalelista on säilynyt jo vuosikymmeniä melko samana. Nykyään yleisin käytettävä vanhojentanssiäänite on vuoden 1998 CD Helsingin Poliisisoittokunta - Vanhoja tansseja.
Osa tansseista ovat suomalaisille peri tuttuja, kuten wienervalssi, poloneesi, cicapo ja charleston. Silti näidenkin kappaleiden alkuperä lienee kaikille tuntematon. Itse CD-levyllä kappaleet on merkitty "traditional" -tekstillä, ja monissa se pitää paikkansa. Usealle tanssille löytyy kuitenkin taustatarina ja pitkä levytyshistoria. Tässä blogitekstissä kaivan esiin näitä tietoja ja esittelen myös kappalerakennetta. Lisäksi kerron omasta tanssikokemukseni kunkin tanssin osalta. ;)

______________

Poloneesi

Ogińskin poloneesi, joka tunnetaan myös nimellä Jäähyväiset isänmaalle, on Puolan tunnetuimpia sävellyksiä. Teoksin kirjoitti kreivi Michał Kleofas Ogiński(1765-1833) joka säveltäjäntöiden lisäksi toimi senaattorina,  ja diplomaattina Puola-Liettuan kuningaskunnassa. Häntä pidetään Chopinin ohella Puolan merkittävimpänä säveltäjä. Lähteestä riippuen Ogińskin on epäilty säveltäneen Poloneesi nro 13 A-Mollin joko 1794 tai vasta vuonna 1823. Poloneesin syntytarinaan on usein virheellisesti liitetty romanttisia piirteitä  Puolan jaosta ja sen on ajateltu olevan Ogińskin tapa kunnioittaa isänmaataan. Totuus kuitenkin on, että maanpaossa ollessaan hän halusi musiikilla kuvata vain tunteitaan ja ikävää Puolaa kohtaan. Teoksen linjakkuudessa näkyy Ogińskin sotilaallinen ura.
Poloneesi oli aikanaan ja varsinkin 1800-luvun lopulla erittäin runsaassa käytössä eri orkesterikokoonpanoilla ja teoksesta on julkaistu yli 80 versiota.
"Tänään meidän on jo vaikea kuvitella, mikä menestys Oginskin sävelmillä, varsinkin pianopoloneeseilla oli 1800-luvun loppupuolen Euroopassa. Niitä soitettiin aateliskartanoissa, porvariston salongeissa ja sivistyneistön illanistujaisissa. Useat niistä tunnettiin kautta Euroopan."
http://personal.inet.fi/koti/paavo.helisto/jutut/oginski.html
Suomessa Poloneesi on ollut suosittu aina 1840-luvulta lähtien. Nykyään vanhojen tanssien lisäksi kappale kuuluu useiden juhlatilaisuuksien repertuaariin. Näistä mainittakoon ylioppilasosakuntien vuosijuhlatanssiaiset ja työväen vappu. Kappaletta on levytetty suomessa monta kertaa; viimeksi Jukka Virtasen kääntämällä otsikolla Jäähyväishetkellä.

Kappalerakenne itsessään on suoraviivainen ja Chopinin tyyliteltyihin poloneeseihin verrattuna lattea. Muutoksia temmossa ei ole. Välisäe(1:28-2:19) on aavistuksen hiljaismpi, mutta ei eroa tyyliltään huomattavasti pääsääkeestä.
Kyseessä on aloitustanssi. Tanssijat astelevat hitaalla "heilauttavalla" askeleella saliin, esittelevät yksitellen itsensän yleisölle ja kiertävät jonossamuodostelmissa ympäri lattiaa. Kappale jää soimaan päähän.

Tässä vielä toinen sovitus teoksesta.


Polkkamasurkka

Kyseessä on itävaltalaisen Karl Michael Ziehrerin(1843-1922) polkkamasurkka Op. 374 Das liegt bei uns im Blut! (suomeksi käännettynä "se lepää sieluissamme"). Wieniläisen koulukunnan kasvattia Ziehreriä pidetään yhtenä Straussin säveltäjäperheen arkkivihollisena. Kuten Johann Strauss nuorempi, hänet tunnetaan tuotteliaana valssien, polkkien ja marssien säveltäjänä; tuotanto kattaa yli 600 teosta. Lisäksi hänen tuotantoon kuuluu useita tunnettujakin operetteja. Ziehrerin teoksia soitetaan toisinaan Wienin filharmonikkojen uudenvuoden konsertissa.

Kappale on rakenteeltaan ja melodialtaan tyypillinen koulukunnan masurkka. Alussa ja lopussa on toistuva teema ja poikkeavana siltana toimii välisäe.
En osaa sanoa tanssista mielipidettä, sillä kappale ei kuulunut juhlaohjelmaamme.
Tässä vielä toinen versio kappaleesta


Franseesi
1 vuoro – Le Pantalon - "Tervehtiminen"

II vuoro - L'Ete - "Karkelo"

III vuoro - Le Poule - "Hanhenmarssi"

IV vuoro - Treni - "Vierailu"

V vuoro – La Pastourelle - "Laukka"


Franseesi eli contredanse française (suom. "ranskalainen kontratanssi") on 1790-luvulta lähtöisin olevan kuviotanssi, vaikka sen juuret ulottuvat aina 14. vuosisadan maaseutujuhliin. Tanssi sekoitetaan toisinaan läheistä sukua oleviin Quadrille ja English Country Dance -kuviotansseihin, joista ensimmäisen eräs muoto Franseesi itse asiassa on. Hoveissa ja akateemisissa piireissä se on ollut suosittu 1800-luvulta lähtien ja kuuluu edelleen eurooppalaisten tanssiaisten repertuaariin.

Franseesi on 5-8 -vaiheinen neliötanssi, jossa kullakin sivulla tulisi olla 6-8 paria. Vuorot etenevät siten, että vastakkaisilla sivuilla olevat parit tanssivat vuorottain. Vaiheet eroavat askeleiltaan ja tyyliltään (hanhenmarssi, laukka jne.)

Kattavat ohjeet tanssin etenemisestä löytyy ohessa:
www.valt.helsinki.fi/promootio/franseesiohje.pdf
Franseesin musiikin säveltäjästä ei ole tietoa. Musiikki tosin vaihtelee maasta ja tilaisuudesta riippuen ja selvää yksittäistä musiikkisarjaa tanssille ei ole. Wieniläisen koulukunnan säveltäjistä Strauss nuoremman ja Josef Lannerin tiedetään olleen eräitä, jotka sävelsi Franseeseja. Poliisisoittokunnan versioiden alkuperästä ei ole tietoa.


Itse tanssin aikoinaan vuorot 1, 2 ja 5. Askeleita en varmaan osaisi enää sujuvasti. Eniten pidin osioista 5, jossa laukattiin pareittain haara-askeleita toiselle puolelle vastakkaisen parin ohi vaihdolla ja ilman. Musiikillisesti hauskin kappale on #4, eli vierailu. Sen nopeatempoinen(0:13-0:23) osa tuo mieleen suomalaisen pelimannimusiikin, ja on siksi huvittava.

Mignon

Kehruu- ja perhevalssinakin tunnettu Mignon on hämärä tapaus. Viitteitä kappaleen alkuperästä ei tunnu löytyvän etsimälläkään. Sen väitetään kehittyneen Saksan ja Itävallan kansantansseista, toisen lähteen mukaan Allemande-tanssista 1500-luvulta. Väitteissä saattaa olla perää. Kappaleen äänitetietoihin on mainittu vain "tradition.", joten mysteriiksi jää, minkä maalainen yllä kuultava sävelmä oikeasti on? Vastaavaa mignon-tanssia internethauilla "valse mignon" "mignon dance" "mignon waltz" ei selvästi tunnu löytyvän, ainakaan ääninäytteillä. Oheisella sivulla on lista Carl Umlaufin(täysin tuntematon säveltäjä itselleni ja wikipedialle) teoksista, ja opus nro 420 kohdalla mainitaan Mignon Waltzer. Voisiko...olisiko mahdollista, että vanhojen tansseissa soiva valssi, joka selvästi omaa wieniläistyylistä melodiaa, olisi tämä nimenomainen Mignon Waltzer. Itse väitän, että ei. Totuus jää arvailun varaan.
Kaikesta huolimatta melodialla on merkittävä maine suomessa, sillä onhan kappaleella sanat:
"Kehrää, kehrää tyttönen,
huomenna saat sinä sulhasen.
Tyttö se kehräs, kehräs vaan,
mutt' sulhasta ei  tullutkaan"
Viinaan menevät tuntenevat melodian sanoilla:
Ryyppää, ryyppää, ryyppää vaan, huomenna on sulla krapula.Mutt' jos ryyppäät, ryyppäät, ryyppäät vaan, krapula ei saavukaan.
Muistan tanssin kohtalaisen hyvin. Vaikeusaste ei ollut kovin suuri, ainoastaan ajankohta, missä piti siirtyä keskustaan meni välillä sekaisin. Mukava melodia ja tanssi. Askeleet alla olevasta linkistä:
http://tanssi.dy.fi/Kehruuvalssi

Cicapo

Tanssi, jonka askeleet osaavat kaikki. Kuuluu valssin ohella peruskoulun tanssiopetukseen.
Cicapo(kirjoit. myös kikapo tai kikabo) on Puolasta lähtöisin oleva polkan tapainen piiritanssi. Äänitearkisto merkitsee meillä tanssitan melodian tekijäksi saksalaisen, Berliinissä vaikuttaneen viulustin Max Oscheitin(1880-1923). Säveltäjänä mies on sen verran tuntematon, että kuvamateriaalia hänestä ei löydy. Cicapo tunnetaan myös hieman ristiriitaisesti nimellä Picadormarssi, ja alkuperäisen teosnimike onkin op. 172 Picador-Marsch. Kappale on yleinen erilaisilla marssimusiikki sisältävillä CD-levyillä ja löytyypä jopa spotifyista -> spotify:track:21ioxPQRBtnl1G8cgYddcZ
Kappale on musiikillisesti erittäin hauska ja yksinkertainen. Tosin vuosia kestäneellä tankkaamisella voi olla jotain tekemistä sen kanssa, että kappale jää soimaan päähän helposti. Rakenteeltaan teos sisältää pääsäkeen ja poikkeavan säkeen ja tunnusomaisia niille on taputus-tahdit: "titti titti titti titti tididii tidiidii, titti titti titti titti tididii tidiidii."
Tanssi ei tuonut tuskin kenellekään ongelmia, vaan esitys sujui täysin rutiininomaisesti. Taputuksetkin saatiin synkronisoitua samaan tahtiin ;)

______________________________

Noin. Seuraavalla kerralla 6 uuttaa tanssia käsiteltävänä, muun muassa Pompadour, Pas d'espagne ja Wengerka.
Nyt, tanssimisiin! 

tiistaina, elokuuta 25, 2009

Soundtrack-arvostelu: Walter Scharf - The Nutty Professor(1963)

Jerry Lewisin ehkäpä suurin esiintyminen valkokankaalla tapahtui komediassa Tohtori Jerry ja Mr. Hyde (The Nutty Professor) vuodelta 1963.
Siiteeraus nimimerkin Söpö arvostelusta:
”Koomikkojen kuningas”, Jerry Lewis, esittää rainassa itse oikeutetusti professori Julius F. Kelpiä, hönöhampaista toheloa, jonka tunneilla aina räjähtää. Kommelluksista huolimatta Kelp on totta kai varsinainen nero, joka tekaisisi miltei minkä tahansa voimajuomankin kymmenessä minuutissa. Valitettavasti Kelpin aiheuttamat vahingot rasittavat hänen ihmissuhteitaan, eikä koulun rehtori (Moore) erityisemmin tykkää, kun koko laitos huojuu professorin toilailujen voimasta. Kun Kelp sitten keksii uuden ihmeliemen, hän mm. rehtorin pelossa päätyy kokeilemaan sitä itseensä. Tässä Jekyll & Hyde -kuvioita mukailevassa tarinassa proffasta tulee liemen voimasta väliaikaisesti Buddy Love, vastustamattoman cool hemmo, joka lopulta ei olekaan niin mahtava tuttavuus kuin voisi toivoa.




Komedioissa musiikilla ei yleensä ole suurta vastuuta. Yleisön hauskuuttaminen tapahtuu näyttelijöiden ja hullunkuristen sattumusten toimesta, joita musiikki vain säestää. Se toimii siis näkymättömänä, tai pikemminkin "äänettömänä" tukijana seuraten elokuvan juonta, lisäten siihen ehkä tempoa tai sentimentaalisuutta - aina tilanteen sitä vaatiessa. Mikäli otoksessa ei tällaista 'ylimääräistä' keinoa asian esittämiseksi tarvita, voidaan musiikki jättää kokonaan pois. "Turhaan" musiikkiraitaa harvoin käytetään; sille on aina tilaus ja syy.

 Yhdysvaltalainen, 10-kertainen Oscar-ehdokas Walter Scharf(1910-2003) tunnetaan tuotteliaana elokuvasäveltäjänä. Hän on vastannut yli 100 elokuvan musiikista, enimmäkseen 40 ja 50-lukujen B-rainohin, mutta meriittilistalta löytyy myös esim. Jali ja suklaatehdas vuoden 1971 elokuvan musiikin tuottaminen. Lisäksi Scharf on tuottanut paljon musiikki dokumentteihin, draamoihin sekä myös viihdemusiikkialalle. Edesmennen Michael Jacksonin hitti Ben on osaksi Scharfin käsialaa.

The Nutty Professor -elokuvan musiikkia ei ole koskaan julkaistu missään levymuodossa. Internetin kasvettua muutama suoraan ääniraidasta nauhoitettu musiikkiotos oli fanien keskuudessa levinnyt. Ei muuta.
Olenkin suhteellisen ylpeä sanoessani, että kiitos minun, Scharfin musiikki on tänäpäivänä herätetty eloon.
En muista edes vuotta, mutta epäilen sen olleen vuoden 2007 syksyä, kun päätin ns. "ripata" elokuvan musiikkiraidan omistamaltani DVD:ltä. Erotin Audacity-ohjelmalla ääniraidan takakanavista tulevan musiikin etukanavein puheesta ja muokkasin raitoja, jotta kaikki äänitehosteet saisi pois. Kaikkien elokuvien kohdalla tämä ei onnistu, sillä etenkin uusimmissa leffoissa takakanaviin on sisälletetty musiikin lisäksi äänitehosteita. Ja tietysti mono ja 2.0 -kanavaisista ääniraidoista on turha yrittää erottaa mitään.
Tein kappaleista mp3-versiot, nimesin ne ja pistin tuotokseni eräälle soundtrack-foorumille ja eipä aikaakaan, kun faniluomukseni saattoi löytää sieltä sun  täältä. Tekipä joku hienot kansikuvatkin 'levylle'.
Sitten itse arvostelun pariin...
En käsittele jokaista kappaletta. Poimin vain mielenkiintoisimmat/parhaimmat. Soundtrackin voitte ladata täältä tai vaihtoehtoisesti hakemistosta http://jjserver.pp.fi/blog/tahtipuikko/posts/nuttyprof/.

01. Main Titles
02. Chaos at University
03. The Marine Hymn (Kelps's watch)
04. Gym Advert
05. Lullaby (Kelp sleeping)
06. Medical Studying
07. Purple Pit #1
08. Transfromation
09. Purple Pit #2
10. Purple Pit #3
11. That Old Black Magic
12. Buddy Love
13. Alone With Stella
14. Kelp Fantasizing
15. Genes
16. The Formula
17. More Serum
18. Purple Pit #4
19. I'm in the Mood for Love
20. That Old Black Magic Is Disappearing
21. Buddy Love Improvising
22. Kelp's Dilemma
23. Leap Frog
24. On the Dance Floor with Stella
25. Brass Orchestra
26. We've Got a World That Swings
27. That Old Black Magic Is Gone
28. Stella Forgives
29. The Beginning (End Credits)
30. I'm in the Mood for Love [vocal version]

01. Main Titles

Alkutekstit "räjähtää" ruutuun ja nopeatempoinen big bang -versio elokuvan teemakappaleesta Stella by Starlight lähtee soimaan. Kuvissa näemme professorin sähläävän oppilaitten edessä. Lopulta tapahtuu pahemman luokan virhearviointi ja koko luokkahuone räjähtää. Jouduin vaimentamaan äänenvoimakkuuden kappaleen loppua kohti, jotta räjähdysäänet eivät tulisi mukaan musiikkiin.

02. Chaos at University

Seuraava raita edustaa tyypillistä tilannemusiikkia; suomeksi sanottuna kappaleen musiikkirakenne vaihtelee ruudulla näkyvien tapahtumien mukaan. Warner Brothersin piirretyt toimivat oivallisena esimerkkinä taustamusiikista, joka "elää" piirrosten mukaan.
Musiikki kuvastaa aina jotain toimintaa. Tässä tapauksessa kuvataan paniikkia, joka syntyi räjähdyksen takia. Ihmisiä ja pelastustyöntekijöitä juoksentelee päätä pahkaa ympäriinsä. Musiikissa on selvästi havaittavissa tällainen teema. Lopussa taas on aistittavissa, tilanne jossa savu hälvenee ja hiljaisuus laskeutuu tuhoutuneeseen luokkahuoneeseen.
Ilman sopivaa musiikkia tämäkin kohtaus olisi ollut...ei-elokuvamainen. Ksylofonin käyttö muistuttaa taas siitä, että kyseessä on kepeästi otettava komedia: ksylofoni harvoin liittyy vakavaan.

06. Medical Studying

Elokuvassa ei ole paljon vartavasten sävellettyä musiikkia, senpä takia poimin ne harvat käsittelyyn. Tässä kohtauksessa Kelp suunnittelee buddylove-eliksiiriään. Musiikki on kevyttä ja enteilevää. Etenkin 0.50 kohdasta eteenpäin on aistittavissa vaara - riski eliksiirin vaikutuksesta. Uhkaavat, venyvät jouset tuottavat tämän tunteen.


08. Transfromation

Elokuvan dramaattisin kohtaus, jossa Kelp muuttuu hirviöksi. Päällimmäisenä tehokeinona toimii nimenomaan Walter Scharfin musiikki, joka yhdistettynä pimeään huoneeseen, ukonilmaan, särkyneisiin pulloihin, tikittävään kaappikelloon ja Kelpin karvaiseen olomuotoon saa kohtauksen tuntumaan painajaismaiselta. Puhetta ei tarvita tuottamaan ikimuistoinen hetki valkokankaalla.
Kelpin juotua liuoksen kappale ikään kuin alkaa voimistuvilla sydämentykytyksillä. Niihin liittyy kaappikellon voimistuva tikitys ja vasta sen jälkeen soittimet liittyvät mukaan. Kappale on rakenteeltaan monimutkainen ja melodian sijaan nojaa dramaattisuuden kuvaamiseen. Kappale etenee vaiheittain kuvaten Kelpin muuttumista taso tasolta. Soittimina toimii matalia jousia, kimeitä vaskisoittimia ja matalia pasuunoita. Poimia pystyy myös kelloja ja muita kilistimiä. Lopussa soi rummut, jotka nyt ei aivan sovi hetkeen; ehkäpä toimivat jälleen absurdina komiikan keinona. Päin mäntyä meni koko koe!

14. Kelp Fantasizing

Walter Scharfin tyylille ovat ominaista vahvat jouset. Toki samaa harrasti moni 50 ja 60-lukujen Easy Listening orkesteri(Dave Rose, 101 Strings Orhcestra). Tässä sensuelli sovitus jälleen teemasta Stella By Starlight, joka on muuten suuren Victor Youngin(1900-1956) jazz-standardiksi kohonnut kappale vuodelta 1944.
Kappale kuvaa siis Kelpin fantasointia, jossa hän kuvittelee Stellan toinen toistaan viettelevämmässä asussa. Eroottinen svengisovitus toimii ja huipentuu kliimaksiin kohdassa 1:01, jossa yksittäinen viulu lähes itkee, kunnes 1:08 kohdassa palataan harmaaseen todellisuuteen ja ovi läsähtää kiinni. Jälleen tärkeä musiikkielementti elokuvakerronnan keinona.

23. Leap Frog

Kyseessä ei ole Scharfin elokuvaa varten säveltämä kappale, vaan Les Brownin(1912-2001) vuoden 1945 ikivihreä swingi big bandille. Se toimii hauskuuttavana musiikkiosiona elokuvassa, kohtauksessa, jossa Jerry Lewis tanssii koomisesti roolihahmossaan. Noloilla "tanssiliikkeillä" hän herättää yliopiston rehtorinkin huomion.
Katso kohtaus tästä:

En ole aivan varma, onko alkutekstien aikana soiva kappale kenties Les Brownin orkesterin soittama. Voisi luulla, että jonkinlaista musiikillista apua Brown on tarjonnut Scharfille.

30. I'm in the Mood for Love [vocal version]

Yllä oleva kappale ei myöskään ole Schafria, vaan samanniminen Jimmy McHughin (1894-1969) vuoden 1935 hitti. Romanttisen kappaleen on levyttänyt toista ellei kolmatta sataa laulajaa aina Armstrongista Sinatraan ja Nat King Coleen.
Elokuvassa Buddy Love laulaa sitä flyygelin äärelle kerääntyneelle Purple Pitin asiakkaille, kun yhtäkkiä seerumin vaikutus alkaa loppua ja Kelpin nasaali ääni murtuu aika ajoin. Huvittava kohtaus ja Jerry Lewisin imitaatiotaitojen parhaimpia esityksiä.



_______________________

Kun tarkemmin pohtii, elokuva sisältää todella paljon musiikkia. Sitä ei katsoja välttämättä huomaa, eikä ole tarkoituskaan. Musiikki ei saa viedä huomiota itse pääasialta, elokuvalta. Mutta jos musiikin poistaisi, huomaisi nopeasti sen tärkeyden; se on yhtä lailla osa elokuvaa kuin dialogi ja lavasteet.
Musiikki itsessään ei toki vedä vertoja draamaelokuville, mutta komediaksi The Nutty Professor sisältää kaikin puolin hienon soundtrackin.
Olen tyytyväinen työni tuloksesta. Muuten julkaistamattomissa oleva, näinkin mukava kokoelma musiikkia on saatettu päivän valoon. Se vei aikaa ja vaivaa, mutta oletan työni olevan sen arvoista. Walter Scharf ei varmasti pyöri haudassa tämän kunnianosoituksen johdosta.

Tuomio:
***

maanantaina, elokuuta 24, 2009

Artikkeli: Antiikkia Antiikkia

Jo lähes kulttimaineen saavuttanut Antiikkia antiikkia -ohjelma on kerännyt vuosien varrella miljoonia katsojia ikään katsomatta. Wenzel Hagelstamin lisäksi ohjelma tultaneen muistamaan sen tarttuvasta, virttyvän vanhanaikaisesta tunnusmelodiasta. Kesti vuosia ohjelman alkamisesta(1997 ensimmäinen kausi) ennen kuin nimet musiikin takaa löytyi.

Internet on ollut suuri apu niin musiikinhistoriasta kuin kaikesta muusta tiedosta kiinnostuneille. Erillaiset tietokannat ovat siirtyneet arkistojen kätköistä verkkoon, josta tiedon löytää halutessaan vain yhdellä hakusanalla ja "etsi"-napin painalluksella. Myös usein ylistämäni Helsingin kaupunginkirjaston "Kysy mitä vain" -palvelu iGS on ollut suuressa roolissa kappaleen julkitulemisen osalta.

Kappale? Suomen Äänitearkisto r.y. tietää seuraavaa:
Title Ilta hawaijissa
Title Bye bye blues
Composer Bennett David - Gray Chauncey - Hamm Frederick L. - Lown Bert
Original lyricist Bennett David - Gray Chauncey - Hamm Frederick L. - Lown Bert
Lyricist Tuntematon
Source Teosto
Performer Listen Label Album title Arranged Recorded
Laulutrio
Odeon a 228216 ( 78 )

1932
Laulutrio
Decca f 1573 Suomalainen jazz 1929 1959 = finnish jazz 1929 1959
1932
Laulutrio
Fazer finnlevy 440302 Suomalinen jazz 1929 1960 osa 1
1932
Tässä Zamba-orkesterin & laulutrion tulkinta kappaleesta.


Alkuperäinen kappale Bye Bye Blues (esiintyy myös nimellä By By Blues)on paria vuotta vanhempi ja kuten Wikipedia-artikkelista havaitsee, sen on levyttänyt yksi jos toinen muusikko.

Ohessa alkuperäinen Bert Lown(1903-1962) & hänen orkesterinsa esitys. Huomaa hitaampi tempo Zamba-orkesterin vastaavaan verrattuna.



Olen huomannut kappaleesta monenlaisia versioita. Esimerkiksi Zamban versiossa oleva välisoitto kuuluisikin laulaa esimerkkimelodian tapaan spotify:track:6dRJXOhttya1pexOUhCFgM :



I got a big surprise, when I saw you smile
I never dreamed that it could be
But now I realize since I saw you smile
Theree's only happiness for me. So...

Bye Bye Blues
Bye Bye Blues
Bells ring, birds sing
Sun is shining, no more pining
Just we two smiling through
Don't sigh, don't cry
Bye Bye Blues

The two of us together, just me and you
will keep smil-in' smil-in' through
So don't you sigh, and don't you cry
Bye Bye Blues

Antiikkia antiikkia -ohjelman tunnusmusiikiksi on valittu vuoden 1932 äänityksen alkusekunnit; koskaan kappaletta ei soiteta vokaaliosuuteen asti. Ehkä hyvä sinänsä, koska laulutrion harmonia saattaa nykykuuntelijalle olla liikaa ;)
iGS osaa kertoa orkesterin kokoonpanosta seuraavaa:
orkesterin pehmeää "zambasaundia" olivat luomassa aikansa suomalaisen tanssimusiikin ja jazzin huippunimet: mm. pianisti Robert (Bob)von Essen, pasunisti Klaus Salmi, amerikansuomalainen klarinetisti/saksofonisti Tommy Tuomikoski, trumpetisti Alvar (Allu) Kosunen, trumpetisti/laulaja/haitaristi Eugen Malmsten, Bengt Lundewall, Georg Gunaropulos, Matti Rajula, Boris Orloff jne
1:24 kohdasta eteenpäin seuraa kappaleen varsinainen "laulusäkeistö" joka kuitenkin Zamban versiossa toimii instrumentaaliosuutena. Kyseinen osuus on allekirjoittaneen lempiosuus, etenkin kohdassa 2:12 kuultava korkea pianoluritus on huvittava. Vastaavaa musiikkia ei nykyään edes osata soittaa. Kertosäkeistöä soitetaan uudelleen korkeammalta sävelasteikolta kohdassa 2:30 ja kappale päättyy ilman toista lauluosiota.

Vuonna 2008 Antiikkia antiikkia sai uudistetun ilmeen ja samalla alkuperäinen tunnusmusiikki korvattiin nykyaikaisella sovituksella, johon on lisätty mm. harppu ja vahvempaa pasuunan ääntä. Minusta taustalla on kuitenkin kuultavissa alkuperäinen versio, joka ilmeisesti toimi pohjana tuntemattomalle uudelleensovittajalle. Väitettäni tukee muuttumaton tahti ja sävelkorkeus.
___________________

Toinen ohjelmassa useasti soinut, nyt jo siitä poistettu kappale on Zamban pohjille perustetun Ramblers-Orkesterin Unelmissain oot mun. Alkuperäinen kappale on David 'Dave' Franklinin(1908-1973) vuonna 1937 esittämä kappale You can't stop me from dreaming(spotify).


Kappale tapasi soida alkuesittelyiden jälkeen, kun näytettiin  tulevia arvoitavia esineitä.
Tässä Ramblerin tulkinta kappaleesta:




Ohjelmassa soitettiin jälleen vain alun instrumentaaliosuus. Ja todellakin onneksi, koska jos Zamban lauluosuudessa oli parantamisen varaa, niin The Ramblers olisi kyllä saanut pistää jonkun aivan muun laulamaan :D Jos kuuntelit kappaleen, niin et varmaan väitä vastaan.
2:08 kohdasta eteenpäin alkaa taas svenggaava instrumentaaliosuus loppuun asti. Paljon mukavampi kuin laulun kuuntelu. ;)

sunnuntaina, elokuuta 23, 2009

Artikkeli: Light Music (Viihdemusiikki)

Huom.
Tämä kirjoitus on poimittu aiemmasta blogistani.  



Käsittelin toukokuisessa blogiviestissäni tuotantomusiikkia. Kerroin pintaa raapaisten sen periaatteista, käytöstä ja olipa mukana myös muutamia ääninäytteitä. Johtuen genrejen rajattomuudesta, tuotantomusiikki on helppo sekoittaa muihin varsin "epämääräisiin" musiikkialueisiin. Näitä ovat mm. Easy Listening, Lounge, Muzak, Beautiful Music, Mood Music ja Light Music. Termien suomentaminen ei edes onnistuisi ja yleisesti näitä kaikkia kutsutaan suomeksi sanalla viihdemusiikki. Mikä näitä kaikkia musiikin osa-alueita yhdistää ovat yleinen instrumentaalisuus ja käyttö "taustamusiikkina". Jokaiselle lienee käsitys hämärän unisesta drinkkibaarista, jossa taustalla soi vaimea loungemainen jazz. Entiseen maailmanaikaan, etenkin Yhdysvalloissa, julkisten rakennusten hississä tapasi soida instrumentaalisovituksia kuuluisista kappaleista. Samoja säveliä kuuli myös ostoskeskuksessa. Orkesterit musiikin taustalla pysyivät yleensä nimettöminä ja levyjä oli harvoin myytävillä rockia ja poppia notkuvilla hyllyillä, korkeintaan alelaarin pohjalla.

Easy Listening -tuotanto on todella valtava huolimatta sen tunnettuvuudesta, eritoten Suomessa. Amerikan markkinoilla lounge on kylläkin sangen suosittu genre ja esimerkiksi tälle musiikille pyhitettyjä blogeja on kymmennittäin.

Tässä kirjoituksessa keskitymme kuitenkin viihdemusiikin ehkä lähimpänä klassista musiikkia olevaan alueeseen, eli Light Music(suomeksi käännettynä 'kevyt musiikki'). Tarjoan teille jälleen musiikkimaistiaisia tiettyjen linjan säveltäjien tuotannosta.


Niin mikä genre?
Robert Farnon: Portrait of a Flirt

Light Music alkoi kerätä suosiota 20. vuosisadan alussa impressionistisen musiikin ollessa vielä valtavirran huipulla. Tuon ajan säveltäjien - Debussyn, Ravelin, Satien, Saint-Saënsin ym. aikalaisten - teokset olivat tyyliltään välillä vaikeasti hahmottuvia, atonaalisia vivahteita ja musikaalisia ristiriitoja sisältäviä.
Nykymusiikkia ymmärtääkseen sitä tarvitsi pahimmassa tapauksessa opetella. Tilausta oli siis hieman "vähemmän vakavalle" musiikille. Yleisö halusi kuunnella musiikkia, jossa oli selkeä melodia, joka ehkä teki hyvälle mielelle ja sitä pystyi kuuntelemaan vaikkapa työn lomassa.
Syntyi niin sanottu kevyt musiikki, vastapainona raskaalle klassiselle.

Kevyen musiikin juuret lepäävät Britannian maaperällä ja käytännössä koko tyylin tuotannon voidaan katsoa olevan lähtöisin vuosina 1910-1960 vaikuttaneiden englantilaissäveltäjien kynistä. Jopa maan klassisen musiikin suurmiehen Sir Edward Elgarin tuotannossa on osin kuultavissa kevyelle musiikille tyypillinen yksinkertaisuus.

Light Music ei tuotantomusiikin tavoin ollut rajattu vain tietyntyyliselle melodiankululle. Sitä toki yhdisti orkesterisovitukset, usein helppotajuinen ja melodikas eteneminen ja yksinkertainen rytmi. Monissa 40-50-lukujen "kulta-ajan" sävellyksissä on tunnusomaista hilpeä, naiivi melodia tai teema, joka yleensä toistuu kappaleen alussa. Kappalerunkoon kuului myös hieman poikkeava, kenties mollissa oleva väliosuus. Toisin kuin monet klassiset kappaleet, tyypillinen kevyen muusikin sävellys kesti populaarimusiikista tutut 3-4 minuuttia. Mitään Fantasie in G# -tyylin nimettyjä sävellyksiä ei ollut, vaan kappaleilla oli yleensä kekseliäät nimet, ja musiikki mahdollisesti kuvaili jotain hahmoa tai tekemistä.
Mutta kuten sanottua, tyylilaji vaihteli säveltäjästä ja vuosikymmenestä toiseen. Niinpä kevyeen musiikkiin kuuluu myös orkesterisarjoja ja vakavampiakin sävellyksiä.


Radio pauhaa

Charles Williams: Rhytm On Rails

Radioiden kehityttyä ja BBC:n aloitettua säännölliset lähetykset 30-luvulle tultaessa myös kevyt musiikki löysi tiensä ihmisten kotiin. Tätä ennen teoksia oli luonnollisesti esitetty konserttisaleissa yleensä täpötäydelle yleisölle. Lontoossa sijaitseva Queen's Hall ja siellä toimiva Queen's Hall Orchestra toimi kevyen musiikin esitysten pioneerina ennen rakennuksen tuhoutumista vuoden 1941 pommituksissa. Myöhemmin uudistettu New Queen's Hall Orchestra jatkoi kevyen musiikin esityksiä.

Lopullisen sysäyksen kohti suosiota Light Music sai sodan jälkeen vuonna 1945 BBC:n aloitettua aina 60-luvun lopulle asti jatkuneen BBC Light Programme -päiväohjelmasarjan. Vuosien varrella kuultiin kymmenittäin sarjoja, niin komedioita, sitcomeja, saippuaoopperoita, lastenohjelmia kuin myös musiikkiohjelmia. Monella ohjelmalla oli vuosikymmeniä soiva tunnusmusiikki, joka poikkeuksetta oli kevyen musiikin säveltäjän tekemä.
Kahdesti päivittäin radiossa soi myös Music While You Work, sekä vain perjantaina soitettu Friday Night is Music Night. Näistä edellinen oli nimensä mukaisesti tarkoitettu piristämään työpäivää jatkuvalla, suorina lähetyksinä soitettuina kevyen musiikin esityksinä. Ohjelma alku ja lopputunnuksena toimi alla oleva kappale.
Eric Coates: Calling All Workers


Kevyen musiikin suosio alkoi pikkuhiljaa hiipumaan 60 luvulla, vaikka vielä edellinen vuosikymmen oli kappaleiden määrätuotannon puolesta menestyksekästä aikaa. Suuntausta kuitenkin söi rokin ja muun populaarimusiikin yleistyminen radiotaajuuksilla ja Easy Listening/Lounge tyyppisen-kategorian irrottautumisen kevyen musiikin tyylistä. Monet 40-50 -luvuilla säveltäneet musiikintekijät vaihtoivat joko tyyliään tai rupesivat tuottamaan maksua vastaan musiikkikirjastoille vapaasti käytettävää tuotantomusiikkia. Tämän vuoksi samoja säveltäjiä näkee niin tuotantomusiikin kuin kevyen musiikin artistilistoilla.

1963 suorat radion orkesterilähetykset vaihdettiin valmiiksi nauhoitettuihin äänitteisiin ja BBC:n Light Programme -kanavaohjelmiston päätyttyä 1967 loppui kevyen musiikin soitto Radio 1:n puolella. Satunnaiset lähetykset jatkuivat vielä Radio 2:n puolella aina vuoteen 1984.
Pian tämän jälkeen BBC alkoi tuhoamaan vanhoja kevyen musiikin äänitteitään, mutta kiitos erään genren suurista nimistä, Ernest Tomlinsonin(s. 1924) ja hänen perustamansa The Library of Light Orchestral Music, on tähän päivään asti säästynyt noin 10000 muutoin hävitettyä teosta.
Alkuperäisiä kappaleita on uudelleenlevytetty useaan otteeseen 1990 ja 2000 -luvuilla monien orkesterien toimesta. Näistä on kerätty mm. 28-osainen brittiläistä kevyttä musiikkia sisältävä levykokoelma. Myös alkuperäisiä, 30-50 luvulla äänitettyjä tallenteita on julkaistu CD-levyillä.
Light Music ei siis suinkaan ole unohdettu musiikin ala. Juhlakonsertteja järjestetään tämän tästä, retro- ja informaatiosivuja on netissä lukuisia, bloginpitäjät esittelevät ja julkaisevat vinyyliharvinaisuuksiaan palstoillaan ja toimiipahan nettitaajuuksilla jopa musiikille pyhitetty UK Light Radio.
Sidney Torch: Shooting Star


Merkittävät säveltäjät

Eric Coates (1886 - 1957)

Nottinghamshirestä kotoisin oleva Eric Coates tunnetaan yhtenä ensimmäisenä kevyen musiikin uraanuurtajista. Soitettuaan 7 vuotta Queen's Hall Orchestrassa viulia Coates siirtyi kirjoittamaan omia teoksiaan, joista kuuluisia on mm. The Merrymakers(1922) ja London Suite(1933). Coates teki paljon yhteistyötä myös Britannian Yleisradion BBC:n kanssa ja hänen säveltämiä tunnusmusiikkeja käytettiin useissa radio-ohjelmissa. By the Sleepy Lagoon(1930) (suomeksi Uinuvalla Laguunilla) on ennätyksellisesti yhä radiossa jo vuodesta 1942 lähtien lähetetyn Desert Island Discs -ohjelman tunnusmusiikkina.

Robert Farnon
(1917 - 2005)

Kanadalainen Robert Farnon tunnetaan tuotteliaana kevyen musiikin säveltäjänä. Muutettuaan Englantiin sotavuosien jälkeen ja ihastuttuaan Coatesin, Haydn Woodin ja Charles Williamsin teoksiin, Farnon aloitti omien sävellystensä kirjoittamisen. Oman Robert Farnon & His Orchestran turvin hän levytti genren klassikot Jumping Bean ja Portrait of a Flirt. Myöhemmin urallaan hän toimi muun muassa Frank Sinatran ja Tony Bennetin orkesterinjohtajana ja musiikin sovittajana.
Farnonilla on mielenkiintoinen yhteys suomalaisiin. Muumipeikko-sarjakuvien myyntiä edistääkseen Britanniassa Farnonia pyydettiin säveltämään kappale "Muumilaakson kevätjuhla". Kappale suomennettiin Laila Järvisen toimesta ja sen levytti Maynie Siren vuonna 1959. Vanhempi polvi saattaa vielä muistaa tutun melodian ja kertosäkeistön:
Hatti ja vatit ne satapäisnä hyppii sinne tänne vain hatti ja vatt, vatti ja hatt, hatti ja vatt, vatt.


Sidney Torch
(1908 - 1990)

Brittiläinen pianisti ja taitava urkuri Sidney Torch kuuluu kevyen musiikin suuriin nimiin. Toimittuaan lähes 20 vuotta useiden elokuvateattereiden pääurkurina mykkäfilmien musiikkiraitoja soittaen, hän - jo hyvin kuuluisana miehenä - siirtyi täysipäiväiseksi sovittajaksi ja orkesterinjohtajaksi. Torch teki BBC:lle töitä, ja hänen toimestaan perustettiin yhtäjaksoisesti jo vuodesta 1957 radiossa lähetetty Friday Night is Music Night. Torch toimi monien säveltäjien kevyttä musiikkia esittävän BBC Concert Orchestran kapellimestarina aina vuoteen 1972 asti. Urkumusiikkinsa lisäksi hänen kappaleitaan ovat muun muassa London Transport Suite ja All Strings and Fancy Free.

Trevor Duncan(1924 - 2005)

Lontoon Camberwellissä syntynyt Trevor Duncan oli itseoppinut muusikko. Jo 12 vuotiaana hän pystyi soittamaan piano pelkällä korvakuulolla. Aloitettuaan työt BBC:llä hän tutuistui sekä kevyen musiikin että tuotantomusiikin tekoon. BBC:n evättyä mahdollisuuden julkaista oman työntekijänsä musiikkia, Duncan keskittyi säveltämään taustamusiikkia uutisfilmeihin ja BBC:stä erillään oleville yhtiöille. Duncanin kerättyä sävellyksilään myöhemmin huomattavaa suosiota, hän erinäisten erimielisyyksien johdosta erosi BBC:n palveluksesta. 50-60 -luvuilla Duncan tuotti kevyttä musiikkia, ns. tunnelmamusiikkia sekä paljon tuotantomusiikkia aina kuolemaansa asti. Orkesterituotantonsa kuuluisiimpiin kappaleisiin kuuluu esim. nimekkeet High Heels, The Girl From Corsica ja 20th Century Express.

Ernest Bucalossi: The Grasshopper's Dance

Soundtrack-arvostelu: Takanori Arisawa - Digimon Adventure Uta to Ongaku Shuu Ver. 2 (2000)

 Huom.
Tämä kirjoitus on poimittu aiemmasta blogistani. 


Kirjoitin viime vuonna alkusyksystä arvostelun Digimon-animesarjan ensimmäisen tuotantokauden soundtrackille. Kyseessä oli kaksiosaisen julkaisun ensimmäinen albumi. Nyt esittelyvuorossa on niistä jälkimmäinen.

Levy sisältää osittain samoja kappaleita, mutta käyn ne lävitse uudemman kerran. Nyt lisäksi tarjoan kappaleet kuunneltavaksi, jolloin voin sekunnin tarkkuudella osoittaa kiinnostavia kohtia musiikista. Arvosteluasteikko on tuttu * - *****.

Digimon Adventure Uta to Ongaku Shuu Ver. 2

Säveltäjä: Takanori Arisawa(1951-2005)
Julkaisupäivä: 2000/02/04
01. Butter-Fly ~TV Size~
02. Aban
03. Subtitle
04. Adventurer ~Taichi no Theme~ #2
05. Straight from the Heart ~Sora no Theme~ #2
06. Run with the Wind ~Yamato no Theme~ #2
07. Digital Scratch! ~Koushirou no Theme~ #2
08. Sweet Innocent ~Mimi no Theme~ #2
09. Blue Faith ~Jou no Theme~ #2
10. Little Brightness ~Takeru no Theme~ #2
11. Holy Light ~Hikari no Theme~
12. Saa Hashiridasou!
13. Achiki Etemon!
14. Love Serenade ~Etemon no Theme~
15. Wonderland
16. Yuugure
17. Kuroi Kage
18. Hashiru Senritsu
19. Eye Catch
20. Tataki no Toki
21. Namida no Yukue
22. Arata Na Teki!
23. Yami kara no Mezamase ~Vamdemon no Theme~
24. Akumu
25. Brave Heart ~TV Size~
26. Teki wo Yattsukero!
27. Shouri ~Zen no Theme~ #2
28. Ashita ni Mukatte
29. Ansoku
30. Keep On ~TV size~
31. Yokoku
32. Bolero
33. Butter-Fly ~Theatre Size #2~


01. Butter-Fly ~TV Size~

Lainaten itseäni viime arviostani: "Tunnari. Temmokas, rokkia ja syntikkarokkia lähestyvä kappale. Pilattiin suomessa lyriikoilla tyyliin 'ja me vou vou vovou vou'. Japaniversiossa miesääni laulaa, ei mikään Björn Ulvaeus kuitenkaan. 'Kertosäe' jos niin voi sanoa on pirteä ja nousee lopulta mahtipontiseen huipennukseen. Biisi päättyy samoihin riffeihin, kuin mistä alkoi. Oikein reipas tunnari."
***½

02. Aban

"Kysessä musiikki, joka soi ennen episodin alkua samalla näyttäen tapahtumia 'aikaisemmista jaksoista' kertojan kerratessa tapahtumia. Piano ja viulu soivat kauniisti taustalla, luoden haikea tunnelman. En ole varma, mihin tällä pyritään. Kuvataanko lasten loputonta epätoivoa ja vastoinkäymisten kulkua kenties?"
****

03. Subtitle

"Lyhyt ja reipas välitunnari, jonka aikana jakson nimi mainitaan. Torvet kuuluvat voimakkaasti."
**½

04. Adventurer ~Taichi no Theme~ #2

Leitmotif, eli hahmomusiikki. Uudelleensovitettu versio ykköslevyn musiikista. Melko hidastempoinen, R&B tyylinen kappale saksofonijammailun ja syntetisaattori-instrumenttien kera. Soitossa kuultavissa melodia, joka ehkä sopisi jollekin muulle instrumentille paremmin.
**½

05. Straight from the Heart ~Sora no Theme~ #2

Ykköslevyn lempeän rauhallinen tunnelma on muuttunut kiireiseksi. Sähkökitara ja rummut säestävät rokkaavasti sopraano(?)saksofonin soittaen päämelodiaa. Mitäänsanomaton luritus kyseessä kuitenkin.
**

06. Run with the Wind ~Yamato no Theme~ #2

Huuliharppu on aliarvostettu soitin. Sen ääni on tarpeeksi kirkas erottumaan taustasoittimista, yksittäistä säveltä voi vouvata(0:30) ja lisätä siihen tremoloa. Se sopiikin blues-kappaleeseen kuin kahva oveen. Lopussa nätit riffit.
***½

07. Digital Scratch! ~Koushirou no Theme~ #2

Haettu selvää digitaalifiilistä synteettisellä ambient-tyylillä. Nopeita pizzicato-osuuksia, piipitystä ja toistoa. Valitettavasti liian häiriöinen ja yksipuolinen miellyttääkseen.


08. Sweet Innocent ~Mimi no Theme~ #2

Alkubiitti hämää; odottaa kuulevansa rytmikästä teknopoppia, mutta kappale paljastuukin paljon hennommaksi(tytöllä oltava?). Syntikkabasso ja huilu sopivat melko hyvin yhteen. Melodia karkaa alun jälkeen jonnekin sekamelskaan.
**

09. Blue Faith ~Jou no Theme~ #2

Ykköslevyä ponnekkaampi versio. Torvet toistavat yksinkertaista sarjaa, joka sopisi vaikka jonkun TV-sarjan tunnariksi. Kazookaosuus(0.26) huvittaa ja muistuttaa näin, että kyseessä on koominen hahmo sarjassa.
**

10. Little Brightness ~Takeru no Theme~ #2

Käytännössä hitaampi versio ensimmäisen levyn versiosta. Jouset ja kellopeli vievät eteenpäin laiskaa melodiaa, joka tylsistyttää kuuntelijan nopeasti. Ei muuta sanottavaa.


11. Holy Light ~Hikari no Theme~

Uusi tunnari, jota ei ollut ensimmäisellä levyllä. Syystä että Hikari, 8. valittu lapsi, tuli mukaan kuvioihin vasta puolessa välissä kautta.
Mahtipontiset kellot avaavat kappaleet, ikään kuin henkimaailman portit avautuisivat uudelle toivolle. Välissä kuullaan mitäänsanomatonta huilubiisiä, jonka vierelle myöhemmin liittyy saksofoni ja sähkökitara(1:51)(2:01). Kappale loppuu ilman dramatiikkaa.
**

12. Saa Hashiridasou!

Takaisin ei-hahmomusiikkeihin. En tosin muista tätä sarjasta, eikä edes kuulosta "taustamusiikilta". Erittäin vauhdikas ja syntetisaattoripainotteinen(Midi-soittimista tunnistin mm. #56 Orchestral Hit ja #82 Sawtooth Wave Lead). Nopea mutta yksiulotteinen.
**

13. Achiki Etemon!

10 sekunnin kitarasample Etemonin(oranssi rokkiapina) taidoista. Jätän arvostelematta.

14. Love Serenade ~Etemon no Theme~

Alkuriffit kuulostanee tutulta, mikäli TV-sarjaa on tullut katsottua. Etemonin teema sisi kyseessä. Sähkökitaravingutus jopa tarttuvaa. Saksofonissakaan ei ole moitittavaa. Pirteä ja rohkea rokkibiisi. Onnistunut.
***½

15. Wonderland

Täysin poikkeava kappale verrattuna edellisiin. Klarinetti ja pikkolohuilu vievät mystistä, "piilottelevaa" melodiaa eteenpäin. Väliosuuden(0:38) lyömäsoitin ja etenkin kohdassa 0:56 kuuluva 8-bittisen nintendon äänitehoste luovat ristiriitaisen, arvatenkin tarkoituksella kieli-poskella -tehdyn kuvan musiikista.
***½

16. Yuugure

Ehkäpä yksi parhaiten mieleen jääneistä musiikeista sarjassa. Uskomattoman sentimentaalinen Yamaton huuliharppusointanto, jota vain flyygeli kauniisti tukee. On hämmästyttävää, miten niin vahvasti tunteisiin vetoavaa musiikkia viitsitään säveltää tavalliseen piirrettyyn.
*****

17. Kuroi Kage

Erittäin uhkaava alku. Nopea klavinetti sopii horror-teemaan; tapahtumapaikaksi voi kuvitella vaikka pelottavan kartanon tai katetdraalin Kohdassa 0:31 alkaa jyske pilaa kyllä tämän "odottavan" fiiliksen. Kappale päättyy alun glissandoon.
***½

18. Hashiru Senritsu

Mystinen, psykomainen pimputus, joka voimistuu ja huipentuu lopussa. Atonaaliset vasket lisäävät uhkaavaa skitsotunnelmaa.
***

19. Eye Catch

Mainoskatkon välitunnari. Jammailevan pirtsakka. Pilaa hienosti tunnelman, jos ollaan jääty jännittävään tai tunteikkaaseen kohtaan jaksossa.

20. Tataki no Toki

Epäilemättä taistelumusiikki jotain pääpahista vastaan. Äänekäs ja painostava, vahvojen sähkökitarin ja synteettisin soittimin kuorrutettu hevirockkappale. Ei huono ja sopii varmasti tarkoitukseen.
***½

21. Namida no Yukue

Lisää Yamatoa ja huuliharppua. Melodia ei läheskään niin haikea kuin Yuuguressa. Mieleen tulee ennemmin joku B-luokan länkkärifilmi :D
**

22. Arata Na Teki!


Lisää pomomusiikkia. Lienee tutumpi TV-katsojille kuin #20. Sama raskas ja hidastempoinen rock(vaiko kenties heavy metal) jatkuu. Kokeilevaa settiä kitaristilta.
***

23. Yami kara no Mezamase ~Vamdemon no Theme~

Vandemonin teema. Kyseessä paholainen Draculan ulkomuodolla. Tästä johtuen kreivitärmäinen barokkimusiikki cembalon jäljitellessä 1600-luvun aristokraattitunnelmaa.
**½

24. Akumu

Hyytävät jouset soittavat pelkomusiikkia. Syke nousee ja kohdasta 0.28 eteenpäin ollaankin tosi pulassa. Loistava rakenne kappaleella. Toistuvia, maanisia sävelsarjoja ja nopeita, viiltäviä jousia ja iskuja.
****

25. Brave Heart ~TV Size~


Ei mitään tekemistä Mel Gibsonin tähdittämällä Braveheartilla. Evoluutiomusiikkikyseessä. Reipas ja positiivinen syntikkatekno. Japanilainen laulaja osaa asiansa. Perussettiä.
***½

26. Teki wo Yattsukero!

En muista kyseistä kappaletta sarjasta. Liekö kuulunut Japanilaisten omiin täytespotteihin tai vastaavaan. Vauhdikasta syntikkamenoa tylsähköllä melodialla. 0.45-0.58 välillä havaittavissa hieman diskon vaikutusta.
**½

27. Shouri ~Zen no Theme~ #2


Luullakseni hyvisteema, päätellen duurissa pysyvästä melodiasta. Keveä ja toiveikas, jouset etäiset mutta läsnä(häh?). Ei kosketa, joten epäonnistuu herättämään kiinnostusta.
**½

28. Ashita ni Mukatte

Ihmeellistä tättärää-paraatimusiikkia, Village People -tyylistä juhlacabaree-meininkiä. Miten liittyy sarjaan, kysyn ma?
**

29. Ansoku

En muista tätäkään, ja kappale kuulostaa kaiken lisäksi kuuluvan johonkin muuhun kuin Digimoniin. Lisäksi muista poiketen ääni on peräisin elävästä orkesterista. Vaikea arvostella. Ihan kaunis kappale kuitenkin.
***

30. Keep On ~TV size~

Ei kuultu Suomessa. Ja hyvä niin. Oletettavasti joku Digimon-elokuvaan liittyvä ällöpop-genren vierailevan artistin "laatutuotos".
*

31. Yokoku

Tunnarista tehty pikaremix, jota voidaan käyttää spoteissa ja mainoksissa.
**

32. Bolero

Maurice Ravelin Bolero-orkesteriteos kuuluu myös soundtrackin sisältöön. Se soi eräässä jaksossa Kappale ei siis varsinaisesti ole vertailtavissa levyn muuhun sisältöön.

33. Butter-Fly ~Theatre Size #2~

20 sekuntia teemaa a la a cappella. Kuulenko väärin vai murtuuko laulajalla ääni hieman kohdassa 0:40? ;)
**½


Loppusanat
Levy ei ikävä kyllä yllä ykkösalbumin tasolle. Jäljelle on jäänyt vain kourallinen kuunneltavissa olevaa materiaalia lopun ollessa tasoltaan heikkoa. Yleisesti ottaen kuitenkin musiikki Digimonin ensimmäisellä tuotantokaudella on todella upeaa ottaen huomioon, että kyseessä on loppujen lopuksi lapsille ja nuorille tarkoitettu piirretty. Länsimaissa budjetti ja panostus moiselle epäkiitolliselle kulttuurinsaralle on ruohojuuritasolla. Japanilaiset - sen sijaan - osoittavat jälleen kerran, että heille anime ei ole yhdentekevää.
***

Artikkeli: Tuotantomusiikista

 Huom.
Tämä kirjoitus on poimittu aiemmasta blogistani.  



Laurie Johnson: Happy-Go-Lively


Ren & Stimpy ja Paavo Pesusieni lienevät useimmille tuttuja TV-sarjoja. Hulvattoman animaation ja sekopäisen huumorin ohella näitä kahta sarjaa yhdistää kolmaskin asia: tuotantomusiikki(eng. production music).
Tämä suomenkielessä myös arkisto- tai katalogimusiikkina tunnettu "genre" on siitä erikoinen, että se käsittää tyylisuunnaltaan aivan kaikentyyppistä musiikkia, aina mainosspoteista havaijilaistyyliseen kansanlauluun. Jutun juju on siinä, että on olemassa tietty yhtiö, jolle musiikintekijät myyvät säveltämiään kappaleita. He siis antavat yhtiölle täyden oikeuden musiikkikappaleittensa käyttöön ja jälleenmyyntiin. Jotkut musiikkikirjastot voivat antaa osan tuotoista takaisin säveltäjille. Toinen osa rahoituksesta koostuu yleensä teostomaksuista. Nykyisiä suuria musiikkikirjastoja ovat brittiläinen KPM Musichouse ja yhdysvaltalainen APM.

Lopputuloksena on näin suuri kokoelma(tuhansia kappaleita) eri tyylistä, toisinaan instrumentaalista musiikkia, joka sopii esimerkiksi mainoksiin, tv-ohjelmiin, performansseihin ja muihin yleisötilaisuuksiin. Englanninkieliset termit "elevator music" ja "mall music" viittaavat yleensä 50-luvun tuotantomusiikkiin, joka usein soi tavaratalojen käytäville noina aikoina. Kyseessä oli halpa ratkaisu verrattuna tietystä kappaleesta levy-yhtiöille maksettavaan hintaan.

Tuotantomusiikin juuret ovat siis pitkälti 50-luvulla, vaikkakin nykyään sille löytyy yhä käyttöä monissa medioissa.

Ralph Dollimore: Hit and Run



Ennen Internetin tuloa pääsy tämän valtavan musiikinkirjon pyhättöön oli käytännössä olematon. Musiikkia välitettiin vain yhtiöltä toiselle ja kuulijalle sitä tarjottiin vain näköradiosta tai hiussalongissa odottaessa. Nimet kappaleiden takana pysyivät tuiki tuntemattomina. Juuri kukaan tuotantomusiikin säveltäjistä ei noussut kuuluisuudeksi asti, tosin moni arvostettu säveltäjä saattoi tehdä osatyönä myös tuotantomusiikkia. Eräitä näitä olivat mm. brittiläiset King Palmer
, Trevor Duncan, Laurie Johnson ja Jack Beaver. He edustavat nimenomaan 50-luvun tuotantomusiikin linjaa, jota kuvastaa "piirrettymäisen" lennokas ja kokeilevan melodinen sävellystyyli.

Jack Stachey: Lambs in Clover



Kuten alussa mainitsin, tämä "unohdetun musiikin" aikakausi herätettiin uudelleen eloon absurdin piirretyn Ren & Stimpyn voimin ja vielä uudelleen Paavo Pesusienen tullessa suosioon. Vaikka molemmat sarjat sisältävät lisäksi klassista, populaarimusiikkia ja varta vasten luotuja lauluja, niiden pääasiallinen "tapahtumamusiikki"(eng. incidental music) koostuu pääpiirteissään tuotantomusiikista, ja sen juuri mainitusta 50-60 -lukujen tuotannosta. Tarkkaavainen katsoja saattoi mahdollisesti jopa huomata samoja kappaleita soitettavan taustalla:
http://www.youtube.com/watch?v=-Qtk-ksB60s 1:15
http://www.youtube.com/watch?v=J6WnVCLkJxU&feature=related 2:15 (Ei täsmälleen sama)

Sam Fonteyn: Pizzicato Playtime



Mutta kappaleiden nimet musiikin taustalla pysyivät edelleen tiellä tuntemattomissa. Muutamia CD-julkaisuja oli kyllä tehty 90-luvun lopulla, jotka sisälsivät eräitä TV:stä tuttuja tuotantomusiikkeja. Mutta suuri läpimurto tapahtui vasta yksittäisen bloginpitäjän Kirk Demaraisin julkaistessa 109 kappaleen kokoelman Ren & Stimpyn taustalla soivasta musiikista. Kuten kommenteista voi nähdä, teolle on annettu suurta arvostusta ja onpahan se saanut jopa mainninan Wikipedia-artikkelissa. Kokoelman toinen(ja oletettavasti viimeinen) osa julkaistiin samaisessa blogissa viime kesänä, sisältäen nyt 194 uutta kappaletta.

Sidney Crooke: The March of the Ants



Kiinnostus tuotantomusiikkiin on kasvanut kaikkialla. Sitä on julkaistu eri blogeissa[1, 2] ja laajasti YouTubessa. Monien musiikkikirjastojen(mm. APM) kokoelmat ovat kenen tahansa vapaasti kuunneltavissa.

Tuotantomusiikki sopii hyvin muun toiminnan ohella taustalla kuunneltavaksi, tai miksei erikseen viihdyttääkseen itseään. Monessa kappaleessa on hyvinkin mielenkiintoinen melodia, ja tyyli saattaa vaihtua salaperäisestä jousien soitosta railakkaaseen torvin höystettyyn gaala-tunnelmaan ja takaisin uniseen kehtolauluun.

King Palmer: Softly She Sleeps


__________________________

Jos satuit innostumaan edellä olevista musiikkinäytteistä ja haluaisit kuulla lisää tuotantomusiikkia, olen sinun takia pistänyt nettiin Ren & Stimpyn taustamusiikin ensimmäisen kokoelma-albumin. Se sisältää mainitut 109 kappaletta ja on kooltaan 208 Megatavua. Latausnopeuden pitäisi olla erinomainen. Tiedosto on ZIP-pakattu.
http://jjserver.pp.fi/blog/Ren & Stimpy Production Music.zip

Lisää tuotantomusiikkia voi todennäköisesti löytää Googlella ja myös muutaman torrentin uskon tarjoavan sitä.
Kuunnelkaa ja nauttikaa!



Linkkejä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Production_music
http://www.freewebs.com/speedyboris/
http://secretfunspot.blogspot.com/2008/06/ren-stimpy-production-musicpart-two.html
www.apmmusic.com/
http://www.ultraswank.net/compilation/retro-shopping-volume-1-music-to-buy-toasters-by/
http://thelibraryhunt.blogspot.com/
http://www.kpm.co.uk/

Suosituimmat artikkelit