keskiviikkona, syyskuuta 30, 2009

Levyarvostelu: Diana Ross Presents The Jackson 5

Tällä kertaa linkitän poikkeuksellisesti kappaleet suoraan spotify'hin, ja säästän näin omaa aikaani ja webtilaa. Siispä: jos et jostain syystä ole Spotify'ta hankkinut, tee se nyt.
[mainos]
Maksamalla kympin kuussa saat käyttöösi todella laajan, miljoonia kappaleita sisältävän musiikkikirjaston. Tarjonta kasvaa viikoittain. Säästyt ärsyttäviltä mainoksilta ja voit kuunnella kappaleita paremmalla äänenlaadulla.
[/mainos]
_______________________________________


Artisti: The Jackson 5
Levy-yhtiö: Motown
Julkaisu: 18.12.1969
Genre: Soul & Purkkapoppi
Kesto: 37 min 51 sek

Tuotanto:
Laulu: Michael, Marlon Jermaine, Tito ja Jackie Jackson

Tuotanto: Bobby Taylor & The Corporation
Vastaava tuottaja: Berry Gordy
Sovitus: The Corporation, Dave Blumberg, Paul Riser ja David Van Depitte
Kansitekstit: Diana Ross
Äänitetty Motownin Hitsville Studiolla, Detroitissa, Michiganissa ja Motown Recording Studiolla, Los Angelesissa, Kaliforniassa.


Kappaleet:

1
Zip A Dee Doo Dah (3:13)
2
Nobody (2:49)
3
I Want You Back (2:59)
4
Can You Remember (3:06)
5
Standing In The Shadows Of Love (4:01)
6
You've Changed (3:12)
7
My Cherie Amour (3:40)
8
Who's Lovin' You (4:01)
9
Chained (2:50)
10
(I Know) I'm Losing You (2:13)
11
Stand! (2:34)
12
Born To Love You (2:27)


Diana Ross Presents The Jackson 5 oli nykyisin legendaarisena pidetyn The Jackson 5 -yhtyeen ensimmäinen studioalbumi ja samalla huikea läpimurtoteos.
Yhtye oli esiintynyt jo vuodesta 1962 lähtien Isä Joen manageroimana. Tällöin bändiin kuuluivat kolmen vanhimman veljen (Jackie, Tito & Jermaine) lisäksi serkut Johnny Jackson ja Ronnie Ranficer, jotka myöhemmin Marlon ja Michael korvasivat.
Keikkailut suuntautuivat alkuaikoina lähinnä kotikaupungissa Gary'ssä.
Vuonna 1967 eräässä kykykissa New Yorkin Apollo Teatterissa The Jackson 5 tuli ensimmäiselle sijalle. Soullaulaja Gladys Knight(s. 1944) oli läsnä paikalla ja hän on mahdollisesti ensimmäinen henkilö, joka todella "löysi" Jacksonit.
Julkaistuaan kotikaupungissa levytysstudiolla singlen Big Boy, josta tuli paikallinen hitti, heräsi Motownin Bobby Taylorin(s. 1936) ja Berry Gordyn(s. 1929) kiinnostus yhtyettä kohtaan. He kaipasivat tuolloin epätoivoisesti uutta verta musiikkibisnekseen ja tekivät siksi levytyssopimuksen bändin kanssa. Perustettiin Deke Richardsin, Freddie Perrenin, Fonce Mizellin ja Berry Gordyn luotsaama The Corporation muokkaamaan yhtyeestä supertähteä.
Ja kuten sanonta kuuluu, loppu on historiaa...


The Jackson 5:n debyyttialbumi oli myyntimenestys; 600 000 myytyä kopiota, 5. sija top 100 listoilla ja 1. sija R&B listoilla. Tätäkin suurempi menestys oli single I Want You Back, joka ampaisi BillBoard Hot 100 listan ykköseksi ja jota on tähän mennessä myyty yli 6 miljoonaa kappaletta.
Albumin kummastusta herättävä nimi oli lopulta markkinointikikka, jonka avulla haluttiin uskotella yleisölle Diana Rossin(s. 1944) löytäneen The Jackson 5:in. 
Suuri osa levyn kappaleista on cover-versioita, mikä oli yleistä tuon ajan soulyhtyeille.

Arvostelu:

1. Zip-A-Dee-Doo-Dah
Tämä cover on peräisin Disneyn vuoden 1946 elouvasta Song of the South(suom. Etelän laulu), säveltäjänä Allie Wrubel ja sanoittajana Ray Gilbert. Elokuva on siitä mielenkiintoinen, että sitä ei ole rasistisyytösten vuoksi koskaan julkaistu DVD:llä. Ylireagointia minusta.
The Jackson 5:in versio on laitettu soulmuottiin rankalla kädellä The Corporation-poppoon toimesta. Melodiaa ei edes tunnista samaksi Remus-sedän lauluksi.
Tuomio:
**

Alkuperäinen versio ohessa:


2. Nobody
Toinen kahdesta levyn originaalista kappaleesta.
Melko perusluonteinen soul-kappale nuoren Michaelin pitäessä pääsolistin virkaa.
Tuomio:
**½

3. I Want You Back
Albumin hitti numero uno. Alunperin kappale oli tarkoitettu Gladys Knight & the Pips -yhtyeelle sekä Diana Rossille, mutta lopulta se jätettiin The Jacksonin levytettäväksi.
Kappale on tarttuva sen iskevän sointukulun ja onnistuneen sanoituksen vuoksi. Lauluääni kuuluu luonnollisesti Michaelille. Kappale on äänestetty vuonna 2004 kaikkien aikojen 120. parhaaksi lauluksi.
Mainittakoon, että kappaleen taustamusiikin bassokitaristina toimi James Lee Jamerson(1936 - 1983) ja Pianistina Joe Sample (s. 1939).
****

4. Can You Remember
Pehmeä balladi soulahtavalla sovituksella. Cover saman vuoden 1968 Delfonicsin kappaleesta, tuottajina Thom Bell ja William Hart. Sovitus on The Corporationin. Romanttinen kappale, sopii melko hyvin Michaelin laulamana.

Tuomio:
**

Originaali:


5. Standing in the Shadows of Love
Motownin Soul-klassikko vuodelta 1966, ensimmäisen kerran levytetty The Four Topsin toimesta. Tuottajana Holland–Dozier–Holland -tiimi, jonka sanoitusten ja sävellysten ansiolista on vähintäänkin yksi maailman vaikuttavimmista.

The Jackson 5:n tulkinta on hyvin uskollinen alkuperäiselle kappalerakenteelle. Siitä huolimatta pidän itse alkuperäistä parempana.

Tuomio:
***



6. You've Changed
Ei cover, mutta ei myöskään juuri levyä varten tehty kappale. Kappale on uusintajulkaisu; peräisin The Jacksonsin Steeltown-levy-yhtiön ajalta, ennen Motownia. Gordon Keith teki musiikin ja Jesse Reese sanoituksen.

Tuomio:
**

7. My Cherie Amour
Muusikintuntijat tunnistavat jo ensinuoteista kappaleen Stevie Wonderiksi. Mielenkiintoista kyllä, Wonder äänitti kappaleen jo 1966, mutta julkaisi sen vasta 1969.
Kappale on oikeastaan albumin B-puolen 1. raita. Laulajana on äänenmurroksesta kärsivä Jermaine Jackson; mikä sitten onkaan ollut syy päätökseen, on se minusta virheteko. Suosittelen Wonderin version kuuntelemista tämän sijaan.
Tuomio
**½



8.  Who's Lovin' You
Keskeisimpiä soulin vaikuttajia oleva William "Smokey" Robinson(s. 1940) sävelsi tämän slow rockin ja bluessin nyanssia sisältävä kappaleen 1960, ja sen levytti ensimmäisenä The Miracles.
Michael Jacksonin laulama cover on eri versioista se kuuluisin ja ylistetyin. Albumin parhaimmistoa.

Tuomio:
***½




9. Chained
Muusikin suurnimistä Marvin Gaye on varmasti suurimpia. The Jackson 5 coveroi onnistuneesti tämän Frank Wilsonin 1968 Gayelle säveltämän soul-kappaleen. Musiikillisesti kappale ei ole maailman omaperäisin.

Tuomio:
**½



10. (I Know) I'm Losing You
Jermaine Jacksonin toinen ja selvästi parempi laulutilaisuus. Kappale on Norman Whitfieldin(1940 - 2008) vuonna 1966 The Temptationsille tuotttama Psykedelia Soul hitti, joka pysyi 2 viikkoa BillBoard listan kärjessä. Jacksoneiden versio on alkuperäistä hieman vauhdikkaampi ja phillymäisempi.

Tuomio:
**½



11. Stand!
Sylvester "Sly Stone" Stewart(s. 1943) sävelsi tämän bändilleen Sly & the Family Stone vuonna 1969.
Lauluosuudet jakautuvat Jacksonin versiossa kummallekin Michaelille ja Jermainelle.
Cover ei ole mitenkään mieleen jäävä ja sovitus mielestäni ontuu. Toki genre on psykedelia soulia, joka ei ole niin selväpiirteistä aina. Kappale ylsi vuonna 2004 sijalle 241 valittaessa kaikkien aikojen 500 parasta laulua.

Tuomio:




12. Born to Love You
Toinen cover-versio The Temptationsiltä. Kappaleen ovat tuottaneet Ivy Joe Hunter ja William Stevenson.
Michael laulaa sydämestä taiturin elkein tämän hyvin soulahtavan kappaleen.

Tuomio:
**½

- Youtube-linkki alkuperäiseen versioon -


Loppusanat:
En henkilökohtaisesti ole The Jacksonsin ensimmäisten levyjen ystävä. Pidän enemmän yhtyeen 80-luvun vaihteen diskotyylisistä kappaleista. Tarkoituksenani on kuitenkin arvostella albumit kronologisessa järjestyksessä, joskin saattanen vielä livetä tästä periaatteesta.
Albumi on taattua Soulin ja Popin sekoitus, prosenttiosuuksien ollessa tyyliin 80% - 20%.Covereiden osuus on liiallinen, ja osa niistä kalpenee vielä selvästi alkuperäisille. Tietysti jo nuoren Michaelin ääni sytyttää, niin voi olla toista mieltä. Itse näen The Jackson 5:in huippuvuosien koittaneen vasta myöhemmin.

Tuomio:
**½

tiistaina, syyskuuta 29, 2009

Soundtrack-arvostelu: Charles Chaplin - Pay Day (1922)


 Käsikirjoitus: Charles Chaplin
Ohjaus: Charles Chaplin
Pääosassa: Charles Chaplin
Musiikki: Charles Chaplin
Ensi-ilta: 2. huhtikuuta 1922
Valmistusmaa: USA
Elokuvan kesto: 28 minuuttia



Pay Day (suom. Tilipäivä) on elokuvanero Charles 'Charlie' Chaplinin(1889 - 1977) 72. ja samalla viimeinen lyhytelokuva.
Vaasan elokuvan ystävien kausijulkaisu luonnehtii filmiä osuvasti:

Chaplinin lyhytelokuva ”Palkkapäivä” (Pay Day), jonka ottaa kantavan  teemansa  harmaasta  arjesta:  Raskas  työ,ankara,  ylitöitä  teetättävä  esimies,  ja  ennen  kaikkea: vihainen vaimo.13Kyseessä  on  selvästikin  lauantaipäivä  (tuohon aikaan  työskenneltiin  vielä  kuusi  päivää  viikossa). Ensimmäinen väliteksti ilmoittaa työmiestenolevan  pinnareita,  minkä  vahvistaa  esimiehensuuttumus  työn  hitaaseen  etenemiseen.  Palkka on  selvästikin  se,  mitä  tältä  viikon  viimeiseltä työpäivältä  enää  odotellaan.  Tähän  arkiseen työympäristöön astelee unelmistaan, työmaan  jahänen  unelmiensa maailman  välisen  aidan  ainoasta  reiästä,  töistä yllättäen myöhässä,  tuo kaikille tuttu kulkuri, ruusu kädessään ja unelmoiva hymy kasvoillaan.

Kuten lukijat tietänevät, mykkäfilmien musiikki soitettiin näytösten yhteydessä elävien muusikoiden toimesta. Yleensä komediaan riitti yksi honky-tonk piano, välillä mukana oli kokonainen orkesteri. Jättimäiset teatteriurut , jolla oli mahdollista simuloida lyömä- ja orkesterisoittimia, kehitettiin 20-luvulla.
Myöhemmin äänitekniikan kehityttyä useimpiin mykkäfilmiin liitettiin musiikkiraita, joko täysin uusi tai valmiiksi sävelletty.

Pay Dayn musiikkiraidan sävelsi luonnollisesti Chaplin itse. Nykyään elokuvassa kuuluva musiikki on äänitetty Iso-Britannian Denhamissa, Anvil Studiosilla vuonna 1972. Sovituksesta vastasi Eric James ja orkestraatiosta sekä orkesterin johdosta Eric Rogers(1921- 1981).
Alkuperäistä musiikkia ei ole koskaan julkaistu virallisena albumina mykkäfilmeistä, mutta epävirallisia, suoraan ääniraidalta kopioitua musiikkia sisältäviä julkaisuja on tehty. On jokseenkin kyseenalaista pyytää tällaisesta rahaa, vaikka jokainen voi itse omalta DVD:ltä musiikin itselleen ripata.
Tätä sarjaa edustaa seuraavassa olevat esikuunteluraidat. Ne ovat peräisin espanjalaiselta vuoden 1995 Blue Moon Producciones Discograficasin "Charlie Chaplin - The Original Music From his Movies" -levyltä. Äänenlaatu on aika heikko, voin vain arvelta miltä VHS:ltä musiikki on nauhoitettu. Uudemmalla DVD-julkaisulla äänenlaatu on selvästi parempi.


Overture - At Work (03:17)

Chaplin on säveltänyt selvästi marssintyyliset alkufanfaarit. Työläismarssi etten sanoisi. Työmaan vilske ja armoton tahti kuvastuu. Rauhaisat välisoinnut(1:13) taas kuvastavat toisenlaista elämänmenoa kaipaavaa kaduntallaajaa. Melodia on tarttuva ja lystikkään temmokas.

Wages and the Wife (02:50)

Työpäivä on ohitse ja tahti rauhoittuu. Kohdasta 0:34 eteenpäin soi yksinkertainen komediamelodia, jota itse pidän Chaplinin yhtenä ikimuistoisimpana sävellyksenä. Elokuvassa se toimii ikään kuin "vaimoteemana"; yrmy emäntä, joka määrää kaapin paikan ja on tarkka rahankäytöstä.
Alussa ja lopussa soiva musiikki kuuluu myös työpäivän ruokatauko-kohtauksessa.

Leaving the Tavern (01:53)

Juopunutta olotilaa kuvaava musiikkia eli hidas valssi ja "vaappuvia" jousisointuja sekä wah wah-trumpetti. Siinäpä se, tavoite ja toteutus.

Singing with Chums (02:09)

Juoppoporukka laulaa filmin mukaan "Sweet Adelinen", tosin musiikki ei ole peräisin kappaleelta. Ensinnäkin laulu on balladi ja Chaplinin taustamusiikkina on valssi. Taustatutkimus tuotti vastauksen: kyseessä on The Gentle Maiden, irlantilainen kansansävel.

Returning Home - Finale (03:15)

"Vaimoteema" jälleen ja sen lukuisia variaatioita. Kappaleen nimi on väärin siten, että musiikki soi kohtauksessa, jossa Chaplinin hahmo yrittää päästä raitiovaunulla kotiin. Espanjalaiselta soundtrakilta puuttuu loppukohtauksen musiikki kokonaan.

Pay Day (04:21)

Eräänlaisena vertailukohtana 1995 albumin huonoa äänenlaatua kohtaan toimii vuonna 2006 julkaistu The Essential Film Music Collection, joka kokoaa yhteen Chaplinin elokuvien musiikin Praha filharmonisen orkesterin soittamana ja Carl Davisin(s. 1936) johtamana. Projekti alkoi jo vuonna 1992 ja tuloksena oli yli kaksituntinen musiikillinen kulttuuriteko.

Loppusanat:
Chaplinia voi pitää todellisena nerona. Hän ei ainoastaan käsikirjoittanut ja ohjannut ja näytellyt omissa elokuvissaan vaan teki musiikinkin itse. Orkesterisovitukset teki tietysti eri henkilö, mutta omaperäisten melodioiden kautta Chaplin toi elävyyttä ja komediaa muuten kovin hiljaisille kuville. Pay Day ei tee tässäkään poikkeusta. Chaplin ei olisi ollut mitään ilman Chaplinin musiikkia.

***½

_______________________________

Bonuksena vielä itse elokuva niille, jotka sitä ei ole nähnyt(YouTube, 3 osaa).




maanantaina, syyskuuta 28, 2009

Teemana: Syys

Suunnittelin uutta artikkelisarjaa, joka ei rajoittuisi aina yhteen säveltäjään tai kappaleeseen kerrallaan, vaan joka liittyisi tiettyyn aihekokonaisuuteen.Yhteisenä tekijänä voi olla vaikka vuodenajat, juhlat kuten joulu ja juhannus tai tietty genre tai sen alagenre(norjalainen big band-musiikki tms). Aiheita varmasti löytyy, ja niistä monesta saa todennäköisesti useampiosaisen sarjan; kaikenlaisen musiikin määrä kun on niin valtava.
Tulen listaamaan viidestä kymmeneen teemaan liittyvää esimerkkikappaletta ja kerron vain kahdella, kolmella lauseella kappaleesta ilman kummempi analyysejä tai elämänkertoja.

Suunnitelmissa oli myös luoda omat viikkoittaiset Spotify-soittolistat, mutta jätin idean toistaiseksi tuottamatta nykyisen lukijakunnan vähyyden vuoksi. Olisin joka viikolle antanut 10-20 -kappeleen soittolistan omista suosikeistani. Ehkä palaan asiaan tulevaisuudessa. Siihen saakka Teemana-sarja toimii jonkinlaisena vaihtuvan soittolistan korvikkeena.

_______________________________


Putosivat puista lehdet,
pilvilöistä sateet,
ei pudonnut tuskan taakka
minun mielestäni. 

Mennyt(1912), Eino Leino



Kun syksy saapuu Helsinkiin (4:12)

Valto Laitinen (1926 - 2004) oli maamme etevimpiä jazzpianisteja, luoden kansainvälistäkin uraa etenkin Pariisissa, jonne hän muutti pysyvästi jo 50-luvun lopussa. Kun syksy saapuu Helsinkiin -laulun ensilevytys tehtiin 1957 Maynie Sirénin toimesta. Sanat ovat Ulla Sandqvistin käsialaa.

Kappaleen tulkitsee yllä Irina Milan(s. 1947).


Syystunnelma, Op. 2/1 (3:25)

Toivo Kuula (1883 - 1918) on suomalaisille hyvin tuttu kuoroteosten, yksinlaulujen sekä myöhäisromanttisten orkesteriteosten säveltäjänä. Syystunnelma on Kuulan ensimmäinen lauluteos vuodelta 1904. Se perustuu Eino Leinon samannimiseen vuoden 1897 runoon.

Yllä olevassa Seppo Hovin johtamassa Tapiolan Sinfonietan äänityksessä vuodelta 1996 teosta tulkitsee bassolaulaja Jaakko Ryhänen (s. 1946).


Muistelo (3:03)

'Itkevä' olisi hyvä luonnehdinta tästä Georg Malmsténin (1902 - 1981) legendaarisesta tangosta.
Sanat ovat enemmän kuin melodramaattiset: Kas lunta sataa, ja muistot kaikki unhon kinos peittää. Onkohan Molli-Jori tehnyt lyyrikoita hieman kieli poskella?
Tango on levytetty jo 1938 Malmsténin toimesta Odeon-tanssiorkesterin säestämänä. Edellä soiva versio on uusintaäänitys vuodelta 1960 Erkki Melakosken sovituksella.

Les feuilles mortes (3:20)

Tämän pop- ja jazzstandardiksi muodostuneen kauniin teoksen on säveltänyt vuonna 1945 ranskalainen Joseph Kosman(1905 - 1969). Sanoituksesta vastasi maanmies Jacques Prévert. Laulun esittää tässä Yves Montand (1921 - 1991), joka lauloi kappaleen '46 elokuvassa Les Portes de la Nuit.
Kappale tunnetaan englanniksi nimellä Autumn Leaves(Johnny Mercerin lyriikat) ja sen on levyttänyt kaikki alan tähdet etupäässä Nat King Cole.
Suomeksi kappaleen ovat levyttänneet Kullervon sanoituksella ja käännöksellä Kuolleet lehdet mm. Maire Ojonen (1951), Henry Theel (1951), Olavi Virta (1958), Georg Ots (1958) ja Pasi Kaunisto (1978)

Höstvisa (2:57)

Kukapa ei voisi pitää säveltäjä-pianisti Erna Tauron(1916 - 1993) Syyslaulusta. Kappale tuli (vasta) sijalle 3. Yleisradion laulukilpailussa vuonna 1965. Ensimmäisen kerran se levytettiin vuonna 1972 Bo Anderssonin tulkitsemana. Yllä oleva versio on Anderssonin laulamana ohjelmasta Ung 1969.
Alkuperäiset ruotsinkieliset sanat ovat muumikirjailija Tove Janssonin tuotantoa. Suomenkielisistä sanoista vastasi Esko Elstelä.


Valse Septembre (2:55)

Tähän asti syysteemaa on hallinnut alakuloinen ja kesään haikaileva musiikki. Vaihtelua mollivoittoisuuteen tuo brittiläisen Henry Albert Brownin (pseudonyymi Felix Godin, 1864-1925) vuonna 1909 säveltämä Valse Septembre. Kyseinen valssi soi monessa kohtauksessa mm. Titanic-elokuvassa (1997).
Äänitys on vuodelta 1945 ja orkesteria johtaa Harry Davidson.

Metsäkukkia (2:49)

Metsään on tullut jo syys, lohduton yön hämäryys...
Aune Haarlan surumieliset sanat ja Olavi Virran kaihoisa tulkinta tästä valssista on melkeinpä käsite. Vuoden 1952 äänitteen musiikista vastaa Rytmi-orkesteri.
Kappaleen alkuperä on lähteestä riippuen milloin traditionaalinen, milloin tuntematon venäläinen kappale. Kappaletta ei pidä sekoittaa englantilaisen Felix Burnsin(1864 - 1920) Metsäkukkia (Woodland flowers)-saksanpolkkaan.

Syyspihlajan alla (2:54)

Arvo Koskimaa(1912 - 1972) sävelsi tämän tangon sotavuosina 1942. Pysäyttävästä sanoituksesta vastasi Arvo Kalliola. Yllä kappaleen ensilevytys Henry Theelin ja Columbia-orkesterin toimesta. Kappaleen on sittemmin levyttänyt toista kymmentä muuta artistia.

September Song (3:14)

Jälleen yksi tunnetuimpia syksyaiheisia lauluja. Kappale on alunperin Broadway musikaalista Knickerbocker Holiday ja sen on säveltänyt Kurt Weill (1900 - 1950). Yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija Maxwell Anderson(1888-1959) kirjoitti laulun sanat. Kappale on coveroitu satoja kertoja(Spotify löytää 329 versiota). Esimerkkiversio on Richard Jonesin The Pittsburgh Strings -orkesterin äänitys vuodelta 1954.
Meillä kappaleen on levyttänyt esim. Matti Viljanen vuonna 1953 ja Olavi Virta vuonna 1957.

perjantaina, syyskuuta 25, 2009

Melodian jäljillä: Aquarela do Brasil

Francisco Alves and Radamés e sua Orchestra esittää kappaleen Aquarela do Brasil. Äänitys on vuodelta 1939.


Aquarela do Brasil (suom. "Brasilian akvarelli") on mahdollisesti maailman kuuluisin sambakappale. Sen on säveltänyt Ary Barroso(1903 -1964), joka tunnetaan eräänä Brasilian vaikuttavimpana 1900-luvun muusikkona. Barroso kirjoitti kappaleen eräänä myrskyisenä yönä vuonna 1939, kun hän ei päässyt kelin takia poistumaan kotoaan. Saman iltana syntyi myös kappale Três Lágrimas. Nimi "Aquaurela do Brasil" on selvä viittaus sateeseen eli veteen.

Brasil
Meu Brasil brasileiro
Meu mulato inzoneiro
Vou cantar-te nos meus versos
Ô Brasil, samba que dá
Bamboleio, que faz gingá
Ô Brasil do meu amor
Terra de Nosso Senhor
Brasil! Brasil!
Prá mim... prá mim...

Ô, abre a cortina do passado
Tira a Mãe Preta do serrado
Bota o Rei Congo no congado
Brasil! Brasil!
Deixa cantar de novo o trovador
À merencória luz da lua
Toda canção do meu amor
Quero ver a “Sá Dona” caminhando
Pelos salões arrastando
O seu vestido rendado
Brasil! Brasil!
Prá mim... prá mim...

Brasil
terra boa e gostosa
Da morena sestrosa
De olhar indiscreto
Ô Brasil, verde que dá
Para o mundo se admirá
Ô Brasil do meu amor
Terra de Nosso Senhor
Brasil! Brasil!
Prá mim... prá mim...

Ô, esse coqueiro que dá côco
Oi, onde amarro a minha rêde
Nas noites claras de luar
Brasil! Brasil!
Ah, ouve essas fontes murmurantes
Aonde eu mato a minha sede
E onde a lua vem brincá
Ah, este Brasil lindo e trigueiro
É o meu Brasil brasileiro
Terra de samba e pandeiro
Brasil! Brasil!
Prá mim... prá mim...



Kappale ei aluksi saavuttanut mairittelevaa suosiota, osaksi vaatimattomien esittäjien vuoksi. Vuonna 1940 sambateos ei Barroson pettymykseksi ollut mukana Rio De Janeiron karnevaalin top-3 kappaleen listalla, minkä johdosta Barroson ja tuomari-säveltäjän  Heitor Villa-Lobosin välit tulehtuivat 15 vuodeksi.

Menestymättömyys oli lopulta vain väliaikaista. Kappale nousi maailmanmaineeseen vuonna 1942, kun se oli mukana Walt Disneyn elokuvassa Saludos Amigos. Disney oli vuotta aiemmin käynyt Brasiliassa, kun hän kuuli hotellin orkesterin soittavan vain amerikkalaisia melodioita. Disney valitti siitä mukana olleelle toimittajalle Celestino Silveiralle, joka pyysi ryhmää soittamaan brasiliaista sambaa. Vaivautuneina he soittivat Aquarela do Brasilin, ilmeisen huonosti kuitenkin.
Myöhemmin lentokoneessa Disney keskusteli José Carioca -hahmon luomisesta tulevaan elokuvaan, ja mietti sopivaa musiikkia filmiin. Disney muisti hotellissa kuulemansa kappaleen, ja kysyi Silveirialta, tietäisikö hän sen säveltäjän? Silveira vastasi, että hän esittelee säveltäjän herra Disneylle heti huomenna.

Seuraavana vuonna teattereissa soi kappale Aloysio De Oliveiran laulamana, joka nykyään on Brasiliassa valittu kaikkien aikojen parhaimmaksi lauluksi.



Räjähdysmäisen suosionsa johdosta kappaleesta tuli cover-versioiden kuningas. Sidney Keith “Bob” Russellin sanoituksella ja pelkistetyllä nimellä "Brazil" artisti toisensa perää lauloi kappaleen. Instrumentaalien osuus oli luonnollisesti melkoinen.
Mittava lista levytyksistä on luettavissa täällä.

Brazil
The Brazil that I knew
Where I wandered with you
Lives in my imagination.

Where the songs are passionate,
And a smile has flash in it,
And a kiss has art in it,
For you put your heart in it,
And so I dream of old Brazil

Where hearts were entertaining June,
We stood beneath an amber moon
And softly murmured “someday soon”
We kissed and clung together,
Then tomorrow was another day
The morning found me miles away
With still a million things to say

Now when twilight dims the sky above,
Recalling thrills of our love,
There’s one thing I’m certain of;
Return I will
To old Brazil.



Musiikki on esiintynyt mediassa arviolta satoja kertoja; Brasilian esittelyvideoissa ja TV-ohjelmien Brasiliaa käsittelevissä jaksoissa. Ex-Monty Python -jäsen Terry Gilliam on tehnyt kappaleen nimeä kantavan elokuva Brazil(1985) ja Barroson musiikki on filmin eräänlainen teema. Absurdia kyllä, elokuva ei mitenkään liity Brasiliaan tai sambaan.


Suomeen kappale tuli verrattain myöhään. Samba ja bossanova kuuluivat jo 40-luvun lopulla useiden tanssiorkesterien soittorepertuaariin, ja 50-luvulla julkaistiin muutamia samba-aiheisia äänitteitä. Kunnolla latinalainen syke rantautui maahamme vasta 60-luvun alun buumin myötä, joka kosketti koko eurooppa ja Amerikkaa. Tältä ajalta on kymmeniä käännösbossanovia ja varta vasten tehtyjä suomalaisia bossanovia.

Aquarela do Brasil on ensimmäistä kertaa levytetty meillä Matti Viljasen septetin toimesta 17. helmikuuta vuonna 1956. Kappalenimi kulki englantilaiskäännöksellä "Brazil". Kyseessä oli puhdas instrumentaaliesitys.




Vuonna 1976 suosittu laulaja ja '78 euroviisuedustajamme Seija Simola lauloi[spotify] Aarno Ranisen diskosovituksen Brazil-kappaleesta. Lyriikat olivat Kari Tuomisaaren käsialaa. Tässä sanat kopioituna omistamastani Suosittuja ikivihreitä 1 -nuottivihkosta:

Intro:

Brazil merten takana on, joskus voi ajaton onni kohdata mun siellä.
- -
Rakkaus vie hurmioon, rakkaus vie turmioon,
kaiken voi siell' saavuttaa, kaiken myös pois antaa saa, 
tuon maan ken tuntee vaan... Bra -

Kertosäe:
- zil, maa taivaanrannan etäisen, näit kerran onnen keväisen,
sä kahden nuoren sydämen, sua en voi koskaan unhoit-
taa! Sait valtaas mun, oi sadun maa,
sun rantas tahdon tavoittaa
ja jälleen kerran rakastaa!
Kun taas syksyn ilta hämärtää, vain yksi päätös nyt jää:
Tyydy mä en unelmaan, tuon maan saan nähdä uudestaan!


Musiikillisesti Aquarela do Brasil on rikasmelodinen samba. Siinä on mielenkiintoinen intro, erittäin tarttuva sambarytmi ja muistettava taustasäestys: ta-ta-ta  | ta-taatta-ta  |  ta-ta-ta  |  ta-taatta-ta. Melodia on mollissa mutta kappale ei todellakaan ole surullinen. Sanat ovat portugalia, mutta jokainen tunnistaa Brazil-huudon. ja osaa laulaa mukana kertosäkeen aikana.
Nykyään Aquarela do Brasil on jo synonyymi Samballe. Mikäli mennään vielä pidemmälle, voidaan väittää että "Brazil" on epävirallinen Brasilian kansallislaulu. Sehän olisi mukavaa kuultavaa urheilutapahtumissa, eikö ;)

torstaina, syyskuuta 24, 2009

Soundtrack-arvostelu: Jaakko Salo - Uuno on numero yksi!


Julkaisupäivä: 17.1.2003
Levy-yhtiö: EMI Finland
Formaatti: CD
Genre: Elokuvamusiikki

Tuotanto:

Sävellys - Jaakko Salo
Sovitus - Jaakko Salo
Musiikin johto - Jaakko Salo
Kitara - Heikki Laurila
Rummut - Roope Koistinen
Basso - Heikki "Häkä" Virtanen
Sähköpiano - Jari Puhakka
Tenorisaksofoni - Juhani "Junnu" Aaltonen
Huilu - Juhani "Junnu" Aaltonen
Trumpetti - Simo Salminen
Vibrafoni - Markku Hannola
Alttosaksofoni - Reijo Lehtovirta
Tuuba - Tom Bildo


Kokoelman ideointi ja tuotanto - Juha Nikulainen
Analoginauha-arkiston digitointi - Diginord Oy
Musiikin koostaminen studiossa - Teropekka Virtanen / Inkfish
Digitaalinen masterointi - Mika Jussila / Finnvox

Kappalelista:
  1. "Sinne meni elämäni onnellisin päivä" - 0:19
  2. "Uuno Turhapuro" - 2:58 
  3. "Professori Uuno D.G. Turhapuro" - 3:33
  4. "Keskioluelle Veijo Esson Baariin" - 1:47
  5. "Efekti Uunon kyntöhommiin" - 0:14
  6. "Uuno Turhapuro muuttaa maalle (Kantri-Uuno)" - 1:58
  7. "Yksityisetsivä Terävä" - 3:33
  8. "Uuno Turhapuron poika" - 3:33
  9. "Tuura" - 1:17
  10. "Efekti - pää liikennemerkkiin" - 0:14
  11. "Variksenpelätin" - 2:11
  12. "Unelma" - 1:43
  13. "Elisabetin uni" - 1:40
  14. "Härkäjuhla" - 2:59
  15. "Elisabet lähtee" - 0:31
  16. "Uuno Epsanjassa" - 2:38
  17. "Baletti" - 1:02
  18. "Hurmaava pörröpää ja Rosita" - 0:47
  19. "Muisti meni" - 3:20
  20. "Pyöräretki" - 1:01
  21. "Laiturilla" - 0:34
  22. "Kauneushoitolassa" - 1:38
  23. "Härskin veneet" - 2:28
  24. "Uuno Turhapuron veli" - 3:27
  25. "Tömisevä" (instr.) - 2:34
  26. "Uuno parturoi" - 0:26
  27. "Uuno Turhapuro - herra Helsingin herra" - 1:58
  28. "Uuno Turhapuro armeijan leivissä" - 2:36
  29. "Sörsselssön kampaajalla" - 2:18
  30. "Rauhanturvaajat" - 0:54
  31. "Kutsu kasinolle" - 1:03
  32. "Liukuva lätkä ja pää edellä pusikkoon" - 2:32
  33. "Uuno hiippailee kotiin" - 0:32
  34. "Jääkaappi katoaa" - 0:56
  35. "Soitto soi" - 2:33 
  36. "Hei hei" - 0:18
Kokonaiskesto 65 min 17 sec
__________________________________________

Jaakko Salo(1930 - 2002) kuuluu maamme merkittävimpiin musiikin vaikuttajiin. Hänen yli 50 vuotta jatkunut sodanjälkeinen ura säveltäjänä, sovittajana, tuottajana ja kapellimestarina on jättänyt jälkensä niin suomalaiseen iskelmä- kuin elokuvamusiikkiin. Sovittajana Salon tuotanto kattaa lähemmäs 500 laulua ja hänen säveltämiään teoksia Äänitearkisto listaa 87 kappaletta.
Salo toimi Scandia-levy-yhtiön levytyspäällikkönä 1950-luvun lopulta lähtien ja työskenteli tiiviisti sellaisten suomalaisen musiikin nimien kanssa kuin Laila Kinnunen, Georg Malmstén, Eino Grön, Olavi Virta, Juha Vainio, Danny, Kirka, Tapani Kansa ja Sauvo Puhtila. Suomalaisen tangon lopullinen läpimurto on pitkälti Jaakko Salon ansiota, hänen tehdessä yhteistyötä Reijo Taipaleen ja Eino Grönin kanssa.  Yhdessä Saukin kanssa syntyivät monille suomalaisille rakkaat Pikkuorava-laulut, ja myöhemmin Salo tuotti lastenlauluja mm. Marjatta Pokelan kanssa.
Salo oli yksi Uuden iloisen teatterin perustajajäsenistä, ja toimi siellä käsikirjoittajana, sovittajana ja kapellimestarina aina kuolemaansa asti.
Television puolella Salo oli aktiivisesti mukana YLEn musiikki-ja viihdeohjelmien tuotannossa, maininnan ansaitkoon Arkipäivä, Ilkamat, Hymy - Smile ja Risteysasema. Salo toimi myös ravintolaesitysten tuottajana.
Salon ura elokuvasäveltäjänä on suomalaisittain eräs mittavimmista alkaen elokuvasta Lasisydän (1959) aina viimeiseen työhönsä Rentun ruusun (2001) parissa.

Parhaiten Salo kuitenkin tunnettaneen hänen Spede Pasasen Uunoturhapuro-elokuviin säveltämästään musiikista. Salo olikin Speden ja Ere Kokkosen eräänlainen luottosäveltäjä, ollen mukana lähes kaikissa kaksikon tuottamissa elokukuvissa. Lisäksi yhteistyö sanoittaja Jukka Virtasen kanssa kesti yli 40 vuotta.

Tribuuttialbumi Uuno on numero yksi! kerää Turhapuro-elokuvissa soineen Jaakko Salon musiikin 38 kappaleen kokoelmaksi. Idea albumin teosta tuli tuottaja Juha Nikulaiselta vuonna 2002, joka sai silloin vielä eläneeltä Salolta yli 10 tuntia elokuvien musiikkinauhoja vuosilta 1973-1998. Salon kuoltua saman vuoden kesäkuussa albumin tuottaminen tuli kannattavaksi. Levy juhlisti myös Uuno-elokuvien 30-vuotista taivalta. Yhteistyöhön ryhdyttiin perikunnan ja elokuvissa soittaneiden entisten muusikkojen kanssa. Dokumentoinnin rinnalle rumpali Roope Koistinen kirjoitti kansilehteen historiikin Uuno-musiikin nauhoituksista.
Kokoelman musiikkinäytteiksi valittiin mahdollisimman edustava kirjo Salon tuotantoa. Levy sisältää runsaasti taustamusiikkia, mutta myös selviä melodiapätkiä, 3 laulua ja Heikki Laurilan kitaraimprovisaatioita. Tästä johtuen kappaleiden arvostelu kokonaisuutena ei ole mielekästä. Niin, kyseessähän ei ole soundtrack vaan kokoelmalevy.
Jo tuttuun tapaan esittelen muutamia mielestäni kiinnostavia kappaletta, joista mainitsen pari sanaa.


2. Uuno Turhapuro

Se tunnetuin Uuno-musiikki. Alunperin elokuvasta Uuno Turhapuro. Teeman sanoituksen kirjoitti Jukka Virtanen ja Turhapuron äänenä - tottakai - Vesku Loiri.
Kertosäkeen täsmälliseen sanoitukseen on sisältynyt epäselvyyksiä. Uuno on numero yksi, mutta mikä Uunoa ympäröi?
Uuno. Uuno on numero yksi. Uunoa, Uunoa ympäröi lyksi.
Lyksi on slangisana(ruotsiksi lyx) ja tarkoittaa ylellisyyttä, loistoa. Uunoa ympäröi siis ylellisyys. Väkinäistä riimittelyä, hä?
Kappaleesta on myös toinen versio, jossa Irina Milan kuiskaa sanan Uuno.

3. Professori Uuno D.G. Turhapuro

Kappaleen alkuun on varmasti tarkoituksellisesti jätetty pätkä Jaakko Salon puhetta sessiosta.
Kappale edustaa tyypillistä 70-lukujen groovemaista Turhapuro-soundia; wah wah kitara, rummut, ja Salon Rhodes -piano ja klavinetti soittavat Uuno-teeman variaatioita.
Maininnan ansaitsee on 2:05 kohdan sähköpiano- ja kitaraliu'ut.

6. Uuno Turhapuro muuttaa maalle (Kantri-Uuno)

Jaakko Salo country-säveltäjä! Harvinaista kyllä, kyseessä on selvä melodiakappale, joka soi otsikon nimisessä vuoden 1986 elokuvassa.
Kappaleen alussa soi jälleen erikoislaatuinen wah wah kitara, josta Heikki Laurilan käsissä tuli "turhapurokitara". Countrymaisista viuluosuuksista vastaa Jari Lappalainen, joka oli mukana viiden Turhapuron musiikkiraidan teossa.
Elonet. mainitsee kappaleesta seuraavaa:
Musiikkinumero 1 sisältää muistumia lauluista Frosty The Snowman/Kuuraparta (säv. Steve Nelson -- Jack Rollins) ja The Yellow Rose of Texas/Keltaruusu/Preerian keltainen ruusu (säv. Don George).

8. Yksityisetsivä Terävä

Mukavan loungemainen ja salsahtava kappale, jolle otsikko "yksityisetsivä terävä" ei tee oikeutta. Harmonikka tuo Keski-Eurooppalaisen atmosfäärin, ah. Leuto kesäpäivä meren rannalla on minun mielikuvani.
Musiikki on elokuvasta Johtaja Uuno Turhapuro - Pisnismies (1998).

23. Härskin veneet

Kokenut musiikinharrastaja tunnistaa kappaleen jazzvalssiksi. Salon sovitus on nimenomaan jazzia: vahvat rumpu- ja lautasäänet(Roope Koistinen), swenggaawa rautalanka(
Olli Haavisto) ja aallonkeinuntaa kopioiva accordeon(Jaakko Salo itse).
Musiikki vuoden 1990 elokuvasta Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla.

25. Tömisevä

Tämä ratkiriemukas vaalilaulu presidenttiehdokas Pentti Tömisevälle soi elokuvassa Uuno Turhapuro - Herra Helsingin herra. Albumilla soi Jaakko Salon studio-orkesterin instrumentaaliversio, ja hulvattomat sanat on riimitellyt Virtasen Jukka.
Tömisevä Pentti, siitä presidentti! Joka iikan äänet sille vaan!


32. Liukuva lätkä ja pää edellä pusikkoon

Oma henkilökohtainen suosikkiraita. Kappale alkaa kunnolla puolen minuutin kohdalta. Saksofonimelodia on omaperäinen ja sovitus jännä.
Tietokonnan mukaan kappale on ensimmäisestä Turhapuro-elokuvasta, mutta jostain syystä oma muisti sanoo tämän soineen Tupla-Uuno -leffassa. En pysty tarkistamaan asiaa.

35. Soitto soi

Elokuvan ainoa todellinen laulu. Sävellys, sovitus ja sanat ovat Jaakko Salon. Solistit ovat Vesa-Matti Loiri, Santeri Kinnunen, Laura Huhtamaa, Anu Palevaara, Nina Tapio ja Pirjo Aittomäki.
Latinotyylinen ja ihan tarttuva kappale. Tarkoituksellisesti "imelä".

Loppusanat:
Uuno on numero yksi! on kulttuurihistoriallisesti merkittävä julkaisu. Suomalaisen elokuvamusiikin äänitteet ovat pääasiallisesti olleet elokuvissa kuultuja lauluja, eikä varsinaisia instrumentaalijulkaisuja ole ilmestynyt markkinoille. Genren lähes olematon kannattajakunta lienee ollut pääsyy tähän. Toistankin siksi usein, että on hirmu sääli ajatella, kuinka paljon musiikkia ei koskaan julkaista missään muodossa. Onneksi poikkeuksia löytyy, kuten tämä levy osoittaa.
Levy on soundtrackiksi lähempänä Easy Listeningiä kuin vakavasti otettavaa elokuvamusiikkia. Loungemaisen, funkkia ja groovia ajoittain lähehestyvän tunnelmansa takia se sopiikin rentoon kuunteluun. Sovitusten laaja instrumenttien kirjo(marimbaa, kellopeliä, haitaria, kastanjetteja jne) on positiivinen asia. Äänen laatu ja instrumentit soivat kirkkaana.
Kun häiritsevää tai tylsää kappaletta levyltä ei löydy, mitään suurta moitittavaa en tähän arvosteluun löydä. Jaakko Saloa parhaimillaan!

Tuomio:
*****

tiistaina, syyskuuta 22, 2009

Soundtrack-arvostelu: Leonard Rosenman - The Lord of the Rings (1978)


Valmistusvuosi: 1978
Julkaisupäivä: 4. helmikuuta 1992

Levy-yhtiö: Intrada Records
Genre: Soundtrack
Formaatti: CD
Kesto: 70:36
- Spotify-linkki albumiin -

Tuotanto:
Sävellys - Leonard Rosenman
Orkesterinjohto - Leonard Rosenman
Tuottaja - Leonard Rosenman
Orkestraatio - Ralph Ferraro & Thomas Wanker
Avustava tuottaja - Jeff Johson, Douklas Fake & Roger Feigelson
Työnjohtaja - Jim Stern
Masterointi - Joe Tarantino
Ääni-insinööri - David Luke
Remiksaus - David Luke
Kansitaide - Phil Carrol


Kappalelista:
• 1. History of the Ring (6:31)
• 2. Gandalf Throws Ring
(3:55)
• 3. The Journey Begins/Encounter with the Ringwraiths (4:28)
• 4. Trying to Kill Hobbits
(3:03)
• 5. Escape to Rivendell (6:22)
• 6. Company of the Ring
(1:39)
• 7. Mines of Moria (6:10)
• 8. The Battle in the Mines/The Balrog (5:08)
• 9. Mithrandir (3:17)
• 10. Frodo Disappears (2:38)
• 11. Following the Orcs (3:16)
• 12. Fleeing Orcs
(2:31)
• 13. Attack of the Orcs (4:04)
• 14. Gandalf Remembers (2:19)
• 15. Riders of Rohan (3:43)
• 16. Helm's Deep (7:02)
• 17. The Dawn Battle/Theoden's Victory (5:34)
• 18. The Voyage to Mordor/Theme from The Lord of the Rings (4:43)


                       



Ralph Bakshin ura elokuvaohjaajana tunnetaan parhaiten hänen surullisenkuuluisasta J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -adaptaatiostaan. Filmi ei koskaan saavuttanut Bakshin toivomaa menestystä, vaikka tuottikin voittoa 30,5 miljoonaa dollaria  neljän miljoonan budjettiinsa nähden.
Ensinnäkin valinta tehdä elokuvasta animaatio lienee karkottanut yleisöä. Täytyy kuitenkin huomioida, että 70-luvulla olisi ollut lähes mahdotonta toteuttaa elokuvan eeppisiä miljöitä ja hahmoja millään muulla tavalla. Realistisuutta lisätäkseen Bakshi toteutti suuren osan filmistä rotoskooppaus-tekniikalla ts. kohtauksissa on eläviä näyttelijöitä, joiden päälle animaatio on piirretty. Yleensä tekniikkaa käytettiin erikoistehosteena, mutta kyseisessä elokuvassa sillä oli suuri rooli.

Elokuvan suosioita söi myös tarinan jääminen kesken kirjan puoliväliin. Virallisen selityksen mukaan tuotantotiimiltä loppui rahat, jonka takia jatko-osaa ei tullut. Filmistudio United Artist epäili jatko-osan tekoa, ja kielsi elokuvan nimestä liitteen "Part One", joka viittasi tulevaan osaan. Bakshin mielestä päätös oli huono, koska pelkkä nimi "Lord of the Rings" antoi harhakäsityksen koko tarinan sisältävästä elokuvasta.
On toisaalta mielenkiintoista spekuloida, olisiko esim. Disneyn tai kuuluisamman studion ja ohjaajan versio ollut suositumpi. 70-80-luvun vaihde oli vaikeaa aikaa animaatioille, minkä todistaa esim. juuri Disneyn ongelmat tuohon aikaan. Lisäksi kirja ei ollut erityisemmin muodissa filmin julkaisuvuona 1978.
Kaiken kaikkiaan voitaneen sanoa Taru sormusten herrasta "tulleen väärään aikaan". Pitää kuitenkin aina muistaa, että kyseessä oli ensimmäinen Tolkienin kirjan filmisovitus. Toteutuksen ollessa omaperäisen ja omituisen välissä se silti oli onnistunut adaptaatio ja noudatti kiitettävästi kirjan tapahtumia.

Elokuvan musiikista vastasi yhdysvaltalainen Leonard Rosenman(1924 - 2008), kahdesti Oskarilla palkittu elokuva- ja televisiosäveltäjä. Hän tuotti musiikkia yli sataan elokuvaan ja tv-ohjelmaan, kuuluisimpina East of Eden(1955), Fantastic Voyage(1966), Stanley Kubrickin  Barry Lyndon(1975), Sybil(1976) ja Star Trek IV.
Bakshi työskenteli aina henkiseen uupumukseen asti elokuvan parissa. Alunperin hän halusi elokuvaan mukaan Led Zeppelinin musiikkia, mutta idea torjuttiin tuottajan Sault Zaentzin toimesta. Rosenmanilta hän odotti suuria elokuvan soundtrackin suhteen, vaikkakin jälkeenpäin Bakshi sanoi inhoavansa musiikkia "liian kliseisyyden" vuoksi.
Rosenman itse on kuvannut työtehtäväänsä "uransa haastavimmaksi".
«Miten oli mahdollista kirjoittaa noin 80 minuuttia musiikkia, joka sisältää enimmäkseen väkivaltaa, aavemaisia marsseja, omituisia takaa-ajoja ja vauhdikkaita taistelukohtauksia ilman, että kokonaisuudesta tulee yksiulotteinen ja siten tylsä?»

Rosenman joutui venymään äärirajoille säveltäessään Keski-Maahan sopivaa musiikkia. Sen piti lisäksi sopia Bakshin synkkään ja osittain psykedeeliseen tulkintaan. Lopputuloksena on monimutkainen sekoitus outoja instrumenttivalintoja, nopeita action-kohtauksia, albanberg ja györgyligetimäisiä osuuksia, fanfaareita ja kuoromarsseja.
Joka tapauksessa Rosenmanin musiikkia pidetään säveltäjän parhaimpana työnä. Se luonnollisesti eroaa Howard Shoren Lord of the Rings musiikista, mutta omassa kontekstissaan se tavoittaa elokuvan tunnelman prikulleen.
_______________________
En lähde jokaista kappaletta arviomaan, mutta tarjoan maistiaiset keskeisimmistä raidoista ja mainitsen sanan tai kaksi musiikista mikäli mainittavaa löytyy.

1. History of the Ring

Siinä missä Howard Shore luotti mollivoittoiseen ja liki hentoon tunnusmusiikkiin, Rosenmanin säveltämä teema Taru sormusten herralle on synkkä ja uuvuttava marssi. Se kuvastaa hyvin sormuksen kulkua kohti tuomiovuorta. Matka sinne on pitkä ja vaivalloinen ja teemasta kuulee tämän raskaan askeleen; sormuksen kantajan tie ei tule olemaan helppo.

3. The Journey Begins/Encounter with the Ringwraiths

Kohdasta 2:19 eteenpäin soi sormusaaveiden "teema". Musiikin tuottavat uhkaava ja kirjaimellisesti aavemainen mieskuoro sekä pizzicato-jouset ja satunnaiset rumpuäänet. Tunnelmaltaan juuri oikea, tarpeeksi psykoottinen melodia.


9. Mithrandir

Tämä on soundtracking ainoa ei-orkesterikappale. Se on laulu, joka kertoo Mithrandirista eli Galdalfista  sindarin haltiakielellä. Mark Fleischer kirjoitti sanoituksen laululle. Järjettömästi kielenä on englanti eikä sindar. Mielikuvituksen puutetta veikkaan. Melodian laulaa lapsikuoro, ja kohtaus lähenee jo lastenelokuvaa.
Let the night never cease to call you
Let the day nevermore be the same
Though you've gone where we cannot find you
In each heart you have set your name


Mithrandir far you wander
And long may your name be sung
Through kingdoms of starlight
And realms of the sun
Mithrandir though you're hidden
We're still guided by your light
You're walking beside us
A friend in the night


We were lost when the dark descended
And the light gathered into a storm
You appeared like a sunlit morning
At the winds of a world at war


Mithrandir far you wander
And long may your name be sung
Through kingdoms of starlight
And realms of the sun
Mithrandir though you're hidden
We're still guided by your light
You're walking beside us
A friend in the night


Mithrandir rising through the shadow
Like a star shining deep in its home
You will dwell in our hearts forever
Nevermore will we stand alone

14. Attack of the Orcs

Örkkien hyökkäys on kappaleen nimi suomeksi. Kehottaisin etenkin kuuntelemaan kohdan 3:18-4.00, joka sisältää varsin laadukasta ja elävää orkesterimusiikkia.

16. Helm's Deep

Soundtrackin ehkäpä vaikuttavin kappale. Uruk-haiden sotalaulu(hieno lauluääni niinkin rumilla otuksilla ;)) heidän valmistautuessa Ämyrilinnan taisteluun Helmin syvänteellä. Sanat kuulostaa aidoilta Tolkien kieleltä. Melodia, jos sen erottaa, on vähintäänkin hyytävä.


Loppusanat:
Rosenmanin musiikki on kaikessa omaperäisyydessään harvinainen tapaus. Siinä yhdistyy useita elementtejä, päämotiivin ollessa koko ajan raskas ja päällekäyvä; isompia levähdystaukoja ei "matkalle" löydy. Varsinaisia mieleen jääviä teemoja musiikki ei sisällä. Tämä on yksi soundtrackin heikkous.
Orkestraatio ylittää monimuotoisuudellaan paikoin John Williamsin vivahteisimmat partituurit ja välillä kuulija voisi uskoa kuuntelevansa nykymusiikkia. Mutta toisin kuin nykymusiikki yleensä on, elokuvan musiikki ei ole samalla lailla "vaikeaa". Kontekstiinsa, ts. filmillä näkyviin tapahtumiin se sulautuu luotevasti. Kakofoniset ja aavemaiset musiikkiosiot pystyy näin nähdä osana tunnelmanluontia. Eräät musiikkikriitikot ovat tosin arvostelleet Rosenmanin sävellystä keskinkertaisena, koska se kuvasi heikosti Keski-Maata. Itse sanoisin, että se kuvasi ennemmin visuaalista puolta Bakshin elokuvajuonesta kuin itse Tolkienin kirjan ilmapiiriä.
On mielestäni sääli, että elokuvan huono menestys ikään kuin korreloi soundtrackin arvostuksen kanssa. Edellisen unohtuessa helposti jälkimmäinenkin unohtuu. Toki, elokuvasta voi olla montaa mieltä, samoin soundtrackista. Allekirjoittaneen mielestä ne ovat kummatkin hyviä - oikein suhteutettuna.

Tuomio:
***½

Linkkivinkki: 20- ja 30-luvun virolaisia äänitteitä


Vaikka YouTube on pääpiirteiltään videosivusto, on sieltä löytyvä musiikkitarjonta kuitenkin valtava. Erityislaatuiseksi sivuston tekevät eri käyttäjien itse sinne pistämät äänitteet. Savikiekkojen ja muiden harvinaisten julkaisujen kannalta YouTube on mitä merkittävin vanhan musiikin aarreaitta.

Etsiessäni hiljattain naapurimaittemme musiikkia 1900-luvun ensimmäiseltä puoliskolta, satuin päätymään käyttäjän EstlanderOne YouTube-kanavalle:
Tere tulemast Estlanderi elektrilise kaugnägemise lehele. Siin kohtate meie kodumaiseid lemmikesinejaid oma võistlemata headuses:) Kogu esitatav materjal pärineb erakogust ja on mõeldud kasutamiseks ainult hariduslikel eesmärkidel. Täname mõistva suhtumise eest

Käyttäjä on ilmeisesti Viron kulttuurihallinnon jäsen, sillä hän referoi itseään sanalla "me". Kappaleiden tarkoituksena on ainoastaan näyttää ulkovalloille, että Viro oli ennen sotia länsimainen valtio "ja haluaa myös vastedes olla". Jokseenkin vanhakantainen ja huvittava asenne.

Kirjoittaja painottaa, että kappaleet ovat tarkoitettu opetus- ja mainoskäyttöön ja niiden lataaminen ei ole sallittua. Itse en voinut vastustaa kiusausta, ja minun oli pakko kopioida kappaleet ja muuttaa ne MP3-muotoon, varmuuden vuoksi. Ties vaikka musiikki poistettaisiin YouTubesta vielä.
Tällä hetkellä(22.9.2009) tarjolla on 38 äänitettä enimmäkseen 30-luvulta. Genrenä ne edustavat tuon ajan operettia, fox-trotia, tanssiorkesteria, laulelmia ja iskelmää. Kyse on todellisista harvinaisuuksista. Vahinko, että vastaavan aikakauden suomalainen musiikki  puuttuu YouTubesta tyystin.

En ryhdy nyt analysoimaan kappaleita, mutta muutamasta havainnosta voinen kertoa.

Artur Rinne

Narvassa 25.9.1910 syntynyt Rinne oli Viron rakastetuimpia esiintyjiä. Hän opiskeli laulua Tallinnan konservatoriossa ja aloitti baritoniuransa ollessaan alta kolmenkymmenen. Rinne lauloi oopperakuorossa ja myöhemmin Estonia-teatterin solistina. Sotavuosina hänen lähetettiin Siperiaan työleirille. Rinne selviytyi koettelemuksista ja palasi entistä suositumpana kotimaahansa. Hän toimi myöhemmin viron ETV:n ja Telefilmin elokuvaohjaanana. Artur Rinne kuoli Tallinassa 31.1.1984.
Rinne muistetaan virolaisten keskuudessa - paitsi profiilistaan ja mahtavasta äänestään - eritoten merkittävänä tavallisen kansan laulajana.

Kappalenäytteitä:


Mielenkiintoisin kappale näistä lienee Miki Merehädas vuodelta 1939. Se on suora käännös Georg Malmsténin lastenlaulusta Mikki Merihädässä[spotify], joka julkaistiin kolmea vuotta aikaisemmin 1936. Tässä käännöksesssä Mikin äänenä on Stella Helder ja Rinne on kertoja ja kauhea 'merihiid'. Musiikista vastaa Bellaccord-orkesteri.


Ants Eskola

Helsingissä 17.2.1908 syntynyt Ants Eskola(vuoteen 1935 asti Gerhardt Esperk) on yksi Viron tunnetuimpia näyttelijöitä ja laulajia. Hän aloitti uransa jo 17-vuotiaana Estonia-teatterissa, ja jatkoi siellä vuoteen 1941 asti, kunnes joutui - monen muun eestiläisen viihdevaikuttajan tavoin - Siperian vankileirille. Eskola vietti Solikamskin leirillä 5 vuotta ja palasi 1946 toimien Rakvere-teatterissa ja kunnostetussa Estonia-teatterissa. Vanhemmalla iällä hän toimi Tallinnan Draamateatterissa ja ENSV Kansallisessa Nuorisoteatterissa. Hänet palkittiin monta kertaa elämäntyöstään viron kulttuuritaiteen hyväksi.
Eskola kuoli 81-vuotiaana 14. joulukuuta vuonna 1989.
Ants Eskola tunnetaan parhaiten loistokkaana näyttelijänä, mutta etenkin uransa alkuaikona hän levytti useita kappaleita. Alla muutamia näytteitä:


Suosittelen käymään läpi muutkin YouTube-kanavalla olevat kappaleet. Aivan kuten kirjoittaja toteaa, ne tosiaan osoittavat Viron olleen ennen II Maailmansotaa lähempänä länttä kuin itää, ainakin musiikin osalta. Historia valitettavasti tietää kertoa, miten lopulta kävi maalle. Musiikki on tyypillistä sen ajan jazzia, humppaa ja operettia. On mielenkiintoista kuvitella sen ajan kulttuurillisesti kukoistavaa Tallinnaa. Näitä kuvitelmia auttaa neuvostoajoilta säästyneet äänitteet. Ja kiitos YouTuben ne ovat meidän kaikkien kuultavissa jälleen.

sunnuntaina, syyskuuta 20, 2009

Levyarvostelu: MFSB (1973)


Albumin etu- ja takakansigrafiikat

Levy-yhtiö:
Philadelphia International Records
Julkaisu:
Vinyl, LP
Julkaisuvuosi:
1973
Genre:
Funk / Soul
Kokoonpano:
Tuottaja - Gamble & Huff
Tekniikka - Joe Tarsia
Basso - Anthony Jackson , Ron Baker
Congat, Bongot - Larry Washington
Rummut - Earl Young , Karl Chambers , Norman Farrington
Sähköpiano - Leon Huff
Kitara - Bobby Eli , Norman Harris , Reggie Lucas , Roland Chambers , TJ Tindall
Urut - Lenny Pakula
Piano - Eddie Green , Harold "Ivory" Williams
Saksofoni [Alto] - Zach Zachary
Saksofoni, Huilu - Tony Williams
Jouset, Torvet - Don Renaldo And His Horns And Strings
Vibrafoni - Vincent Montana, Jr.

Kappalelista:
A1

Freddie's Dead (7:13)

  Sovitus [Jouset, Torvet] - Bobby Martin
  Sävellys - C. Mayfield*

A2

Family Affair (4:23)

  Sävellys - S. Stewart*
A3

Something For Nothing (3:00)

  Sovitus [Jouset, Torvet] - Thom Bell
  Sävellys - K. Gamble* , R. Chambers* , T. Bell*

B1

Back Stabbers (6:32)

  Sovitus [Jouset, Torvet] - Lenny Pakula
  Sävellys - G. McFadden* , J. Whitehead* , L. Huff*

B2

Lay In Low (3:45)

  Sovitus [Jouset, Torvet] - Norman Harris
 
Sävellys - C. Gilbert* , L. Huff*
B3

Poinciana (5:54)

  Sovitus [Jouset, Torvet] - Vincent Montana, Jr.
 
Sävellys - B. Bernier* , N. Simon*

_____________________________


MFSB (Mother Father Sister Brother) tunnetaan Philadelphia Soulin yhtenä suurnimistä.
Yhtyeen nimi on harhaanjohtava: kyse ei ollut lainkaan nelihenkisestä perhekokoonpanosta a lá The Jacksons vaan yhtyeen muodosti vaihtuva, yli 30-henkinen sessiomuusikoista koostuva orkesteri.

MFSB:n juuret lepäävät jo 1960-luvun lopussa. Kenneth Gamble(s. 1943) ja Leon Huff(s. 1942) loivat tuolloin Gamble and Huff -levytystiimin. He tuottivat hittibiisejä useille soulin tähdille mm. Dee Dee Warwickille, Aretha Franklinille ja Dusty Springfieldille. 1971 kaksikko perusti oman levy-yhtiön, Philadelphia International Records. Heillä oli studio Philadelphiassa, nimeltään Sigma Sound Studios. MFSB:n ohella studiossa levytti esimerkiksi The Three Degrees,  The O'Jays, ja pari vuotta jopa The Jacksons 5.

MFSB toimi pääsääntöisesti ns. House Band -roolissa. Toisin sanoen se toimi eri bändien taustaorkesterina ja soitti musiikkiohjelmien taustabändinä. MFSB oli aina pyydettäessä soittamassa session joko studiossa tai lavalla.
Orkesterin kokoonpano vaihteli äänityksestä toiseen. Sen perustajajäseninä toimi Gamblen ja Huffin ohella kitaristi Norman Harris ja Earl Young.
Vuonna 1973 MFSB:n esittämä kappale TSOP (The Sound of Philadelphia) valittiin aina vuoteen 2006 jatkuneen Soul Train -musiikkiohjelman tunnusmelodiaksi. Kappaleesta tuli välittömästi suosittu ja Gamblen painosti ohjelman tuottajaa Don Corneliusta julkaisemaan singlen kappaleesta. Vuonna 1974 singlen ilmestyttyä se ampaisi välittömästi Billboard- ja R&B-listojen kärkeen ja voitti Grammyn parhaana R&B instrumentaalina.
Suosioon noustuaan Mother, Father, Sister, Brother julkaisi tulevina vuosina yhteensä 7 studioalbumia ennen hajoamistaan 1981. Kappaleet olivat poikkeuksetta instrumentaaleja,  joista osa covereita.

_____________________

Arvostelu

1. Freddie's Dead

Tämä on instrumentaali cover Curtis Mayfieldin samannimisestä singlestä. Kappale on alkujaan peräisin elokuvan Superfly(1972) soundtrackilta, jossa se oli niin ikään instrumentaali. Sille löytyy tosin lyriikat.
Kappale ylsi  R&B-listoilla aina sijalle 2 asti.

Freddie's Dead on erittäin soulhenkinen kappale. MFSB poikkeaa alkuperäisestä äänitteestä jammailevan saksofonin osalta. Se kyllä sopii sovitukseen hyvin tehden siitä enemmän jazzahtavan. Kohdasta 2:11 tämä laid-back teema vaihtuu nopeatempoiseksi . Improvisaatio-osuuksista vastaa vibrafoni ja sähköpiano.

Tuomio:
***½


Mayfieldin live-esityksen voi katsoa YouTubesta:


2. Family Affair

Billboard  Hot 100 listan piikkipaikan valloittanut Sly & the Family Stonen vuoden 1971 hittiä on coveroitu lukuisten artistien toimesta. Kappaleen rumpukomppi on myös kopioitu useisiin muihin lauluihin.
Rolling Stone lehti on 2004 listannut kappaleen sijalle #138 valitessa 500 parasta laulua ikinä
It's a family affair... 
MFSB:n versio on hiukan alkuperäislaulua vauhdikkaampi, ja tuo musiikillisella tasolla siihen enemmän funk-tyyliä. Kappale on harmillisen yksinkertainen eikä siten ole kummoinen sykkeennostattaja.


Tuomio:
***

Originaalin versio seuraavassa:




3. Something For Nothing

MFSB-tiimin ensimmäinen oma kappale levyllä. Yksi sen tuottajista on Thomas Randolph Bell (s. 1941), säveltäjä, sanoittaja ja aito Philadelphian kasvatti. Hänen panoksensa Soulin sydänmaille on merkittävä.

Alun pianointrona(0-0:27) soiva  teema on tyylikäs. Kappale alkaa kohdassa 0:27 viiden sävelen melodialla ja vahvalla rumpukompilla. Pääinstrumentteja ovat jouset. Melodia on mielenkiintoinen miksaus molli- ja duuriosuutta. Motiivi on hyvin "ylväs"; sen kuulee kappaleesta. Yksinkertainen, ei kovin tarttuva, mutta omaperäinen teos.

Tuomio:
***½


4. Back Stabbers

O'Jays -yhtye oli hajota jo 60-luvulla, mutta kiitos Gamblen & Huffin kiinnostuksen ryhmää kohtaan ja Back Stabbers -kappaleen, yhtye nousi maailmanmaineeseen ja tekee edelleenkin tänä päivänä livekeikkoja. Siirryttyään levyttämään Sigma Sound Studiosin tiloihin vuonna 1972, he pääsivät nopeasti hittilistojen top-10:iin tällä nimenomaisella Funk-kappaleella. Yhtyeen diskografiaan kuuluu myös listojen kärkeen noussut Love Train.
Kappale muistuttaa aika lailla albumin ensimmäistä raitaa Freddie's dead. Sävellaji ainakin on identtinen. En menisi myös kieltämään, että kappaleessa on hieman latinomainen ote.
Ylimääräistä MFSB-tyyliä edustaa loppukolmanneksessa kuultava Vincent Montana Juniorin virtuoosimainen vibrafoniosuus. Vastaavaa musiikkia ei todellakaan kuule  nykyisin, ei ainakaan YleXltä, ei!
Kappale ei musiikillisesti yllä MFSB:n hittibiisien kärkeen, vaikka alkuperäisversiota arvostetaakin.

Tuomio:
***

Ohessa Soul Train -ohjelman live-esiintyminen O'Jaysiltä. Taustamusiikki on todennäköisesti MFSB:n tuottama:


5. Lay In Low

Albumin(valitettavasti) toinen omatuotantoinen raita.
Tyyliltään kappale eroaa julkaisun muista esityksistä. Se on enemmän balladi kuin soul-kappale. Toisekseen siinä ei ole selvää melodiaa. Lay In Lowia pitää pitää siis tunnelmallisena kappaleena, ja esim. taustamusiikiksi se sopii huomiota herättämättömänä.
Sävellaji on y- llätys yllätys - jälleen sama kuin parissa edellä olevassa kappaleessa.
Mainittakoon, että hyvin esillä olevasta saksofonin soitannosta vastaa jo edesmennyt Zach Zachary.

Tuomio:
**

6. Poinciana

Tämä Jazz-stantardiksi kehittynyt kappale on Nat Simon and Buddy Bernierin käsialaa vuodelta 1936 ja pitää albumilla ehdottomasti eniten coveroidun teoksen statusta. Sitä ovat tulkinneet(spotify) Frank Sinatra, Glenn Miller, Bing Crosby, David Rose, Ahmad Jamal, The Manhattan Transfer jne. Suomessa kappaleen on levyttänyt muun muassa Olavi Virta ja Esko Könönen

MFSB:n instrumentaaliversio on uskollinen alkuperäisversiolle, tietysti soulahtavan mausteen siihen lisäten variaatioita ja improvisaatioita unohtamatta.

Tuomio:
***½


Sanat kappaleelle menevät:

Blow...tropic wind...
Sing a song...through the trees.

Trees...sigh to me...
Soon my love...i will see.

Poinciana,
Your branches speak to me of love.
Pale moon is casting shadows from above.

Poinciana,
Somehow I feel the jungle beat
Within me, there grows a rhythmic, savage
Beat.

Love is everywhere, its magic perfume fills the air.
To and fro, you sway, my hearts in time,
Ive learned to care.

Poinciana,
Though skies may turn from blue to gray,
My love will live for ever and a day.

Blow....tropic wind,
Sing a song through the trees.
Trees...sigh to me
Soon my love... I will see.

Poinciana...


Alla The Four Freshmenin tulkinta laulusta.



Loppusanat:
MFSB:n debyyttialbumi ei aivan onnistu nousemaan laadun suhteen yhtyeen kultavuosien tasolle. Klassinen philly-soundi näyttää olleen tässä vaiheessa vielä hakusessa ja levyn kappaleet edustavan diskomusiikin sijaan ennemmin jazzahtavaa soulia. Albumin kappaleista enemmistö sopisi paremmin taustamusiikiksi baariin kuin kuunneltavaksi itse. Näin asennoituen levy ei suinkaan ole pettymys. Toisaalta coverien prosentuaalinen osuus on sangen suuri, mikä on valitettavaa.
Debyyttialbumiksi OK.

Tuomio:
***

Suosituimmat artikkelit