lauantaina, lokakuuta 31, 2009

Teemana: Halloween

Tänään pyhäinpäivänä, lokakuun 31, vietetään paitsi vainajien muistopäivää myös kelttien perinnejuhlaa, Halloweenia.

Halloween on Suomessa verrattain uusi juhla eikä suoranaisesta perinteestä sen yhteydessä voida puhua. Esimerkiksi Aku Ankka -sarjakuvassa Halloween vaihdettiin suomennoksessa laskiaissunnuntaiksi vielä 70-luvun lopulla. Vasta 2000-luvulla Amerikasta lähtöisin oleva Halloweenin popularisointi on saanut kotimaassamme avoimempaa vastaanottoa.

Halloweenin "kauhukulttuuriin" kuuluu noidat, kummitukset, paholaiset, luurangot, lepakot ja vampyyrit, naamiaisasut ja koverretut kurpitsat. Musiikissa Halloween-teeman alla on tehty lukemattomia kappaleita, tosin Suomessa ne eivät luonnollisesti ole soittolistoja hallinnut.

Spotifyn omistajat voivat päästä Halloween-tunnelmaa ohjelman tekijöiden itse kootulla soittolistalla. Valikoima kattaa lähes 7 tuntia teemaan liittyvää musiikkia, aina Painajainen ennen jouluaamua -soundtrackista Ozzy Osbourneen ja Kylie Minogueen. Mitäpä tähän enää lisätä? No...onnistuin kuin onnistuinkin löytämään jotain listalta uupuvaa musiikkimateriaalia...


Karkki vai kepponen?


Hush, Hush, Hush, Here Comes The Bogey Man
Sävellys & sanat: Lawton, Brown, Smith, Lang and Benson - Laulu: Val Rosing - Esitys: Henry Hall's BBC Dance Orchestra

Val Rosing(1910 - 1969) levytti tämän möröistä kertovan lasten pelottelulaulun vuonna 1931. BBC:llä Henry Hallin(1898 - 1989) tanssiorkesterin solistina toiminut Rosing tunnetaan paremmin alkuperäisen Teddy-karhujen huviretken laulajana.
Kappaleen sanat pilailee Henry Hallin kustannuksella:
Sing this tune, you children one and all,
Boogeyman will run away, he'll
thinks it's Henry Hall!



A Nightmare on Elm Street - Main Title
Sävellys: Charles Bernstein


Painajainen Elm Streetillä on taattua slasher-henkistä kulttikamaa. Nukkuva saa pelätä henkensä puolesta, sillä unet ovat Freddy Kruegerin valtakuntaa. Painjaismaisesta teemasta vastasi Charles Bernstein(s. 1943).



March of the Dwarfs
Sävellys: Edvard Grieg - Esitys: Daniel Adni - Vuosi: 1973

Norjan kansallissäveltäjän Edvard Griegin(1843-1907) kuuluisin teos lienee Vuorenpeikkojen tanssi. Toinen peikkoaiheinen kappale on Op. 54, 3 Troltog(1891).


Devil's Gallop
Sävellys: Charles Williams - Esitys: Charles Williams And His Orchestra

Tämä säveltäjä Charles Williamsin(1893 - 1978) tekemä takaa-ajokappale oli BBC:n radiossa vuosina 1946-1951 pyörineen Dick Barton-ohjelman tunnusmelodia. Kappaletta on käyttänyt myös Monty Python.


Thriller - instrumentaali
Sävellys: Rod Temperton - Tuottaja: Quincy Jones - Esitys: Michael Jackson

Edesmenneen Michael Jacksonin kuuluisin diskohitti. Maailman parhaaksi musiikkivideoksi tituleeratussa lyhytelokuvassa Jackson nähdään ihmissutena ja zombina. Spotify listaa normiversion, mutta instrumentaali on jo harvinaisempi.


Prelude/Outer Space/Radar
Sävellys: Bernard Herrmann

Bernard Herrmann(1911 - 1975) on omassa luokassaan puhuttaessa elokuvamusiikista. Yksi hänen varhaisempia taidonnäytteitä on vuoden 1951 elokuvan Päivä jona maailma pysähtyi musiikki. Tiedoksi, että aavemainen vouvaus-efekti on luotu eterofonilla.


Kanon For Orchestra And Tape
Sävellys: Krzysztof Penderecki

Krzysztof Penderecki(s. 1933) on puolalainen säveltäjä. Tämä jokseenkin skitsofreeninen nykymusiikin teos soi kaikkien aikojen kauhuklassikossa, Manaaja(1973).


Twilight Zone/Twilight Tone
Sävellys & sanat: Jay Graydon, Bernard Herrmann, Alan Paul

Tämä The Manhattan Transferin diskokappale vuodelta 1979 perustuu TV-sarjaan Hämärän rajamailla ja se käyttää pätkiä Bernard Herrmannin säveltämästä tunnusmusiikista. Kappale saavutti Billboard Hot 100 listalla sijan #30.


Max Payne 2 - Nightmare
Sävellys: Kärtsy Hatakka & Kimmo Katajisto

Suomalainen menestyspeli Max Payne ja sen jatko-osa edustivat noir-henkistä toimintaräiskintää. Painostavasta ambient-musiikista vastasi Waltari-yhtyeen perustaja Kari "Kärtsy" Hatakka(s. 1967) ja Kimmo Katajisto.


Alien - Kahdeksas matkusta: The Facehugger & Acid For Blood
Sävellys: Jerry Goldsmith - Esitys: National Philharmonic Orchestra, johtaa Lionel Newman


Oscar-palkittu Jerry Goldsmith(1929 - 2004) tunnetaan scifi- ja toimintaelokuvien musiikkitöistään. Vuoden 1979 Alien-elokuvasarjan ensimmäinen osa kuuluu tähän kategoriaan. Soundtrackia pidetään miehen parhaimpana. Goldsmith ei säveltänyt selkeitä teemoja vaan pidättäytyi kolkossa ja synkässä äänimaailmassa.


Saw Theme
Sävellys: W.L. Trytel

Tuotantomusiikin kirjo on kaiken kattava. Pelkästään halloweenmusiikkia löytyy varmasti satoja, ehkä tuhansia kappaleita.
Tässä aavemainen "saha-teema" Alankomaissa syntyneeltä ja Lontoossa kuolleelta William L Tryteliltä(1894 - 1964).


Ganondorf
Sävellys: Kōji Kondō - Sovitus: Ryuichi Katsumata

The Legend of Zelda -sarjan arkkivihollinen Ganondorf kuuluu videopelipahisten valiojoukkoon. Tämä Kōji Kondō(s. 1960) säveltämä turmiollinen teema soi ensi kerran SNES-pelissä A Link to the Past [youtube].


Yö autiolla vuorella
Sävellys: Modest Musorgski - Esitys: Eugene Ormandy ja Philadelphia Orchestra

Klassisen musiikin hyytävin ja eniten karvoja nostattava teos on todennäköisesti venäläisen Modest Musorgskin(1839 - 1881) Ночь на лысой горе eli "Night on Bald Mountain". Sävellys oli alunperin osa sävelrunoa St. John's Night on the Bare Mountain (1867). Kappaleen soitetuin versio Nikolai Rimski-Korskakovin vuoden 1886 orkesteriadaptaatio. Typistetty Leopold Stokowskin versio soi myös Disneyn klassikossa Fantasia(1940)



Blogitekstin päätteeksi vielä ikään kuin bonus-kappaleena olkoon...no, enpäs paljastakaan ;)
Hirvitys
Laulu: Itse demoni


Hyvää Halloweenia!


keskiviikkona, lokakuuta 28, 2009

Soundtrack-arvostelu: Saturday Night Fever(1977)


Julkaisu: Marraskuu 1977
Levy-yhtiö: RSO, Reprise
Tuottaja: Bill Oakes
Genre: Disco
Muoto: 2 x LP
Kesto: 74 min 6 sek



Kappaleet:

Levy 1
A-puoli
1. Bee Gees : Stayin' Alive 4:43
2. Bee Gees : How Deep Is Your Love 4:03
3. Bee Geess : Night Fever 3:33
4. Bee Gees : More Than A Woman 3:15
5. Yvonne Elliman : If I Can't have You 2:57

B-puoli
1. Walter Murphy : A Fifth of Beethoven 3:01
2. Tavares : More Than A Woman 3:16
3. David Shire : Manhattan Skyline 4:43
4. Ralph MacDonald : Calypso Breakdown 7:50

Levy 2
C-puoli
1. David Shire : Night On Disco Mountain 5:12
2. Kool & the Gang : Open Sesame 3:59
3. Bee Gees : Jive Talkin' 3:44
4. Bee Gees : You Should Be Dancing 4:15
5. K.C. and the Sunshine Band : Boogie Shoes 2:16

D-puoli
1. David Shire : Salsation 3:50
2. M.F.S.B. : K-Jee 4:15
3. The Trammps : Disco Inferno 10:52

______________________________


John Travoltan(s. 1954) tähdittämä Saturday Night Fever – lauantai-illan huumaa on elokuvaklassikko, jota pidetään diskomusiikin tärkeimmistä popularisoijana. Filmiä voi leikillisesti kutsua musiikkielokuvaksi, sillä se on kiedottu vahvasti diskokulttuurin ja -musiikin yhteyteen.
Elokuva perustuu New York magazinessa vuonna 1976 julkaistuun artikkeliin, jossa kirjoittaja Nik Cohn oli kuvaillut fiktiopohjalta Amerikan alakulttuuria diskopiireissä. Artikkelin teema sovitettiin elokuvaksi Norman Wexlerin käsikirjoittamana, John Badhamin ohjaamana ja Robert Stigwoodin tuottamana.

Juonireferaatti:
Tony Manero (Travolta) on kouluttamaton teini Brooklynin kaduilta. Hänen viikon kohokohtansa on lauantai-ilta, jolloin nuoriso kokoontuu paikalliseen diskoon, jossa Tony on tanssilattian kiistaton kuningas. Diskossa Tony tapaa tytön nimeltä Stephanie (Gorney), ja he sopivat osallistuvansa parina tanssikilpailuun. Stephanie ei kuitenkaan lankea Tonyn iskuyrityksiin, vaan hänellä on mielessään suuremmat tavoitteet: Stephanie nimittäin aikoo muuttaa Brooklynistä joen toiselle puolen Manhattanille. Vähitellen myös Tonyn silmät avautuvat huomaamaan, että elämässä voisi olla jotain muutakin kuin vain lauantai-illan huumaa diskon parketilla, joten hän ja Stephanie päättävät auttaa toisiaan tavoitteessa aloittaa elämä Manhattanilla puhtaalta pöydältä. - Wikipedia.fi
Juonen hyvyydestä voi olla yhtä jos toista mieltä. Elokuvan ydin on musiikissa ja juoni on ainoastaan rakenne, joka vie katsojaa musiikkikohtauksesta toiseen. Elokuvassa soi yhteensä 19 eri musiikkikappaletta - 24, jos lasketaan poisjätetyt kappaleet.

Suurimman musiikillisen vaikutuksen soundtrackilla teki brittiläis-australialainen yhtye Bee Gees, jonka 50-luvun lopulta alkanut rock-ura alkoi uhkaavasti olemaan tiensä päässä. Barry Gibb kuvasi tilannetta näin:
«Saundi oli väsynyttä. Tarvitsimme jotain uutta. Emme olleet tehneet hittibiisiä kolmeen vuoteen. Tunsimme tarumme olevan lopussa, että se siitä sitten
Kaikki kuitenkin muuttui, kun elokuvan tuottaja Robert Stigwoodilta(joka toimi myös yhtyeen managerina) tuli musiikkitilaus Bee Geesille. Yhteydenotto oli myöhäinen, sillä alunperin elokuvaan oli valittu Stevie Wonderin ja Boz Scaggsin musiikkia.
Veljekset tuottivat "yhden viikonlopun aikana" kappaleet Raskan Château d'Hérouville studiolla, ja kun Stigwood ja soundtrackin ohjaaja Bill Oakes tulivat paikalle kuuntelemaan demonauhoja, he riemastuivat trion tuotoksista kertalaakista. Barry Gibb oli epäuskoinen:
«Emme tieneet mitä tulisi tapahtumaan.»
Epäilyt haihtuivat elokuvan valmistumisen myötä. Bee Geesin kolme kappaletta, How Deep Is Your Love, Stayin' Alive, ja Night Fever julkaistiin singleinä ja kaikki päätyivät listojen kärkeen. Suurimmaksi hitiksi nousi heti elokuvan alussa soiva Stayin' Alive, joka piti Billboard Hot 100 listan ykköstilaa neljä viikkoa.

Saturday Night Feverín voidaan katsoa olleen käännekohta Bee Geesin uralla. Yhtyeen laulamat tai muille artisteille tuottamat kappaleet oli yhdysvaltojen listakärjessä 25 viikkoa 32 viikon sisällä, siis lähes puoli vuotta!


Itse Saturday Night Fever -albumi on tänä päivänä kaikkien aikojen myydyin soundtrack, ja 7. myydyin albumi ikinä. Julkaisun jälkeen se oli jonkin aikaa jopa kaikkien aikojen eniten myydyin albumi. Pelkästään emämaassa Yhdysvalloissa myytiin 15 miljoonaa levyä. Soundtrack voitti myös Grammy-palkinnon 'vuoden levynä'. 2003 pidetyssä äänestyksessä albumi rankattiin kaikkien aikojen top-500 listalla sijalle #131.


Albumi teki myös historiaa ollessaan ensimmäisiä ennen elokuvan ensi-iltaa julkaistavia soundtrackeja. Tämä markkinointikikka toimi promootiotarkoituksena mainostaen elokuvaa. Taktiikka toimi, sillä elokuva nousi avausviikollaan Yhdysvaltojen katsotuimmaksi elokuvaksi. Maailmanlaajuisesti filmi tahkosi yli 237 miljoonaa taalaa lipputuloja.

Elokuvan sanotaan hieman kärjistäen aloittaneen koko 70-luvun diskobuumin. Se ei toki pidä paikkaansa, olihan diskomusiikkia jo 70-luvun puoleen väliin mennessä kiitettävästi levytetty. Soundtrackista vastaava Bill Oakes kiteytti Satuday Night Feverin saaman maineen sanoihin "totuus on, että se [elokuva] herätti henkiin genren joka oli kuolemassa". Tämä voi pitää hyvinkin paikkansa. Diskomusiikin kulta-aika sijoittuu nimenomaan 80-luvun vaihteeseen, ja oikeastaan vasta elokuvan jälkeen julkaistiin suurimpia diskohittejä yhtyeiltä kuten The Jacksons, Village People, Boney M, Dschinghis Khan jne.


Elokuvan musiikista vastasi toki muitakin artisteja kuin vain "keulakuvana" toiminut Bee Gees. Elokuvan taustamusiikista vastasi David Shire(s. 1937), joka tunnetaan niin elokuva- kuin musikaalisäveltäjänä. Hän on tehnyt myös muutamia populaarikappaleita, joista kuuluisin on tällä soundtrackilla oleva Night on Disco Mountain. Oman osansa instrumentaaleista tuotti Walter Murphy(s. 1952) jonka sävellyksiä nykyään kuulee Seth MacFarlanen animaatiosarjossa Family Guy, The Cleveland Show ja American Dad!

Enemmän tunnetuista artisteista soundtrackilla vaikuttaa The Trammps Grammy-palkinnon voittaneella Disco Inferno -kappaleellaan, edelleen pystyssä oleva Kool & the Gang instrumentaalilla Open Sesame, useaan kertaan listoykkösenä ollut KC and The Sunshine Band, Bee Geesiä coveroivat Tavares ja Yvonne Elliman(s. 1951), pitkän linjan Philadelphia-saundista vastaava MFSB(lue arvosteluni) ja perkussionisti-säveltäjä Ralph MacDonald.


Arvostelu:

(Kuunteleminen vaati Spotifyn)

1. Stayin's Alive 
Sävellys & sanoitus: Bee Gees - Tuotanto: Albhy Galuten, Bee Gees, Karl Richardson - Laulu: Robin Gibb
Varmasti ylisoitetuin diskokappale maailmassa. Mutta sille on syynsä: se on maailman parhaimpia diskokappaleita. Jo ensimmäiset basso- ja rumpusoinnut vie mukanaan ja viimeistään kertosäkeen aikana tulee laulettua mukana Stayin' Alive, Stayin' Alive. Niin boheemi kappale kuin olla ja voi.
Kappaleen luontiin liittyy huvittava tarina. Äänityksien aikaan rumpalisti Dennis Byron oli poissa isänsä kuoleman johdosta, joten bändi joutui käyttämään rumpukonetta. Tyytymättöminä tulokseen äänisuunnitelija Albhy Galuten valitsi kaksi tahtia valmiista Night Fever -kappaleesta ja täydellinen biitti oli valmis :D
*****

2. How Deep Is Your Love
Sävellys & sanoitus: Bee Gees - Tuotanto: Albhy Galuten, Bee Gees, Karl Richardson - Laulu: Robin Gibb
Rauhallinen ja romantiikkaa tihkuva pop-kappale, joka on coveroitu lukuisia kertoja, vaikuttavimmin Take That -yhtyeen toimesta. Pysyi Billboardin Top-10 listalla 17 viikkoa.
Niin melodia kuin kappalerakenne on pidetty tarpeeksi yksinkertaisena, eikä -luojan tähden- sisällä Barry Gibbin falsettomaista vikinää muuta kuin hiljaa taustalla. Rakkauslaulujen eliittiä.
*****

3. Night Fever
Sävellys & sanoitus: Bee Gees - Tuotanto: Albhy Galuten, Bee Gees, Karl Richardson - Laulu: Robin Gibb
Bee Geesin kolmas superhitti. Pysyi singlelistojen kärjessä kahden kuukauden ajan.
Alun perin elokuvan nimeksi piti tulla Saturday Night, ja tuottaja Robert Stigwood pyysi Bee Geesiltä tämän nimistä kappale. Robin Gibb ei kuitenkaan lämmennyt idealle, koska heillä oli jo kappale Night Fever. Niinpä hän ehdotti Stigwoodille kompromissia Saturday Night Fever, joka päätyi lopulta elokuvan nimeksi.
Yhtäläisyys Stayin' Alive -kappaleen rumputahtien kanssa on näkyvä. Nämä kaksi kappaletta onkin hämäävän samanlaisia vaikka poikkeavuuksia toki löytyy. Vaikka Night Fever tuotettiin ensin, on se hieman jäänyt "parempansa" varjoon. Mutta radikaalisesti heikko se ei ole.
*****

4. More Than A Woman
Sävellys & sanoitus: Bee Gees - Tuotanto: Albhy Galuten, Bee Gees, Karl Richardson - Laulu: Robin Gibb
Saturday Night Fever -levyllä ja elokuvassa soi kaksi versiota kyseisestä kappaleesta, toinen Bee Geesin ja toinen Massachusettsista kotoisin olevan Tavaresin veljesten versio. Vaikka Bee Geesin ei julkaissut kappaletta singlenä, se on säilyttänyt suosionsa yhtyeen parhaimpina hitteina. Tavaresin cover nousi korkeimmillaan sijalle 7 Isossa-Britanniassa.
Itse pidän kappaleesta ja sen sovituksesta paljon. Jossakin vaiheessa kun Stayin Alivea ja Night Feveriä oli soitettu liikaa, tämä rennompi kappale tuntui raikkaalta ja viihdyttävältä.
*****

5. If I Can't Have You
Sävellys & sanoitus: Bee Gees - Tuotanto : Freddie Perren  - Sovitus: Freddie Perren & Wade Marcus -  Laulu: Yvonne Elliman
Bee Gees suunniteli tämän laulun julkaisua tulevilla albumillaan, mutta kun Saturday Night Fever sotki kuviota, laulu annettiin naissolisti Yvonne Ellimanille. Se oli hitti mm. Englannissa ja Australiassa.
Kappale ei itselleni ole yhtä tuttu kuin 4 edellistä, mutta olen huomannut, että kappale soi hyvin usein GrooveFM:llä. Se ei ole tylsä, muttei niin miellyttävä, etteikö se ärsyttäisi jatkuvasti kuultuna.
***

6. A Fifth of Beethoven
Sävellys: Walter Murphy & The Big Apple Band  - Tuotanto : Thomas J. Valentino  - Sovitus & johto: Walter Murphy 

Tämä Walter Murphyn tekemä Beethovenin 5. sinfonian I osan pohjalle rakennettu kappale on tiettävästi kuuluisin diskoinstrumentaali. Kappale pääsi vuonna 1976 Billboard-listan sijalle #1, tosin 19 viikkoa julkaisunsa jälkeen. Se on äänestetty samaisen listalla kaikkien aikojen 94. parhaaksi kappaleeksi.
Kappaleessa on sekoittttuna tuotantomusiikkia ja tuottaja Thomas J. Valentinon äänitehosteita. Klassisen musiikin sävelmä oli hyvä valinta diskokappaleeksi, koska se oli teostovapaa.
*****

7. More Than A Woman
Sävellys & sanoitus: Bee Gees - Tuotanto : Freddie Perren  - Sovitus: Freddie Perren & Wade Marcus - Esitys: Tavares
Tavares on pitkän linja R'B-yhtye, mutta Suomessa bändin tuotanto tunnetaan heikosti jos tätä yhtä kappaletta ei lasketa. More Than A Woman on siis kahdella tulkinnalla soundtrackilla. Kappaleen sovitus on melko erilainen verrattuna Bee Geesin vastaavaan. Kummatkin ovat yhtä pitkiä, mutta Tavaresin on aavistuksen pirteämpi ja radionkestohittimäinen ;D On makuasia, on kummasta pitää enemmän. Itse nostan Bee Geesin ykköseksi.
****


8. Manhattan Skyline
Sävellys: David Shire - Tuotanto : Bill Oakes & David Shire - Sovitus: David Shire - Kapellimestari: Nathan Kaproff
David Shire on musiikin monilahjakkuus. Sävellystyön ohella hän on kapellimestarina johtanut mm. Lontoon, Los Angelesin, San Fransicon ja Münchenin sinfoniaorkestereita. Panoksesta Saturday Night Fever -elokuvan työstä hän sai 2 Grammy-nimeämisti.

Blogia enemmän lukeneet arvannevat kappaleen lukeutuvan suosikkeiheni.  Musiikki on loistavaa, puhdasta diskoa. Etenkin "kertosäkeistö" (1:10-1:40) miellyttää korvaa.
On mainittava, että elokuvassa soitetaan 5 Shrinen musiikkikappaletta, joita ei ikävä kyllä ole julkaistu levymuodossa.
*****

9. Calypso Breakdown
Sävellys: William Eaton - Tuotanto : Ralph McDonald & W. Salter - Esitys: Ralph McDonald
Rytmimuusikko Ralph MacDonald(s. 1944) on tehnyt yhteystyötä useiden tähtiartistien kanssa, kuten Will Smith, David Bowie, Aretha Franklin ja Quincy Jones.
Calypso Breakdown on latinalaistyylinen diskoinstrumentaali. Kappale on melko pitkä ja samantyylinen alusta loppuun pientä variaatio ja improvisaatio-osuuksia lukuun ottamatta. Itselleni tuli artikkelia tehdessä uutisena, että kappaleen on tehnyt William Eaton ja Ralph McDonald on vain sen esittäjä.
***½


10. Night On Disco Mountain
Sävellys: Modest Mussorgsky - Tuotanto : Bill Oakes & David Shire   - Sovitus: David Shire - Kapellimestari: Nathan Kaproff  
Albumin toinen "klassisen musiikin diskosovitus" on tehty venäläisen säveltäjän Modest Musorgskin(1838 - 1881) Yö autiolla vuorilla -teoksen ympärille. Mielestäni alkuperäistä sävellystä on muokattu vähemmän kuin Beethovenin viidennen kohdalla. Välillä tuntuu, että rumpukomppi on ainoa kappaleeseen lisätty elementti.
****


11. Open Sesame
Sävellys: Kool & The Gang  , Ronald Bell - Tuotanto : K. G. Productions   - Esitys: Kool & The Gang 

Kool & The Gangin juuret ulottuvat 60-luvun puoleen välin New Jerseyhin. Ryhmä on myynyt yli 70 miljoonaa albumia maailmanlaajuisesti. Itselleni yhtyeen tuotanto tuli ensi kerran tutuksi Grand Theft Auto pelien yhteydessä.
Itse kappaleessa ei ole varsinaisia lyriikoita, vaan satunaisia huutoja "open sesame/abrakadabra" ja kuorolaulua on lisätty musiikin sekaan. Musiikki on perusdiskoa, perus Kool & The Gangia sanoisin.
***½


12. Jive Talkin'
Sävellys & Sanat: Bee Gees  - Tuotanto : Arif Mardin  - Äänisuunnitelu: Karl Richardson  - Laulu: Robin Gibb
Jive Talkin' on peräisin Bee Geesin vuoden 1975 albumilta Main Course. Se on mukana soundtrackilla, vaikka sitä ei kuulla itse elokuvassa. Kappaletta pidettiin julkaisun jälkeen heidän comeback -kappaleena, ollen ensimmäinen top-10 hitti USAssa 4 vuoteen.
Musiikillisesti Jive Talkin' edustaa eräällaista disco-balladia. Laulu alkaa hiljaisuudesta, voimistuu ja alkaa lyriikoilla vasta 21 sekunnin jälkeen. Kuuluisa falsettiääni puuttuu tyystin.
Kappaleen hauskasta syntetisaattori-soinnista vastaa brittiläinen muusikko Blue Weaver(s. 1947).
****


13. You Should Be Dancing
Sävellys & sanoitus: Bee Gees - Tuotanto: Albhy Galuten, Bee Gees, Karl Richardson - Laulu: Robin Gibb
Toinen levyllä oleva aiemmin julkaistu kappale Bee Geesiltä, tällä kertaa heidän albumilta Children of The World(1976). Se oli syyskuussa viikon Yhdysvaltojen hittilistojen ykkösenä. Kappale on merkityksellinen myös sikäli, että se on ensimmäinen hitti, jossa Barry Gibb käyttää falsettilaulutyyliä.
You Should Be Dancing edustaa soundtrackin nopeampaa diskobiittiä. Eräältä kantilta se on Bee Geesin onnistunein kappale ennen elokuvaa.

14. Boogie Shoes
Sävellys, sovitus, tuotanto & sanoitus: H. W. Casey & R. Finch - Esitys: K.C. And The Sunshine Band
K.C. And The Sunshine Bandilla oli ennen elokuvaa enemmän ykköstiloja Billboardin listalla kuin Bee Geesillä, kuitenkin heidän edustuksensa elokuvassa jäi huomaamattomaksi. Boogie Shoes jäi listoilla kauas.
Kappale on aika hidas, toistava eikä niin hyvin mieleen jäävä. Bändiltä löytyy parempia diskoesimerkkejä.
**½


15. Salsation
Sävellys: David Shire - Tuotanto : Bill Oakes & David Shire - Sovitus: David Shire - Kapellimestari: Nathan Kaproff

Jälleen instrumentaali. Kappale ei  ole läheskään niin hyvä kuin Shrinen kaksi muuta levyllä olevaa edustuskappaletta. Kuulija etsii otetta kappaleesta; Turhaan, koska kantavaa teemaa ei löydy Epämääräistä salsadiskoa.**½

16. K-Jee
Sävellys: Charles Hearndon - Tuotanto : Bobby Martin & Broadway Eddie - Sovitus: Bobby Martin - Esitys: M.F.S.B. 
Manhattan Skylinen jälkeen komein ja rytmikkäin diskoinstrumentaali. Esittäjänä Philadelphian korkeatasoisin diskosaundiin erikoistunut musiikkokokoonpano Mother, Father, Sister, Brother. Kappaleen tyylikkäin kohta lienee alun sähköpianosoinnut. Sen jälkeen kappale hieman toistaa itseään, mutta biitti puree.
****½


17. Disco Inferno
Sävellys & sanoitus: Leroy Green & Ron "Have Mercy" Kersey - Tuotanto & sovitus: Ron Kersey - Esitys: The Trammps
The Trammpsin Disco Inferno on levyn nostalgisia helmiä. Silti jostakin syystä kappale ei koskaan menestynyt listoilla. Julkaisun jälkeen se oli parhaimmillaan sijalla #53 ja elokuvan buumin jälkeen uudelleenjulkaisuna #11. Joka tapauksessa on se on yhtyeen suurin hitti, ja saanut useita cover-versioiden tekijöitä.
Sanoituksen slogani "Burn baby burn" takaa, että kappale ei unohdu koskaan. Biitti on mitä tarttuvin. Miksaaja Tom Moulton(s.1940) kertoo laajan dynamiikan olleen vahinko, mutta tämän virheellisen miksauksen takia kappale ikään kuin "pongahti" kuulijoiden korviin.
*****





Tuomio:
Jos etsii hyvää diskolevyä, kattavaa genren kokoelmaa, laadukkain valinta on takuulla Saturday Night Fever. Levyllä on parhaat Bee Geesin tuotokset, parhaat instrumentaalit, Disco Inferno ja ynnä ja ynnä. On helppo yhtyä yleiseen mielipiteeseen, joka sanoo albumin olleen käänteentekevä diskogenren kehityksessä. Se on musiikin merkkipaalu, jota ei voi ohittaa. Täydellistä levyä ei ole, mutta tätä parempaa on turha etsiä.
*****

tiistaina, lokakuuta 27, 2009

Levyarvostelu: ABBA - ABBA (1975)


Julkaisupäivä: 21.4.1975
Levy-yhtiö: Polar
Genre: Pop & Rock
Formaatti: LP
Kesto: 36:09

Tuotanto:
Laulu - Benny Andersson, Agnetha Fältskog, Anni Lyngstad, Björn Ulvaeus
Piano, kosketinsoittimet - Benny Andersson
Kitara - Björn Ulvaeus, Janne Schaffer, Finn Sjoberg, Bjorn Utvous, Lasse Wellander
Rummut - Ola Brunkert, Roger Palm
Basso - Ruther Gunnarsson, Mike Watson
Saksofoni: Ulf Andersson
Trumpetti: Bruno Glenmark
Tuottaminen ja sovitus: Benny Andersson & Björn Ulvaues
Äänisuunnittelija: Michael B. Tretow


Kappaleet:
A Puoli:

1. Mamma Mia (3:32)
2. Hey, Hey Helen (3:16)
3. Tropical Loveland (3:05)
4. S.O.S. (3:22)
5. Man In The Middle (3:00)
6. Bang-A-Boomerang (2:50)

B Puoli:

1. I Do, I Do, I Do, I Do, I Do (3:15)
2. Rock Me (3:03)
3 . Intermezzo No. 1 (3:48)
4. I've Been Waiting For You (3:39)
5. So Long (3.06)


Voitettuaan Eurovision laulukilpailun keväällä 1974 ABBA joutui valtaisan mediamyrskyn silmään. Promootiokiertueet ynnä muut kissanristiäiset tulivat osaksi ABBAn arkipäivää. Tämän lisäksi yhtyeen jäsenillä oli tuohon aikaan omiakin projekteja käynnissä: Fridalla sooloalbumi Frida Ensam, Agnethalla niinikään sooloalbumi Elva kvinnor i ett hus. Jopa Björnillä oli vielä suunnitelmissa levyttää vanhan Hootenanny Singers -folkporukkansa kanssa.
Ei ollut siis ihme, että ABBA pääsi aloittamaan uuden albuminsa teon vasta elokuun lopussa. Tämä tempaus oli sinälläänkin poikkeuksellista, sillä Euroviisukilpailijoiden oletettiin painuvan unholaan viimeistään kilpailua seuraavana syksynä. Nyt ruotsalaisbändi oli kuitenkin osoittamassa, ettei se halunnut olla yhden hitin ihme.

Suurin osa levytyksistä tehtiin Stocksundissa tuottaja-sovittaja Bruno Glenmarkin omistaman talon kellarissa. Tätä ennen ABBA oli pääasiallisesti levyttänyt Tukholman Metronome Studion tiloissa, mutta äänisuunnittelija Michael B. Tretowin siirryttyä Glen Studiosiin seurasi ABBA perässä. Osa nauhoituksissa ja lopullinen miksaus tehtiin Metronomella.

ABBAn uutta albumia odoteltiin jo vuoden 1974 joulumarkkinoille, mutta kappaleiden hiominen ja marraskuun Euroopan-kiertue siirsivät julkaisun aikataulua keväälle. Samalla yhtye hylkäsi levyltä lauluja, jotka eivät edustaneet Björnin ja Bennyn vaatimaa laatua. Parannuksia ja muutoksia tehtiin mm. kappaleille Bang-A-Boomerang ja Rock Me, jossa alunperin lauluosuudesta vastasi Agnetha eikä Björn.

Ensimmäinen single-levy julkaistiin marraskuussa 1974. A-puolen kappaleena oli So Long, joka muistutti tyyliltään Waterloota, mutta josta puuttui hittibiisin "ote". Kappaleesta tulikin ABBAn historian suurin floppi; se sijoittui Ruotsin musiikkilistoilla vasta 10:nneksi ja jäi kokonaan Britannian singlelistojen ulkopuolelle.
ABBA oli eniten pelännyt floppia ja juuri se tapahtui, etenkin Isossa-Britanniassa, jota pidettiin musiikkimuodin johtavana maana.

Pettymys oli onneksi väliaikaista, kun albumi julkaistiin Ruotsissa ja muualla Skandinaviassa. Se rikkoi edelliset Waterloon tekemät ennätykset ja pysyi listojen kärjessä kuukausi kuukauden perään. Seuraava single I Do, I Do, I Do, I Do, I Do pääsi sentään Britanniankin listoille.
Lopulliseksi albumin läpimurtokappaleeksi nousi Mamma Mia, joka nousi Waterloon jälkeen yhtyeen toiseksi 1. sijan Ison-Britannian maaperällä julkaistuksi singleksi. Australiassa kappale piti piikkipaikkaa aina marraskuun 1975 alusta vuoden 1976 helmikuun loppuun.

ABBA osoitti kolmannella nimeään kantavalla albumillaan, että he olivat vasta kunnolla aloittamassa musiikkibisneksen menestyvänä yhtyeenä. SOS ja Mamma Mia -tapaisen kappaleiden myötä musiikkisanastoon lisättiin uusi termi "ABBA saundi", jota kuultiin annoksina useissa tulevissa ABBAn hittibiiseissä. Ruotsalainen megailmiö oli nyt latingissa.

Arvostelu:
(Kuuntelu vaatii Spotifyn)

1. Mamma Mia
Sävellys & sanoitus: Benny Andersson, Björn Ulvaeus, Stig Anderson - Sovitus jousille: Sven-Olof Walldoff
"Kappale, joka pelasti ABBAn" on samalla yhtyeen kirkkaimpia tuotoksia.
Yksinkertaisen italiankielisen iskulauseen "Mamma mia" lisäksi kappaleen kantavana voimana on marimba, jonka Benny Andersson löysi studiosta. Kokeiltuaan instrumentin ääntä hän piti sen tuottamasta tik-tak -efektistä, joka liitettiin kappaleeseen. Tasainen rumpukomppi pitää kappaleen hyvin kasassa vaimentuen aina Mamma mia-kertosäkeen alussa korostaen lyyrikoita. Melodia on "abbamaisen" simppeli ja helposti mieleen jäävä.
*****

2. Hey, Hey Helen
Sävellys & sanoitus: Benny Andersson, Björn Ulvaeus
Mamma Mian jälkeen konstrastia luo hard rock -tyylinen kappale vahvoilla kitarariffeillä ja rumpukompilla. Sanoituskin on tummanpuhuvampi kertoen eronneesta naisesta. Muistuttaa ABBAn kahden ensimmäisen albumin kokeilevaa linjaa, ja on siksi "epätyypillinen" ja levyn heikompaa edustusta.
**

3. Tropical Loveland
Sävellys & sanoitus: Benny Andersson, Björn Ulvaeus, Stig Anderson
Voi kestää hetki, että vähemmän ABBAa kuunnellut tunnistaa tämän Reggae-kappaleen yhtyeen tuotannoksi.
Kappale jatkaa ns. kokeiluperinnettä: siitä puuttuu täysin ABBA-saundi ja helposti muistettava melodia. Ei kappale huono ole, etenkin jos kaipaa rennompaa taustamusiikkia.  Mutta henkilökohtaisesti jättäisin reggaen jamaikalaisten erikoisosaamiseksi.


4. S.O.S. 
Sävellys & sanoitus: Benny Andersson, Björn Ulvaeus, Stig Anderson
ABBA-albumin jalokiviä Mamma Mian ohella. Saavutti listoilla kärkipaikan useissa maissa. Oli mm. John Lennonin lempikappaleita.
Kappaleessa on sentimentaalisuutta kylliksi. Bennyn kosketinsoitin säestää yksinään Agnethan kyyneleistä tulkintaa koskettavalla tavalla. Kertosäkeistö on terävämpi ja mukaan tulee kitarat ja rummut. Melodisesti poikkeavin osuus kuuluu kertosäkeessä "When you're gone..." jota toistetaan aina lopettavaan tyylikkääseen pianosooloon asti.
****½

5. Man In The Middle
Sävellys & sanoitus: Benny Andersson, Björn Ulvaeus - Saksofonisovitus: Björn J:son Lindh  - Saksofoni: Ulf Andersson
Erittäin epätyypillinen R'B/Soul tyylinen biitti tässä kappaleessa. Maskuliinisuutta lisää johtavana solitina oleva Björn. Kappale ei ole tylsä, mutta se ei mitenkään säväytä. Tyylivalinta tekee kappaleesta vaimean ja kertosäkeistöstä erottaa sanat "Man In The Middle" kaiken muun jäädessä epäselväksi. Mysteeri.


6. Bang-A-Boomerang
Sävellys & sanoitus: Benny Andersson, Björn Ulvaeus, Stig Anderson
Tämä laulu edustaa selvästi tutumpaa ja pirteämpää ABBA-tuotantoa. Kappale sijoittui Ruotsin euroviisukarsinnoissa sijalle 1975 popduo Svenn & Lotta esittämänä, sillä ABBA ei halunnut uudestaan mukaan kisaan.
Omaperäinen sähkökitara-syntetisaattori teema soi alussa, josta kappaleen tunnistaa helposti ennen kuin se kunnolla alkaa. Tahti on seminopea. Kertosäkeen sanat "So bang, a boom-a-boomerang" tahdittavat mukavasti melodiaa lisättynä dum-be-dum-dum -hölynpölyllä.
****

7. I Do, I Do, I Do, I Do, I Do
Sävellys & sanoitus: Benny Andersson, Björn Ulvaeus, Stig Anderson - Saksofoni: Ulf Andersson
Albumin kolmas suurhitti. ABBA nousi kappaleellaan jälleen Australian listan kärkeen, jo 14. peräkkäisenä viikkona. Ei ihme, että konserttikiertuetta kengurumaahan suunniteltiin albumin menestyksen seurauksena.
On myös jälleen hämmästeltävä, kuinka täydellisesti ABBA on onnistunut sovittamaan omaperäinen kappalenimen mukaan sanoitukseen. "I Do x 5" on ehkä hauskin ja onnistunein työ tällä saralla.
Kappaleen positiiviseen erikoisuuteen kuuluu Ulf Anderssonin letkeä saksofonisoolo. Harva tiedostaa, että ABBA-saundia ei olisi luotu ilman osaavia taustamuusikoita. Monet heistä olivat mukana lähes koko yhtyeen toiminnan ajan, aina mukana lavalla ABBAn kanssa kiertueella. Tietty, koska he olivat osa ABBAa. Aiheesta saisi pitkän artikkelin, laitanpa sen korvan taakse.
Musiikillisesti en löydä huonoa sanottavaa. Erittäin tarttuva ja iloinen kappale.
****½

8. Rock Me
Sävellys & sanoitus: Benny Andersson, Björn Ulvaeus, Stig Anderson - Saksofoni: Ulf Andersson
Minimalistinen rokkikipale, mutta parhaimpia ei-pop/disco kappaleista ABBAn tuotannossa. Ensimmäiset 17 sekuntia lauletaan poikkeuksellisesti a cappella-tyyliin, tosin yksinkertaista tahtia pukataan taputuksin a la Queenin We Will Rock You.
Instrumentit rajoittuvat rumpuihin ja pianoon. Björnin ääni on parhaimmillaan, kun hän lisää siihen aggressiivisuutta. Rytmikäs ja simppeli kappale, joka toimii.
****

9. Intermezzo No. 1
Sävellys & sanoitus: Benny Andersson, Björn Ulvaeus - Sovitusjousille: Björn J:son Lindh  - Piano: Benny Andersson
ABBAn harvoja instrumentaaleja. Kappale osoittaa Bennyn ja Björnin kykyä ja suuntautuneisuutta klassiseen musiikkiin ja todistaa Bennyn omaavan virtuoosimaiset pianonkäsittelytaidot. Kappale on erittäin vauhdikas ja esimerkiksi ABBA-elokuvassa se soi juoksu-kohtauksessa. Rakenteeltaan sävellys on todella monisyinen, koska yksinkertaisuutta vaativaa laulua ei tarvitse huomioida. Itse pidän erityisesti kohdan 1:12-1:17 nousevasta saundista. Tyynempi väliosuus 2:00-2:19 tuo mukavaa kontrastia tempoon.
Piano- ja instrumentaalimusiikin ystävänä en voi olla pitämättä kappaleesta.
****½

10. I've Been Waiting for You
Sävellys & sanoitus: Benny Andersson, Björn Ulvaeus, Stig Anderson
Pidän tätä kaunista pop-balladia aliarvostettuna kappaleena ABBAn tuotannossa. Se saavutti korkeimmillaan listasijoituksen 8 Uudessa-Seelannissa. Agnethan laulu on yhtä koskettavaa kuin enemmän tunnetuissa kappaleissa Winner Takes It All tai One of Us. Sovitus on lempeän kaihea: kevyt komppi, heleä kitara & vaimea kuoro taustalla. Unohdettu mestariteos.
****½

11. So Long
Sävellys & sanoitus: Benny Andersson, Björn Ulvaeus - Tumpetti: Bruno Glenmark
Pahamainen floppikappale. Waterloolle identtinen rytmi on havaittavissa, ja muutenkin kappale on etäisesti viisuvoittajaa kopioiva. Sovitus on pistävämpi ja aavistuksen vähemmän railakas. Kappale ei silti ole mitenkään tylsä tai epä-ABBAmainen, sanoituksessakaan ei ole moittimisen sijaa. Osuus välillä 2:03-2:12 on mielenkiintoinen. Rytmikäs kappale kaiken kaikkiaan. Huono listamenestys ihmetyttää minua, kuten myös taannoin bändiä.
****

Tuomio:
ABBA-saundi alkoi toden teolla löytyä kolmannella yrityksellä. Mamma Mia räjäytti potin ja kappaleet S.O.S ja I Do, I DO, I Do, I Do, I Do pitivät yhtyeen listojen kärjessä. Albumi oli siis selvä parannus kahteen edelliseen verrattuna.
Levyllä on silti jälleen monta ABBAlle "epätyypillistä" kappaletta. Nyt voi kuitenkin miettiä, ovatko ne loppujen lopuksi niin epätyypillisiä. Voiko puolet yhtyeen tuotannosta olla edes epätyypillistä? Pikemmin tätä musiikkityylien suurta vaihtelevuutta pitäisi arvostaa, ja ABBA on siinä suhteessa taituri. Arvostelussa vertailu tapahtuu ikävä kyllä näihin europoppi oleviin superhitteihin, jolloin "muotista" poikkeavia kappaleita tulee karsastaneeksi helposti. Vaikea dilemma.
Kokonaisuutena albumi on laadukas kokoelma tarttuvaa musiikkia ja todellakin se julkaisu, joka nosti ABBAn maailmanlaajuiseksi megayhtyeeksi.
****

sunnuntaina, lokakuuta 25, 2009

Kovera puoli: The Addams Family teema

Aloitan uuden artikkelisarjan nimeltä Kovera puoli, jossa esitellään yleensä yhdestä kappaleesta tehtyjä eri cover-versioita. Joitakin kappaleita on voitu levyttää satojen artistien toimesta, ja toisiinsa verrattuna ne voivat olla hyvinkin erilaisia. Tämä siis eroaa Melodian jäljillä -artikkelisarjasta, jonka pääpaino ei niinkään ole covereissa vaan kappaleen alkuperässä, sen säveltäjässä ja esiintymisessä mediassa. Lisäksi edellisestä poiketen arvostelen tässä eri versioita, ja pyrin siis löytämään sen parhaan (joka ei aina ole alkuperäinen[!]).

___________________________


They're creepy and they're kooky...

The Addams Family TV-sarjan tunnusmusiikin säveltäjä Victor "Vic" Mizzy kuoli 93 vuoden iässä 17. päivänä kuluvaa kuuta. Charles Addamsin luomaan, alunperin sarjakuvaan perustuva televisio-ohjelma ilmaantui Amerikkalaisiin vastaanottimiin 18.9 vuonna 1964.

Sarjan tunnusmusiikki oli todella omaperäinen ja siksi helposti mieleenjäävä. Soitinkaarti oli yksinkertainen: klavesiini, rytmisoittimet ja erikoisuutena sorminapsutukset, joiden aikana muut soittimet hiljentyvät.
Melodia oli yksinkertainen, eikä Mizzy itse osannut selittää sen keksimistä muuta kuin, että «se tuli suoraan pääkopasta ». Sanat jäivät kokonaisen sukupolven säilömuistiin.
Kappaleesta julkaistiin jopa single, joskin se ei päässyt koskaan valtakunnallisille listoille.

Alla olevassa haastattelussa Mizzy kertoo, kuinka esim. häntä pyydettiin ohjaamaan sarjan tunnari, koska hän tiesi parhaiten, miten musiikki yhdistetään kuvaan humoristisella tavalla.



They're all together ooky...


Alkuperäinen versio

Laatu ei ole paras mahdollinen, mutta varmasti originaali. Vic Mizzy lauloi itse kappaleen. Rahan säästämiseksi ääni triplattiin kuoro-vaikutuksen saamiseksi.

Cover 1 - The TV Theme Players [spotify]
Tämä täysin anonyymipohjalla levyjä tuottava porukka on onnistunut coveroimaan kappaleen niin hyvin(rosoinen laatu, äänitehosteet), että on jopa syytä epäillä, onko kyseessä cover laisinkaan. Se on toisaalta TV:ssä esitettyä versiota pidempi ja soi eri säveltasosta. Ehkäpä kyseessä on aiemmin mainittu single-versio.
*****

Cover 2 -The Horror Theme Ensemble [spotify]
Instrumentit ovat täysin selvästi virtuaalisia midi-vastineita. Lauluääni on ainoa aito osuus tässä, mutta muistuttaa Mizzyä. Säveltaso on sama kuin edellisessä coverissa. Ns. äänitehosteet ovat järkyttävän laimeita.


Cover 3 - Albumilta  Tormentoni TV (2009) [spotify]
Coverin tekijöistä ei ole mitään hajua, italialainen julkaisu. Kappale tulee rautalanka-instrumentaalina, puolivälissä kuuluu jotain naissolistien lallattelua. Välillä 1:23-1:40 on ihmeellinen swingivariaatio.
**

Cover 4 - Kids Rap'n The Hits [spotify]
Nykynuorison vaatimat "kunnon" bassot ja rumpukomppi. Lapsikööri laulaa(piti olla rap?) sanat. Napsutukset jää lähes kuulumattomiin. Soittimet feikkejä. Niin huono että onkin lähes hyvä.
**½

Cover 5 - TV Cult Themed Orchestra [spotify]
Todella orkesteri jälleen kerran. Klavesiiniäänet eivät ikinä klavesiinia ole nähnykään.
Laulaja kuulostaa epäpätevältä. Lurkin matalat sanat lausuttu normaalilla äänellä(facepalm). Versio on tavallista pidempi, nousee yhdellä säveltasolla ennen puolivälilä.


Cover 6 - Marc Shaiman (elokuvasta The Addams Family, 1991)

Teema söi lyhyesti elokuvan alussa, duurissa soiva kertosäe jätetty järkevästi pois. Shaimanin versio on onnistunut, mutta selvästi TV-sarjaa väkevämpi ja elokuvamaisempi(mukana jouset).
***½

Cover 7 - Fester's Quest (Nintendo Entertainment System, 1989)

Nimeämätön pelimusiikin säveltäjä on sovittanut tämän varsin dance-tyylisen Addams Family tunnarin. Kertosäe on tässä päämelodiana ja napsutuskohtaus on puserettu R'B-muottiin. Lopussa soiva "finaali" on jotain ihan muuta kuin alkuperäistä kappaletta.


Cover 8 - The Simpsons

Tätä ei saisi laskea coveriksi, vaan se on Simpsonien hovisäveltäjän Alf Clausenin kunnianosoitus Mizzyn kuuluisalle tunnusmusiikille. Kappaleen tyyli on kuin suoraan Addams Familysta, mutta melodiakululta se vain mukailee alkuperäistä sävellystä(=ei tarvitse maksaa royalteja). Jätän arvostelematta.

Cover 9 - Lawrence Welk and His Orchestra

Lawrence Welk(1903 - 1992) oli kuuluisa yhdysvaltalainen musiikko ja orkesterinjohtaja, joka juonsi omaa TV-showtaan lähes 30 vuoden ajan. Yllä oleva äänitys on vuodelta 1965.
Klavesiiniteema on lähellä alkuperäistä tunnusmelodiaa. Muuten kyseessä on instrumentaali orkesterisovitus. Instrumenttien kirjo on suuri ja mukana myös naiskuoro vokaalisäestämässä.
****

perjantaina, lokakuuta 23, 2009

Mestarit tahtipuikon takana: George de Godzinsky

Miljoonamarssi
Sävellys: George de Godzinsky - Esitys: Sävelradion Viihdeorkesteri (Helsinki) - Johtaja: Ensio Kosta - Vuosi: 1970


George de Godzinsky on nykyisin Tahtipuikko-blogin virallinen ikoni. Mestarin ylväs profiili on ensimmäisenä lukijaa vastassa, kun hän saapuu blogiin. Henkilövalinnalle on syynsä; Godzinsky oli Suomen 1900-luvun aktiivisimpia kapellimestareita ja hänen ratkaiseva merkityksensä suomalaisen viihdemusiikin kehityksen kannalta on kiistaton.
Tahtipuikko-nimi olkoon kunnianosoituksena suurelle suomalaiselle.


(Klikkaa kuvaa suuremmaksi)



Elämä:
George de Godzinsky syntyi Pietarissa 5.7.1914. Hän oli todellinen kosmopoliitti, omaten sukujuuria niin Puolasta, Romaniasta, Tsekistä, Gruusiasta kuin Sveitseistä ja Alankomaista. Tämä maailmankansalaisen olemus selittää ehkä osaksi Godzinskyn arvostuksen Suomen ja muiden Euroopan maiden musiikkipiireissä. Suomalaisuuttaan hän kommentoi myöhemmin seuraavasti:
«Suomi on minun kotimaani. Minusta on tullut sielultani suomalainen. Sitä ei voi selittää, sen vain tunnen sisimmässäni. »

George syntyi musikaaliseen ja vauraaseen perheeseen. Hänen isänsä Franciszek "François" de Godzinsky(1878 - 1954) oli tsaarin virkamies Venäjän kauppaministeriössä ja toimi myöhemmin liikemiehenä. Äiti Maria Othmar-Neuscheller-de Godzinsky oli hyvä pianisti, ja toimi myöhemmin Wienissä konservatorion opettaja. Vanhemmalla iällä hän muutti pysyvästi Sveitsiin, jonka kansalaisuus hänellä oli.

Venäjän vallankumouksen aikaan perhe pakeni Pietarista ensin Imatralle ja myöhemmin Helsinkiin. Alexander Silotin alaisuudessa pianonsoittoa opiskellut Franciszek perusti pian emigranteista koostuvan Mr. Françoisin Salonki-Jazz-Bandin, joka esiintyi Helsingin hienostoravintoloissa. 16-vuotias George liittyi orkesteriin vuonna 1930 toimien pianistina. Tätä ennen hän oli toiminut mm. hanuristina emigranttien balalaikkayhtyeessä.

Georgella oli takana jo varsin vaikuttava kokemus musiikinalasta, kun hän aloitti opinnot Helsigin Konservatoriossa(nyk. Sibelius-Akatemia). Seitsemän vuoden aikana hän opiskeli mm. pianonsoittoa Selim Palmgrenin oppilaana ja teoriaa Bengt Carlsonin, Erik Furuhjelmin ja Erkki Melartinin johdolla. Vuonna 1934 Godzinsky toimi Suomen Kansallisoopperan harjoituspianistina. Tuohon aikaan konsertoimassa ollut bassolaulaja Fjodor Šaljapin ihastui Godzinskyn soittoon, ja palkkasi hänet säestäjäkseen Mantsuriaan, Kiinan ja Japaniin suuntautuvalle 57-konsertin kiertuelleen. Godzinskylle kiertue oli todellinen näytön paikka ja samalla erinomainen oppiympäristö.


Uuvuttavan puolivuotiseen jälkeen George suoritti opintonsa loppuun ja aloitti ainaisen soittamisen ja säestämisen sijaan säveltämisen. Lauluja, joita Godzinsky tuotti, levytti 30-luvun lopun kuuluisuudet: Ramblers- ja Dallapé-orkesterit sekä laulujat Arvi Tikkala, Georg Malmstén, Olavi Virta jne. Suurimman yhteistyöprojektin Godzinsky teki Valtosen sisartrion, Harmony Sistersin kanssa, jotka levyttivät useita Godzinskyn hittejä vuosien 1936-1943 välillä. Toinen merkittävä toimi oli Kipparikvartetin musiikillinen johtaminen vuosina 1955-1977 Harry Bergströmin jätettyä yhtyeen.

Godzinskyn ura elokuvasäveltäjä on suomen vaikuttavimpia. Hänet toimi sodan jälkeen SF:n elokuvasäveltäjänä ja studiokapellimestarina ja tuotti musiikkia yhteensä 64:ään elokuvaan, esimerkiksi Kulkurin valssi(1941), Rosvo-Roope(1949) ja Amor Hoi(1950). Moni elokuvissa esitetyistä lauluista jäi elämään.

Jos Godzinskya pitäisi kutsua jollakin tittelillä, kapellimestari tulisi ensimmäisenä mieleen. Ensimmäisen kerran hän johti orkesteria jo vuonna 1935 Viipurin operetti- ja viihdemusiikkikonsertissa. Tämän jälkeen hän on johtanut lukemattomia orkestereita, muun muassa Suomen Kansallisoopperassa, Helsingin Kansannäyttämöllä, Ruotsalaisessa teatterissa, Tukholman kuninkaallisessa oopperassa, Göteborgin suuressa teatterissa ja Lahden oopperassa. Vierailevana kapellimestarina Godzinsky on ollut Pariisissa, Varsovassa, Bergenissä ja Yhdysvalloissa balettikiertueella vuosina 1959-1965.


 (Klikkaa kuvaa suuremmaksi)
Pisimmän pestinsä kapellimestarina Godzinsky teki vuonna 1953 perustetussa YLEn Radion viihdeorkesterissa, jonka johtajana hän toimi aina eläkkeelle jäämiseensä asti. Jo ennen sotia Yleisradiolla oli oma 1927 perustettu Radio-orkesteri(nyk. Radion sinfoniaorkesteri), joka esitti päivittäin musiikkia suorina lähetyksinä. Konsertit sisälsivät tyyliltään salonkimaista, "helppotajuista" työpaikka/viihdemusiikkia(lue artikkelini).
Ajatus on uudistaa YLEn musiikkituotantoa tuli Nils-Eric Fougstedtiltä, joka toimi RSO:n kapellimestarina 40-60 -luvuilla. Godzinskyn varaan rakennetun Radion viihdeorkesterin päällimäinen tarkoitus oli kotimaisen musiikin esittäminen. 50-60 -lukujen kultakauden musiikki oli yleensä uusklassista orkesterimusiikkia, elokuvasävellyksiä ja tunnelmamusiikkia. Klassisten teosten tueksi tuotiin 60-luvulla jazzahtavampaa otetta mm. Rauno Lehtiseltä ja Harry Bergströminiltä. Ensio Kosta (1923-1986), joka toimi 1963 perustetun Sävelradion viihdeorkesterin(SRVO) johtajana, teki myös tilauksesta muutamia mielenkiintoisia orkesteriteoksia Radion  viihdeorkesterin ohjelmistoon.
Viihdeorkesterin, ja etenkin Godzinskyn omaa tuotantoa väritti paljolti Venäläinen romantiikka sekä keskieurooppalainen salonkilähtöinen musiikki. Wieniläistä tyyliä edustaa hyvin seuraava äänite:

Esplanadin kaikuja
Sävellys: Arthur Fuhrmann - Esitys: Radion Viihdeorkesteri (Helsinki) - Johtaja: George de Godzinsky - Vuosi: 1960


Artikkelin alussa oleva Miljoonamarssi kuulu YLEn 40-vuotiskonsertin ohjelmistoon, ja se on oiva osoitus säveltäjän orkesterituotannon ensiluokkaisuudesta. On sikäli sääli, että RVO:n tuotantoa on julkaistu yleisölle äärimmäisen niukasti. Siitä puhun lisää myöhemmin tässä viestissä.
Television puolella Godzinsky tuotti yhteensä 26 Sävelkansio-ohjelmaa, joissa hän yleensä esitteli valitsemiaan suomalaisia sävellyksiä.


Godzinskyn innostus mereen tuli eniten ajankohtaiseksi säveltäjän vanhoilla päivillä. Hän osallistui ensimmäisen kerran vuonna 1981 Kotkan Merimiespäivien yhteydessä järjestettävään Merimieslaulukilpailuun ja sävelsi tulevien vuosien aikana yli 30 meriaiheista kuorolaulua. Tunnetuimpia teoksia on Ihminen ja meri sekä Laulu merten erämaasta, kummatkin vuoden 1982 kilpailusta.


Godzinsky on saanut elämäntyöstään monia tunnustuksia. Vuonna 1979 hän sai Säveltaiteilijain valtionpalkinnon, 1985 professorin arvonimen ensimmäisenä kevyen musiikin tekijänä, 1990 Wienin osavaltion hopeamitalin Itävallan hyväksi tehdystä kulttuurityöstä, 1991 kunniadiplomin ja Jussi-patsaan ja 1994 kultaisen Emma-patsaan.


(Klikkaa kuvaa suuremmaksi)

George de Godzinsky kuoli Espoossa 23. toukokuuta 1994. Hän eli 80-vuotiaaksi.

Keskeisiä teoksia:

- Äänisen aallot (spotify) lienee Godzinskyn kuuluisin sävellys. Idea tälle valssille tuli kenraaliluutnantti A. F. Airolta, joka halusin suomalaisen valssisävelmän suosittujen Venäläisten vastineiden(kuten Amurin aallot) tilalle. Jatkosodan alussa Suomi eteni aina Äänisjärvelle asti. Godzisnky sai inspiraation valssiin vieraillessaan järven rannalla. Kerttu Mustonen(1891-1959) kirjoitti propagandastiset sanat ja Georg Malmsténin ja Godzinskyn Sotilasorkesterin johdolla kappale levytettiin alkuvuodesta 1942.
Sotien jälkeen kappale joutuu ns. kieltolistalle; sitä pidettiin liian arkaluontoisena esitettävänä suomettuvassa maassamme. Seuraavan levytyksen teki vasta Kari Nurmela 70-luvun puolivälissä ja Neuvostoliiton hajottua 90-luvulla sen on esittänyt kilpaa artisti toisensa perään.
Itse luonnollisesti pidän kappaleesta. Jos joitakin klassisten säveltäjien tuotoksia ei lasketa, Äänisen aallot on hienoimpia suomalaisia valsseja. Rakenteeltaan se on moniosainen, mutta kokonaissävyltään tumma ja tietyllä tapaa "ajan värittämä".

-Katupoikien laulu (spotify) kuuluu kastiin "elokuvamusiikista iskelmäksi" Godzinskyn tuotannossa. Se kuultiin alunperin Birgit Kronströmin tähdittämässä vuoden 1941 elokuvassa Onnellinen ministeri. Laulukohtauksesta tuli niin suosittu, että se levytettiin seuraavana vuonna Columbia-Tanssiorkesterin säestyksellä. Myöhemmin tulkinnan siihen on tehnyt niin Olavi Virta, Annikki Tähti kuin Katri Helena, jonka versio on esimerkkinä.

-Pohjolan yö (spotify) on myös elokuvamusiikkia, peräisin Lasse Pöystin ohjaamasta filmistä Salakuljettajan laulu (1952). Tapio Rautavaara (1915-1979) esittää laulun Kaarlo Nuorvalan sanoituksella, Leijona-orkesteria johtaa säveltäjä Godzinsky.

-Sulle salaisuuden kertoa mä voisin (spotify) on niinikään peräisin Suomi-Filmin tuotannosta, elokuvasta Kaksi Vihtoria (1939). Harmony Sistersin levytys tapahtui vasta muutama vuosi myöhemmin 1942. Tämä romanttinen slowfox on todennäköisesti Godzinskyn ja Harmony Sistersin yhteistyön kuuluisimpia tuotoksia. Henkilökohtaisesti laulu on kaiketi ensimmäinen kontaktini Godzinskyn sävellystuotantoon. Musiikin elegantti ja hieman jazzahtava sävelkulku sulatti allekirjoittaneen täysin.

- Godzinskyn tuotanto ei rajoitu vain elokuva- ja viihdemusiikkiin. Hän on säveltänyt muun muassa operetteja, laulunäytelmiä ja musikaaleja, 50 orkesteriteosta ja suuria solisti-, soolosoitin- ja orkesterisävellyksiä. Maininnan saakoot Verocina (1947) ja Kuisma ja Helinä (1971).

Muuta:

Sotavuosina Godzinsky toimi Päämajan viihdytyskiertueiden kapellimestarina ja johti mm. valtion propagandatoimiston sanoittaja  Reino "Palle" Palmrothin asemiesiltojen konsertteja.
Ohessa filmimateriaalia 14.2.1942 pidetystä Propaganda-Aseveljien toivekonsertista:


 - YLEn Elävästä Arkistosta löytyy hakusanalla "Godzinsky" 66 artikkelia. Suurin osa filmipätkistä on peräisin dokumentista Näin syntyi nykypäivä 1900-1950 vuodelta 1951, johon Godzinsky sävelsi musiikin.

-Otin aikaisemmin tänä vuonna yhteyttä YLEen koskien Radion Viihdeorkesterin äänitteitä. Niitä löytyy Fono.fi -äänitetietokannasta yli 3000kpl, ja harmittelin, miksei näin valtavaa kokoelmaa ole ollenkaan julkaistu yleisölle. Sain vastauksen, joka ei juurikaan nostattanut toiveita tilanteen korjaamisen hyväksi; tekijänoikeudelliset ja taloudelliset seikat estävät julkaisun, ja Elävään arkistoon lisääminen vaatii työtä. Periaatteessa mahdollisuudet laajempaan saatavuuteen on olemassa, mutta mitään suunnitelmia hankkeeseen ei ole.
Itse toki toivoisin, että orkesterin äänitteiden panttaaminen lopetettaisiin, ja RVO:n musiikkituotanto tuotaisiin päivänvaloon kuulijoiden iloksi.
Kysymyksen ja vastauksen voi kokonaisuudessaan lukea iGS:n kysy mitä vain -palvelun viestistä.


-Godzinsky oli viidesti mukana Euroviisuissa johtamassa orkesteria, Suomen ensimmäisestä osallistumiskerrasta 1961 vuoteen 1965 asti. Lisäksi hän toimi vielä vuoden 1966 karsinnoissa kapellimestarina, mutta varsinaisessa kilpailussa tahtipuikkoa heilutti Ossi Runne.
Godzinsky ei tiettävästi itse osallistunut koskaan sävellyskilpailuun, tai ainakaan mikään niistä ei päässyt finaaliin asti. Hän tosin sovitti johtamansa viisukappaleet. Ja mikä on huomionarvoista, nämä sovitukset ovat mielestäni hienompia kuin levytetyt versiot. Etenkin kappaleiden alkufanfaarit ovat "godemaisen" upeita.
Verrataan:
Marion Rungin laulama Tipi-tii (Pentti Lasasen sovituksella): -Spotify-
Sama Godzinskyn sovituksena:


Laila Kinnusen Valoa ikkunassa (Jaakko Salon sovitus): -Spotify-
Sama Godzinskyn sovituksena:

keskiviikkona, lokakuuta 21, 2009

Pelimusiikkiarvostelu: Age of Empires - The Rise of Rome(1998)

Vuonna 1997 PC:lle julkaistu alkuperäinen Age of Empires oli ensimmäinen peli, joka yhdisti reaaliaikaisen strategianpeligenren ja Civilization-sarjan idean. Command & Conquer oli paria vuotta aikaisemmin popularisoinut tietokoneympäristöön ylhäältä päin kuvatun strategianäpsyttelyn. Age of Empires toi mukaan kuvioon historialliset aikakaudet ja kansat.
Pelissä oli yhteensä 12 kansaa, joilla kaikilla oli oma vahvuutensa ja heikkoutensa. Pelissä menestyminen riippui paitsi taistelusta ja puolustamisesta, myös teknologisesta kehityksestä ja resurssien oikeanlaisesta käytöstä. Mukana pelissä oli ns. tarina-moodi, jossa seurattiin historiallisia tapahtumia ja taisteluita. Myös quick play-taistelu tietokonevastustajia vastaan, kenttäeditori ja nettipeli olivat mukana.


Age of Empires sai tulevina vuosina seuraajia/kopioijia, jotka pohjautuivat samaan konseptiin. Esimerkkinä Empire Earth ja Rise of Narions -sarjat. Vuoden 2001 PC-peli Star Wars: Galactic Battlegrounds käytti Age of Empiresin Genie-pelimoottoria.

Peli sai myöhemmin vuosi julkaisunsa jälkeen lisäosan The Rise of Rome, joka toi mm. 4 uutta sivilisaatiota ja ja uusia teknologeja ja hahmoja. Peli sisälsi myös täysin uuden soundtrackin, joka on monimuotoisuudeltaan minusta aavistuksen alkuperäistä rikkaampi.


Kehittäjä: Ensemble Studios
Julkaisija: Microsoft Game Studios
Julkaisuaika: Marraskuu 1998
Genre: Reaaliaikainen strategiapeli
 Muoto: CD

Tuotanto:
Suunnittelu - Sandy Peterson
Ohjelmointi - Tim Deen, Angelo Laudon, Dave Pottinger, Matt Pritchard, Paul Bettner
Taide - Scott Winsett, Duane Santos, Duncan McKissick, Herb Ellwood, Thonny Namuonglo
Äänet - Chris Rippy
Musiikki - Stephen Rippy, David Rippy
Hallinto - Nellie Sherman
Liiketoiminta - Bob Wallace, Brian Moon
Tuotanto - Harter Ryan, Brian Sullivan, Tony Goodman
Käsikirjoitus - Bruce Shelley, Chris Rippy, Greg Street
Laadunvalvonta ja testaus - Chris Campbell, Chea O'Neill, Chris Van Doren, Don Gagen, David Lewis, Ian Fischer, John Evanson, Mark Terrano, Mario Grimani, Sean Wolff, Trey Taylor
Web-tuki - Mike McCart


Kappaleet:
1. Title Screen (1:08)
2. Win (0:24)
3. Loss (0:54)
4. Tangon Alpha Bravo (3:13)
5. Polyester Jammy (2:19)
6. Hyman's Wrath (2:55)
7. Mix of the Great Books (2:54)
8. Mean(Ain't No Hip-Hop In Tha House Mix) (3:32)
9. Medieval Melody(3:08)
10. Rocky Roads (3:06)
11. Kitty's Song (3:23)
12. Fretless Salsa (2:44)
13. Bigelow's Bungalow (3:05)
14. Rise of Rome Credits (1:28)

Age of Empires musiikista on vastannut sarjan ensimmäisestä pelistä lähtien Stephen Rippy, joka toimi myös sarjan kehittäjän (2009 lakkautetun) Ensemble Studiosin Audio ja Musiikki laitoksen johtajana.

Ennen Age of Empiresia Ensemble teki tietokantaohjelmien lisäosia. Sattumalta Stephenin veli David Rippy oli ollut töissä yrityksessä jo 3 vuotta. Stephen liittyi suunnittelemaan musiikkia veljensä kanssa ensimäistä Age of Empiresia varten. Mukaan ääniympäristön luomiseen liittyi vielä katraan kolmas pää Chris Rippy.
Stephen ja David sävelsivät yhdessä musiikin sarjan osiin käyttäen oikeita instrumentteja. Tuohon aikaan levytila oli vähäistä ja musiikin soittaminen paljon konetehoa vievää, joten musiikki muutettiin digitaaliseen midi-muotoon.
Pelin sävellystyö ei ollut helppoa:
«Musiikki oli pitkäkestoisen kulttuurien, tyylien ja instrumenttien tutkimuksen tulos. »

Vuosi myöhemmin Stephen on maininnut pelin musiikkien häkellyttävän häntä. Liekö ilmaus negatiivinen on epäselvää. Tuotantotiimi joutui keräämään myös valtavat määrät ääninäytteitä muun muassa eläintarhoista luodakseen peliin autenttisen ääniympäristön.
Stephen Rippy on pelimusiikkien ohella tehnyt myös yli 10 instrumentaali- ja rockalbumia.


Arvostelu:

1. Title Screen

Valikkomusiikki. Sangen mahtipontiset midi-jouset sysähtelee, ja kontrastia haetaan huilulla.
**
Kappale häviää alkuperäisen Age of Empiresin salaperäisemmälle tunnusmusiikille



2 Win

Voittomusiikki(dah!). Ei voi olla täysi midi-musiikki, koska alkuun on miksattu ihmisten ääntä. Tekee tehtävänsä.
**

3 Loss

Häviö. Synkkä ja bassoon painottuva, vahvistuvaa ja taas vaimenevaa koto-soitinta. Miksi minulla tulee Donkey Kong Country mieleen?
**½

4 Tango Alpha Bravo

Lähes pelottava melodia. Koto jälleen pääinstrumenttina. Vasta kohdassa 0:58 lyömäsoittimet lähtee luomaan rytmiä. 1:35-1:49 sisältää poikkeavan väliosion, kunnes kappale alkaa uudelleen.
****½

5 Polyester Jammy

Balladityylinen kitarakappale. 1:00-1:10 mielenkiintoinen kellopeliosuus. Mollivoittoinen, yksinkertainen melodia monilla variaatioilla.
***

6 Hyman's Wrath

Midi-kuoroääniä 0:12-saakka. Korostetun vahva rytmisoitinten ääni. Basson erottaa taustalla. Melodia epäselvä.
**½

7 Mix of the Great Books

Omaperäinen Kalimba(?)-solo alussa, johon muut etniset soittimet yhtyvät yksi toisensa perään. Erittäin mystinen ja atonaalinen "kappale", 0:58-> kuuluva pizzicato luo jonkinlaista melodiaa. Ei ikävystyttävä vaan kiehtova.
****

8 Mean (Ain't No Hip-Hop In Tha House Mix)

Kellopeli soi alussa, jonka jälkeen(0:09) vuorossa on Dulcimer antaen keskiaikaista sävyä. Epämääräinen melodiakulku vaihtuu hetkeksi 1:18-1:38 ylempään sävellajiin. Seuraava osuus muistuttaa melkein R'n'B-genreä.
***

9 Medieval Melody

Vahva afrikkalaistyylinen rumpualoitus, johon liittyy ensin(0:19) marimba ja sitten(0:30) jouset. Melodia jännittävä, monipuolinen ja instrumenttien valinnoiltaan kattava.
***½


10 Rocky Roads

Alussa voimistuva kitarariffi kuulostaa synteettiseltä(ei vain midi-äänistä johtuen). Muita instrumentteja oboe ja marimba. Rytmikäs kappale vailla motiivia.
**½

11 Kitty's Song

Mitä tähän sanoa. Kajahtanut melodiakulku, Rippyn sanoin "häkellyttävä", vai humoristinen? Kohdassa 0:13 epävireinen(!) nuotti. Muut instrumentit(kellopeli, oboe, rytmisoittimet) vain näyttäytyvät yksi toisensa perään. Tällä tavalla atonaalisuuden ja tonaalisuuden rajalla pyörivä musiikki häiritsee jo pelikokemusta sanon mä ;)
*****

12 Fretless Salsa

Hi-hat aloitus. Selvä rytmi ja monisyinen melodia, joka kuitenkin pysyy koossa koko pituudeltaan. 1:07-1:10 jotain scifi-instrumentteja? Vaimea melodia välillä 1:31-1:50 on mukava.
****

13 Bigelow's Bungalow

Stephen ja David haluavat aloittaa kappaleensa aina soolo-osuudella. Nyt pizzicato-viulu kyseessä. Musiikki on eläväinen, sanoisin että elokuvamainen. Jännä poikkeava osuus rakenteessa kohdassa 2:10-2:23.
***½

14 Rise of Rome Credits

Tämä "tekijätiedot"-kappale muistaakseni ei ole midi-versio, vaan sisältää oikeita instrumentteja. Alun panhuiluosuus on liian aidon kuuloinen ollakseen virtuaalinen. Hill Street Blues-tyylinen piano taustalla vaikuttaa huumorivedolta. Muusikoiden jammailua kenties? Heh.
**½



Tuomio:
Kuten artikkelin alussa mainitsin, The Rise of Rome yllättää musikaalisella rikkaudellaan. Etnisiä instrumentit kuten Kalimba, Agogo, Koto, Shamisen, Fiddle jne. ovat jatkuvassa käytössä. Musiikin ilmapiiri lepää paljolti rytmissä, ja se poikkeaa paljonkin kappaleesta riippuen. Toiset ovat rakenteeltaan selveämpiä, jotkut todella omaperäisiä. Kaiken kaikkiaan Rippyn veljeskaksikko on onnistunut luomaan hyvää ambient-musiikkia, ja se ei todellakaan ole pelin heikkous jos sellaista edes löytyy.
Luonnollisesti arvosteluuni sisältyy paljon puolueellisuutta; peli on minulle nostalgia-arvoltaan korvaamaton ja osa lapsuuttani. Lopullisesta tuomiosta paranee ottaa siis yksi tähti pois, jotta se antaisi oikean kuvan musiikin laadusta.
****

Suosituimmat artikkelit