maanantaina, marraskuuta 30, 2009

Rauhallista joulua

Näin adventin alla tulen esittelemään blogissa erilaisia joululauluja. Jouluun liittyvä musiikki on hyvin laaja kokonaisuus, joten en tänä vuonna ehdi käsitellä edes murto-osaa genren kappaleista.
Jouluaattoon asti kestävä artikkelisarja tulee sisältämään tunnelmaltaan aina tietyn tyylisiä kappaleita. Ensimmäinen kokoelma kerää nimensä mukaisesti yhteen rauhallisia joululauluja. Pahoittelen, että joistakin lauluista minulla on vain tylsät versiot.




1. On hanget korkeat, nietokset
Sävellys: Jean Sibelius - Sanoitus: Wilkku Koukahainen - Esitys: Jorma Hynninen ja Ilkka Kuusiston johtama jousiorkesteri - Äänitysvuosi: 1976

Suomen kansallissäveltäjä Jean Sibelius(1865 - 1957) sävelsi tämän teoksen Visst drivor höga som skyn vi har vuonna 1901 osana sarjaansa Viisi joululaulua, op. 1.
Tulkitsijana on - tottakai - baritoni Jorma Hynninen(s. 1941).


2. Arkihuolesi kaikki heitä
Sävellys: Leevi Madetoja - Sanoitus: Alpo Noponen - Esitys: Soile Isokoski ja Ilkka Kuusiston johtama Finlandia Sinfonietta - Äänitysvuosi: 1989

Leevi Antti Madetoja(1887-1947) on niinikään suomalaisen taidemusiikin suurnimiä. Hänen kuuluisimpia teoksiaan on mm. oopperat Pohjalaisia(1923) ja Juha(1934) sekä pianoteos Kuoleman puutarha(1918-1921). Oheinen joululaulu on peräisin kokoelmasta Nuorison lauluja pianon säestyksellä(1913) op. 20b, nro 5 ja se kulki alunperin nimellä Joululaulu.
Kappaleen tulkitsee tässä suomen huippuoopperalaulaja Soile Isokoski(s. 1957).


3. Mökit nukkuu lumiset
Sävellys: Heino Kaski - Sanoitus: Eino Leino - Esitys: Jyrki Niskanen ja Philippe Birosin pianosäestys - Äänitysvuosi: 1996

Heino Kaski(1885 - 1957) kirjoitti vuonna 1949 sävelmän tähän Eino Leinon tekemään runoon vuodelta 1900. Olen itse suuri Kasken musiikin ystävä ja pidän tätä yhtenä kauneimmista joululauluista.
Yllä kappaleen esittää tenori ja oopperalaulaja Jyrki Niskanen.


4. Konstan joululaulu
Sävellys: Konsta Jylhä - Sanoitus: Paul Holm - Esitys: Mauno Kuusisto ja George de Godzinskyn johtama orkesteri - Äänitysvuosi: 1980

Kaustisten pelimannin Konsta Jylhän(1910 - 1984) tuotantoon kuuluu myös joukko hengellisiä joululauluja. Edelleen elossa oleva pitkän linjan laulaja Mauno Kuusisto(s. 1917) levytti kappaleen ensimmäisenä artistina vuonna 1980.


5. Joulu tullut on
Sävellys: Oskar Merikanto - Sanoitus: Wilkku Joukahainen - Esitys: Soile Isokoski ja Ilkka Kuusiston johtama Finlandia Sinfonietta - Äänitysvuosi: 1989

Arvatenkin jokaisen maamme säveltäjän tuotantoon kuuluu muutama joululaulu. Oskar Merikanto(1868 - 1924) on tässä blogiviestissä edustettuna vuoden 1911 yksinlauluteoksellaan. Kappale kuuluu jälleen suosikkeihini; Etenkin kuoroteoksena se on vaikuttava.
Esittäjänä jälleen Soile Isokoski.


6. Sylvian joululaulu
Sävellys: Karl Collan - Sanoitus: Zacharias Topelius - Käännös: Martti Korpilahti - Esitys: Tapio Rautavaara ja Mikko von Deringerin johtama Triola-orkesteri - Äänitysvuosi: 1955

Topeliuksen runo Sylvian joululaulu(1853) ja sen pohjalta tehty Karl Collanin(1828 - 1871) säveltämä laulu on varmasti eräs eniten soitettu suomalainen jouluveisu. Nopeasti vilkaistuna kappaleen lienee levyttänyt yhteensä toista sataa laulajaa, joista Tapsa Rautavaaran tulkinta on sangen onnistunut.


7. Tonttu
Sävellys: Lyyli Wartiovaara-Kallioniemi - Sanoitus: Viktor Rydberg - Käännös: Valter Henrik Juvelius - Sovitus: Olli Ahvenlahti - Esitys: Vesa-Matti Loiri - Äänitysvuosi: 1987

Tuntemattoman Lyyli Wartiovaara-Kallioniemen(1887-1970) sävellystuotanto jäi pariin teokseen. Niistä elämään jäi Tonttu, joka perustuu Valter Juvan(1865 - 1922) vuonna 1945 kääntämään samannimiseen runoon.
Monisäkeistöisen kappaleen laulaa koko kansan näyttelijä-muusikko Vesku Loiri(s. 1945).

8. Valkea joulu
Sävellys & sanoitus: Irving Berlin - Käännös: Kullervo - Esitys: Henry Theel ja Metro-tytöt sekä Jaakko Borgin johtama orkesteri - Äänitysvuosi: 1952

White Christmas on 101-vuotiaaksi eläneen Irvin Berlinin(1888 - 1989) tunnetuimpia teoksia. Berlin sävelsi kappaleen vuonna 1940 ja seuraavana vuonna Bing Crosby teki siitä maailmanhistoriaa. Ennätystenkirja kertoo laulun myyneen yli 100 miljoonaa kopioita.
Suomeksi kappaleen lauloi meillä ensi kerran tässä kuultu Henry Theel.


9. Christmas Tree
Sävellys: Pjotr Tšaikovski - Esitys: Lontoon sinfoniaorkesteri - Julkaisuvuosi: 2000

Joulunajan ehdoton baletti on Pjotr Tšaikovskin(1840 - 1893) Pähkinänsärkijä Op. 71. Tšaikovski sävelsi teoksen vuosina 1891-1892 perustuen saksalaisen E.T.A. Hoffmann joulutarinaan.
Oheinen musiikkiosuus jää yleensä pois typistetyssä versiossa, mutta on mukana baletissa sen alkukohtauksessa.
Itse rakastan alussa kuuluvaa musiikkia. Yhdistän sen elävästi siihen, kuinka hiutaleita leijailee maahaan illalla. Niinpä aina, kun näen ulkona pyryttävän katuvaloa vasten, musiikki alkaa soida mielessäni.


10. Christmas Time Is Here
Sävellys: Cinve Guaraldi - Esitys: Vince Guaraldi Trio - Julkaisuvuosi: 1965

Jazz-musiikko Vince Guaraldin ensimmäinen virallinen Tenavat-työ oli vuoden 1965 jouluspesiaali CBS-kanavalla. Puolituntisen spesiaalin myötä julkaistiin soundtrack-albumi, joka sisälsi pääasiallisesti Tenavat-ääninäyttelijöiden laulamia joululauluja.
Christmas Time Is Here on puolestaan Guaraldin oma sävellys. Levyllä julkaistiin niin laulettu kuin instrumentaalinen versio. Kappale on koveroitu lukemattomia kertoja, kuten spotify-haku näyttää.

lauantaina, marraskuuta 28, 2009

Soundtrack-arvostelu: Bernard Herrmann - Psyko(1960)



Julkaisu: 29.7.1997
Levy-yhtiö: Varèse Sarabande
Äänityspaikka ja -aika: Glasgow City Halls, 5.9.1996
Formaatti: CD
Kesto: 1h 53s

Tuotanto:
Sävellys: Bernard Herrmann
Esitys: Royal Scottish National Orchestra
Kapellimestari: Joel McNeely
Tuottaja: Robert Townson
Ohjaus: Clive Barker
Masterointi: Ramon Breton
Vastaava tuottaja: Reynold da Silva

Kappaleet:
1. 
Prelude (01:56)
2. 
The City (02:12)
3. 
Marion (01:35)
4. 
Marion And Sam (01:53)
5. 
Temptation (02:51)
6. 
Flight (01:08)
7. 
Patrol Car (01:06)
8. 
The Car Lot (01:45)
9. 
The Package (01:31)
10. 
The Rainstorm (03:11)
11. 
Hotel Room (02:04)
12. 
The Window (01:12)
13. 
The Parlor (01:38)
14. 
The Madhouse (01:54)
15. 
The Peephole (03:02)
16. 
The Bathroom (01:02)
17. 
The Murder (01:03)
18. 
The Body (00:17)
19. 
The Office (01:20)
20. 
The Curtain (01:15)
21. 
The Water (01:45)
22. 
The Car (00:52)
23. 
Cleanup (02:15)
24. 
The Swamp (02:04)
25. 
The Search (00:41)
26. 
The Shadow (00:50)
27. 
Phone Booth (00:54)
28. 
The Porch (01:04)
29. 
The Stairs (02:58)
30. 
The Knife (00:30)
31. 
The Search (B) (01:40)
32. 
The First Floor (02:45)
33. 
Cabin 10 (01:09)
34. 
Cabin 1 (01:06)
35. 
The Hill (01:05)
36. 
The Bedroom (00:59)
37. 
The Toys (01:02)
38. 
The Cellar (01:06)
39. 
Discovery (00:41)
40. 
Finale (01:32)
___________________________________

Bernard Herrmann(1911 - 1975). Hänen nimeään ei elokuvamusiikin ystävä voi lausua ilman kunnioittavaa hiljentymistä. Listattaessa kaikkien aikojen elokuvasäveltäjiä Herrmann on poikkeuksetta kolmen parhaan kärjessä. Ja listattaessa kaikkien aikojen soundtrackeja sijoittuu nimenomaan vuoden 1960 elokuva Psycho kärkisijoille.

Siinä missä Herrmannin musiikki sysää jännityksen uskomattomiin sfääreihin, saa Alfred Hitchcockin ohjaus heikkoverisimmät kalpenemaan. On kulttuurihistoriallisesti onnekasta, että juuri nämä kaksi miestä tekivät aikanaan yhteistyötä. Tuloksena oli liuta nykyajan klassikoiksi lukeutuvia jännäreitä: The Man Who Knew Too Much(1956), Vertigo(1958), North by Northwest(1959) ja erityisesti Psycho(1960).


Juonitiivistelmä:
Nuori nainen nimeltä Marion Crane on jo jonkin aikaa halunnut pois oravanpyörästä, johon hänen ja miesystävänsä elämä on rahan puutteen vuoksi ajautunut. Eräänä kauniina päivänä hänelle tarjotaan rikastumismahdollisuutta, rahat suorastaan sanoen mätkähtävät työpöydälle – ainoa ongelma on, että rikastumiseen vaaditaan pientä kavaluutta. Marion tarttuu tilaisuuteen ja painuu anastetun 40 00 dollarin kanssa karkumatkalle. Matkaa häiritsevät niin utelias poliisi kuin varsin pelottavaksi asuinsijaksi osoittautuva Batesin motelli. Ironian huipentumana pahaa epäilevä poliisi käskee naisen viettää yönsä motellissa – turvassa kaikelta pahalta. Vai että turvassa! In your dreams, poliisisetäparka.
 Arsi T. Elokolikko, Leffatykki.com

Psykon musiikki on läpi elokuvan painostavaa ja sitä varjostaa tietty epävarmuus. Uhka on läsnä jatkuvasti ja heijastuu täten sävelkulussa. Herrmann käyttää pelkästään jousiin rajoitettua soitinedustusta taidokkaasti, ja valinta luo eräänlaista pysyvyyttä elokuvassa. Toisaalta huomataan, kuinka jouset taipuvat hyvin monenlaiseen musiikkityyliin ja tunnelmaan.
Rytmillisesti kappaleiden rakenteessa on toistuvia sävelosuuksia, joita Herrmann sävellyksissään yleensä suosi. Lähes kaikella musiikilla on selvä tarkoitus ja jokainen kappale imitoi tarkasti kohtauksen toimintaa tai henkilön olotilaa. Monessa kohtauksessa - puhumattakaan alkuteksteistä - musiikilla on päärooli. Esimerkiksi äänitehosteet voivat puuttua kokonaan ja musiikki täysin toimii korvaavana tehosteena.


Bernard Herrmann(vas.) ja Alfred Hitchcock


Hämmästyttävää on, että ilman musiikkia Psykoa ei välttämättä koskaan olisi tullut.
Katsellessaan raakaversiota filmistä Hitchcock lähes masentui tuloksesta ja flopin pelossa pohti materiaalin käyttämistä silloisessa televisiosarjassaan. Vaan asia oli niin, että raakaversiosta puuttui kokonaan musiikki!

Herrmann huolestui Hitchcockin puheista:
«Odotas, minulla on ideoita. Sopisiko jousille tehty musiikki. Olin aikoinani viulisti, tiesitkös?»
Herrmann suositteli ohjaajaa lähtemään joululomille ja tulla takaisin tarkastamaan tilanteen äänitysten jälkeen.Hitchcock sanoi:
«Tee mitä lystäät, mutta yhtä asiaa minä pyydän: älä kirjoita musiikki suihkukohtaukseen. Sen on oltava ilman musiikkia.»
Herrmann oli luonnollisen hämmentynyt ohjaajan mielipiteestä, ja järkeilinkin idean johtuvan Hitchcockin stressistä. Hiljalleen Hitchcock tosinlämpeni musiikin käytölle elokuvassa ja pyysi enemmän ja enemmän musiikkia eri  kohtauksiin. Ei kylläkään vielä suihkukohtaukseen.

Jääräpäisyys voitti. Tässä tapauksessa Bernard Herrmannin jääräpäisyys onneksi. Suihkukohtausta editoidessa Hitchcock tuli lopulta toisiin aatoksiin ja pyysi Herrmannia tekemään siihen musiikin. Hitchcock itse määrittelisi, millaisen.
Viimein tarkastushuoneessa kohtaus katsottiin ensin musiikin kera, ja sitten ilman musiikkia. Sitten Herrmann sanoi:
«Minulla on kuin onkin sävellys valmiina, ja nyt kun olet kuullut sen sinun tavallasi, koitetaan se minun tavallani».
Kohtaus katsottiin Herrmannin musiikin kera. Hitchcock riemuitsi:  
«Tietysti, tuota me käytämme!»
Herrmann ihmetteli, miksi ohjaaja oli halunnut kohtauksen ilman musiikkia. «Väärä ehdotus, poikani, väärä ehdotus», hän vastasi.

Musiikin rooli elokuvassa oli siis enemmän kuin elintärkeä. Herrmann jäi silti ilman merkittäviä tunnustuksia. Myös itse elokuva ei voittanut ensimmäistäkään Oscaria huolimatta sen taloudellisesta menestyksestä. Nykyään elokuva kuten musiikki nauttivat klassikon asemasta.

Poimintoja levyltä:
Muistutan, että levyn musiikki on peräisin uudelleen äänitetystä versiosta ja saattaa hieman poiketa elokuvan kohtauksessa käytetystä musiikista.

1. Prelude

Psykon teemakappale. Musiikin emotionaalinen sävy on päällekäyvä ja ristiriitainen. Tahti ahdistavan jympsyttävä. Melodiarakenne on häiriintynyt ja sisältää epätyypillisiä loikkauksia sävelestä toiseen(0:44-0:47). Mielenkiintoisesti jouset ovat ainoita ja siten kappaleet hallitsevia instrumentteja. Teema toistuu muun muassa rankkasade-kohtauksessa

2. The City

Kappaleessa kuullaan "Marionin teema", joka on mollivoittoinen ja hiljainen jousiteos. Vieno melodia ikään kuin liukuu ylhäältä alas ja takaisin alhaalta ylös, nuotista toiseen.


17. The Murder

Kuuluisa suihkukohtaus. Viiltävillä ja hyökkäävillä viuluniskuilla luotu efekti on nykyään kauhuelokuvien cliché ja parodian käyttöesine. Itse asiassa ääni on tyypillinen jokaiselle viuluaan virittäneelle muusikolle. Herrmann kommentoi: «Viulut tekivät sen - efekti on yhtä tavanomainen kuin kivi.» Suurin oivallus oli käyttää tätä tekniikka elokuvamusiikissa.
Haluan kohdistaa kuulijan huomion jälkimmäiseen melodiaosuuteen(0:26-0:50), joka sisältää mestarillista sävelkulkua ja hienoa sellon käyttöä

33. Cabin 10

Atonaalisia liukuja. Äänenvoimakkuus vaihtelee jännästi sointuosuuksissa. Musiikki kuvaa kaiketi hiipimistä kartanossa.

39. Discovery

Kliimaksi koetaan murhaajan hyökätessä viimeisen kerran. Kiivas tappelu on läsnä musiikissa ja saa sitten loppunsa(0:30).

Tuomio:
Psykoa on vaikea sijoittaa tietylle paremmuusasteelle Bernard Herrmannin tuotannossa, sillä Vertigo ja North by Northwest tulevat laadullisesti hyvin lähelle. Mutta siinä missä edelliset edustavat mysteerielokuvia, on Psyko enemminkin kauhufilmi. Elokuvan idea perustuu salaperäisen murhaajan henkilöllisyyteen ja muiden Hitchcock-elokuvien tyypillinen romantiikka puuttuu tyystin. Sama pätee musiikkiin, jossa paino lepää hyvin päällekäyvällä tunnelmalla.
Olen toisinaan sanonut, että toimintapainotteiset elokuvat ovat hankalia kuunneltavia; Musiikki on niin sidoksissa kuvan tapahtumiin, että irrallaan kuunneltuna se menettää merkityksensä. Bernard Herrmann on osannut onneksi tehdä niin omaperäistä musiikkia, että kuulija välttyy kyseiseltä "päättömyydeltä".
Yritän jotenkin hillitä ylistyssanoja, mutta legendaarinen on ainoa tarpeeksi hyvin Psykon soundtrackia kuvaava termi. Ja legendaarinen tarkoittaa automaattisesti parasta arvosanaa.


*****

sunnuntaina, marraskuuta 22, 2009

Soundtrack-arvostelu: Howard Shore - Uhrilampaat(1991)


Vuosi: 1991
Kesto: 56:22
Levy-yhtiö: MCA Soundtracks
Formaatti: CD

Tekijät:
Sävellys ja orkesterin johto - Howard Shore
Esitys - Münchenin sinfoniaorkesteri
Orkestraatio - Homer Denison
Äänitys: Alan Snelling
Miksaus - Gary Chester
Masterointi - Vlado Mellior
Vastaava tuottaja - Gary Goetzman

Kappaleet:
  1.  Main Title (5:04)
  2.  The Asylum (3:53)
  3.  Clarice (3:03)
  4.  Return to the Asylum (2:35)
  5.  The Abduction (3:01)
  6.  Quid Pro Quo (4:41)
  7.  Lecter in Memphis (5:41)
  8.  Lambs Screaming (5:34)
  9.  Lecter Escapes (5:06)
  10.  Belvedere, Ohio (3:32)
  11.  The Moth (2:20)
  12.  The Cellar (7:02)
  13.  Finale (4:50)
_________________

1. Main Title
«Shoren teemasta aistii huolen; Ajatuksen siitä, että asiat eivät ole kohdallaan. Musiikki on yhtä lailla uhkaava kuin mysteeriä kohti vievä. Ripaus toivoa kuullaan kohdassa 3:00-3:30»


Viidellä Oscarilla palkittu The Silence of the Lambs(1991) kuuluu psykologisten kauhuelokuvien klassikoihin. Elokuvahistorian yhden ikimuistettavimmista roolisuorituksta tekee Anthony Hopkins(s. 1937), joka näyttelee psykopaattista sarjamurhaaja Hannibal "Kannibaali" Lecteriä. Vaikka Lecter ei käytännössä ole elokuvan antagonisti, nousee hahmon olemus täysin omalle tasolleen.
Juonireferaatti nimimerkin Raato-A kirjoittamana:
Sarjamurhaaja jota kutsutaan Buffalo Billiksi nylkee nuoria, isokokoisia naisia. FBI yrittää raivoisasti saada Billiä kiinni, ja lähettää nuoren oppilaan Clarice Starlingin haastattelemaan rikollisneroa, ihmissyöjäsarjamurhaaja tohtori Hannibal Lecteriä erääseen vankilamielisairaalaan. Lecter on todella paha ja sairas ihminen, mutta hän on myös viiltävän älykäs. Lecter aloittaa oman pikku pelinsä Starlingin kanssa, antaen pikkuhiljaa vihjeitä Billistä. Yhtäkkiä tilanne muuttuu vieläkin painostavammaksi ja tukalammaksi, kun Bill kaappaa kuvernöörin tyttären.
 leffatykki.fi
Murhaaja Buffalo Bill jää elokuvassa monin paikoin Hopkinsin esittämän Lecterin varjoon. Elokuvan painostava tunnelma poukkoileekin näiden kahden psykopaatin välillä, ja katsoja - samaistuneena agentti Starlingiin - kokee tilanteen vaikeana ja ristiriitaisena.
Elokuva oli suuri kassamagneetti tuottaen 19 miljoonan budjettiinsa nähden noin 250 miljoonan dollarin voitot. Lisäksi elokuva arvostetaan nykyään erittäin korkealle ja esimerkiksi IMDB:n ylläpitämällä Top 250 -listalla Uhrilampaat on sijalla #24.


Elokuvan hyytävästä ja painostavasta musiikista vastasi kanadalainen säveltäjä Howard Shore, joka parhaiten tunnetaan Keski-Maa -aiheisista sävellystöistään Peter Jacksonin ohjaamassa The Lord of the Rings -trilogiassa. Shoren tuotoslistaan kuuluu toki muitakin hienoja soundtrackeja: The Fly(1986), Se7en(1995), The Game(1997) ja The Departed(2006) näin muutamina mainittakoon.

Shorelle musiikin teko on vahvasti tunnepohjaista.
«Usein musiikin kulku järkeillään liittyvän päähenkilön kokemaan kulloiseen tunnetilaan, mutta minä en ajattele näin. -- Uhrilampaiden tapauksessa kyse oli pelkästään emotionaalisesta sävellystyöstä, eikä niinkään älyllisestä»
«Kirjoitan ideoita elokuvasta. Pidän sanoista; On mukava lukea ylös kirjaamiani sanoja, havaita,  millaisia tuntemuksia lukeminen aiheuttaa, ajatella, miten tuntisin katsojana ollessa ensi kertaa teatterissa.»
Kuten Mordorin synkkyys on edustettuna Taru Sormusten Herrassa, raskas ja maaninen tunnelma välittyy Uhrilampaiden musiikissa. Keskeinen motiivi on läsnä oleva uhka. Uhka siitä, että murhaaja iskee uudelleen.
Parhaiten idean havaitsee alla olevasta musiikkiraidasta:

5. The Abduction
«Alati uhkaava musiikki symboloi tuntemattomassa vaanivaa psykopaattia. Hän saa kiinni uuden uhrinsa. Kidnappaus on elokuvan eräs käännekohta, jossa Bill nähdään ensimmäistä kertaa toimessa. Uhrin epätoivo ja jo sinetöity kohtalo kuuluvat musiikissa voimakkaassa kohdassa 1:53-2:10. Se on samalla soundtrackin eniten selkäpiitä karmiva kohta»



Musiikin äänitys tapahtui elokuussa 1990 Shoren ja Münchenin sinfoniaorkesterin toimesta. Noin kaksituntisesta elokuvasta on levylle päässyt tunti musiikkia. Sävy on läpi soundtrackin synkeä ja loppua kohti kuulijan näkökulmasta toistava. Helposta tai rauhaa ei ole - painostukselta ei pääse pakoon.
Soundtrack on puhdasta orkesterimusiikkia. Jouset ja vaskipuhaltimet soivat hyvin tasapuolisesti. Erikoisia instrumenttivalintoja ei ole. Tahti on tunnelmamusiikin johdosta hidasta, nuotilta toiselle soljuvaa ja siksi vaikeasti määritettävää. Säveltaso pysyy matalana, eikä raita 12 The Cellar lukuun ottamatta sisällä tunnelmaa rikkovia "äänitehosteita" tai akustisia efektejä.


Tuomio:
The Silence of the Lambs voitti 5 Oscaria. Musiikista sen sijaan elokuva ei saanut minkään moista tunnustusta, vaikka luonnollisesti olennainen osa filmin tunnelmasta välittyi juuri musiikin avulla. Ehkäpä juuri musiikin raskas tunnelma ja paatoksellisuus tekivät soundtrackista tietyllä tapaa hankalan kuunneltavan. Elokuva ei sisältänyt selviä musiikkiosuuksia tai helpolla huomattavia teemoja, jotka keräisivät suuren yleisön kiinnostuksen. Siis kiteytettynä: pelkästään tunnelmapainotteinen musiikki ei yleensä menesty itsenään.
Arvostelu on hankalaa. Musiikin tyyli pysyy suurimmitta poikkeuksitta samana läpi elokuvan. Toisaalta se tarkoittaa toistoa, toisaalta yhdenmukaista laatua. Elokuvassa ei ole lupa hymyyn. Tältä pohjalta musiikki palvelee oikein.

Siispä johtopäätös: erikseen kuunneltuna soundtrack ei ole parhaimmillaan, mutta elokuvassa sen rooli on elintärkeä.
****

lauantaina, marraskuuta 21, 2009

Wanhojen tanssit - Osa II

Vaihteeksi jatkoa edelliseen Wanhojen tansseja käsittelevään artikkeliini. Mukana 6 tanssikappaletta, joista koitan kertoa parhaimpani mukaan faktatietoa.
Vaikka tekstini saattaisi vaikuttaa niin laadukkaalta, että tulisi lähes kiusaus käyttää sitä itse Vanhojen tanssien juonnossa, en sitä kuitenkaan suosittele. Olen näet voinut hakea tietoni mitä epämääräisimmistä lähteistä. Lisäksi usein näin traditionaalisten kappaleiden kohdalla kaikki "tiedolta" vaikuttava voi lopulta olla pelkkää arvailua ja oletuksia.
En kertoile tässä osassa enää omia tanssikokemuksia. Tapahtumasta on jo sen verran aikaa, että Cicapo on ainoa, jonka askeleet jotenkuten muistan.


Pompadour
Sovitus: Arthur Fuhrmann - Esitys: Petri Juutilainen ja Helsingin poliisisoittokunta

Tämä keskieurooppalainen salonkitanssi on hyvin todennäköisesti saanut nimensä Ranskan kuningas Ludvig XV:n rakastajalta Madame de Pompadour'lta. Tanssia ei ilmeisimmin tunneta enää Euroopassa, ainakaan tällä nimellä.
Tälle versiolle kolme lähdettä kertoi säveltäjän nimeksi Kusnetsov tai Kuznetsov. Jälkimmäisellä nimellä löytyi lista vähemmän tunnetuista venäläisistä säveltäjistä, jossa 1800-luvulla elänyt S Kousnetzov oli merkitty teoksen  Op 8 “Pompadour” Danse de salon (Lyre) tekijäksi. Tähän loppuvat tiedot, sillä Kousnetzovin nimeä ei missään muualla mainita.
Tanssin askelkulku kerrotaan tällä sivulla.


La Chaconne
Sovitus: Arthur Fuhrmann - Esitys: Petri Juutilainen ja Helsingin poliisisoittokunta

La Chaconnea lienee tanssittu Ranskan kuningas Ludvig XII:n aikaisessa hovissa.
Kuultavan musiikin, opusnumerolla 334, on tiettävästi säveltänyt unkarilainen Alphons Czibulka(1842 - 1894), joka toimi pianistina ja kapellimestarina mm. Prahassa ja Brysselissä. Hänen kuuluisia teoksia on myös op. 213 Stephanie-Gavotte ja op. 356 Unelmointia tanssiaisten jälkeen.
Askeleet menevät seuraavasti:
- ulkojalka aloittaa
- askel, pyyhkäisy, askel, askel – askel, pyyhkäisy, askel, askel
- vaihtoaskel, askel, askel, vaihtoaskel, askel, viereen
- kurkistus, taakse, vaihtoaskel, uusi paikka – kurkistus, taakse, vaihtoaskel, uusi
paikka, toisto ja siirtyminen uuden parin luokse

Pas d'Espagne
Sovitus: Arthur Fuhrmann - Esitys: Petri Juutilainen ja Helsingin poliisisoittokunta

Tämä valssiksi muokattu salonkitanssi on alkujaan lähtöisin Espanjan kansantansseista.
Musiikin tekijäksi on mainittu A. A. Zarman, mutta missään ulkomaisilla sivuilla ei ole mainintaa tämän nimisestä säveltäjästä. Sen sijaan sovittajaksi kerrottu A. Tsigankov on joissain paikoissa pistetty kappaleen säveltäjäksi. Niin etunimien lyhenteet kuin elinajat jäävät tuntemattomiksi.
Askeleet on listattu sivulla tanssi.dy.fi.

Pas de Quatre
Sovitus: Arthur Fuhrmann - Esitys: Petri Juutilainen ja Helsingin poliisisoittokunta


Oheisen musiikin on tehnyt saksalaissyntyinen, mutta Englannissa aikuisikänsä viettänyt Wilhelm Meyer Lutz(1829 - 1903). Hänet tunnetaan kevyen musiikin tuotannostaan. kuin myös teatteri- ja bursleskitöistään. Pas de Quatre on nimenomaan peräisin burleskista Faust up to date(1888). Kappaleen voi kuunnella myös Spotifysta:
Royal Philharmonic Orchestra – Lutz : Pas de quatre
Askeleet on luettavissa sivulta tanssi.net.

Wengerka
Sovitus: Arthur Fuhrmann - Esitys: Petri Juutilainen ja Helsingin poliisisoittokunta

Mielestäni yksi hauskimpia vanhojen tansseja on varmasti unkarilainen kansantanssi Wengerka eli Ritka Búza. Kappale on jiddišin kielellä Vengerke ja perustuu 19. vuosisadan Csárdás-tanssiin. Wengerka oli luultavasti Itävalta-Unkarin tanssituin csárdás.

Kappale on myös laula, ja sen ensimmäisen säkeistön sanat kuuluvat seuraavasti:
Ritka búza, ritka árpa, ritka rozs,
ritka kis lány takaros (,takaros).
Lám az enyém, lám az enyém takaros,
kicsike picike, nem magos.
(Kicsit alacsony, nem magas.)

Kasvata ohraa, kasvata ruista, kasvata vehnää
kasvata tyttöjä säästäväisiä,
Yksi on, yksi on,
pienoinen neito, siro neito, ihanainen neito.
(Pikkuruinen, lyhyt, ei iso).

Spotifysta kappaleen voi kuunnella huomattavasti alkuperäisemmässä muodossaan:
Imre Magyari Sr. and his Gipsy Band – Ritka búza, ritka árpa, ritka rozs
Askeleet kerrottaan sivulla tanssi.dy.di.

Tanssiaisten jälkeen
Sovitus: Arthur Fuhrmann - Esitys: Petri Juutilainen ja Helsingin poliisisoittokunta

Charles K. Harris(1867 - 1930) sävelsi tämän kuuluisan valssin After the Ball vuonna 1891. Marssikuningas John Philip Sousan soitettua sen Chicagon maailmannäyttelyssä kahta vuotta myöhemmin, tuli kappaleesta eräs aikansa suurimmista ilmiöistä myyden yli 5 miljoonaa kopiota.
Suomeksi valssin on meillä levyttänyt Kauko Käyhkön sanoituksella Henry Theel vuonna 1949 ja uudelleen 1977. Kappalee on poikinut myös lukuisia instrumentaalilevytyksiä mm. Viljo Vesterisen ja Lasse Pihlajamaan toimesta.
Spotify löytää kappaleelle lähes neljättäkymmenettä versiota.
Tanssi esitetään toisinaan nimellä Wienervalssi. Sen askeleet on nähtävissä täällä.


__________________________________

Näin. Ensi kerralla käsittelyssä taas useita perinnetansseja, joista mainittakoon Virgiania Reel, Do-sa-do ja Charleston.

sunnuntaina, marraskuuta 15, 2009

Artikkeli: Vantaan viihdeorkesteri

Eilen illalla, lauantaina, musiikin ystäviä hemmoteltiin toden teolla, kun TV:stä tuli lähes yhtä aikaa sekä Kari Tapion tähdittämä Olavi Virta -konsertti että Syöpäsäätiön järjestämä suora Hyvän Tahdon Gaalakonsertti. Valitettavasti en itse ehtinyt nähdä kuin reilu puoli tuntia jälkimmäisestä showsta, mutta ne minuutit olivat sitäkin hienompaa kuunneltavaa.


Suorassa lähetyksessä Helsingin Finlandia-talolla soitti Vantaan Viihdeorkesteri Markku Johanssonin johdolla. Talkoohengessä esiintyviä artisteja oli mm. Johanna Rusanen, Jari Sillanpää, Katri Helena ja M.A. Numminen. Hienoina orkesterisovituksina kuultiin niin Grenada kuin esimerkiksi Minä laulan vaikka sataa (Singin' in the rain).


Vantaan Viihdeorkesteri on tällä hetkellä ainoa Suomessa toimiva viihdemusiikkiin keskittyvä kokoonpano. Sinfoniatasoinen orkesteri koostuu 40-70 ammattimuusikosta ja vuodesta 1988 lähtien sen kapellimestarina on toiminut Markku Johansson(s. 1949).
Orkesterin juuret ulottuvat sodan jälkeisiin aikoihin. Silloin vuonna 1948 perustettu kokoonpano toimi nimellä Tikkurilan orkesteriyhdistys. Vantaa pops konsertoi nykyään pääsääntöisesti Myyrmäessä sijaitsevassa konserttitalo Martinuksessa.



Orkesteri on tähän mennessä tehnyt 15 levytystä. Spotifyssa on nykyisin kuunneltavissa seuraavat orkesterin tuottamat levytykset:
- Blue Dreams * Sinisiä unelmia (2004)
- Tähtiä ja timantteja (2008)


Viihdeorkesteri on myös esiintynyt lukuisilla televisiotaltioinneilla, vastaten musiikista mm. Eino Grönin 65-vuotis juhlakonsertissa sekä Jaakko Salon muistokonsertissa. Viime lauantain kaltainen Gaalakonsertti on tyypillinen Vantaa popsin esiintymistilaisuus.


Orkesteria olisi tuskin olemassa nykymuotoisena ilman sen yli 20-vuotista johtajaa Markku Johanssonia. Useaan otteeseen palkittu Johansson haki musiikillisen opetuksensa Lahden konservatoriosta sekä myöhemmin Sibelius-Akatemiasta. Uransan alkuvaiheessa hän toimi mm. ravintolamuusikkona. Johanssonin pääinstrumentit ovat trumpetti, flyygelitorvi, sekä jossain määrin piano.
70-luvulla Johansson keräsi mainetta Pepe & Paradisen trumpetistina. Noina vuosina hän toimi myös erilaisissa muusikontöissä Yleisradiolla ja MTV:llä. Kiinnostuttuaan erityisesti jazz-musiikista, Johansson tapasi vierailla usein eri pienkokoonpanoissa. Soittamisen ja muun yhteistyön merkeissä hän esiintyi ympäri Eurooppaa Englannissa, Hollanissa, Tanskassa, Unkarissa ja jopa Islannissa.
Johansson tunnetaan myös sovittajana ja säveltäjänä. Esimerkiksi levyn Sinisiä unelmia nimikkokappale on Johanssonin käsialaa:


Johansson on myös yksi UMO Jazz Orchestran perustajajäsenistä, toimien vuosina 1992-1993 sen johtajana. Kansainvälisestikin tunnettu UMO on Suomen johtava ja ainoa ammattimainen Jazz-orkesteri.  UMOn aito big band -musiikki on edustettuna Spotify'ssa yhteensä neljällä levyllä:
- Ellington Tribute (2005)
- Agatha (2006)
- Taikapeitto (2008)
- Umo on UMO (2009)


Orkesterijohtoinen viihdemusiikkitoiminta on nykyään Suomessa kaiken kaikkiaan vähäistä verrattuna 40-60 -lukujen kulta-aikaan. Toisaalta en usko, että näin pienessä maassa useampi kokoonpano saisi tarpeeksi kuulijakuntaa. Täytyy siis olla tyytyväinen, että Suomessa toimii edes kaksi varteenotettavaa viihdemusiikin ammattiorkesteria. Laadukkaalle musiikille toki löytyy aina ystäviä, sen takaan.

lauantaina, marraskuuta 14, 2009

Linkkivinkki: Tekijänoikeuksista vapaita nuotteja

Musiikin soittaminen - ei vain kuunteleminen - on mukava harrastus. Soitettava instrumentti voi olla mikä tahansa; Itselläni se on piano, jollakin kitara, toisella vaikka saksofoni.
Korvakuulolta soittaminen voi kuitenkin olla hidasta ja hankalaa, useille jopa mahdoton tehtävä. Niinpä nuottien osaaminen on avain todelliseen soitinharrastukseen.
Nuotit ovat ikävä kyllä monasti hintavia, eikä 30-40€ haarukka ole nuottikirjasta ihmeellinen pyyntö kaupassa. Viisas tiedostaa tämän, ja osaa hakea nuottinsa muualta. Kirjastot ovat varmasti parhaimmat ilmaisten nuottien lähteitä, ja joskus ainoita vaihtoehtoja, etenkin puhuttaessa harvinaisista suomimusiikin teoksista.

Internet on monelta osin syrjäyttänyt kalliit nuottihankinnat. Kaiken lisäksi kattavin osa materiaalista on täysin laillista, toisin kuin esim. musiikin ja elokuvien kohdalla on asia.


Tottahan toki tekijänoikeudet rajoittavat enimmissä määrin nuottien vapaata levitystä yhtä lailla kuin koskiessa musiikkia, elokuvaa ja muuta luovaa taidetta. Tekijänoikeuden kestoaikaa on lobbaamalla hilattu jatkuvasti ylöspäin, lähinnä siksi, etteivät Mikki Hiiren kaltaiset hahmot putoaisi Public Domainin piiriin. Asiasta voi olla monta mieltä, mutta näin kulttuurin ylimmän ystävän näkökannalta laki on tulosta ylisuurten mediayritysten ahneudesta ja sanalla sanoen täysin per...hanurista.Voin vaikka vannoa, että haudassa makaava Disney ei piittaa pätkääkään siitä, saako eräs jättiyritys miljardeja hänen hahmojensa käytöstä. Puhumattakaan niistä tuhansista jo vuosikymmeniä kuolleena olevista tekijöistä, joiden unohdetut teokset makaavat arkistoissa pantattuna, kun niiden pitäisi olla yleisön nautittavana. Mikä järki on musiikissa/taiteessa, jonka kuuntelu/katselu on tehty mahdottomaksi? Mutta kuten niin valitettavan usein on mediamafioiden kanssa, raha ja maksimoidut tuotot ratkaisevat tässäkin.

Tällä hetkellä Euroopan Unionin alueella teosten suojaikä on 70 vuotta henkilön kuolemasta. Äkkiä laskettuna se rajaa pois säveltäjien kuten Sibeliuksen, Palmgrenin, Prokofjevin ja Stravinskyn teokset. Yhdysvalloissa laki on vieläkin tiukempi, mutta se riippuu tapauksesta. Jos teos on julkaistu ennen vuotta 1923, se on vapaasti käytettävissä. Jos taas teos on julkaistu vuonna 1923 tai sen jälkeen, sen suojaikä on 95 vuotta tai 120 vuotta luomisvuodesta. Mikäli tekijää ei tunneta, suojaikä on joka tapauksessa 95 vuotta. Lisäksi kaikkiin vuoden 1978 jälkeen tehtyihin teoksiin pätee 70 vuoden suojaikä viimeisen tekijän kuolemasta laskettuna.
Eri maissa suojaikä vaihtelee. Niinpä teos, jota voi levittää jossain vapaasti on muualla tekijänoikeuksiin nojaten kielletty.

Mutta kuten tiedämme, kulttuurin levitystä ei lait estä. Vertaisverkoissa ja ylipäänsä nykyisessä internetlevitykseen perustuvassa kulttuurissa teennäisillä suojaiillä voi heittää vesilintua.
Koska Tahtipuikko ei halua ongelmiin, se paheksuu waretusta ja kehottaa turvautumaan laillisiin metodeihin kuten Spotify'hin ja alla esiteltäviin sivustoihin..


Yksi laajoista nuottikirjastoista Internetissä on sivun oikean laidan linkeissä mainittu IN Harmony. Tämä Indianan osavaltion yliopiston ylläpitämä digitaalinen nuottikirjasto kattaa yli 10000 teosta aina 1800-luvulta asti. Lainsäädännön tähden kaikki ennen vuotta 1923 julkaistut teokset ovat siis vapaasti ladattavissa ja printattavissa. Kokoelma kattaa yksinomaa Amerikassa julkaistuja nuotteja.
Katalogi on valtava ja sisältää kappaleita monille eri soittimille. Hakuja voi tehdä nimikkeen, säveltäjän, vuoden, instrumentit, genren tai aiheen mukaan.
Luonnollisesti 99% teoksista on nykykuuntelijoille ja -soittajille täysin tuntemattomia. Uskoisin, että suuri osa kappaleista olisi jopa noihin aikoihin eläneelle harvinaisuuksia. Asiaa voi pitää valitettavana, mutta mielestäni sen voi nähdä myös erinomaisena mahdollisuutena tehdä musiikillisia löytöjä!


Olen tähän mennessä tulostanut noin tusinan kappaleita. Oman löytöni tein säveltäjän Percy Wenrichin(1887 - 1954) kohdalla. Hänestä ei ole paljon informaatiota olemassa. Kuitenkin tiedetään, että hän varttui ragtime-musiikin synnyinsijoilla Missourissa ja siirtyi myöhemmin New Yorkiin vaudevillen pariin.
Wenrichin pianoteoksia on Indianan kirjastossa selailtavissa 24kpl.
Monet kappaleet ovat yksinkertaisia ja erittäin hilpeitä two-step/marssi-teoksia, toisin sanoen mukavia soittaa. Omat lempikappaleeni Wenrichin tuotannossa on Chicago Express(1905), Auto Race(1908) ja Fireman's Dream(1907), jonka onnistuin digitoimaan nuoteista:


Maininnan arvoisia teoksia on myös mm. Teddy bear's Picnic(1907) ja Glow-worm idyll(1907).

Indianan musiikkikirjaston tyylisiä sivustoja on todennäköisesti useita. Yksi hyvä esimerkki on Frances G. Spencer Collection of American Sheet Music. Sivu mainitsee sisältävän yli 10000 nimikettä, joista vajaa 2000 on vapaasti ladattavissa.


Ylivoimaisesti mittavin nuottihanke on IMSLP(International Music Score Library Project), jossa tätä kirjoittaessani on vapaasti ladattavissa 43 159 teosta! Kappaleet edustavat tyyliltään poikkeuksetta klassista musiikkia. Säveltäjiä palvelussa on katettuna yli 2500 nimen verran; Jotkut vain yhdellä ainoalla teokselle, toiset koko tuotannollaan. Esimerkiksi Chopin, Liszt, Mozart, Beethoven, Brahms ja muut keskeiset säveltäjät ovat edustettuna lähes kaiken kattavalla teosvalikoimalla. Ja kuten sanottua, kaikki sivulla oleva musiikki on tekijänoikeusvapaata.

Kirsikkana kakun päällä sivustoa ylläpidetään Kanadassa, jossa teosten suojaikä on tekijän kuolemasta laskettuna "vain" 50 vuotta. Näin kaikki säveltäjät, jotka ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen vuonna 1958 tai aiemmin, ovat Kanadan lainsäädännön mukaan tekijäinoikeuksien ulkopuolella. Euroopassa suojaikä olisi 70-vuotta, ja käytäntö vaihtelee hieman säveltäjästä riippuen, onko hänen tuotantonsa vapaasti selailtavissa. Esimerkiksi suomalaisen klassisen musiikin tekijöistä on edustettuna Sibelius, Madetoja, Palmgren ja Ilmari Hannikainen mutta ei Kaski, Kuula, Melartin tai Aarre Merikanto. Voihan olla, ettei viimeksi mainituista ole vain lisätty yhtään nuottia.
Sivusto oli lähes vuoden suljettuna oikeudellisten epäselvyyksien vuoksi, mutta säveltäjien, professorien, opettajien ja muiden musiikin vaikuttajien yhteistyön tuloksena sivut saatiin aukaistuksi uudelleen vuonna 2008 ja se on sittemmin äänestetty mm. internetsivustojen Top-100 listalle ja palkittu useaan otteeseen. Nykyään palvelua suosittelevat useat yliopistot ja se on saanut hyväksynnän eri musiikinlaitosten keskuudessa. Projekti kasvattaa kokoa edelleen päivittäin.


Tarjontaa siis riittää Internetissä musiikin ystäville. Mikäli tulostuskustannuksia ei oteta huomioon, klassista ja vanhaa musiikkia soittaakseen ei tarvitse hankkia kalliita nuottivihkoja. Soitettavaa on enemmän kuin ihmisikä sallii.

torstaina, marraskuuta 12, 2009

Suomi-arkiston aarteita - Vol. 2

On jälleen suomalaisen musiikin aika. 10 enemmän tai vähemmän tunnettua eilispäivän hittiä, mukana toivottavasti myös teille lukijoille "uusia" tuttavuuksia. Tällä kertaa ehkä jopa viime kertaista enemmän ns. harvinaisuuksia, joita ei juurikaan näe Anttilan suomilevyhyllyssä.



(Klikkaa kuvaa suuremmaksi)


1. Anastasia
Sävellys: Alfred Newman - Sanoitus: Paul Francis Webster - Suomennos: Sauvo Puhtila - Esitys: Hannu Hovi ja Ensio Kostan orkesteri - Vuosi: 1957

Laulaja Hannu Hovilainen(1935 - 1982) on jäänyt suomalaisille etäiseksi. Selvästi musikaalinen Hovilainen omasi oppetajansa Vilho Kekkosen mukaan "oopperalaulajan lahjat". Taidemusiikin sijaan Hovi - taiteilijanimellään - aloitti viihdemusiikin levyttämisen 50-luvulla. Arkuuden, julkisuuspelon tai ehkäpä liiallisen vaatimattomuutensa vuoksi Hovin äänitetuotanto jäi kuitenkin vain 25 kappaleeseen. Lopulta vakavat alkoholiongelmat pilasivat hänen uransa. Hovi kuoli 46-vuotiaana Laukaassa.
Tällä Äänitteellä Hannu Hovi laulaa elokuvan Anastasia(1956) tunnusmusiikin. Hovia pidettiin aikanaan jopa Olavi Virran manttelinperijänä, ja tässäkin miehen upea ääni ja eläytyminen tuovat erehdyttävästi mieleen kultavuosien Olavi Virran. Surullinen tarina todellakin.


2. Casablancan yö
Sävellys: Viljo Vesterinen - Sanoitus: Anna Ala-Tuuhonen - Sovitus: Alvar Kosonen - Esitys: Henry Theel, Taito Vainio ja Viljo Vesterinen yhtyeineen - Vuosi: 1953

Viljo Vesterinen(1907 - 1961) on suomen kuuluisimpia harmonikkoja. Lisäksi hänen oma sävellystuotanto kattaa useita kymmeniä kappaleita, joista tango Casablancan yö on eräs. Henry Theel levytti kappaleen vuonna 1953 ja myöhemmin vielä 1978. Tässä versiossa Vesterisen jo edesmennyt oppilas, Taito Vainio(1935 - 2001) soittaa harmonikkaa.


3. Gigolette
Sävellys: Harry Warren - Sanoitus: Al Dubin - Suomennos: Olavi Virta - Esitys: Kirsti Hurme ja Sointu-orkesteri - Vuosi: 1948

Hollywood-elokuvien musiikki tuli meille toisinaan jälkijunassa, kuten tämä vuoden 1934(!) Moulin Rougessa soinut Boulevard of Broken Dreams -kappale osoittaa. Sanat tähän käännösiskelmään teki Olavi Virta, ja se on yksi Virran 43 sanoitustyöstä. Gigoletten lauloi näyttelijä Kirsti Hurme(1916 - 1988).


4. Kengänkoputtaja, naskalinnaputtaja
Sävellys: Rudi Revil - Sanoitus: Francis Lemarque - Suomennos: Saukki - Sovitus: Marri Viljanen - Esitys: Olavi Virta & Anna-Liisa Pyykkö sekä Triola-orkesteri - Vuosi: 1954

Alkuperäinen ranskankielinen foxtrot Le petit cordonnier kääntyi meillä tunnetun lorun mukaan kengän koputtajaksi ja naskalin naputtajaksi. Sovitus on hyvin musikaalimainen.

5. Muistan sua Elaine
Sävellys: Alvar Kosonen - Sanoitus: Matti Jurva - Esitys: Leo Adamson ja Ramblers-orkesteri johtajanaan Klaus Salmi - Vuosi: 1931

Muistan sua Elaine on suomimusiikin klassikko. Alkuperäinen Allu Kososen(1908 - 1965) ja Ramblersin esittämää jazz-kappale on ollut aina pidetty, mutta suosiossaan sen syrjäytti Pirkka-Pekka Peteliuksen tulkinta Velipuolikuu-sarjassa vuonna 1984.


6. Mambo Italiano
Sävellys & sanoitus: Bob Merrill - Suomennos: Olavi Linnus - Sovitus: Lauri Jauhiainen - Esitys: Olavi Virta ja Triola-orkesteri - Vuosi: 1955

Mambo Italiano on yhdysvaltalaisen Bob Merrillin(1921 - 1998) italialaiseen kansanlauluun perustuva hitti. Kappale oli listaykkönen Ison-Britannian singlelistoilla tammikuussa 1955. Suomeksi kappaleen levytti aluksi Henry Theel, mutta selkeästi tunnetuimman version siitä teki jälleen Olavi Virta.


7. Päijänne-valssi
Sävellys: Georg Malmstén - Sanoitus: Väinö Syvänne - Esitys: A. Aimo ja Sointu-orkesteri johtajanaan Viljo Vesterinen - Vuosi: 1944

Sota-aikana syntyi myös joukko positiivisia valsseja. Jori Malmsténin tekemä ja Aimo Anderssonin(1911 - 1963) laulama Päijänne-valssi on erittäin mukava ja sävelkulultaan kivasti omaperäinen teos.


8. Keltaruusu
Sävellys: Kansanlaulu - Sovitus & Johtaja: Harry Bergström - Sanoitus: Kullervo - Esitys: Pirkko Jaakkola ja Triola-yhtye - Vuosi: 1953

Tätä kirjoittaessani jouduin selvittämään omituista seikkaa. Nimittäin samalla nimellä on tehty kaksi melodialtaan erilaista kappaletta. Toinen on amerikkalainen 1800-luvulta peräisin oleva kansanlaulu The Yellow Rose of Texas, ja samalla Teksasin osavaltion epävirallinen osavaltio-laulu. Sen voi kuunnella esim. tältä YouTube-videolta. Suomeksi se on levytetty nimellä Preerian Keltaruusu(tai keltainen ruusu).
Oheinen Keltaruusu-kappale näyttäisi olevan taas elokuvasta The Yellow Rose Of Texas(1944), Youtuben videopätkän musiikki muistuttaa Pirkko Jaakkolan versiota huomattavasti enemmän kuin alkuperäinen kansanlaulu. Kuitenkin tekijäksi on mainittu kummankin melodian kohdalla kansanlaulu. Pelkkänä "sovituksena" ero on huomattava mielestäni. Vaikea tapaus.


9. Legioona öitä
Sävellys & sanoitus: Urho Lehtonen - Esitys: Reino Armio ja Sointu-orkesteri - Vuosi: 1938

Reino Armio(1905 - 1979) toimi luottolaulajana Sointu levy-yhtiölle, jonka alaisuudessa hän levytti 40-luvun vaihteessa yhteensä 95 kappaletta. Monet hänen levytyksistään jäivät kuitenkin nimekkäämpien esiintyjien kuten A. Aimon ja Eugen Malmsténin versioiden varjoon. Legioona öitä on yksi Armion levyttämiä Sointu-ajan foxtrotteja.


10. Tikka veitikka
Sävellys & sanoitus: George Tibbles & Ramez Idriss - Esitys: Olavi Virta ja Sointu-orkesteri johtajanaan Alvar Kosonen - Vuosi: 1949

George Tibbles(1913 - 1987) nimettiin Oscarin saajaksi vuoden 1948 teemalaulustaan The Woody Woodpecker Song. Suomeen tämä Nakke Nakuttaja-sarja ei tiettävästi ollut vielä rantautunut, sillä tuntemattoman sanoittajan toimesta kappale käännettiin nimellä Tikka veitikka. Olavi Virta hahattelee tässä Tikkana :D

keskiviikkona, marraskuuta 11, 2009

Digitaalinen transkriptointi -projekti: Sadun maa(1948) & Anitan romanssi(1962)

Olen viime päivien aikana hakenut tuntumaa erilaisin musiikinteko-ohjelmiin, kuten FL Studio. Näiden avulla pitäisi onnistua musiikin säveltäminen, sovitus ja transkriptointi. Toki, olen käyttänyt ohjelmia vasta pari päivää, joten suurin osa niiden toiminnoista on vielä tässä vaiheessa täyttä hepreaa. Uskon kuitenkin harjoittelun avulla pääseväni niiden kanssa sinuiksi ja siten pystyn aloittamaan musiikin sovittaminen. Kunnianhimoinen tavoitteeni on tehdä kappaleista aidonkuuloisia yhtye- tai orkesterisovituksia.
Olen siinä mielessä kyllä realisti, että mikäli ohjelma vaatii liikoja(ottaen huomioon, että musiikki on vapaa-ajan harrastukseni) tai sovituksista ei siltikään tule kunnollisia, en suotta masennu. Musiikkia kun riittää muutenkin ylen määrin.

Tällä hetkellä minulta ei luonnistu edes rumpukompin lisääminen tai melodian jakaminen eri soittimille. Sen sijaan pystyn muuntamaan nuotteina olevan musiikin sellaisenaan midi-muotoon ja siitä virtuaalipianolle. Tämä on sinänsä jo hieno asia, sillä nuotteina on julkaistu monia kappaleita, joita ei välttämättä ole olemassa äänitteinä ollenkaan, tai niitä ei ainakaan ole myynnissä!


(Klikkaa kuvaa suuremmaksi)

Valitsin - tottakai - ensimmäisiksi digitointiprojektini koekappaleiksi George de Godzinskyn kaksi erittäin harvinaista teosta. Kummatkin on julkaistu vuonna 1994 nuottikirjassa Sulle kauneimmat lauluni laulan. Kappaleiden digitaaliversiot vastaavat sovituksiltaan nuottikirjaa.

Ensimmäinen näistä kappaleista on letkeä swingi-fox nimeltään Sadun maa.
(Latauslinkki, 4.23Mt)

Kappale on julkaistu vain kerran Decca-savikiekolla vuonna 1948. Eero Väre esitti sen Decca-orkesterin säestämänä ja Godzinskyn johtamana. Äänitearkisto mainitsee kappaleen sanoittajaksi Martti Jäppilän, mutta kaksi muuta lähdettäni kertoo sen olevan Kerttu Mustosen(1891 - 1959).
Sanat kuuluvat seuraavasti:
Varjoisella puistotiellä astelee hän, on kevät ja kukkii maa.
Toivomielin onnellisna oottamaan jään sun milloin taas nähdä saan.


Laulujemme vienoin virsi hetken vain soi, siks unohdus sille suo.
Toisen kerran kun sen kuulet sointu on pois, ja käyt jo kuin oudon luo.
En tiedä mä ken sinä lienet, en kysyä voi, vaan satujen maahan sen vienet ken omasi ois.


Kohtalomme antoi meille illan vain tään, ja toista ei milloinkaan.
Herkin kieli rinnassain mun kylmäks niin jää jos tahdot mun karkoittaa.
Nyt keväinen ihme jos sallis mun satuni toteutuvan niin laulujemme onnen virttä täynnä on taivas maa.


Toinen kappale on vieläkin harvinaisempi Anitan romanssi(Anitas romans).
(Latauslinkki, 3.73Mt)
Tämä kaunis teos on vuodelta 1962 ja peräisin laulunäytelmästä Onnenpotku. Sanoituksesta vastasi Saukki. Ruotsinkielinen käännös oli Kai Brunilan ja Boris Güsnsteinin.
Muuta tietoa niin näytelmästä kuin itse kappaleesta minulla ei ole.
Sanat:
Jo metsän taakse päivä vaipuu ja luonto nukkuu, on tullut yö.
Vain rannan kaislat tuuleen taipuu kun usvaan hukkuu nyt saarten vyö.
Mun sydämeni täyttänyt on kaipuu, en saa mä häntä jolle sydän lyö.


Niin kauan siitä on kun uskoin että hän on ihme ihanin,
hän vannoi mulle rakkauden. Mä uskoin sen, koska rakastin.
Hän meni pois ja aika mennessään on meidät vieroittanut niin.
En kohdatessa katsonutkaan silloin silmiin lämpimiin.
Mä yksin jään ja ystäväin jo toista rakastaa!

*välisoitto*

Kun kesäyössä usvavaippa kaislikoisen rannan verhoaa,
kun sorsapari nopein siivin soutain kotiin kiiruhtaa,
mä yksin jään ja ystäväin jo toista rakastaa!

tiistaina, marraskuuta 10, 2009

Levyarvostelu: James Bond 007 - 13 Original Themes


Julkaisuvuosi: 1983 / 2009
 Levy-yhtiö: United Artists Records / Capitol
Formaatti: LP / CD


Kappalelista:
A1
Monty Norman  -
The James Bond Theme
1:45

A2
Matt Monro  -
From Russia With Love
2:32

A3
Shirley Bassey  -
Goldfinger
2:47

A4
Tom Jones  -
Thunderball
3:00

A5
Nancy Sinatra  -
You Only Live Twice
2:44

A6
Louis Armstrong  -
We Have All The Time In The World
3:12

A7
Shirley Bassey  -
Diamonds Are Forever
2:40

B1
Paul McCartney  -
Live And Let Die
3:10

B2
Lulu  -
The Man With The Golden Gun
2:35

B3
Carly Simon  -
Nobody Does It Better
3:29

B4
Shirley Bassey  -
Moonraker
3:07

B5
Sheena Easton  -
For Your Eyes Only
3:30

B6
Rita Coolidge  -
All Time High
3:07

__________________

Puhuttaessa toimintaelokuvista on mahdontonta olla mainitsematta James Bond -sarjaa. Brittien salainen agentti 007 on esiintynyt jo 22 kertaa valkokankaalla ja 23. filmi on jo tekeillä. Vaikka niin Bond kuin ympäröivä maailma on muuttunut, ei luoteja edelleenkään säästellä takaa-ajokohtauksissa. Yhtä pysyvää elokuvissa on 007:n charmikkuuteen lankeavat naiset, samoin kuin se, että paha saa aina lopussa palkkansa. Klassista.

Musiikki on ollut Bond-elokuvissa luonnollisen tärkeä elementti. Vaikkei olisi ainuttakaan salaisen agentin leffaa nähnyt, uskon teeman olevan silti tuttu.
Bond-musiikin suurmies on viisinkertainen Oscar-voittaja John Barry(s. 1933). Englantilainen säveltäjä on vastannut vuosina 1963-1987 yhteensä 11 sarjan elokuvan musiikista. Taustamusiikin lisäksi hän on tuottanut mm. single-listoillakin hyvin menestyneet teemakappaleet Goldfinger, A View to a Kill ja The Living Daylights.

Barry tunnetaan moninkertaisena Oscar-, Grammy- ja Bafta-palkinnon saajana, mutta kiintoisaa kyllä, itse Bond-sävellyksistä hän ei ole saanut kuin kaksi Golden Globe nimitystä(ilman voittoa).
Myönnän tässä yhteydessä, että en henkilökohtaisesti edes pidä Bond-elokuvien musiikkia kaksisena. Tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus puhuttaessa action-elokuvissa, joissa musiikki on yleensä erittäin vaihtelevaa riippuen kulloisesta kohtauksesta. Koska tempo on nopea ja musiikki seuraa jatkuvasti ruudun tapahtumia ja tunnetiloja, varsinaisia "kappaleita" ei toimintaelokuvissa oikeastaan tapaa. Juuri tämän vuoksi valitsin arvostelun kohteeksi - en niinkään taustamusiikin - vaan elokuvien alkuun sijoittuvat teemamusiikit.


Mielenkiintoinen seikka on myös, että itse kuuluisa "James Bond teema" ei suinkaan ole hovisäveltäjä Barryn käsialaa, vaan sen on tehnyt ensimmäisen Bond-elokuvan Dr. No(1962) säveltäjä Monty Norman(s. 1928). Asia ei ole valitettavasti näin yksiselitteinen, vaan teeman alkuperäisestä tekijästä on kiistelty Barryn ja Normanin välillä aina oikeudessa asti, viimeksi vuonna 2001. "Lopullinen" selitys on se, että Monty Norman keksi kuuluisan kitararytmin, joka soi kappaleessa. Elokuvissa soiva teema taas on John Barryn jazz-sovitus Normanin sävellykselle.
Syntytarina vaihtelee kysyttäessä eri tekijäpuolilta ja varmaa on vain se, että Monty Norman on saanut kappaleesta rojalteja vuodesta 1962 asti. Kuuluisiko tietty osa niistä Barrylle jää muiden tulkittavaksi.


James Bond 007 13 Original Themes sisältää nimensä mukaan 13 klassikkoteemaa aina ensimmäisestä Bondista vuoden 1983 Octopussy-elokuvaan. Suurimman osan sävellyksistä on tehnyt luonnollisesti John Barry. Muita tekijöitä on ex-Beatle Paul McCartney(s. 1942) single-listojen sijalle #7 kivunneella Live and Let Die -rock-kappaleella, Marvin Hamlisch(s. 1944) balladillaan Nobody Does It Better elokuvasta The Spy Who Loved Me ja Bill Conti(s. 1942) kappaleella For Your Eyes Only, jonka esittäjänä oli Sheena Easton(s. 1959).

Kunnianhimoiset musiikkiteemat ovat olleet Bond-elokuvien eräs näkyvin aspekti ja kappaleiden esittäjiksi on yleensä pyritty saamaan toinen toistaan kuumempia nimiä. 1980-2000 luvulla artistit kuten Madonna, Tina Turner, a-ha ja Duran Duran ovat sysänneet Bond-teemat aina musiikkilistojen terävimpään kärkeen. Elokuvalevitykseen aikaan radiossa ja televisiossa pyörivät hitit ovat olleet mitä parhainta promootiomateriaalia tuotantostudiolle. 
60-luvun vaikuttavimmaksi Bond-laulajaksi nousi Shirley Bassey(s. 1937). Edelleen levyttävä, nykyisin Britannian kaikkien aikojen menestynein naisartisti lauloi yhteensä kolmessa 007 elokuvassa.
Oman vaikuttavan osuutensa teemakappaleen laulajina teki myös Nancy Sinatra(s. 1940) elokuvassa You Only Live Twice(1967), maineikas ja ikinuori Tom Jones(s. 1940) sekä amerikkalainen Carly Simon(s. 1945).


Arvostelu: (Kuuntelu vaatii Spotifyn)

1. John Barry Orchestra – James Bond Theme (From "Dr. No.")
Sävellys: Monty Norman - Esitys: John Barry & Orchestra
Kuten nimikin kertoo, 'se' teema kyseessä. Sävelkulultaan melodia on yksinkertainen: H, C, C♯, C. Normanin kitararytmi "räntätätän tän täntän" hieman kaikuu taustalla. 0:41 alkaa bigband-tyylinen jazzosuus. Sävy on tummanpuhuva, hiipivä, oikein agenttimainen(vertailuna myöhemmin tehty Salainen agentti '86)
*****

2. Matt Monro – From Russia With Love
Sävellys: Lionel Bart - Esitys: Matt Monro ja John Barry & Orchestra
Lionel Bart(1930 - 1999) oli englantilainen pop- ja musikaalisäveltäjä. Silloisen suosionsa johdosta hänet valittiin teemamusiikin tekijäksi. Laulun tulkitsi Matt Monro(1930 - 1985) joka oli eräs 60-luvun maineikkampia viihdetailijoita.
Kappale on odottavainen, hidas balladi(vai bossanova?). Musiikki ei ole täysin omaperäinen, mutta sovitus on elegantti. Monron laulu muistuttaa Sinatraa jollain tapaa.
Suomettumisen johdosta Sauvo Puhtila käänsi kappaleen nimellä "Idän ja lännen tiet" ilman mainintaa Venäjästä. Laila Kinnunen levytti kappaleen 1964.
***½

3. Shirley Bassey – Goldfinger
Sävellys: John Barry - Sanat: Leslie Bricusse & Anthony Newley Esitys: Shirley Bassey ja John Barry & Orchestra
Tällä kappaleella Shirley Bassey pääsi kotimaassaan single-listan sijalle 2, ja yhdysvalloissakin sijalle 8. Levyä myytiin pelkästään USAssa yli miljoona.
Alun fanfaarit ovat huikeat. Shirleyn laulussa on yhtä paljon energiaa ja ylpeyttä kuin koko elokuvassa, joka on eräiden mielestä Bond-sarjan parhain. Melodia ja rakenne ovat kappaleella erikoiset. Säveltaso vaihtuu oudosti ja veikkaan, että harva pystyy laulamaan sen täysi puhtaasti.
*****

4. Tom Jones – Thunderball
Sävellys: John Barry - Sanat: Don Black: Tom Jones ja John Barry & Orchestra
Alun perin Shirley Basseyn piti laulaa kappale nimeltä Mr. Kiss Kiss, Bang Bang. Tuottajakaksikko Albert R. Broccoli ja Harry Saltzman eivät kuitenkaan halunneet elokuvan nimestä poikkeavaa teemakappaletta, joten Barry sävelsi Thunderballin pikaisesti.
Tom Jonesin ääni on nuorekas, mutta kyllä Tompan tunnistaa. Etenkin viimeinen 7 sekunnin huuto on vaikuttava; «Suljin silmäni ja lauloin pitkään. Kun avasin silmäni, huone kieppui».
Kappaleen hätäinen luonti näkyy ja kuuluu, eikä se vedä vertoja Goldfingerille. Bond-teeman osia toistuu aika ajoin kappaleen sisällä.
**½

5. Nancy Sinatra – You Only Live Twice
Sävellys: John Barry - Sanat: Leslie Bricusse & Anthony Newley - Esitys: Nancy Sinatra ja John Barry & Orchestra
Moni yhdistää alun uskomattoman euforiset jouset Robbie Williamsin kappaleeseen Millenium, jossa itse asiassa käytetään täsmälleen samoja Barryn nuotteja. Voin sanoa, että tämä jousimelodia on Barryn suurin innovaatio Bond-musiikissa.
Muuten kappale on kaunis rock-balladi. Frank Sinatran(1915 - 1998) tytär Nancy tarjoaa sentimentaalista tulkintaa, jollaista uhmakas Shirley Bassey ei välttämättä olisi onnistunut luoda. Kappale sijoittu listoilla sijalle #44.
****

6. Louis Armstrong – We Have All The Time In The World
Sävellys: John Barry - Sanat: Hal David - Esitys: Louis Armstrong ja John Barry & Orchestra
Jazzin legenda Louis Armstrong antoi kähisevän äänensä vuoden 1969 Bondiin, On Her Majesty's Secret Service. Elokuvan alussa ei poikkeuksellisesti soinut laulua, ja usein virheellisesti tätä kappaletta luullaan avausteemaksi.
Musiikki ei yllä Barryn parhaimmistoon. Kappaleessa on onneksi haikeutta, joten tunnelma pelastaa muuten vaisun laulun.
Kiintoisan sivuseikka on, että kyseessä oli Armstrongin viimeinen äänitys ennen kuolemaa.
***

7.  Shirley Bassey – Diamonds Are Forever
Sävellys: John Barry - Sanat: Don Black - Esitys: Shirley Bassey ja John Barry & Orchestra
Shirley Bassey sai virallisesti toisen Bond-keikkansa esittäessään tämän balladin Sean Conneryn viimeisessä 007-esiintymisessä vuonna 1971. Tuottaja Harry Saltzman ei ollut hyväksyä kappaletta elokuvaan sen sisältämien seksuaalisten viittausten takia. Kerrotaan myös, että Barry käski Basseytä kuvitella laulavansa peniksestä.
Barryn hiteistä laulu kilpailee You Only Live Twicen kanssa. Sanat ovat toistavia, mutta näin helposti päähän jääviä. Melodia on myös yksinkertainen(verrattuna esim. Goldfingeriin). Kappaleessa ei tosin mitään suurta heikkoutta ole.
****

8. Paul McCartney – Live And Let Die
Sävellys & sanat: Paul & Linda McCartney - Esitys: Paul McCartney & Wings
Live and Let Die(1973) oli sikäli merkittävä käännekohta James Bond-sarjassa, koska ensinnäkin se oli ensimmäinen Roger Mooren tähdittämä Bond, ja toisekseen ensimmäinen, johon John Barrylla ei ollut osaa tai arpaa. Soundtrackista vastasi "viides beatle" eli Sir George Martin(s. 1926). Yhteistyöhön liittyi toinenkin beatle, Paul McCartney, joka tuotti yhdessä silloisen bändinsä Wingsin kanssa rokkaavan alkutunnarin. Sovituksesta vastasi Martin. Kappale oli todellinen menestys, ja se piti singlelistojen toistasijaa kolmen viikon ajan.
Rakenne on kaksijakoinen: Alku on hidas ja lempeä, kunnes 0:46 kohdassa tempo vaihtuu ja hyvin muistettavat kitarariffit saavat kappaleen "räjähtämään". 1:48 vauhti muuttuu takaisin säyseäksi, ennen lopun hurjistusta.
****½

9. Lulu – The Man With The Golden Gun

Sävellys: John Barry - Sanat: Don Black - Esitys: Lulu ja John Barry & Orchestra
John Barry palasi yhden elokuvan sapatiltaan otsikon nimiseen vuoden 1974 Bond-elokuvaan. Tunnusmelodian esitti laulajana, euroviisuvoittajana, mallina ja näyttelijänä tunnettu Lulu(s. 1948). Barry itse pitää kappalettaan heikoimpana tuotoksenaan: «Inhoan sitä eniten». Lyriikoita pidetään myös rivoimpana kaikista Bond-tunnareista.
Yhdyn Barryn näkemykseen. Kappale on heikko, sanoisin jopa surkea. Siinä ei tunnut olevaan mitään mieltä, mitään motiivia joka määrittäisi sen tarkoituksen. Epämääräistä kakofoniaa koko laulu.
*

10. Carly Simon – Nobody Does It Better
Sävellys: Marvin Hamlisch - Sanat: Carole Bayer Sager - Esitys: Carly Simon

Musiikin monipalkittu säveltäjä Marvin Hamlisch palkattiin tuuraamaan Barrya elokuvassa The Spy Who Loved Me(1977) hänen ollessaan estynyt työskentelemään Isossa-Britanniassa verotuksen takia.
Carly Simon lauloi tämän rockballadin ja se menestyi varsin hyvin ollen USAn singlelistojen kakkonen kolmen viikon ajan ja saaden ehdokkuuteen Oscariin parhaimpana elokuvalauluna.
Itse en välttämättä ylistäisi kappaletta niin suuresti. Onhan se OK ja varmasti listakamaa, mutta omaperäisyyttä olisi saanut olla enemmän.
Jostain syystä Simonin lauluääni kuulostaa ajoittain miehiseltä(tai Michael Jacksonilta) korvaani.
***

11. Shirley Bassey – Moonraker
Sävellys: John Barry - Sanat: Hal David - Esitys: Shirley Bassey ja John Barry & Orchestra
John Barry ja Shirley Bessey olivat jälleen yhdessä tekemässä uuteen James Bondiin alkutunnaria. Näin ei tosin aluksi pitänyt käydä, vaan lauluosuutta suunniteltiin mm. Kate Bushille ja itse Frank Sinatralle. Kun Johnny Mathis(s. 1935) vielä luopui tyytymättömyyttään projektista, annettiin rooli Basseylle vain viikkoja ennen elokuvan julkaisua. Laulaja itse ei tuntentut kappaletta "omakseen" ja se epäonnistuikin saavuttamaan listasijoituksia.
Moonraker lyö selvästi mahdottoman The Man With The Golden Gunin, mutta on kokonaiskuvaltaan väsynyt. Basseyn äänessä toki riittää voimaa, mutta kun musiikki on vaisua, ei mikään rääkyminen auta.
**

12. Sheena Easton – For Your Eyes Only

Sävellys: Bill Conti - Sanat: Mick Leeson - Esitys: Sheena Easton

Blondie-yhtye yritti saada kappaleensa 12. James Bond -elokuvaan, mutta tuotantotiimi päättikin säilyttää nimen ja vaihtaa sen Bill Contin balladiin. Italian-amerikkalainen Conti tuurasi tässä Barrya, joka jälleen verouudistuksen takia oli estynyt työskentelemään Britanniassa. Uudeksi esiintyjäksi valittiin Sheena Easton, joka äskettäin oli noussut maailmanmaineeseen kappaleellaan Morning Train.

Kappale oli iso hitti ja saavutti maailmanlaajuisesti hyviä listasijoituksia, muun muassa Billboardilla sijan #4. Easton tekee myös historiaa ollessaan ensimmäinen artisti, joka pääsi mukaan kuviin teeman aikana.
En taaskaan jaa näkymystä musiikkilistojen kanssa. Minusta kappale on pliisu ja erittäin huonosti toimintaleffaan sopiva. Kappaleen menestys todennäköisesti kertoo vain 80-luvulla musiikkimausta kuin sen todellisesta "hyvyydestä".
**½

13. Rita Coolidge – All Time High
Sävellys: John Barry - Sanat: Tim Rice - Esitys: Shirley Bassey ja John Barry & Orchestra
Octopussyn teema oli nyt toisen kerran muun niminen kuin elokuvan nimi. Seuraavan kerran näin tehtiin vasta Casino Royalessa vuonna 2006.
John Barry palasi jälleen Bond-säveltäjäksi, ja teeman laulajaksi valittiin Mari Wilsonin huonon Yhdysvaltojen markkina-arvon jälkeen Rita Coolidge(s. 1945). Listalla All Time High saavuttin sijan #36, mutta Adult Contemporary -genren listoilla se oli ykkösenä 4 viikkoa.
Kappale on tyyliltään hyvin erilainen verrattuna muihin Barryn sävellyksiin. Toisaalta 60-luvulta oli tultu jo vuoteen 1983 ja Goldfingerin tapainen mahtipontisuus oli täysin pois muodista. Allekirjoittaneeseen tämän tyylinen musikaalinen latteus ei uppoa. Jännyys puuttuu, ja se ei ole suvaittava asia puhuttaessa sentään James Bondista.



Tuomio:
James Bond 007 13 Original Themes kokoaa yhteen Bond teemat sarjan 13. ensimmäisestä elokuvasta. Mukaan mahtuu suuria klassikoita ja valitettavasti yhtä suuria floppeja. Laadussa näkyy heikkenemistä mentäessä ajassa eteenpäin, mikä toisaalta kertoo myös ajan musiikkityylien muuttumisesta.
Kaiken kaikkiaan Bond-teemat ovat oivat ilmiö, ja perintö jatkuu edelleen uusissa leffoissa. Keskiarvona annan levylle vahvan kelvollisen.

***

Suosituimmat artikkelit