lauantaina, helmikuuta 13, 2010

Artikkeli: Musiikki Looney Tunes ja Merrie Melodies animaatioissa

Väitän, että jokainen meistä on jossain vaiheessa lapsuuttaan katsellut Warner Brothersin klassisia piirretyitä 1930-1950 -luvuilta. Uskon, että Väiski Vemmelsääri, Repe Sorsa, Putte Possu ja Kelju K. Kojootti ovat kaikkien tuntemia hahmoja.
Looney Tunes -logo

Mutta sitä kaikki ei tiedä, että nämä piirretyt eivät suinkaan olleet alunperin tarkoitettu lapsille, vaan aikuisille! Vasta hiljattain kattavien DVD-julkaisujen ja animaatioaiheisten Internet-yhteisöjen johdosta tämä niin kutsuttu "animaation kultakausi" on saanut aikuiselta väestöltä sen ansaitsemaa arvostusta. Totta, näin vanhemmiten lapsuuden piirretyitä osaa arvostaa aivan uudella tavalla. Ihailu kohdistuu juonen lisäksi nyt ohjaustyöhön, animaatioon, taustamaalauksiin ja - kyllä vain - musiikkiin ja ääneen.

Kontrasti on huikea verrattaessa nykyajan lasten aamupiirrettyjä aivan 1920-luvun karkeisiin mustavalkoisiin lyhytanimaatioihin. Fakta vain on, että nämä 80-vuotta vanhat teokset ovat platinaa tämän päivän roskatuotantoon verrattuna. Pelkistä oheistuotteiden-kiilto-silmissä tuotetuista ja lasten mieliä vahingoittavista piirretyistä saisi oman pitkän artikkelinsa, mutta Tahtipuikko ei ole edelleenkään animaatioblogi.

  Voiko piirretty vajota tätä alemmaksi?

Puhuttaessa musiikista, sen rooli nykyisissä piirretyissä on ristiriitainen. Toisaalta modernit syntetisaattorit mahdollistavat vaikuttavan elokuvamaisen musiikin käytön, mutta ne ovat silti yhtä kaikki sieluttomia. Toisekseen esimerkiksi 1930-luvulla musiikki oli usein piirrettyjen pääelementti ja sen kulku määritteli ruudun tapahtumia. Parhaana esimerkkinä toimii Disneyn Silly Symphonies -sarja, jonka tarinat etenivät usein ilman dialogia. Sitä ei tarvittu, sillä kuva ja musiikki toimivat niin saumattomasti yhdessä:

The Busy Beavers (1931)
Musiikki: Frank Churchill



Maineikkain piirrettyjen säveltäjä on ilman muuta Carl W. Stalling (1891 - 1972), joka kirjoitti musiikin yli 600 Warner Brosin animaatioon.
Stalling oppi soittamaan pianoa nuorena ja vain 17 vuoden vanhana aloitti työt teatteriurkurina. Kansas Cityn Isis Teatterissa hänellä oli myös oma orkesterinsa, joka säesti mykkäfilmejä. Näinä vuosina Stalling oppi musiikin improvisoinnin elävälle kuvalle. Sen vuoksi hän ei kokenut myöhemmin vaikeuksia säveltää jälleen uutta ja uuttaa materiaalia piirrettyihin.
«Kuvittelin vain soittavani teatterissa piirretyille improvisoiden, ja työ helpottui», Stalling puhui sävellystekniikastaan 1969.

Carl Stalling (19??)

Ennen siirtymistään Warner Brosille Stalling toimi jonkin aikaa Walt Disneyn alaisena. Kun äänifilmit alkoivat yleistyä Steamboat Willien jälkeen 1928, oli Disneyllä avoin paikka studion musiikinjohtajalle. Stalling oli yhteydessä Waltiin ja hän antoikin Stallingille tehtävän säveltää musiikin jo aiemmin julkaistuihin Mikki Hiiri -mykkäfilmeihin Plane Crazy ja Gallopin' Gaucho.

Walt ja Stalling keskustelivat tuolloin keinoista hyödyntää vallankumouksellista äänen tuloa elokuviin. Syntyi idea Hassunkurisista Sinfonioista, jotka olisivat niin hyvää harjoitusta Disneyn animaattoreille kuin mukavaa viihdettä elokuvissa kävijöille.
Ensimmäinen Silly Symphonies -sarjan piirretty oli The Skeleton Dance. Animaattorina toimi Ub Iwerks (1901 - 1971) ja musiikista vastasi Stalling.

Stalling jatkoi Disneyllä  vuoteen 1932 asti. Viimeinen työ oli Oscar-voittaja "Kolmen pienin porsaan" musiikin sovitus. Veli Pontevan soittaessa pianoa kuulemme oikeasta Carlin pianonsoittoa!
Stallingin ohella Walt ja Roy Disney menettivät Ub Iwerksin, joka perusti oman studionsa. Stalling ryhtyi tekemään musiikkeja Iwerksille, ja seurasi häntä edelleen, kun tulevan Warner Brosin animaatiostudion johtaja Leon Schlesinger palkkasi Iwerksin.
Näin Stalling löysi itsensä säveltämästä musiikkia Looney Tunes ja Merrie Melodies -piirretyihin. Tätä työtä hän jatkoi aina eläkkeelle siirtymiseensä asti vuoteen 1958.


Työskentely piirrosstudiolla oli kiivasta. Kuukaudessa tuotettiin noin 4 piirrettyä ja ne kaikki vaativat oman musiikkiraitansa. Stalling itse sävelsi melodian, toisin sanoen rungon musiikille, jonka Milt Franklyn sovitti sitten orkesterille. Toimivan aikataulun tähden uusi soundtrack valmistui reilussa viikossa. Warnerin studiolla oli 50 päinen orkesteri verrattuna Disneyn 8-10 hengen kokoonpanoon 30-luvun vaihteessa. Orkesterin muusikot olivat hyvin motivoituneita ja yhden 6-minuuttisen piirretyn äänitykseen kului aikaa noin 3 tuntia.

Karikatyyri Stallingista

Itse sävellysprosessi oli monimutkainen ja kaltaiselleni maallikolle sen ymmärtäminen tuottaa vaikeuksia.

Ensinnäkin riippui piirretystä, kumpi valmistui ensin: musiikki vai animaatio? Toisinaan animaattoreiden oli helpompi piirtää valmiin ääniraidan perusteella, toisinaan taas sävellystä hiottiin jälkikäteen.

Yleensä kumpikin, sävellystyö ja animaatio, tapahtuivat yhtä aikaa. Prosessin synkronointi valmiiksi animaatioksi vaati huolellista työtä. Tätä varten oikeaan ajoittamiseen käytettiin ns. exposure sheet -kaavioita, jotka oli hajotettu 1/24 sekunnin frameihin. Kaaviosta muusikko, animaattori tai ohjaaja näki, miten piirretty eteni.
Jos alla olevasta kaaviosta ymmärtää kaiken, kannattaa suunnata animaatioalalle ;)

Edellisen lisäksi käytettiin bar sheet -kaavioita, jotka antoivat esimerkiksi ohjaajalle laajemman käsityksen filmin etenemisestä:

Stalling käytti ajoitukseen itse kehittämäänsä (näin ainakin väitetään) tikitystekniikka, jossa metronomin lailla tietynlainen tikitys vastasi aina kulloinkin valittua frame-määrää, esim 8, 12 tai 16. Koska esim. 12 framea tarkoitti puolta sekuntia, tämän yksinkertaisen mutta vaikeasti ymmärrettävän tekniikan avulla hän pystyi ajoittamaan musiikkiosuudet oikein mittaisiksi soittajilleen.

Stallingin kykyihin luotettiin Warner Brosin studiolla ja hänellä oli lähes rajoittamaton vapaus päättää musiikista. Poikkeuksena oli selvät oikeita musiikkikappaleita sisältävät kohtaukset. Disneyllä oli vaikeuksia hankki oikeuksia populaarimusiikin käyttöön, mutta Warnerilla tämän kaltaisia lisensointiongelmia ei juuri ollut. Niinpä Väiski Vemmelsääri ynnä muissa piirretyissä kuullaan usein pätkiä esim. jazz-sävellyksistä.

Stalling sävellystyössään


Kuten aiemmin mainitsin, säveltäjä tuotti melodian ja sovittaja sovitti sen orkesterille. Audioraitaan lisättiin vielä äänitehosteet ja dialogi.
Kuvan säveltäjän työstä saa tästä vuoden 1933 Warner Bros. animaation Shuffle Off to Buffalo nuoteista. Vertaamalla sitä YouTuben videoon (kohta 0:19), musiikkia voi seurata nuotti nuotilta. Paperilla on nähtävästi kirjattu myös frame-määrät, klikit, äänitehosteet, kuvan tapahtumat ja dialogi.
Musiikki on Stallingin edeltäjän, Frank Marsalesin käsialaa:




Kun kaikki on valmista, voidaan tarkastella lopputulosta.
Minulla on muutama soundtrack Looney Tunes -animaatioista ilman dialogia. Tarjoankin teille mahdollisuuden seurata vuoden 1952 piirrettyä Rabbit's Kin, kun samalla kuuntelette pelkkää musiikkia ja tehosteita. Näin ymmärtää parhaiten musiikin johdattelevan merkityksen ruudun tapahtumille.

Voi olla hieman hankalaa ajoittaa video ja äänitiedosto samalle hetkelle, mutta jos laittaa videon pyörimään ja sen jälkeen ajoittaa äänen kuuntelun oikeaan kohtaan. Joka tapauksessa paljon helpompaa kuin Stallingin työ ;)



Stallingin musiikissa kuulee selviä teemoja. Tässä muutamia havaintoja musiikin ja äänitehosteiden käytöstä. Sulussa olevat luvut kertova ajanhetken YouTube-videolla.
  • Pikkupupu Shortyn vipellys ilmentyy nopeana huilukuviona (0:34).
  • Shortyn pudotessa koloon (0:42) kuullaan auton jarrutusääni (kamera pysäyttää panoroinnin) ja pianon glissando (varsinainen putoaminen).
  • Pete Puuman antaessa Väiskille Havannalaisen sikarin (2:43), kuullaan latinolaista musiikkia.
  • Vuoden 1884 laulu While Strolling Through the Park One Day soi Shortyn hypellessä tiellä (5:36).

Yllä oleva piirretty ei ole kaikkein runsaiten musiikkia hyväksi käyttävä esimerkki, mutta se oli YouTube-videoista parhaiten synkronisoitavissa musiikkitiedoston kanssa.


Carl W. Stallingin tuotantoa on julkaistu 1990-luvulla kahden CD:n verran ja ne ovat kuunneltavissa Spotifysta:

Levyillä on mukana alkuperäisiä äänitteitä nauhoitussessioista, joissa kuulemme Stallingin ohjeistusta muusikoilla. Kyseessä on kulttuurihistoriallisesti hieno ja ainutlaatuinen julkaisu, ja esimerkiksi Disneyn lyhytpiirrettyistä koottu vastaava julkaisu puuttuu.

Pop- ja rock-musiikkiin tottuneille tämänkaltaisen epämääräisen musiikin kuuntelu voi tuntua erittäin hämmentävältä. Kuunteluasenteen pitääkin olla avoin ja kuuntelussa pitää tarkkailla sitä musiikin monimuotoisuutta ja instrumenttien tehokasta käyttöä, jota etenkin nopeasti vaihtuvissa kohtauksissa tulee vastaan.
Viimeisenä on hyvä muistaa, että vastaavaa musiikkia ei nykypiirretyissä enää kuule...

Ei kommentteja:

Suosituimmat artikkelit