sunnuntaina, helmikuuta 21, 2010

Kovera puoli: The Girl from Ipanema

Bossa novaa seesteisempää musiikkia saa hakea. Se sopii siis erinomaisesti mielen tyynnytykseen; Latinotahtien myötä harmit haihtuvat ja mieli rentoutuu.
Antonio Carlos Jobimin (1927 - 1994) vuonna 1962 säveltämä Ipaneman tyttö on bossa novan ehdottomia klassikkoja. Jobim sai inspiraation sävelmälle Rio de Janeiron Ipaneman-kaupunginosassa sijatisevassa baarissa, jonka ohitse nykyään mallina toimiva Helô Pinheiro (s. 1943) usein kulki. Kappaleen alkuperäinen otsikko olikin Menina que Passa (suom. "Tyttö joka kulkee ohitse").
The Girl from Ipanema nousi maailman maineeseen muutama vuosi sen ensilevytyksestä, ja sen myötä eri artistien tulkintoja löytyy lukematon määrä. Sävellys on myös muzak/hissimusiikin eräitä kliseitä sen humoristisen käytön elokuvan The Blues Brothers (1980) toimintakohtauksen aikana.
Erikoisen kappaleen tekee siinä, että usein naisartistin esittäessä laulun nimi on Ipaneman poika.


Säveltäjä Jobim työssään tod.näk. vuonna 1960



Pery Ribeiro - Garota de Ipanema
Ensimmäisen levytyksen vuonna 1962 teki laulaja/säveltäjä Pery Ribeiro (s.1937), joka on täysin tuntematon nimi emämaan Brasilian ulkopuolella. Laulu on luonnollisesti portugaliksi ja sen sanoituksesta vastasi brasilialaisen musiikin ikoni, runoilija, säveltäjä ja diplomaatti Vinicius de Moraes (1913 - 1980). 
Ensilevytys tekee tehtävänsä. Jousisovitus on paikoin yllättävän onnistunut.

***½


Cover #1 - Astrud Gilberto
Versio, joka oli maailmanlaajuinen hitti yltäen muun muassa Billboardin listoilla sijalle #5.
Kappaleen kokoonpano on täydellinen: Jobim itse soittaa pianoa, Stan Getz (s. 1927 - 1991) tenorisaksofonia, Tommy Williams kontrabassoa ja rummuissa fiilistelee Milton Banana. Laulajana Astrud Gilberto ja João Gilberto (s. 1931), joka myös vastaa kitaraosuuksista.
Kappaleessa lauletaan sekaisin portugaliksi ja englanniksi. Jälkimmäiset sanat ovat Norman Gimbelin käsialaa.

*****
Gilberto elokuvassa Get Yourself a College Girl (1964)


Cover #2 - Vince Guaraldi Trio
Olen tässä blogissa jo aiemmin hehkuttanut Vince Guaraldi Trion musiikkia. Vuonna 1964 Guaraldi lyöttäytyi yhteen brasilialaisen kitaristin Bola Seten (1923 - 1987) kanssa ja tuloksena oli "From all sides" - täysi albumillinen brasilialaismusiikkia.
Tämäkin tulkinta edustaa tuttua Guaraldia ja on toteutukseltaan hyvin lähellä edellistä Gilberton versiota.

*****

Cover #3 - Henry Mancini
Italialaista syntyperää oleva Henry Mancini (1924 - 1994) tunnetaan parhaiten musiikistaan Vaaleanpunainen pantteri -elokuvasarjassa. Tämä kappale on peräisin hänen albumistaan Dear Heart and Other Songs about Love vuodelta 1965.
Laulun esittää englanniksi kuoro ja orkesteria johtaa tottakai Mancini itse. Kuoroesitys on hienosti sovitettu, mutta Ipaneman tytön kaltainen intiimi laulu sopii mieluummin esitettäväksi soolona.

***
Albumin taidetta

Cover #4 - Frank Sinatra
Frank Sinatra teki vuonna 1967 yhteistyötä Jobimin kanssa. Albumi Francis Albert Sinatra & Antonio Carlos Jobim oli ehdolla aina Grammy-palkinnon saajaksi. Sinatra ja Jobim lauloivat säkeistöt vuorotellen englanniksi ja portugaliksi. Jobim soitti lisäksi tuttuun tyyliin kitaraa ja pianoa. Orkesterisovituksista vastasi Claus Ogerman (s. 1930).
Eri mantereita edustavan viihdemusiikin suurjättiläisten yhteislaululle ei voi antaa liikaa tähtiä.

****½

Cover #5 - Karaoke - Ameritz
Pyrin aina ottamaan mukaan artikkelisarjaan yhden karaoke-version kappaleesta. Olen myös huomannut, että joka ainoa kerta ne ovat todella hirveitä toteutukseltaan. Tosin hirveää on usein myös niiden päälle vedetty karaoke, joten kokonaisuus täsmää.
Ensimmäiset 35 sekuntia ovat olevinaan introa, vai? Syntetisoidut rytmisoittimet (Hi-hat) ovat liian diskanttiset, tahditus ontuu, laulumelodia puuttuu kokonaan. Lohdutuksen sanana firmalle: on tätä huonompiakin karaoke-raitoja nähty.



Cover #6 - Laila Kinnunen
Laila Kinnusen (s. 1939 - 2000) levytysura kattoi monta bossa novaa; Häntä voidaankin pitää Suomen astrudgilbertona. Bossa novan tyyli osattiin vangita pohjolassa todella autenttisesti. Sovituksesta saadaan kiittää UMOn taiteellista johtajaa Esko Linnavallia (1941 - 1991) ja hänen yhtyettään. Suomenkielinen sanoitus on Kari Tuomisaaren.

****½
Laila Kinnunen


Cover #7 - 101 Strings Orchestra
Viihdeorkesterin 101 Strings historia ulottuu vuoteen 1957, kun Hampurin radio-orkesteri hankittiin soittamaan sen ajan viihdehittejä. Sittemmin orkesteri koostui 124 jousisoittajasta, kaikki miehiä (poislukien harpisti). Kokoonpano tuotti yli 100 albumia, joista Down Drury Lane to Memory Lane vietti Ison-Britannian listakärjessä 5 viikkoa.
Orkesterin toiminta oli pitkälle anonyymia, eikä minulla ole esimerkiksi tietoa tämän instrumentaalicoverin sovittajasta tai äänitysvuodesta.
Sovitus on uhkea ja vaikuttava. Himpun verran rokkimainen. Pelkkien jousien lisäksi kuullaan mm. rumpukomppia, sähkökitaraa ja vaskisoittimia.

****


Cover #8 - Eartha Kitt
Laulaja, näyttelijä ja kabaree-esiintyjä Eartha Kitt (1927 - 2008) nukkui pois vasta hiljattain.
Hän levytti 1965 tulkintansa Ipaneman tytöstä Tony Osbornen orkesterin säestyksellä.
Kittin persoonallinen tyyli on paikoin hassunkurinen. Tietyt säkeiden sanat hän lausuu matalalla äänellä ja hönkäilyä hän korostaa ylitsepursuavasti. Versio poikkeaa täten muista kandidaateista.

***
Eartha Kitt kissanaisena televisiosarjassa Batman (1960)

Ei kommentteja:

Suosituimmat artikkelit