sunnuntaina, helmikuuta 07, 2010

Levyarvostelu: Stevie Wonder - Talking Book (1972)

Julkaisupäivä: 28. lokakuuta 1972
Levy-yhtiö: Tamla
Genre: Soul/Funk
Formaatti: LP


Tekijät:
Tuottaja, äänitekniikka - Malcolm Cecil
Tuottaja, äänitekniikka, valokuvaus - Robert Margouleff
Masterointi - George Marino
Äänitys - Austin Godsey , Joan De Cola
Laulut, musiikki, tuottaja, syntetisaattori - Stevie Wonder


Kappaleet:
A-puoli
You Are The Sunshine Of My Life 2:56
Maybe Your Baby 6:47
You And I 4:35
Tuesday Heartbreak 3:00
You've Got It Bad Girl 4:54

B-puoli
Superstition 4:24
Big Brother 3:31
Blame It On The Sun 3:24
Lookin For Another Pure Love 4:49
I Believe (When I Fall In Love It Will Be Forever) 4:48

________________________

Sokea soulin nero Stevie Wonder (s. 1950) on ollut mukana musiikkibisneksessä jo pian 50-vuotta; Siitä lähtien kun Motown löysi Detroitista lahjakkaan 11-vuotiaan Stevland Morrisin, ja teki hänen kanssaan levysopimuksen. Debyyttialbumillaan 'Little Stevie Wonder' laulaa sekä soittaa huuliharppua ja bongoja. Niin albumi kuin single Fingertips (1963) olivat Yhdysvalloissa listaykkösenä.

"Little Stevie Wonder"

Toisin kuin muiden lapsiartistien kohdalla, joiden ura tyssäsi suoriltaan alkumenestyksen jälkeen, Wonderin onnistui vakiinnuttaa paikkansa soulin muusikkorintamalla. Seuraavaa listaykköstä saatiin kuitenkin odotella täysi vuosikymmen.

1972 julkaistu 14. Wonderin albumi Music of My Mind oli alkusoittoa tulevalle nelivuotiskaudelle, jota nykyisin kutsutaan miehen uran "klassisena vaiheena". 5 albumia - 5 listaykköstä. Ei huono?

7 kuukautta edeltävän albumin jälkeen julkaistu Talking Book oli suuri menestys ja erityisen merkittävän siitä teki sananmukaisesti supersuositut kappaleet Superstition ja You Are the Sunshine of My Life.

Superstition/You've Got It Bad Girl -single

Albumin musiikki oli alusta loppuun Stevie Wonderin omaa käsialaa ja apua sanoituksissa antoivat vain hänen vaimonsa ja kälynsä.
Tyylillisesti kappaleet edustavat harkittua ja tunnelmaltaan rikasta R&B funkia. Syntetisaattori ja sähköpiano kuuluvat olennaisesti Wonderin tunnusomaiseen soundiin. Vierailevien soittajien kaarti on myös vaikuttava.
Albumi voitti 3 Grammy-palkintoa ja se on äänestetty vuonna 2003 kaikkien aikojen 90. parhaaksi levyksi.


Arvostelu:

1. You Are The Sunshine Of My Life
Sävellys, sanoitus ja esitys: Stevie Wonder
Tästä maaliskuussa 1973 julkaistusta singlestä tuli Stevie Wonderin uran kolmas numero uno.
Pidän kappaleesta sen erikoisen, jollain tapaa atonaalisen sävelrakenteen vuoksi., joka kihelmöi kivasti musiikkihermoa. Etenkin intron nousevat nuotit ovat nerokkaat.
Jos jotain huonoa pitää sanoa, niin en ole koskaan lämmennyt Wonderin lauluäänelle täysin. Se on aavistuksen heikko.
Kappaleen on coveroinut lukuisat eri artistit (spotify löytää 203 versiota), mukaan lukien legendat Ella Fitzgerald, Perry Como ja Frank Sinatra vanhoilla päivillään.
*****


2. Maybe Your Baby
Sävellys, sanoitus ja esitys: Stevie Wonder
Huippubiisistä siirrytään sangen vaatimattomampaan muottiin. Kappale kaatuu toistettavuuteen ja olemattomaan, parin bassonuotin varassa roikkuvaan melodiaan. Ote on raskas. Tahti hidas. Kappale pitkä kuin nälkävuosi.
Faktana muuten, että kitaraosuudesta vastaa Ghostbustersien teemasta tuttu Ray Parker Jr. (s. 1954). Eipä se mitään vaikuta.
**


3. You and I (We Can Conquer the World)
Sävellys, sanoitus ja esitys: Stevie Wonder
Rakkauslaulu, joka häviää 3-0 albumin ykkösraidalle. Ei sentään 6-0, koska yrityksen aistii ja tunnelma toimii. Kaunis pianoteos. Wonder selvästi emotionaalisesti mukana soitannossa. Syntetisaattori sopii joukkoon.
Kappaleesta oppii pitämään useammalla kuuntelulla.

***½

4. Tuesday Heartbreak
Sävellys, sanoitus ja esitys: Stevie Wonder
Funki on napsakka ja melodia optimistinen. Se "jokin" puuttuu, että voitaisiin puhua erikoishyvästä kappaleesta. Tasavarma - yllättämätön - raita taatusti kyseessä.
Saksofonisti David Sanborn tekee taustasoittajan virkaa kappaleessa.
***

5. You've Got It Bad Girl
Sävellys ja esitys: Stevie Wonder - Sanoitus: Yvonne Wright
Syntetisaattorin käyttö on alussa niin vahva, että samanlaista kuulee lähinnä vanhoissa videopeleissä. Mutta tuo sama groovahtava pehmeä soundi on erityisen miellyttävä korvalle; Sitä oikein haluaa kuunnella!
Kappale itsessään on aika sekamelskainen, eikä sisällä mairittelevan selkeää melodiaa. Fiilistely on kuitenkin mahtavaa.
***

6. Superstition
Sävellys, sanoitus ja esitys: Stevie Wonder
Levyn ehdoton ykköshitti. Äänestetty vuonna 2004 kaikkien aikojen 74. parhaaksi kappaleeksi. Liian vaatimatonta? Tiedä häntä.
Kappaleen suosion keskeinen syy on äärimmäisen omaperäiset klavinettiriffit. Alun rumpukomppiin yhtyvät Wonderin soittamat riffit saavat kuulijan pakosti hytkymään tahdissa. Millään muulla ei ole tämän jälkeen väliä.
Tiivistettynä: Yksinkertaisesti nerokasta!
*****

7. Big Brother
Sävellys, sanoitus ja esitys: Stevie Wonder
Kappaletta pidetään Wonderin ensimmäisenä politiikkaa kritisoivana lauluna. Harmi, että musiikin osalta se on levyn tylsimmästä päästä. Huuliharppu tekee paluun muusikon instrumenttivalikoimaan, ehkä tarkoituksena luoda maanläheisempi tunnelma. Meh, nojaa.

8. Blame It on the Sun
Sävellys ja esitys: Stevie Wonder - Sanoitus: Syreeta Wright
Rauhallisempi balladi, joka kärsii omaperäisyyden puutteesta. Toisin sanoen sorrutaan tylsyyteen, vaikka mitään suurempaa vikaa koko kappaleessa ei ole. Levyn täytteenä mukiinmenevä. Mutta joku toinen juokoon sen sieltä.

**

9. Lookin' for Another Pure Love
Sävellys ja esitys: Stevie Wonder - Sanoitus: Syreeta Wright
Alku lähes kopio You Are the Sunshine of My Life -kappaleesta. Hämäävän sama rytmi ja rakenne. Kunhan edetään, huomataan, että eri kappale on selkeästi kyseessä. Samalla huomataan heikkoudet. Rakenne on epäselvä. Erikoisia sävellajimuutoksia, mutta that's that. Lähes 5 minuuttia ilman juonta ja pointtia.
Ei auta, vaikka vierailevina soittajina ovat Jeff Beck (s. 1944) ja Buzzy Feton.
**


10. I Believe (When I Fall in Love It Will Be Forever)
Sävellys ja esitys: Stevie Wonder - Sanoitus: Yvonne Wright
Albumi päättyy (valitettavasti) hitaaseen lauluun. Rakenne on kaksijakoinen - oikeastaan kolmijakoinen: välillä runsaasti säestetty ja välillä enemmän soolomainen. Lopussa ainakin 5 ääntä (kaikki Wonderia) laulaa päällekkäin ja Superstitionin klavinettigroovea saadaan kuulla hetki.
Yhtenäisyyspuuttuu ja kakofonia ärsyttää (valitettavasti).
**

Tuomio:
Myönnän etten ole koskaan aiemmin kuunnellut tätä levyä läpi, toisin kuin esimerkiksi mitä tahansa albumia ABBAn tuotannosta. Mutta kiitos Spotifyn on mahdollista kuunnella myös ennen kuuntelemattomia albumeja (mainos mainos).
Wonderin levyllä on pari klassikoksi luettavaa hittiä. Se ei riitä nostamaan albumin arvosanaa kovin korkealle, sillä puolet levyn sisällöstä on ikävä kyllä keskinkertaista tai peräti heikkoa. Albumihan ylsi aikoinaan vain sijalle #3 listoilla, joka ehkä heijasti levyn epäsuhtaista laadun jakautumista.
Kuitenkin ihan mielellään tämän kuuntelee läpi - toistekin. Etenkin, jos diggaa soulista funkista.
***

Ei kommentteja:

Suosituimmat artikkelit