tiistaina, maaliskuuta 02, 2010

Soundtrack-arvostelu: Jerry Goldsmith - Magic (1978)

Julkaisu: Huhtikuu 2003
Levy-yhtiö: Varèse Sarabande 
Tuotanto: Nick Redman & Robert Townson
Genre: Soundtrack
Formaatti: CD


Kappaleet:
1
Main Title 2:02
2
Corky?s Retreat 3:18
3
Didn?t Remember Me 1:50
4
Memories 2:52
5
What Can?t You Explain? 0:56
6
Appassionata 2:07
7
Let?s Take Off 0:53
8
One Chance 1:09
9
Stop The Postman 1:50
10
The Lake 2:47
11
The Ruse 1:27
12
Duke?s Catch 1:36
13
Blood 1:05
14
Duke?s End 1:04
15
Two Birds With One Stone 0:45
16
I?ll Tell 2:40
17
Fats Blows The Whistle 1:43
18
The Wooden Heart 2:38
19
Us Was You 1:16
20
End Titles 2:06
21
Previous Act (Bonus Source Music) 2:39
22
Next Act (Bonus Source Music) 2:39

_______________________________________

Kulttielokuvien jännitysosaston parhaimmistoon kuuluu mielestäni Richard Attenboroughin ohjaama Magic (Lumous) vuodelta 1978. Elokuvan pääroolissa nähdään Sir Anthony Hopkins (s. 1937) ja sivuosissa muun muassa ruotsalais-amerikkalainen Ann-Margret (s. 1941) ja Batman -TV-sarjan Pingviininä tunnettu Burgess Meredith (1907 - 1997).
Suomessa leffa on ilmeisen tuntematon tapaus, enkä löytänyt juuri viittauksia saati sitten arvosteluja elokuvasta. Tässä siis erittäin lyhyt juonikuvaus:

Taikuriksi pyrkivä Charles "Corky" Withers (Hopkins) epäonnistuu lavashow-debyytissään. Kuluu vuosi, ja Corky on keksinyt yhdistää taikuuden vatsastapuhumisen kanssa. Nukke nimeltä Fats on heti menestys ja Corkylle tarjotaan televisioroolia. Mutta esteenä sille on psykologinen testi, jota Corky ei halua tehdä. Tai oikeastaan Fats ei sitä halua tehdä.

Corky lähtee taksilla pois kaupungista. Hän tapaa järven rannalla vanhan lukioihastuksensa Peggyn, joka on naimisissa. Mutta mitä tapahtuu, kun Fats alkaa päättämään asioiden kulusta?
Elokuvan kauhu perustuu psykologiseen efektiin. Jossain vaiheessa katsoja unohtaa Fatsin olevan vain liikuteltava nukke. Hänellä kun näyttää olevan oma tahto, persoonallisuus ja ääni. Elokuva muuttuu aina vain synkemmäksi nuken kontrolloidessa isäntänsä tekoja.

 Fats ja Corky

Elokuvan jännitystä korostava elementti on Oscar-voittaja Jerry Goldsmithin (1929 - 2004) loistelias musiikki. Goldsmithin voi sanoa olevan todellinen kalmansäveltäjä. 50-luvulta alkaneen uransa aikana hän on vastannut esimerkiksi elokuvien Hämärän rajamailla, The Omen, Alien ja Poltergeist hyytävistä musiikeista. Toki Goldsmithin yli 200 sävellystyön joukosta löytyy muunkinlaista soundtrackia, mutta sci-fissä ja kauhussa mies oli parhaimmillaan.
Tästä huolimatta Goldsmithin oli tietyllä tapaa aliarvostettu; 17 Oscar-nimeämisestä huolimatta hän voitti vain kerran. Ainoan pystinsä hän sai vuonna 1976 nimenomaan The Omen -elokuvasta, joka keskittyy pedon lukuun 666. Goldsmith oli myös ehdolla 9 kertaa Golden Globen ja 5 kertaa Grammy-palkinnon saajaksi voittamatta kertaakaan. Itse pohdiskellen näkisin, että Goldsmith ei tehnyt niin mahtipontista tai melodista elokuvamusiikkia, jollainen usein palkittiin filmifestivaaleissa. Sen sijaan tunnelman tavoittamisessa hänen roolinsa elokuvissa oli sitäkin tärkeämpi.


 Jerry Goldsmith

Jos on itse Magic-elokuva elokuvamaailman suuri tuntematon ja levyharvinaisuus, niin sitä on myös sen soundtrack. Ihme kumma, sellainen kuitenkin löytyy! Juuri elokuvamusiikkiin keskittyvä levy-yhtiö Varère Sarabande julkaisi vuonna 2003 rajoitetun, noin 3000 levyn painoksen leffan musiikista. Painos oli loppuunmyyty parissa vuodessa, ja on nykyäänkin keräilyharvinaisuus.

Poimintoja levyltä:


1. Main Title

Elokuvan skitso teema. Heti alussa kuullaan huuliharpun ääntä, joka toistuu läpi elokuvan Fatsin psykologista otetta symbolisoivana efektinä. Teema on eräänlainen tuutulaulu, ja liikkuu mollin ja duurin atonaalisella rajamailla. Jouset ja yksittäinen piano luovat selkeän äänimaailman.

2. Corky's Retreat

Kauhuelokuvien vakiosoittimia ovat jouset. Bernard Herrmann ei tarvinnut muita soittimia säveltäessään Psychoa, ja kuten tästäkin kuulemme, painostava tunnelma saavutetaan matalilla (säestävillä) ja korkeilla (viiltävillä) jousilla.
Painostava osuus 0:35-0:52 on upeaa Goldsmithiä. Myöhemmin kellopeli tarjoaa pehmeämpää kontrastia orastavaan kauhuskenaarioon.

6. Appassionata

Musiikin rooli elokuvassa on välillä kuvaa tärkeämpi. En muista kohtausta, mutta voisin veikata sen olevan todella tylsä ilman tätä musiikkiraitaa.
Musiikista kuulee, kuinka elokuvassa on tuolal hetkellä toivoa ja rakkautta ilmassa. Väli 0.52-1.31 on kuin suoraan jostain romanttisesta elokuvasta. Mutta APUA! Romantisoinnin murtaa riitasointuinen huuliharppu (Fats) toistuvin muistutuksin.

10. The Lake

Elokuvan ns. käännekohta. Musiikissa nähdään selvä kaksiosainen rakenne. Ensimmäinen kaksiminuuttinen on johdattelua, rauhattomat pizzicatot ja hiljaa ajoittain soiva huuliharppu nostavat jännitysastetta. Sitten tapahtuu! Tempo kiihtyy, psykoottiset jouset tekevät sik-sak -kuviota ja piano kilkkaa.

13. Blood

Goldsmith osaa käyttää elektronisia instrumentteja tarpeen tullen ja yhdistellä niitä muiden soittimien kanssa sujuvasti. Jonkinlaista synteettistä ääntä kuullaan välillä 0:20-0:24. Tunnelman luonti nojaa hiljaisiin ja peräkkäisiin ääniin. Lopun vingahdus 0:58 on mielenkiintoinen.
Tästä yksittäisestä raidasta tulee mieleen miehen sävellystyö Alien-elokuvassa.

 We're gonna be a staaaaaaar!
Tuomio:
Soundtrackin harvinaisuuden vuoksi en ole nähnyt siitä montaa arvostelua. Ne harvat kuitenkin pitävät Magicia Goldsmithin tuotannon vähemmän onnistuneena työnä.
Rohkenen olla eri mieltä. Harvoin olen yhtä hanakasti halajanut kuunnella soundtrackia heti elokuvan katsomisen jälkeen. Nimittäin ennen katsomista, en ollut kuullutkaan koko elokuvasta. Muuta katsottuani sen olin täysin haltioissani. Magic teki minuun todella  positiivisen vaikutuksen ja soundtrack sitäkin suuremman vaikutuksen. Elokuvamusiikin kokemuksista tiedän, että näin ei minulle usein tapahdu. Siksi sen halusin täällä arvostella.
Kerraten: Goldsmithin musiikki on vaikuttavaa, tunnelmallista ja sanoilla kuvaten "psykologisesti mielisairasta". Se ei ole leppoisaa, eikä se sovi taustamusiikiksi. Siinä on aineksia syvällisempään aistikokemiseen.
Suosittelen niin elokuvaa kuin soundtrackia kaikille!

****

Ei kommentteja:

Suosituimmat artikkelit