keskiviikkona, huhtikuuta 07, 2010

Savikiekkoarvostelu: Electrola EG 3686, (1936)


Spotify on ollut monelle valtava musiikkielämysten lähde. Itse löysin sieltä jo aikapäivää sitten saksalaisen tanssiorkesterimusiikin, joka määrältään ja laadultaan osaa Spotifyssa ilahduttaa. Puhe on siis ennen toista maailmansotaa levytetystä tanssimusiikista, jota ohjelmassa löytyy varsin kattava määrä. 30-luku olikin modernissa Saksassa äänilevyjen kulta-aikaa. Sen huomaa jo siitä, että suuri osa suomenkielisestä musiikeista tuli Saksasta; Ei ainoastaan kappaleiden tyylisuunnat vaan myös prässäykset ja osittain levyjen äänitykset hoidettiin ulkomailla ennen kuin Sointu perustettiin 1938.

Yksi 30-luvun johtavia levy-yhtiöitä Saksassa oli Electrola, joka perustettiin alkujaan Kölnissä vuonna 1925. Levyjen julkaisutahti oli kovaa maailmansotien välillä. Kuukausittain liikuttiin 300 julkaisun haarukassa. Natsipuoleen valtaannousu lopetti kuitenkin ensin Yhdysvaltalaisten hittien levytyksien. Sota vaikutti yhtiön toimintaan rankasti; Berliinin studiot tuhoutuivat lähes täysin, joten yhtiön toimitilat siirrettiin takaisin Kölniin. Yksi toimipisteistä sijaitsee nykyäänkin Kölnissä.
Electrolalla oli 50- ja 60-luvuilla monta yli miljoonaa levyä myyvää julkaisua. Menestys on jatkunut aina 2000-luvulle asti, kun Herbert Grönemeyerin (s. 1956) levy myi 1,5 miljoonaa kappaletta vain kuukauden sisässä. Vuonna 2002 levy-yhtiö yhdistyi Virgin Recordsin kanssa ja fuusion seurauksena muodostui EMI Music Germany.


Takaisin menneisyyteen...
Viulisti Barnabás von Géczy (1897 - 1971) kuului salonkiorkestereiden kärkipäähän 20- ja 30-lukujen tietämillä. Géczy oli syntyjään unkarilainen, mutta muutti taloustilanteen vuoksi Norjaan, jossa hän tapasi vaimonsa. Siellä hän esiintyi saaden lopulta työtarjouksen Philadelphian orkesterista. Hän kuitenkin kieltäytyi ja lähti mieluummin Berliiniin. Pääkaupungissa Géczy niitti mainetta; hänen orketerinsa esiintyi mm. Volksbühne-teatterissa sekä radiossa. Sotien jälkeen Géczy muutti Müncheniin, jossa hän soitti orkestereineen korkea-tasoisessa Café Luitpoldissa.
Hän kuoli 73 vuotiaana Mÿnchenissä.
 Barnabás von Géczy

Arvostelu:
A-puoli: Pony
Sävellys: Josef Rixner - Esitys: Barnabas Von Geczy und sein Salonorchester - Vuosi: 1936
Tanssiorkesterimusiikki erosi Schlagerista siten, että siinä ei ollut solistia mukana. Tässä oli hyvät ja huonot puolensa. Huonoa se, että mikään kappale ei noussut klassikoksi. Hyvää se, että musiikillinen vaihtelevuus oli suurempaa.

Pony (suomeksi tod.näk poni) on esimerkki kappaleesta, johon on vaikea kuvitella sanoja. Toki joku varmaan senkin olisi voinut tehdä, mutta sanallista versiota en kappaleesta tunne. Musiikillisesti kappale on lystikäs, pirteä, ja von Géczyn viulu leikkisä. Hyvin melodikas, yksinkertainen mutta silti jännän koukuttava.

Kappaleen säveltäjä on Josef 'Joe' Rixner (1902 - 1973), jonka maineikkaaseen tuotantoon kuuluu mm. Olavi Virrankin laulamat tangot Sinitaivas (Blauer Himmel) ja Öiset kitarat (Nächtliche Gitarren). Rixner oli itseoppinut säveltäjä ja hän taisi pianon ja viulun soiton. 1930-luvun kultakaudella hän vaikutti Berliinin musiikkipiireissä, kunnes vetäytyi sodan päätteessä Garmisch-Partenkircheniin, jossa hän myös kuoli.
*****


B-puoli: Spitzbub
Sävellys: Josef Rixner - Esitys: Barnabas Von Geczy und sein Salonorchester - Vuosi: 1936
Toinen Josef Rixnerin "hulvattovampi" sävellys. Iskelmän lisäksi hän lukeutuukin kevyen kuin myös vakavamman klassisen tekijöihin.
Spitzbubista (suom. pojankoltiainen) on vaikea sanoa mielipidettä. Se on hyvin omalaatuinen teos, eikä muistuta juuri mitään. Viulu tuo mieleen maalaistunnelman, latotanssin. Otsikko viittaa riiviön/veitikkaan. Tältä pohjalta kappaleesta voi havaita veijarimaista äkkipikaisuutta. Se on nopeatahtinen ja yksinkertainen.
***½

Tuomio:
Otin arvostelun kohteeksi tarkoituksenmukaisesti parhaan esimerkin saksalaisesta salonkimusiikkigenrestä. Se voi olla paikoin oikeinkin viihdyttävää kuunneltavaa. Vähintään nostalgista ja takuulla erilaista, mihin myöhempinä vuosikymmenininä on totuttu. Toisaalta soittolistoilla vilisee iskelmiä, jotka tuolloin ovat olleet levyillä uunituoreita.
Kuten niin usein joudun blogiini kirjoittamaan, en usko tämänlaisen musiikin kiinnostavan kuin kourallisen suomalaisia. Hekin lienevät keski-iältään päälle 55v. Mutta: jos seuraavan kerran tietokilpailussa kysytään kuka oli Barnabás von Géczy, tiedettä vastauksen ;)
****¼

Ei kommentteja:

Suosituimmat artikkelit