perjantaina, huhtikuuta 02, 2010

Savikiekkoarvostelu: Finlandia p 322 ( 45 ) (1955)

Blogissa käsiteltävä musiikki kattaa eri vuosikymmeniä alkaen aina 1800-luvun lopusta. Tähän asti levyarvostelut ovat kuitenkin sijoittuneet vain 1970-1990 -luvuille, soundtrackit tosin verrattain aikaisempiin vuosiin. Ongelma on siinä, että ennen 60-lukua ja LP:n tuloa kappaleita julkaistiin savikiekoilla, joihin mahtui vain pari kappaletta, yksi kummallekin puolelle.
Toki voisin arvostella kokoelmalevyjä ja esim. Spike Jones -arvostelun kanssa näin toimin. Kokoelmiin vain liittyy pari ongelmaa:
  1. Ensinnäkin niihin kootaan yleensä artistin tai yhtyeen parhaita kappaleita, jolloin arvosteluun tulee poikkeuksetta huippuarvosanoja.
  2. Toisekseen kokoelmat voivat sisältää reilusti yli 20 kappaletta. Jokaisen kappaleen arviointi kävisi ylitsepääsemättömän raskaaksi. Vaihtoehtoisesti joitain kappaleita pitäisi jättää käsittelemättä, mistä en pidä.
Ratkaisu?
Alan arvostelemaan alkuperäisiä savikiekkojulkaisuja! Toisin sanoen arvostelu käsittää vain kaksi kappaletta, mutta yritän kertoa sitäkin enemmän kappaleen taustoista, sovituksesta jne.
Harmillisesti savikiekkojen tapauksessa alkuperäislevyjä tai niiden kuvia ei juurikaan löydy. Usein myös tärkeät tiedot, kuten julkaisupäivä tai äänityspaikka puuttuvat.

Mutta asiaan!
________________

Alk. vas: Kauko Käyhkö, Teijo Joutsela, Olavi Virta ja Auvo Nuotio. Pianossa Harry Bergström.
*Klikkaa suuremmaksi*


Kipparikvartetti sai alkunsa kun Harry Bergströmin (s. 1910 - 1989) pestaama nelikko esitti lauluosuudet elokuvassa Kaunis Veera - eli balladi Saimaalta (1950). Kyseessä piti olla yksittäinen pesti, mutta kvartetin saatua suuren suosion ensimmäinen levytys julkaistiin jo samana vuonna.

Finlandia sävelkiekko ei ole yhtä kuuluisa levymerkki kuin esimerkiksi Sointu, Odeon, Rytmi tai Helmi. Yhtiön levytuotanto oli kuitenkin vaikuttava, ja sen tuotteliaimpiin artisteihin kuului mm. Georg Malmstén, Viljo Vesterinen ja Veikko Tuomi.

Arvostelu:

A-puoli: Kaunis veera
Sävellys: Matti Jurva - Sanoitus: Tatu Pekkarinen - Esitys: Kipparikvartetti ja Odeon-yhtye johtajanaan Harry Bergström - Vuosi: 1955
Kaunis Veera eli Balladi Saimaalta on alun perin Matti Jurvan (1898 - 1943) itsensä säveltämä ja esittämä laulu vuodelta 1942. On kiistanalaista sanoa, kumpi - Kipparikvartetin vain Jurvan oma tulkinta - on tunnetumpi versio.
Kipparikvartetin version levytyshistoria ei ole niinkään yksinkertainen:
  • Elokuvaversiota ei tiettävästi koskaan julkaistu, vasta Olavi Virta: elokuvakansio -äänite vuodelta 1991 sisälsi pätkän soundtrackilta. 
  • Harry Bergström ja nimeämätön kuoro esitti kappaleen Philipsin savikiekolle 1950. Tätä versiota en ole kuullut.
  •   Tässä kuultavassa versiossa äänitetietokanta mainitsee osassa tapauksia tallennusvuodeksi 1953, osassa 1955 kuten tekee myös äänitearkisto. Olen aika varma, että vuosi 1955 on oikea.
Entä itse kappale? Se on mollivoittoinen jenkka. Tatu Pekkarisen (1892 - 1951) sanat ovat mainiot: "Sätkät, sätkät, parrun pätkät", laulaa Kauko Käyhkö. Kuuluvin solisti on kuitenkin Auvo Nuotio, jonka tenoriääni ohjaa kappaletta. Mitään ylimääräistä hauskuuttelua tai kipparikalleääniä esitykseen ei sisälly. Sovitus on siten hillitty.
***

B-puoli: Kivikauden mies
Sävellys & sanoitus: Valto Tynnilä ja Martti Jäppilä - Esitys: Kipparikvartetti ja Finlandia-yhtye johtajanaan Harry Bergström - Vuosi: 1953


Kivikauden mies on niinikään vanhan kappaleen uudelleenlämmittely.  Viljo Lehtinen esitti sen jo vuonna 1931 Dallapé-orkesterin kanssa. Kappale on orkesterin jäsenien Valto Tynnilän (1904 - 1940) ja Martti Jäppilän (1900 - 1967) käsialaa.
Kipparikvartetin äänitys on peräisin helmikuun viimeiseltä päivältä 1953. Finlandia sävelkiekko -yhtiö julkaisi kappaleen 3 kertaa. Finlandia p 322 ( 45 ) singlejulkaisu oli niistä järjestyksessä toinen.

Kappale on hauska ja omaperäinen fox-trot. Eipä toista kivikaudesta kertovaa kappaletta tule heti mieleen.
Riimittely (nuijaa - muijaa) on rautaa. Kauko Käyhkö on - kuten niin usein - pääsolisti. Lauluosuuksien rytmitys on loistava: Käyhkö sanoo sanan, ja muut kuorolaiset vastaavat.
Sovitus on jäälleen yksinkertainen, mutta sisältää pienoisen instrumentaaliosuuden keskellä.

****

Tuomio:

Savikiekko sisältää kaksi vahvaa teosta Kipparikvartetin tuotannosta. Vaikka A-puoli on kappaleista tunnetumpi, itse pidän Kivikauden miehestä enemmän sen lystikkyyden vuoksi. Pirteää ja mukavaa kuunneltavaa tyypillisen surumielisen suomi-iskelmän sijasta!

***½

Ei kommentteja:

Suosituimmat artikkelit