lauantaina, kesäkuuta 19, 2010

Suomalaisittain: At last - Nyt taas

On aika jälleen vertailla yhtä kappaletta; Alkuperäisversiota ja sen suomalaista coveria. Ja vain te, arvon lukija, päätätte kumpi on parempi.

___________________________________

Musikaali Vaarallisia vaimoja kiertueella (eng. Orchestra Wives) on jäänyt Suomessa käytännössä tuntemattomaksi. Se kertoo draaman ja musiikin avustuksella swingi-yhtyeen menestyksestä, jäsenten erimielisyyksistä ja rakkaussuhteista.
Elokuva on siinä mielessä historiallinen, että se orkesterinjohtaja Glenn Millerin (1904 - 1944) toinen ja samalla viimeinen valkokangasrooli ennen komennusta USAn II maailmansodan aikaisiin viihdytysjoukkoihin ja sitä seuraavaa katoamista lento-onnettomuudessa.

 Elokuvan juliste. Pääroolissa George Montgomery (1916 -2000) ja Ann Rutherford (s. 1920)

Eräässä elokuvan kohtauksessa Millerin bändi esittää kappaleen At last. Sen laulavat Rae Eberle ja Lynn Bari (1913 - 1989). Baria dubbaa Pat Friday. Esitys on trumpetti ja vetopasuuna painotteinen, kuten bändin tyyliin kuuluu.
Itse kappale oli alunperin tarkoitettu Millerin tähdittämään ensimmäiseen elokuvaan Swingin tahdissa (eng. Sun Valley Serenade) vuodelta 1941. Niin instrumentaali kuin laulettu versio nauhoitettiin, mutta kumpikin jätettiin pois elokuvasta. Kappale oli kuitenkin niin onnistunut, että se otettiin mukaan seuraavaan filmiin. Se vietti myös 9 viikkoa Billboardin listalla ollen parhaimmillaan #9.

Säveltäjä Harry Warren (1893 -1981) piti kappalettaan parhaimpana työnään, vaikka se ei ollut ehdolla missään kilpailussa. Muista sävellyksistään Warren oli ehdolla 11 Oscariin, joista hän voitti 3. Warrenin yli 800 sävellyksestä monet ovat ottaneet paikkansa jazz-standardeina. Näistä mainittakoon mm. Kissa vieköön (1938) ja September in the rain (1937).  Warren sävelsi kappaleita yli 300 elokuvaan ja on samalla yksi maan tuotteliaimpia filmisäveltäjiä.

Warren pianoineen 1930-luvulla(?)

Kappaleen sanoittajana toimi Mack Gordon (1904 - 1959). Hän oli voittamassa Warrenin kanssa Oscaria kappaleella You'll Never Know vuonna 1943 elokuvasta Hello, Frisco, Hello. Kappaleen At last sanoitusta pidetään hänen primaarityönään.



Suomeksi kappaleen levytti - vähemmän yllättäen - Olavi Virta vuonna 1954. Jälleen havaitaan, että Suomessa artistit etsivät levytettävää materiaalia ulkomailta ja oli yksi ja sama mikä hitin alkuperävuosi oli. Toki kappale on coveroitu Yhdysvalloissakin. Kenties Musiikki-Fazerin väki kuuli Ray Anthonyn version vuodelta 1952 ja sai idean levyttää sen suomeksi. Virran jälkeen muita tulkitsijoita ei jostain syystä ole seurannut.

Olavi Virralla oli ollut omaa nimeään kantava yhtye vuodesta 1949 lähtien. Sen jäseninä 1954 oli todennäköisesti Pauli Granfelt (viulu), Matti Viljanen (haitari), Torsten Florström (saksofoni), Antero Aarre (piano) Alvi Palho (basso) ja Tage Manninen (rummut).
Slow-foksin Nyt taas sovituksessa käytettävät instrumentit ovat pääosin vibrafoni, saksofonin, haitari, rummut, basso, piano ja kitara. Olan itse tiedettiin soittavan kitaraa, mutta en usko hänen soittavan tässä levytyksessä vaan Granfeltin.
Sovittaja on jäänyt tuntemattomaksi ja sitä voi vain arvailla. Triolan EP-levyllä kahden kappaleen sovittajana on ollut George de Godzinsky. Toisaalta Matti Viljanen (1927 - 1987) tunnettiin jazzahtavasta soinnutuksesta ja hän vastasi yleensä amerikkalaisista svengikappaleista kuten esim. Cole Porterin Päivin öin ja Niin rakastunut sinuun.
Sivistynyt arvaukseni onkin, että Viljanen teki sovituksen ja vibrafonia soitti Erik Lindström (s. 1922). Sanoittajana toimi Saukki.

Olavi Virta yhtyeineen vuonna 1951
*Klikkaa suuremmaksi*


Tässä pari:

Ray Eberle & Lynn Bari



Olavi Virta


Kumpi versio on onnistuneempi?


Ei kommentteja:

Suosituimmat artikkelit