lauantaina, elokuuta 07, 2010

Kovera puoli: Over The Rainbow

Ihmemaa Oz (1939) oli tapaus siihenastisessa elokuvahistoriassa. Omaperäinen juoni, mielikuvituksekkaat henkilöhahmot, komeat lavasteet ja tehosteet, Technicolorin upeat värit ja eritoten musiikki tekijät filmistä sen, miksi sitä vieläkin kutsutaan: nimittäin klassikoksi. Judy Garland (1922 - 1969) teki elokuvan Dorothy-nimisenä tyttönä tähtiroolinsa.

Elokuvan alkuperäinen mainosjuliste


Oz on tarkasti sanoen elokuvamusikaali. Lähemmäs 20 laulusta vastasivat säveltäjä Harold Arlen (1905 - 1986) ja sanoittaja Yip Harburg (1896 - 1981). Arlenin laajaan 500 kappaleen tuotantoon kuului myöhemmin esim. That Old Black Magic, Lydia the Tattooed Lady ja It's Only a Paper Moon. Hän sävelsi musiikkia myös yli kymmeneen Broadway-musikaaliin ja lukemattomiin elokuviin. Harburg tunnetaan puolestaan sanoituksista mm. kappaleisiin Vippaa mulle viitonen sekä April in Paris.

 Säveltäjä Harold Arlen

Kaksikon uran suurin tuotos oli kuitenkin laulu Over the Rainbow. Elokuvan muut laulut olivat olleet melko yksinkertaisia ja helppoja tuottaa. "Ne olivat karkkilauluja", Arlen mainitsi. Hän kaipaili siksi mukaan vakavampaa balladia, jossa olisi elokuvallista suuruutta. Olleessaan menossa vaimonsa kanssa katsomaan elokuvaa täsmälleen rohdoskaupan kohdalla hän käski pysäyttää auton, jotta voisi kirjoittaa päähänsä tulleen melodian ylös. Over the Rainbow oli luotu. 
Sanoittaja Yip Harburg ei aluksi lämmennyt Arlenen keksinnölle: "Kappale vaatisi sinfoniaorkesterin ja kunnollisen laulajakyvyn - ei 12-vuotiasta tyttöä." Harburing sanoittajaystävä Ira Gershwin (1896 - 1983) suositteli Arlenille parannusehdotuksia melodiaan ja lopulta Harburg suostui kirjoittamaan sanat kappaleelle.

Sanoittaja Yip Harburg

Ilo laulun synnystä oli ennenaikaista, sillä filmin levittäjä Metro-Goldwyn-Mayersin päättäjät leikkaisivat koko laulun pois. Syynä koska se ei sopinut alun farmikohtaukseen ja kuulemma hidasti sitä.
Kappale julkaistiin kuitenkin etukäteen savikiekolle, joka osoittautui todelliseksi myyntimenestykseksi. Lopulta tuottajat ja ohjaajat saivat yhtiön palauttamaan laulun elokuvaan. Seuraavana vuonna parivaljakko saavutti Oscarin parhaan laulun tittelillä.

____________________________


1. Alkuperäinen versio - Judy Garland

Judy Garland levytti erillisen version kappaleesta Decca-levylle syyskuussa 1939. Se ei siis vastannut filmillä olevaa versiota. Tätä nimenomaista versiota saatiin odottaa vuoteen 1956 asti. Siinä välissä Garland oli ehtinyt levyttää kappaleen jo mm. Victor Youngin (1899 - 1956) säestyksellä.
Valitsin alkuperäisversioksi nimenomaan studioäänityksen, sillä se sisältää kunnollisen intron. Säestyksestä vastaa elokuvaan taustamusiikin säveltänyt Herbert Stothart (1885 - 1949), joka hieman yllättäen voitti tästä myös Oscar-palkinnon.

Arlen - kuten sanottua - nopeutti tempoa ja vähensi harmoniaa Gerhwinin ehdotuksesta. Kappale ei ole juuri lainkaan sinfoniallinen Garlandin laulamana. Sen sijaan se pysyy lempeänä ja tyynen haikeana.
Herbert Stothart johtamassa MGM:n studio-orkesteria 1939



2. Hill Bowen

Säveltäjän alkuperäinen sinfoniaidea toteutunee tässä Hill Bowenin sovituksessa. Täydelliseltä nimeltään William Hill-Bowen (1918 - 1964) toimi mm. George Melachrinon (1909 - 1965) hovisovittajana ja siten hänen oikeana kätenä. Kappale on peräisin Valittujen palojen 14 LP:n kokoelmaboksista Popular music that will live forever. Itse asiassa kyseinen julkaisu löytyy äidinäitini levyhyllystä.
60-luvun alussa tehty äänitys on loistava laadun suhteen, niin teknisesti kuin toteutukseltaan. Introssa voi kuvitella lipuvansa pilvien välitse, kunnes välistä paljastuu auringonsäteilevä sateenkaari. Instrumentteina vuorottelee niin vehmaat jouset kuin yksittäinen klarinetti (?). Pizzicattoja käytetään myös.


3. Olavi Virta

Olavi Virta (1915 - 1972) ei ollut ensimmäinen suomalainen laulaja, joka levytti Usko Kempin (1907 - 1994) käännöksen Sateenkaaren tuolla puolen. Vieno Kekkonen, Trubaduurit ja Maynie Sirén ennättivät ensin, mutta niiden paremmuudesta voi väitellä.
George de Godzinsky on pannut parastaan sovituksessa, ja onpahan mukana myös enkelikuoro ikään kuin mikään ei riittäisi. 50-luvulle ominaiseen tyyliin kappale on swingahtava, joka ei ehkä ole paras ratkaisu. Over the Rainbow saisi soida ilman selvää rytmiä - siis soljuen. Suomalaisesta - jopa kansainvälisestä - näkökulmasta orkesterin taso on ilmiömäinen. Olavi Virta tekee virheettömän suorituksen tottakai.


4. Karaoke
Otan aina Kovera puoli -artikkelisarjaan mukaan yhden Karaokeversion, jotka yleisesti poikkeavat muista valinnoista järkyttävällä tavalla. Vaikka Sound Choice näyttää ihan kunnolliselta firmalta, en ymmärrä, miksei karaokea voida laulaa oikean instrumentaalin päälle. Semmoisia löytyy tästä blogikirjoituksesta. Miksi sen sijaan on tyydyttävä epämääräiseen MIDI-versioon, josta hädin tuskin tunnistaa, missä kohtaa mennään? Toki karaokessa pääpaino on itse lauluesityksellä eikä huomion vievällä taustalla. Lisäksi MIDI-mahdollistaa esim. sävellajin vaihdon.
Mutta kyllä itse mieluummin esiintyisin kuin osana suurta orkesteria.

5. Meco

Meco eli Domenico Monardo (s. 1939) on amerikkalainen levytuottaja ja muusikko. Hänet tunnetaan erityisesti Star Wars -aiheisista diskosovituksista (joista olen ollut aikeissa myös kertoa blogissa). Vuoden 1977 single Tähtien sodan teemasta nosti miehen ykköseksi Billboardin Hot 100 -listalla.
Diskosovitukset eivät rajoitu vain Star Warsiin, sillä myös Ihmemaa Oz koki saman käsittelyn. Vuonna 1978 hän päätti sovittaa uudelleen koko elokuvan soundtrackin ja julkaista sen studioalbumilla. Meco Plaus The Wizard of Oz ei saanut tuolloin kunnollista arvostusta, ja on vieläkin tuntematon suuren yleisön keskuudessa. Yleisesti albumia pidetään kuitenkin Mecon hienoimpana työnä.
Yhtäläisyydet Star Wars teeman sovitukseen huomaa, mutta muuta negatiivista en keksi. Kappale ei katkea kesken vaan jatkuisi saumattomasti seuraavaan.

 Levyn humoristinen kansi


6. Frank Sinatra
Usein satun löytämään laululle Frank Sinatran tekemän coverin, ja yleensä sen tänne myös sisällytän. Kappale kuului tiettävästi Sinatran "kadonneisiin" kappaleisiin, siis joita ei julkaistu savikiekolle. Laulaja levytti sen 1945 The Ken Lane Singers -harmoniayhtyeen ja Axel Stordahlin (1913 - 1963) orkesterin kanssa. Levyjulkaisu tapahtui vasta vuonna 1950 albumilla Songs by Sinatra ja sittemmin myös muilla kokoelmalevyillä.
Sinatran tulkinta on tasavarma, eikä yllätä juurikaan. Sellainen, mitä häneltä voisi olettaa. Laadukas ja tunnelmallinen. Sinatran on koko ajan hitusen jäljessä melodiaa, joka tietty on tyylikeino. Välissä kuullaan The Ken Lane Singersin kuorolaulua. Loppu on mahtipontinen.

Kuvassa Frank Sinatra (ed.) ja Alex Stordahl johtamassa orkesteria


7. Léo Marjane
Käännösiskelmistä yritin etsiä mm. ruotsalaista tai saksalaista versiota. Ei löytynyt. Ranskankieltä edustaa onneksi Léo Marjane (s. 1912), jonka ura alkoi 1930-luvun alussa ja päättyi vapaaehtoisesti 50-luvulla. Naislaulaja on täyttää elokuun 27. päivä 98 vuotias ja on siten vanhimpia ennen II maailmansotaa uransa aloittaneita artisteja.
L'arch en Ciel -käännöksen orkesteria johtaa Raymond Legrand (1908 - 1974), maailmankuulun Michel Legrandin (s. 1932) isä. Tyyliltään kyseessä on puhdas "chanson".

 Kaunis Léo Marjane


8. Morton Gould

Morton Gould (1913 - 1996) oli yksi Yhdysvaltojen johtavia kapellimestareita, säveltäjiä ja pianisteja. Sanalla sanoen hän oli musiikin monilahjakkuus. Hänen oma sävellystuotantonsa kattoi mm. Broadway- ja elokuvamusiikkia, baletteja sekä sinfoniateoksia. Hän johti urallaan kaikkia suuria orkestereita emämaassaan ja oli usein vieraileva kapellimestari mm. Euroopassa, Japanissa, Kanadassa ja Australiassa. Gould palkittiin vuonna 1966 Grammylla ja 1995 Pulitzer-palkinnolla. 9 vuotta kuolemansa jälkeen vuonna 2005 hänelle myönnettiin arvostettu Grammy Lifetime Achievement Award.
Oheinen Columbia-savikiekkoäänitys vuodelta 1950 on varma sovitus ilman ylimääräisiä koreiluja.

9. Mantovani
Italiassa syntynyt Annunzio Paolo Mantovani (1905 - 1980) loi uransa ensin Englannissa ja myöhemmin USAssa kapellimestarina ja viihdemusiikin levyttäjänä. Hän ei esiintynyt konserteissa vaan levytti suoraan kappaleita. Juuri Mantovini aloitti käyttää jousisoittimia osana viihdeorkesteribisnestä siinä määrin, että rikasta musiikkityyliä kutsuttiin "Mantovani soundiksi".
Mantovinin levytykset menestyivät myös hyvin. Instrumentaaliversion Mouling Rougen teemasta ja Cara Miasta nostivat hänet Britannian listojen kärkeen ja USAssakin Top 10:iin. Vuonan 1959 hänellä oli kummassakin maassa oma TV-sarja
Over the Rainbow levytys on melko varmasti vuodelta 1957. Intro on unenomainen ja järisyttävä. Jousien läsnäolo on murskaava.

 Mantovani tahtipuikko kourassa


10. Danielle Hope

Halusin löytää tuoreemman coverin. Aluksi harkitsin viimeaikaisia jazz-versioita, mutta lopulta päädyin Wikipediassa mainittuun vuoden 2010 BBC:n järjestämän Over the Rainbow -kykykilpailun voittaneen Danielle Hopen (1992) tulkintaan. En ole lainkaan ollut tietoinen kyseisestä sarjasta tai henkilöstä. Kisassa kilpailtiin siitä, kuka saisi Dorothyn roolin tulevassa West End -teatterin esityksessä. Se tullaan järjestämään ensi vuoden puolella.
Hopen voittokappale oli korkeimmillaan sijalla #29 Ison-Britannian singlelistoilla.
En onnistunut löytämään sovituksen tekijää. Mielipiteeni on, että orkesteri kuulostaa lähes syntetisaattorilla tehdyltä. Ainakin jos vertaa Gouldin tai Mantovinin versioita. Poikkeuksena edellisiin melodia soi kitaralla. Hopen lauluääni on puhdas ja mukava. Nykynaislaulajissa (Lady Gaga yms.) kaameinta on epäluonnollinen laulutyyli ja tuskallinen äänenkäyttö. Hopen laulu on sen sijaan luonnollinen. Pari korkeaa huutoa olisi voinut jättää pois. Kontrasti Garlandiin on silti melkoinen.


Mielestäsi onnistunein versio?

4 kommenttia:

Pekka H. kirjoitti...

Mielestäni mainitsemisen arvoinen on myös tämä cover: http://www.youtube.com/watch?v=V1bFr2SWP1I

Jukka kirjoitti...

Kyllä, se oli jopa yhdessä vaiheessa mukana listalla. Poistin sen kuitenkin, koska se poikkeisi niin radikaalisti muista versioista.

Tulkintana tietysti ainutlaatuinen!

Anonyymi kirjoitti...

Ja tämä

http://www.youtube.com/watch?v=ccCnL8hArW8&feature=related

Jukka kirjoitti...

Mikä ettei.
Yritän blogissa kuitenkin käsitellä pääasiassa ennen 70-lukua julkaistua musiikkia. Tosin poikkeuksia löytyy jatkuvasti ;P

Suosituimmat artikkelit