Soundtrack-arvostelu: Trinity and Beyond: The Atomic Bomb Movie (1995)

Julkaisu: 1. lokakuuta 1996

Levy-yhtiö: Filmharmonic Records

Formaatti: CD

Genre: Soundtrack/orkesterimusiikki

Esitys: Moskovan sinfoniaorkesteri ja kuoro

Henkilöt:
Sävellys & orkesterointi: William Stromberg, John W. Morgan, Leonard A. Moore & Edgardo Simone
Äänitys ja miksaus: Edvard Shahnazarian & Vitaly Ivanov
Editointi: Christine Luethje
Masterrointi: Robert Usaczyk
Tuottaja: Birgit Kahle-Hanusa

Kappaleet:

1.	Monument Site/100 Tons of TNT (03:00)
2.	Newsreel (02:44)
3.	Fat Man and Little Boy (01:49)
4.	Hiroshima/Nagasaki Requiem (03:31)
5.	Operation Crossroads (01:18)
6.	Armada Annihilation (02:13)
7.	Deus Vult (02:19)
8.	Nautical Graveyard (01:58)
9.	Operation Sandstone (02:20)
10.	Improved Stockpile Bomb (01:10)
11.	Russia Gets The Bomb (01:05)
12.	Operation Ranger-Able (02:22)
13.	Operation Greenhouse (01:10)
14.	Boosting With Tritium/The George Device (02:42)
15.	Precursor of Grable (02:32)
16.	Castle Bravo (03:40)
17.	Operation Wigwam (01:28)
18.	Cherokee Deliverable H-Bomb (01:59)
19.	The Hood Device (02:48)
20.	Operation Hardtack/Teak and Orange (03:23)
21.	Russian Monster Bomb/Operation Dominic (03:07)
22.	Christmas Island Tests (02:18)
23.	Thor Missiles (02:59)
24.	China Gets The Bomb (03:31)

Kokonaiskesto: 57: 26



Arvostelu:

Trinity and Beyond on minusta epäilemättä kaikkien aikojen mahtavin soundtrack. Huomaatte, että alleviivaan sanaa 'mahtava' kirjoituksessani. Perusteluina tälle toimii parhaiten näyte filmin musiikista. Muuten, antakaa volyymin jyllätä.
Siispä ensimmäinen raita olkaatte hyvät:

1. Monument Site/TNT Test

Seuraavaksi niille, joille Trinity and Beyond ei sano mitään, lyhyt selostus filmistä.
Suomessa ainoastaan televisiossa näytetty Atomipommielokuva julkaistiin teattereihin 29. syyskuuta 1995. Suomalaisen nimensä mukaisesti kyseessä oli ydinpommien kehityksestä kertova 1½ tunnin dokumenttielokuva, aina Hiroshimasta 60-luvun koeräjäytyksiin asti.
Ohessa Yleisradion esittely dokumentista vuodelta 1998:

Peter Kuran nousi kahdessa vuosikymmenessä nuoresta elokuvan harrastajasta ja kamerakikkailijasta Hollywoodin huipulle. Hän on mies Star Wars -elokuvien, Star Trekkien, Robocopin, Addams Familyn ja Nixonin maagisten efektien, visuaalisten ilotulitusten takaa. Yli 200 amerikkalaiselokuvaa sykkii Kuranin tahtiin.

Atomipommielokuvassa Kuran on siirtynyt ensimmäisen kerran urallaan ohjaajaksi ja tuottajaksi. Ja edelleen visuaalinen voima kirjaimellisesti räjähtää silmille. Atomipommielokuva valmistui 1995, jolloin ’’juhlittiin’’ ihmiskunnan atomiaikaan siirtymisen 50-vuotistaivalta. Kuran on valmistellut elokuvansa huolella, tehnyt vuosien työn arkistojen parissa ja tuonut päivänvaloon aiemmin salassa pidettyä filmimateriaalia ydinkokeiden ja -räjäytysten tiimoilta.

Katsojan Atomipommielokuva saattaa helposti epätodellisuuden tunteeseen. Tuhon uhka leijuu punaisina, hehkuvina, radioaktiivisina pilvinä kilotonnien ja megatonnien paukahtaessa ilmaan. Näky on henkeäsalpaavan pysäyttävä, mutta samalla ristiriitainen, onhan kyseessä Ihmishenkiä, eläin- ja kasvikuntaa, ilmaa, vettä, maaperää täydellisesti tuhoava toiminta. Mikä onkaan lopullinen laajuus ja vaikutusten kesto?

Kuva kulkee lähinnä amerikkalaisissa ydinkokeissa Los Alamosista Nevadan koealueille ja Tyynen meren syvyyksiin. Dokumentti palaa Hiroshimaan 6.8.1945 pudotetun Little Boy -pommin ja Nagasakiin 9.8. samana vuonna pudotetun Fat Manin järjettömiin tuhotekoihin. Atomipommielokuva seuraa ydinkokeita, joita yhä vain jatketaan ja niillä seurataan pommin vaikutuksia kaikkeen elolliseen. Lopputuloksia tarkastellaan suorastaan kliinisesti.

Kun Yhdysvallat allekirjoitti 1962 ydinsulkusopimuksen, Kiina räjäytti ensimmäisen pomminsa 1963 ja Intia jatkoi 1974 ja kokeet jatkuvat. Pelkästään Yhdysvallat ehti vuosien 1945 - 1962 välisenä aikana tehdä 331 ydinkoetta ilmatilassa.

Atomipommielokuvassa on karmaisevan kaunista elämyksellisyyttä. Se on pelottava sisällöltään ja tosi. Elämyksellisyys kumpuaa mahtavan musiikin jylystä - asialla on Moscow Symphony Orchestra. Kertojana on William Shatner - Star Trekin kapteeni Kirk. .

Elokuva on dokumenttina omassa ryhmässään ja on arvostettu edelleen varsin korkealle. Se voitti lukuisia palkintoja, mm. Chicagon filmifestivaalien Silver Hugo -palkinnon ja WorldFest Houstonin ja Charlestonin kultapokaalin. The Internet Movie Database (IMDB) antaa elokuvalle kävijöiden toimesta 8/10 pistettä.


Elokuvan musiikista ovat poikkeuksellisesti vastanneet 4 eri säveltäjää. Kaikki lähes tuntemattomia. Järjestely sopii siinä mielessä hyvin filmiin, että se on erillisistä tapahtumista koottu dokumentti. Tällöin musiikinkaan ei tarvitse olla täysin koherentti.
Yksi asia kaikkia raitoja kuitenkin yhdistää ja se on mahtipontisuus.
Jo ensimmäinen raita nostattaa aavemaisuudellaan kylmiä väreitä selkäpiihin ja täräyttää tärykalvot neuvosto-tyylisellä kuorohuudolla. Atomiaseita kuvatessa ei voida tyytyä diipadaapaan.

Suurimman osan musiikista (ykkösraita mukaan lukien) on tehnyt Kalifornialainen William T. Stromberg (s. 1964). Hänen uransa elokuvasäveltäjänä on käsittänyt ainoastaan B-luokan rainoja, mutta tärkeämmän työn hän on tehnyt uudelleenäänittämällä 30-50 -luvun klassikkoelokuvien soundtrackeja. Näihin kuuluu mm. Mika Waltarin The Egyptian (1954), johon musiikin tekivät Bernard Herrmann (1911 - 1975) ja Alfred Newman (1900 - 1970), taikka Max Steinerin (1888 - 1971) musiikki nostalgiseen spektaakkeliin King Kong (1933).
Muita Stromebergin uudelleenäänittämiä "elokuvamusiikin isien" töitä ovat Franz Waxmanin ja Victor Youngin sekä Erich Wolfgang Korngoldin tuotanto.

Trinity and Beyond osoittaa puolestaan, että Stromberg itse kykenee suureelliseen ja kiehtovaan sävellystyöhön. Kuten aina, musiikin tulee tukea kankaalla näkyvää kuvaa. Tässä tapauksessa musiikin ja äänimaailman on kuvattava  ei enempää eikä vähempää, kuin suurinta ihmisen luomaa voimaa: Ydinräjähdystä.
Alkuperäiset kaitafilmit ovat olleet mustavalkoisia, joten mukaan on lisätty satunnaisia ääniefektejä. Musiikki on kuitenkin valjastettu usein korvaamaan myös nämä tehosteet. Siis jos ruudulla nähdään räjähdys, kuullaan matala patarumpujen kumahdus.

 William Stromberg (vas.) ja John Morgan

Strombergin kalifornialaiset kollegat John W. Morgan (s. 1946) Lennie Moore (s. 1961) ovat tuiki tuntemattomia suurten säveltäjien rinnalla. Heidän työtään ei silti pidä väheksyä. Nelikon viimeisellä, Edgardo Simonella, on sen sijaan mittava ura apulaisorkestroijana. Hänen orkestroimiin elokuviin kuuluu esim. Men in Blackit, kaikki Spider-Manit, Terminator Salvation yms. Orkesterisovittajan työ on kuitenkin aina unohdettu ala. Heitä ei muisteta.

 Kuvakaappaus elokuvasta

Poimintoja levyltä:

4. Hiroshima and Nagasaki - Requiem

Stromberg on vanginnut loistavasti aasialaisen tunnelman kappaleeseen. Intro on kuin samurai-elokuvasta. Puolen minuutin kohdalla eeppisyys kasvaa ja melodia muuttuu Pohjois-Korea -tyyliseksi propagandateokseksi. Kuoro yltyy välillä muistuttamaan Mars Hyökkää -elokuvan alkua. Itse asiassa Edgardo Simone oli mukana ko. elokuvan teossa, mutta ei tiettävästi vastannut tästä raidasta.
Lopussa kuoleman ja säteilyn ajatus synnytetään leijuvilla jousisoittimilla ja vaskilla.

14a. Boosting with Tritium

Elokuvassa ei sen luonteen vuoksi ole montaa teemaa. Alun kuoroveisu kuullaan kuitenkin uudelleen jousisovituksena. Teema on järjenvastaisesti haikea. Mitä haikeaa on atomipommissa? Toisaalta myös vaanivan uhkan kuulee.

 Kuvakaappaus elokuvasta

14b. The George Device

Raita 14 koostuu kahdesta osasta. Yllättäen ensimmäisen on tehnyt Stromberg ja jälkimmäisen John W. Morgan. Suurta eroa tyylistä ei huomaa. Morganilla tosin jouset ovat välin skitsoja ja välin aavan eeppisiä (voi näitä minun kuvailuja).
Sävellaji vaihtuu tiuhaan, joka luo impressionistisia ja toisinaan atonaalisia kohtia. Volyymi vaihtelee kuiskauksesta "räjähdykseen" vain yhden raidan aikana! Mihinkään tavanomaiseen elokuvaan tämän kaltainen musiikki ei sopisi.

15. Precursor of Grable

Lempiraitani elokuvassa. Kuulin kappaleen jo nuorena eräässä videopätkässä (joka oli ote elokuvasta). Dokumentissa musiikki kuuluu kohtauksessa, jossa kamera kuvaa tarkasti ydinaseen tuhovoimaa testikentällä aavikolla. Video on katsottavissa YouTubesta.
John W. Morganin musiikki tuo etäisesti mieleen Shostakovichin sinfoniat. Neuvostotyyliä tuskin on haettu, mutta jonkinlainen sotilaallinen "kuolemanmarssi" on kenties ollut ajatuksena.
Musiikin rakenne on hyvin kuvaava: Odottava marssitahti - laukaus - vyöryvä pysäyttämätön kuolo, jonka voima kasvaa alati. Näkymätön vihollinen on paineaalto ja sitä seuraava kuuma pätsi. Lopussa toistuu jälleen "teema" kun kamera kuvaa jättimäistä sienipilveä - ihmisen käsin tuottamaa.

 Kuvakaappaus dokumentista

Tuomio:
Trinity and Beyond -soundtrack on albumi, jonka voi kuunnella maksimissaan kerran vuodessa, tai harvemmin. Se on raskas ja vaativa, täysin mahdoton taustamusiikiksi. Parhaiten elokuvan musiikki sopisi konserttina esitettäväksi. Ikävä kyllä maailmalla ja etenkin Suomessa elokuvamusiikkitapahtumat ja -esitykset ovat harvassa.
Trinity and Beyond vaatii hyvän äänenlaadun (esimerkit ovat vaatimattomat 128kbps) ja äänentoiston kotilaitteilta. Itseltäni jälkimmäinen puuttuu, mutta se ei estä levystä nauttimista.
Dokumentti itsessään on erittäin laadukas. Jos on kiinnostunut sodasta tai vain suurista räjähdyksistä, elokuva on pakkohankinta. Pelkästään sivistyksen tähden elokuva on oiva valinta. Dokumenttiä myydään DVD:nä ja remasteroituna Blu-rayna. TV-esityksiäkin on nähty hiljattain.
Soundtrack on omaa luokkaansa oleva julkaisu. Voi olla, että joitain kuulijoita se ei nappaa alkuunkaan. Heidän mielestä mahtipontisuus menee "överiksi". Riippuen elokuvasta näin voisi väittää. Mutta atomipommeja kuvatessa järisyttävä materiaali ei voisi paremmin sopia. Vielä slangiksi: Eeppisempää matskua saa tod. hakea.

*****