keskiviikkona, syyskuuta 01, 2010

Viikon 35 viisikko

Viikon kohokohta? No ei, äänestää voi läpi vuoden. En ole vielä keksinyt, mitä voisin tehdä äänestystuloksilla.

________________________________


1. On hetki
Sävellys & sanoitus: Rauno Lehtinen - Käännös: Tuntematon - Esitys: Georg Ots ja Eesti Raadio estraadiorkester johtajanaan Peeter Saul - Vuosi: 1969

Kollegoiden arvostama Rauno Lehtinen (1932 - 2006) taisi niin pirteät tanssikappaleet (Letkis), viisut (Tom, tom, tom) kuin haikean tunnelmalliset teokset (Toiset meistä, Muuttuvat laulut). On hetki kuuluu hänen tunnetuimpiin sävellystöihin ja on mielestäni tyylikkäimpiä kappaleita, mitä Suomesta on tuotettu. Ei ihme, että naapurimaamme Viron tunnetuin laulaja, Suomessakin tiuhaan esiintynyt baritoni Georg Ots (1920 - 1975) esitti sen Viron radion viihdeorkesterin kanssa jo 1969.
Ots levytti paljon suomeksi, mutta Lehtisen kappaleen hän esitti viroksi. Käännös on tuntematon.

Rauno Lehtinen 
*Klikkaa suuremmaksi*


2. C'est si bon
Sävellys: Henri Betti - Sanoitus: André Hornez - Esitys: Jean Marco ja Jacques Hélian Orchestra - Vuosi: 1947
Ranskalaisia hittejä rantautui meille 50-luvulla tasaiseen tahtiin. Yksi suurimmista tapauksista oli Yves Montand (1921 - 1991) 1948 levyttämä C'est Si Bon -swingi. Amerikoissa sen levytti niin Johnny Desmond, Eartha Kitt kuin Louis Armstrong. Suomessa Maire Ojonen ja Henry Theel lauloivat sen savikiekolle vuonna 1950.
Mutta! Ensimmäisen levytyksen teki never-heard laulaja Jean Marco jo 1947. Hänen tuntemattomuutta selittänee aikainen kuolema auto-onnettomuudessa 1953. Marco oli tuolloin vasta 32-vuotias. Orkesterisovitus on Montandin versiota pirteämpi, joka on hyvä asia. Säestäjänä toimii Euroopan ajan johtava big band, Jacques Hélian (1912 - 1986) orkestereineen.



Columbian savikiekko


3. Kolmas mies
Sävellys & esitys: Anton Karas - Vuosi: 1949
Orson Wellesin (1915 - 1985) sivuroolissa tähdittämä The Third Man sijoittuu sodan raunioittamaan Wieniin, jossa katsojille tarjotaan film noir -tyylinen mysteeri. Elokuvaa pidetään yleisesti yhtenä genrensä parhaista teoksista. Brittifilmin suosion syynä on pakko lukea Anton Karasin (1906 - 1985) tekemä soundtrack. Ohjaaja Carol Reed (1906 - 1976) etsi kuumeisesti elokuvalleen musiikkia, mutta ei halunnut tyytyä tavanomaisen orkesteritaustaan. Sitten sattumalta, Reed kuuli eräässä wieniläisessä ravintolassa sitraa soittaneen Karasin soittoa. Hän sai idean, että musiikki sopisi hänen elokuvaansa. Reed kustansi Karasille matkan Lontooseen äänitystä varten ja Karas tuotti koko soundtrackin.
Sitramusiikki oli jotain uutta länsimaalaiselle mediateollisuudelle. Itse elokuvan teema nousi mm. Yhdysvalloissa listaykköseksi ja pysyi siellä yli 2 kuukautta. Cover-versiot mukaan lukien levyjä on myyty yli 40 miljoonaa kappaletta. Teema tunnetaan myös nimellä The Harry Lime Theme.

Anton Karas sitran ääressä (1951)


4. Funiculì, Funiculà
Sävellys: Luigi Denza - Sanoitus: Peppino Turco - Esitys: Sergio Bruni
Löysin perheen savikiekkojen joukosta useita Sergio Brunin (1921 - 2003) levytyksiä. Artisti ei sanonut minulle mitään eikä Wikipediasta löydy edes englanninkielistä artikkelia. Jostain syystä hänen levyjä on ilmaantunut tänne.
Sen sijaan Italiassa Napolin lähettyvillä syntyneellä Brunilla on kuulun laulajan historia. Toisessa maailmansodassa Bruni vammautui jalasta, ja vaiva jäi pysyväksi.
Läpimurtonsa Bruni teki 1945, kun hän voitti yleisradioyhtiö RAI:n järjestämän laulukilpailun. Seuraavat kaksikymmentä vuotta hän levytti Italainkieliselle His Master's Voice -levymerkille.
Burnin suosikkirepertuaariinsa kuului, luonnollisesti, napolilainen musiikki. Yksi kuuluisimpia alueen lauluja ja samalla italialaiskappaleita on Funiculì, Funiculà. Se on peräisin niinkin kaukaa kuin vuodelta 1880. Kappaleen on koveroinut niin oopperalaulajat kuin viihdemedian makaroniparodioijat.
Bruni jatkoi esiintymistä ja oli mukana musiikkiprojekteissa lähes kuolemaansa asti.

Laulaja Sergio Bruni

5. Juhlamarssi op. 22
Sävellys: Erkki Melartin - Esitys: Kuopion kaupunginorkesteri johtajanaan Shuntaro Sato - Vuosi: 2000
En ole pitkään aikaan käsitellyt Suomalaisia klassisen musiikin säveltäjiä blogissa. Heitä on kylläkin niin monia, että melkoisen väitöskirjan musikanteista parhaimmillaan saisi.
Erkki Melartinin (1875 - 1937) voi lukea mukaan "suurten" suomalaisten säveltäjien listaan. Itse pidän hänen pianoteoksista, mutta Melartin muistetaan myös oopperasta Aino (1907 - 1908), sinfonioistaan, jousikvartetoista sekä Suomen suosituimmasta häämarssista, joka on peräisin näytelmästä Prinsessa Ruusunen (1904).
Melartin oli myös tärkeässä roolissa silloisen Musiikkiopiston (nykyisen Sibelius-Akatemian) kehityksessä. Hän toimi konservatorion johdossa 1911-1936.

Erkki Melartin

Mikä näistä miellytti sinua?


Ei kommentteja:

Suosituimmat artikkelit