perjantaina, lokakuuta 08, 2010

Havainto: Plagiointia suomi-iskelmissä?

Jos on kuunnellut koko ikänsä musiikkia, lienee tuttua, että monet kappaleet kuulostavat "kuin samasta muotista tulleilta". Joskus kappaleet ovat kuitenkin hämmästyttävän samanlaisia.

Toisinaan melodiassa voi huomata jopa yhtäläisyyksiä. Tällöin saattaisi tulla kysyneeksi, onko tapahtuma kenties sattumaa vai sittenkin tarkoituksellista ellei peräti tahallista?


John Williams (s. 1932) teki alkuperäiseen Tähtien sota -trilogian ensimmäiseen osaan sävellyksen The Dune Sea of Tatooine (suom. Tatoiinen dyynimeri). Sen alku muistuttaa erehdyttävästi Igor Stravinskyn (1882 - 1971) baletin Kevätuhri toisen osion alkua nimeltä Seconde Partie: Le Sacrifice.


Musiikkiplagiointia ei ole niin kutsutut tribuuttikappaleet, jotka ovat usein omistettu tai peräti nimetty kuuluisan artistin mukaan.

On myös epäselvää, kuinka pitkä "identtisen" melodianpätkän tulee olla, että se katsotaan plagioinniksi. Muutama perättäinen sävel ei vielä todista mitään, mutta pidempi samankaltaisuus herättää kysymyksiä.

Usein artisti matkiikin tietämättään toista kappaletta, jota ei itse ei ole välttämättä kuullut tai se ei ainakaan tietoisesti ole vaikuttanut sävellysprosessin aikana. Niinpä kiusallisen havainnon tekevät usein vasta kuuntelijat.


Valitsin tähän Havainto-artikkeliin pari vanhaa suomiviisua, joista olen oman sävelkorvani avulla huomannut yhtäläisyyksiä muihin musiikkiteoksiin. Mutta onko korvani ollut oikeassa vai erehtynyt plagioinnin suhteen, siitä seuraavassa.

_____________________


Parades des Gnomes

Vs.
Sinitakkien marssi

Parades des Gnomes (eng. The Brownies' Guard Parade) tunnetaan paremmin alkuperäisnimellään Heinzelmännchens Wachtparade eli suomeksi "Tonttuparaati". Lähes tuntematon Kurt Noack (1895 - 1945) sävelsi kappaleen opusnumerolle 5 vuonna 1912. Meillä instrumentaali levytettiin alunperin Columbusorkesterin toimesta jo 1929, mutta varsinainen joululaulu tuli Tanskan ja Ruotsin kautta ja lopulta 1960 Saukin (s. 1928) käännöksellä sen esittivät Vieno, Laila ja Brita.

Sinitakkien marssi oli Jori Malmsténin 30-luvun "laivaistohittejä", peräisin elokuvasta Meidän poikamme merellä (1933). Muita vastaavia merimieslauluja - jotka olivat yleensä valsseja - oli mm. Leila (1932), Aallokko kutsuu (1933) ja  Saariston sirkka (1938). Malmsténin ääniksen säestyksestä vastaa - mikäs muu - kuin Dallapé.
Kappale sopii hyvin soitettavaksi myös poliisisoittokunnan toimesta, ja perinteisesti sekä Malmsténin 17 vuotta kestäneen sotilaskapellimestariuran perinteitä kunnioittaen yhä tänä päivänäkin kappaletta kuulee soitettavan juhlatilaisuuksissa.


Kuten voi yllä olevista näytteistä huomata, yhtäläisyydet melodioiden osalta ovat ilmeiset - jopa täysin identtiset. Kyseessä on kuitenkin niin lyhyt osa kappaleista, että minkään moisesta kopioinnista ei voida Malmsténia syyttää, vaikka hän on saattanut kuulla Columbusorkesterin tulkinnan ja sisältää alitajuisesti osan melodiasta Sinitakkien marssiin. Kyse on enemmin sattumasta ja tarttuvan melodian oivaltamisesta kahteen otteeseen.

Georg Malmstén ja Helsingin poliisisoittokunta
*Klikkaa suuremmaksi*


Waltz of the Flowers

Vs.
Pilven päällä

Musiikin harrastajat tunnistaisivat ylemmän kappaleen vain sekunnin pätkästä. Se on totta kai Pjotr Tšaikovskin (1840 - 1893) Pähkinänsärkijän Kukkaisvalssin (ransk. Valse des Fleurs) finaalista. Vuonna 1892 sävelletty - eli säveltäjän elämän viimeisinä aikoina valmistunut - baletti tulee jälleen ajankohtaiseksi joulun aikaan. Ties vaikka käsitelisin siitä lisää blogissani.

Harmony Sisters eli Valtosten sisarukset Maire, Raija ja Vera tekivät läheistä yhteistyötä kaksi vuosikymmentä George de Godzinskyn (1914 - 1994) kanssa. Naistrio levyttikin useita Godzinskyn säveltämiä kappaleita, kuten Sulle salaisuuden kertoa mä voisin ja Hymyillen.
Pilven päällä vuodelta 1942 on yksi lukuisista Godzinskyn meriaiheisista valsseista. Hänet tunnettiin suurena meren ystävänä ja vanhoilla päivillään hän oli jokavuotinen vieras Kotkan Meripäivillä.

Kappaleiden keinuva valssitahti on samanlainen ja perusmelodia toistuu kahdesti kummassakin kappaleessa. Suuri orkesteri hieman hämää Pähkinänsärkijän tapauksessa ja vaikeuttaa vertailua. Eroavaisuuksia löytyy; esimerkiksi Pähkinänsärkijään kuuluu välifanfaarit jotka taas puuttuvat laulusta Pilven päällä. Sanoitus «Kun pilven päällä - taivaan alla - meren vaahdon-  valkealla» sopii silti rytmillisesti kumpaankin melodiaan.
Harmony Sisters
*Klikkaa suuremmaksi*
____________

Sum summarum: Plagiointia ei ole tapahtunut.
Esimerkit olivat siinä mielessä köykäisiä, että vain hyvin lyhyissä kohdissa pystyi kuulemaan samankaltaisuuksia. Kokonaiset kappaleet olivat kyllä aivan muuta kuin "kaksi marjaa".
Mutta, musiikin kuuntelussa on juuri hämmästyttävää, kuinka uusia kappaleita kuullessaan ne eivät välttämättä muistuta mitään aikaisempia kuulemia kappaleita. On uskomatonta ajatella, että vaikka säveliä on ainoastaan 12 erilaista, tuhansien ja taas tuhansien kappaleiden joukosta pystyin poimimaan vain nämä esimerkit tähän kirjoitukseen. Kerrassaan huikeaa.


Kummatkin suomikappaleet tulevat kokonaisuudessaan löytymään blogin YouTube-kanavalta lähiaikoina.
Siihen asti kuulemiin!

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Elina Vettenranta: Enkelten Yö
ja Richard Marx: Right here Waiting
on ihan yks yhteen koko biisi.
Teoston viisas hemmo ilmoitti, että on Richard Marx'in asia valvoa kuka ja missä hänen plagioidaan... ei kuulu kuullemma kuuntelijan korvaan sattua sävelten samankaltaisuus.
Eli siis ; plagioida saa, muttei kiinni saa jäädä.
Niinkuin kaiketi kaikessa elämässä ja ainakin politiikassa.

Jukka kirjoitti...

Näitä "tapauksiahan" uutisoidaan aika ajoin. Viime vuosina otsikkoina on ollut jos jonkinlaista plagiointisyytöstä.

"Coldplay sai syytöksiä plagioinnista"

"Virossa syytetään Suomen uutta euroviisua plagiaatiksi"

"Jättihitistään tunnettu Men At Work selvisi plagioinnista"

Uskon kuitenkin, että harva uskaltaisi nykyään ryhtyä tietoiseen plagiointiin. Kuuntelijat ovat tarkkoja ja media rankaisee kovalla kädellä.
1900-luvun alussa valvonta tuskin oli niinkään tiukkaa ja välillä kokonaisia kappaleita varastettiin omiin nimiin minimaalisilla muutoksilla. Oi aikoja, oi tapoja.

Anonyymi kirjoitti...

Samanonyymi jatkaa:
Henk.koht. jäin lähinnä ihmettelemään Teoston asennetta,
olin ihan kuvitellut, että he toimivat myös säveltäjien asioiden edustajina, silloin kun nämä eivät voi olla itse fyysisesti läsnä.
Taulu-plagiaatit muuttuvat varkaudeksi kun niihin laitetaan alkuperäisteoksen tekijän nimi...
mutta; laulu-plagiaatti ei mukamas ole varkaus, jos sen kirjailee omalla nimellä.
Vahinkoja sattuu, mutta niitä voi rehellisellä pelillä paikkailla vaikka jälkeenpäin. Paitsi jalkapallomaaottelussa...

Suosituimmat artikkelit