torstaina, lokakuuta 14, 2010

Mestarit tahtipuikon takana: Edward White (1910 - 1994)

Tänä vuonna on tullut kuluneeksi 100 vuotta säveltäjä Edward George Whiten syntymästä. Mutta miten tästä suurtapahtumasta on mediassa kerrottu? Ei mitenkään. Chopin, Schumann ja John Lennon ovat saaneet osansa tiedostusvälineiden uutisoinnissa, festivaaleissa ynnä muissa tapahtumissa. Edward Whiten nimi pysyy piilossa.

Eikä ihme.

Itse asiassa haettaessa säveltäjän nimellä suomenkielisiltä sivuilta, google ilmoittaa:

Eikä ihme.

White on tuntemattomuus.
Pari vuotta sitten, jos joku olisi maininnut Edward Whitesta, olisin kuitannut tiedon sanoilla "just joo, nevöhööd".
"Never heard" pätee Edward Whiteen, kuten moniin hänen aikalaisiinsa, jotka vaikuttivat Englannin musiikkibisneksessä II maailmansodan jälkeen.
White on niin tuntematon, ettei hänestä löydy kuvan kuvaa Internet-lähteistä. Kirjallisetkin lähteet ovat hyvin lyhytsanaisia.
Tästä taitaakin tulla lyhyt artikkeli :O

__________________



Paris Interlude
Sävellys: Edward White - Esitys: Music by Camarata - Vuosi: 1952

Nopeatempoinen Paris Interlude on äänitetty vain kerran, nimittäin harvinaiselle Decca-LP:lle Lontoon Kingsway Hallissa. Johtajana toimii arvostettu amerikkalainen Benny Goodmanin tumpetisti ja Ella Fitzgerladille sovittanut Salvadore "Tutti" Camarata (1913 - 2005). Kappale kuvaa liikettä, kenties Champs-Elyséeseen vilskettä ja vilinää.

Edward George "Teddy" White syntyi Lontoossa, brittiläisen musiikin kehdossa ja Euroopan salonki- ja teatterimusiikin keskiössä, vuonna 1910. Juuri sinä vuonna Westminsteriin avattiin kenties maan tunnetuin varietee-teatteri London Palladium. Nuorella Edwardilla voidaan sanoa olleen siis hyvät lähtökohdat muusikonuralleen.
White ei satunnaisia viulutunteja lukuun ottamatta käynyt läpi syvällisempää musiikin koulutusta. Konservatorion sijasta hän opetteli pääasiassa itsekseen teoriaa ja viulusoittoa. Tämän turvin hän sai myös ensimmäisen työn soittotrion viulistina. 20-vuotiaana hän oli kohonnut jo tanssiorkesterien soittajaksi.
White työskenteli 1929 avatussa etelä-lontoolaisessa Locarno-teatterissa, joka oli osa Streatham High Roadin suurta viihdekorttelia. Instrumenttivalikoima oli laajentunut klarinetilla ja saksofonilla. Lisäksi hän oli alkanut sovittaa teoksia orkesterille.

Locarno-teatteri cirka 1930, toimii nykyisin Bingo-salina

Whiten ura eteni nopeasti. 30-luvulla hän soitti mm. Lou Preagerin (1906 - 1978) yhtyeessä West Endillä sijaitsevalla Romano-nimisessä ravintolassa. Preager, joka oli vain 4 vuotta Whitea vanhempi, oli edennyt nopeasti urallaan ja 19 vuotiaana hän esiintyi jo West Endillä, kunnes sai kimmokkeen oman yhtyeen perustamisesta.40-luvulla hän teki äänityksiä BBC:n radio-ohjelmaan Music While You Work ja televisio-ohjelmien alettua hänellä oli ohjelmat Palais Party ITV:llä sekä Find Singer.

Lou Preager

Effervescence
Sävellys: Edward White - Esitys: Dolf Van Der Linden ja hänen orkesterinsa - Vuosi: 1954

Kuohuntaa suomeksi tarkoittava Effervescence löytyy Paxton -nimisestä musiikkikirjastosta. Teos on tyypillinen esimerkki 50-luvun "mood" musiikista. Tässä moodina on ilmiselvästi energisyys ja vauhti.

Edward Whiten uran kannalta tärkeimpiä miehiä oli Benjamin "Bert" Ambrose (1896 - 1971) joka oli 30- ja 40-lukujen yksi Englannin maineikkaimpia orkesterinjohtajia. Kuten White, Ambrose oli aloittanut uransa viulistina ja soittanut ravintolaorkestereissa. Pian hän oli kohonnut oman orkesterinsa johtajaksi ja 29-vuotiaana itse Walesin prinssi Edward pyysi Ambrosea takaisin maahan hänen työskennellessään New Yorkissa. Tulevat vuodet olivatkin Ambrosen kulta-aikaa. Tuolloin, 30-luvulla, Edward White sai harjoitusta säveltämisen ja sovittamisen osalta.


Ambrose Octet

sdf
Runaway Rocking Horse
Sävellys: Edward White - Esitys: Orchestre Raymonde johtajanaan Robert Preston - Vuosi: 1947

Ennen Puffin' Billyä (lisää myöhemmin) tämä kappale vuodelta 1946 oli Whiten meriittiteos. Se on melodisesti rikas ja muodoltaan vivahteikas. Se kuvaa "karannutta" keinuhevosta ja rytmi onkin hyvin galoppimainen. Väliosiot ovat  puolestaan kuin länkkäreistä. Oheinen äänitys on peräisin Decca-savikiekolta. Suosittuun kappaleeseen julkaistiin aikoinaan myös pianonuotit.

Toisen maailmasodan sytytyttä White liittyi Yhdistyineiden kuningaskuntien ilmavoimiin (Royal Air Force). Whiten musikaaliset kyvyt tulivat pian huomatuksi ja hänet liitettiin Felix Kingin (1912 - 1980) muusikkoryhmään. King oli niin ikään pestattu ilmavoimiin johdettuaan orkesteriaan Norjassa ja Monacossa. Sodan jälkeen hän teki BBC:n ohjelmissa töitä kapellimestarina sekä soitti pianoa ja johti omaa kvintettiä. Savikiekoille ja myöhemmin LP:ille hän levytti musiikkia mm. Decca-yhtiölle.

Sotavuosien kuluessa Edward White oli mukana radiolähetystoiminnassa Bristolista käsin. Hän soitti ja sovitti kevyttä viihdemusiikkia aina kun ilmavoimista vain sai vapaata. Bristol-vuosinaan White sai myös ensimmäisen tanssiorkesterinsa johdettavakseen, joka sijaitsi Grand Spa Hotellissa.

Idea oman musiikkiyrityksen perustamisesta kypsyi ja tuloksena oli Musicus Ltd, joka luonnollisesti julkaisi musiikkia. Roolinvaihdos sovittajasta säveltäjäksi sai myös yhä enemmän pontta noina vuosina. Oman kustantajan turvin syntyi nopeasti mm. viihdeteokset orkesterille Caprice for Strings ja Runaway Rocking Horse. Etenkin jälkimmäinen oli genressään suuri menestys.


Kuva Bristolin hotellin neitseellisestä takapihasta



Dance Of The Dew Fairy
Sävellys: Edward White - Esitys: London Promenade Orchestra johtajanaan Walter Collins - Vuosi: 1948

Toinen esimerkki Whiten tuotannosta Paxton-musiikkikirjaston arkistoista. Kastekeijun tanssi (suom. huom.) saattaa olleen osana BBC:n lasten musiikkiohjelmia. Olisin itse olettanut rauhallisempaa lähtökohtaa kappaleelle.

Pian kohtalo kutsui Edward Whitea takaisin Bristolista kotikaupunkiinsa Lontooseen. 40-luvulta alkanut kevyt ajanvietemusiikki oli "in". BBC tarvitsi kuumeisesti säveltäjiä tuottamaan radioon materiaalia. White oli yksi monista tuon aikakauden säveltäjistä, joskaan ei niin kuuluisa kuin Eric Coates, Charles Williams, Sidney Torch, Robert Farnon ja kumppanit.

Omalla tavallaan Whiten melodiat jäivät ihmisten mieliin kenties paremmin, kuin äsken mainittujen herrojen tuotannosta yksikään teos. Kyseessä oli Puffin' Billy.



Puffin' Billy
Sävellys: Edward White - Esitys: Tanskan valtion radio-orkesteri johtajanaan Hubert Clifford - Vuosi: 1952



Puffin' Billy oli BBC:n radion lasten musiikkiohjelman Children's Favourites tunnusmelodiana vuodesta 1952 - 1966. Näin kokonainen brittisukupolvi tunnistaa varmasti edellä kuullun kappaleen. Ohjelman isoisämäisenä juontajana toimi Uncle Mac eli Derek McCulloch (1897 - 1967) joka aloitti jokaisen ohjelman sanoilla "Hei lapset, kaikkialla".
Radiotoimittaja Derek McCulloch (Uncle Mac)


Kappaleen nimi Puffin' Billy tulee Isle of Wightilla olleesta ikivanhasta höyryveturista nimellä "Buffing Billy", jonka White näki lomaillessaan Southamptonin edustalla sijaitsevalla saarella. Kappaleen alkuperäisen version esitti Melodi Light Orchestra Ole Jensenin johtamana, levytys tapahtui Chappell-savikiekolle.

Sama kappale valloitti myös miljoonat Atlantin toisella puolen asuvat lapset, kun Puffin' Billy valittiin lastenohjelma Captain Kangaroo tunnusmelodiaksi, jona se pysyi peräti 19 vuotta. 1957 laulettu versio levytettiin Mary "Richardintytär" Rodgersin (s. 1931) toimesta.
Mainittava on vielä lukuisat TV-mainokset ja dokumentit aina 2000-luvulta, jossa Puffin' Billyä on käytetty taustamusiikkina.

Alla Captain Kangaroon 60-luvun intro.

Clockwork Clown
Sävellys: Edward White - Esitys: New Concert Orchestra johtajaan Cedric Dumont - Vuosi: 1951

Kellokoneisto Klovni on todennäköisesti lapsille suunnattu teos, mutta yhtä hyvin sen musikaaliset pelleilyt viihdyttävät varttunutta kuulijaa. Kyseessä on Whiten paremmin tunnettuja teoksia, joskaan sen tarkasta syntyvuodesta ei ole tietoa. Tämä vuoden 1951 äänitys on osana Boosey & Hawkes -musiikkikirjastoa.

On epäselvää, monta kappaletta Edward Whiten sävellyskynästä syntyi. Hän toimi osittain freelance-pohjalta ja teki musiikkia useille julkaisijoille, joissa sitten omat orkesterinjohtajat esittivät teoksia. Tausta- ja tuotantomusiikin määrää on vaikea arvioida ilman päteviä lähteitä. Tässä artikkelissa olevat esimerkit ovat varmasti Whiten omia sävellyksiä ja niiden perusteella saa kuvan miehen työnjäljestä.
Hämärän peitossa on myös miehen myöhempi ura. Hänen tiedetään vastanneen musiikista BBC:n nukkekomediaan The Telegoons, joka pyöri televisiossa vuosien 1963 ja 1964 aikana. Hän siis varmasti jatkoi BBC:n leivissä ja kenties vetäytyi eläkkeelle 70-luvun puolella.

Sääli on, että kuvaa Mestarista tahtipuikon takana ei löytynyt. Tämä ei ole ihme, sillä monet 50-luvun viihdemusiikin säveltäjät jäivät tuntemattomiksi ja vasta hiljattain heidän perintöään musiikkikulttuurille on alettu arvostaa. Tämä on näkynyt lukuisina CD-julkaisuina ja tuotantomusiikkikirjastojen tuomisella yleisön kuultavaksi.
Ja nyt, väitän, että ensi kerran myös suomalainen kuuntelijayleisö tulee löytämään unohdetun säveltäjän.
100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi vielä yksi kappale, olkaa hyvät.

Show Girl
Sävellys: Edward White - Esitys: Dolf van der Linden ja hänen orkesterinsa - Vuosi: 1954

Tyypillistä kyllä, mitään tietoa Show Girlin syntyvuodesta tai luomishistoriasta ei ole. Se kuuluu jälleen Paxtonin musiikkikirjastoon. Tässäkin blogissa useaan kertaan mainittu Dolf van der Linden (1915 - 1999) esittää kappaleen orkestereineen. Tällä hetkellä yksi vaikutusvaltaisimpia orkestereita, Metropole Orchestra, oli alkujaan van der Lindenin perustama. Hänet tunnettiin Euroviisuissa ahkerana kapellimestarina; van der Linden johti Hollanin kisakappaleita vuodesta 1957 aina vuoteen 1981 asti, mukana kaksi voittosovitusta.
Onnistunut on tämäkin sovitus.

Kapellimestari Dolf van Der Linden



Lähteet:
http://en.wikipedia.org/wiki/Edward_White_%28composer%29
http://www.museumstuff.com/learn/topics/Edward_White_%28composer%29
http://telegoons.org/Bios/Bio_EW.htm
http://www.rfsoc.org.uk/cds_2008.shtml
http://www.turnipnet.com/mom/loupreager.htm
http://www.musicweb-international.com/garlands/6th.htm
http://www.google.fi/url?sa=t&source=web&cd=1&ved=0CBQQFjAA&url=http%3A%2F%2Fwww.naxos.com%2Fperson%2FEdward_White%2F22414.htm&ei=kty1TMPJMY7Mswb0k9mzCQ&usg=AFQjCNFJd4dCeksRQTP4bOhgol5KJa56vQ&sig2=wgifPjHTWd86JrmrJnq5CQ

Ei kommentteja:

Suosituimmat artikkelit