sunnuntaina, tammikuuta 31, 2010

Melodian jäljillä: By the Sleepy Lagoon


By the Sleepy Lagoon
Sävellys: Eric Coates - Esitys: The Symphony Orchestra johtajanaan Eric Coates - Vuosi: 1940
Nuottivihko vuodelta 1940 [Chappell & Co.,New York]

Olen kertonut blogissani jo aiemmin englantilaisesta kevyen klassisen säveltäjästä Eric Coatesista (1886 - 1957). Hän on klassisen tuotantonsa lisäksi vaikuttanut merkittävästi Britannian BBC-yleisradioyhtiössä sekä säveltänyt tunnusmusiikin elokuvaan The Dam Busters, Taivaalla palaa (1955).

 Eric Coates

Todennäköisesti kaikkein tunnetuin Coatesin teoksista on Sleepy Lagoon, jonka hän sävelsi jo vuonna 1930 lisänimellä Valse Serenade. Kappale itsessään oli hyvin tavanomainen tuon ajan orkestraali-instrumentaali, eikä sillä liiemmin ollut nykyisen kaltaista kuuluisan teoksen mainetta.
...eikä varmasti se sitä koskaan olisi saanut, ellei yhdysvaltalainen Oscar-nimetty säveltäjä Jack Lawrence (1912- 2009) olisi kuullut kappaleen vuonna 1940 ja kirjoittanut siihen sanat.

Lawrence vei ehdotuksensa New Yorkiin Chappellin pääkonttoriin, joka oli Coatesin musiikkijulkaisija. Toimitusjohtaja Max Dreyfuss oli huolissaan, että Coates - joka sentään oli kuuluisa klassisen musiikin säveltäjä - paheksuisi, että hänen melodiaansa peukaloitaisiin ilman neuvottelua. Toimitusjohtaja ei myöskään mieltänyt kappaletta populaarimusiikin genreen sopivaksi, vaan näki sen ennemminkin kevyen klassisen teoksena.

 Jack Lawrence

Lawrence yritti ottaa yhteyttä säveltäjään, mutta II maailmansota haittasi kontaktin luontia. Lopulta neuvotteluyhteys onnistui ja kävi ilmi, että - vastoin Chappellin toimitusjohtajan  epäilyjä - Coates piti sanoitusta erittäin onnistuneena. Sanat sopivat melodiaan jopa niin hyvin, että oli vaikea uskoa kappaleen olleen koskaan orkesteriteos.

Syntynyt laulu julkaistiin Coatesin ja Lawrencen yhteistyönä. Se esiteltiin 1942 Big Band -johtaja Harry Jamesille (1916 - 1983), jonka levyttämänä Sleepy Lagoon vietti 4 viikkoa kärjessä USAn silloisen Billboard magazinen listoilla. Muita mainitsemisen arvoisia levytyksiä teki mm. Glenn Miller, Dinah Shore, Fred Waring ja David Rose. Vielä 1960 kappale nousi rock-lauluyhtye The Plattersin esittämänä listoille.

Kappale koki myös uuden tulon emämaassaan Britanniassa, jossa siitä tuli BBC4:n musiikkiohjelman Desert Island Discs tunnusmelodia. Ohjelma soi edelleen radiossa samalla teemalla ja kyseessä onkin Guinnessin ennätysten kirjan mukaan maailman pitkäikäisin radion musiikkiohjelma.

BBC:n Desert Island Discs


Suomessa kappaleen levytti ensiksi Rytmin Solistiorkesteri 1945, mutta varsinaisen laulettu versio rantautui meille vuonna 1950, kun ex-Harmony Sistersin Maire Ojonen (1916 - 1995) levytti sen Suomi-Filmin suuren tanssiorkesterin säestyksellä, johtajanaan George de Godzinsky.

Uinuvalla laguunilla

Maire Ojonen (o.s. Valtonen)

Kuusi vuotta myöhemmin Olavi Virta tulkitsi kappaleen. Tälläkin kertaa sanoituksesta vastasi Usko Kemppi (1907 - 1994).


Taas syttyvi loiste laguunin ylle tähtien vyöhön,
ja latvoissa palmuin hiljainen tuuli suhisee yöhön.
Ja uneliaasti maininki vyöryy korallirantaan
kuin huokaus valtaa meren, se sammuu laguunin rantaan

x2
Yöt tropiikin tuoksuin tuhansin huumaa, armahin, meidät.
Lie maailma jossain kaukana, kahden olemme vain.
Tää lumottu yö ja tähtien vyö on satua meidän,
kun rannalle käymme laguunin hiljaisen.
Irmeli Mäkelä (s. 1942) levytti kappaleen 1965, mutta tällä kertaa sanoitus oli vaihtunut Saukin tekemäksi. Siinä on mielestäni hienoisen syvällisempi kerronta kuin Kempin aiemmissa lyriikoissa.


Jään odottamaan, kun unelmissain jo laguuni uinuu,
ja kalvossa sen taas kuvastuen kuin kultaa on kuu.
Se lumoa luo, se unelmat tuo taas vierelle aivan,
on siinä jo hän, nyt ilmestyvän nään rakkauden

Hän rakkaani on, tuo tuntematon mies valkoisen laivan,
ja palmujen taas nyt vaipua saa jo kultainen kuu.
Näin palautan yön lumoavan, kun laguuni uinuu,
ja onnellinen on jokainen laine sen.

Vain laulu mainingin nyt jostakin soi kertoen taas sadut nuo, ne meri tänne tuo.

Taas luonani on tuo tuntematon mies valkoisen laivan,
ja palmujen taas nyt vaipua saa jo kultainen kuu.
Näin palautan yön lumoavan, kun laguuni uinuu,
ja onnellinen on jokainen laine sen.

 Irmeli Mäkelä

Instrumentaaliesityksistä mainittakoon Ossi Runnen äänitys vuodelta 1963, jossa Runne soittaa melodian luonnollisesti trumpetilla.

Ja kaikille musisoijille iloksi: Tässä nuotit kappaleeseen Uinuvalla laguunilla!

Lataa PDF (3.0 MB)

perjantaina, tammikuuta 29, 2010

Levyarvostelu - Wienin uuden vuoden konsertti 2010

Pidän klassisesta musiikista, joka on helposti lähestyttävää. Tällä tarkoitan kappaleita, joissa on selkeä melodia ja rytmi sekä - vielä mukavampaa - iloinen sävy. Juuri kuvauksen kaltaista musiikkityyliä edustaa wieniläinen konserttimusiikki. Sen maineikkaita edustajia ovat kaikki Strauss-suvun jäsenet, Joseph Lanner, Karl Michael Ziehrer ja muun muassa Franz Von Suppé sekä tanskalainen Hans-Christian Lumbye. Pistäisin listalle myös ranskan Émile Waldteufelin.

Wienin uuden vuoden konsertti on järjestetty yhtämittaisesti vuodesta 1941 saakka. Se on samalla suurimman televisiokatsojamäärän keräävä klassisen musiikin konsertti Euroopassa. Kultaisessa salissa kuvattua lähetystä seuraa vuosittain yli 50 miljoonaa ihmistä 72 maasta.


Orkesteri: Vienna Philharmonic Orchestra
Kapellimestari: Georges Prêtre
Julkaisupäivä: 12. tammikuuta 2010 
 Levy-yhtiö: Decca
Muoto: CD
Genre: Klassinen

- Spotify-linkki -

Kappaleet:

Levy 1
  1. J. Strauss II: Die Fledermaus - Overture
  2. Josef Strauss: Frauenherz. Polka mazur, op.166
  3. J. Strauss II: Im Krapfenwald’l. Polka française, op.336
  4. J. Strauss II: Stürmisch in Lieb’ und Tanz. Polka schnell, op.393
  5. J. Strauss II: Wein, Weib und Gesang. Walzer, op.333
  6. J. Strauss II: Perpetuum mobile. Musikalischer Scherz, op.257
  7. Otto Nicolai: Die lustigen Weiber von Windsor – Overture
  8. J. Strauss II : Wiener Bonbons. Walzer, op.307

Levy 2
  1. J. Strauss II: Champagner-Polka. Musikalischer Scherz, op.211
  2. J. Strauss II: Ein Herz, ein Sinn. Polka mazur, op.323
  3. J. Strauss I: Der Carneval in Paris. Galopp, op.100
  4. J. Offenbach: Die Rheinnixen – Overture
  5. Eduard Strauss : Helenen-Quadrille, op.14
    (teemoja operetista “La Belle Hélène” säveltäjänä J. Offenbach)
  6. J. Strauss II: Morgenblätter. Walzer, op.279
  7. Hans Christian Lumbye: Champagner-Galopp
  8. J. Strauss II:Auf der Jagd. Polka schnell, op.373
  9. New Year’s Address 2010
  10. J. Strauss II: An derschönen blauen Donau. Walzer, op.314
  11. J. Strauss I: Radetzky-Marsch, op.228

Arvostelu:

Georges Prêtre (s. 1924) teki debyyttivierailunsa uuden vuoden konsertin ensimmäisenä ranskalaisena kapellimestarina vuonna 2008. Iäkkäästä taiturista pidettiin niin, että häntä pyydettiin johtamaan Wienin filharmonikkoja jälleen tänä vuonna. Ja tottahan toki kapellimestarien veteraani suostui tähän. Ikä, 85, ei ollut este.

Konsertin aloittaa tuttuakin tutumpi alkusoitto nuoremman Johann Straussin operetista Lepakko.
Seuraavan sijan saa veljeksistä toinen ja tunteellisin, Josef. Hän kirjoitti polkkamasurkan Frauenherz vaimolleen Carolinelle vuonna 1865.

Omaperäinen polkka on Im Krapfenwald’l, jonka Strauss kirjoitti Pietarissa käydessään 1869. Tällöin nimenä oli Im Pawlowskwalde. Kappaleen tunnuspiirre on lintujen äännähtely - syytä tälle ei tosin ole löydetty.
Tahti kiihtyy operetin Das Spitzentuch der Königin (1880) nopeassa polkassa Stürmisch in Lieb’ und Tanz, kunnes taas rauhoittuu valssissa Wein, Weib und Gesang (Viini, laulu ja naiset).

Ikiliikkuja eli tarkemmin Perpetuum mobile, Op. 257 "Musikalischer Scherz" on henkilökohtaisia suosikkejani Straussin tuotannossa. Sen melodia ja rakenne luovat illuusion toistosta, mutta samalla kappale on hämäävän monipuolinen.


Konsertin toisen osion aloittaa Wienin filharmonikkojen perustajan Otto Nicolain (1810 - 1849) kuuluisin teos, alkusoitto oopperasta Windsorin iloiset rouvat.
Tätä seuraa nuoremman Straussin Prinsessa Pauline von Metternichille (1836 - 1921) osoitettu valssi Wiener bonbons (Wieniläismakeisia) ja hyväntuulinen Champagner-Polka, Op 211 vuodelta 1858 sekä polkkamasurkka Ein Herz ein Sinn (Yksi sydän, yksi mieli). Viimeksi mainitun melodia kuulostaa tutulta, ja väitänpä sitä käytettäneen Warner Bros.:in piirretyissä.

Isä Johann Baptist, kuka eli suhteellisen lyhyen elämän (1804 - 1849), on edustettuna levyllä kahden kappaleen voimin. Niistä aluksi kuullaan Der Carneval in Paris, peräisin vuodelta 1938.
Strauss-valta-akselin väliin kiilaa Straussien kilpailija, ranskalainen Jacques Offenbach (1819 - 1880) oopperansa Die Rheinnixen alkusoitollaan.

Kenties "unohdettuna Straussin veljenä" pidettyä Eduardia on muistettu esittämällä hänen teos Helenen-Quadrille, Op. 14, nyt ensimmäistä kertaa konsertin noin 70-vuotisen historiansa aikana.
Offenbachin rooli kilpailijana korostui 1864 teoksessa Abendblätter (Iltalehtiä), johon nuorempi Strauss vastasi samana vuonna valssillaan Morgenblätter (Aamulehtiä).

"Pohjolan Straussina" tituuleerattu Hans Christian Lumbye sävelsi yli 700 polkkaa, masurkkaa ja valssia. Unohtaa ei sovi tanskalaisen kuuluisinta teosta Shampanja-galoppia, jonka Wienin filharmonikot esittävät. Spotify-käyttäjille tiedoksi, että miehen koko orkesterituotanto on kuunneltavissa ohjelmalla. Olen näin itse tehnyt.

Uuden vuoden konsertin päättää perinteisesti kolme kappaletta, joita ovat nopea polkka - tänä vuonna Strauss juniorin Auf der Jagd (Metsästämässä) operetista Cagliostro in Wien -, Tonava kaunoinen ja lopuksi Radetzky Marssi. Viimeisen encoren aikana kapellimestari ohjaa yleisöä taputtamaan marssin tahdissa.




Tuomio:
Olin itse asiassa yllättynyt kuinka nopeasti konsertista oli julkaistu CD-tallenne. Ja mainittakoon, että myös DVD-taltiointi on myynnissä.
Wienin uuden vuoden konsertit ovat enemmän tai vähemmän saman kaltaisia vuodesta toiseen. Tämä ei tarkoita, etteikö jonkinlaista vaihtuvuutta olisi kappaleiden välillä. Ja todellakaan se ei tarkoita, ettäkö konsertin laatu kärsisi toiston myötä. Päinvastoin; tämän vuotista paremmaksi konsertti ei hevin yllä.
Kappalerepertuaari on todella vahva. Listalta puuttuu vain Unter Donner und Blitz, Annen polka, Tritsch-Tratsch-Polka ja Wiener Blut. Mutta tällöin konsertti olisi liian ennalta-arvattava. Jo pelkästään nuoremmalta Johann Straussilta löytyy satamäärin harvoin kuultuja sävellyksiä. Näitä on aina mukava kuulla.

Levy on mukava kokonaisuus helposti omaksuttavaa orkesterimusiikkia. Uskon, että siitä pystyy nauttimaan myös harvemmin klassista kuunteleva. Tästä on ainakin hyvä aloittaa seuraava musiikkiretki.

****½

tiistaina, tammikuuta 26, 2010

Viikon 4 viisikko

Kappaleet ovat taas vaihteeksi suoraan kuunneltavissa sivulla.
Niin mikä olikaan koko Viikon viisikon tarkoitus? Esitellä kappaleita, joista itse pidän! Yritän muistaa tämän, ja vähentää alituista "faktojen luettelointia". Ihmiset luultavasti osaavat itse etsiä nimen Wikipediasta, jos niin haluavat. Sen sijaan aion tästä lähin lisätä Plussaa ja Miinusta -kommentit kappaleista.


________________________

1. Moskau
Sävellys: Ralph Siegel - Sanoitus: Bernd Meinunger - Esitys: Dschinghis Khan - Vuosi: 1979

Saksan vuoden 1979 euroviisuyhtye Dschinghis Khan keräsi mainetta saman nimisellä kappaleella, vaikka laulu sijoittuikin 4:nneksi. Seuraava hitti Moskau oli esimerkiksi Australiassa 5 viikkoa listaykkösenä. Suomessa kappale tunnetaan nimellä Volga ja sen on levyttänyt niin Frederik kuin Kari Tapio.

Plussaa: Jos minun pitäisi valita kaikkien aikojen paras diskokappale, olisi Moskau todennäköinen valinta. Tarttuvan melodian ja diskobiitin integraatio on täydellinen. Jo ensitahdit ovat ikimuistettavat. Kohta 3:21 on jostain syystä hieno.
Miinusta: Alkuperäistä soitetaan harvoin; Ei löydy Spotifystä.




2. Vielä yhdet
Sävellys: Irwin Goodman - Sanoitus: Vexi Salmi - Esitys: Irwin Goodman - Vuosi: 1972

Protestirokkari Irwin Goodman julkaisi 1972 kymmenensä studioalbumin Las Palmas, joka sisälsi nimikappaleen lisäksi hitin Oli simmarit, sammarit, kummarit ja pipo. Vielä yhdet oli raita nro 8.

Plussaa: Tarttuva kertosäe, johon liittyy huumoria. Melkoinen humalatila olisi, jos "yhdet vielä" huutaisi kappaleessa lausut verran.
Miinusta: Yksinkertainen ja toistava




3. 3 punahilkkaa
Sävellys & sovitus: Pertti Haverinen - Sanoitus: Jorma Toiviainen - Esitys: Itse valtiaat / Erja Manto - Vuosi: 2003

TV1:ssä vuosina 2001-2008 pyörinyt Itse valtiaat tuotti 4 musikaalia, joiden laatu ei päätä huimannut. Valmistumisjärjestyksessä toinen - Kuningasmusikaali - sisälsi 10 laulua, kuuluisimpana 200 apinaa sekä Iso-P ja Iso-T.

Plussaa: Omaperäinen rakenne & sanoitus; "ai-ai-ai-ai-ai voi-voi-voi-voi-voi." Ihan hauska.
Miinusta: Naiivi. Käy nopeasti ärsyttäväksi - ainakin muiden taloudessa asuvien mielestä.




4. Baby Elehpant Walk
Sävellys: Henry Mancini - Esitys: Henry Mancini and his Orchestra - Vuosi: 1961

Vaaleanpunainen pantteri -tunnusmelodian säveltäjä Henry Mancini (1924 - 1994) tuotti paitsi Easy Listening- myös elokuvamusiikkia. Jazzahtava Baby Elephant Walk on peräisin John Waynen tähdittämästä elouvasta Hatari!

Plussaa: Nerokas teema, joka on helposti vihellettävissä tai hyräiltävissä. Hilpeä.
Miinusta: Jää päähän ja ei kestä peräkkäistä kuuntelua.



5. Just a Gigolo/I Ain't Got Nobody
Sävellys: Leonello Casucci - Sanoitus: Irving Caesar - Esitys: David Lee Roth - Vuosi: 1985

Trumpetisti Louis Prima yhdisti 1956 Spencer Williamsin sävellyksen I Ain't Go Nobody ja alunperin vanhan itävaltaismelodian Schöner Gigolo. Van Halen -yhtyeen entinen keulamies David Lee Roth tuotti heti eroamisvuonaan oman coverin kappaleesta.

Plussaa: Erinomaiset rytmit. Energinen esitys. Loistava melodia.
Miinusta: Liiankin energinen.


 Kuvakaappaus hullusta musiikkivideosta

Mikä näistä miellytti sinua?


sunnuntaina, tammikuuta 24, 2010

Havainto: Walt Disneyn musiikkisatu - Mikki ja pavunvarsi (1986)

Löydettyäni keinon siirtää ääntä vanhoilta c-kaseteilta tietokoneelle jäin kysymään itseltäni, mitä oikeastaan kannattaisi digitoida? Populaarimusiikissa kun ei liene ainuttakaan kappaletta, jota internetistä ei tavalla taikka toisella löytyisi.
Sen sijaan suomalainen materiaali ei ole yhtä esillä World Wide Webissä. Ottaen huomioon, että lapsuusvuosilta on säästynyt kiitettävän verran viihdykettä, näitä lasten äänitteitä olisi hyvä muuttaa mp3-muotoon.


Aloitan vielä määrittelemättömän "projektini" c-kasettina julkaistun Mikki ja pavunvarsi -kuunnelman digitoinnilla. Disneyn musiikkisaduthan olivat aikanaan 1980 ja 1990 luvuilla erittäin suosittuja. Suuren osan niistä tuotti Matti Raninin (s. 1926) Finn-Kasper, Matti Ranin Kommandiittiyhtiö, joka yritystietojen mukaan on perustettu 1974. Julkaisijana toimi Kirjalito (eli Egmont kustannus), joka nähtävästi jatkoi uudelleenjulkaisuja aina 2000-luvun vaihteeseen asti.
Alkuperäisiä c-kasetteja voi edelleen hankkia esim. kirjastoista ja huuto.net -sivulta, jossa niitä on sangen runsaasti.

"Mikki ja pavunvarsi" on nähdäkseni tavallista harvinaisempi julkaisu, ja löysin vuosiluvun ainoastaan pukinmäen lastenosaston kirjatiedoista. Tietysti on mahdollista, että kasetti lepää tuhansien suomalaiskotien arkistoissa tälläkin hetkellä.
Omistan tämän lisäksi 5 muuta Disneyn musiikkisatua. Harmillisesti kaikkien kirjaset ovat kadonneet ja vain kasetit säilyneet.





Walt Disney'n musiikkisatu
Mikki ja pavunvarsi
Mukana m.m.: Matti Ranin, Anitta Niemi, Matti Olavi Ranin


Roolijaot ovat selvät. Vanhempi Ranin toimii kertojana, Anitta Niemi laulavana harppuna ja nuorempi ranin on Mikki, Hessu ja Aku. Mikin ääni on muuten hirveä, sanottakoon näin.

On huvittavaa huomata, että alkuperäisen Fun and Fancy Free -ääniraidan sijaan on käytetty runsaasti materiaalia muista Disneyn elokuvista. Lapsena ei tätä todennäköisesti huomannut. Tässä selkeät esimerkit:
  • Bambi -  1:43, 2:35, 4:06
  • Lumikki - 2:05, 4:50
Olin myös kuulevani musiikkia Pinokkiosta.

Mitä digitoinnin laatuun tulee, en ole täysin tietoinen "ideaalisesta" prosessista. En tiedä, vaikuttaako tulovolyymi äänen särkymiseen, vai johtuuko virheet nauhasta. Laatu on joka tapauksessa parempaa, kuin savikiekolla. ;)

Levyarvostelu: Mario & Zelda Big Band Live CD

Julkaisupäivä: 10. joulukuuta 2003
Levy-yhtiö: Scitron Digital Contents
Genre:  Videopelimusiikki
Kesto: 75 min 13 sek

Tekijät:
Sävellys:
  • Koji Kondo, 
  • Kazumi Totaka (8)
  • Kenta Nagata (9, 10)
Sovitus:
  • Shigeo Nukita (1, 2, 4 - 6, 13 - 18)
  • Koji Kondo (3)
  • Yoshihiro Arita (7 - 12, 18)
Esitys:
  • The Big Band of Rogues (Tokyo Cuban Boys Jr.) (2 - 7, 13 - 18)
  • Yoshihiro Arita and Band (7 - 11, 18)
  • Ashura Benimaru Ito - Kitara (1)
  • Seiko - Vokaaliosuudet (4, 5, 11)
  • Ashura Benimaru - Juonto

Kappaleet:
Raita Kesto
01) Opening Theme of Mario [Super Mario Bros.] 2:23
02) Super Mario 64 Opening Theme ~ Overworld Theme [Super Mario 64] 4:40
03) Super Mario Bros. Medley [Super Mario Bros.] 4:24
04) Mario Scat Version [Super Mario Sunshine] 2:06
05) Go! Go! Mario [Super Mario Bros.] 3:36
06) Super Mario Bros. 3 Ending Theme [Super Mario Bros. 3] 2:42
07) Athletic Theme [Yoshi's Island] 4:17
08) Yoshis on the Beach [Yoshi's Story] 3:13
09) Title Theme [The Legend of Zelda: The Wind Waker] 7:27
10) Dragon Roost Island [The Legend of Zelda: The Wind Waker] 4:21
11) Epona's Song [The Legend of Zelda: Ocarina of Time] 4:06
12) Delfino Plaza [Super Mario Sunshine] 4:27
13) The Zora Band [The Legend of Zelda Majora's Mask] 4:42
14) Goron City [The Legend of Zelda Ocarina of Time] 3:52
15) Shop [The Legend of Zelda Ocarina of Time] 3:18
16) The Legend of Zelda Medley [The Legend of Zelda] 4:32
17) Ending Theme [Super Mario Sunshine] 4:29
18) Encore (Slider) [Super Mario 64] 6:38

___________________________________

Olin lapsena ja nuorena innokas pelaaja. Olipa konsoli sitten NES, SNES tai N64, tuli jokaista tahkottua päivittäin tuntitolkulla. Kiinnostus pelaamiseen on sittemmin väistynyt muiden intressien myötä ja GameCube on siten viimeisin omistamani konsoli.
Viimeisiltä vuosilta kiintolevylleni jäi isot kasat videopelimusiikkia. Nykyisin tätä kokoelmaa tulee erittäin harvoin kuunnelleeksi. Ei silti tarkoittaen, että musiikki olisi lainkaan huonoa, ehei! Nuoruusvuosistani on kulunut vain niin vähän aikaa, etten koe teemoja läheskään nostalgisiksi.

Pelimusiikki on parhaimmillaan oikeilla instrumenteilla soitettaessa. Halusinkin ottaa arvosteluun nimenomaan livenä soitetun musiikkijulkaisun: Mario & Zelda Big Band Live CD.


Arvostelu:
Japanilaiset ovat videopeleihin hurahtanut kansa. Sen todistaa jo konsolivalmistajien merkit: Sony, Nintendo ja Sega ovat kaikki japanilaisia yrityksiä. Ei ole siis ihme, että pelihallien, teemapuistojen, mestaruuskisojen ja muun oheisen lisäksi Japanilaiset rakastavat pelimusiikkeja. Vuosina 1991 - 1996 Tokion filharmoninen orkesteri tuotti 5-osasen Orchestral Game Music Concerts -sarjan. Voimmeko kuvitella Helsingin kaupunginorkesterin yltävän moiseen?

14. syyskuuta 2003 Nintendo järjesti Tokion Nihon Seinenkan -salissa konsertin, jossa Mario & Zelda -pelien musiikkia soitettiin eri tyyleillä. Näihin lukeutui big band, latin jazz, rytmimusikki ja vokaaliesitys. Paikalle oli kutsuttu myös itse säveltäjämaestro Koji Kondo (s. 1960) sekä Wind Wakerin musiikista vastannut Kenta Nagata ja Yoshi's Storyn Kazumi Totaka (s. 1967). Myös pelien luoja ja arkkitehti Shigeru Miyamoto (s. 1952) oli paikan päällä.
Konsertti on taltioitu niin DVD:lle kuin CD:lle.

Koji Kondo pianon ääressä


Musiikki?
Konsertti alkaa johdattelevalla - osittain improvisoidulla - Super Mario Bros. soolokitaraosuudella. Aina niin innokkaat japanilaiset eivät voi olla taputtamatta mukana, valitettavasti.
Itse orkesteri, The Big Band of Rogues, seuraa tämän jälkeen. Kappale on Super Mario 64:n Bob-Omb Battlefield, joka sovitukseltaan vastaa täysin pelin syntetisoitua versiota. Väliosuus sisältääkyllä variaatiota.
Yhtye tunnetaan myös nimellä Tokyo Cuban Boys jr. Sen historia ulottuu aina vuoteen 1949, ollen silloin ensimmäinen yksinomaan latinalaista musiikkia soittava japanilainen bändi. Saman latinoperäisen vivahduksen aistii konsertin esityksistä.

Kapellimestari pistää tanssiksi

Orkesteri esittää suurimman osan konsertin kappaleista, ja niitä kaikkia yhdistää latinomainen fiilis. Se ei juuri haittaa, sillä kappaleet on valittu tältä pohjalta. Eritoten Super Mario Bros 3:n ja Super Mario Sunshinen  lopetusmusiikit(raita 6 & 17) kuulostavat loistavilta - kappaleissa kun on alunperin ollut latinorytmiä. Enemmän periamerikkalaista swingiä puolestaan edustaa The Zora Band (raita 13) pelistä Zelda: Majora's Mask.

Levy sisältää kolme laulettua tai hymäiltyä kappaletta. Erityisen hauska on Sunshinesta tuttu Scat-versiona laulettu Mario-teema (raita 4). Saman lauluyhtye Seikon esittämälle Go! Go! Mario (raita 5) -kappaleelle ei ainakaan allekirjoittanut lämmennyt. Mahtaaneko syy olla niiskuneidin kuuloisessa laulajassa vai siinä, etten ymmärrä sanaakaan japania? Who knows?

The Big Band of Rogues

Toisenlaista tyyliä edustaa Yoshihiro Arita and Band. Kokoonpanon hallitsevia instrumentteja on viulu, banjo, kitara ja kontrabasso. Valitut kappaleet lähestyvätkin folkia. Erittäin mahtava on sovitus Zelda: The Wind Waker pelin Dragon Roost Island (raita 10) johon kansanlaulun tunnelmaa ei ole tätä onnistuneemmin saatu.
Yksinkertainen mutta vaikuttava on myös Yoshi's Storyn Yoshis on the Beach (raita 8) ksylofoni sityksenä. Soittaja on itse peliin musiikit säveltänyt Kazumi Totaka. Leppoisuus on kappaleen voima.

Mitä vähemmän instrumentteja, sen tyylikkäämpää?


Poimintoja levyltä:

7. Athletic Theme

Super Nintendo -peli Yoshi's Islandin yllä kuultava teema on yksi pirteimpiä videopelimusiikkeja koskaan ja on mukavaa, että se on päässyt tälle CD:lle. Sovitus on nin onnistunut, että sitä sopisi kuunnella peliä pelatessa; tosin vaarana olisi tehdä virheitä kuuntelun viedessä kaiken huomion ;)
Athletic Theme on esimerkki musiikin tyylilajista, jota ei tuoteta - poikkeuksena videopelit. Country saattaa olla lähellä, mutten usko juuri tämänkaltaista musiikkia soittavien bändien olemassaoloon. Melodia on yksinkertaisesti nerokas ja tarttuva - sanoja ei tarvita.
*****


17. Ending Theme

Super Mario Sunshine ei ole pelattavuudeltaan tahi musiikeiltaan klassikon asemassa. Lomaparaatisiin sijoittuva peli sisältää kuitenkin juuri latino-orkesterille sopivaa musiikkia. Medleyn teemat ovat peräisin pelin kentästä Ricco Harbor ja Gelato Beach.
***


Tuomio:

Elävien muusikoiden soittamaa videopelimusiikkia ei ole turhan paljon julkaistu. Vaikka nykyiset pelit mahdollistaisivatkin teknisesti oikeiden musiikkien käytön, tulee se tietokoneella tehtynä paljon halvemmaksi.

Mario & Zelda Big Band Live on loistava julkaisu Super Mario ja The Legend of Zelda -pelejä pelanneille. Vanhana Nintendo-konkarina minun on vaikea arvioida, miten kappaleisiin suhtautuisi näitä pelejä pelaamaton. Uskon levyltä löytyvän vähintään kourallisen myös hänen mielestään viihdyttäviä kappaleita.

On silti sanottava, että kappalevalinnat eivät ole minusta täysin onnistuneet. Erityisesti ihmettelen valintoja pelin Ocarina of Time kohdalla; parempiakin musiikkeja olisi ollut tarjolla. Lisää kummastusta aiheuttaa Link to The Past, joka on kokonaan jätetty konsertista pois - huolimatta, että kyse on Zelda-pelien parhaimmistosta. Toisaalta puhumme yhtyeistä, joiden repertuaariin sopii paremmin kevyempi musiikki. Zeldan eeppinen olemus tulee kunnolla oikeuksiin vain sinfoniaorkesterin voimin.

Kokonaisuus on kaiken kaikkiaan kuuntelemisen arvoinen. Levy on jälleen osoitus siitä, että hyvä musiikki ei katso tyylilajia.
****

torstaina, tammikuuta 21, 2010

Viikon 3 viisikko

Viikko 3 ja lisää musiikin helmiä a la Spotify.

________________________

Laura
Sävellys: David Raksin - Sanoitus: Johnny Mercer - Esitys: Frank Sinatra ja Axel Stordahlin orkesteri - Vuosi: 1947
Oscar-palkittu vuoden 1944 film noir -elokuva Laura on nykyään arvostetun klassikon asemassa. Filmin samanniminen teemakappale Laura levytettiin vuotta myöhemmin ja sittemmin sen on tulkinnut useampi artisti. Frank Sinatran versio on näistä kenties tunnetuin.


Elokuvan mainosjuliste

Feel The Beat
Sävellys & sanoitus: Jaakko Salovaara - Esitys: Darude - Vuosi: 2000
Millenniumin kuuminta trancea edusti Ville Virtanen (s. 1975) eli taiteilijanimeltään Darude. Jaakko Salovaraan (s. 1975) tuottama hitti Sandstrom oli vuoden 1999 myydyin single maailmassa ja Suomessa kyseinen kappale pysyi listaykkösenä 7 viikon ajan. Paljon ei tarvinnut seuraavankaan singlen nöyristellä; Feel The Beat oli sekin listaykkönen.


Kuvakaappaus musiikkivideosta

If I Only Knew
Sävellys & sanoitus: Rise Robots Rise - Esitys: Tom Jones - Vuosi: 1994
Jälleen kappale, joka on jäänyt parhaiten mieleeni isosiskoni 90-luvun YLEn Top-40 -ohjelmia sisältävistä VHS-nauhoituksista. If I Only Knew on alunperin hip-hop yhtye Rise Robots Rise vuonna 1992 tekemä kappale, jonka "Sir Tomppa" (s. 1940) levytti albumillaan The Lead And How To Swing It (1994). Kappale ylsi Ison-Britannian musiikkilistoilla sijalle #11.


Ruutukaappaus musiikkivideosta

Ota tai jätä
Sävellys: Rauno Lehtinen - Sanoitus: Saukki - Esitys: Carola ja Rauno Lehtisen orkesteri - Vuosi: 1965
Musiikkilegenda Rauno Lehtisen (1932 - 2006) ensimmäinen euroviisusävellys ei selviytynyt vuoden 1965 Euroviisukarsinnoissa edes semifinaaliin asti. Tamara Lundin sijasta edustajaksi valittiin meiltä Viktor Klimenko...ja tuloshan tiedetään. Tässä tulkinnan tekee toinen maineikas - ikävä kyllä jo poistunut - naisartistimme Carola Standertskjöld-Liemola (1941 - 1997) eli lyhyemmin vain Carola.


Carola äänityksissä kulttuuritalon studiossa 1965


Hochzeit Der Holzpuppen
Sävellys: Nacio Herb Brown - Sanoitus: Arthur Freed - Esitys:  Tanz-Orchester Dajos Béla - Vuosi: 1929
Kuljemme kaukaiselle 20-luvulle tämän veisun voimin. Metro-Goldwyn-Mayerin tuottama The Broadway Melody (1929) voitti ensimmäisenä äänifilminä Oscarin parhaana elokuvana. Musikaalin kantavana voimana oli myöhemmin Singin' in the Rain -kappaleesta tuttu kaksikko: säveltäjä Nacio Herb Brown (1896 - 1964) sekä sanoittaja Arthur Freed (1894 - 1973). Tässä The Wedding of the Painted Doll luonnistuu saksalaisen orkesterin soittamana.


Elokuvan mainosjuliste

Mikä näistä miellytti sinua?



tiistaina, tammikuuta 19, 2010

Linkkivinkki: Seth MacFarlane esiintyy


Arvostan Seth MacFarlanea. Arvostan hänet hyvin korkealle.

MacFarlane ei ole ainoastaan luonut ylistystä keräävän Family Guy-sarjan, esiintynyt loistavassa Robot Chikenissa tai luonut ohjelmat American Dad, The Cleveland Show sekä Seth MacFarlanen Hullu Hullu animaation maailma...

...Seth MacFarlane on myös loistava laulaja.




Yllä MacFarlane esittää legendaarisen Nacio Herb Brownin säveltämän ja Arthur Freedin sanoittaman Singin' in the Rain. Kappale muistetaan parhaiten samannimisestä Gene Kellyn 1952 tähdittämästä musikaalista.

Esitys on peräisin 1. elokuuta 2009 järjestetystä BBC:n Promsin Metro-Goldwyn-Mayerin Hollywood-musikaalien 75. vuotis juhlakonsertista.
MacFarlane, joka tunnetaan suurena Broadway-musikaalien fanina, oli yksi illan esiintyjistä. Hän esitti tilaisuudessa kolme toinen toistaan upeampaa laulua.
Eräs niistä oli André Previnin (s. 1929) säveltämä ja Betty Comdenen & Adolph Greenin sanoittama I Like Myself, peräisin niinikään Gene Kellyn tähdittämässä musikaalissa It's Always Fair Weather (1955).



MacFarlanen intohimo 1950-luvun Swingin aikakauteen on niin suuri, että se heijastuu jatkuvasti Family Guyn jaksoissa. Ensinnäkin jokainen jakso sisältää täyden orkesterin soittamaa taustamusiikkia. Säveltämisestä vastaa A Fifth of Beethoven -diskokappaleesta tunnettu Walter Murphy (s. 1952).
Toisekseen Family Guyn jaksot sisältävät musikaaliosuuksia, yleensä Peterin, Stewien tai Brianin laulamana. Kaikki MacFarlanen äänirooleja. Kappaleet ovat Broadway-tyylisiä ja niistä on julkaistu myös kokoelma-CD.


Walter Murphy orkestereineen oli mukana äskettäin Family Guyn -erikoisjaksossa, joka järjestettiin show-luonteisesti elävälle yleisölle. En saanut leikattua videosta haluaamani kohtaa, mutta mielenkiintoinen osuus on ensimmäisillä minuuteilla.
MacFarlane tuntuu olevan enemmän innoissaan orkesterista kuin paikalla olijat.


Seth MacFarlane on vain 36 ja rakastaa Big Band -musiikkia. Verrattain erikoisen musiikkimakunsa johdosta hänen onkin sanottu syntyneen väärällä vuosikymmenellä. MacFarlane kuvailee itse faniuttaan seuraavasti:
«Rakastan loisteliasta orkesteraatiota ja vanhanaikaista melodian tekoa...tällainen musiikki tekee sinut innostuneeksi. Se on pirteää ja hauskaa. Hauskuus on asia, joka nykymusiikista puuttuu. Tyypit kuten Crosby, Sinatra, Dean Martin tai Mel Tormé ovat niitä, joilla tuntui olevan hauskaa »
MacFarlane ei toki ole ainoa Sinatran aikoihin hurahtainut. Olen saanut käsityksen, että Mikko Leppilampi (s. 1978) esittää nykyisin pääsääntöisesti 50-luvun swingiä. Näin ainakin uudenvuoden aaton konsertissa Senaatintorilla.

Seth MacFarlanen esityksiä on enemmän katsottavissa hakemalla niitä YouTubesta.

Lopuksi vielä kolmas esitys BBC:n mahtavasta Proms-konsertista, jonka toteutuksesta saamme kiittää kapellimestari John Wilsonia (s. 1972).
MacFarlane esittää Cole Porterin You're Sensational (1956). Sinatralle tehty sovitus on Nelson Riddlen (1921 - 1985).


sunnuntaina, tammikuuta 17, 2010

Mestarit tahtipuikon takana - Jules Sylvain

Lentäjän valssi
Sävellys: Jules Sylvain - Sanoitus: Valdemar Talquist - Käännös: Asser Tervasmäki - Esitys: Tapio Rautavaara ja Triola-orkesteri - Vuosi: 1955


Jules Sylvain on Ruotsin merkittävimpiä kevyen musiikin säveltäjiä. Urallaan hän sävelsi yli 800 laulua ja tuotti musiikkia 148 elokuvaan. Sylvainin tarttuvat ja ponnekkaat melodiat ovat jääneet elämään, ja levytyksiä on tehty myös lahden tällä puolen. Tapsa Rautavaaran Lentäjän valssi on näistä yksi esimerkki.

Vaan itse mies on meille suomalaisille täysi tuntemattomuus. Googlen suomihaku tuottaa säveltäjän nimellä vain 37 tulosta. Koska Tahtipuikon päällimmäinen tarkoitus on esitellä unohdettua musiikkia, tulisi Sylvainin saada viimeistään nyt osansa naapurimaansa arvostuksesta.
_________________________________


Tangokavaljeren
Sävellys: Jules Sylvain - Sanoitus: Äke Söderblom - Esitys: Lars Lönndahl, Harmony Sisters ja Thore Ehrlings orkester - Vuosi: 1949

Elämä:

Jules Sylvain syntyi Tukholmassa 11. päivänä heinäkuuta vuonna 1900.
Nimi Jules Sylvain, jona hänet säveltäjänä tunnettiin, oli pseudonyymi. Salanimen taakse kätkeytyi Stig Hassson, näyttelijäpariskunnan Axel ja Valborg Hanssonin poika. Tukholman Kuninkaallisessa draamateatterissa näytellyt isä kuoli Stigin ollessa vain yhdentoista vanha. Tuolloin poika lähetettiin Lundsbergin sisäoppilaitokseen kasvamaan. Mutta Stig, jonka intohimo oli musiikki ja pianon soitto, karkasi laitoksesta 4 vuoden jälkeen.

Vuosina 1918-1920 Stig opiskeli pianonsoittoa vuonna 1771 perustetussa Ruotsin kuninkaallisessa musiikkiakatemiassa. Jatko-opintonnsa hän suoritti Weimarin musiikkiopistossa Saksassa. Noina vuosina hän huomasi, että klassinen musiikki ei elätä. Sen sijaan viihdemuusikoilla olisi varaa juoda sampanjaa. Palattuaan kotimaahansa Hansson halusi tulla Ruotsin suurimmaksi iskelmäsäveltäjäksi.

Ensimmäiset vuotensa ammattimuusikkona Hansson toimi ravintola- ja elokuvateatterisoittajana. Hän kirjoitti myös revyitä esimerkiksi Ernst Rolfille (1891 - 1932).
20-luvun puolivälissä Stig otti käyttöön salanimen Jules Sylvain, jota hän kantoi lopun elämäänsä. Syitä tälle ei ole pystytty täysin selvittämään. On arveltu, että Ernst Rolf näki hyvin tavallisen nimen Stig Hansson esteenä menestyvälle säveltäjälle. Yksi vaihtoehto on saada nimi kuulostamaan enemmän kansainvälisestä. Entäpä nimi? Säveltäjän lempikirjailija oli ranskalainen Jules Verne, ja sanakirjasta hän bongasi ranskalaisen nimen Sylvain. Tuloksena oli nimi, joka muistutti esikuvaansa Maurice Yvainia.
Sylvain ei ollut toki ainoa salanimi; Tiettävästi hänellä oli 29 pseudonyymiä - jonkin sortin ennätys kait alalla?

Vuodet 1925 - 1928 olivat tuotteliasta aikaa. Sylvain sävelsi kappaleita enimmäkseen omakustantamo Edition Sylvainin turvin. Tiiveimmin hän toimi maineikkaan revyyartisti Karl Gerghdin (1891 - 1964) ohjaajana. Miesten ystävyys kesti koko elämän.

Jules ja Karl

Vuonna 1929 hän sävelsi musiikin ensimmäiseen ruotsinkieliseen äänifilmiin. Tästä alkoi samalla Sylvainin pitkäkestoinen yhteistyö ruotsin elokuvayhtiöiden kanssa. Intensiivisin työkomennus tapahtui vuosina 1937, jolloin Sylvain aloitti säveltämisen Svensk Filmindustri -elokuvayhtiölle. Seuraavan 8 vuoden aikana hän teki musiikkia lähes 6 elokuvan vuosivauhtia.

Yhtenä 30-luvun artistikytköksinä kuuluu näyttelijä-laulaja Zarah Leander (1907 - 1981), jonka läpimurron Iloinen leski -operettissa Sylvain järjesti. Sylvain sävelsi Leanderille myös Ruotsissa erittäin suosittuja lauluja sekä operetin Zorina.

Zorina
Sävellys: Jules Sylvain - Esitys: Sixten Ehrling ja Harry Ebert, piano - Vuosi: 1944

Zarah Leander (1938)

Vuosina 1936 - 1939 Sylvain asui Wienissä. Sodan sytyttyä hän auttoi Itävallan juutalaisia pakenemaan Ruotsiin.

40-luvulla Sylvain osti tontin Möjasta, saaristosta muutaman kymmenen kilometrin päässä Tukholmasta, ja aloitti mansikanviljelyn. Viljelyharrastus laajeni 1946 hänen muuttaessa Fidži-saarelle ja perustaessa banaaniplantaasin. Hän palasi Ruotsiin 4 vuotta myöhemmin, kuitenkaan jatkamatta musiikkiuraansa.

1951 Sylvain perusti A.B. Skandinaviska Musikförlaget -nimisen musiikkikustantamon. Tämän jälkeen hän muutti Randan kylään Mallorcalle.
Säveltäjän 60-vuotispäivä juhlistettiin mm. Ruotsin televisiossa näyttävästi.Viimeiset vuotensa Sylvain vietti Italian Castiglionesta ostamassaan asunnossa.

Jules Sylvain kuoli sydänkohtaukseen 11. marraskuuta 1968.

Löjtnantshjärtan
Sävellys: Jules Sylvain - Sanoitus: Lasse Dahlquist - Esitys: Gaby Stenberg, Gösta Kjellertz ja Arne Huelphers' orkester - Vuosi: 1942


Jules Sylvain (1900 - 1968)

Vaikutus:

Jules Sylvainin vaikutusta Ruotsin iskelmämusiikkiin on mahdoton arvioida. Omien sanojensa mukaan hän halusi tulla maansa parhaaksi iskelmäsäveltäjäksi. 800 kappaletta ja reilusti päälle 100 elokuvatyötä puhuvat puolestaan. Sylvain työskenteli 20-40 -luvulla useiden Ruotsin huippuartistien ja revyytähtien kanssa. Mainitsematta on sellaiset nimet kuin Lasse Dahlquist (1910 - 1979), Harry Brandelius (1910 - 1994) ja Ulla Billquist (1907 - 1946).


Vas. alk. Karl Gerhard, Ebba Bonda, Gösta Ekman ja Zarah Leander. Tolli Zellman ja Jules Sylvain

Sylvain itse ei tiettävästi sanoittanut kuin yhden kappaleistaan. Musiikki oli hänen vahvuutensa, ja se on kuultavissa Sylvainin tarttuvissa viisuissa. Valssit olivat hänen erikoisalaansa. Säveltäjän melodioita kuulee nykyisin kesäsin Ruotsissa  mm. Allsång på Skansen tapaisissa televisioiduissa yhteislaulutilaisuuksissa.

Nu ska vi opp, opp, opp
Sävellys: Jules Sylvain - Sanoitus: Gösta Stevens - Esitys: Ulla Billquist ja Columbias Dansorkester - Vuosi: 1937




Jules Sylvainin 100-vuotispäivän kunniaksi painettiin 5 CD-levyn juhlakokoelma sisältäen säveltäjän tuotantoa vuosien varrelta. Tämä julkaisu on kuunneltavissa Spotifyissa. Harmillisesti on tapahtunut joku kömmähdys ja vain ensimmäiset kaksi CD:tä on listalla mukana.
Jules Sylvain – Med En Enkel Tulipan - Jules Sylvain 100 År

Kuten sanottua, Suomessa Sylvain ei ole ollut tunnettu (ennen tätä blogiviestiä :D ). Hänen säveltämiään kappaleita on meillä levytetty 46, joka on melko pieni osuus säveltäjän kokonaistuotannosta. Jonkin verran lienee alkuperäisiä ruotsinkielisiä äänitteitä soitettu.
Päätän kirjoituksen Sylvainin kauniiseen talviaiheiseen valssiin Vintergatan elokuvasta Han, Hon Och Pengarna (1936). Tässä sen laulaa suomeksi Tapio Rautavaara.

Linnunrata
Sävellys: Jules Sylvain - Sanoitus: Sven-Olof Sandberg - Käännös: Reino Helismaa - Esitys:Tapio Rautavaaran ja Erkki Melakosken orkesteri - Vuosi: 1964

torstaina, tammikuuta 14, 2010

Viikon 2 viisikko

Tällä kertaa kaikki kappaleet ovat Spotify-linkkeinä. Niitä ei löydy omasta kokoelmastani ja näin säästän kaistaa ja sivutilaa.

 ________________


1. Shut up (And Sleep With Me)
Sävellys & sanat: Sebastian Roth - Esitys: Sin With Sebastian - Vuosi: 1995
Saksalainen pseudonyymiartisti Sin With Sebastian (s. 1971) pääsi Euroopan listaykköseksi useissa maissa - Suomi mukaan lukien - kappaleella Shut Up (And Sleep With Me). Jokseenkin seksuaalisesti kieroutuneet olivat sanoitukset ja video myös tätä seuranneessa Golden Boy -singlessä vuonna 1996, joka niinikään oli Suomessa hitti.


Shut up (And Sleep With Me) -musiikkivideo

2. Fixu vekotin
Sävellys & sanat: Michael B. Tretow - Suomennos: Pekka Witikka - Esitys: Benny Törnroos - Vuosi: 1986
Parhaiten Muumilauluista tunnettu suomenruotsalainen Benny Törnroos levytti 1986 lastenlauluja ruotsiksi albumilla "Bennys blandade" ja samat laulut suomeksi nimellä "Fixu vekotin". Viimeksi mainittu kappaleen lauloi alunperin Abba-yhtyeen ääniteknikko Michael B. Tretow (s.1944). Den makalösa manicken pysyi ruotsin top-10 listoille 12 viikkoa.




Muumi ja Benny


3. Firestarter
Sävellys & sanat: Liam Howlett, Keith Flint, Trevor Horn - Esitys: The Prodigy - Vuosi: 1996
90-luvun kuumimpiin konemusiikin nimiin lukeutui englantilainen the Prodigy, jonka musiikissa yhdistyy niin tekno, rave, punk kuin big beat. Varsinainen läpimurtoalbumi The Fat of the Land sisälsi 3 superhittiä, Smack My Bitch Up, Breathe ja Firestarter. Raivoavat vokaaliosuudet kuuluivat Keith Flintille (s. 1969).
Kappale oli niin Britanniassa kuin meillä Suomessa listaykkönen.


Mustavalkoinen musiikkivideo

4. Music to Watch Girls By
Sävellys: Sid Ramin - Esitys: The Bob Crewe Generation - Vuosi: 1967
Alkujaan Sid Raminin (s. 1919) Diet Pepsi -mainokseen sävelletty musiikki pääsi listoilla sijalle #15 vuonna 1967, kun sen levytti pitkän linjan musiikkiguru Bob Crewe (s. 1931). Sanat instrumentaaliin kirjoitti samana vuonna Tony Velona ja Andy Williamsin tulkitsemana kappaletta tanssittiin mm. Isossa-Britanniassa top-10 soittolistoilla.



Levyn kansi

5. Do the Bartman
Sävellys & sanoitus: Bryan Loren ja Michael Jackson - Esitys: Nancy Cartwright - Vuosi: 1990
TV-sarja Simpsonien alkuvuosia hallitsi suunnaton Bart-mania. Rasavilli Bart Simpsonin profiili komeili niin T-paidoissa, peleissä, jäätelöissä - ties missä! Yksi ajan tuotos oli musiikkialbumi The Simpsons Sing the Blues. Onneksi kyse ei ollut täydestä lisenssiroskasta. Tekijöinä oli niinkin mainittavia henkilöitä kuten Michael Jackson, joka myöhemmin esiintyi kauden 3 aloitusjaksossa Stark Raving Dad.
Pop rap -kappale Do the Bartman oli huikea hitti ja se oli listaykkösenä useissa maissa.


Ruutukaappaus Do the Bartman -videosta

Mikä näistä miellytti sinua?


Suosituimmat artikkelit