sunnuntaina, helmikuuta 28, 2010

Viikon 8 viisikko

Äänestäminen on ollut tähän mennessä laiskaa Viikon viisikoissa. Olettamus oli, että vaikka kommenttia ei keksi aina pistää, on helppo vastata yksinkertaiseen gallupiin. Nyt kuitenkin moni kysely on ilman ensimmäistäkään vastausta.
Toki on mahdollista, että kiireisessä arjessa ei yksinkertaisesti ehdi perehtyä ja kuunnella kaikkia 5 kappaletta muodostaakseen oman mielipiteensä. Ja jos viiden vaihtoehdon joukossa ei ole entuudestaan tuttua kappaletta, jätetään kokonaan vastaamatta...vai? En osaa sanoa.
Joka tapauksessa vastaamaan voi palata kokonaisen vuoden ajan. Esimerkiksi syksyllä voi vilkuilla, millaisia viisikkoja on viime keväänä ollut esittelyssä! Äänestäkää! Minusta on erittäin mielenkiintoista tietää, millaiset kappaleet yksittäinen henkilö mieltää miellyttäväksi!



__________________________


1. Un Homme et une Femme
Sävellys: Francis Lai - Sanoitus: Pierre Barouh - Esitys: Nicole Croisille, Pierre Barouh ja Francis Lain orkesteri - Vuosi: 1966
Romanttinen draama A Man and a Woman (Ranska, 1966) voitti parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin vuonna 1966. Elokuvan soundtrackin säveltänyt Francis Lai (s. 1932) oli työstään ehdolla aina Golden Globe palkinnon saajaksi.
Suomalaisille sävelmä on tuttu Silja Line -laivayhtiön mainoksista. Äänitearkisto mainitsee UMO-orkesterin tekemän äänityksen vuodelta 1986, joka julkaistiin Siljan Linen omalla c-kasetilla. Se lienee myös alkuperäinen mainosmusiikki.

Taa daa daa, dapa dapa dam - dapa dapa dam...


2. Almost Like Being in Love
Sävellys: Frederick Loewe - Sanoitus: Alan Jay Lerner - Esitys: Nat King Cole & Nelson Riddlen orkesteri - Vuosi: 1953
Nathaniel Adams Coles, aka Nat King Cole (1919 - 1965) on Jazzlaulajien ehdottomia legendoja. 50-luvun swingin kultakaudella Cole levytti ahkerasti muiden ajan artistien (Sinatra, Martin, Bennet) rinnalla. Yksi tällainen hitti oli Almost Like Being in Love, joka oli alunperin jo 1947 Frederick Loewen (1901 - 1988) säveltämästä musikaalista Brigadoon.
Olen huomannut kappaletta käytettävän elokuvissa Groundhog Day( 1993) ja Antz (1998).

Nat

3. Somethin' Stupid
Sävellys & sanoitus: Carson C. Parks - Sovitus: Billy Strange - Esitys: Frank & Nancy Sinatra sekä Calus Ogermanin orkesteri - Vuosi: 1967
Vaikken ole mikään romantikko, olen pitänyt jo lapsesta asti tästä Frankin ja Nancyn briliantista tulkinnasta. Kappaleen lauloi duettona alunperin säveltäjä C. Parks (1936 - 2005) itse vaimonsa Gailen kanssa. Frank kuuli tämän version ja ehdotti duettoa tyttärensä tuottajalle Lee Hazlewoodille. Tuottaja vastasi: «Jos et laula sitä Nancyn kanssa, minä laulan.» Frank päättäväisesti siihen: «Teemme sen, varaa studio.»
Kappale ylsi USAn listaykköseksi ja piti paikkaa 4 viikon ajan. Suomeksi sen levytti Laura ja Jarkko samana vuonna Juha Vainion käännöksellä Kuin pieni tyhmä.

Single numero uno


4. Rakastunut nainen
Sävellys & sanoitus: Frank Loesser - Käännös: Orvokki Itä - Esitys: Juha Eiro ja Decca-orkesteri johtajanaan Matti Viljanen - Vuosi: 1956
Jatketaan nyt loppuun asti lemmenlinjalla, kun sille tielle päästiin.
Frank Loesserin (1910 - 1969) säveltämä ja sanoittama Guys and Dolls -musikaali on kerännyt järkyttävän monta palkintoa ja sitä toivotaan yhä uudelleen ja uudelleen teatterin näyttämölle. Hitti A Woman in Love on peräisin musikaalin vuoden 1955 filmiadaptaatiosta.
Juha Eiro (s. 1934) levytti kappaleen ensimmäisenä suomeksi 1956. Käännöstyöstä vastasi Orvokki Itä alias Reino Helimaa. Olavi Virta levytti kappaleen vuotta myöhemmin slow-foxina, mutta itse pidän Matti Viljasen (1927 - 1987) beguine-sovitusta paljon parempana.

Juha Eirto


5. You Go to My Head
Sävellys: J. Fred Coots - Sanoitus: Haven Gillespie - Esitys: Chick Henderson ja Joe Loss & His Orchestra - Vuosi: 1938
Joulupukki matkaan jo käy on säveltäjä John Cootsin (1897 - 1985) tunnetuin kappale. Coots tuotti myös Jazz- ja pop-musiikkia, josta standardiksi muodostui You Go to My Head. Pidän kappaleen mielenkiintoisesta sävelrakenteesta, jossa duuri- ja molliosuuksien määritys ei ole kovinkaan selvää.
Laulun on levyttänyt vuoden '38 jälkeen kaikki menneiden vuosikymmenten tähdet Ella Fitzgeraldista Petula Clarkiin.

Joe Loss (1909 - 1990)

Mikä kappale miellytti sinua?


sunnuntaina, helmikuuta 21, 2010

Kovera puoli: The Girl from Ipanema

Bossa novaa seesteisempää musiikkia saa hakea. Se sopii siis erinomaisesti mielen tyynnytykseen; Latinotahtien myötä harmit haihtuvat ja mieli rentoutuu.
Antonio Carlos Jobimin (1927 - 1994) vuonna 1962 säveltämä Ipaneman tyttö on bossa novan ehdottomia klassikkoja. Jobim sai inspiraation sävelmälle Rio de Janeiron Ipaneman-kaupunginosassa sijatisevassa baarissa, jonka ohitse nykyään mallina toimiva Helô Pinheiro (s. 1943) usein kulki. Kappaleen alkuperäinen otsikko olikin Menina que Passa (suom. "Tyttö joka kulkee ohitse").
The Girl from Ipanema nousi maailman maineeseen muutama vuosi sen ensilevytyksestä, ja sen myötä eri artistien tulkintoja löytyy lukematon määrä. Sävellys on myös muzak/hissimusiikin eräitä kliseitä sen humoristisen käytön elokuvan The Blues Brothers (1980) toimintakohtauksen aikana.
Erikoisen kappaleen tekee siinä, että usein naisartistin esittäessä laulun nimi on Ipaneman poika.


Säveltäjä Jobim työssään tod.näk. vuonna 1960

torstaina, helmikuuta 18, 2010

Viikon 7 viisikko

Vaihteeksi kappaleet jälleen suorakuuntelumuodossa


1. Put On Your Sunday Clothes
Sävellys & sanoitus: Jerry Herman - Esitys: Barbra Streisand & kump. sekä Lionel Newman ja 20th Century Fox Studio-orkesteri - Vuosi: 1969

Filmiadaptaatio vuoden 1965 Broadway-musikaalista Hello, Dolly! kahmi 3 Oscaria ja oli ehdolla 4 muuhun kategoriaan. Se oli samalla 40-luvulta alkaneen musikaalin "kultakauden" viimeisiä suurmenestyksiä.
Elokuvan ohjasi koreofrafi Gene Kelly (1912 - 1996) ja sen päärooleissa  nähtiin Barbra Streisand (s. 1942) sekä Walter Matthau (1920 - 2000).
Tämä hilpeä numero kuullaan myös Pixarin 2008 tieteiselokuvan Wall-E alussa.

Kuvakaappaus elokuvasta


2. Täh, tili punalla!!??
Sävellys: J. P. Suossa - Sovitus: Timi Mara - Esitys: Retuperän WBK harhaanjohtajanaan Kari-Pekka Rasite - Vuosi: 2002

Legendaarinen teekkaripalokuntaorkesteri Retuperän WBK on särkenyt korvia jo 1930-luvulta lähtien. Humoristisen kokoonpanon tuotemerkkiin kuuluu klassisen musiikin ja muiden tunnettujen teosten "oikein väärin soittaminen". Toinen määritelmä voisi olla "hallittu epävireisyys". Itse olen kuullut orkesterin soittoa useana vappuna Ullanlinnalla.
Tällä kertaa "retusoinnin" kohteeksi on joutunut Sousan (1854 - 1932) marssi Tähtilipun alla.


 Levyn "Uudemmasta ranskalaisesta Torwimusiikista" kansi


3. Que Sera Mi Vida
Sävellys & sanoitus: Daniel Vangarde, Jean Kluger & Nelly Byl - Esitys: Gibson Brothers - Vuosi: 1979

Ranskan departementilla Martiniquella syntyneet veljekset Chris, Patrick ja Alex Gibson tekivät läpimurtonsa 1979, kun diskohitti Cuba valloitti kärkisijoja ja myi kultaa useissa maissa. Mielestäni yhtyeen paras kappale on silti Que Sera Mi Vida (suomeksi sellainen on elämäni), joka on samaa tasoa Dschinghis Khanin Moskaun kanssa: mahdottoman hyvä diskokomppi ja sovitus. Kappale on melko pitkä.

Veljekset Gibson


4. Hold Me, Thrill Me, Kiss Me, Kill Me
Sävellys & sanoitus: Bono - Sovitus: Craig Armstrong - Esitys: U2 - Vuosi: 1995

Vuonna 1995 valmistunut Tim Burtonin ohjaama Batman Forever ei ollut parhaita Batman-leffoja maineikkaasta näyttelijäkaartista huolimatta. Elokuvan soundtrack oli silti rautaa. Sealin Kiss from a Rose ylsi USAn listakärkeen ja U2:n Hold Me, Thrill Me, Kiss Me, Kill Me ylsi niinikään monen maan musiikkilistan kärkeen. Kummatkin kappaleet olivat myös ehdolla MTV:n Movie Awardsin saajaksi 1996.

Singlen kansi


5. Eesti Aerobic
Sävellys: M.A.C.I - Sovitus: P.L.Z.I. - Sanoitus: Kari Hietalahti - Esitys: Vintiöt - Vuosi: 1995

Vuosina 1994 ja 1995 MTV3:lla pyörineen Vintiöt-sketsisarjan hauskimpia tuotoksia oli "virolainen" jumppaohjelma Kaido Kuukappin ja hänen Voimlemised kärpsed-ryhmän vetämänä. Sketsin pohjalta syntynyt Eesti Aerobic kuulosti erehdyttävän paljon oikealta virolta, ja samaa "tekoeestiä" on käytetty mm. Tallinkin mainoksessa.

"Voib harrastat tätä Frederiki titanici tahtis"

Mikä kappale miellytti sinua?

tiistaina, helmikuuta 16, 2010

Levyarvostelu: MFSB - Love Is The Message (1973)

 Julkaisuvuosi: 1973
Levy-yhtiö: Philadelphia International Records
Genre: Disco/Funk/Soul
Formaatti: LP
Kesto: 34 min 47 sec


Kappaleet:

A1 Zack's Fanfare 0:23
A2 Love Is The Message 6:35
A3 Cheaper To Keep Her 6:52
A4 My One And Only Love 4:34
B1 TSOP (The Sound Of Philadelphia) 3:43
B2 Zack's Fanfare (I Hear Music) 0:50
B3 Touch Me In The Morning 6:21
B4 Bitter Sweet 5:26

________________

Syyskuussa aloittamani MFSB:n tuotannon arvostelu saa jatkoa kokoonpanon seuraavalla levytyksellä Love Is The Message. Kirjoitin tuolloin jo lyhyesti bändistä, ja kerroin, että kyseessä ei ole niinkään tavallinen bändi vaan studiomuusikoista koostuva ryhmä.
Siteeraan itseäni:
MFSB:n juuret lepäävät jo 1960-luvun lopussa. Kenneth Gamble(s. 1943) ja Leon Huff(s. 1942) loivat tuolloin Gamble and Huff -levytystiimin. He tuottivat hittibiisejä useille soulin tähdille mm. Dee Dee Warwickille, Aretha Franklinille ja Dusty Springfieldille. 1971 kaksikko perusti oman levy-yhtiön, Philadelphia International Records. Heillä oli studio Philadelphiassa, nimeltään Sigma Sound Studios. MFSB:n ohella studiossa levytti esimerkiksi The Three Degrees,  The O'Jays, ja pari vuotta jopa The Jacksons 5.

MFSB toimi pääsääntöisesti ns. House Band -roolissa. Toisin sanoen se toimi eri bändien taustaorkesterina ja soitti musiikkiohjelmien taustabändinä. MFSB oli aina pyydettäessä soittamassa session joko studiossa tai lavalla.
Orkesterin kokoonpano vaihteli äänityksestä toiseen. Sen perustajajäseninä toimi Gamblen ja Huffin ohella kitaristi Norman Harris ja Earl Young.
Vuonna 1973 MFSB:n esittämä kappale TSOP (The Sound of Philadelphia) valittiin aina vuoteen 2006 jatkuneen Soul Train -musiikkiohjelman tunnusmelodiaksi. Kappaleesta tuli välittömästi suosittu ja Gamblen painosti ohjelman tuottajaa Don Corneliusta julkaisemaan singlen kappaleesta. Vuonna 1974 singlen ilmestyttyä se ampaisi välittömästi Billboard- ja R&B-listojen kärkeen ja voitti Grammyn parhaana R&B instrumentaalina.
Suosioon noustuaan Mother, Father, Sister, Brother julkaisi tulevina vuosina yhteensä 7 studioalbumia ennen hajoamistaan 1981. Kappaleet olivat poikkeuksetta instrumentaaleja,  joista osa covereita.
Love Is The Message jatkaa MFSB:n soulahtavaa linjaa. Edellinen julkaisu sisälsi käytännössä pelkkiä instrumentaalicovereita, mutta nyt originaali tuotanto kattaa jo suurimman osan levystä.

MFSB:n muusikoita


Arvostelu:

1. Zack's Fanfare
Sävellys: Burton Lane & Frank Loesser - Esitys: MFSB - Vuosi: 1973
Nimensä mukaisesti fanfaari. Lyhyt ja yllättämätön. Mukana Don Renaldo And His String & Horn Sections, kuten koko levyllä. Nimi Zack saattaa olla viittaus yhtyeen jäseneen Zach Zacharyyn, kuka oli saksofonisti ja huilisti.  Mutta en löytänyt vahvistusta tälle spekulaatiolle.

**

2. Love Is the Message
Sävellys: Kenny Gamble & Leon Huff - Sovitus: Bobby Martin - Esitys: MFSB - Vuosi: 1973
Levyn kakkoshitti TSOP:n jälkeen. Teema on tarttuva, ylväs ja hymyä herättävä. Toisin sanoen iloinen :)   Välimusiikki on enemmän funkahtava (1:46, 2:46) ja kuulemme saksofoni-improvisointia todennäköisesti Zach Zacharyn toimesta. 3:52 eteenpäin teemaan ei enää palata, vaan orkestraali-funk jatkuu feidaukseen asti.
Kappaleesta on tehty monta remix-versiota, se on ollut mukana Grand Theft Auto: San Andreas -pelissä ja vuonna 2004 se valittiin mukaan tanssimusiikin 'Hall of Fameen'. Ei huono.

****½


3. Cheaper To Keep Her
Sävellys: Mack Rice - Sovitus: Bobby Martin - Esitys: MFSB - Vuosi: 1973
Mukavan jazzmainen. Leon Huff sähköpianon ääressä, veikkaan. Muita hyvin erottuvia instrumentteja on piano (Eddie Green) ja kontrabasso (Ronnie Baker) sekä tietysti saksofoni.
Kuten MFSB:n kappaleet yleensä, tämäkin kesää lähemmäs 7 minuuttia. Samaa biitti toistuu samassa sävellajissa läpi koko kappaleen taustalla, ja sitä tukee improvisoinnit(?). Oikein mieltä rauhoittavaa.

****


4. My One And Only Love
Sävellys: Guy Wood & Robert Mellin - Sovitus: Vince Montana - Esitys: MFSB - Vuosi: 1973
Levyn selvä rakkausballadi. On coveri vuoden 1952 laulusta, jonka mm. Doris Day ja Andre Previn levyttivät 1962 duettona (löytyy Spotifyn haulla). 2:10 eteenpäin tahti muuttuu enemmän svengaavaksi ja mukana on Vince Montanan (s. 1928) aina yhtä viihdyttävää vibrafonin soitantoa.

***½


5. TSOP (The Sound Of Philadelphia)
Sävellys: Kenny Gamble & Leon Huff - Sovitus: Bobby Martin - Esitys: MFSB ja The Three Degrees - Vuosi: 1973
Super-duper diskohitti. Muistan, kun kuulin tämän ensi kerran vasta pari vuotta sitten. Olin täysin myyty ja kuin todellisen diskokärpäsen purrut. En muista montako kertaa sen viikon aikana kuuntelin TSOP:tä. Eikä siihen edelleenkään voi kyllästyä. Paras kohta on mielestäni 1:07, jossa teema soi uudelleen ja taustan bassokomppi on tavallista voimakkaampi ja tarttuvampi.
Kyseessä ei ole puhdas instrumentaali, vaan rajoitetuista vokaaliosuuksista vastaa diskotrio The Three Degrees, joka nähtävästi edelleen tekee keikkaa.
Pitempi versio (5.48) löytyy kokoelmalevyltä. Huomaan myös, että YouTube on valitettavasti poistanut hyvän Soul Train -videon, jossa tanssittiin tätä kappaletta.

*****

6. Zack's Fanfare (I Hear Music))
Sävellys: Burton Lane & Frank Loesser - Esitys: MFSB - Vuosi: 1973
Lisää fanfaareita. Parempi kuin ensimmäinen. Sanonpa vain, että tällaisesta musiikista ja välifanfaareista todellakin nauttisi livenä. Mutta kuka sitä nykyään soittaa tai arvostaa, kysyn vain?

**½

7. Touch Me In The Morning
Sävellys: Michael Masser & Ron Miller - Sovitus: Bobby Martin - Esitys: MFSB - Vuosi: 1973
Levyn toinen rakkausballadi, joka on cover Diana Rossin (s. 1944) Motownille tekemästä saman vuoden listaykkösestä. Se oli aikoinaan toinen Rossin laulajauran  ykköshitti.
MFSB:n versio on ihan ok. Diskosovitus on ilmeisempi, mutta torvisäestys on aavistukseen liian äänekäs alkuperäiseen tunnelmaan verrattuna. Tämä on mielipiteeni.
***

8. Bitter Sweet
Sävellys: Bruce Hawes - Sovitus: Jack Faith - Esitys: MFSB - Vuosi: 1973
Kesti aika kauan, ennen kuin tunnistin kappaleen jazz-valssiksi. En ole varma, onko raita hyvä. Melodia on epäselvä, mutta mielenkiintoinen. 3 minuutin kohdalla tahti muuttuu ja on osaksi latinotyylinen. Omituisia fanfaarimaisia "nousuja" tulee useita, mutta nekin sopii mielenkiintoisesti tähän groove-ambient-whatnot -tyyliin. Lopetus jännä ja tulee yllättäen. Ehkä liian sekamelskainen kappale.
***


Tuomio:
MFSB on suosikki diskokokoonpanojani sen osittain jazzahtavan lähestymistavan vuoksi sekä luonnollisesti myös suuren orkesterin johdosta. Eläviä instrumentteja ei mikään korvaa, kuten niin usein painotan blogissani. Lisäksi MFSB kerää plussaa suuresta määrästä taitavia sooloartisteja aina saksofonisteista vibrafonisteihin.

Debyyttilevy MFSB sai minulta kolme tähteä. Tämä levy saa kappaleiden perusteella lasketun keskiarvon 3,5625 eli pyöristettynä
***½

sunnuntaina, helmikuuta 14, 2010

Viikon 6 viisikko

 Luonnollisesti jätän nämä aina viime tippaan...
 
 ______________________________

1. Chanson D'Amour
Sävellys & sanoitus: Wayne Shanklin - Sovitus: Ira Newborn - Esitys: The Manhattan Transfer - Vuosi: 1976
Rhättä dättä dää...se kyllä päähän jää.
Jopa maailman parhaan jazzyhtyeen mainetta kantava amerikkalainen The Manhattan Transfer lämmitti 70-luvulla uudelleen tämän vuoden 1958 USAlaisen hitin. Tällä kertaa se tosin upposi vanhan mantereen kuulijoihin ja floppasi emämaassaan. Isossa-Britanniassa Rhättä dättä dää.. piti 3 viikkoa listaykkösen titteliä.

Alkuperäinen el pee -levy


2. A Nightingale Sang In Berkeley Square
Sävellys: Manning Sherwin - Sanoitus: Eric Maschwitz - Esitys: Paula Green & Jos Loss and his Orchestra - Vuosi: 1940
Tämä niin positiivinen laulu sai alkunsa Brittien suosimassa ranskalaisessa lomakylässä Le Lavandoun'ssa, juuri ennen toisen maailmansodan alkua. Säveltäjä Sherwin ja sanoittaja Maschwitz esittivät sen paikallisessa baarissa, mutta kiinnostus oli olematonta.
Kuitenkin seuraavana vuonna Vera Lynnin (s. 1917) levyttämä se sai suuren suosion ja tulkintansa ovat tehneet lähes kaikki musiikin kiintotähdet. Valitsemani versio on yksi 40-luvun suurimmista big band -orkestereista: Joe Loss (1909 - 1990).

Joe Loss Orchestra (19??)


3. Colonel Bogey March
Sävellys: Kenneth Alford - Esitys: Malcolm Arnold ja Royal Philharmonic Orchestra - Vuosi: 1957
Tarttuva vihellysmarssi lienee parhaiten tunnettu elokuvasta Kwai-joen silta(1957), jossa sitä viheltää Alec Guinnessin (1914 - 2000) näyttelemän evertsi Nicholsonin japanilaisten vangiksi jääneet brittisotilaat.
Kyseessä on alunperin musiikkimajuri F. J. Rickettsin marssimelodia vuodelta 1914. Kappale on sittenmmin joutunut monien parodioiden ja pilalaulujen kohteeksi, esimerkkinä Hitler Has Only Got One Ball.

Ruutukaappaus elokuvasta



4. Jurassic Park
Sävellys: Jimmy Webb - Sovitus: Brad Buxer - Esitys & sanoitus: Weird al Yankovic - Vuosi: 1993
"Weird Al" Yankovic (s. 1959) tunnetaan humoristisista populaarikulttuuria parodisoivista lauluistaan. Moni hittibiisi on käynyt läpi Yankovicin käsittelyn, esimerkkinä Michael Jacksonin Bad (->Fat) ja Beat It (-> Eat it) sekä Madonnan Like a Virgin (-> Like a Surgeon). Yankovicin ura jatkunut jo 30 vuotta ja se on tuonut hänelle mm. 3 Grammy-palkintoa.
Jurassic Park edustaa ajallisesti Yankovicin uraa ennen hänen muodonmuutosta. Parodian sanoituksen kohde lienee selvä ja melodia on on peräisin Jimmy Webbin (s. 1946) tunnetusta laulusta MacArthur Park.

Alapalooza-albumin kansi


5. Nti Groove
Sävellys: Marko Kolehmainen - Sanoitus: Saija Aartela - Esitys: Aikakone - Vuosi: 1996
Olen (valitettavasti) elänyt lapsuuteni 90-luvulla ja siten altistunut kaikille vuosikymmenen listahiteille. Sen takia esimerkiksi Aikakoneen kakkosalbumi Toiseen maailmaan ei kuulosta vastenmieliseltä; Se on nostalginen. Ja rehellisesti sanoen Keltainen on pirun hieno kappale. Nti Groove puolestaan on europoppia, mutta lyriikat rulaa senkin edestä ;)

Albumitaidetta


Mikä näistä miellytti sinua?

lauantaina, helmikuuta 13, 2010

Artikkeli: Musiikki Looney Tunes ja Merrie Melodies animaatioissa

Väitän, että jokainen meistä on jossain vaiheessa lapsuuttaan katsellut Warner Brothersin klassisia piirretyitä 1930-1950 -luvuilta. Uskon, että Väiski Vemmelsääri, Repe Sorsa, Putte Possu ja Kelju K. Kojootti ovat kaikkien tuntemia hahmoja.
Looney Tunes -logo

Mutta sitä kaikki ei tiedä, että nämä piirretyt eivät suinkaan olleet alunperin tarkoitettu lapsille, vaan aikuisille! Vasta hiljattain kattavien DVD-julkaisujen ja animaatioaiheisten Internet-yhteisöjen johdosta tämä niin kutsuttu "animaation kultakausi" on saanut aikuiselta väestöltä sen ansaitsemaa arvostusta. Totta, näin vanhemmiten lapsuuden piirretyitä osaa arvostaa aivan uudella tavalla. Ihailu kohdistuu juonen lisäksi nyt ohjaustyöhön, animaatioon, taustamaalauksiin ja - kyllä vain - musiikkiin ja ääneen.

Kontrasti on huikea verrattaessa nykyajan lasten aamupiirrettyjä aivan 1920-luvun karkeisiin mustavalkoisiin lyhytanimaatioihin. Fakta vain on, että nämä 80-vuotta vanhat teokset ovat platinaa tämän päivän roskatuotantoon verrattuna. Pelkistä oheistuotteiden-kiilto-silmissä tuotetuista ja lasten mieliä vahingoittavista piirretyistä saisi oman pitkän artikkelinsa, mutta Tahtipuikko ei ole edelleenkään animaatioblogi.

  Voiko piirretty vajota tätä alemmaksi?

Puhuttaessa musiikista, sen rooli nykyisissä piirretyissä on ristiriitainen. Toisaalta modernit syntetisaattorit mahdollistavat vaikuttavan elokuvamaisen musiikin käytön, mutta ne ovat silti yhtä kaikki sieluttomia. Toisekseen esimerkiksi 1930-luvulla musiikki oli usein piirrettyjen pääelementti ja sen kulku määritteli ruudun tapahtumia. Parhaana esimerkkinä toimii Disneyn Silly Symphonies -sarja, jonka tarinat etenivät usein ilman dialogia. Sitä ei tarvittu, sillä kuva ja musiikki toimivat niin saumattomasti yhdessä:

The Busy Beavers (1931)
Musiikki: Frank Churchill



Maineikkain piirrettyjen säveltäjä on ilman muuta Carl W. Stalling (1891 - 1972), joka kirjoitti musiikin yli 600 Warner Brosin animaatioon.
Stalling oppi soittamaan pianoa nuorena ja vain 17 vuoden vanhana aloitti työt teatteriurkurina. Kansas Cityn Isis Teatterissa hänellä oli myös oma orkesterinsa, joka säesti mykkäfilmejä. Näinä vuosina Stalling oppi musiikin improvisoinnin elävälle kuvalle. Sen vuoksi hän ei kokenut myöhemmin vaikeuksia säveltää jälleen uutta ja uuttaa materiaalia piirrettyihin.
«Kuvittelin vain soittavani teatterissa piirretyille improvisoiden, ja työ helpottui», Stalling puhui sävellystekniikastaan 1969.

Carl Stalling (19??)

Ennen siirtymistään Warner Brosille Stalling toimi jonkin aikaa Walt Disneyn alaisena. Kun äänifilmit alkoivat yleistyä Steamboat Willien jälkeen 1928, oli Disneyllä avoin paikka studion musiikinjohtajalle. Stalling oli yhteydessä Waltiin ja hän antoikin Stallingille tehtävän säveltää musiikin jo aiemmin julkaistuihin Mikki Hiiri -mykkäfilmeihin Plane Crazy ja Gallopin' Gaucho.

Walt ja Stalling keskustelivat tuolloin keinoista hyödyntää vallankumouksellista äänen tuloa elokuviin. Syntyi idea Hassunkurisista Sinfonioista, jotka olisivat niin hyvää harjoitusta Disneyn animaattoreille kuin mukavaa viihdettä elokuvissa kävijöille.
Ensimmäinen Silly Symphonies -sarjan piirretty oli The Skeleton Dance. Animaattorina toimi Ub Iwerks (1901 - 1971) ja musiikista vastasi Stalling.

Stalling jatkoi Disneyllä  vuoteen 1932 asti. Viimeinen työ oli Oscar-voittaja "Kolmen pienin porsaan" musiikin sovitus. Veli Pontevan soittaessa pianoa kuulemme oikeasta Carlin pianonsoittoa!
Stallingin ohella Walt ja Roy Disney menettivät Ub Iwerksin, joka perusti oman studionsa. Stalling ryhtyi tekemään musiikkeja Iwerksille, ja seurasi häntä edelleen, kun tulevan Warner Brosin animaatiostudion johtaja Leon Schlesinger palkkasi Iwerksin.
Näin Stalling löysi itsensä säveltämästä musiikkia Looney Tunes ja Merrie Melodies -piirretyihin. Tätä työtä hän jatkoi aina eläkkeelle siirtymiseensä asti vuoteen 1958.


Työskentely piirrosstudiolla oli kiivasta. Kuukaudessa tuotettiin noin 4 piirrettyä ja ne kaikki vaativat oman musiikkiraitansa. Stalling itse sävelsi melodian, toisin sanoen rungon musiikille, jonka Milt Franklyn sovitti sitten orkesterille. Toimivan aikataulun tähden uusi soundtrack valmistui reilussa viikossa. Warnerin studiolla oli 50 päinen orkesteri verrattuna Disneyn 8-10 hengen kokoonpanoon 30-luvun vaihteessa. Orkesterin muusikot olivat hyvin motivoituneita ja yhden 6-minuuttisen piirretyn äänitykseen kului aikaa noin 3 tuntia.

Karikatyyri Stallingista

Itse sävellysprosessi oli monimutkainen ja kaltaiselleni maallikolle sen ymmärtäminen tuottaa vaikeuksia.

Ensinnäkin riippui piirretystä, kumpi valmistui ensin: musiikki vai animaatio? Toisinaan animaattoreiden oli helpompi piirtää valmiin ääniraidan perusteella, toisinaan taas sävellystä hiottiin jälkikäteen.

Yleensä kumpikin, sävellystyö ja animaatio, tapahtuivat yhtä aikaa. Prosessin synkronointi valmiiksi animaatioksi vaati huolellista työtä. Tätä varten oikeaan ajoittamiseen käytettiin ns. exposure sheet -kaavioita, jotka oli hajotettu 1/24 sekunnin frameihin. Kaaviosta muusikko, animaattori tai ohjaaja näki, miten piirretty eteni.
Jos alla olevasta kaaviosta ymmärtää kaiken, kannattaa suunnata animaatioalalle ;)

Edellisen lisäksi käytettiin bar sheet -kaavioita, jotka antoivat esimerkiksi ohjaajalle laajemman käsityksen filmin etenemisestä:

Stalling käytti ajoitukseen itse kehittämäänsä (näin ainakin väitetään) tikitystekniikka, jossa metronomin lailla tietynlainen tikitys vastasi aina kulloinkin valittua frame-määrää, esim 8, 12 tai 16. Koska esim. 12 framea tarkoitti puolta sekuntia, tämän yksinkertaisen mutta vaikeasti ymmärrettävän tekniikan avulla hän pystyi ajoittamaan musiikkiosuudet oikein mittaisiksi soittajilleen.

Stallingin kykyihin luotettiin Warner Brosin studiolla ja hänellä oli lähes rajoittamaton vapaus päättää musiikista. Poikkeuksena oli selvät oikeita musiikkikappaleita sisältävät kohtaukset. Disneyllä oli vaikeuksia hankki oikeuksia populaarimusiikin käyttöön, mutta Warnerilla tämän kaltaisia lisensointiongelmia ei juuri ollut. Niinpä Väiski Vemmelsääri ynnä muissa piirretyissä kuullaan usein pätkiä esim. jazz-sävellyksistä.

Stalling sävellystyössään


Kuten aiemmin mainitsin, säveltäjä tuotti melodian ja sovittaja sovitti sen orkesterille. Audioraitaan lisättiin vielä äänitehosteet ja dialogi.
Kuvan säveltäjän työstä saa tästä vuoden 1933 Warner Bros. animaation Shuffle Off to Buffalo nuoteista. Vertaamalla sitä YouTuben videoon (kohta 0:19), musiikkia voi seurata nuotti nuotilta. Paperilla on nähtävästi kirjattu myös frame-määrät, klikit, äänitehosteet, kuvan tapahtumat ja dialogi.
Musiikki on Stallingin edeltäjän, Frank Marsalesin käsialaa:




Kun kaikki on valmista, voidaan tarkastella lopputulosta.
Minulla on muutama soundtrack Looney Tunes -animaatioista ilman dialogia. Tarjoankin teille mahdollisuuden seurata vuoden 1952 piirrettyä Rabbit's Kin, kun samalla kuuntelette pelkkää musiikkia ja tehosteita. Näin ymmärtää parhaiten musiikin johdattelevan merkityksen ruudun tapahtumille.

Voi olla hieman hankalaa ajoittaa video ja äänitiedosto samalle hetkelle, mutta jos laittaa videon pyörimään ja sen jälkeen ajoittaa äänen kuuntelun oikeaan kohtaan. Joka tapauksessa paljon helpompaa kuin Stallingin työ ;)



Stallingin musiikissa kuulee selviä teemoja. Tässä muutamia havaintoja musiikin ja äänitehosteiden käytöstä. Sulussa olevat luvut kertova ajanhetken YouTube-videolla.
  • Pikkupupu Shortyn vipellys ilmentyy nopeana huilukuviona (0:34).
  • Shortyn pudotessa koloon (0:42) kuullaan auton jarrutusääni (kamera pysäyttää panoroinnin) ja pianon glissando (varsinainen putoaminen).
  • Pete Puuman antaessa Väiskille Havannalaisen sikarin (2:43), kuullaan latinolaista musiikkia.
  • Vuoden 1884 laulu While Strolling Through the Park One Day soi Shortyn hypellessä tiellä (5:36).

Yllä oleva piirretty ei ole kaikkein runsaiten musiikkia hyväksi käyttävä esimerkki, mutta se oli YouTube-videoista parhaiten synkronisoitavissa musiikkitiedoston kanssa.


Carl W. Stallingin tuotantoa on julkaistu 1990-luvulla kahden CD:n verran ja ne ovat kuunneltavissa Spotifysta:

Levyillä on mukana alkuperäisiä äänitteitä nauhoitussessioista, joissa kuulemme Stallingin ohjeistusta muusikoilla. Kyseessä on kulttuurihistoriallisesti hieno ja ainutlaatuinen julkaisu, ja esimerkiksi Disneyn lyhytpiirrettyistä koottu vastaava julkaisu puuttuu.

Pop- ja rock-musiikkiin tottuneille tämänkaltaisen epämääräisen musiikin kuuntelu voi tuntua erittäin hämmentävältä. Kuunteluasenteen pitääkin olla avoin ja kuuntelussa pitää tarkkailla sitä musiikin monimuotoisuutta ja instrumenttien tehokasta käyttöä, jota etenkin nopeasti vaihtuvissa kohtauksissa tulee vastaan.
Viimeisenä on hyvä muistaa, että vastaavaa musiikkia ei nykypiirretyissä enää kuule...

sunnuntaina, helmikuuta 07, 2010

Levyarvostelu: Stevie Wonder - Talking Book (1972)

Julkaisupäivä: 28. lokakuuta 1972
Levy-yhtiö: Tamla
Genre: Soul/Funk
Formaatti: LP


Tekijät:
Tuottaja, äänitekniikka - Malcolm Cecil
Tuottaja, äänitekniikka, valokuvaus - Robert Margouleff
Masterointi - George Marino
Äänitys - Austin Godsey , Joan De Cola
Laulut, musiikki, tuottaja, syntetisaattori - Stevie Wonder


Kappaleet:
A-puoli
You Are The Sunshine Of My Life 2:56
Maybe Your Baby 6:47
You And I 4:35
Tuesday Heartbreak 3:00
You've Got It Bad Girl 4:54

B-puoli
Superstition 4:24
Big Brother 3:31
Blame It On The Sun 3:24
Lookin For Another Pure Love 4:49
I Believe (When I Fall In Love It Will Be Forever) 4:48

________________________

Sokea soulin nero Stevie Wonder (s. 1950) on ollut mukana musiikkibisneksessä jo pian 50-vuotta; Siitä lähtien kun Motown löysi Detroitista lahjakkaan 11-vuotiaan Stevland Morrisin, ja teki hänen kanssaan levysopimuksen. Debyyttialbumillaan 'Little Stevie Wonder' laulaa sekä soittaa huuliharppua ja bongoja. Niin albumi kuin single Fingertips (1963) olivat Yhdysvalloissa listaykkösenä.

"Little Stevie Wonder"

Toisin kuin muiden lapsiartistien kohdalla, joiden ura tyssäsi suoriltaan alkumenestyksen jälkeen, Wonderin onnistui vakiinnuttaa paikkansa soulin muusikkorintamalla. Seuraavaa listaykköstä saatiin kuitenkin odotella täysi vuosikymmen.

1972 julkaistu 14. Wonderin albumi Music of My Mind oli alkusoittoa tulevalle nelivuotiskaudelle, jota nykyisin kutsutaan miehen uran "klassisena vaiheena". 5 albumia - 5 listaykköstä. Ei huono?

7 kuukautta edeltävän albumin jälkeen julkaistu Talking Book oli suuri menestys ja erityisen merkittävän siitä teki sananmukaisesti supersuositut kappaleet Superstition ja You Are the Sunshine of My Life.

Superstition/You've Got It Bad Girl -single

Albumin musiikki oli alusta loppuun Stevie Wonderin omaa käsialaa ja apua sanoituksissa antoivat vain hänen vaimonsa ja kälynsä.
Tyylillisesti kappaleet edustavat harkittua ja tunnelmaltaan rikasta R&B funkia. Syntetisaattori ja sähköpiano kuuluvat olennaisesti Wonderin tunnusomaiseen soundiin. Vierailevien soittajien kaarti on myös vaikuttava.
Albumi voitti 3 Grammy-palkintoa ja se on äänestetty vuonna 2003 kaikkien aikojen 90. parhaaksi levyksi.


Arvostelu:

1. You Are The Sunshine Of My Life
Sävellys, sanoitus ja esitys: Stevie Wonder
Tästä maaliskuussa 1973 julkaistusta singlestä tuli Stevie Wonderin uran kolmas numero uno.
Pidän kappaleesta sen erikoisen, jollain tapaa atonaalisen sävelrakenteen vuoksi., joka kihelmöi kivasti musiikkihermoa. Etenkin intron nousevat nuotit ovat nerokkaat.
Jos jotain huonoa pitää sanoa, niin en ole koskaan lämmennyt Wonderin lauluäänelle täysin. Se on aavistuksen heikko.
Kappaleen on coveroinut lukuisat eri artistit (spotify löytää 203 versiota), mukaan lukien legendat Ella Fitzgerald, Perry Como ja Frank Sinatra vanhoilla päivillään.
*****


2. Maybe Your Baby
Sävellys, sanoitus ja esitys: Stevie Wonder
Huippubiisistä siirrytään sangen vaatimattomampaan muottiin. Kappale kaatuu toistettavuuteen ja olemattomaan, parin bassonuotin varassa roikkuvaan melodiaan. Ote on raskas. Tahti hidas. Kappale pitkä kuin nälkävuosi.
Faktana muuten, että kitaraosuudesta vastaa Ghostbustersien teemasta tuttu Ray Parker Jr. (s. 1954). Eipä se mitään vaikuta.
**


3. You and I (We Can Conquer the World)
Sävellys, sanoitus ja esitys: Stevie Wonder
Rakkauslaulu, joka häviää 3-0 albumin ykkösraidalle. Ei sentään 6-0, koska yrityksen aistii ja tunnelma toimii. Kaunis pianoteos. Wonder selvästi emotionaalisesti mukana soitannossa. Syntetisaattori sopii joukkoon.
Kappaleesta oppii pitämään useammalla kuuntelulla.

***½

4. Tuesday Heartbreak
Sävellys, sanoitus ja esitys: Stevie Wonder
Funki on napsakka ja melodia optimistinen. Se "jokin" puuttuu, että voitaisiin puhua erikoishyvästä kappaleesta. Tasavarma - yllättämätön - raita taatusti kyseessä.
Saksofonisti David Sanborn tekee taustasoittajan virkaa kappaleessa.
***

5. You've Got It Bad Girl
Sävellys ja esitys: Stevie Wonder - Sanoitus: Yvonne Wright
Syntetisaattorin käyttö on alussa niin vahva, että samanlaista kuulee lähinnä vanhoissa videopeleissä. Mutta tuo sama groovahtava pehmeä soundi on erityisen miellyttävä korvalle; Sitä oikein haluaa kuunnella!
Kappale itsessään on aika sekamelskainen, eikä sisällä mairittelevan selkeää melodiaa. Fiilistely on kuitenkin mahtavaa.
***

6. Superstition
Sävellys, sanoitus ja esitys: Stevie Wonder
Levyn ehdoton ykköshitti. Äänestetty vuonna 2004 kaikkien aikojen 74. parhaaksi kappaleeksi. Liian vaatimatonta? Tiedä häntä.
Kappaleen suosion keskeinen syy on äärimmäisen omaperäiset klavinettiriffit. Alun rumpukomppiin yhtyvät Wonderin soittamat riffit saavat kuulijan pakosti hytkymään tahdissa. Millään muulla ei ole tämän jälkeen väliä.
Tiivistettynä: Yksinkertaisesti nerokasta!
*****

7. Big Brother
Sävellys, sanoitus ja esitys: Stevie Wonder
Kappaletta pidetään Wonderin ensimmäisenä politiikkaa kritisoivana lauluna. Harmi, että musiikin osalta se on levyn tylsimmästä päästä. Huuliharppu tekee paluun muusikon instrumenttivalikoimaan, ehkä tarkoituksena luoda maanläheisempi tunnelma. Meh, nojaa.

8. Blame It on the Sun
Sävellys ja esitys: Stevie Wonder - Sanoitus: Syreeta Wright
Rauhallisempi balladi, joka kärsii omaperäisyyden puutteesta. Toisin sanoen sorrutaan tylsyyteen, vaikka mitään suurempaa vikaa koko kappaleessa ei ole. Levyn täytteenä mukiinmenevä. Mutta joku toinen juokoon sen sieltä.

**

9. Lookin' for Another Pure Love
Sävellys ja esitys: Stevie Wonder - Sanoitus: Syreeta Wright
Alku lähes kopio You Are the Sunshine of My Life -kappaleesta. Hämäävän sama rytmi ja rakenne. Kunhan edetään, huomataan, että eri kappale on selkeästi kyseessä. Samalla huomataan heikkoudet. Rakenne on epäselvä. Erikoisia sävellajimuutoksia, mutta that's that. Lähes 5 minuuttia ilman juonta ja pointtia.
Ei auta, vaikka vierailevina soittajina ovat Jeff Beck (s. 1944) ja Buzzy Feton.
**


10. I Believe (When I Fall in Love It Will Be Forever)
Sävellys ja esitys: Stevie Wonder - Sanoitus: Yvonne Wright
Albumi päättyy (valitettavasti) hitaaseen lauluun. Rakenne on kaksijakoinen - oikeastaan kolmijakoinen: välillä runsaasti säestetty ja välillä enemmän soolomainen. Lopussa ainakin 5 ääntä (kaikki Wonderia) laulaa päällekkäin ja Superstitionin klavinettigroovea saadaan kuulla hetki.
Yhtenäisyyspuuttuu ja kakofonia ärsyttää (valitettavasti).
**

Tuomio:
Myönnän etten ole koskaan aiemmin kuunnellut tätä levyä läpi, toisin kuin esimerkiksi mitä tahansa albumia ABBAn tuotannosta. Mutta kiitos Spotifyn on mahdollista kuunnella myös ennen kuuntelemattomia albumeja (mainos mainos).
Wonderin levyllä on pari klassikoksi luettavaa hittiä. Se ei riitä nostamaan albumin arvosanaa kovin korkealle, sillä puolet levyn sisällöstä on ikävä kyllä keskinkertaista tai peräti heikkoa. Albumihan ylsi aikoinaan vain sijalle #3 listoilla, joka ehkä heijasti levyn epäsuhtaista laadun jakautumista.
Kuitenkin ihan mielellään tämän kuuntelee läpi - toistekin. Etenkin, jos diggaa soulista funkista.
***

Suosituimmat artikkelit