torstaina, kesäkuuta 24, 2010

Viikon 25 viisikko

Tahtipuikko hiljentyy kesälomatauolle. Sitä ennen viikon 25 viisikko ja - muistuttaen edelleen - koko vuoden kestävä äänestys.
Hyvää juhannusta!
_____________________


1. Day-O (The Banana Boat Song)
Sävellys: Kansanlaulu - Sanoitus & sovitus: Irving Burgie - Esitys: Harry Belafonte ja Tony Scottin kuoro ja orkesteri - Vuosi: 1956
Jamaikalainen kansanlaulu Day-o on todennäköisesti saanut alkunsa satamatyöntekijöiden kommunikaatiosta banaanilaivaa lastattaessa. Irving Burgien (s. 1926) sovittamana se levytetti ensi kerran 1952, mutta superhitti siitä tuli "calypson kuninkaan" Harry Belafonten (s. 1927) tulkitsemana vuonna 1956. Vaikka Belafonten tuotantoa löytyy tätä nykyä jo 40 albumin verran, on Day-O hänen ehdoton merkkiteos. Kappaletta on käytetty useissa yhteydessä mediassa, mm. elokuvassa Beetlejuice.
Suomessa Olavi Virta levytti Banaaninlastaajalaulun heti seuraavana vuonna 1957 Triolan savikiekolle.

Harolf George "Harry" Belafonte Jr.

2. It's Like That
Sävellys & sanoitus: Darryl McDaniels, Joseph Simmons & Jason Mizell - Esitys: Run-D.M.C. vs. Jason Nevins - Vuosi: 1997
Olin jo lähes unohtanut tämän 90-luvun remiksin, kunnes se tuli Spotifyssa vastaan. Alkuperäinen kappale ei kyllä ollut minulle lainkaan tuttu. Jostain syystä bändi Run-D.M.C. on jäänyt etäiseksi, vaikka trioa pidetäänkin kaikkien aikojen hip-hop-yhtyeenä. Ylistyssanoja ei ole säästelty yhtyeen merkityksestä genreensä.
Mitä Jason Nevinsin (s. 1970) remiksiin tulee, se vietti peräti 6 viikkoa Britannian listaykkösenä ja suomessa niin ikään se oli Radiomafian top-40 listan ykkösenä viikot 11-16 vuonna 1998. Ja miksei? Bassot ovat uskomattomat ja breakdance-video jää hyvin mieleen.

Kuvakaappaus musiikkivideosta


3. If I Didn't Care
Sävellys & sanoitus: Jack Lawrence - Esitys: The Ink Spots - Vuosi: 1939
Miksi minusta tuntuu, että suurin osa kappaleista on tullut tietoisuuteni joko TV-sarjojen, elokuvien tai videopelien kautta? :x
Apokalyptinen peli Fallout 3 alkoi laululla I Don't Want to Set The World On Fire neekeriyhtye The Ink Spotsin esittämänä. Tätä kautta tutustuin myös bändin muuhun toimintaan. Indianan osavaltiossa 1931 koottu ja 1964 asti jatkanut lauluryhmä ei ole Suomessa saanut mainetta, kuten ei kilpaileva kvartetti Mills Brothers. Heidän musiikkinsa ei ehkä ole sopinut Suomalaiseen kulttuuriin. USAssa taas menestys oli todella hyvää.
If I Didn't Care on aikoinaan ollut lauluyhtyeen tunnetuimpia hittejä. Se oli samalla myös yhtyeen ensimmäinen listasijoittuja, yltäen sijalle #2. Decca-savikiekolle painettu kappale myi lähes ennätykselliset 19 miljoonaa kopiota huolimatta säveltäjä Jack Lawrencen (1912 - 2009) epäluulosta. Kappale löytyy kaikkien aikojen singlen myyntilistalla sijalta #8.

Yhtyeen kokoonpanoa


4. Juna kulkee
Sävellys: Salvatore 'Toto' Cutugno - Käännös: Kari Jalkanen - Esitys: Kari Tapio ja Markku Johanssonin yhtye - Vuosi: 2003
Kari Tapion (s. 1945) 7 vuoden takainen hitti Juna kulkee on noussut nettiyhteisöjen pilailun kohteeksi. Kappaletta on kehotettu tarkoituksellisesti kuuntelemaan jatkuvasti, jotta se nousisi Spotifyn top-listalla kärkeen. Tällä hetkellä se on sijalla #16, mutta jo ensi viikko voi tehdä ihmeitä.
Tempaus on hauska, mutta en täysin ymmärrä vitsiä, sillä mielestäni kappale on yksi parhaimmista Kari Tapion kappaleista, ellei paras. Etenkin, jos sitä verrataan alkuperäiseen tukkoiseen italialaisversioon, voi Tapion tulkintaa pitää erinomaisena. Toto Cutugnon (s. 1943) versio löytyy Spotifysta.
Ja ei tarvitse mainita kommenteissa juna.swf -linkistä :p

Kari Jalkanen a.k.a. Kari Tapio


5. Super Freak
Sävellys & sanoitus: Rick James & Alonzo Miller - Esitys: James Rick ja The Temptations - Vuosi: 1981
Edesmennyt R&B-laulaja ja säveltäjä Rick James (1948 - 2004) aloitti uransa Motownin leivissä. Jo debyyttialbumi Come Get it! ja sen single You and I myivät hyvin. Suurin läpimuro koettiin platinaa myynnellä kolmannella albumilla 1981: Super Freak on jopa äänestetty kaikkien aikojen 500-parhaan kappaleen listalla
Super Freakin omaperäistä melodiaa on sämplätty useammin kuin kerran. Suosituin on MC Hammerin (s. 1962) U Can't Touch This vuodelta 1990. Versio menestyi tuplasti alkuperäistä paremmin yltäen listasijalle #8 ja varmasti tunnetaan maailmalla alkuperäistä laajemmin.

 Single-taidetta


tiistaina, kesäkuuta 22, 2010

Levyarvostelu: The Golden Age of Light Music - Childhood Memories Volume 2 (2008)

Sveitsissä operoiva levy-yhtiö Guild GmbH on erikoistunut niin klassiseen, jazziin, kamarimusiikkiin kuin kevyeen orkesterimusiikkiin. Viimeksi mainittu painoalue tekee puljusta minulle henkilökohtaisen jumalan. 

Guild on julkaissut vuodesta 2004 lähtien levysarjaa The Golden Age of Light Music. Jo 70 CD:n kokoelmaksi kasvanut sarja kerää yhteen unohdettuja viihdemusiikin helmiä 1920-luvulta 60-luvun alkuun saakka. Artisteina ja orkesterinjohtajina esiintyy sellaisia nimiä kuin André Kostelanetz, George Melachrino, Mantovani, Richard Rogers, George Gershwin sekä yli 100 muuta nimeä.

Levyjen kappaleet on yleensä koottu tietyn aihealueen ympärille. Näistä ovat esim. romantiikka, eläimet, vuodenajat, maanosa, tietty soitin tai tietty säveltäjä. Kappaleita on julkaistu aikoinaan rajoitetusti savikiekoilla ja muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta kappaleet ovat nyt ensi kerran CD-levyillä remasteroituina.

Olen itse kerännyt sarjan levyjä kovalla työllä jo päälle 60. Useita yksittäisiä kappaleita olen tässäkin blogissa esitellyt, mutta nyt ensi kerran otan kokonaisen albumin käsittelyyn. Kiitos tästä kuuluu Spotifyille, joka hiljattain on alkanut lisätä Guild-levy-yhtiön tuotantoa musiikkikirjastoon. Ties vaikka kaikki The Golden Age of Light Music -sarjan albumit tullaan lisäämään Spotifyihin. Se olisi mukavaa, sillä sarja on todellinen viihdemusiikin Graalin malja.

_________________________

Kansikuvassa Hans Christian Andersen (taiteilijan Anne Grahame Johnstonen maalaus) 
  Private Collection / The Bridgeman Art Library 

Julkaisupäivä: 1. huhtikuuta 2008
Levy-yhtiö: Guild GmbH
Genre: Viihdemusiikki
Formaatti: CD
-Spotify-linkki-

Tekijät:
• Sarjan tuottaja ja kokoaja: David Ades
• Audio restaurointi ja remasterointi:  Alan Bunting
• Loppumasteroinnin valmistus:  Reynolds Mastering, Colchester, England
• Suunnittelu:  Paul Brooks, Design & Print, Oxford
• Taideohjaus:  Guild GmbH
• Johtava määrittäjä:  Guild GmbH

Kappaleet:
  1. Popgun Patrol FRANK PERKINS AND HIS 'POPS' ORCHESTRA 03:05


  2. Dance Of The Marionettes New Concert Orchestra Conducted By Dolf Van Der Linden 03:23


  3. Jack-in-a-Box New Concert Orchestra Conducted By Dolf Van Der Linden 02:40


  4. Hunt The Slipper Roger Roger And His Champs Elysees Orchestra 02:14


  5. Dance Of The Pirate DOLF VAN DER LINDEN AND HIS ORCHESTRA (VAN LYNN on LP label) 04:16


  6. Ourselves When Young London Promenade Orchestra Conducted By Walter Collins 07:26


  7. The Magic Garden Danish State Radio Orchestra Conducted By Robert Farnon 02:31


  8. Teddy Bears ' Picnic Barnabas Von Géczy And His Orchestra 03:04


  9. A Fairy Ballet BOURNEMOUTH MUNICIPAL ORCHESTRA Conducted by Sir DAN GODFREY, Cello by Ernst Slaney; Trumpet by Phil Ledington 03:09


10. Doll Dance Nat Shilkret And His Orchestra 03:09


11. "Tales From A Fairy Book " Suite - Babes In The Wood West End Celebrity Orchestra 01:25


12. "Tales From A Fairy Book " Suite - Rumpelstickins West End Celebrity Orchestra 01:31


13. "Tales From A Fairy Book " Suite - Cinderella West End Celebrity Orchestra 01:33


14. "Tales From A Fairy Book " Suite - Ali Baba West End Celebrity Orchestra 01:29


15. Parade Of The Imps GEORGE GROHROCK-FERRARI AND HIS ORCHESTRA 02:51


16. Sleepy Marionette Charles Williams And His Concert Orchestra 02:54


17. Whipper-Snapper Dolf Van Der Linden And His Orchestra 02:42


18. Toyland Tattoo Danish State Radio Orchestra Conducted By Robert Farnon 02:09


19. See-Saw International Radio Orchestra 01:51


20. Nine Naughty Gnomes THE HARMONIC ORCHESTRA Conducted by HANS MAY 03:03


21. Drummer Boy QUEEN 'S HALL LIGHT ORCHESTRA Conducted by ROBERT FARNON 01:33


22. Marionette March Dolf Van Der Linden And His Orchestra 02:52


23. Pirouette Louis Voss And His Orchestra 02:54


24. Paper Hats And Wooden Swords HILVERSUM SYMPHONY ORCHESTRA Conducted by ANTON DUREM 03:12


25. Golliwog On The Loose New Century Orchestra Conducted By Sidney Torch 03:23


26. Pinocchio March HILVERSUM RADIO ORCHESTRA Conducted by HUGO DE GROOT 02:53


27. Scherzetto For Children BBC TELEVISION ORCHESTRA Conducted by ERIC ROBINSON 04:00



Kokonaiskesto: 75:57

Arvostelu:
The Golden Age of Light Music - Childhood Memories - Volume 2 on jatkoa 2007 julkaistulle Childhood Memories levylle. Kokoelma kuvastaa lapsuuden huolettomuutta, josta säveltäjät ovat vuosikymmeniä ammentaneet inspiraationsa. Musiikissa tämä yhdistyy iloiseen ja viattomaan olevaan, jonka kylmä reaalimaailma jättää varjoonsa. Levy on siten eräs keino paeta nykypäivän ongelmia ja antaa musiikin viedä lapsuuden muistoihin.

Albumi sisältää 27 orkesteriteosta, joista suurin osa on sävelletty lapsille. Suomessa syntyneille kappaleet lienevät kaikki outoja, mutta esim. englantilaiset ja ne, jotka katsoivat BBC:n lastenohjelmia 50-luvun alussa voivat tunnistaa mm. kappaleen Scherzerro For Children, joka soi aina ennen kanavan lastenohjelmia. Äänityksen nauhoitti BBC:llä työskennellyt Eric Robinson (1908 - 1974). Robinson on johtanut orkesteria myös Euroviisuissa vuonna 1960.

BBC on musiikkituotantonsa vuoksi ollut tärkeä tekijä kevyen viihdemusiikin osalta. Huomattavan suuri osa levysarjan säveltäjistä on jossakin vaiheessa työskennellyt BBC:lle ja tämäkään levy ei ole poikkeus. näitä ovat muun muassa Fred Hartley (1905 - 1980), Gilbert Vinter (1909 - 1969) ja Robert Docker (1918 - 1992).

Toki aikuisetkin ovat nauttineet levyn kappaleista. Esimerksiki Singin' in the Rain -musikaali-iskelmän säveltäjä Nacio Herb Brown (1896 - 1964) kirjoitti 1921 kappaleen Doll Dance (levyllä raita nro 10). Se on ollut mukana monessa elokuvassa ja levytettyjä versioita löytyy useita myös Spotifysta.
Kokoelman sävelmät ovat levyllä joka tapauksessa lapsenmielisiä, mutta mikä parasta: mukavaa kuunneltavaa :)



Poimintoja levyltä:

3. Jack-in-a-Box
Sävellys: Alan Perry - Esitys: New Concert Orchestra johtajanaan Dolf van der Linden - Vuosi: 1957

Jack-in-the-box on yleinen lasten lelu, jossa nukke ilmestyy laatikosta pyöritettävän kammen avulla ja musiikin soidessa. Suomessa näitä vieteriukkoja en ole juuri nähnyt.
Nimen "Alan Perry" taakse kätkeytyy englantilainen säveltäjä Ernest Tomlinson (s. 1924). Hän on yksi viimeisiä vielä elossa olevia 50-luvun kevyen orkesterimusiikin vaikuttajia. Tomlinson opiskeli musiikkia Royal Northern College of Music -konservatoriossa ennen II maailmansotaa. Siirryttyään BBC:lle töihin sodan päätytyttä hän perusti oman orkesterinsa nimeltä Ernest Tomlinson Light Orchestra. Tomlinson on palkittu useaan otteseen musiikki- ja säveltäjäalan palkinnoin. Tomlinson oli myös tärkeässä osassa pelastaessaan 1984 yli 10 000 musiikkikappaletta BBC:n arkistoista, jotka olisi muuten tuhottu.

Kappale on pirteä ja huoleton. Eri instrumentteja (soolohuilua, jousia ja pizzicatoa) käytettään hyvin hyödyksi. Melodia on yksinkertainen mutta moni silti tarkemmin tarkasteltuna todella monipuolinen.
****½

Ernest Tomlinson

5. Dance Of The Pirate
Sävellys: José Fontaine - Esitys: Dolf van der Linden & hänen orkesterinsa - Vuosi: 1956

Säveltäjä José Fontainesta ei löydy sanaakaan tietoa. Kenties kyse on peitenimestä tai palkkiosäveltäjästä, joka ei kaipaa julkisuutta.
Sen sijaan hollantilainen Dolf van der Linden (1915 - 1999) [oikealta nimeltään David Gysbert van der Linden) on sitäkin kuuluisampi kapellimestari. Hänen 40-luvulla perustamansa ja vuoteen 1980 johtama Metropole Orchestra kuuluu tälläkin hetkellä Euroopan Big Bandien kärkikastiin. Linden on vaikuttanut paitsi klassisen viihdemusiikin myös iskelmän saralla. Tässäkin blogissa hänet on mainittu Euroviisujen 1957 & 1958 yhteydessä. Linden toimi Alankomaiden viisukappaleiden kapellimestarina 15 kilpailussa vuoteen 1971 asti ja johtanut orkesteria myös muiden maiden edustuskappaleissa.

Merirosvon tanssi on kappaleen suomenns. Se ei ehkä tavoita piraattitunnelmaa, mutta on siitä huolimatta mukava ja menevä teos. Tahti on nopea ja sovitus täynnä upeita viuluja. Omaperäinen teos kaiken kaikkiaan.
****½
Dolf van der Linden

15. Parade Of The Imps
Sävellys: Callo Ecklebe - Esitys: George Grohrock-Ferrari & hänen orkesterinsa - Vuosi: 1938

1930-luvun marginaaliteoksissa on se huono puoli, että niiden tekijät ovat paikoin täysin tuntemattomia. Kuka oli Callo Ecklebe, milloin hän syntyi ja kuoli, minkä maalainen hän oli? Kaikentietävä Googlekin on hyödytön.
Sääli.
Entä sitten Georg(e) Grohrock-Ferrari? Eipä löydy hänestäkään muutamaa savikiekkolistaa enempi tietoa. Sukunimi Ferrari viittaa italialaiseen syntyperään, ja nettilähteet Saksassa olleeseen kapellimestariuraan. Kuoliko hän kenties II maailmansodassa. Ei tietoa.
Sääli.

Kaikesta huolimatta Maahisten paraati oli yksi levysarjan suosikeistani, vaikka se häviä vauhdikkuudellaan useimmille teoksille. Kappaleen marssimelodia, rytmitys ja viulujen käyttö on kaikki suorastaan nerokasta. Lempikohta on pientä taukoa seuraava osio (1:30 ->).
Lystikäs on paras termi kuvaamaan kappaletta. Lystikkyyttä parhaimmillaan!
*****


24. Paper Hats And Wooden Swords
Sävellys: Walter Collins - Esitys: Hilversum Symphony Orchestra johtajanaan Anton Durem - Vuosi: 1956

Jälleen liikutaan epämääräisillä vesillä. Säveltäjä Walter Collins on saattanut vaikuttaa Lontoossa. Hän on siis Britti mitä todennäköisimmin jo nimensä perusteella. Kyseinen kappale on esitetty jo vuonna 1940 ja tietyt lähteet kertovat hänen(?) sävellyksistään jo 1910-luvun lopulta. Tähän vihjeet loppuvat.
Vielä heikommin tietoa löytyy kapellimestari Anton Duremista. Hän johtaa alankomaalaista Hilversumin sinfoniaorkesteria, mutta oliko mies itse hollantilainen? Harva tietää.

Paperihattuja ja puumiekkoja on - jälleen - lystikäs kappale. Melodia on kiva. Teeman nopea huiluluritus tuo sopivasti mieleen vanhat Disney-elokuvien ja -piirrettyjen musiikit. Ennen loppua marssitahti on selvempi.
***½

Tuomio:
Kokoelmalevyä on vaikea...tai oikeammin mahdoton arvostella. Jotkut kappaleet ovat parempia, jotkut huonompia. Toisen mielestä jotkut ovat huonompia ja jotkut taas parempia. Levyltä voi löytää omat suosikkinsa. Näitä olin poiminut yllä esittelyyn.
Tietyt kappaleet ovat "vain kivoja"; Ne eivät ole niin tarttuvia tai omaperäisiä, notta ne jäisivät kuuntelunkerran jälkeen mieleen. Silti kyseessä on arvokas julkaisu ja on erittäin hyvä, että kappale on CD-muodossa. Kuuntelija on kenties kuullut kappaleen ollessaan viiden vanha ja ei ole sen koommin sitä kuullut. On siis hyvä sisällyttää levylle sävelmiä niiden paremmuudesta riippumatta.

The Golden Age of Light Music - Childhood Memories Vol. 2 on vain yksi levysarjan levyistä. Ei enempää eikä vähempää. Jos pidit tämän tyylisestä musiikista, löydät sitä helposti lisää Spotfysta.
Tullen jatkossa arvostelemaan vielä jokusen muita sarjan levyä. Tätähän varten Tahtipuikko nimenomaan on.

lauantaina, kesäkuuta 19, 2010

Suomalaisittain: At last - Nyt taas

On aika jälleen vertailla yhtä kappaletta; Alkuperäisversiota ja sen suomalaista coveria. Ja vain te, arvon lukija, päätätte kumpi on parempi.

___________________________________

Musikaali Vaarallisia vaimoja kiertueella (eng. Orchestra Wives) on jäänyt Suomessa käytännössä tuntemattomaksi. Se kertoo draaman ja musiikin avustuksella swingi-yhtyeen menestyksestä, jäsenten erimielisyyksistä ja rakkaussuhteista.
Elokuva on siinä mielessä historiallinen, että se orkesterinjohtaja Glenn Millerin (1904 - 1944) toinen ja samalla viimeinen valkokangasrooli ennen komennusta USAn II maailmansodan aikaisiin viihdytysjoukkoihin ja sitä seuraavaa katoamista lento-onnettomuudessa.

 Elokuvan juliste. Pääroolissa George Montgomery (1916 -2000) ja Ann Rutherford (s. 1920)

Eräässä elokuvan kohtauksessa Millerin bändi esittää kappaleen At last. Sen laulavat Rae Eberle ja Lynn Bari (1913 - 1989). Baria dubbaa Pat Friday. Esitys on trumpetti ja vetopasuuna painotteinen, kuten bändin tyyliin kuuluu.
Itse kappale oli alunperin tarkoitettu Millerin tähdittämään ensimmäiseen elokuvaan Swingin tahdissa (eng. Sun Valley Serenade) vuodelta 1941. Niin instrumentaali kuin laulettu versio nauhoitettiin, mutta kumpikin jätettiin pois elokuvasta. Kappale oli kuitenkin niin onnistunut, että se otettiin mukaan seuraavaan filmiin. Se vietti myös 9 viikkoa Billboardin listalla ollen parhaimmillaan #9.

Säveltäjä Harry Warren (1893 -1981) piti kappalettaan parhaimpana työnään, vaikka se ei ollut ehdolla missään kilpailussa. Muista sävellyksistään Warren oli ehdolla 11 Oscariin, joista hän voitti 3. Warrenin yli 800 sävellyksestä monet ovat ottaneet paikkansa jazz-standardeina. Näistä mainittakoon mm. Kissa vieköön (1938) ja September in the rain (1937).  Warren sävelsi kappaleita yli 300 elokuvaan ja on samalla yksi maan tuotteliaimpia filmisäveltäjiä.

Warren pianoineen 1930-luvulla(?)

Kappaleen sanoittajana toimi Mack Gordon (1904 - 1959). Hän oli voittamassa Warrenin kanssa Oscaria kappaleella You'll Never Know vuonna 1943 elokuvasta Hello, Frisco, Hello. Kappaleen At last sanoitusta pidetään hänen primaarityönään.



Suomeksi kappaleen levytti - vähemmän yllättäen - Olavi Virta vuonna 1954. Jälleen havaitaan, että Suomessa artistit etsivät levytettävää materiaalia ulkomailta ja oli yksi ja sama mikä hitin alkuperävuosi oli. Toki kappale on coveroitu Yhdysvalloissakin. Kenties Musiikki-Fazerin väki kuuli Ray Anthonyn version vuodelta 1952 ja sai idean levyttää sen suomeksi. Virran jälkeen muita tulkitsijoita ei jostain syystä ole seurannut.

Olavi Virralla oli ollut omaa nimeään kantava yhtye vuodesta 1949 lähtien. Sen jäseninä 1954 oli todennäköisesti Pauli Granfelt (viulu), Matti Viljanen (haitari), Torsten Florström (saksofoni), Antero Aarre (piano) Alvi Palho (basso) ja Tage Manninen (rummut).
Slow-foksin Nyt taas sovituksessa käytettävät instrumentit ovat pääosin vibrafoni, saksofonin, haitari, rummut, basso, piano ja kitara. Olan itse tiedettiin soittavan kitaraa, mutta en usko hänen soittavan tässä levytyksessä vaan Granfeltin.
Sovittaja on jäänyt tuntemattomaksi ja sitä voi vain arvailla. Triolan EP-levyllä kahden kappaleen sovittajana on ollut George de Godzinsky. Toisaalta Matti Viljanen (1927 - 1987) tunnettiin jazzahtavasta soinnutuksesta ja hän vastasi yleensä amerikkalaisista svengikappaleista kuten esim. Cole Porterin Päivin öin ja Niin rakastunut sinuun.
Sivistynyt arvaukseni onkin, että Viljanen teki sovituksen ja vibrafonia soitti Erik Lindström (s. 1922). Sanoittajana toimi Saukki.

Olavi Virta yhtyeineen vuonna 1951
*Klikkaa suuremmaksi*


Tässä pari:

Ray Eberle & Lynn Bari



Olavi Virta


Kumpi versio on onnistuneempi?


keskiviikkona, kesäkuuta 16, 2010

Viikon 24 viisikko

Mukana tällä kertaa hieman harvinaisempia kappaleita, joita olen viime aikoina kuunnellut useaan otteeseen.
______________________

1. Mainostoimistolaulu
Sävellys: George de Godzinsky - Sanoitus: Turo Kartto - Esitys: Sirkka Sipilä & Harmony Sisters - Vuosi: 1941

Tätä kappaletta on turha etsiä kirjastoista ja kirpputoreilta. Sitä ei nimittäin ole levytetty - jostakin ihmeen syystä.
George de Godzinsky sävelsi musiikin elokuvaan Onnellinen ministeri (1941), jonka pääosissa esiintyi Birgit Kronström (1905 - 1979) ja Tauno Palo (1908 -1982). Elokuvan musiikkinumeroista vain Katupoikien laulu levytettiin ja se onkin Godzinskyn tunnetuimpia sävellystöitä. Sanoituksen siihen kuten Mainostoimistolauluun teki jo 32-vuotiaana kuollut Turo Kartto (1910 - 1942).
Koska kappaletta ei levytetty, on näyttelijä Sirkka Sipilän (1920 - 1964) laulamien äänitteiden määrä nolla. Harmony Sisters tarjoaa kuoroapua ja rytmittää perin amerikkalaistyylistä musikaalinumeroa. Goden orkesterisovitus välillä 2:29 - 3:10 on täydellinen.

 Kohtaus elokuvasta - video katsottavissa YouTubesta.



2. Kevadine lugu
Sävellys: Arne Oit - Sanoitus: Heldur Karmo - Esitys: Anu Anton-Õunapuu ja EREO- Vuosi: 1960

Olen viime aikoina kuunnellut runsaasti virolaista musiikkia.
Viron musiikkitarjonta yhdistetään yleensä surumielisiin ja neuvostotyyliisiin veisuihin ja ainoana poikkeuksena on Georg Otsin esittämä Saarenmaan valssi.
Tällaiset ennakkoluulot minullakin oli. Niinpä yllätyinkin suuresti Viron 50-lukulaiseen musiikkiin, joka vilisi jazzia, amerikkalaista swingiä ja italialaista iskelmää. Nämä yhdistettynä Eesti Raadio estraadiorkeste -viihdeorkesteriin ja johan rinnalla kalpenee Henry Theel sekä Toivo Kärki orkestereineen ;)
Kevadine lugu (suom. keväinen tarina) on säveltäjä-haitaristi Arne Oitin (1928 - 1975) säveltämä kappale vuodelta 1957. Oit teki 50-70 -luvuilla yhteistyötä runoilija Heldur Karmon (1927 - 1997) kanssa. Karmo oli yksi Viron Swing Clubin perustaja sekä kirjoitti monia näyttämö- että elokuvatekstejä sekä iskelmälyriikoita   Anu Anton-Õunapuu (s. 1939) levytti kappaleen 60-luvun alussa. Hän levytti myös joitakin muita kappaleita 60-luvulla. Kappaleen on tulkinnut myös Georg Ots.

 Hanuristi Arne Oit



3. You've Got A Lot to See
Sävellys: Walter Murphy - Sanoitus: Seth MacFarlane - Esitys: Seth MacFarlane - Vuosi: 2002

Olen jo aiemmin hehkuttanut tässä blogissa Family Guyn luojan Seth MacFarlanen (s. 1973) loistavaa lauluääntä.
3 tuotantokauden jakson "Brian Wallows and Peter's Swallows" musiikkinumero palkittiin Emmy-palkinnolla vuonna 2002. Brian Griffin (jota näytellessä MacFarlane ei muunna ääntänsä)
laulaa ikääntyneelle naisystävälleen tapahtumista, mitä häneltä on jäänyt näkemättä vuosikymmenten aikana.
Broadway-tyylisen kappaleen sävelsi Beethovenin 5. sinfonian diskosovituksesta kuulu Walter Murphy (s. 1952). Hän on myös vastannut sarjan tunnarista.
Kappaletta saattaisi pitää musikaali-parodiana, mutta mielestäni Family Guyssa ei pyritä parodioimaan vaan luomaan uutta materiaalia lähes kuolleeseen musikaalikulttuuriin. Sen takia kappale kannattaa ottaa tosissaan ja havaita sen loistokkuus.

 Kohtaus jaksosta


4. Holiday For Strings
Sävellys: David Rose - Esitys: David Rose orkestereineen - Vuosi: 1950

Olen maininnut kappaleen Holiday For Strings useaan kertaan blogissani. Olisikohan jo aika tarjota se lukijoiden kuultavaksi?
David Rose (1910 - 1990) sävelsi kevyen viihdeorkesteriteoksensa jo vuonna 1943. Kappaleesta tuli välittömästi suosittu mm. Glenn Millerin soittamana sekä erityisesti Spike Jonesin  (1911 - 1965) parodioimana [lue arvosteluni]. Vielä tunnetumpi kappaleesta tuli Amerikkalaisen koomikon Red Skeltonin (1913 - 1997) radio-shown tunnusmusiikkina 50-luvun alussa.
Oheinen versio on Rosen uudelleensovitus hitistään. Hänellä on myös monia samantyylisiä kappaleita, joista omiin suosikkeihini lukeutuu Gay Spirits (löytyy Spotifysta). Ja kyllä: nimellä ei ole mitään tekemistä homoseksuaalisuuden kanssa. ;)

 Kokoelmalevyn (1962) kansi. Huomaa sukunimen sanaleikki.

5. Varasteleva harakka (kohtaus alkusoitosta)
Sävellys: Gioacchino Rossini - Esitys: Tuntematon orkesteri - Vuosi: Tuntematon

Italialainen Gioachino Rossini (1792 - 1868) muistetaan parhaiten hänen oopperasävellyksistään. Sevillan parturin (1816) ja Wilhelm Tellin (1829) alkusoitot tunnetaan laajalti - myös vähän klassisesta pitävien keskuudessa. Varasteleva harakka [ita. La gazza ladra / eng. The Thieving Magpie] on myös kuuluisa nimenomaan alkusoitostaan. Sävelmää on käytetty mm. Stanley Kubrickin elokuvassa Kellopeliappelsiini sekä Sergio Leonen elokuvassa Once Upon a Time in America (1984) ynnä muissa lukuisissa yhteyksissä. Oheista kuultavaa versiota on käytetty Ren & Stimpy -animaatiossa.

Säveltäjä vuonna 1865

Mikä näistä miellytti sinua eniten?


tiistaina, kesäkuuta 15, 2010

Levyarvostelu: Kool & the Gang - Wild and Peaceful (1973)

Julkaisu: Lokakuu 1973
Äänitys: Media Sound Studios, New York
Levy-yhtiö: De-Lite
Genre: Funk
Formaatti: LP

Tekijät:
Basso, laulu - Robert Kool Bell
Rummut, lyömäsoittimet, laulu - George Brown
Äänitekniikka - Harvey Goldberg, Jeff Lesser
Kitara - Claydes Smith
Piano [sähkö], laulu - Ricky West
Tuottaja - Kool & The Gang
Saksofoni [Alto], Huilu, Congat, laulu - Dennis D.T. Thomas
Saksofoni [Tenor, Soprano], laulu - Khalis Bayyan
Trumpetti, laulu - Robert Spike Mickens

Kappaleet:

A1 Funky Stuff 2:59
A2 More Funky Stuff 2:52
A3 Jungle Boogie 3:08
A4 Heaven At Once 5:00
A5 Hollywood Swinging 4:35
B1 This Is You, This Is Me 5:23
B2 Life Is What You Make It 3:54
B3 Wild And Peaceful 9:30

Arvostelu:
Robert "Kool" Bell (s. 1950) perusti vuonna 1964 veljensä Ronaldin (s. 1951) ja eräiden luokkatoveriensa kanssa the Jazziacs-nimisen instrumentaalibändin. Robert oli jazzin ystävä henkeen ja vereen, mutta yhtye otti pian askeleita R&B:n suuntaan esiintyessään klubeilla ja yökerhoilla. Vuonna 1969 ryhmä sai levytyssopimuksen piskuiselta De-Lite Records -levy-yhtiöltä. Samalla bändin nimeksi valittiin Kool & the Gang.

 Veljekset Robert & Ronald

Ensimmäiset kolme levyä (Kool and the Gang, Music Is the Message ja Good Times) eivät juurikaan keränneet yleisön huomiota. Seuraavasta levystä Wild and Peaceful (1973) tuli sen sijaan yhtyeen läpimurtoteos.

Vajaa 40 minuuttinen ja täysin Funk-painotteinen julkaisu nosti yhtyeen ensi kerran USAn top-listojen kärkeen. Ensimmäinen Funky Stuff -single ylsi sijalle 29, mutta kunnolla potin räjäyttivät kappaleet Hollywood Swinging (#6) ja ehkäpä bändin yksi parhaimmin tunnettu hitti Jungle Boogie (#4). Levy itsessään oli albumilistojen 33. Tulisi kestämään 6 vuotta, ennen kuin Kool & the Gang kokisi samanlaista menestystä uudestaan.

Kool & the Gang on kautta aikain pitäytynyt nimenomaan musiikissa. Bändin instrumentaalitaustan huomaa yksinkertaisista lyriikoista. Hittien sanoitukset koostuvat yleensä toistetuista lauseista tai hokemista. Tämä pätee niin kappaleisiin Jungle Boogie kuin myöhempään superhittiin Celebration (1980).

Levyn kappaleista Jungle Boogie on tunnetuin, eikä se kaipaa tarkempaa esittelyä. Kappaleen esiintyminen Quentin Tarantinon elokuvassa Pulp Fiction (1940) oli yksi tekijä, mikä teki allekirjoittaneesta yhtyeen fanijäsenen. Jungle Boogie on jatkuvasti esillä mediassa, kuten Wikipedia-artikkelista voi huomata.

Kool & the Gang -ryhmän kokoonpanoa

Wild and Peaceful ei ole musiikin asiantuntijoiden mukaan yhtyeen laadukkain albumi, mutta tärkeä tapaus se joka tapauksessa oli. Se avasi kysynnän funk-genrelle ja bändi onkin yksi merkittävimmistä musiikkityylin uranuuraista - ja on edelleen voimissaan. Viimeksi toukokuussa yhtye esiintyi Jerusalemin Gan Sacher -puistossa.

Poimintoja levyltä:

A1 - Funky Stuff

Levyn aloittivat Funky Stuff ja sen jatkokappale More Funky Stuff.
Nykymittapuun mukaan kyseessä on melko "tyypillinen" funk-kappale biittiä ja rakennetta myöten. Mutta jälleen täytyy muistaa, että Funk oli vasta kehittymässä 60-luvulla. Täten soundi oli aikaansa edellä ja varsin 70lukulainen.
Instrumentteina käytetään bassoa, erilaisia lyömäsoittimia sekä kuuluvimmin saksofoneja. Äänitehosteina on eksoottisempia instrumentteja kuten vihellyspilli.
****

A5 - Hollywood Swinging


Alun fanfaari-intro on omaperäinen ja jää hyvin mieleen. Loistava rumpu- ja bassokuvio toistuvat identtisinä lähes koko kappaleen. Basso (soittajana Robert Bell) työstää kolmea samaa nuottia, kolmea laskevaa, nousevaa ja jälleen laskevaa nuottia yhä uudelleen. Funkia parhaimillaan.
Lyriikat toistavat hey hey heytä, whatcha got to saytä ja hollywoooooood hollywood swingingiä. Lyriikoissa on myös itseironiaa; Henkilö puhuu Kool and the Gangista ja halustaan päästä bändin huonoksi pianon soittajaksi ;)
*****

B1 - This is you, This is me

Tempo on vauhdikas. Saksofonit huolehtivat introsta.
Funk-kuvio on läpi kappaleen sama. Sanoitusta on jälleen tavallista enemmän.
Ikävä kyllä kappaleesta puuttuu se avain, joka tekisi siitä klassikon. Kappaleeseen olisi toivonut esim. sävellajin muutosta tai täysin poikkeavaa väliosaa. Nyt soundi käy puuduttavaksi 3 minuutin jälkeen toiston ollessa liiallista. Saksofoni-improvisointi ei vakuuta vaan kuulsotaa hyttysen ininältä paikoitellen. Lopussa rytmi käy häiritseväksi.
**½

Tuomio:
Kool & the Gangin jäsenet ovat kolunneet esiintymislavoja jo 45 vuoden ajan. Yhtyeellä on maineikas historia takana, mutta koska bändiltä puuttuu keulakuva, sitä ei tunnetta suuren yleisön keskuudessa niin hyvin kuin pitäisi. Bändin hitit kuitenkin tunnetaan ja ainakin Celebrationia kuulee muullakin kuin GrooveFM:llä.
Läpimurtoalbumi Wild and Peaceful on tittelinsä veroinen. Se on laadukas kokoelma funkia ja soundiltaan lähempänä 80-lukua kuin 60-lukua; Moderni toisin sanoen. Pari vaisumpaa yritystä antaa aiheen odottaa vielä täydellisempää albumia. Lopputuotos silti varsin mainio.
***½

perjantaina, kesäkuuta 11, 2010

Teemana: Tunnarit - Osa I

Televisio-ohjelmien alkutunnuksilla on pitkä perinne. Ne ovat omalla lailla ohjelman sielu - toistuvathan ne jokaisen jakson alussa.
Mikä on alkutunnuksien päätarkoitus? Ensimmäinen ja yleisin keino on ilmoittaa sarjan nimi ja esitellä sitä lyhyesti katsojille kenties aikaisemmista jaksoista pätkityistä kohtauksista käsin. Toinen yleinen tapa on tuoda esiin sarjan näyttelijöiden nimet ruudulle + keskeiset tekijät. Kolmas vaihtoehto liittyy perinteeseen. Ohjelmilla vain sattuu olemaan alkutunnari ja olisi omituista ellei sellaista löytyisi. Tunnarilla on keskeinen rooli; Se on henkilökohtainen, sen kautta ohjelma tunnistetaan ja muistetaan. Nämä ovat tärkeitä tekijöitä ohjelman suosion kannalta.

Muistettavuutta parantaa luonnollisesti mieleenjäävä musiikki. Tunnusmusiikit ovat siten hyvin melodisia ja yksinkertaisia - ja tottakai lyhyitä. Riippuu tosin ohjelmasta, millaista tunnelmaa ja tyyliä tunnarilla haetaan. Tähän blogikirjoitukseen olenkin varta vasten valinnut mitä erilaisempia tunnareita. Jotkut ovat tietokilpailuja, jotkut animaatioita, jotkut muuten vain viihdeohjelmia. Kaikki niitä yhdistää tunnusmusiikki, jotka muistetaan hyvin ja muistellaan nostalgiamielessä.


Frasier
11 tuotantokautta NBC:llä pyörinyt Frasier (1993 - 2004) on yksi menestyneimpiä sitcomeja koskaan.  Kelsey Grammerin (s. 1955) tähdittämä sarja voitti vuosien varrella ennätykselliset 37 Emmy-palkintoa ja se on äänestetty toisinaan jopa kaikkien aikojen sitcomiksi. Sarja seuraa Seattlessa asuvaa psykiatri Frasier Cranea ja hänen lähiperhettään. Huumori perustuu usein Frasierin ja hänen veljensä Nilesin wannabe-snobbailevaan elämäntyyliin, joka kokee kolauksia tuon tuosta. Perinteenä on myös Frasierin ikuinen epäonnistuminen muodostaa parinkin jakson mittainen parisuhde.

Sarjan tunnari Tossed Salads & Scrambled Eggs soi vasta lopputekstien aikana. Se on Kelsey Grammerin itsensä esittämä blues-kappale, jonka on säveltänyt Bruce Miller ja sanoittanut Darryl Phinnessee. Omaperäinen nimi kuvaa tekijäkaksikon mukaan psykiatrin työtä; Asiat ovat täysin sekaisin.
Kappaleessa on vaihtuva loppusäe. Jakso voi päättyä 7 eri Grammerin toivottamaan loppukaneettiin.
Kappaleen esittäjinä toimii Michael Lang (piano), Chuck Domanico (basso), Steve Schaeffer (rummut), Larry Bunker (vibrafoni), Dennis Budimir (kitara) sekä Darryl Phinnessee (kuoro).



What's My Line
Kolmesti Emmy-palkinnon voittanut tietokilpailu, joka pyöri CBS-kanavalla vuodesta 1950 vuoteen 1967 asti. Nelihenkinen paneeli yrittää arvata ihmisten hullunkurisia ammatteja esittämällä kysymyksiä, joihin voi vastata kyllä tai ei. Peli päättyy oikeaan vastaukseen tai 10 "ei"-vastauksen jälkeen. Mukana on myös päivän kuuluisuuksia, jotka panelistit yrittävät tunnistaa sokkona. Pätkiä sarjasta on runsaasti tarjolla YouTubessa.


Varsinaisesta tunnarista emme voi tässä yhteydessä suoranaisesti puhua. Kyseessä on reilun 20 sekunnin tuotantomusiikin pätkä - ei siis varta vasten ohjelmaa varten sävelletty kappale - ja se soi kuuluttajan puheen taustalla. Tapa käyttää tuotantomusiikkia oli varsin yleinen 50- ja 60-lukujen TV-ohjelmissa, samoin tiettyjen tuotteiden mainostaminen ohjelman yhteydessä.
Tiedoksi, että alkuperäinen kappale on nimeltään Melody In Moccasins ja säveltäjänä on Wilfred Burns (1917 - 1990), oikealta nimeltään Bernard Wilfred Harris. Hän toimi kirkkourkurina ennen II maailmansotaa ja menetti vasemman silmänsä sotatantereella. Harris vietti 2 ja puoli vuotta sotavankina ja keräsi leiriläisistä viihdytysyhtyeen. Sotien jälkeen hän toimi mm. freelancer-säveltäjänä.
Melody In Moccasins on kuunneltavissa kokonaisuudessaan alla. Esittäjä Philip Greenin orkesteri ja tallennusvuosi on 1952.





Kymppitonni
Spede Pasasen (1930 - 2001) tuottama ja Riitta Väisäsen (s. 1954) juontama Kymppitonni on jälleen ruuduissa SuomiTV:n esittämänä. Ja mikä ettei. Visailuohjelman idea on niin hyvä ja yksinkertainen, että sitä jaksaa edelleen seurata 25 vuoden jälkeen. Saisivat palauttaa Onnenpyörän, Megavisan ja Onnenruudut samalla ;)

Niin ohjelman alku- kuin lopputunnari on muusikko Aarno Ranisen (s. 1944) käsialaa. Miehen tuotantoon kuuluu niin iskelmää, euroviisuhumppaa kuin Ere Kokkosen (1938 - 2008) elokuvien musiikkia. Kymppitonnin jatsahtava lopputunnari on itse asiassa uudelleensovitus Ranisen sävellyksestä Hei kliffaa hei -elokuvaan, jossa se säestää humoristista takaa-ajoa raitiovaunun ja auton välillä. Voit kuunnella alkuperäisen version Youtubesta (kohta 1:22 - 3:30).



Donald Duck
Tuskin kukaan on lapsena tai lapsen vanhempana välttynyt Disneyn vanhoilta piiretyiltä. Nimenomaan 1930 - 1940-lukujen vaihteen ns. animaation kultakauden piirrettyjä tuotettiin satoja Disneyn, Warnerin, MGM:n ynnä muiden studioiden toimesta. Me suomalaiset olemme Aku Ankka -kansaa, ja parhaiten samaistumme Akun tähdittämiin piirrettyihin.

Tämä Aku-piirretyiden tunnusmusiikki lienee useimmille tuttu joltakin iältä. Se on kuitenkin myöhempi kahdesta (tai kolmesta) käytetystä tunnarista. Ensimmäinen kerta tätä käytettäessä saattaa olla Straight Shooters vuodelta 1947, siis vasta 10 vuotta Akun ensimmäisen ikioman lyhytpiirretyn jälkeen. Aikaisempi tunnusmusiikki on nopeampi ja ehkä vähemmän mieleenpainuvampi.
Uudemman teeman säveltäjänä toimi Disneyn pitkän linjan säveltäjä - kukas muu kuin Oliver Wallace (1887 - 1963). Laulajaksi on epäilty mm. Andrew Sistersiä mutta todellisuudessa taustakuorona toimi Judd Conlonin (1910 - 1966) johtama Rhythmaires. Disney käytti Conlonin kuoroa myös elokuvissa Liisa Ihmemaassa (1951) ja Peter Pan (1953).



Futurama
Simpsonien luojan Matt Groeningin (s. 1954) ja sarjan entisen käsikirjoittajan David X. Cohenin (s. 1966) yhteistyönä syntynyt Futurama sijottuu humoristiseen 31. vuosisadan New Yorkiin. Sarjassa seurataan 1900-luvulta tulevaisuuteen joutunutta Philip J. Fryta ja hänen ystäviään Planet Express -yrityksessä.
Animaatio on voittanut lukuisia Emmy-palkintoja. Sarjaa tuotettiin 5 tuotantokautta ennen keskeytystä 2003. Fanien iloksi uusi tuotantokausi starttaa 24. tätä kuuta Comedy Central -kanavalla!

Futuraman futuristinen tunnusmelodia on lähestulkoon kopio konkreettisen musiikin pioneerin, ranskalaisen Pierre Henryn (s. 1927) sävellyksestä Psyché Rock (1967). Sangen psykedeelinen video on katsottavissa YouTubesta. Fatboy Slim on myös tehnyt oman sovituksensa Henryn sävellyksestä.
Kappaleelle tunnusomainen instrumentti on putkikellot, joka on varsin nuori instrumentti - peräisin 1800-luvun loppupuolelta. Klassisessa musiikissa kelloja on käytetty matkimaan kirkonkellojen ääntä.



Naurun paikka
Hauskojen kotivideoiden edeltäjänä toimi YLE TV2:ssa Markus Kajon (s. 1957) juontama Naurun paikka. Ohjelma kuuluu omiin lapsuuden suosikkeihini. Puolen tunnin hupiohjelmaa näytettiin perjantai-iltaisin klo 21 vuosina 1995 - 1998. Ohjelma voitti niin Venla-, kuin Telvis-palkinnon.

Kappaleen alku- ja lopetusmusiikkina käytettiin vuonna 1909 Henry Lodgen (1884 - 1933) säveltämää ragtimea nimeltä Temptation Rag [kuuntele Benny Goodmanin versio Spotifysta]. Ohjelmassa soinut versio pysyy tuntemattomana.



Nalle Luppakorva
Miś Uszatek on puolalaisen Zbigniew Rychlickin (1922 - 1989) vuonna 1957 luoma hellyttävä nallehahmo. 104 jaksoa sisältävä nukkeanimaatiosarja tuotettiin vuosina 1975 - 1987. Suomessa Heikki Määttäsen (1949 - 2002) dubbaama Nalle Luppakorva keräsi lapsikatsojat television ääreen Pikku Kakkosessa vuonna 1979. Uusintoja on näytetty aina vuosi toisensa perään. Eikä ihme, niin laadukkaasta lastenohjelmasta on kyse.

Sarjan tunnuslaulun että loppulaulun esittää Suomessa Heikki Määttänen. Musiikin on tehnyt filmisäveltäjä Piotr Hertel (s. 1936), jonka ura yltää 60-luvulta aina 2000-luvulle asti. Sanoitus on ohjaaja-näytelmäkäsikirjoittaja Janusz Galewiczin (s. 1928). Hän on ansioitunut Puolassa etenkin lastenohjelmien käsikirjoittajana. Laulun esittää puolaksi Mieczysław Czechowicz (1930 - 1991). Alkuperäisversio on katsottavissa YouTubesta.



Lotto
Veikkauksen Lotto on 40 vuotias. Ensimmäinen kierros pelattiin joulukuussa 1970. Sen jälkeen lotto on taikoinut yli 300 suomalaisesta (euro)miljonäärin. Lauantain jännitys huipentuu klo 20.45, kun virallinen valvoja kajauttaa ääneen: Arvotaan seitsemän numeroa ja kolme lisänumeroa. Pallot tippuvat ja musiikki lähtee soimaan.

Oheinen lottomusiikki on vanhempaa perua kuin nykyinen käytössä oleva. En ole varma, milloin tämä musiikki tuli tai milloin se poistui käytöstä. Veikkaan (no pun intended) että 1995 - 2002. Muistan vain, että se soi aina minun ollessa vielä koululainen 90-luvun lopulla.
Ennen tätä blogikirjoitusta olin varma, etten tulisi löytämään kappaleen säveltäjää. Mutta juuri TV:ssä pyörivän Seitsemän oikein -sarjan kotisivulla mainitaan seuraavasti:
«Pekka Karjalaisen hypnoottinen, lottopallojen pyörintään yhdistetty kahdeksan toistuvan nuotin renkutus loi sarjalle vahvan ambienssin, johon katsoja astui uteliaana, odotukseen virittyneenä.»
Pekka Antero Karjalainen (s. 1961) on elokuvaohjaaja ja äänisuunnittelija. Hän on vastannut esimerkiksi Kummelin Jackpot ja Timo Koivusalon Täällä Pohjantähden alla -elokuvien äänileikkauksesta.

keskiviikkona, kesäkuuta 09, 2010

Viikon 23 viisikko

 Pysytään vaihteeksi menneissä vuosikymmenissä...
_____________

1. Patricia
Sävellys: Perez Prado - Sanoitus: Bob Marcus - Esitys: Perez Prado ja hänen orkesterinsa - Vuosi: 1960
Kuubalainen säveltäjä ja orkesterinjohtaja Perez Prado (1916 - 1989) tunnetaan monista mambohiteistään. Lou Began 1999 äänittämä Mambo No. 5 oli uudelleen lämmittely Pradon vuoden 1949 sävellyksestä. Instrumentaali Patricia ylsi USAn levylistoilla ykköseksi vuonna 1958. Vuotta myöhemmin sen esitti sanoitusten kera Perry Como.
Valitsemani Hammond urkuversio tuottaa hieman ihmetystä. Se lienee Federico Fellininin elokuvasta La Dolce Vita tai muulta uudelleen levytyksestä. Esittäjäksi on kuitenkin mainittu Perez Pradon oma orkesteri, eikä joku toinen.

Perez Prado

2. My Very Good Friend the Milkman
Sävellys: Harold Spina - Sanoitus: Johnny Burke - Esitys: Fats Waller and his Rhythm - Vuosi: 1935
Keuhkokuumeeseen vain 39-vuotiaana kuollut Thomas "Fats" Waller (1904 - 1943) oli yksi mustan jazzin kuuluisuuksista. Hänen lempilapsena tunnetaan jazz-standardi Ain't Misbehavin (1929). Kappaleen on levyttänyt lukemattomat muut artistit, mutta vain Fats Wallerin versio on ainoa oikea.
My Very Good Friend the Milkman tuli itselleni vastaan eräässä nuottivihkossa. Kyseessä on varsin positiivinen kappale. Sanoittajana on muuten Pennies from Heavenin ynnä usean muun 30 - 40 -lukujen hittien sanoituksista vastannut Johnny Burke (1908 - 1964).

"Fats" Waller


3. Я очень рад, ведь я, наконец, возвращаюсь домой
Sävellys: Arkady Ostrovsky - Esitys: Eduard Khil - Vuosi: 1976
Kenties koskaan aiemmin ei neuvostoliittolainen kappale ole ollut näin suosittu. Laulaja Eduard Khil (s. 1934) nousi - Internetille ominaiseen tyyliin - maailmanmaineeseen, kun hänen Ruotsissa esittämä lallattelukappaleesta Olen iloinen, koska saavun vihdoin kotiin [suom.] syntyi Internet-meemi "Mr. Trololo" vuoden 2009 lopulla.
Kappale itsessään on peräisin vuodelta 1966. Khilin lisäksi myös Muslim Magomayevin esittämä versio löytyy myös YouTubesta. Tietyt lähteet väittävät sanoituksen joutuneen sensuurin kynsiin. Khil ja säveltäjä Arkady Ostrovskyn (1914 - 1967) poika tosin kiistävät tämän ja väittävät, että "he pärjäsivät ilman sanoituksia".
Niin tai näin, juuri sanattomuus tekee kappaleesta omaperäisen ja hauskan.
Uskon, että kappaleen myötä asenteet neuvostomusiikkiin paranevat. Sitä ei saisi automaattisesti yhdistää balalaikkoihin ja hymneihin. Vaikka maassa karsastettiin rock'n'rollia, suuret viihdeorkesterit takoivat kerrassaan loistavaa musiikkia vaikka muualla vastaavat orkesterit olivat jo sammuneet. Jos kuuntelemme kappaleen orkesterisovitusta, huomaamme sen olevan huipputasoa.

Kuvakaappaus videosta


4. Mas Que Nada
Sävellys & sanoitus: Jorge Ben - Esitys: Sergio Mendes and Brasil '66 - Vuosi: 1966
Brasilialainen bossanova-pianisti ja orkesterinjohtaja Sérgio Santos Mendes (s. 1941) nousi 25-vuotiaana Billboardin kevyen musiikin listoilla sijalle #4 levyttämällä Jorge Benin (s. 1942) vuonna 1963 esittämän kappaleen Mas Que Nada [suom. ei ikimaailmassa]. Levyn tuottajana toimi amerikkalainen trumpetisti Herb Alpert (s. 1935). Kappaleen laulusolistina toimi Mendesin vaimo Gracinha Leporace.
Mendes on tuottanut ahkerasti uusi levyjä vuosien saatossa, yli 35. Miehen tyyli on mielestäni jämähtänyt latinopoppiin pahasti. Mas Que Nadakin on onnistuttu pilaamaan uudelleenjulkaisujen yhteydessä.

Sergio Mendes



5. The Desert Song
Sävellys: Sigmund Romberg - Sanoitus: Oscar Hammerstein II & Otto Harbach Esitys: Mario Lanza & Judith Raskin sekä Constantine Callinicosin orkesteri - Vuosi: 1959
Sigmund Romberg (1887 - 1951) oli kotoisin Unkarista. Muutettuaan 1909 Yhdysvaltoihin hän alkoi tuottamaan musiikkia Broadway teatteriohjelmistoon. Hänen parhaiten tunnetut operetit Ylioppilasprinssi (1924), Erämaan laulu (1926) ja The New Moon ovat tyylillisesti lähellä Wieniläistä koulukuntaa, etenkin Lehária. The Desert Song edustaa samalla varhaista legenda Oscar Hammerstein II:n (1895 - 1960) sanoitustuotantoa.
Oheisen tulkinnan operetin nimikkolaulusta tekee amerikkalainen tenori Mario Lanza (1921 - 1959), joka kuoli vain 6 viikkoa myöhemmin Roomassa tehdyn äänityksen jälkeen.

Sigmund Romberg johtamassa NBC:n orkesteria

Mikä näistä miellytti sinua eniten?


Suosituimmat artikkelit