maanantaina, elokuuta 30, 2010

Teemana: Lastenlaulut - Osa II

Lastenlaulujen kehitystä on aina ollut mukava seurata. Erittäin vanhoissa lastenlauluissa rajan vetäminen on ollut astetta vaikeampaa. Tuutulaulut ovat aina kuuluneet yhteiskuntiin, mutta 3-10 vuotiliale tarkoitetuista lastenlauluista ei ole jäänyt monia juuri elämään. Kyseessä on pikemminkin olleet lorut ja leikit. Toisaalta ennen äänilevyjä lastenlaulut ovat levinneet pääasiassa sukupolvelta toiselle ja enintään pitäjän sisällä. Näin eri maakunnissa (mm. Karjalassa) ovat syntyneet omat lastenlaulut.

Savikiekkojen yleistyessä lastenlauluja saatiin usein ulkomailta, mm. Yhdysvalloista, Ranskasta ja muista Euroopan maista. Kunnollisia kotoperäisiä lastenlauluja saatiin odottaa aina Georg Malmsténin sävellykseen Sairas karhunpoika saakka. Äänitteen julkaisusta tuli tänä vuonna kuluneeksi tasan 80 vuotta.

Lastenlaulujen kulta-aikana voidaan pitää 50-lukua. Tällöin Kipparikvartetti, Jori-Setä, Marjatta & Martti Pokela sekä monet muut artistit ja kokoonpanot tuottivat lapsille musiikkia. Sama päti ympäri maailman.

Kipparikvartetti, eli Auvo Nuotio, Olavi Virta, Teijo Joutsela ja Kauko Käyhkö. Pianon ääressä Harry Bergström.
*Klikkaa suuremmaksi*

Lasten musiikkia on tuotettu onneksi aina tähän päivään asti. Keskustella tosin voi, ovatko nykyajan lastenlaulut hyviä? Esimerkiksi lyhytkestoinen kuuntelu Ipanapa-levyiltä sai allekirjoittaneen kulmakarvat kurtulle. Kappaleet olivat lähes täyttä poppia! Missä on iloinen tiuku-tauku-miuku-mauku -tunnelma, jonka me muistamme Mikkihiiri ja susihukasta?
Totta kai nostalgiakorvakuulokkeet saavat ei-omaan lapsuuteen liittyvät laulut tuottamaan ahdistusta. Parempi olisi siis kysyä lapsilta itseltään, jolloin tulos olisikin niin, että Malmsténista he eivät tykkäisi yhtään.
Onneksi vanhoja julkaisuja on edelleen CD-muodossa ja niitä voi esim. kirjastoista lainata lapsilleen. Tarjontaa on vuosi vuodelta enemmän kun entisetkin julkaisut lasketaan. Ja se on hyvä se.
________________________

Mikki-hiiri ja vuorenpeikko
Sävellys: Georg Malmstén - Sanoitus: R. R. Ryynänen - Esitys: Georg Malmstén, Greta Pitkänen & Dallapé - Vuosi: 1937
Artikkelimme vanhin lastenlaulu tulee 73 vuoden takaa. Kyseessä on kolmas Jori Malmsténin luomasta viidestä Mikki-hiiri-laulusta, joiden seurauksena Malmstén oli joutua ongelmiin Disney-yhtiön kanssa. Onnekseen hänen onnistui puhua itsensä pois syytöksistä ja vielä 1963 hän sävelsi laulun Mikki-hiiri lentäjänä. Vaan kuka uskaltaa jatkaa sarjaa ;)
Sovitus on eläväinen, ja ei ihme, sillä taustalla on laadukkain 30-luvun orkesterimme Dallapé. Jo introon on panostettu ksylofonin ja kulkusten toimesta. Erittäin paljon pidän välisoitosta 1:47-1:58, joka on lähellä Disneymäistä piirrosmelodiaa. Ken tietää; jos suomessa olisi ollut varaa animaatioihin, Malmsténista olisi voinut tulla niiden säveltäjä.
Mainittakoon, että Malmsténien sisko Greta Pitkänen (1911 - 1938) kuoli seuraavana vuonna tuberkuloosiin vain 27-vuotiaana.


Pikku paimen
Sävellys: Olavi Huuska - Sanoitus: Lauri Jauhiainen - Esitys: Heikki Juhani ja Finlandia-yhtye johtajanaan Harry Bergström - Vuosi: 1953

Uusia lastenlauluja voi löytää vielä vanhemmalla iällä. Uusia siinä mielessä, että esim. ollut koskaan kuullut tätä vuoden 1953 laulua Pikku paimen, kunnes alkuperäinen äänite löytyi autotallista. Tottahan toki se piti digitoida. Jostain kumman syystä sitä ei ole myöhemmin käännetty CD:lle.
Heikki-Juhani Pihasta kerroin jo viime artikkelissani. Hänen lyhyt laulajauransa käsitti 14 levytystä vuosina 1953-56. Intiaanin sotahuuto lienee niistä kuuluisin.
Finlandia P 172 -savikiekko
*Klikkaa suuremmaksi*


Hauva ikkunassa
Sävellys: Bob Merrill - Sanoitus: Kyllikki Solanterä - Esitys: Kipparikvartetti johtajanaan Harry Bergström - Vuosi: 1953

Toinen "arkistosta" löytynyt savikiekkolevytys oli Hauva ikkunassa, jonka Kipparikvartetti esitti vuonna 1953. Laajalti tunnettu teos on käännös amerikkalaisesta huumoriteoksesta How much is that doggie in the window, jonka Bob Merill (1921 - 1998) sävelsi ja Patti Page (s. 1927) nosti Billboardin ykköseksi maaliskuussa 1953 ollen tällä sijalla 8 viikkoa. Kyseessä ei siis suoraan ollut lastenlaulu, vaikka Suomessa ja myöhemmin muuallakin sitä on pidetty lapsille suunnattuna. Tämähän ei ole ollut mitenkään harvinaista lastenlaulujen kohdalla, koska melko suurikin osa nykyisistä "lastenlauluista" on alunperin ollut tehty aikuisille - tai pikemminkin kaikenikäisille.

Finlandia HMV TJ 30 -savikiekko
*Klikkaa suuremmaksi*


Pop Goes the Weasel
Sävellys & sanoitus: Englantilainen lastenloru - Esitys: Nick Davies & Royal Philharmonic Orchestra, Chorus of the Arts Educational School - Vuosi: 1998
Yksi parhaiten tunnetuista lastenlauluista Pop Goes the Weasel on peräisin 1800-luvun Englannista. Ensimmäiset nuotit leikkilaulu on niinkin kaukaa kuin vuodelta 1853. Ei aikaakaan kunnes loru levisi Atlantin toiselle puolelle. Yhdysvalloissa se sai kenties jopa suuremman suosion kuin emämaassaan. Kappaletta kuulee edelleen mm. lasten mekaanisissa äänileluissa, vieterileluissa, pehmoleluissa yms. Se on esiintynyt eri medioissa lukemattomia kertoja.
Suomessa kappaletta ei ole tiettävästi levytetty. Lauluun liittyvä leikki muistuttaa paljon perinteistä tuolileikkiä, jossa joka kierroksella yksi pelaaja tippuu pois.

Davy Crockett
Sävellys: George Bruns - Sanoitus: Tom Blackburn - Käännös: Reino Helismaa - Sovitus: Ossi Malinen - Esitys: Kauko Käyhkö & Decca-yhtye - Vuosi: 1955
Kun sodan jälkeen Disneyn animaatiotuotanto takkusi, suunnitteli Walt piristysruiskeeksi televisioon tuotettavia näytelmäelokuvia. Yksi näistä oli ABC:lle vuosina 1954-1955 tuotettu viisi tunnin pituista jaksoa sisältänyt Davy Crockett. Kyse oli ensimmäisestä minisarjasta TV:n historiassa.
En ole itse nähnyt minuuttiakaan aikoinaan hyvinkin suositusta sarjasta. Suurelle yleisölle ainoastaan sarjan tunnuslaulu on tuttu. Kyseessä oli K-12 ohjelma, joten lastenlaulusta on taas kyseenalaista puhua.
Balladin säveltäjänä toimi Disneyn vakiosäveltäjä George Bruns (s. 1914 - 1983), joka yksinkertaisesti toteutti pyynnön "pikaisesti tarvittavasta tunnuslaulusta".
Suomi oli 50-luvulla ripeä omimaan Amerikkalaisen valtamedian buumit. Kappaleen alkuperäisversion sijaan meillä Davy Crockett tuli tunnetuksi Reino Helismaan (1913 - 1965) sanoituksen ja Kauko Käyhkön (1916 - 1983) laulun kautta. Minua hämää hieman Käyhkön lausunta Davy-nimelle: hän sanoo "dei" suhteettoman nopeasti.

George Bruns sävellystyössään
*Klikkaa suuremmaksi*

Vokaalilaulu
Sävellys & sanoitus: Marjatta Pokela - Sovitus: Matti Kontio - Esitys: Mikko Möykky & Lapsiryhmä sekä Orkesteri Oiva - Vuosi: 1980
Edesmenneen Marjatta Pokelan lastenlaululevytykset alkoivat jo 60-luvulla. Sitä ennen hän oli kiertänytyhdessä puolisonsa Martti Pokelan (1924 - 2007) kanssa ympäri Suomea esittäen kansanmusiikkia kanteleella.
Marjatta Pokela on harvoja naissäveltäjiämme, joiden musiikki on jäänyt elämään - toki pääasiassa lapsien keskuudessa. Maineikkaimpia hänen lauluistaan on Vaarin saari (1968), Ihme ja kumma (1983) sekä Mörköooppera (1980). Viimeksi mainittu noin 40 minuuttinen musiikkiteos sisälsi parisenkymmentä laulua, joista tähän artikkeliin olen valinnut mielenkiintoisen Vokaalilaulun. Kappale on samalla opettavainen! Lopussa oleva rytmimusiikki + kakofonia on erikoinen lisä.

Inke Tinke Minki
Sävellys & sanoitus: Peter Ehlebracht - Sanoitus: Matti Kontio - Esitys: Eero Kaarna ja Pia, Kati & Ira Saxholm sekä Kenguru-orkesteri - Vuosi: 1983

Inke tinke minki sekä kaksi seuraavaa kappaletta ovat minulle henkilökohtaisesti tärkeitä. Ne ovat kaikki peräisin vinyyliltä Hyrskyn myrskyn - 20 riemukasta lasten suosikkia. Levy on laadukas kokoelma lastenmusiikkia vuosilta 1960-1983. Levyllä on pääasiassa tuoretta materiaalia. Vanhin laulu on Britan ja Eikan duo Polkupyörä.
Inke Tinke Minki on alunperin saksalaisen huumoriyhtyeen Insterburg & Co.:n levytys vuodelta 1973 albumilla Die Hohe Schule der Musik. Nykyisin kappale tunnetaan myö Der Papageien song. Suomessa Liisa Lääveri levytti sen (jälleen) Matti Kontion sovituksella ja käännöksellä 1979.


Levyn kansitaidetta 
*Klikkaa suuremmaksi*

Popsi popsi porkkanaa
Sävellys: Markku Kopisto - Sanoitus: Asta Kaukonen & Chrisse Johansson - Esitys: Maiju Salmenkivi - Vuosi: 1979

Hyrskyn myrskyn -levy sisälsi myös opettavaisia lauluja, kuten Popsi popsi porkkanaa. Siinä muistutetaan vihannesten ja hedelmien tärkeydestä sekä niiden vitamiinipitoisuudesta. Tyttölaulajan ponteva laulu on hyvin hyvin hellyttävää kuunneltavaa. Kappale pitää pintansa yhtenä suosituimmista lastenlauluista nykyäänkin.


Ei villiä länttä enää ole
Sävellys: Paul Fagerlund - Sanoitus: Vexi Salmi - Esitys: Irwin Goodman - Vuosi: 1977

Rokimpaa menoa julkaisulla tarjosi koko kansan Irwin Goodman (1943 - 1991). Kappale vuodelta 1977 julkaistiin alunperin Warnerin levyllä Inkkareita ja länkkäreitä. Nykyään kappale ei välttämättä olisi mennyt sensuurista läpi sen sanoituksen johdosta: "Siellä teevettä juodaan ja sammutaan", yhtenä esimerkkinä. Irwinin levytysrepertuaariin kuului lastenlaulujen lisäksi myös joululauluja - saavutus, johon harva artisti toteuttaa.


Tarkastaja Lerppu Koiranen
Sävellys & sanoitus:Sampo Haapaniemi & Markus Koskinen - Esitys: Ella ja Aleksi - Vuosi: 2004
2004 loppuvuoden musiikki-ilmiöstä vastasi Ella ja Aleksi levyllä Lenni Lokinpoikanen. Kyse oli lastenlevystä, joka poikkeuksellisesti vetosi myös vanhempaan kuulijakuntaan. Osalta tilanteen selitti laulujen näkeminen parodioina. En esimerkiksi itse laskisi levyn kappaleita suoraan lastenlauluiksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Lapset eivät laulaneet vaan räppäsivät konebiittien päälle. Toisekseen aikuiset pitivät levyä eräänlaisena huumorimeeminä. Sama tapahtui saksalaisen Schnappi-hitin kohdalla. Meemin ansioista levy oli virallisen albumilistan ykkössijalla 4 viikkoa! Mikäli kyse olisi ollut perinteisestä lastenlaulusta, vastaavaa ei olisi ikinä käynyt.
Kiitosta on kuitenkin jaettava tuotantotiimille omaperäisestä ideasta. Lasten äänet ovat jälleen todella hellyttäviä.

Levyn kansi

torstaina, elokuuta 26, 2010

Levy-arvostelu: Ensio Kosta - Musiikkia Keski-Maasta (1983)

*Klikkaa suuremmaksi*
Julkaisuvuosi: 1983
Levy-yhtiö: Finlandia
Formaatti: LP
Genre: Taide/fantasiamusiikki

Tekijät:
Sanat & teksti: J. R. R. Tolkien
Sävellys & sovitus: Ensio Kosta
Laulu:  Rita Bergman
Äänitys: Ronnie Kranck
Editori: Jaakko Borg
Leikkaus: Pertti Hohtio
Ulkoasu: Eero Syvänoja
Kansikuva: Pauline Baynes

Kappaleet:
A-puoli
1. Kontu herää - 3:58
2. Loitsu - 2:28
3. Haltijalaulujen jäljillä - 5:43
4. Arangorn ja Arwen - 5:00
Kesto 21:14

B-puoli
1. Lothlórien - Galadrielin valitus - 7:55
2. Rohanin ratsastajat - 5:57
3. Harmaat satamat - 5:09
Kesto 19:09



*Klikkaa suuremmaksi*

Arvostelu:
Olen iloinen tehdessäni tätä arvostelua. Nimittäin tämä levy, ja tarkoitan tässä vinyyliä, on melkoinen harvinaisuus. Olen tiennyt sen olemassa olosta jo tovin, mutta viimein minulle siunautui mahdollisuus päästä kuuntelemaan ja - mikä parasta - digitoimaan kyseinen musiikin jalokivi.

Mutta mistä on kyse? Taru sormusten herrasta -musiikkia, joka ei ole Jacksonin elokuvista?
Aloitetaanpa itse säveltäjästä.

Ensio Kosta (1923 - 1986) on suhteellisen tuntematon mutta sitäkin merkittävämpi musiikin vaikuttaja, jonka suurimmat ansiot olivat mm. sovittajana, kapellimestarina ja YLEn radiotoimittajana.
Nimi Ensio Kosta oli pseudonyymi Helsingissä syntyneelle Sten Ducanderille. Stenin isä Carl Ducander oli muuttanut Ruotsista Turkuun ja sieltä Helsinkiin 1800-luvun lopulla. Carlilla oli Siltasaaressa sijaitsevassa ratsastusmaneesissa oma ratsastusopisto. Hän oli myös sirkuksen suomalaisia uranuurtajia osallistumalla taitoratsastusnumeroihin italialaisen sirkustirehtöörin Gaetano Cinisellin (1815 - 1881) näytöksiin.

Nuori Sten sai musiikkikoulutuksensa Sibelius-Akatemiassa sodan lopussa 1944-1945. Varsinaiset musiikin toimet Ducander aloitti toimiessaan tuottajana ja studiopäällikkönä Esplanadilla sijaitsevassa Westerlundin musiikkikaupassa 50-luvulla. Westerlund musiikki, joka myöhemmin muuntui Suomen EMIksi, antoi nyt Ensio Kostana toimivalle äänilevytoimittajalle töitä. Hän toimi sovittajana ja orkesterinjohtajana mm. Olavi Virran, Maynie Sirénin, Mauno Kuusiston, Ragni Malmsténin, Sacy Sandin ja Georg Otsin iskelmillä. Näitä kaikkia yhdistää kappaleiden vivahteikkaat taustasovitukset. Orkesterin soittimia on käytetty harkiten ja ne antavat omaperäisen tulkinnan laulajan toimessa lähes säestäjänä. Instrumenttien potentiaali on oivallettu esimerkiksi Ragni Malmsténin Metsän joulussa, jossa marimba antaa lystikkään sävyn tavanomaiseen kulkuset-jouset -akselin sovituksille.

Westerlundin musiikkikauppa (kuva peräisin 20-luvulta)

Kenties merkittävimmän työnsä Kosta teki YLEn hiljattain perustaman Sävelradion toimittajana vuodesta 1963 alkaen. Kostan ansiokkaana sivutoimena oli Sävelradion viihdeorkesterin johtaminen ja usein kappaleiden sovittaminen. Hän hyödynsi laajaa musiikin tietouttaan omassa nimikko-ohjelmassa Musiikkia kaikkiruokaisille. On sääli, ettei vastaavia ohjelmia enää lähetetä edes uusintoina. Eläkkeelle Kosta jäi 1984.

Suppeaksi jääneen noin kahdenkymmenen kappaleen sävellysuransa Kosta aloitti 1947 teoksella Jazzonia-suite joka mukailee osin George Gerhwinin (1898 - 1937) Porgy and Bess -oopperaa. Kostan teokset ovat olleet pitkään kiven alla, pääasiassa Yleisradion arkistossa. Harvoja niistä on julkaistu ja radiosta niitä ei kuule. Säveltäjä oli tosin unohdettu jo eläessään ja tämä johtui osaksi hänen vetäytyvästä luonteestaan. Harvat nettilähteet tai edes musiikin tietokirjat mainitsevat Ensio Kostan. Tämän kirjoituksen ja Wikipedia-artikkelin lähteenä on toiminut Pekka Jalkasen Pohjolan yössä -kirja vuodelta 1992, josta ihme kyllä löytyi säveltäjän kuva. Sitä kun ei Google-haullakaan löytynyt.

Ensio Kosta
*Klikkaa suuremmaksi*

Entä itse levy, jonka ainoin arvostella?
Ei ole tiedossa, mikä sai Kostan ryhtymään projektiin, jossa teemat liittyisivät keskeisesti J. R. R. Tolkienin (1892 - 1973) kirjoittamaan supersuosittuun fantasiakirjaan. Tolkienin kuoltua triologia suomennettiin vuosina 1973-1975. Myös animaatioelokuva (jonka soundtrackin arvostelun luet täältä) tarinasta julkaistiin 70-luvulla. Buumin myötä Kosta (tai todennäköisimmin yhteistyökumppani) on päättänyt tuottaa albumin fantasiamusiikkia. Mukaan otettiin autenttista Quenya-kielellä käännettyä laulua, johon valitettavasti minulla ei ole sanoja. Vaivaa siis nähtiin eikä julkaisusta tullut pelkkää instrumentaalia.
Haltijalaulujen esittäjäksi valittiin sopraano Rita Bergman (s. 1946), jonka ura on käsittänyt rooleja Kansallisooperan Figaron häissä ja Savonlinnan oopperajuhlien Taikahuilussa. Kostan levyllä hänen suorituksensa on ilmiömäinen ja uskottava. Hänen äänestään lähes heijastuu kuva Galadrielista verkkokalvolle. Mukana on myös nimetön miesääni  raidalla #2 Loitsu.



Rita Bergman (v. 2008)


Kostan sävellykset ovat todella onnistuneita ja niistä voi aistia Keski-maan ruohoiset tasangot, auringonläpäisemättömät lehtimetsät ja valkean valkeat haltija-temppelit. Hieman mahtipontisempi raita jäi puuttumaan, mutta tätähän kuultiin lopulta Howard Shorelta ihan tarpeeksi. Sävy jää siis kokonaisuudessaan viattomaksi ja jousi- sekä huilusovitukset hallitsevat albumia. Suuria tyylillisiä eroja kappaleiden väliltä ei täten löydy.

Kappaleen englanninkielisestä kansilehdestä voi päätellä, että levyn oli tarkoitus olla kansainvälinen julkaisu. Kappaleiden nimet ovat sekä englanniksi, suomeksi että ruotsiksi. Tuottajana toimii Foundation for the Promotion of Finnish Music ja julkaisijana toimiva Finlandia oli lippulaiva suomalaisen kulttuurin viemiseksi ulkomaille. Tiedä sitten tunnetaanko levyä muualla lainkaan.
Albumi tuli kenties ulos liian myöhään LotR buumin mentyä, koska se ei noussut missään vaiheessa klassikoksi ja on nykyään täysin unohtunut. Tosin YLEn Välilevyjä-radio-ohjelma soitti viime toukokuussa kappaleen levyltä. Ehkä vielä jonain päivänä näemme albumin uudelleen kaupoissa!


Poimintoja levyltä:

3. Haltijalaulujen jäljillä
Koska levy on niin lyhyt, tarjoan vain yhden maistiaisen levyltä. Mutta se onkin omasta mielestäni julkaisun paras raita ja mikä parasta, annan teille linkin häviöttömään FLAC-tiedostoon. Voitte siis nauttia kappaleesta sen täydessä musiikin loistossa. Vinyyli oli hyväkuntoinen, joten digitoinnin jälki on kelvollinen. Satunnaista rapinaa on kuultavissa.
Kappale alkaa vienolla huilusoololla, johon keskiaikaiset instrumentit harppu etunenässä liittyvät. Melodiassa kuulee selkeän teemaan. 1:09 nopeampi osuus kuvastaa mahdollista uhkaa, joka saattaa odottaa tulevaisuudessa. Bergmanin haltijakielinen laulu toistaa teeman uudestaan. Laulu on pohjimmiltaan valssi.
On vaikea sanoa, soiko kappale duurissa vai mollissa. Atonaalisia kohtia voi myös havaita.

Tuomio:
Levy on todellinen aarre keräilijöille. Sen löytäminen voi olla hankakalaa, asuinpaikasta riippuen jopa mahdotonta. Jakaisin levyn mielelläni kokonaan teidän lukijoiden tähden, mutta Suomen tekijänoikeuslainsäädännön suojaikä on pidempi kuin kannattamani 10 vuotta.
Olisikin vuoden työ joltain levy-yhtiöltä digitoida levy ja julkaista se CD- tai tiedostomuodossa.
Perustin Tahtipuikko-blogin levittääkseni tietoa vanhasta unohdetusta musiikista, jonka taustalla usein soittaisi elävä orkesteri. Samalla toivoin tuovani jälleen valoon unohdettuja artisteja ja säveltäjiä.
Ensio Kosta - Musiikkia Keski-Maasta on näin täydellinen albumi blogille. Plussana kaiken päälle, se ansaitsee viisi tähteä.
*****

lauantaina, elokuuta 21, 2010

Soundtrack-arvostelu: Trinity and Beyond: The Atomic Bomb Movie (1995)

Julkaisu: 1. lokakuuta 1996
Levy-yhtiö: Filmharmonic Records
Formaatti: CD
Genre: Soundtrack/orkesterimusiikki
Esitys: Moskovan sinfoniaorkesteri ja kuoro


Henkilöt:
Sävellys & orkesterointi: William Stromberg, John W. Morgan, Leonard A. Moore & Edgardo Simone
Äänitys ja miksaus: Edvard Shahnazarian & Vitaly Ivanov
Editointi: Christine Luethje
Masterrointi: Robert Usaczyk
Tuottaja: Birgit Kahle-Hanusa

Kappaleet:
1.  Monument Site/100 Tons of TNT (03:00)
2.  Newsreel (02:44)
3.  Fat Man and Little Boy (01:49)
4.  Hiroshima/Nagasaki Requiem (03:31)
5.  Operation Crossroads (01:18)
6.  Armada Annihilation (02:13)
7.  Deus Vult (02:19)
8.  Nautical Graveyard (01:58)
9.  Operation Sandstone (02:20)
10.  Improved Stockpile Bomb (01:10)
11.  Russia Gets The Bomb (01:05)
12.  Operation Ranger-Able (02:22)
13.  Operation Greenhouse (01:10)
14.  Boosting With Tritium/The George Device (02:42)
15.  Precursor of Grable (02:32)
16.  Castle Bravo (03:40)
17.  Operation Wigwam (01:28)
18.  Cherokee Deliverable H-Bomb (01:59)
19.  The Hood Device (02:48)
20.  Operation Hardtack/Teak and Orange (03:23)
21.  Russian Monster Bomb/Operation Dominic (03:07)
22.  Christmas Island Tests (02:18)
23.  Thor Missiles (02:59)
24.  China Gets The Bomb (03:31)

Kokonaiskesto: 57: 26



Arvostelu:

Trinity and Beyond on minusta epäilemättä kaikkien aikojen mahtavin soundtrack. Huomaatte, että alleviivaan sanaa 'mahtava' kirjoituksessani. Perusteluina tälle toimii parhaiten näyte filmin musiikista. Muuten, antakaa volyymin jyllätä.
Siispä ensimmäinen raita olkaatte hyvät:
1. Monument Site/TNT Test



Seuraavaksi niille, joille Trinity and Beyond ei sano mitään, lyhyt selostus filmistä.
Suomessa ainoastaan televisiossa näytetty Atomipommielokuva julkaistiin teattereihin 29. syyskuuta 1995. Suomalaisen nimensä mukaisesti kyseessä oli ydinpommien kehityksestä kertova 1½ tunnin dokumenttielokuva, aina Hiroshimasta 60-luvun koeräjäytyksiin asti.
Ohessa Yleisradion esittely dokumentista vuodelta 1998:
Peter Kuran nousi kahdessa vuosikymmenessä nuoresta elokuvan harrastajasta ja kamerakikkailijasta Hollywoodin huipulle. Hän on mies Star Wars -elokuvien, Star Trekkien, Robocopin, Addams Familyn ja Nixonin maagisten efektien, visuaalisten ilotulitusten takaa. Yli 200 amerikkalaiselokuvaa sykkii Kuranin tahtiin.
Atomipommielokuvassa Kuran on siirtynyt ensimmäisen kerran urallaan ohjaajaksi ja tuottajaksi. Ja edelleen visuaalinen voima kirjaimellisesti räjähtää silmille. Atomipommielokuva valmistui 1995, jolloin ’’juhlittiin’’ ihmiskunnan atomiaikaan siirtymisen 50-vuotistaivalta. Kuran on valmistellut elokuvansa huolella, tehnyt vuosien työn arkistojen parissa ja tuonut päivänvaloon aiemmin salassa pidettyä filmimateriaalia ydinkokeiden ja -räjäytysten tiimoilta.
Katsojan Atomipommielokuva saattaa helposti epätodellisuuden tunteeseen. Tuhon uhka leijuu punaisina, hehkuvina, radioaktiivisina pilvinä kilotonnien ja megatonnien paukahtaessa ilmaan. Näky on henkeäsalpaavan pysäyttävä, mutta samalla ristiriitainen, onhan kyseessä Ihmishenkiä, eläin- ja kasvikuntaa, ilmaa, vettä, maaperää täydellisesti tuhoava toiminta. Mikä onkaan lopullinen laajuus ja vaikutusten kesto?
Kuva kulkee lähinnä amerikkalaisissa ydinkokeissa Los Alamosista Nevadan koealueille ja Tyynen meren syvyyksiin. Dokumentti palaa Hiroshimaan 6.8.1945 pudotetun Little Boy -pommin ja Nagasakiin 9.8. samana vuonna pudotetun Fat Manin järjettömiin tuhotekoihin. Atomipommielokuva seuraa ydinkokeita, joita yhä vain jatketaan ja niillä seurataan pommin vaikutuksia kaikkeen elolliseen. Lopputuloksia tarkastellaan suorastaan kliinisesti.
Kun Yhdysvallat allekirjoitti 1962 ydinsulkusopimuksen, Kiina räjäytti ensimmäisen pomminsa 1963 ja Intia jatkoi 1974 ja kokeet jatkuvat. Pelkästään Yhdysvallat ehti vuosien 1945 - 1962 välisenä aikana tehdä 331 ydinkoetta ilmatilassa.
Atomipommielokuvassa on karmaisevan kaunista elämyksellisyyttä. Se on pelottava sisällöltään ja tosi. Elämyksellisyys kumpuaa mahtavan musiikin jylystä - asialla on Moscow Symphony Orchestra. Kertojana on William Shatner - Star Trekin kapteeni Kirk. .

Elokuva on dokumenttina omassa ryhmässään ja on arvostettu edelleen varsin korkealle. Se voitti lukuisia palkintoja, mm. Chicagon filmifestivaalien Silver Hugo -palkinnon ja WorldFest Houstonin ja Charlestonin kultapokaalin. The Internet Movie Database (IMDB) antaa elokuvalle kävijöiden toimesta 8/10 pistettä.


Elokuvan musiikista ovat poikkeuksellisesti vastanneet 4 eri säveltäjää. Kaikki lähes tuntemattomia. Järjestely sopii siinä mielessä hyvin filmiin, että se on erillisistä tapahtumista koottu dokumentti. Tällöin musiikinkaan ei tarvitse olla täysin koherentti.
Yksi asia kaikkia raitoja kuitenkin yhdistää ja se on mahtipontisuus.
Jo ensimmäinen raita nostattaa aavemaisuudellaan kylmiä väreitä selkäpiihin ja täräyttää tärykalvot neuvosto-tyylisellä kuorohuudolla. Atomiaseita kuvatessa ei voida tyytyä diipadaapaan.

Suurimman osan musiikista (ykkösraita mukaan lukien) on tehnyt Kalifornialainen William T. Stromberg (s. 1964). Hänen uransa elokuvasäveltäjänä on käsittänyt ainoastaan B-luokan rainoja, mutta tärkeämmän työn hän on tehnyt uudelleenäänittämällä 30-50 -luvun klassikkoelokuvien soundtrackeja. Näihin kuuluu mm. Mika Waltarin The Egyptian (1954), johon musiikin tekivät Bernard Herrmann (1911 - 1975) ja Alfred Newman (1900 - 1970), taikka Max Steinerin (1888 - 1971) musiikki nostalgiseen spektaakkeliin King Kong (1933).
Muita Stromebergin uudelleenäänittämiä "elokuvamusiikin isien" töitä ovat Franz Waxmanin ja Victor Youngin sekä Erich Wolfgang Korngoldin tuotanto.

Trinity and Beyond osoittaa puolestaan, että Stromberg itse kykenee suureelliseen ja kiehtovaan sävellystyöhön. Kuten aina, musiikin tulee tukea kankaalla näkyvää kuvaa. Tässä tapauksessa musiikin ja äänimaailman on kuvattava  ei enempää eikä vähempää, kuin suurinta ihmisen luomaa voimaa: Ydinräjähdystä.
Alkuperäiset kaitafilmit ovat olleet mustavalkoisia, joten mukaan on lisätty satunnaisia ääniefektejä. Musiikki on kuitenkin valjastettu usein korvaamaan myös nämä tehosteet. Siis jos ruudulla nähdään räjähdys, kuullaan matala patarumpujen kumahdus.

 William Stromberg (vas.) ja John Morgan

Strombergin kalifornialaiset kollegat John W. Morgan (s. 1946) Lennie Moore (s. 1961) ovat tuiki tuntemattomia suurten säveltäjien rinnalla. Heidän työtään ei silti pidä väheksyä. Nelikon viimeisellä, Edgardo Simonella, on sen sijaan mittava ura apulaisorkestroijana. Hänen orkestroimiin elokuviin kuuluu esim. Men in Blackit, kaikki Spider-Manit, Terminator Salvation yms. Orkesterisovittajan työ on kuitenkin aina unohdettu ala. Heitä ei muisteta.

 Kuvakaappaus elokuvasta

Poimintoja levyltä:

4. Hiroshima and Nagasaki - Requiem
Stromberg on vanginnut loistavasti aasialaisen tunnelman kappaleeseen. Intro on kuin samurai-elokuvasta. Puolen minuutin kohdalla eeppisyys kasvaa ja melodia muuttuu Pohjois-Korea -tyyliseksi propagandateokseksi. Kuoro yltyy välillä muistuttamaan Mars Hyökkää -elokuvan alkua. Itse asiassa Edgardo Simone oli mukana ko. elokuvan teossa, mutta ei tiettävästi vastannut tästä raidasta.
Lopussa kuoleman ja säteilyn ajatus synnytetään leijuvilla jousisoittimilla ja vaskilla.

14a. Boosting with Tritium
Elokuvassa ei sen luonteen vuoksi ole montaa teemaa. Alun kuoroveisu kuullaan kuitenkin uudelleen jousisovituksena. Teema on järjenvastaisesti haikea. Mitä haikeaa on atomipommissa? Toisaalta myös vaanivan uhkan kuulee.

 Kuvakaappaus elokuvasta

14b. The George Device
Raita 14 koostuu kahdesta osasta. Yllättäen ensimmäisen on tehnyt Stromberg ja jälkimmäisen John W. Morgan. Suurta eroa tyylistä ei huomaa. Morganilla tosin jouset ovat välin skitsoja ja välin aavan eeppisiä (voi näitä minun kuvailuja).
Sävellaji vaihtuu tiuhaan, joka luo impressionistisia ja toisinaan atonaalisia kohtia. Volyymi vaihtelee kuiskauksesta "räjähdykseen" vain yhden raidan aikana! Mihinkään tavanomaiseen elokuvaan tämän kaltainen musiikki ei sopisi.

15. Precursor of Grable
Lempiraitani elokuvassa. Kuulin kappaleen jo nuorena eräässä videopätkässä (joka oli ote elokuvasta). Dokumentissa musiikki kuuluu kohtauksessa, jossa kamera kuvaa tarkasti ydinaseen tuhovoimaa testikentällä aavikolla. Video on katsottavissa YouTubesta.
John W. Morganin musiikki tuo etäisesti mieleen Shostakovichin sinfoniat. Neuvostotyyliä tuskin on haettu, mutta jonkinlainen sotilaallinen "kuolemanmarssi" on kenties ollut ajatuksena.
Musiikin rakenne on hyvin kuvaava: Odottava marssitahti - laukaus - vyöryvä pysäyttämätön kuolo, jonka voima kasvaa alati. Näkymätön vihollinen on paineaalto ja sitä seuraava kuuma pätsi. Lopussa toistuu jälleen "teema" kun kamera kuvaa jättimäistä sienipilveä - ihmisen käsin tuottamaa.

 Kuvakaappaus dokumentista

Tuomio:
Trinity and Beyond -soundtrack on albumi, jonka voi kuunnella maksimissaan kerran vuodessa, tai harvemmin. Se on raskas ja vaativa, täysin mahdoton taustamusiikiksi. Parhaiten elokuvan musiikki sopisi konserttina esitettäväksi. Ikävä kyllä maailmalla ja etenkin Suomessa elokuvamusiikkitapahtumat ja -esitykset ovat harvassa.
Trinity and Beyond vaatii hyvän äänenlaadun (esimerkit ovat vaatimattomat 128kbps) ja äänentoiston kotilaitteilta. Itseltäni jälkimmäinen puuttuu, mutta se ei estä levystä nauttimista.
Dokumentti itsessään on erittäin laadukas. Jos on kiinnostunut sodasta tai vain suurista räjähdyksistä, elokuva on pakkohankinta. Pelkästään sivistyksen tähden elokuva on oiva valinta. Dokumenttiä myydään DVD:nä ja remasteroituna Blu-rayna. TV-esityksiäkin on nähty hiljattain.
Soundtrack on omaa luokkaansa oleva julkaisu. Voi olla, että joitain kuulijoita se ei nappaa alkuunkaan. Heidän mielestä mahtipontisuus menee "överiksi". Riippuen elokuvasta näin voisi väittää. Mutta atomipommeja kuvatessa järisyttävä materiaali ei voisi paremmin sopia. Vielä slangiksi: Eeppisempää matskua saa tod. hakea.
*****

maanantaina, elokuuta 16, 2010

Viikon 33 viisikko

Tämän viikon musakeitto on höystetty jälleen kaikennäköisin maustein.

__________________________

1. Chattanooga Choo Choo
Sävellys: Harry Warren - Sanoitus: Mack Gordon - Esitys: Tex Beneke, Paula Kelly, The Modernaires & Glenn Miller orkestereineen - Vuosi: 1941
Tulin katsoneeksi aivan äskettäin elokuvan The Glenn Miller Story (1954), jonka aikaisemmin olin onnistunut missaamaan. Sotilaskapellimestarista itsestään saatan kertoa myöhemmin "Tahtipuikon takana" -artikkelissa.
Eräässä elokuvan kohtauksessa James Stewartin (1908 - 1997) esittämän Millerin bändi säesti Frances Langfordia (1913 - 2005) ja Modernaires-lauluyhtyettä kappaleen Chattanooga Choo Choo tahdissa. Kyseessä on levyttämätön elokuvaversio.
Varsinainen levytetty sotavuosien - yli miljoonan myynyt - hitti on peräisin vuodelta 1941. Siinä laulajina ovat Modernairesien lisäksi Tex Beneke (1914 - 2000) ja Paula Kelly (1919 - 1992). Äänitys oli 9 viikkoa ykkösenä Billboardin listoilla ja on sanomattakin selvää, että siitä on tehty monia covereita (ei kuitenkaan mahdotonta määrää).

Kuvakaappaus elokuvan mustavalkoversiosta


2. Copacabana
Sävellys: Barry Manilow - Sanoitus: Bruce Sussman & Jack Feldman - Esitys: Barry Manilow - Vuosi: 1978
Juilliardissa opintonsa suorittanut Barry Manilow (s. 1943) tunnetaan musiikin monilahjakkuutena, paitsi laulajana myös säveltäjänä, sovittajana, tuottajana ja kapellimestarina. Hänen suurin hitti on todennäköisesti Mandy vuodelta 1974.
Ainoan Grammy-palkintonsa Manilow sai latinodisko-singlestä Copacabana (At the Copa). Kappale ylsi 1978 korkeimmillaan sijalle #8 Billboardin listalla. Olen valinnut Spotifysta nimenomaan B-puolen pitkän 5:46 version.
Kappale on esiintynyt mediassa ja musiikkimaailmassa lukuisissa yhteyksissä. Ensimmäisen kerran se soi elokuvassa Foul Play (1978). Cover-versioita löytyy kymmenittäin.

Singlen kansi


3. We're In The Money
Sävellys: Harry Warren - Sanoitus: Al Dubin - Esitys: Ginger Rogers ja The Vitaphone Orchestra johtajanaan Leo Forbstein - Vuosi: 1933
Harry Warren (1893 - 1981) on sattumalta säveltänyt myös toisen Viikon 33 viisikon kappaleista. Eikä mikään ihme; Sävellyksiä hänellä on päälle 800 ja top ykkösiä peräti 21 kappaletta! Eikä miehellä silti ole suomalaista Wikipedia-artikkelia...
We're In The Money soi Warner Brosin tuottaman musikaalielokuvan Gold Diggers of 1933 alkukohtauksessa. En ole itse filmiä nähnyt. Kappaleen esittää studion kuoron kanssa Fred Astrairen vakiopari, näyttelijä Ginger Rogers (1911 - 1995).
Melodia on ollut sen julkaisusta lähtien hyvin suuressa käytössä. Etenkin Looney Tunes -piirretyt käyttivät teemaa usein. Nykyäänkin on tavallista, että piirroshahmon silmiin ilmestyy dollarinkuvat ja kuvitelmissaan hän piehtaroi rahoissa We're In The Moneyn soidessa.


Kuvakaappaus lauluesityksestä

4. Tuhannen markan seteli
Sävellys & sovitus: Gösta Sundqvist - Esitys: Leevi and the Leavings - Vuosi: 1970

Raha-aiheella jatketaan.
Jo legendaarisen Leevi and the Leavings -yhtyeen debyyttialbumi Suuteleminen kielletty (1980) sisälsi ajan hengen mukaan diskoinstrumentaalin. Se on samalla osoitus Gösta Sundqvistin (1957 - 2003) genrerajojen ylittävästä sävellystaidosta. Kappaleeseen on saatu on omalaatuista rytmitystä taputusten ja äännähdysten avulla.
Vanhempi polvi muistaa biisin hyvin YLEn Urheiluruudun tunnusmusiikkina, jona se pysyi vuosikymmenen ajan.
Mielenkiintoista kyllä, itse tuhannen markan seteli tuli vasta vuoden 1986 seteliuudistuksen yhteydessä.

 Albumin kansi

5. Tuntien tanssi
Sävellys: Amilcare Ponchielli - Esitys: St. Martin-in-the-Fields -kamariorkesteri johtajanaan Neville Marriner - Vuosi: 1986
Amilcare Ponchielli (1834 - 1886( kuuluu ns. klassisen musiikin one-hit wondereihin. Italialainen säveltäjä toki kirjoitti lähes 200 teosta, mutta parhaiten hänet muistetaan yhdestä ainokaisesta oopperasta, La Gioconda. Sen kolmannen näytöksen balettikohtaus tunnetaan nimellä Dance of the Hours eli "Tuntien tanssi". Suuren suosion osuus sai Walt Disneyn konserttielokuvan Fantasian (1940) tulkinnasta, jossa strutsit, virtahevot, elefantit ja alligaattorit tanssivat musiikin tahtiin. Sittemmin kappale on saanut mediassa sijaa myös muissa yhteydessä.

Kuvakaappaus Fantasia-elokuvasta

Mikä näistä miellytti sinua eniten?


lauantaina, elokuuta 07, 2010

Kovera puoli: Over The Rainbow

Ihmemaa Oz (1939) oli tapaus siihenastisessa elokuvahistoriassa. Omaperäinen juoni, mielikuvituksekkaat henkilöhahmot, komeat lavasteet ja tehosteet, Technicolorin upeat värit ja eritoten musiikki tekijät filmistä sen, miksi sitä vieläkin kutsutaan: nimittäin klassikoksi. Judy Garland (1922 - 1969) teki elokuvan Dorothy-nimisenä tyttönä tähtiroolinsa.

Elokuvan alkuperäinen mainosjuliste


Oz on tarkasti sanoen elokuvamusikaali. Lähemmäs 20 laulusta vastasivat säveltäjä Harold Arlen (1905 - 1986) ja sanoittaja Yip Harburg (1896 - 1981). Arlenin laajaan 500 kappaleen tuotantoon kuului myöhemmin esim. That Old Black Magic, Lydia the Tattooed Lady ja It's Only a Paper Moon. Hän sävelsi musiikkia myös yli kymmeneen Broadway-musikaaliin ja lukemattomiin elokuviin. Harburg tunnetaan puolestaan sanoituksista mm. kappaleisiin Vippaa mulle viitonen sekä April in Paris.

 Säveltäjä Harold Arlen

Kaksikon uran suurin tuotos oli kuitenkin laulu Over the Rainbow. Elokuvan muut laulut olivat olleet melko yksinkertaisia ja helppoja tuottaa. "Ne olivat karkkilauluja", Arlen mainitsi. Hän kaipaili siksi mukaan vakavampaa balladia, jossa olisi elokuvallista suuruutta. Olleessaan menossa vaimonsa kanssa katsomaan elokuvaa täsmälleen rohdoskaupan kohdalla hän käski pysäyttää auton, jotta voisi kirjoittaa päähänsä tulleen melodian ylös. Over the Rainbow oli luotu. 
Sanoittaja Yip Harburg ei aluksi lämmennyt Arlenen keksinnölle: "Kappale vaatisi sinfoniaorkesterin ja kunnollisen laulajakyvyn - ei 12-vuotiasta tyttöä." Harburing sanoittajaystävä Ira Gershwin (1896 - 1983) suositteli Arlenille parannusehdotuksia melodiaan ja lopulta Harburg suostui kirjoittamaan sanat kappaleelle.

Sanoittaja Yip Harburg

Ilo laulun synnystä oli ennenaikaista, sillä filmin levittäjä Metro-Goldwyn-Mayersin päättäjät leikkaisivat koko laulun pois. Syynä koska se ei sopinut alun farmikohtaukseen ja kuulemma hidasti sitä.
Kappale julkaistiin kuitenkin etukäteen savikiekolle, joka osoittautui todelliseksi myyntimenestykseksi. Lopulta tuottajat ja ohjaajat saivat yhtiön palauttamaan laulun elokuvaan. Seuraavana vuonna parivaljakko saavutti Oscarin parhaan laulun tittelillä.

____________________________


1. Alkuperäinen versio - Judy Garland

Judy Garland levytti erillisen version kappaleesta Decca-levylle syyskuussa 1939. Se ei siis vastannut filmillä olevaa versiota. Tätä nimenomaista versiota saatiin odottaa vuoteen 1956 asti. Siinä välissä Garland oli ehtinyt levyttää kappaleen jo mm. Victor Youngin (1899 - 1956) säestyksellä.
Valitsin alkuperäisversioksi nimenomaan studioäänityksen, sillä se sisältää kunnollisen intron. Säestyksestä vastaa elokuvaan taustamusiikin säveltänyt Herbert Stothart (1885 - 1949), joka hieman yllättäen voitti tästä myös Oscar-palkinnon.

Arlen - kuten sanottua - nopeutti tempoa ja vähensi harmoniaa Gerhwinin ehdotuksesta. Kappale ei ole juuri lainkaan sinfoniallinen Garlandin laulamana. Sen sijaan se pysyy lempeänä ja tyynen haikeana.
Herbert Stothart johtamassa MGM:n studio-orkesteria 1939



2. Hill Bowen

Säveltäjän alkuperäinen sinfoniaidea toteutunee tässä Hill Bowenin sovituksessa. Täydelliseltä nimeltään William Hill-Bowen (1918 - 1964) toimi mm. George Melachrinon (1909 - 1965) hovisovittajana ja siten hänen oikeana kätenä. Kappale on peräisin Valittujen palojen 14 LP:n kokoelmaboksista Popular music that will live forever. Itse asiassa kyseinen julkaisu löytyy äidinäitini levyhyllystä.
60-luvun alussa tehty äänitys on loistava laadun suhteen, niin teknisesti kuin toteutukseltaan. Introssa voi kuvitella lipuvansa pilvien välitse, kunnes välistä paljastuu auringonsäteilevä sateenkaari. Instrumentteina vuorottelee niin vehmaat jouset kuin yksittäinen klarinetti (?). Pizzicattoja käytetään myös.


3. Olavi Virta

Olavi Virta (1915 - 1972) ei ollut ensimmäinen suomalainen laulaja, joka levytti Usko Kempin (1907 - 1994) käännöksen Sateenkaaren tuolla puolen. Vieno Kekkonen, Trubaduurit ja Maynie Sirén ennättivät ensin, mutta niiden paremmuudesta voi väitellä.
George de Godzinsky on pannut parastaan sovituksessa, ja onpahan mukana myös enkelikuoro ikään kuin mikään ei riittäisi. 50-luvulle ominaiseen tyyliin kappale on swingahtava, joka ei ehkä ole paras ratkaisu. Over the Rainbow saisi soida ilman selvää rytmiä - siis soljuen. Suomalaisesta - jopa kansainvälisestä - näkökulmasta orkesterin taso on ilmiömäinen. Olavi Virta tekee virheettömän suorituksen tottakai.


4. Karaoke
Otan aina Kovera puoli -artikkelisarjaan mukaan yhden Karaokeversion, jotka yleisesti poikkeavat muista valinnoista järkyttävällä tavalla. Vaikka Sound Choice näyttää ihan kunnolliselta firmalta, en ymmärrä, miksei karaokea voida laulaa oikean instrumentaalin päälle. Semmoisia löytyy tästä blogikirjoituksesta. Miksi sen sijaan on tyydyttävä epämääräiseen MIDI-versioon, josta hädin tuskin tunnistaa, missä kohtaa mennään? Toki karaokessa pääpaino on itse lauluesityksellä eikä huomion vievällä taustalla. Lisäksi MIDI-mahdollistaa esim. sävellajin vaihdon.
Mutta kyllä itse mieluummin esiintyisin kuin osana suurta orkesteria.

5. Meco

Meco eli Domenico Monardo (s. 1939) on amerikkalainen levytuottaja ja muusikko. Hänet tunnetaan erityisesti Star Wars -aiheisista diskosovituksista (joista olen ollut aikeissa myös kertoa blogissa). Vuoden 1977 single Tähtien sodan teemasta nosti miehen ykköseksi Billboardin Hot 100 -listalla.
Diskosovitukset eivät rajoitu vain Star Warsiin, sillä myös Ihmemaa Oz koki saman käsittelyn. Vuonna 1978 hän päätti sovittaa uudelleen koko elokuvan soundtrackin ja julkaista sen studioalbumilla. Meco Plaus The Wizard of Oz ei saanut tuolloin kunnollista arvostusta, ja on vieläkin tuntematon suuren yleisön keskuudessa. Yleisesti albumia pidetään kuitenkin Mecon hienoimpana työnä.
Yhtäläisyydet Star Wars teeman sovitukseen huomaa, mutta muuta negatiivista en keksi. Kappale ei katkea kesken vaan jatkuisi saumattomasti seuraavaan.

 Levyn humoristinen kansi


6. Frank Sinatra
Usein satun löytämään laululle Frank Sinatran tekemän coverin, ja yleensä sen tänne myös sisällytän. Kappale kuului tiettävästi Sinatran "kadonneisiin" kappaleisiin, siis joita ei julkaistu savikiekolle. Laulaja levytti sen 1945 The Ken Lane Singers -harmoniayhtyeen ja Axel Stordahlin (1913 - 1963) orkesterin kanssa. Levyjulkaisu tapahtui vasta vuonna 1950 albumilla Songs by Sinatra ja sittemmin myös muilla kokoelmalevyillä.
Sinatran tulkinta on tasavarma, eikä yllätä juurikaan. Sellainen, mitä häneltä voisi olettaa. Laadukas ja tunnelmallinen. Sinatran on koko ajan hitusen jäljessä melodiaa, joka tietty on tyylikeino. Välissä kuullaan The Ken Lane Singersin kuorolaulua. Loppu on mahtipontinen.

Kuvassa Frank Sinatra (ed.) ja Alex Stordahl johtamassa orkesteria


7. Léo Marjane
Käännösiskelmistä yritin etsiä mm. ruotsalaista tai saksalaista versiota. Ei löytynyt. Ranskankieltä edustaa onneksi Léo Marjane (s. 1912), jonka ura alkoi 1930-luvun alussa ja päättyi vapaaehtoisesti 50-luvulla. Naislaulaja on täyttää elokuun 27. päivä 98 vuotias ja on siten vanhimpia ennen II maailmansotaa uransa aloittaneita artisteja.
L'arch en Ciel -käännöksen orkesteria johtaa Raymond Legrand (1908 - 1974), maailmankuulun Michel Legrandin (s. 1932) isä. Tyyliltään kyseessä on puhdas "chanson".

 Kaunis Léo Marjane


8. Morton Gould

Morton Gould (1913 - 1996) oli yksi Yhdysvaltojen johtavia kapellimestareita, säveltäjiä ja pianisteja. Sanalla sanoen hän oli musiikin monilahjakkuus. Hänen oma sävellystuotantonsa kattoi mm. Broadway- ja elokuvamusiikkia, baletteja sekä sinfoniateoksia. Hän johti urallaan kaikkia suuria orkestereita emämaassaan ja oli usein vieraileva kapellimestari mm. Euroopassa, Japanissa, Kanadassa ja Australiassa. Gould palkittiin vuonna 1966 Grammylla ja 1995 Pulitzer-palkinnolla. 9 vuotta kuolemansa jälkeen vuonna 2005 hänelle myönnettiin arvostettu Grammy Lifetime Achievement Award.
Oheinen Columbia-savikiekkoäänitys vuodelta 1950 on varma sovitus ilman ylimääräisiä koreiluja.

9. Mantovani
Italiassa syntynyt Annunzio Paolo Mantovani (1905 - 1980) loi uransa ensin Englannissa ja myöhemmin USAssa kapellimestarina ja viihdemusiikin levyttäjänä. Hän ei esiintynyt konserteissa vaan levytti suoraan kappaleita. Juuri Mantovini aloitti käyttää jousisoittimia osana viihdeorkesteribisnestä siinä määrin, että rikasta musiikkityyliä kutsuttiin "Mantovani soundiksi".
Mantovinin levytykset menestyivät myös hyvin. Instrumentaaliversion Mouling Rougen teemasta ja Cara Miasta nostivat hänet Britannian listojen kärkeen ja USAssakin Top 10:iin. Vuonan 1959 hänellä oli kummassakin maassa oma TV-sarja
Over the Rainbow levytys on melko varmasti vuodelta 1957. Intro on unenomainen ja järisyttävä. Jousien läsnäolo on murskaava.

 Mantovani tahtipuikko kourassa


10. Danielle Hope

Halusin löytää tuoreemman coverin. Aluksi harkitsin viimeaikaisia jazz-versioita, mutta lopulta päädyin Wikipediassa mainittuun vuoden 2010 BBC:n järjestämän Over the Rainbow -kykykilpailun voittaneen Danielle Hopen (1992) tulkintaan. En ole lainkaan ollut tietoinen kyseisestä sarjasta tai henkilöstä. Kisassa kilpailtiin siitä, kuka saisi Dorothyn roolin tulevassa West End -teatterin esityksessä. Se tullaan järjestämään ensi vuoden puolella.
Hopen voittokappale oli korkeimmillaan sijalla #29 Ison-Britannian singlelistoilla.
En onnistunut löytämään sovituksen tekijää. Mielipiteeni on, että orkesteri kuulostaa lähes syntetisaattorilla tehdyltä. Ainakin jos vertaa Gouldin tai Mantovinin versioita. Poikkeuksena edellisiin melodia soi kitaralla. Hopen lauluääni on puhdas ja mukava. Nykynaislaulajissa (Lady Gaga yms.) kaameinta on epäluonnollinen laulutyyli ja tuskallinen äänenkäyttö. Hopen laulu on sen sijaan luonnollinen. Pari korkeaa huutoa olisi voinut jättää pois. Kontrasti Garlandiin on silti melkoinen.


Mielestäsi onnistunein versio?

maanantaina, elokuuta 02, 2010

Viikon 31 viisikko

Mitäköhän nyt keksisi... yllättävän vaikea valita mielekkäitä kappaleita. Mutta: yrittänyttä ei laiteta!
 ________________________________


1. Red Sails in the Sunset
Sävellys: Will Grosz - Sanoitus: Jimmy Kennedy - Esitys: Patti Page & Jack Raelin orkesteri - Vuosi: 1955
Itävallassa syntyneen Wilhelm Groszin aka Hugh Williamsin (1894 - 1939) tuotantoon kuuluu Suomessakin levytetyt hitit kuten Sataman valot, Capri ja Purppurapurjeet. Kaikkiin niihin on sanoituksen tehnyt brittiläinen Jimmy Kennedy (1902 - 1984), mies joka sanoitti Teddykarhujen huviretken.
Jazz-slowfoxin Red Sails in the Sunset esitti ensimmäisenä orkesterinjohtaja Guy Lombardo (1902 - 1977) lokakuussa 1935. Sen jälkeen levytyksen ovat tehneet käytännössä kaikki USAn huippuaristit Nat King Colesta Paul Ankaan. Valitsin Patti Pagen (s. 1927) version sen tyylikkään orkesteritaustan johdosta.
Page ei ole jostain syystä kuuluisa Suomessa, mutta Amerikan puolella hänen levyjään on myyty yli 100 miljoonaa kappaletta. 40-luvun lopulta alkanut ura jatkuu edelleen, ja yli 80-vuotias Page kiertää edelleen konsertoimassa Yhdysvalloissa ja Kanadassa.


Patti Page studiokuvassa


2. Super Bomberman - Level 1
Sävellys: Atsushi Chikuma - Vuosi: 1993

Bomberman-pelin teema on yhtä tunnettu kuin Bubble Bobblen tai Super Mario Brosin musiikit.
En löytänyt täysin varmaa todistetta, kuka on säveltänyt kuuluisan tunnarin. Ensimmäinen MSX/ZX Spectrum versio vuodelta 1983 oli musiikin suhteen mykkä. Nintendo Entertainment Systemsille käännettynä 1985 grafiikat sekä äänet olivat päivitetty. Musiikista vastasi Atsushi Chikuma aka. June Chiki Chikuma. Naissäveltäjä on tehnyt musiikin lähes kaikkiin sitä seuraaviin Bomberman-sarjan peleihin, mukaan lukien SNESin Super Bomberman. Tässä tosin Tomoyuki Yamata tarjosi sovitusapua.


June Chikuma arabimusiikin yhtyeen huilistina


3. Niin vähän on aikaa
Sävellys: Otto Donner - Sanoitus: Matti Rossi - Esitys: Pepe & Paradise - Vuosi: 1955
Henrik Otto Donner (s. 1939) kuuluu mielestäni samaan suomalaiseen ryhmään yhdessä Jorma Panulan, Valto Laitisen, Erik Lindströmin ja Rauno Lehtisen kanssa (mukaan voisi laskea Kaj Chydeniuksen ja Börje Sundgrenin). Heitä kaikkia yhdistää tavanomaisesta Kärki-Helismaa -tyylisestä iskelmästä luopuminen ja tyylikkään jazzahtavan mannereurooppalaisen soitannan omaksuminen. Heidän säveltämä musiikki on omiaan tuottamaan viboja.
Petri "Pepe" Willberg (s. 1946) ja hänen Paradise-yhtye tuotti vuonna 1972 levyn Niin vähän on aikaa, jonka musiikki on kokonaan Donnerin käsialaa. Tyyli oli sen verran "vaikeaa" useille, että seuraavat albumit olivat puhtaampaa iskelmää

 Kansi - Love Records LRLP 69


4. The Golden Age Suite, Op. 22a: III. Polka
Sävellys: Dmitri Šostakovitš - Esitys: New Zealand Symphony Orchestra johtajanaan Christopher Lyndon-Gee - Vuosi: 2006
Dmitri Shostakovich (1906 - 1975) oli tiettyyn aikaan lempisäveltäjäni. Syy oli siinä, että olin pitänyt klassista musiikkia vain tietynlaisena - minkä kuvan saa Beethovenia, Bachia tai Straussia kuunnellessa. Mutta kun kuulin Šostakovitšia ensi kerran, oli se aivan jotain muuta: atonaalista, pelleilevää, jännittävää, komeaa.
Hullunkurista suuntausta edustaa Baletin Kulta-aika Opus 22 kolmannen näytöksen polkka. Vuoden 1930 baletti on säveltäjän kolmesta kaikkein suosituin, ja erityisesti tämä pilaileva kautta burleski osa on jäänyt yleisön mieleen. Hän sovitti kappaleen mm. jousikvartetille ja pianolle.

Säveltäjä ehkä 60-luvulla





5. The Whistler and His Dog
Sävellys: Arthur Pryor - Esitys: NArthur Pryor's Band, vislaajat Margret McKee & Billy Murray - Vuosi: 1925
Arthur Pryor (1870 - 1942) oli marssikuningas John Philip Sousan (1854 - 1932) vetopasunistivuoteen 1903 asti, kunnes hän perusti oman orkesterinsa. Esiintymisten lomassa hän toimi johtavan gramofonifirman Victor Talking Machine Companyn sovittajana ja kapellimestarina. Pryor vetäytyi eläkkeelle 1933.
Miehen oman sävellysuransa kuuluisammaksi teokseksi jäi vuoden 1905 The Whistler and His Dog - tyypillinen tuon ajan viihdemarssi. Vuonna 1925 se levytettiin uudelleen, mutta tällä kertaa vihellysten kera: merkkiteos oli valmis. Vanha kansa saattaa muistaa Kipparikvartetin käännösveisun Viheltäjä ja hänen koira Scandian EP-levyltä.
Koska kappale on yli 100 vuotta vanha, sen nuotit ovat ladattavissa ilmaiseksi netistä.

Mikä näistä miellytti sinua eniten?


Suosituimmat artikkelit