lauantaina, syyskuuta 25, 2010

Havainto: Tuotantomusiikki suomalaisessa mediassa

 Olin aluksi otsikoimassa blogitekstiä nimellä "artikkeli", mutta näen sen viittaavaan pidempään juttuun, jota tämä ko. viesti ei edusta. Niinpä "havainto" on oikeampi termi. Tulen käyttämään havainto-teemaa todennäköisesti tulevissakin lyhyissä kirjoituksissani.

________________________

Väitän olevani Suomen ainoa tuotantomusiikin asiantuntija - ainakin siihen asti, kunnes joku toisin osoittaa :p Kannan tätä asiantuntijain viittaa harteillani syystä: Tunnistan huomattavan paljon tuotantomusiikkia.
Sain vahvistusta käsitykselleni viime lauantaina, kun sattumoisin TV:stä tuli oheinen pätkä YLE TV1:n ohjelmasta Make Up:
video

Tunnistin sekunnin kuunneltuani taustalla soivan kappaleen Jack Stracheyn teokseksi Lambs In Clover:

Brittiläinen Jack Strachey Parsons (1894 - 1972) työskenteli 20-luvulla teatterin ja varieteen parissa, ja siirtyi myöhemmin populaarimusiikkiin. Hänen sävellyksiään on mm. A Nightingale Sang in Berkeley Square sekä vuoden 1935 jazz-standardi These Foolish Things (Remind Me of You). 40-luvulta lähtien Strachey teki kevyttä viihdemusiikkia, joka osittain lukeutuu tuotantomusiikin piiriin.
Lambs In Clover, Georges Devereaux'n orkesterin äänitys vuodelta 1951, on myös tuttu animaatiosta Ren & Stimpy sekä Paavo Pesusieni, jotka kummatkin käyttävät ahkerasti tuontantomusiikin kirjastoja.

Strachey (pianon ääressä) ja sanoittaja  Eric Maschwitz

Yllä olevan kaltaista tuotantomusiikkia käytetään omien havaintojeni mukaan suht' harvoin televisio-ohjelmissa, mutta koska katson todella vähän televisiota(2-3h/viikko), en voi olla perillä kaikista ohjelmista tai niissä olevista musiikeista.

Toinen selvä tapaus on taannoin Veikkauksen mainos, joka oli tahallisesti tehty muistuttamaan 40-luvun tyyliä:
video

Mainoksessa kuullaan pätkiä monesta eri kappaleesta, mutta alussa(0:10 - 0:15) soiva fanfaarimainen teema on Clive Richardsonin(1909-1998) II maailmansodan aikainen kappale Naval Splendour:

Englantilainen Richardson oli etevä pianisti ja teki musiikkia nimenomaan 40-luvun propagandafilmeihin, joista eittämättä yllä oleva kappale on peräisin. Esityksestä vastaa The Queen's Hall Light Orchestra, johtajanaan Charles Williams (1893–1978).

Richardson vanhoilla päivillään

Veikkauksen mainoksessa soiva pizzicato-jousikappale on minulle edelleen mysteeri. Kappale kuulostaa hirmu tutulta, johtuen siitä, että vastaavan tyyppisiä kappaleita on tuotettu lukuisia. David Rosen Holiday For Strings kuuluu tähän kategoriaan. Kuuntelin pari levyä Rosen tuotantoa, mutta mikään ei ollut mainoksen kappale.

(Päivitys 25.9.2010)
Löysin vihdoinkin rosemaisen pizzicato-kappaleen nimen. Se on Ken Morrisin (1919-2005, nimi on pseudonyymi Ken MacKintoshille) säveltämä Running Commentary, joka on kuunneltavissa myös Spotifysta.
_______________________

Mitä oikein halusin osoittaa tällä blogiviestillä?
No, ensinnäkin sen, että mitään musiikkia ei pidä aliarvioida, oli sen rooli olla sitten mainoksessa tai vaikkapa kanava-logossa.
Entä muuta? Kevyt klassinen on mahtavin musiikkigenre, jonka vuoden sisällä olen löytänyt. Tässäpä parit Spotify-linkit kuunneltavaksi:
- Various Artists – Exhilaration: Light Music With A Lilt
- Various Artists – The Cream Of Light Music Favourites
- Various Artists – The Red Sombrero

tiistaina, syyskuuta 21, 2010

Artikkeli: Musiikki elokuvassa Metropolis (1927)

Alkuperäinen elokuvajuliste (1927)

Julkaisu: 10. tammikuuta 1927
Jakelu: UFA
Maa: Saksa
Kieli: Mykkä/saksankieliset väliotsikot
Budjetti: 5,1m markkaa
Kesto: 153 minuuttia

Tekijät
Ohjaus - Fritz Lang
Käsikirjoitus - Thea von Harbou
Pääosanäyttelijät - Alfred Abel, Brigitte Helm, Gustav Fröhlich, Rudolf Klein-Rogge
Musiikki - Gottfried Huppertz
Tuottaja - Erich Pommer



Musiikkia elokuvan alkukohtauksesta
«Elokuva alkaa mahtipontisin torvisoitoin. Sävel kohoaa niin kuin kohoavat valtavat tulevaisuuden pilvenpiirtäjät. Jylhät fanfaarit avaavat näkymän Metropolikseen. (0:00-0:47)
Kuin muurahaispesässä työläiset vaihtavat vuoroaan ahtautuen maansisään vieviin konesaleihin. Musiikin sävy on vakava ja paikoin kaoottinen. Raskas ja uuvuttava nuotti kuvastavat koneiden suuruutta. (0:48-)»
Metropolis - maalaus ja trikkikuva elokuvasta

Taustaa
Saksalainen elokuvataiteen mestari ja 1900-luvun yksi kuuluisimmista ohjaajista Friedrich "Fritz" Lang (1989 - 1976) tunnetaan parhaiten elokuvistaan M (1931) sekä Metropolis (1927).

Fritz Lang ja kuuluisa monokkelinsa

M, joka oli Langin ensimmäinen käsikirjoittama äänielokuva, nosti näyttelijä Peter Lorren (1904 - 1964) tähtirooliin lastentappajana. Kuten Lang, myös Lorre pakeni natsien juutalaisvainoja Yhdysvaltoihin, jossa hän loi pitkän uran esiintyen mm. elokuvissa The Man Who Knew Too Much (1934), Casablanca (1942) ja 20,00 Leagues Under the Sea (1954).

Peter Lorre elokuvassa "M"
Suosio
M on nykyään arvostetuimpia rikoselokuva maailmassa ja kulttuurihistorialliselta kannalta se oli film noir -genren pioneereja. IMDB:n Top 250 -elokuvalistalla M on sijalla #56. Itse Fritz Lang piti elokuvaa hänen parhaana työnään.

Metropolis, joka löytyy samaiselta IMDB:n listan sijalta #92, on kenties M:ääkin merkittävämpi elokuva. Ensinnäkin se oli ja on edelleen maailman kallein mykkäfilmi. Elokuvan lavasteisiin panostettiin uskomattomalla tavalla ja erikoistehosteet olivat täysin ennennäkemättömiä, vuosia edellä aikaansa. Vielä nykyäänkään katsoja ei voi kuin ihastella sitä tarkkuutta ja huoliteltua työtä, jota jokaisessa kohtauksessa näkee.
Statisteja Metropoliksessa oli mukana  lähes 40 000, joka on todennäköisesti ollut tuon ajan ennätys.

[Varoitus - Juonireferaatti - Varoitus]
Omituisessa, mutta silti täysin järjellä käsitettävässä megalopolissa työläisten ja omistavien välinen ero on suunnaton. Kaupunkia johtaa kovapäinen Joh Fredersen (Alfred Abel). Tämän poika Freder (Gustav Fröhlich) näkee ihastuttavan kauniin naisen, Marian (Brigitte Helm) ja seuraa tätä työläisten maanaliseen kaupunkiin missä Marialla on suuri hengellinen valta. Yrittämällä käyttää hullun tiedemiehen, Rotwangin (Rudolf Klein-Rogge) keksintöä, Koneihmistä (Brigitte Helm) hyödykseen agent provocateurina yrittää Joh Fredersen lujittaa otettaan maan alla asumaan pakotetuista työläisistä, mutta Rotwangilla on omia, apokalyptisia suunnitelmiaan. Hänen käskystään Koneihminen aloittaa sekasorron luomisen paitsi työläisten kaupungissa myös omistavan luokan keskuudessa ja täyskatastrofi välttyy vain hyvän tuurin ja Frederin ja Marian ponnistelujen tuloksena.

Fritz Langin suunnattoman kallis tulevaisuusmyyttinen näkemys on visuaalisesti komea ja samoin karmaiseva. Suunnattomaan ahtauteen ja kolkkouteen sullotut tehdaslaitteet joita konemaisesti liikkuvat työläiset käsittelevät ovat valtavia savuttavia paholaishahmoja ja niiden vastakohtana on suorastaan monoliittimaiset kaupunkinäyt yläpuolisesta kaupungista. Nerokkaiden ja ikäänsä nähden erinomaisten erikoistehosteiden lisäksi mukana on selkeää raamatullista symboliikkaa Viimeisestä Tuomiosta ja sitä enteilevistä tapahtumista. Sanoma on ehkä jälkiviisaasti katsoen naiivi, tarina liiankin isoa kaliiberia ammuttavaksi mykkäelokuvassa ja (ehkä) kadonneet osuudet syövät kokonaisuudesta tehoa, mutta silti se toimii. Langin visio dehumanisoivasta teollisesta maailmasta menee niin pitkälle että työläisiä ei edes ole nimetty - heillä on vain numerot.

Alfred Abelin kurttuinen olemus on valettu teollisuuskihon ja Gustav Fröhlich jää jokseenkin ohueksi motiiveiltaan, mutta Metropolis ei olekaan henkilöiden elokuva - sen henkilöt ovat pelkkiä tehtäviä ja piirteitä kokonaisuudessa. Brigitte Helm saa erityisesti Koneihmisen yliampuvine eleineen mukaan pelottavuutta ja tehokkuutta mitä ei vanhanaikainen näyttelytyyli nakerra yhtään heikommaksi. Rudolf Klein-Rogge on hullun tiedemiehen arkkityyppi takkutukkineen, monomanioineen ja hänellä on myös konekäsi lisäämässä epäinhimillistä vaikutelmaa.

Kokonaisuus on elokuvan klassikko. Pelottavan moderniin maailmaan liitetty myyttinen kertomus ja ehkä liiankin kunnianhimoinen ollakseen täydellinen. Kokonaisuus on juoneltaan melkoista huttua, mutta kuvasto ja yksittäiset kohtaukset ovat kiistattoman upeita.

Elokuvan näyttelijät eivät olleet tuon ajan tähtiä, eikä yhdestäkään heistä tullut länsimaissa kuuluisaa Lorren tavoin. Saksassa vain miespääosaesittäjä Gustav Fröhlichlle (1902 - 1987) Metropolis toimi ponnahduslautana pitkälle uralle valkokankaalla.
Gustav Fröhlich Frederin roolissa

Filmi
Elokuvan suunnittelu aloitettiin jo vuonna 1924. Kuvaukset alkoivat 26. toukokuuta 1925 ja ne kestivät seuraavan vuoden lokakuun lopulle. 5 miljoonan markan budjetti vastasi nykyistä 200 miljoonaa dollaria.
En löytänyt lähdettä, missä kerrottaisiin elokuva tuotoista. Tiettävästi Metropolis ei julkaistessaan ollut valtava menestys kotimaassaan, joten jonkinlainen floppi saattoi olla kyseessä. Suomessa Helsingin Capitol-teatteri näytti filmin 21. maaliskuuta 1927.
Kansanvälistä menestystä rajoitti harkitsematon leikkaustyö. 3½ tunnin elokuva leikeltiin Yhdysvalloissa, koska teatterit eivät halunneet esittää yli 90 minuutin elokuvia. Lisäksi alkuperäinen 16-kuva-sekunnissa  -filminopeus vaihdettiin äänifilmien 24-kuvaa-sekunnissa vastaavaksi. Leikkaustyön epäloogisuuden ja rytmityksen vuoksi elokuvasta tuli aivan muuta, kuin millaiseksi ohjaaja Lang oli sen tehty.


Pitkään luultiin, että elokuvan alkuperäiset nitraattifilmit olivat iäksi tuhoutuneet. 90-luvulla asti Metropolis kesti 80-90 minuuttia levittäjästä riippuen. 2002 suoritettujen arkistolöytöjen ja digitoinnin ja remasteroinnin avulla koottiin 124 minuuttia kestävä versio elokuvasta. Juuri tämän DVD:llä 2003 julkaistun version YLE näytti kesällä 2010.
Heinäkuussa 2008 Argentiinasta - Buenos Aireisin filmimuseosta - löydettiin kopio Metropoliksen alkuperäisestä versiosta. Tapauksesta uutisoitiin Suomessakin.

Metropoliksen löydetty filminegatiivikotelo

Kesti 2 vuotta restauroida pahoin kärsineet filminauhat, mutta lopulta helmikuussa 2010 eli 83 vuotta elokuvan ensinäytännön jälkeen Metropolis oli jälleen täydellinen - kuin millaiseksi ohjaaja Lang oli sen tehnyt. Elokuvaa on näytettä rajoitetusta toukokuusta 2010 alkaen uudestaan teattereissa ja se on netonnut yli 350 000 dollaria.
_________________

Rotwangin ja Fredersenin kieroilut
«Musiikin sävy on juonitteleva ja uhkaava. Federsenin teema (0:30-) on yksinkertainen ja kolkko. Suoranainen vaara ei vielä välity vaan ainaostaan sen uhka. Viaton huiluosuus (1:37-) kertoo romanttisesta palosta, joka liittyy henkilöhahmojen historiaan.
Joh Fredersen, Rotwang ja robotti

Musiikki
Elokuvan alkuperäisen musiikin teki Gottfried Huppertz (1887 - 1937). Tavallisesti mykkäfilmeihin ei sävelletty varta vasten valmista soundtrackia, vaan teatteripianistit/urkurit improvisoivat taustat. Suuren luokan elokuviin musiikki yleensä sävellettiin.
Kuten Langin filmiversiot myös Huppertzin sävellykset "hukkuvat" pölykerrosten alle vuosikymmenien kuluessa. Niinpä uudelleenesitykset sisälsivät samalla uudet musiikit.
Kuuluisin tulkinta on italiaisen Giorgio Moroderin (s. 1940) 80-minuuttinen restaurointi filmistä vuodelta 1984. Elektronisen musiikin tuottajana hän lisäsi elokuvaan syntikka- ja pop-taustat. Esiintyvinä artisteina oli mm. Freddie Mercury, Pat Benatar ja Bonnie Tylor. En ole itse nähnyt kyseistä versota elokuvasta, mutta varmasti slaagin saisin jossakin vaiheessa. 80-luvun pop ja 20-luvun mykkäelokuva eivät yksinkertaisesti sovi yhteen.
Silti Moroderin versio on kerännyt kohtuullisen fanikunnan rinnalleen. Pätkiä adaptaatiosta voi löytää YouTubesta.

Giorgio Moroderin version soundtrackin kansi
 
Elokuvan lukuisista soundtrackeista huomattavan suuri osa on elektronisin instrumentein tehty. Toisaalta näen sen siinä, että tämänkaltainen sävellystyö ja äänitys on halvempaa ja vähemmän aikaa vievää kuin suuren sinfoniaorkesterin käsittely.
Kotimaisen tulkinnan tarjoaa Tapani Suomela, jonka sähköpianoteos vuodelta 1999 on omalaatuinen.
__________________

Gottfried Huppertz
Gottfried Huppertz varttui Kölnissä ja suoritti siellä musiikkikonservatorion opinnot saaden näin lähtötaidot säveltäjäntyölleen. Ensimmäisen itsekirjoittamansa laulun hän teki 18 vuotiaana ystävälleen.
Huppertz toimi lääninteatterin laulajana 1910-luvun lopulla ja sai näistä ansioistaan Hofsängerin tittelin. 20-luvulle tultaessa hän tapasi Berliinissä vaikuttaessaan ohjaaja Fritz Langin. Langista tuli Huppertzien pitkäaikainen perhetuttu ja yhteistyökumppani. Aluksi myös näyttelijänlahjat omaava Huppertz esiintyi pienrooleissa Langin elokuvissa, mutta ohjaaja tiesi miehen sävellystaidot ja ehdotti hänelle vakinaista työtä. Ja niin kävi. Vuosien 1924-33 aikana Huppertz sävelsi musiikin kaikkiaan viiteen Fritz Langin ohjaamaan elokuvaan.

Gottfried Huppertz mahd. 1920-luvun alussa

 Huppertz jatkoi säveltämistä äänifilmien ilmaannuttua teattereihin. Sen lisäksi hän teki muutamia orkesteriteoksia, lauluja sekä sovituksia. Surullista kyllä, Gottfired Huppertz kuoli sydänkohtaukseen 7. helmikuuta 1937 vain 49-vuotiaana. Maailmansodan jälkeen säveltäjä oli jo käytännöllisesti unohdettu. Vasta 2000-luvulle tultaessa Huppertzin musiikki on löydetty uudelleen. Metropolis on - kenties - niistä taidokkain esimerkki.

Rotwangin esitys
«Futuran eroottinen tanssi. Elokuvan yksi teemoista toistuu rytmikkäin foxtrot-askelein. Musiikissa kuvataan ristiriitaa aidoin kauneuden ja mekaanisen valheen välillä. Tilanne on katsojan kannalta surrealistinen ja päätön.»

Luonnehdintoja soundtrackista
Op. 29: Metropolis oli kestoltaan 141 minuuttinen orkesteriteos. Huppertzin käsikirjoitus elokuvan musiikkiin ja pianosovitukseen ovat säilyneet. Samoin lukuisat orkesteriosuudet ovat löytyneet 80-luvulla paperille kirjoitettuna. Pianosovitus on mahdollisesti tarkoitettu teatteripianisteille ja avuksi salonkiorkesterin johtajalle. Säveltäjä otti siis huomioon vaihtelevat musiikkikokoonpanot. Itse ennakkonäytöksessä 66 päinen orkesteri säesti elokuvankatsojia. Otteita musiikista julkaistiin jopa äänilevyllä ja kyseessä olikin ensimmäinen soundtrack-julkaisu Saksassa.
Elokuvan uudelleenleikatussa versiossa - syksyllä 1928 - Huppertzin musiikkia oli jo korvattu muiden taiteilijoiden kuten Chopinin musiikilla. Ulkomaiden levityksissä filmi sai uudet musiikit ja vain Itävallassa, Kroatiassa, Alankomaissa ja Ranskassa varmasti kuultiin alkuperäinen musiikkitausta.

Säveltäjän profiili

Olette varmasti kuunnellet kolme tähän mennessä tarjottua näytettä elokuvan soundtrackilta. Varsinaista soundtrackia ei tosin ole julkaistu CD-muodossa. Nämäkin pätkät ovat peräisin mykkäelokuvan ääniraidalta, josta fanit ovat koonneet ko. "soundtrackin".
Huppertzin musiikki on lähellä wagnerilaista myöhäisromantiikka. Siinä on selvä saksalainen, richardstraussimainen sointu. Rakenne on tonaalinen. Samalla sävelkulku on moderni ja dystopistinen kuten filmin aihe. Klassiseen muottiin sekoittuu salonkimusiikista valssi, tanssimusiikista foxtrot - kummatkin 20-luvun suuntauksia. Huppertz hyödyntää myös musiikillisia alluusioita; työläisten vallankumouksen alkaessa taustalla soi muunnelma Marseljeesista. Taustalla - teesinä - vaikuttaa koko ajan avant-gardemainen miljöö ja koneiden jatkuva läsnäolo.
Kokonaisuutena paletti on siten enemmän kuin hämmentävä.

Huppertz käyttää musiikkinsa selkärankata teemoja eli taiteen termin leitmotifeita. Näistä voidaan eritellä niin kaupungin, ikuisten puutarhojen, Frederin, Marian ja Futuran teema. Teemoihin ja niiden muunnelmiin palataan jatkuvasti elokuvan aikana. Koko elokuva ikään kuin kietoutuu näiden henkilöhahmojen ja paikkojen olemassaoloon ja juontuviin ristiriitoihin. Raidalla Rotwangin esitys Futuran teema kuullan nopeutettuna tanssiaskeliin sovitettuna.
Teemat eroavat toisistaan ja ne tunnistaa nopeasti elokuvan vanhetessa. Etenkin "Futuran teema" on huikea. Sen rakenne toistuu kahdesti eri sävelasteikolla ja viulut viiltävät syvään ja hartaasti.

 Huppertz, radio ja Metropolis

Musiikin rooli oli mykkäelokuvalle oli  luonnollisesti tärkeämpi kuin mitä se nykyään. Ilman dialogia ja äänitehosteita musiikin rooli oli toimia tarinaa eteenpäin vievänä "kertojana". Toisin sanoen musiikki edusti kulloinkin ohjaajan toivomaa tunnetilaa. Näitä ominaisuuksia voi havaita esimerkkikappaleista. Rotwangin ja Fredersenin kieroilut antaa käsityksen, että Rotwang on epämääräinen keksijä ja kenties vaarallinen lyöttäytyessään yhteen Fredersenin kanssa. Musiikki on uhkaavaa ja pelokasta. Asia ei kävisi niinkään ilmi pelkästään kuvaa katsomalla. Äänielokuvassa kuuluisi kenties kolkko kaiku ja satunnaista käkätystä.

Väkijoukon ajattelutapa
«Marian kaunis teema keskeytyy vihaisen työväen raivoon. He vaativat sortajien päätä vadille. Työväenmarssien kliseet kuuluvat tahdissa. Musiikki joutuu kiirehtimään nopean leikkauksen takia tunnelmasta ja tapahtumasta toiseen. Kohtauksella on jopa oma loppu fanfaarinsa (1:30). Tätä harvoin käytettään elokuvissa, vaan siirtymät ovat osittain limittäisiä»

Loppusanat
Elokuva on historiallinen monessa mielessä. Jo musiikkinsa suhteen se on tapaus, jollaista 1900-luvun eurooppalaisesta filmimaailmasta ei hevin löydy.
Elämme vuotta, jolloin Fritz Langin elokuva on vihdoin saatu restauroitua entiseen loistoosaan. Näin on onnistuttu tekemään myös Gottfried Huppertzin suurenmoiselle taustamusiikille. Elokuvan lyhyempi versio löytyy jo DVD:nä ja täysimittainen versio tulee näillä näkymin kauppoihin marraskuussa 2010. Tätä spektaakkelia ei parane missata elämässään.

Lähteet:
http://en.wikipedia.org/wiki/Metropolis_%28film%29
http://www.imdb.com/title/tt0017136/
http://fimumu.com/huppertz/
http://translate.google.com/translate?js=n&prev=_t&hl=en&ie=UTF-8&layout=2&eotf=1&sl=auto&tl=en&u=http%3A%2F%2Fwww.welt.de%2Fdie-welt%2Fkultur%2Farticle6327934%2FWie-Metropolis-durch-die-Musik-gerettet-wurde.html
http://books.google.fi/books?id=D2Z1ITPYzr0C&lpg=PA225&ots=8h0PTgQJcT&dq=%22%20Huppertz%22%20metropolis%20%20-elements%20%22Bonnie%20Tyler%22&pg=PA47#v=onepage&q&f=false
http://www.michaelorgan.org.au/Metroe.htm
http://www.elonet.fi/title/ek352o/esitys
http://verdantmetropolis.homestead.com/page2.html


lauantaina, syyskuuta 18, 2010

Viikon 37 viisikko

Lukemisen selkeyttämiseksi kokeilen viikon viisikossa sähkösanoma-tyyliä. Lisäksi tarjoan omat kommenttini kappaleesta faktatiedon ohella.


______________________________

1. The Pink Panther Theme
Sävellys: Henry Mancini - Esitys: Henry Mancini orkestereineen - Vuosi: 1963
  • Henry Mancini (1924 - 1994) oli italialaisen emigranttiperheen vesa.
  • Hän soitti huilua isänsä kanssa Sons of Italy -bändissä lähellä Pittsburghia.
  • Kävi opintonsa arvostetussa Juilliard School -konservatoriossa.
  • Liittyi uudelleenkoottuun Glenn Millerin (1904 - 1944) orkesteriin ja toimi siellä pianistina ja sovittajana.
  • Teki läpimurtonsa säveltämällä Emmy-palkitun tunnusmelodian TV-sarjaan Peter Gunn (1958) ja Oscar-palkitun kappaleen Moon River elokuvaan Aamiainen Tiffanylla (1961).
  • Mancinin jazz-kappale elokuvasarjaan (ja myöhemmin samannimiseen piirrettyyn) The Pink Panther (1963-1993) on miehen tunnetuin teos. Sävellys voitti 3 Grammy-palkintoa seuraavana vuonna.
  • Piirretyn vuoksi kappale mielletään toisinaan lastenlauluksi. Suomenkieliset sanat instrumentaaliin on tehnyt Kari Tuomisaari (s. 1934).
«Teema onnistuu täydellisesti oikean tunnelman luomisessa. Rytmitys on harkittu ja soitto vaitonainen; kokonaisuus kuvastaa "hiippailua". 50 sekunnin kohdalla kappaleesta tulee täysiverinen jazz-teos. Lopussa palataan maailmankuuluun melodiaan. Viimeinen torvipörähdys kuuluu nykyisiin agenttikliseisiin.»

Vaaleanpunainen pantteri ja Henry Mancini (1985)

2. Tequila
Sävellys: Daniel Flores - Esitys: The Champs - Vuosi: 1957
  • Danny Flores (1929 - 2006) oli meksikolaista alkuperää mutta syntyjään californialainen.
  • "Laulavana cowboyna" tunnettu esiintyjä Gene Autry (1907 - 1998) omisti levy-yhtiön. Yhtiölle äänittämä sessiomuusikoiden ja Danny Floresin perustaman the Flores Trion B-puolen kappale Tequila nousi listaykköseksi Billboardilla.
  • Kappale oli listan ykkösenä maaliskuun 1958 puolesta välistä huhtikuun puoleen väliin asti.
  • The Champsiksi nimetty bändi ei Tequilan jälkeen nauttinut menestyksestä ja yhtye hajosi 1965.
«Kappale on yksittäisiä Tequila-huudahduksia lukuun ottamatta instrumentaali. Tyyliltään se on 50-luvun rock-kappale höystettynä latinomaisin rytmein ja saksofonein. Menestyksen salaisuus on tarttuva rytmikuvio, saksofonimelodia ja yksinkertainen ja myyvä nimi "Tequila".»
 Uudelleenjulkaistun vinyylin kansitaidetta


3. Strangers in the Night
Sävellys: Bert Kämpfert - Sanoitus: Charles Singleton & Eddie Snyder - Esitys: Frank Sinatra ja Ernie Freemanin orkesteri - Vuosi: 1966
  • Säveltäjä/orkesterinjohtaja Berthold "Bert" Kämpfert (1923 - 1980) syntyi Hampurissa ja oli mukana orkesteritoiminnassa jo ennen liittymistään natsien laivaston soittokuntaan.
  • Oli 60-luvulta lähtien mukana Euroopan ja yhdysvaltojen musiikkituotannossa.
  • Instrumentaali Wonderland by Night (1960) vietti 3 viikkoa Yhdysvaltojen listaykkösenä.
  • Tuotti Beatlesien ensimmäisen albumin My Bonnie (1961).
  • Spanish Eyes (1965) tunnettu hitti  myös Suomessa.
  • Strangers in the Night sävellettiin alunperin kroatialaiselle Ivo Robićille (1923 - 2000), joka esitti sen alunperin musiikkifestivaaleilla Leningradissa. Kroatiankielinen levytys on kuunneltavissa Spotifyssa.
  • Frank Sinatra levytti kappaleen huhtikuussa 1966. Se oli välitön listaykkönen niin Hot 100- kuin Easy Listening-listoilla. Kappale oli kärjessä myös Isossa-Britanniassa.
  • Sinatra sai kappaleesta parhaan miesesiintyjän Grammyn ja parhaan äänityksen Grammyn. Sovittaja Ernie Freeman (1922 - 1981) sai palkinnon sovitustyöstään.
 «Perus 4/4 balladi. Melodia on yksinkertainen mutta sitäkin kauniimpi. Sen kaava toistuu hieman muunneltuna pitkin kappaletta, joten kokonaisuus on selkeä. Viulusovitus on romanttinen ja samoin Sinatran tulkinta.»
Levyn "Strangers In The Night" kansi


4. Unforgettable
Sävellys & sanoitus: Irving Gordon - Esitys: Nat King Cole ja Nelson Riddlen orkesteri - Vuosi: 1951
  • Irving Gordon (1915 - 1996) kalpenee useiden muiden amerikkalaisten suursäveltäjien rinnalla.
  • Ainoan Grammynsä Gordon sai kappaleesta Unforgettable (työnimeltään Uncomparable) vuodelta 1951.
  • Tulkinnan ovat tehneet lukuisat artistit, kuuluisimpana Nat King Cole (1919 - 1965).
  • Cole levytti kappaleen kolmesti: 1951 Nelson Riddlen (1921 - 1985) orkesterisäestyksellä, 1952 jazz combona ja 1961 jälleen Riddlen sovittamana.
 «Miellyttävän loungemainen vibrafoni aloittaa kappaleen. Colen samettinen ääni sopii viulusovitukseen ja hiljaiseen jazz-pianoon. Tyylipuhdas teos läpeensä ja Grammynsä ansainnut.»
Aina maireasti hymyilevä Nat King Cole


5. Starman
Sävellys & sanoitus: David Bowie - Sovitus: Mick Ronson - Esitys: David Bowie - Vuosi: 1972
  • Englantilaisen David Robert Jonesin aka David Bowien (s. 1947) rock-laulajan ura on kestänyt jo pian 50 vuotta.
  • Starman vuoden 1972 albumilta The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars oli Bowien ensimmäinen iso hitti sitten 1969 julkaistun Space Oddity -singlen, joka ylsi Ison-Britannian listoilla ykköseksi.
  • Bowien levyjä on myyty 136 miljoonaa ja platinaa hän on pokannut peräti 9 kertaa lukuisten kulta- ja hopealevyjen lisäksi.
  • Vuonna 2002 järjestetyssä BBC:n äänestyksessä 100 Greatest Britons David Bowie oli sijalla #29.
Akustinen kitara tuottaa heleän rockin tunnusomaisen soinnin. Kertosäe on melodialtaan mieleenpainuva ja lyriikoiltaan näppärä. Starman -osuus tuo mieleen animaatioiden ystävänä Fleischerin Gulliverin retket -elokuvan laulun "All well".

Brittisinglen kansi


Mikä näistä miellytti sinua eniten?


lauantaina, syyskuuta 11, 2010

Levyarvostelu: Abba - Arrival (1976)

 Julkaisu: 11 Lokakuuta 1976
 Levy-yhtiö: Polar
Genre: Pop/Disco
Formaatti: LP

Tekijät:
Sävellykset - Benny Andersson, Björn Ulvaeus, Stig Anderson
Sovitukset & tuotanto - Benny Andersson, Björn Ulvaeus, Rutger Gunnarsson (jouset)
Äänitekniikka - Michael B. Tretow
Basso - Rutger Gunnarsson
Saksofoni - Lars Carlsson
(Sähkö)kitara: Janne Schaffer, Björn Ulvaeus, Lasse Wellander, Anders Glenmark
Rummut - Ola Brunkert, Roger Palm
Jouset - Anders Dahl, Roger Palm
Lyömäsoittimet - Malando Gassama
Syntetisaattori, marimba, kellopeli, accordeon - Benny Andersson
Kansitaide - Rune Söderqvist
Valokuva - Ola Lager



Kappaleet:
A1 When I Kissed The Teacher 3:00
A2 Dancing Queen 3:50
A3 My Love, My Life 3:52
A4 Dum Dum Diddle 2:53
A5 Knowing Me, Knowing You 4:02
B1 Money, Money, Money 3:05
B2 That's Me 3:15
B3 Why Did It Have To Be Me 3:20
B4 Tiger 2:55
B5 Arrival 3:00
Kokonaiskesto: 33:16

____________________________

Keväällä 1975 julkaistu ABBAn kolmas albumi ABBA vankisti yhtyeen asemaa yhtenä johtavista Euroopan pop-bändeistä. Levy - menestyksestään huolimatta - ei ollut saanut samanlaista vastaanottoa, minkä Waterloo oli aikoinaan saanut. Tärkeä myyntimaa Iso-Britannia oli toki hurahtanut Mamma Miaan, mutta muut kappaleet sekä albumi eivät myyneet toivotunlaisesti.
Pikaisesti ABBAn tuotantotiimi eli Benny Andersson, Björn Ulvaeus sekä Polar-levy-yhtiön omistaja ja yhtyeen manageri Stig Anderson (1931 - 1997) aloittivat uuden levyn äänitykset elokuussa 1975. Julkaisuajankohdaksi ajateltiin seuraavaa kevättä.

Mutta työskentely oli hidasta. Ei sikäli, että kappaleiden tuottaminen olisi ollut ongelma tai laiskuutta olisi ilmassa, vaan julkisuus; ABBA oli kysytty ikoni median keskuudessa, ja aikaa kului muun muassa promootiokiertueilla eri puolella Eurooppa ja esimerkiksi Yhdysvalloissa. Lisäksi Fridan ruotsinkielinen sooloalbumi Frida ensan (1975) aiheutti viivästystä uuden albumin teossa.

Dancing Queenin tuotantoa 1975. Etualalla Frida ja Stig, editointipöydällä Michael B. Tretow

Vuoden lopussa vain Dancing Queen oli valmis. Oli selvä, että julkaisu tulisi siirtymään ensi syksyyn.
Fridan sooloalbumilla ollut Fernando käännettiin englanniksi julkaistiin poikkeuksellisesti erillisenä ABBAn singlenä maaliskuussa 1976. Itse tulevalle albumille sitä ei lisätty.
Kappale oli huikea hitti ja myi yli 10 miljoonaa levypainosta. Listoilla se nousi ykköseksi peräti 13 maassa. Ruotsissa kappaleeseen kyllästyneet kuuntelijat nostivat sen "vain" sijalle #2.

Äänitykset Tukholman Metronome Studiolla käynnistyivät kunnolla vasta keväällä 1976, jolloin eetteriin purkitettiin That's Me, Happy Hawaii, Why Did It Have to Be Me sekä Knowing Me, Knowing You. Viimeksi mainittu kuului Bennyn suosikkeihin, vaikka sen teema ennusteli vuosien päästä tulevaa pariskuntien eroa. Money Money, Money, jonka nimi oli eräässä vaiheessa Gypsy Girl (suom. Mustalaistyttö) näki päivänvalonsa toukokuussa 1976.

Lämmin kesä tuotti kappaleet Tiger sekä levyn ykkösraidan When I Kissed The Teacher, jonka alkuperäinen otsikko Rio De Janiero. Kappaleen videolla opettajaa näyttelee koomikko Magnus Härenstam (s. 1941). Kappale on jälleen yksi Bennyn suosikeista.

When I Kissed The Teacher -videon ruutukaappaus

Dum Dum Diddle aiheutti päänvaivaa. Björn muistaa, kuinka «sanat kirjoitettiin epätoivon puuskassa viideltä aamulla». Siitä huolimatta kappale on ehtaa ABBA laatua, eikä yksikään fani voisi muuta arvata.

Levylle oli kertynyt jo liuta hyviä kappaleita, mutta albumin julkaisua varten tarvittiin vielä muutama. Agnethalle sävellettiin balladi My Love, My Life (työnimeltään Monsieur, Monsieur). Björnin laulutaidot pääsivät oikeuksiinsa raidalla Why Did It Have To Be Me. Viimeinen kappale oli seurausta Bennyn intohimosta ruotsalaiseen kansanmusiikkiin. Oodi Taalainmaalle-niminen instrumentaali sai lopulta nimen Arrival kansilehden tehneen Rune Söderqvistin avovaimon ehdotuksesta albumin otsikoksi.

Ensimmäinen single Dancing Queen/That's Me julkaistiin elokuussa 1976. Se oli tuleva rikkomaan kaikki yhtyeen tähänastiset saavutukset.

 ABBA pokkaamassa Lontoon promootiokiertueella kulta- ja platinalevyt 15.11.1976

Arvostelu:
A1. When I Kissed the Teacher
Sävellys & sanoitus: Benny Andersson & Björn Ulvaeus - Esitys: ABBA - Vuosi: 1976
ABBA DABBA DOO -televisio-ohjelmaa varten kappaleelle kuvattiin video elokuussa 1976. Paikkana toimi Tukholman Hedvig Eleonooran (1636 - 1715) koulu.
Kappale alkaa pirteästi. Soitinvalinnat tuottavat heleän taustaäänen. Rumpukomppi tulee mukaan vasta puolen minuutin jälkeen. ABBAn vahvuus on heti havaittavissa yksinkertaisessa mutta tarttuvassa melodiassa. Lyriikat ovat selkeitä ja niinikään tarttuvat. Kappale on tosin kuultu jo puolessatoista minuutissa, mutta tätähän jaksaisi looppina kuunnella vaikka puoli tuntia.
Agnetha ja Frida ovat äänittäneet laulunsa monta kertaa, jolloin kappaleessa on ikään kuin useita laulajia.
****½

A2. Dancing Queen
Sävellys & sanoitus: Benny Andersson, Björn Ulvaeus & Stig Anderson - Esitys: ABBA - Vuosi: 1976
Dancing Queen, alkuperäisnimeltään Boogaloo, esitettiin ensimmäisen kerran Kaarle Kustaa XVI:n ja Silvian häitä edeltävässä gaalaillassa 18. kesäkuuta 1976.
Jo tuolloin yhtyeen jäsenet tiesivät kyseessä olevan jättihitti.
Kun single julkaistiin, se siirtyi heti listaykköseksi 13 maassa. Myös Yhdysvalloissa, joka oli sensaatio. Sittemmin yksikään ABBAn kappaleista ei saanut USAssa vastaava suosiota.
Vuona 2004 kootussa listassa Dancing Queen nimettiin kaikkien aikojen 6. eniten Ison-Britannian radiossa soitetuista kappaleista.

Kappale alkaa Bennyn pianoglissandolla ja tarttuva diskobiitti sekä kuoro luovat tukirangan hittien hitille. Yltiö iloinen ja melko mahtipontinen kappale uuvuttavat tosin liian usein kuultuna, mutta se ei vähennä sävellyksen onnistuneisuutta.

Minulle on hieman epäselvää, kenen toimesta mahtavat ja instrumenttirikkaat taustat ovat tuotettu. Esimerkiksi Rutger Gunnarsson vastasi jousisovituksista, mutta oliko hänellä orkesteri? Se on varmaa, että keikkalavalla playbackia ei käytetty. Tästä todisteena kuva Dancing Queenin esityksestä Australian kiertueella.
*****
Täysikokoinen orkesteri säestämässä ABBAaa. Kapellimestarina tod.näk. Anders Eljas (s. 1953)


A3. My Love, My Life
Sävellys & sanoitus: Benny Andersson, Björn Ulvaeus & Stig Anderson - Esitys: ABBA - Vuosi: 1976
Levyn yksi kourallisesta harvoin soitetuista kappaleista. Nyyhkyballadin lauluosuudet esittää Agnetha, jolla ammattitaitoa on juuri tämänlaisille kappaleille. Musiikkivideo suunniteltiin juuri siten, että Agnethan kasvot ja ulkoinen kauneus vangittaisiin ruudulle - muuta ei näytettäisi. Valaistukseen panostettaisiin, jotta pehmeä tunnelma saataisiin luotua.

Kappaleen alku on lähes hengellinen. Vasta 55 sekunnin kohdalla hitaat balladirytmit yhdistyvät lauluun. Kokonaisuus on kaunis ja siis onnistunut. ABBAn myöhemmät hitit, kuten One of Us, ovat asteen verran omaperäisempiä. Näin My Love, My Life joutuu jäämään parempiensa varjoon.
**½
Ruutukaappaus ABBA DABBA DOO -ohjelman musiikkivideosta My Love, My Life



A4. Dum Dum Diddle
Sävellys & sanoitus: Benny Andersson & Björn Ulvaeus - Esitys: ABBA - Vuosi: 1976
Kappale, jonka sanoituksia Björn inhosi ja jota Frida piti "hölmönä". Tästä huolimatta se on taattua ABBAa: omaperäinen ja pirteä. On mahdotonta sanoa, miksi se olisi yhtään sen huonompi kuin Money, Money Money tai Mamma Mia. Yksi tekijä "hyljeksintään" voi olla se, ettei sitä julkaistu singlenä.
Alun syntikkajouset tuovat omaperäisen startin pirtelle pop-kappaleelle. Benny Anderssonin vahvuuksia ovat juuri mieleen jäävät introt; ne erottavat hitit flopeista. Lasse Wellanderin akustinen kitara luo jälleen heleän taustan laululle. Melodia välillä 0:25-0:31 on riemukas ja jälleen omaperäinen.
****

A5. Knowing Me, Knowing You
Sävellys & sanoitus: Benny Andersson, Björn Ulvaeus & Stig Anderson - Esitys: ABBA - Vuosi: 1976
Yksi suurimmista ABBAn hiteistä - jälleen. Työniminä kappaleelle oli Ring It In ja Number 1 Number 1. Tiedä sitten, olisiko esim. jälkimmäinen romuttanut koko kappaleen saaman suosion. Nyt se oli listaykkönen niin Isossa-Britanniassa sekä Eurochart Hot 100 -singlelistalla.
Wellanderin kitaraintro on legendaarinen. Muuten kappale on varsin yksinkertainen ja säyseä. Kitarainstrumentaali välillä 1:15-1:33 on puolestaan loistava.
Outoa kyllä, en itse olen kappaleen fani. Minusta kappale on tylsä ja jopa masentava, eikä sitä ole kovin kiva soittaa pianolla. Tosin kontekstin ja omaperäisyyden tähden joudun antamaan sille täydet 4 ja puoli tähteä.
****½

B1. Money, Money, Money
Sävellys & sanoitus: Benny Andersson & Björn Ulvaeus - Esitys: ABBA - Vuosi: 1976
Levyn toiseksi suurimmasta paukusta vastasi vuoden 1972 Cabaret-elokuvasta inspiraation saanut Money, Money, Money. Kuudessa maassa listaykkönen, monissa top-3:ssa. Singlen toisella puolella oli kappale Crazy World, jota ei julkaistu itse albumilla.
Kappale on osoitus Andersson Ulvaeus -kaksikon taidoista luoda musikaalimateriaalia, ja näitä musikaaleja myöhemmin seurasi Chessin (1984) ja Mamma Mian (1999) muodossa.

Intro - jälleen tunnistettava. Pianokuvio taustalla on täydellinen. Sanoitus on rautaa ja nerokkaasti rimmaava. Täydellinen ABBA-biisi.
*****
Musiikkivideolla on nähtävissä Cabaretin vaikutus Fridan hattuvalinnalla.

B2. That's Me
Sävellys & sanoitus: Benny Andersson & Björn Ulvaeus - Esitys: ABBA - Vuosi: 1976
That's Me on omia suosikkejani ABBAn tuotannossa. Radiossa sitä ei valitettavasti kuule koskaan. Se julkaistiin Dancing Queenin B-puolella, mutta ei jostain syystä noussut itsenäiseksi menestykseksi.
Kappale on pirteä. Siinä on selkeä  Take A Chance On Me -tyylinen ote rytmin suhteen heti alusta asti. Intro tempaa mukaansa.
Melodia ei ole niin "helppo" kuin muissa ABBAn hiteistä. Sävellaji vaihtuu välillä jopa mollin puolelle. Jotkut kohdat ovat melkein pelottavia (2:25-2:40) Taustakuorot lisäävät surrealistista tuntua. Juuri nämä epähittimäiset piirteet eivät ehkä avaudu kaikille musiikinystäville. Itse taas pidän rikkaasta diskosaundista, jota That's Me sisältää.
****½


B3. Why Did It Have to Be Me
Sävellys & sanoitus: Benny Andersson & Björn Ulvaeus - Esitys: ABBA - Vuosi: 1976
Why Did It Have to Be Me poikkeaa levyn muusta sisällöstä niin paljon, että mieleen tuleen 3 ensimmäisen albumin vähemmän onnistuneet kappaleet kuten Man In The Middle ja What About Livingstone. Onnekseen näistä poiketen kyse ei ole "levyntäytteestä" vaan kunnollisesti rock'n'roll -sovituksesta.
Kyse on nimenomaan sovituksesta. Kappaleesta tuli alunperin havaijilaistyylinen laulu Happy Hawaii, joka on kuultavissa Spotifyssa. Pian äänityksen jälkeen yhtye ymmärsi suuremman potentiaalin melodiassa ja muokkasivat siitä Fats Domino (s. 1928) tribuuttina rokkiversion. Björn jakoi lauluosuudet tyttöjen kanssa.
Kappale onkin Rock Me:n ohella yhtyeen parhaita rokkiteoksia. Ekstra-instrumentteina lisäväriä tuo Lars Carlsson saksofoneineen.
****

B4. Tiger
Sävellys & sanoitus: Benny Andersson & Björn Ulvaeus - Esitys: ABBA - Vuosi: 1976
Tiger julkaistiin singlenä vain Argentiinassa, eikä sitä voi pitää yhtyeen superhittinä.
Intro on jälleen kerran kappaleen vahvuus. Itse lauluosuus poikkeaa alusta ja kertosäkeistöstä tuomalla mukaan "afrikkalaista" rytmiä. Kuiskattu osuus (1:12 ->) on myös omaperäinen, mutta todella lyhyt. Muuten kappale ei tarjoa mitään kiehtovaa puolen välin jälkeen. Perus-ABBAa - eli keskimääräistä parempaa poppia.
**

B5. Arrival
Sävellys & sanoitus: Benny Andersson & Björn Ulvaeus - Esitys: ABBA - Vuosi: 1976
Toinen ABBA-instrumentaaleista (Intermezzo No. 1 oli ensimmäinen) on hakenut vaikutteita Taalainmaan kansanlauluista. Juuri siksi se on hyvin yksinkertainen ja sisältää vain (syntikka)jouset ja sanatonta laulua. Samalla se poikkeaa levyn hiteistä ehkä liiaksi. Mutta Benny Anderssonille on annettava tunnustusta kokeilevasta lähestymistavasta - siitä, että sävellys ylipäätään pistettiin levylle.
Kappaleesta on tehty muutama Cover-versio, joista maineikkain on Mike Oldfieldin (s. 1953) tulkinta vuodelta 1980.
**

Tuomio:
Edelliset 3 albumia eivät ole minulta saaneet niin hyviä arvosteluja, kuin ABBA maineellaan ansaitsisi. Totuus on, että julkaisut eivät olleet tasapainoisia. Liian monta huonoa raitaa pilasi makua muuten hyviltä kokonaisuuksilta.
Tässä mielessä Arrival on ensimmäinen todellinen mestariteos. Kappaleissa on saavutettu tarttuva 60-luvun melodinen linjaus ja 70-luvun rytmikäs diskosuuntaus. Tästä eteenpäin taso kyllä pysyi laadukkaana, mutta Arrivalin myötä ABBA tavoitti vihdoin huipun. Viimeistään nyt se oli osoittanut, että ABBA tultaisiin muistamaan ei vain Euroviisuvoittajana vaan suurenmoisena 1900-luvun musiikkiyhtyeenä.
****½

perjantaina, syyskuuta 03, 2010

Suomi-arkiston aarteita - Vol. 4

Olen huomannut, että From Here On It Got Rough -blogin jäätyä tauolle verkosta puuttuu jälleen vanhaa suomalaista musiikkia käsittelevä sivu. Tahtipuikkohan ei suoranaisesti ole profiloitunut kotimaisiin savikaikuihin, mutta on myönnettävä, että ikiaikainen iskelmä on yksi päägenre.
YouTubessa vanha suomimusiikki sen sijaan elää tervettä elämää. Aktiivisia videoiden lataajia on kourallinen (Tahtipuikko mukaan lukien) ja uusia päivityksiä tulee päivittäin. YouTube onkin jopa parempi musatietouden levittäjä kuin vaikeasti löydettävät blogit. On oikeastaan makuasia, kumpi metodi sopii itselle. Henkilökohtaisesti pyrin silti siihen, että mukaan saisi tekstiä ja kuvia. Tähän blogi on omiaan. Sitä paitsi YouTubessa on aina riski, että videot poistetaan tuosta noin. Blogger harvemmin poistaa koko blogin.

Mutta asiaan. Tällä kertaa esittelen 10 erittäin harvinaista äänitettä. Ainakin näin toivon. Muutama näistä tulee myös YouTubeen.
_____________________________

1. Reissu Helsingissä
Sävellys: Tuntematon - Sanoitus: J. Alfred Tanner - Esitys: J. Alfred Tanner - Vuosi: 1912

Vanhinta "iskelmää" edustaa tässä eräs musiikkilaulajiemme pioneereista J. Alfred Tanner (1884 - 1927). Reilun 70 kappaletta levyttänyt kuplettilaulaja äänitti tämän Helsingin matkasta kertovan huumoriteoksen 26.9.1912 missäpä muuallakaan kuin Helsingissä. Lieneeköhän kappaleen sanoituksilla totuusarvoa.
Tannerin suosio perustui paljolti hänen laulun ohessa tapahtuvaan näyttelemiseen. Hän saattoi pynttäytyä mitä hauskimpiin lumppuihin esittäessään esim. vanhoja eukkoja.
Tanner kuoli nuorena niin monen hengen vievään tuberkuloosiin, mutta hänen perintönsä on säilynyt mm. Kulkurin valssin kautta.

J. Alfred Tanner

2. Valse orientale
Sävellys: François de Godzinsky - Esitys: Arto Satukangas - Vuosi: 1994

Olen tässä blogissa maininnut useammin kuin monta kertaa George de Godzinskyn. Hänen isänsä Franciszek (1878 - 1954) - muusikko myös - on sen sijaan jäänyt unholaan. Tämä ei ole mikään ihme, sillä hänen sävellyksiensä aikakausi on 100 vuoden takaa, ajalta jolloin informaatiota ei jäänyt ellei ollut todella tärkeä henkilö.
Minulta puuttuu tähän hätään Georgesta tehty elämänkertateos, jossa mahdollisesti hänen isästään kerrotaan laajemmin. Nyt voin vain arvailla teoksen Valse orientale sävellysvuotta. Veikkaan sen olevan peräisin 20-luvun puolesta välistä. Franciszek toimi Pietarissa liikemiehenä aina vuoteen 1919, kunnes perhe muutti Helsinkiin. Siellä Monsieur François teki tienestiä ravintolamuusikkona ja sävelsi kappaleita, joista kourallinen levytettiin. Tämä kappale on sen sijaan jälkiäänitys vuodelta 1994.


 Franciszek de Godzinsky (1913)

3. La Paloma
Sävellys: Sabstián de Iradier - Sovitus: Kaarlo Valkama - Esitys: Ramblers-orkesteri johtajanaan Klaus Salmi - Vuosi: 1938

Tanssiorkesteri Ramblers oli Zamban mantterlinperijä 20-luvun Helsingin viihdeilloissa. Tässä blogissa Ramblers on mainittu Antiikkia antiikkia -ohjelman kappalevalinnasta Unelmissain oot mun. Suomalainen Aninkaisten Rytmi on lämmittänyt kappaleen uudelleen keikoillaan, mikä on hieno juttu. Kuka tietää, vaikka Ramblers-saundia saisi kuulla livenä vielä 2050, tai 2100?
Alkuperäinen Ramblers jatkoi esiintymisiä aina 50-luvulle asti. Tässä se esittää yhden kuuluisimmista latinokappaleista La Paloma, jonka espanjalainen Sebastián Iradier (1809 - 1965) sävelsi jo 1861.

 Ramblers lavalla 40-luvun puolessa välissä
*Klikkaa suuremmaksi*

4. Jäätynyt kukka
Sävellys: Toivo Kärki - Sanoitus: Auvo Kurvinen - Esitys: Eero Väre ja Kristalli-orkesteri johtajanaan Heinz Munsonius - Vuosi: 1940

Olavi Virran Kipparikvartetissa 1953 korvannut Eero Väre (1913 - 1972) oli yksi maamme johtavista artisteista 40-luvulla. Vaikka hän levytti reilusti yli 200 levynpuolta, hänen statuksensa nykykuulijoiden keskuudessa on käytännössä olematon. Karisman puute ja vaatimaton luonne olivat tähteyden tiellä.
Väre, joka oli Ramblersin saksofonisti/viulisti/klarinetisti ja satunnainen solisti herätti Toivo Kärjen kiinnostuksen. Tämä sävelsi Väreelle kappaleita, joita Väre sitten levytti. Valssi Jäätynyt kukka on yksi näistä varta vasten tehdyistä kappaleista. Georg Malmstén levytti kappaleen 6 vuotta myöhemmin ja tämä äänitys on päätynyt CD:lle asti. Väreen ei.

5. Oh Senorita
Sävellys: Meksikolainen kansansävelmä - Sanoitus: Matti Jurva - Esitys: Eugen Malmstén ja Rytmi-Pojat - Vuosi: 1938

Meksikolainen sävellys Cielito Lindo, jonka Quirino Mendoza y Cortés (1859 - 1957) sävelsi 1882, levytettiin meillä ensi kerran Eugen Malmsténin (1907 - 1993) toimesta. Malmsténin johtama Rytmi-Pojat oli muodostunut Rytmi-lehden vaikutuksesta ja Yleisradion hyväksymänä se esiintyi aluksi Radion Rytmi-Poikina. Orkesteri kilpaili Ramblersin kanssa jazz-orkesterien herruudesta. Malmstén lauloi yhtyeen solistina ja he levyttivät 30-luvulla uusimpia hittejä aina Broadwaylta asti.

Rytmi-Pojat äänittämässä 1930-luvun puolessavälissä
*Klikkaa suuremmaksi*


6. Shish Kebab
Sävellys: Kansanlaulu - Sanoitus: Mauno Maunola - Esitys: Seija Lampila ja Ingmar Englundin orkesteri - Vuosi: 1958

Itämainen kansansävel Shish Kebab on levytetty monen ulkomaisen artistin ja orkesterin toimesta. Joissakin yhteyksissä säveltäjiksi on merkitty George Stone ja David Carroll (1913 - 2008). Meillä sen levytti 50-luvun ahkerimpia naissolisteja oleva Seija Lampila (s. 1936). Lampilaa pidettiin musiikkipiireissä tyylitietoisena ja hänen genreskaalansa käsitti jazzin ja Shish Kebabin tyyliset etniset laulut. Lampila muutti Yhdysvaltoihin 60-luvun puolessa välissä ja on asunut siellä siitä lähtien.

 BlueMasterin savikiekko


7. Syksyn varjoja
Sävellys: Paavo Raivonen - Esitys: Onni Laihanen & Paavo Raivonen - Vuosi: 1939

Harmonikkainstrumentaali 30-luvun lopulta keskeyttää matkan 50-luvulta. Paavo Raivonen (1909 - 1981) - syntynyt Kuorevedellä - tunnettiin Dallapén yhtenä hanuristeista. 30-luvulla häntä kuultiin lähes kaikilla Dallapén levytyksillä. Sen lisäksi Raivonen teki 30 omaa levytystä joista viisi hän oli itse säveltänyt. Monissa niissä hän soittaa duettona yhdessä harmonikkamestari Onni Laihasen (1916 - 1956) kanssa, kuka niin ikään kuului Dallapén haitaristeihin.

Paavo Raivonen


8. Tervetuloa aamukahville
Sävellys: Harry Bergström - Esitys: Harry Bergström - Vuosi: 1970

Niilo Tarvajärven (1914 - 2002) sunnuntaiaamun radio-ohjelma Tervetuloa aamukahville oli 50-luvun kuunnelluimpia lähetyksiä. Tarvajärven ohjelman pianistina toimi vuodesta 1951 eteenpäin Harry Bergström (1910 - 1989), jonka muusikko/säveltäjäura oli alkanut jo 20-luvun lopulla.
Bergström oli elokuvayhtiö Suomi-Filmin tuotteliain säveltäjä. Hänen musiikkia pystyi kuuleman lähes 80 tuon ajan elokuvassa. Bergström tunnetaan parhaiten Kipparikvartetin ja Metro-tyttöjen musikaalisena johtajana. Hän pääsi johtamaan myös lukuisia orkestereita toimien kapellimestarina. Iskelmälevytyksistä Harry Bergströmin käsialaa oli lähes kaksi ja puolisataa kappaletta, mikä on varsin paljon. Tunnetuihin hitteihin lukeuttuu mm. Vaimoke ja On lautalla pienoinen kahvila. Tunnussävel Tervetuloa aamukahville on jälleen yksi osoitus miehen sävellystaidoista.

Harry Bergström 
*Klikkaa suuremmaksi*

9. Kottarainen
Sävellys: Helena Eeva & Tapio Lahtinen - Sanoitus: Tapio Lahtinen - Esitys: Metro tytöt ja Decca-yhtye johtajanaan Matti Viljanen - Vuosi: 1955

Jostain syystä Äänitetietokanta mainitsee Helena Eevan (1923 - 1960) sävellyksen tekijäksi. Eeva oli kuitenkin pelkkä sanoittaja ja sävellys on joko kansanlaulu tai Tapio Lahtisen. Hän on Kerttu Mustosen ohella (1891 - 1959) maineikkaimpia naissanoittajiamme, mutta jäi selvästi Mustosen varjoon. Yksi selittävä tekijä on Eevan aikainen poistuminen 36-vuotiaana.
Tapio Kullervo Lahtinen (1922 - 1996) puolestaan tunnettiin paremmin pelkästään Kullervona. Kullervo kirjoitti sanat 200 kappaleseen, suurin osa ikivihreitä kuten Istanbul, Kulkuset, Luonnonlapsi, Mustasukkaisuutta ja Valkea joulu.
Metro-tyttöjä on turha esitellä lukijakunnalle, joten eteenpäin ->

10. Benfica
Sävellys: Angelo Apollonio - Sanoitus: Fernandes Juvenal - Esitys: Iiris Rautio - Vuosi: 1963

Iris Rautio (s. 1940) on rajoitetun piirin jazz-laulajamme. Hän alkoi levyttää vuonna 1962 ja on tehnyt harvoja levytyksiä aina tähän päivään asti. Hän on tehnyt yhteistyötä mm. trumpetisti Björn Björklöfin sekä Nacke Johanssonin kanssa. Nykyisin Rautio viihtyy Swing & Tonic bändin solistina.
Kappaleen alkuperästä en löytänyt tietoa, mutta säveltäjä on todennäköisesti brasilialainen.
Ja näihin harvinaisiin kuunteluhetkiin päättyykin tämänkertainen Suomi-arkiston aarteita.

 Iiris Rautio

keskiviikkona, syyskuuta 01, 2010

Viikon 35 viisikko

Viikon kohokohta? No ei, äänestää voi läpi vuoden. En ole vielä keksinyt, mitä voisin tehdä äänestystuloksilla.

________________________________


1. On hetki
Sävellys & sanoitus: Rauno Lehtinen - Käännös: Tuntematon - Esitys: Georg Ots ja Eesti Raadio estraadiorkester johtajanaan Peeter Saul - Vuosi: 1969

Kollegoiden arvostama Rauno Lehtinen (1932 - 2006) taisi niin pirteät tanssikappaleet (Letkis), viisut (Tom, tom, tom) kuin haikean tunnelmalliset teokset (Toiset meistä, Muuttuvat laulut). On hetki kuuluu hänen tunnetuimpiin sävellystöihin ja on mielestäni tyylikkäimpiä kappaleita, mitä Suomesta on tuotettu. Ei ihme, että naapurimaamme Viron tunnetuin laulaja, Suomessakin tiuhaan esiintynyt baritoni Georg Ots (1920 - 1975) esitti sen Viron radion viihdeorkesterin kanssa jo 1969.
Ots levytti paljon suomeksi, mutta Lehtisen kappaleen hän esitti viroksi. Käännös on tuntematon.

Rauno Lehtinen 
*Klikkaa suuremmaksi*


2. C'est si bon
Sävellys: Henri Betti - Sanoitus: André Hornez - Esitys: Jean Marco ja Jacques Hélian Orchestra - Vuosi: 1947
Ranskalaisia hittejä rantautui meille 50-luvulla tasaiseen tahtiin. Yksi suurimmista tapauksista oli Yves Montand (1921 - 1991) 1948 levyttämä C'est Si Bon -swingi. Amerikoissa sen levytti niin Johnny Desmond, Eartha Kitt kuin Louis Armstrong. Suomessa Maire Ojonen ja Henry Theel lauloivat sen savikiekolle vuonna 1950.
Mutta! Ensimmäisen levytyksen teki never-heard laulaja Jean Marco jo 1947. Hänen tuntemattomuutta selittänee aikainen kuolema auto-onnettomuudessa 1953. Marco oli tuolloin vasta 32-vuotias. Orkesterisovitus on Montandin versiota pirteämpi, joka on hyvä asia. Säestäjänä toimii Euroopan ajan johtava big band, Jacques Hélian (1912 - 1986) orkestereineen.



Columbian savikiekko


3. Kolmas mies
Sävellys & esitys: Anton Karas - Vuosi: 1949
Orson Wellesin (1915 - 1985) sivuroolissa tähdittämä The Third Man sijoittuu sodan raunioittamaan Wieniin, jossa katsojille tarjotaan film noir -tyylinen mysteeri. Elokuvaa pidetään yleisesti yhtenä genrensä parhaista teoksista. Brittifilmin suosion syynä on pakko lukea Anton Karasin (1906 - 1985) tekemä soundtrack. Ohjaaja Carol Reed (1906 - 1976) etsi kuumeisesti elokuvalleen musiikkia, mutta ei halunnut tyytyä tavanomaisen orkesteritaustaan. Sitten sattumalta, Reed kuuli eräässä wieniläisessä ravintolassa sitraa soittaneen Karasin soittoa. Hän sai idean, että musiikki sopisi hänen elokuvaansa. Reed kustansi Karasille matkan Lontooseen äänitystä varten ja Karas tuotti koko soundtrackin.
Sitramusiikki oli jotain uutta länsimaalaiselle mediateollisuudelle. Itse elokuvan teema nousi mm. Yhdysvalloissa listaykköseksi ja pysyi siellä yli 2 kuukautta. Cover-versiot mukaan lukien levyjä on myyty yli 40 miljoonaa kappaletta. Teema tunnetaan myös nimellä The Harry Lime Theme.

Anton Karas sitran ääressä (1951)


4. Funiculì, Funiculà
Sävellys: Luigi Denza - Sanoitus: Peppino Turco - Esitys: Sergio Bruni
Löysin perheen savikiekkojen joukosta useita Sergio Brunin (1921 - 2003) levytyksiä. Artisti ei sanonut minulle mitään eikä Wikipediasta löydy edes englanninkielistä artikkelia. Jostain syystä hänen levyjä on ilmaantunut tänne.
Sen sijaan Italiassa Napolin lähettyvillä syntyneellä Brunilla on kuulun laulajan historia. Toisessa maailmansodassa Bruni vammautui jalasta, ja vaiva jäi pysyväksi.
Läpimurtonsa Bruni teki 1945, kun hän voitti yleisradioyhtiö RAI:n järjestämän laulukilpailun. Seuraavat kaksikymmentä vuotta hän levytti Italainkieliselle His Master's Voice -levymerkille.
Burnin suosikkirepertuaariinsa kuului, luonnollisesti, napolilainen musiikki. Yksi kuuluisimpia alueen lauluja ja samalla italialaiskappaleita on Funiculì, Funiculà. Se on peräisin niinkin kaukaa kuin vuodelta 1880. Kappaleen on koveroinut niin oopperalaulajat kuin viihdemedian makaroniparodioijat.
Bruni jatkoi esiintymistä ja oli mukana musiikkiprojekteissa lähes kuolemaansa asti.

Laulaja Sergio Bruni

5. Juhlamarssi op. 22
Sävellys: Erkki Melartin - Esitys: Kuopion kaupunginorkesteri johtajanaan Shuntaro Sato - Vuosi: 2000
En ole pitkään aikaan käsitellyt Suomalaisia klassisen musiikin säveltäjiä blogissa. Heitä on kylläkin niin monia, että melkoisen väitöskirjan musikanteista parhaimmillaan saisi.
Erkki Melartinin (1875 - 1937) voi lukea mukaan "suurten" suomalaisten säveltäjien listaan. Itse pidän hänen pianoteoksista, mutta Melartin muistetaan myös oopperasta Aino (1907 - 1908), sinfonioistaan, jousikvartetoista sekä Suomen suosituimmasta häämarssista, joka on peräisin näytelmästä Prinsessa Ruusunen (1904).
Melartin oli myös tärkeässä roolissa silloisen Musiikkiopiston (nykyisen Sibelius-Akatemian) kehityksessä. Hän toimi konservatorion johdossa 1911-1936.

Erkki Melartin

Mikä näistä miellytti sinua?


Suosituimmat artikkelit