perjantaina, lokakuuta 29, 2010

Artikkeli: Pasi Jääskeläinen - Suomalaisen populaarimusiikin kantaisä

*Klikkaa suuremmaksi*

Tammerkosken sillalla
Sävellys & sanoitus: Trad. - Esitys: Pasi Jääskeläinen - Vuosi: 1904


Suomen ensimmäisiä kuplettilaulajia
Pasi (Basilius) Jääskeläinen syntyi Haapavedellä 30. toukokuuta 1869. Hänen isänsä oli kanttori August Jääskeläinen ja musikaalisuutta oli suvussa niin, että Pasi pystyi auttamaan isäänsä työssään. Suoritettuaan neljä luokkaa Oulun klassista lyseota ja saatuaan urkuritutkinnon Oulun lukkarikoulusta 1887 hän siirtyi Suomalaiseen teatteriin (nyk. Kansallisteatteri), jonka Kaarlo Bergbom (1843 - 1906) oli perustanut 1872.



Pasi ja kantele
*Klikkaa suuremmaksi*

Teatterin leivissä Jääskeläinen sai rutkasti kokemusta esiintymisestä. Pian hän oli lanseeraamassa omaa kiertoteatteriaan nimeltä Uusi teatteri, jonka vakiohenkilönä hän itse luonnollisesti oli. 1897 alun saanut maakunnasta toiseen ja pitäjästä pitäjään kulkenut ryhmä oli saanut mukaan myös muusikon. Pasi oli näet etevä kanteleen rakentaja että soittaja. Hän tapasikin esittää kansanlauluja ja omia sävellyksiään.

Merimieslaulu
Sävellys & sanoitus: Virolainen Trad. - Esitys: Pasi Jääskeläinen - Vuosi: 1904


Läpimurto tapahtui vuosisadan vaihteessa. Joulukuussa 1900 Helsingin Ylioppilastalolla pidetyssä konsertissa Jääskeläinen esiintyi yleisölle. Laulua oli säestämässä pianolla Oskar Merikanto (1868 - 1924). Tästä alkoivat paitsi Pasi Jääskeläisen "kiireiset vuodet" myös ystävyys säveltäjä Merikannon kanssa. Myöhemmin Jääskeläinen jatkoi tulkintojaan Merikannon kappaleista keräten aina suuret ihmismäärät kuulolle.

Stiipeli staapeli stom pom pom
Sävellys & sanoitus: Oskar Merikanto / Trad. - Esitys: Pasi Jääskeläinen - Vuosi: 1906


Vuodet 1900 - 1919
Jääskeläisen suomenkiertue jatkui ja maine levisi. Pian hänellä oli varaa tehdä matkoja ulkomaille asti. Samalla hän haki koulutusta laulajanuralle. Oli tavallista, että klassisen musiikin säveltäjämme saattoivat käydä opintomatkalla Saksassa harjoitellen paikallisen säveltäjämestarin alaisuudessa. Pasi Jääskeläinen oli kenties ensimmäinen populaarimusiikin nimi, joka matkusti Eurooppaan näin tekemään.
Kookas Jääskeläinen - tuuheine pitkine partoineen - oli mm. Roomassa ilmestys jo ulkonäöltään. Viitta yllään ja lierihattu silmillä hän näytti vuoristorosvolta. Pienikokoiset italiaanot huomasivat kuitenkin pian, ettei tätä Pohjolan karpaasia tarvinnut kammoksua.

1902 Pasin matka suuntasi laivalla yli Atlantin - Amerikkoihin tai "Suureen maailman" kuten tuolloin sanottiin. Siellä hän esiintyi kanteleineen amerikansuomalaisille. Pasista oli tullut "International Star" leikillisesti.


Pasi, pienokaiset ja polle
*Klikkaa suuremmaksi*

1902 Pasi oli perustanut kotipaikkakunnalleen Haapavedelle kantelepajan. Siellä puusepät veistivät kanteleita mallista, jonka Pasi itse oli kehitellyt. Työpaja tuotti töitä kuitenkin vain vuoteen 1904 asti.

1904 oli toinen ratkaisuvuosi Pasin elämässä. Nimittäin Helsingissä oltiin marraskuussa järjestämässä ensimmäistä levytystilaisuutta. Paikalla oli Armas Järnefelt (1869-1958), Ida Ekman (1875-1942), Oskar Merikanto ja luonnollisesti Pasi Jääskeläinen. Ylempänä kuultu Tammerkosken sillalla levytettiin tuolloin. Se lienee samalla Jääskeläisen tunnetuin tulkinta ja ainoita elämään jääneitä kappaleita, joita kuulee edelleen soitettavan mm. kesäkuukausien laulujuhlissa.

 Vuosien 1904 - 1911 aikana Jääskeläinen levytti 64 levypuolta. Monet kappaleista oli Raumalaisen Hjalmar Nortamon (1860 - 1931) sanoittamia.

Meripoikitte veis
Sävellys: Aksel Törnudd - Sanoitus: Hjalmar Nortamo - Esitys: Pasi Jääskeläinen - Vuosi: 1906/1907


10-luvulla Jääskeläinen tuotti 4 näytelmää: Toppakahvia (1912), Miljoona-arpa (1914), Tirisen kosinta (1914) sekä Laivan kannella (1915). Viimeinen kääntyi elokuvaksi vuonna 1938. Näyttelijöinä oli mm. Edvin Laine sekä Georg Malmstén.

Viimeisinä vuosinaan Jääskeläinen vaikutti kotiseudullaan Haapavedellä kansanopistossa opettaen laulua sekä kanteleenveistoa. Jääskeläinen oli mukana tukemassa 1896 perustettua opistoa.
Edellisen lisäksi hän vaikutti nuorempana kunnan nuorisoseurassa, Maanviljelijäin Myllyosuuskunnassa sekä oli perustamassa kylpylaitosta Haapavedelle. Pasi oli lisäksi uimamaisteri ja etevä kelluja.

Aikalaiset luonnehtivat Jääskeläistä iloiseksi ja lempeäksi. Oskar Merikannon sanoin Pasi oli «Maailman vaarattomin ihminen». Hänellä oli herttaiset silmät ja herttainen hymy kasvoillaan. Pyylevän ulkomuodon alta paljastui lupsakka, muille aina iloa tuova viihdyttäjä.

Pasi Jääskeläinen kuoli 23.1.1920.

Varpusen olut
Sävellys & sanoitus: Trad. - Esitys: Pasi Jääskeläinen - Vuosi: 1905

*Klikkaa suuremmaksi*

Mitä Jääskeläisen tuotantoon tulee, itse en sitä kovin "musiikillisena" pidä. Mutta ottaen huomioon äänitteiden heikon laadun, on läsnä olleella yleisöllä ollut takuulla kuplettilaulaja vailla vertaa. Jääskeläinen loi kehykset tuleville suomalaisille populaarimusiikin viihdyttäjille alkaen J. Alfred Tannerista, Matti Jurvasta ja Georg Malmsténista jatkuen, sanotaan vaikka, Gösta Sundqvistin teksteissä ja tyylissä.

Lähteet:
1. Aho, Kalevi, Jalkanen, Pekka, Salmenhaara, Erkki, Virtamo, Keijo: Suomen musiikki. Helsinki, Otava, 1996  
2. Jalkanen, Pekka: Suomen musiikin historia. Populaarimusiikki[toimitus: Liisa Aroheimo-Marvia..et al.]. Porvoo, WSOY, 2003
3. Suomen kuvalehti no 22, 1919, Pasi Jääskeläinen 50-vuotias [Oskar Merikanto]
4. http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=26&t=325&a=2537
5. http://www.aanitearkisto.fi/firs2/fi/nimi.php?Id=J%E4%E4skel%E4inen+Pasi
6. http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/J%C3%A4%C3%A4skel%C3%A4inen_Pasi
7. https://www.doria.fi/handle/10024/29298/search?query=j%C3%A4%C3%A4skel%C3%A4inen&rpp=10&sort_by=0&order=DESC&submit=Hae
8. http://fi.wikipedia.org/wiki/Pasi_J%C3%A4%C3%A4skel%C3%A4inen

torstaina, lokakuuta 28, 2010

Linkkivinkki: YouTuben kanavahelmiä + muuta mukavaa

Spotify on suuremmaksi osaksi korvannut lähteet, joista moni musiikin kuuntelija noutaa "päivittäisen musiikkiannoksensa". Olen käyttänyt ohjelmaa jo pian kaksi vuotta ja päivääkään en ole elänyt, ettenkö löytäisi ennestään kuuntelemattomia kappaleita. Musiikin määrä digitaalisessa kirjastossa on niin valtava, että siinä riittää kuunneltavaksi niin kauan kuin kuuloa riittää.

Kaikkea ei silti maanmainiosta Spotifystä löydy. Tällöin apuun tulevat sadat musiikkiblogit, musiikkisivut ja viimeisimpänä YouTube-kanavat.

_____________________________________

Jo aiemmin olen linkittänyt Sirri-nimimerkin omistamalle YouTube-kanavalle. Se on omasta mielestäni YouTuben suomenkielisen vanhan musiikin ykköskanava. Lähes 300 videota kokoaa kotimaisen populaarimusiikin helmiä aina 1930-luvulta 70-luvulle asti.
Useat perin harvinaiset alkuperäisvideot ovat peräisin Suomi-Filmeistä tai YLEn nauhoituksista. Mikäli TV2:lta tai Teemalta tulee iskelmäaiheinen ohjelma, on Sirri todennäköisesti pian laittamassa videoita kanavalleen.

Kanava kuuluu luonnollisesti Tahtipuikon tilaajiin ja toisin päin.
Kuvakaappauksia siitä, mitä Sirrin kanavalla voi tavata

__________________________________________

Diskomusiikkia parhaimmillaan. Siis silloin, kun diskobiitti ja jousiorkesteri pääsevät vapaasti tuottamaan tanssimusiikkia ilman häiritsevää solistia.
ClassyDiscon kanavalla (jota luojan kiitos ei ole poistettu) on reilusti päälle sata diskokauden hittiä mutta useimmiten tuntemattomia instrumentaaleja. Esimerkkinä Liquid Goldin instrumentaali My Baby's Baby vuodelta 1979. Komppi on funk, tempo phillymäinen, kitarat groovet ja jouset kuin suoraan Mantovinilta. Mikä parasta, 12-tuumaiset instrumentaalit ovat usein 5-8 minuuttia pitkiä.
Eikun helmiä kalastamaan.

_________________________________________
Pieni ilouutinen Radion viihdeorkesterista pitäville.
YLEn Elävään arkistoon on lisätty viisi kappaletta Radion viihdeorkesterin mittavasta äänitystuotannosta. Valittuihin kappaleisiin kuuluu Straussin, Lèharin ja Kàlmanin operettikatkelmat, Richard Rodgersin (1902 - 1979) musiikkia musikaalista South Pacific sekä Frederick Loewen (1901 - 1988) musiikkia musikaalista My Fair Lady. Äänitykset ovat 1960-luvun vaihteesta ja kaikissa johtajana toimii luonnollisesti George de Godzinsky.

 Radion viihdeorkesteri (kuvaa rajattu, soittajia jää kuvan ulkopuolelle)
*Klikkaa suuremmaksi*

Olen melko varma, että vuoden takainen palautteeni koskien Radion viihdeorkesterin äänityksiä on edesauttanut materiaalin saamisesta Internetiin. Tällöin minulle vastattiin:
«Elävän arkiston suhteen mitään periaatteellista estettä Radion viihdeorkesterin kappaleiden julkaisulle sitä kautta ei ole, mutta se ei tapahdu automaattisesti vaan edellyttää valmistelevaa työtä.»

Hiljaa hyvä tulee. Kahta tai kolmatta tuhatta kappaletta odottaa vielä päivänvaloa - toivottavasti ei ikuisesti. Kaikki kantanauhat (nykyisin digitoidut aineistot) löytyvät YLEn arkistoista, mutta vain ani harvoin radiossakaan näitä äänityksiä kuulee. Tämän blogin yksi (epärealistinen) päämäärä onkin levittää tietoisuutta ja sitä kautta kysyntää laajamuotoisemmille Radion viihdeorkesterin äänitysjulkaisuille.


_____________________________________

Australian kansalliskirjaston (National Library of Australia) digitoitu nuottikokoelma tarjoaa yli 11000 ilmaista nuottivihkoa tulostettavaksi. Tarjontaa siis on enemmän kuin yhdeksi eliniäksi. Ongelmallista on ainoastaan se, että 95% kappaleista on tuiki tuntemattomiksi jääneitä. Ne ovat toki saattaneet olla harvinaisia jo julkaistessaan.
Mutta mikäli on tullut kuunneltua kappaleita 1900-luvun alusta ja joku on jäänyt erityisesti mieleen, saattaa se olla ihan laillisesti saatavilla netistä. Voi myös koettaa onneaan ja valita kappaleen umpimähkään, kenties se onkin mukava ja sitä soittaa mielellään monia kertoja.
Katsaus mitä voi löytyä hakusanalla "pi:nla.mus* two-step"
_______________________

Radio Dismuke on netissä toimiva kanava, joka soittaa vuosien 1925 - 1935 populaari- ja jazz-musiikkia. En itse ehdi kuunnella nettiradioita (tärkeämpänä syynä kuuntelut ei rekisteröidy Last.fm:ään), mutta oheisivu Hit of the Week tarjoaa maistiaisia noiden vuosien iskelmähiteistä.
Hit of the Week oli alunperin Durium Products -yhtiön viikoittain lehtikioskeissa jaettava pahviäänilevy, joita saattoi hankkia 15 sentin hintaan suurina lamavuosina. Fonografiäänitteet olivat tuohon aikaan niin kalliita, että yksipuoliset halvat ja heikkolaatuiset levyt olivat tervetullutta ostotavaraa.

Sivulla on vuodesta 2000 alkaen lisätty joka kuukausi parista pariinkymmeneen harvinaista äänitettä 20- ja 30-luvuilta. Kappaleet ovat ladattavissa mp3 tai ram -formaatissa. Päivitykset ovat ikävä kyllä hiljentyneet heinäkuun jälkeen.

_________________________

lauantaina, lokakuuta 23, 2010

Vuosi vuodelta - 1930

Loputtomalta tuntuva eri artikkelisarjojen määrä saa jatkoa, kun Vuosi vuodelta starttaa.
Konsepti on yksinkertainen: Esittelyssä on 10 musiikkikappaletta kulloiseltakin käsiteltävältä vuodelta. Mukana on niin suomenkielisiä kuin ulkomaisia teoksia. Genreillä ei ole rajoituksia.

Ongelmat tämänkaltaista listausta tehdessä tulevat vastaan nimenomaan valinnoissa. Toki löytyy tietokantoja, johon on luetteloitu eri vuosien kappaleita, mutta - hyvänen aika - eihän minulta niitä löydy - tai Spotifysta liioin. Toisekseen minulla ei ole mitään keinoa muistaa/tarkistaa oman kokoelmani yksittäisten kappaleiden julkaisuvuotta. Siispä kappaleiden valinta tuottaa jo hyvin suurta vaivaa. Mutta yrittänyttä ei laiteta...

Entäpä miksi sarjan aloitusvuotena on juuri 1930? Käytännössä Suomi-materiaalin puute varhaisilta vuosilta estää juuri esimerkiksi valintavuoden 1900/1910/1920. Muuten kyllä näistä kirjoittaisin. Ulkomaisia, pääosin amerikkalaisia kappaleita varmasti löytyisi 1900-luvun alusta vaikka kuinka, mutta kotimaisen musiikin kohdalla jotkut vuodet jäisivät täysin tyhjiksi tai vaihtoehtoisesti puolet olisi J. Alfred Tanneria ja Sibeliusta ;)

Tanssin tahdissa 30-luvun alussa. 
*Klikkaa suuremmaksi*

Entä miksi ei myöhemmät vuodet?
Jostain syystä radiokanavilla on kirjoittamaton sääntö, että vanhimmat soittolistan kappaleet voivat olla 50-luvulta, ja tällöinkin Elvistä tai muuta rokkaava. Vanhempaa musiikkia voi kuulla vain ylen erikoisohjelmissa. Toinen ajankohtainen esimerkki "ikärasismista" on musiikkiohjelma Obladii, jonka ohjelmatiedoissa kerrotaan musiikkitarjonnan olevan
«huima läpileikkaus viiden vuosikymmenen populaarimusiikista 50-luvulta tähän päivään.»
Aivan kuin ennen vuotta 1950 ei olisi hyvää musiikkia ollutkaan?
No niin, syitähän rajavedolle on monia enkä niitä ala tässä enempää spekuloimaa.
Totuus silti on, että vanhempi iskelmä ei nykyisin saa näkyvyyttä juuri missään muodossa. Ellen itse sitä olisi löytänyt, en tätä juttua kirjottaisi. Mutta onnekseni sen nyt teen!

___________________

Onnelliset
Sävellys: Oskar Merikanto - Sanoitus: Aleksis Kivi - Esitys: Kaarlo Kytö & Georg Malmstén ja Parlophon-orkesteri - Vuosi: 1930

  • Georg Malmsténin (1902 - 1981) laulajaura oli suuntautumassa taidemusiikkiin vahvasti 20-luvun lopulla.
  • Hän opiskeli Helsingin konservatoriossa oopperaa Aino Acktén opastuksella ja sai myöhemmin kiinnityksen Parlophon-levy-yhtiöön.
  • Kyseinen Oskar Merikannon Op. 15 Onnelliset-duetto sopraanolle, altolle ja pianolle levytettiin (kuten oli usein pakko) Saksassa elokuussa 1930.
  • Malmsténin kanssa duetoiva näyttelijä Kaarlo Kytö (1902 - 1985) oli teatteri- ja elokuvateon lisäksi mukana laulutyössä, joskin kaikki hänen 64 levytystä on peräisin juuri 1930-luvun ensimmäisiltä vuosilta.

Georg Malmstén v. 1931 
*Klikkaa suuremmaksi*

The Valley of the Poppies
Sävellys: Charles Ancliffe - Esitys: London Palladium Orchestra johtajanaan Richard Crean - Vuosi: 1930

  •  Westminsterissä sijaitseva London Palladium -teatteri viettää tänä vuonna 100-vuotispäiviään.
  • 30-luvulla rakennuksessa toimi yksi Britannian korkeatasoisimmista viihde- (tai salonki)orkestereista.
  • Dublinissa 1879 syntynyt Richard Crean johti London Palladium orkesteria vuodesta 1930 lähtien viisi vuotta, kunnes perusti oman orkesterinsa toimien sen kapellimestaria kuolemaansa asti 1955.
  • Valsseistaan tunnetun brittisäveltäjä Charles Ancliffen (1880 - 1952) His Master's Voice -savikiekolle tallennettu kappale "Unikoiden laakso" on riemullinen, mahdollisesti nuoremmille kuuntelijoille suunnattu viihdesävelmä.

On the Sunny Side of the Street
Sävellys: Jimmy McHugh - Sanoitus: Dorothy Fields - Esitys: Harry Richman ja Jack Golden orkestereineen - Vuosi: 1930
  • Jimmy McHugh (1894 - 1969) oli 20-luvulta lähtien tuotteliaimpia amerikkalaissäveltäjiä.
  • Hänen kappaleitaan, joista mainittakoon I'm in the Mood for Love, I Can't Give You Anything but Love, Baby ja Diga Diga Doo, on levyttänyt kymmenet ja taas kymmenet tähdet Sinatrasta ja Bing Crosbysta lähtien.
  • Alunperin oheinen kappale laulettiin Broadway-musikaalissa International Revue.
  • Esittäjänä toimi Harry Richman (1895 - 1972) , jonka vaudevilleajoilta alkanut ura huipentui nimenomaan 1930 julkaistuun Puttin' on the Ritz -elokuvaan, jonka nimikkolaulun Richman esitti. (Irving Berlin [1888 - 1989] sävelsi kappaleen 1929).
  • Meillä Kadun aurinkoisella puolella -nimellä kappale on tullut tutuksi mm. Eero Väreen ja Lasse Liemolan esittämänä.
Työparivaljakko Jimmy McHugh ja Dorothy Fields (1905 - 1974)

Meine Mama war aus Yokohama
Sävellys: Paul Abraham - Sanoitus: Alfred Grünwald & Fritz Löhner-Beda- Esitys: Lizzi Waldmüller & Oscar Denes - Vuosi: 1930

  • Operetti Viktorian husaari (Viktoria und ihr Husar) oli unkarilaissyntyisen "operettikuninkaan" Paul Abrahamin (1892 - 1960) läpimurtoteos.
  • Ennen toista maailmansotaa Keski-Euroopassa kukoisti operettibuumi. Tuon ajan säveltäjistä mainittakoon Frank Lehár, Nico Dostal (1895 - 1981), Emmerich Kálmán (1882 - 1953) ja Robert Stolz (1880 - 1975)
  • Suomessakin tunnetun Abrahamin teoksiin lukeutuu kuuluisimpana mm. Hawaijin kukka (Die Blume von Hawaii, 1931) sekä Tanssiva Savoy (Ball im Savoy, 1932)
  • Toisen maailmansodan jälkeen operetit kuolivat pois tai musikaalien voidaan sanoa korvanneen ne.



    Amanta Haaparannassa
    Sävellys: Ernfrid Ahlin - Sanoitus: Jean Ernst - Käännös: Martti Jäppilä - Esitys: Ville Aulanko, Dallapé sekä Homocord-orkesteri - Vuosi: 1930

    • Vain 24-vuotiaana keuhkokuumeeseen kuollut Ville Alanko (1907 - 1931) oli ensimmäinen 1925 perustetun Dallapé-orkesterin laulaja.
    • Sitä ennen Alanko oli esiintynyt vasemmistolaisessa Rajamäen pojat -lauluryhmässä.
    • Hän oli myös mukana ensimmäisellä Dallapén tekemällä levytyskeikalla kesäkuussa 1929. Kappale oli Valto Tynnilän (1904 - 1940) Lappi.
    • Amanta Haaparannassa on ruotsalaista alkuperää, iskelmä- ja elokuvamusiikkisäveltäjä Ernfird Ahlinin (1904 - 1969) käsialaa.

    My love parade
    Sävellys: Victor Schertzinger - Sanoitus: Clifford Grey - Sovitus: Bert Read - Esitys: Lou Aberlardo ja Ambrose orkestereineen - Vuosi: 1930
    • 30-luvun alku oli tanssiorkesterien kultakautta. Eritoten englannissa vaikuttivat nimet Jack Hylton (1892 - 1965), Geraldo (1904 - 1974) sekä - kenties maineikkain kaikista - Bert Ambrose (1896 - 1971).
    • Ambrose oli perustanut jo 20-vuotiaana oman orkesterinsa ja siitä tuli pian tunnettu koko saarivaltiossa. "Kultakauden" päätyttyä II maailmansotaan Ambrose jatkoi esiintymistä kuolemaansa asti. Valitettavasti entistä suosiotaan bändi ei enää koskaan saavuttanut.
    • Spotifysta löytyy lähes koko orkesterin tuotanto ynnä muiden brittikokoonpanojen äänityksiä.
    • My love parade on alunperin 6 Oscar-ehdokkuutta saaneesta vuoden 1929 musikaalista The Love Parade, johon amerikkalainen Victor Schertzinger (1888 - 1941) teki musiikit.
    • Trumpetistina tässä toimii amerikansuomalainen Sylvester Ahola (1902 - 1995).
    Amrosen orkesterin kokoonpanoa vuodelta 1928

    Love for Sale
    Sävellys & sanat: Cole Porter - Esitys: Fred Waring's Pennsylvanians & The Three Waring Girls - Vuosi: 1930
    • Cole Porter (1891 - 1964) on amerikkalaisen musiikin kantahenkilöitä ja jazz-standardien ehdoton suurmies.
    • Hänen läpimurtonsa Broadwaylle tapahtui 1928 musikaalillaan Paris. Hitti Let's Do It (Let's Fall in Love) vaikutti merkittävästi suureksi kasvaneeseen suosioon.
    • Broadway-revyy The New Yorkers (1930) oli osaltaan skandaaliluonteinen; laulun Love for Sale lyriikat ilmensivät prostituoidun ajatuksia (joka selittää myös otsikon). Tämän vuoksi kappale oli kielletty radiossa vuosikausia ja ainoastaan instrumentaaliversiot sallittiin. 
    • Tämä vuoden 1930 lopulla tehty Fred Waringin (1900 - 1984) versio oli niinikään bannattu radiossa.


    Follow a Star - alkusoitto
    Sävellys: Vivian Ellis - Esitys: Winter Garden Theatre Orchestra johtajanaan Sydney Baynes - Vuosi: 1930

    • West Endillä työskennellyt Vivian Ellis (1903 - 1996) tuotti Lontoon teattereille lukuisia revyitä ja musikaaliteoksia 20- ja 30-luvuilla.
    • Edellisten lisäksi hän sävelsi muutamia lauluja tuon ajan brittifilmeihin. Viihdeorkesteriteokset Alpine Pastures ja Coronation Scot olivat BBC:n radio-ohjelmien My Word ja Paul Temple tunnusmelodioita (tässä järjestyksessä).
    • Sääli on, että harvoista Ellisin II maailmansotaa edeltävistä musikaaliteoksista on olemassa levytys. 
    • Alkusoitto Follow a Star -musikaaliin on mielenkiintoinen tapaus sikäli, että esitykset jouduttiin keskeyttämään johtotähden Sophie Tuckerin (1886 - 1966) siirryttyä muihin töihin. Uuden näyttelijän tultua esitys pyöri teattereissa vain muutama viikko ennen lopettamista.


    Vivian Ellis v. 1930


    Stockholm blir Stockholm
    Sävellys: Pete Wendling - Sanoitus: Karl-Ewert Christenson - Esitys: Zarah Leander ja Jules Sylvainin orkesteri - Vuosi: 1930
    • Ruotsissa ja Saksassa maineikkaan laulaja-näyttelijäuran tehnyt Zarah Leander (1907 - 1981) kuului Euroopan tähtiin 30-luvulta lähtien.
    • Leanderia kosittiin aina Yhdysvaltoihin asti, mutta muutto Atlantin toiselle puolelle olisi vaatinut liikoja.
    • Toisen maailmansodan jälkeen Leander esiintyi monissa saksalaisissa elokuvissa, vaikka olikin mm. Joseph Goebblesin "vihollislistalla".
    • Uran alkuvuosina Leander oli mukana kabaree- ja revyytoiminnassa. Stockholm blir Stockholm on nimikkokappale saman nimisestä revyystä. 
    • Säestyksestä vastaa Jules Sylvain (1900 - 1968, lue myös blogikirjoitukseni aiheesta), joka myös sävelsi revyyseen yhden kappaleen.




    Noin renttuna
    Sävellys: Oskar Strok - Sanoitus: R. R. Ryynänen - Esitys: Kurt Londen ja Suomi Jazz Orkesteri - Vuosi: 1930

    • Latvian-venäläinen säveltäjä Oscar Strok (1893 - 1975) sai eläessään paikallisilta nimen "tangon kuningas".
    • Strok oli sukuperinnöltään valkovenäjän juutalainen; kunnioittaen hän sävelsi lauluja Jiddišiksi kirjoitettuihin runoihin perustuen.
    • Toisen maailmansodan puhjettua Strok kirjoitti lukuisia kansallismielisiä propagandalauluja ja olipahan hän mukana sävellyskilpailussa, jossa tavoitteena oli keksiä kansallislaulu Neuvostoliitolle.
    • Strok asui mm. Pariisissa, Berliinissä ja Moskovassa, mutta suurimman osan elämästään Riikassa.
    • Strokin sävellysluetteloon kuuluu yli 300 tangoa sekä tanssimusiikkia, joka kuitenkin kiellettiin sotien jälkeen Neuvostoliitossa. Hän johti useita Neuvostoliiton orkestereita 70-luvulle asti.
    • Muun muassa Yrjön Orkesterissa solistina toiminut Kurt Londen levytti tämän one-stepin salanimellä Ilmari Rae.
    Oskar Strok

    maanantaina, lokakuuta 18, 2010

    Viikon 42 viisikko

     Monelta vuosikymmeneltä soi jälleen kerran.

    Posetiivi
    _______________

    1. Lovin' You
    Sävellys & sanoitus: Minnie Riperton & Richard Rudolph - Esitys: Minnie Riperton - Vuosi: 1975
    Linnunlaulu tuo välittömästi rentoutuneen, tuutulaulumaisen sävyn kappaleeseen. Instrumenttisovitus on minimalisoitu. Osuva kertosäe ja Ripertonin kiekuna takaavat hitin, jota on ilo kuunnella kesken ihmisen hektisen elämän.
    • Rintasyöpään vain 31-vuotiaana kuollut R&B laulaja Minnie Julia Riperton (1947 - 1979) ehti levyttää 6 albumia urallaan.
    • Säveltäjä-laulajan poistuttua elämään on jäänyt vuoden 1975 bravuurikappale Lovin' You, jossa Ripertonin viiden oktaavin äänialasta on käytössä kaikkein korkein, nimittäin huilurekisteri.
    • Stevie Wonderin (s. 1950) tuottamana Lovin' You ylsi huhtikuussa 1975 USAn Billboard Hot 100 listan kärkeen ja menestyi hyvin myös mm. Isossa-Britanniassa ollen #2.
     Minnie Riperton

      2. Wuthering Heights
      Sävellys & sanoitus: Kate Bush - Sovitus: Andrew Powell - Esitys: Kate Bush - Vuosi: 1977
      Kappale ei ole todellakaan helpoimpia lauluja, vaan sen täydellinen esittäminen vaatii sekä nuottikorvaa että hyvää laulutaitoa. Jo säe on melodisesti hyvin monimutkainen, mutta sitäkin mielenkiintoisempi kuunneltava. Kertosäkeen korkeat kiekunat ja "hoo-hoo-hoot" tekevät Wuthering Heightsistä klassikon.
      • Toinen omalaatuinen äänenkäyttäjä on englantilainen Kate Bush (s. 1958), jonka yli 30-vuotinen ura on poikinut 9 studioalbumia niistä saadut kolme kärkisijaa Britannian listoilla.
      • Musikaalisessa perheessä kasvanut Bush aloitti 11-vuotiaana pianonsoiton ja myöhemmin urun ja viulunsoiton. Pian hän sävelsi jo itse kappaleita ja sanoitti ne.
      • Bushin debyyttisingle Wuthering Heights oli välitön menestys ja Britannian ensimmäinen naisen säveltämä ja sanoittama listaykkönen. Kappale oli kärjessä myös Australiassa, Italiassa, Belgiassa, Irlannissa mainittakoon.
      • Idea kappaleelle tuli Emily Brontën (1818 - 1848) samannimisestä romaanista (suom. Humiseva harju), jonka elokuvaversion Bush oli myös nähnyt 18-vuotiaana.
      • Loppuraidan kitarasoolon esittää skotti Ian Bairnson (s. 1953).
       Catherine Bush

        3. The Worry Song
        Sävellys: Sammy Fain -  Sanoitus: Arthur Freed - Sovitus: Ted Duncan - Esitys: Gene Kelly & Sara Berner sekä Geroge Stollin orkesteri - Vuosi: 1951
        Lystikäs kellopeli säestää leikkisää tanssikappaletta. Kappaletta ei pidä mieltää lapsille suunnattuna, vaan jälleen yhtenä osoituksena Gene Kellyn tanssitaidoista (olemattoman objektin kanssa). Musiikki on hauskaa ja orkesterin voima vaihtelee askeleiden tahdissa.
        • 40-50 -lukujen MGM-musikaalit ovat rima, jota nykymusikaalit eivät ikävä kyllä ole saavuttaneet ja näillä näkymin ei koskaan tule saavuttamaan. 
        • Viihdyttävän esimerkin komediamusikaalista tarjoaa vuoden 1945 Oscar-voittaja Anchors Aweigh (suom. Laulaen maihin)
        • Eräässä puoliksi animoidussa kohtauksessa tanssitähti Gene Kellyn (1912 - 1996) opettaa murheellista satumaan kuningasta tanssimaan. Cameon kuninkaan roolissa tekee Jerry-hiiri William Hannan (1910 - 2001) ja Joseph Barberan (1911- 2006) luomasta MGM-animaatiosta Tom & Jerry.
        • Kappaleen The Worry Song sävellyksestä  vastasi kokenut kaksikko: "Love Is a Many-Splendore Thing" Sammy Fain (1902 - 1989) ja "Singin' in the Rain" Arthur Freed (1894 - 1973)
        • Family Guy -animaatiosarjan jaksossa Road to Rubert Gene Kellyn rinnalla tanssiikin Stewie Griffin.
        Jerry ja Kelly

        4. Lithium
        Sävellys & sanoitus: Kurt Cobain -  Esitys: Nirvana - Vuosi: 1991
        Krist Novoselicin bassoriffit ovat kappaleen selkäranka. Alun hiljaisuus luo kontrastia kertosäkeen raivoavaan volyymiin. Melodia ei ole täysin atonaalinen, vaan hiukkasen "vinksahtanut" joka totisesti sopii Nirvanan tyyliin. Kertosäkeen lyriikat kuuluu yksinkertaisesti sanalla "yeah".
        • Grungebändi Nirvana ei tarvitse sen kummempia esittelyjä. 
        • Kurt Cobain (1967 - 1994) on pyhä ikoni yhtyeen faneille, ja musikaalisessa perheessä kasvaneena hän itse vastasi laulamiensa kappaleiden tuotosta.
        • Lithium on samalta 10 x platinaa myyneeltä albumilta Nevermind (1991) kuin bändin ykköshitti Smells Like Teen Spirit.
        • Mielenkiintoista kyllä, kappale oli Suomessa suurempi menestys kuin missään muualla.
         Singlen kansi


          5. Pata Pata
          Sävellys & sanoitus: Miriam Makeba & Jerry Ragovoy - Sovitus: Jimmy Wisner - Esitys: Miriam Makeba - Vuosi: 1967
          Kappale kuuluu oman määritelmän mukaan piristyskategoriaan; Sitä ei nimittäin voi kuunnella naama mutrussa. Pata Pata on myös oiva valinta, jos inhottavan korvamadon haluaa korvata jollakin toisella kappaleella. Rytmilauluun on jätetty selvät afrikkalaiset vaikutteet lähtien rummuista ja Makeban kurkkuäänistä.
          • Hiljattain kuollut Miriam Makeba (1932 - 2008) oli tunnetuimpia afrikkalaislaulajia ja ihmisoikeuden puolestapuhujia.
          • Johannesburgissa syntynyt Makeba oli perustamassa omaa jazz-yhtyettä jo 1950-luvulla ja tavattuaan calypsokuningas Harry Belafonten (s. 1927) Lontoossa hän pääsi Yhdysvaltoihin luomaan uraa.
          • Hyvin suomalaiseen suuhun sopiva Pata Pata on todennäköisesti laulajan tunnetuin teos. Makeba sävelsi kappaleen jo 1957 asuessaan Etelä-Afrikassaan, mutta levytti sen 10 vuotta myöhemmin.
          • Kappale jäi niukasti Billboardin listalla kymmenen kärjen ulkopuolelle (#12).

           Pata Pata 45 RPM-kiekko

          Mikä näistä miellytti sinua eniten?



          torstaina, lokakuuta 14, 2010

          Mestarit tahtipuikon takana: Edward White (1910 - 1994)

          Tänä vuonna on tullut kuluneeksi 100 vuotta säveltäjä Edward George Whiten syntymästä. Mutta miten tästä suurtapahtumasta on mediassa kerrottu? Ei mitenkään. Chopin, Schumann ja John Lennon ovat saaneet osansa tiedostusvälineiden uutisoinnissa, festivaaleissa ynnä muissa tapahtumissa. Edward Whiten nimi pysyy piilossa.

          Eikä ihme.

          Itse asiassa haettaessa säveltäjän nimellä suomenkielisiltä sivuilta, google ilmoittaa:

          Eikä ihme.

          White on tuntemattomuus.
          Pari vuotta sitten, jos joku olisi maininnut Edward Whitesta, olisin kuitannut tiedon sanoilla "just joo, nevöhööd".
          "Never heard" pätee Edward Whiteen, kuten moniin hänen aikalaisiinsa, jotka vaikuttivat Englannin musiikkibisneksessä II maailmansodan jälkeen.
          White on niin tuntematon, ettei hänestä löydy kuvan kuvaa Internet-lähteistä. Kirjallisetkin lähteet ovat hyvin lyhytsanaisia.
          Tästä taitaakin tulla lyhyt artikkeli :O

          __________________



          Paris Interlude
          Sävellys: Edward White - Esitys: Music by Camarata - Vuosi: 1952

          Nopeatempoinen Paris Interlude on äänitetty vain kerran, nimittäin harvinaiselle Decca-LP:lle Lontoon Kingsway Hallissa. Johtajana toimii arvostettu amerikkalainen Benny Goodmanin tumpetisti ja Ella Fitzgerladille sovittanut Salvadore "Tutti" Camarata (1913 - 2005). Kappale kuvaa liikettä, kenties Champs-Elyséeseen vilskettä ja vilinää.

          Edward George "Teddy" White syntyi Lontoossa, brittiläisen musiikin kehdossa ja Euroopan salonki- ja teatterimusiikin keskiössä, vuonna 1910. Juuri sinä vuonna Westminsteriin avattiin kenties maan tunnetuin varietee-teatteri London Palladium. Nuorella Edwardilla voidaan sanoa olleen siis hyvät lähtökohdat muusikonuralleen.
          White ei satunnaisia viulutunteja lukuun ottamatta käynyt läpi syvällisempää musiikin koulutusta. Konservatorion sijasta hän opetteli pääasiassa itsekseen teoriaa ja viulusoittoa. Tämän turvin hän sai myös ensimmäisen työn soittotrion viulistina. 20-vuotiaana hän oli kohonnut jo tanssiorkesterien soittajaksi.
          White työskenteli 1929 avatussa etelä-lontoolaisessa Locarno-teatterissa, joka oli osa Streatham High Roadin suurta viihdekorttelia. Instrumenttivalikoima oli laajentunut klarinetilla ja saksofonilla. Lisäksi hän oli alkanut sovittaa teoksia orkesterille.

          Locarno-teatteri cirka 1930, toimii nykyisin Bingo-salina

          Whiten ura eteni nopeasti. 30-luvulla hän soitti mm. Lou Preagerin (1906 - 1978) yhtyeessä West Endillä sijaitsevalla Romano-nimisessä ravintolassa. Preager, joka oli vain 4 vuotta Whitea vanhempi, oli edennyt nopeasti urallaan ja 19 vuotiaana hän esiintyi jo West Endillä, kunnes sai kimmokkeen oman yhtyeen perustamisesta.40-luvulla hän teki äänityksiä BBC:n radio-ohjelmaan Music While You Work ja televisio-ohjelmien alettua hänellä oli ohjelmat Palais Party ITV:llä sekä Find Singer.

          Lou Preager

          Effervescence
          Sävellys: Edward White - Esitys: Dolf Van Der Linden ja hänen orkesterinsa - Vuosi: 1954

          Kuohuntaa suomeksi tarkoittava Effervescence löytyy Paxton -nimisestä musiikkikirjastosta. Teos on tyypillinen esimerkki 50-luvun "mood" musiikista. Tässä moodina on ilmiselvästi energisyys ja vauhti.

          Edward Whiten uran kannalta tärkeimpiä miehiä oli Benjamin "Bert" Ambrose (1896 - 1971) joka oli 30- ja 40-lukujen yksi Englannin maineikkaimpia orkesterinjohtajia. Kuten White, Ambrose oli aloittanut uransa viulistina ja soittanut ravintolaorkestereissa. Pian hän oli kohonnut oman orkesterinsa johtajaksi ja 29-vuotiaana itse Walesin prinssi Edward pyysi Ambrosea takaisin maahan hänen työskennellessään New Yorkissa. Tulevat vuodet olivatkin Ambrosen kulta-aikaa. Tuolloin, 30-luvulla, Edward White sai harjoitusta säveltämisen ja sovittamisen osalta.


          Ambrose Octet

          sdf
          Runaway Rocking Horse
          Sävellys: Edward White - Esitys: Orchestre Raymonde johtajanaan Robert Preston - Vuosi: 1947

          Ennen Puffin' Billyä (lisää myöhemmin) tämä kappale vuodelta 1946 oli Whiten meriittiteos. Se on melodisesti rikas ja muodoltaan vivahteikas. Se kuvaa "karannutta" keinuhevosta ja rytmi onkin hyvin galoppimainen. Väliosiot ovat  puolestaan kuin länkkäreistä. Oheinen äänitys on peräisin Decca-savikiekolta. Suosittuun kappaleeseen julkaistiin aikoinaan myös pianonuotit.

          Toisen maailmasodan sytytyttä White liittyi Yhdistyineiden kuningaskuntien ilmavoimiin (Royal Air Force). Whiten musikaaliset kyvyt tulivat pian huomatuksi ja hänet liitettiin Felix Kingin (1912 - 1980) muusikkoryhmään. King oli niin ikään pestattu ilmavoimiin johdettuaan orkesteriaan Norjassa ja Monacossa. Sodan jälkeen hän teki BBC:n ohjelmissa töitä kapellimestarina sekä soitti pianoa ja johti omaa kvintettiä. Savikiekoille ja myöhemmin LP:ille hän levytti musiikkia mm. Decca-yhtiölle.

          Sotavuosien kuluessa Edward White oli mukana radiolähetystoiminnassa Bristolista käsin. Hän soitti ja sovitti kevyttä viihdemusiikkia aina kun ilmavoimista vain sai vapaata. Bristol-vuosinaan White sai myös ensimmäisen tanssiorkesterinsa johdettavakseen, joka sijaitsi Grand Spa Hotellissa.

          Idea oman musiikkiyrityksen perustamisesta kypsyi ja tuloksena oli Musicus Ltd, joka luonnollisesti julkaisi musiikkia. Roolinvaihdos sovittajasta säveltäjäksi sai myös yhä enemmän pontta noina vuosina. Oman kustantajan turvin syntyi nopeasti mm. viihdeteokset orkesterille Caprice for Strings ja Runaway Rocking Horse. Etenkin jälkimmäinen oli genressään suuri menestys.


          Kuva Bristolin hotellin neitseellisestä takapihasta



          Dance Of The Dew Fairy
          Sävellys: Edward White - Esitys: London Promenade Orchestra johtajanaan Walter Collins - Vuosi: 1948

          Toinen esimerkki Whiten tuotannosta Paxton-musiikkikirjaston arkistoista. Kastekeijun tanssi (suom. huom.) saattaa olleen osana BBC:n lasten musiikkiohjelmia. Olisin itse olettanut rauhallisempaa lähtökohtaa kappaleelle.

          Pian kohtalo kutsui Edward Whitea takaisin Bristolista kotikaupunkiinsa Lontooseen. 40-luvulta alkanut kevyt ajanvietemusiikki oli "in". BBC tarvitsi kuumeisesti säveltäjiä tuottamaan radioon materiaalia. White oli yksi monista tuon aikakauden säveltäjistä, joskaan ei niin kuuluisa kuin Eric Coates, Charles Williams, Sidney Torch, Robert Farnon ja kumppanit.

          Omalla tavallaan Whiten melodiat jäivät ihmisten mieliin kenties paremmin, kuin äsken mainittujen herrojen tuotannosta yksikään teos. Kyseessä oli Puffin' Billy.



          Puffin' Billy
          Sävellys: Edward White - Esitys: Tanskan valtion radio-orkesteri johtajanaan Hubert Clifford - Vuosi: 1952



          Puffin' Billy oli BBC:n radion lasten musiikkiohjelman Children's Favourites tunnusmelodiana vuodesta 1952 - 1966. Näin kokonainen brittisukupolvi tunnistaa varmasti edellä kuullun kappaleen. Ohjelman isoisämäisenä juontajana toimi Uncle Mac eli Derek McCulloch (1897 - 1967) joka aloitti jokaisen ohjelman sanoilla "Hei lapset, kaikkialla".
          Radiotoimittaja Derek McCulloch (Uncle Mac)


          Kappaleen nimi Puffin' Billy tulee Isle of Wightilla olleesta ikivanhasta höyryveturista nimellä "Buffing Billy", jonka White näki lomaillessaan Southamptonin edustalla sijaitsevalla saarella. Kappaleen alkuperäisen version esitti Melodi Light Orchestra Ole Jensenin johtamana, levytys tapahtui Chappell-savikiekolle.

          Sama kappale valloitti myös miljoonat Atlantin toisella puolen asuvat lapset, kun Puffin' Billy valittiin lastenohjelma Captain Kangaroo tunnusmelodiaksi, jona se pysyi peräti 19 vuotta. 1957 laulettu versio levytettiin Mary "Richardintytär" Rodgersin (s. 1931) toimesta.
          Mainittava on vielä lukuisat TV-mainokset ja dokumentit aina 2000-luvulta, jossa Puffin' Billyä on käytetty taustamusiikkina.

          Alla Captain Kangaroon 60-luvun intro.

          Clockwork Clown
          Sävellys: Edward White - Esitys: New Concert Orchestra johtajaan Cedric Dumont - Vuosi: 1951

          Kellokoneisto Klovni on todennäköisesti lapsille suunnattu teos, mutta yhtä hyvin sen musikaaliset pelleilyt viihdyttävät varttunutta kuulijaa. Kyseessä on Whiten paremmin tunnettuja teoksia, joskaan sen tarkasta syntyvuodesta ei ole tietoa. Tämä vuoden 1951 äänitys on osana Boosey & Hawkes -musiikkikirjastoa.

          On epäselvää, monta kappaletta Edward Whiten sävellyskynästä syntyi. Hän toimi osittain freelance-pohjalta ja teki musiikkia useille julkaisijoille, joissa sitten omat orkesterinjohtajat esittivät teoksia. Tausta- ja tuotantomusiikin määrää on vaikea arvioida ilman päteviä lähteitä. Tässä artikkelissa olevat esimerkit ovat varmasti Whiten omia sävellyksiä ja niiden perusteella saa kuvan miehen työnjäljestä.
          Hämärän peitossa on myös miehen myöhempi ura. Hänen tiedetään vastanneen musiikista BBC:n nukkekomediaan The Telegoons, joka pyöri televisiossa vuosien 1963 ja 1964 aikana. Hän siis varmasti jatkoi BBC:n leivissä ja kenties vetäytyi eläkkeelle 70-luvun puolella.

          Sääli on, että kuvaa Mestarista tahtipuikon takana ei löytynyt. Tämä ei ole ihme, sillä monet 50-luvun viihdemusiikin säveltäjät jäivät tuntemattomiksi ja vasta hiljattain heidän perintöään musiikkikulttuurille on alettu arvostaa. Tämä on näkynyt lukuisina CD-julkaisuina ja tuotantomusiikkikirjastojen tuomisella yleisön kuultavaksi.
          Ja nyt, väitän, että ensi kerran myös suomalainen kuuntelijayleisö tulee löytämään unohdetun säveltäjän.
          100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi vielä yksi kappale, olkaa hyvät.

          Show Girl
          Sävellys: Edward White - Esitys: Dolf van der Linden ja hänen orkesterinsa - Vuosi: 1954

          Tyypillistä kyllä, mitään tietoa Show Girlin syntyvuodesta tai luomishistoriasta ei ole. Se kuuluu jälleen Paxtonin musiikkikirjastoon. Tässäkin blogissa useaan kertaan mainittu Dolf van der Linden (1915 - 1999) esittää kappaleen orkestereineen. Tällä hetkellä yksi vaikutusvaltaisimpia orkestereita, Metropole Orchestra, oli alkujaan van der Lindenin perustama. Hänet tunnettiin Euroviisuissa ahkerana kapellimestarina; van der Linden johti Hollanin kisakappaleita vuodesta 1957 aina vuoteen 1981 asti, mukana kaksi voittosovitusta.
          Onnistunut on tämäkin sovitus.

          Kapellimestari Dolf van Der Linden



          Lähteet:
          http://en.wikipedia.org/wiki/Edward_White_%28composer%29
          http://www.museumstuff.com/learn/topics/Edward_White_%28composer%29
          http://telegoons.org/Bios/Bio_EW.htm
          http://www.rfsoc.org.uk/cds_2008.shtml
          http://www.turnipnet.com/mom/loupreager.htm
          http://www.musicweb-international.com/garlands/6th.htm
          http://www.google.fi/url?sa=t&source=web&cd=1&ved=0CBQQFjAA&url=http%3A%2F%2Fwww.naxos.com%2Fperson%2FEdward_White%2F22414.htm&ei=kty1TMPJMY7Mswb0k9mzCQ&usg=AFQjCNFJd4dCeksRQTP4bOhgol5KJa56vQ&sig2=wgifPjHTWd86JrmrJnq5CQ

          sunnuntaina, lokakuuta 10, 2010

          Viikon 40 viisikko

          Viikko 40. Monta on niitä takana. Edessä vielä enempi. Kuultavaa riittää.
          Melodica
          __________________

          1. I Got Rhythm
          Sävellys: George Gershwin - Sanoitus: Ira Gershwin - Esitys: Andre Kostelanetz ja hänen orkesterinsa - Vuosi: 1955
          • George Gershwin (1898 - 1937), syntyjään Jacob Gershowitz, oli venäjänjuutalaisen emigranttiperheen toiseksi vanhin lapsi.
          • Gershwin aloitti sävellystyönsä vain 15 vuoden vanhana kuululla Tin Pan Alleyllä.
          • Vuonna 1924 valmistunut Rhapsody in Blue nosti Gershwin eläväksi legendaksi.
          • 20- ja 30-luvulla Broadway-musikaalit  Lady, Be Good (1924), Strike up the Band (1927) ja ooppera Porgy and Bess (1935) näkivät päivänvalon.
          • Yhteistyö sanoittajana toimineen Ira-veljen (1896 - 1983) poiki lukuisia jazz-standardeiksi kohonneita kappaleita.
          • Nopeasti edennyt aivokasvain tappoi Yhdysvaltojen kuuluisimman säveltäjän 38-vuotiaana.
          • Niin ikään venäläiset juuret omannut Andre Kostelanetz (1901 - 1980), jonka sovittaja-kapellimestariura alkoi jo 30-luvulla, esittää musiikaalista Girl Crazy (1930) teoksen I Got Rhythm.
          Vieroksuin I Got Rhythm'ä aiemmin. Pidin sen tahditusta epäluonnollisena. Se onkin melko epätavallinen rakenteeltaan, mutta juuri siksi niin monien artistien tulkitsema. Kostelanetzin sovitus on onnistunut. Intron jouset ovat uskomattoman ärhäkät ja eläväiset läpi kappaleen. Valitsin instrumentaalin, koska ilman laulajaa variaatioille voi antaa sijaa. Saksofoni ja piano ovat esimerkkejä johtavista instrumenteista.
          George Gershwin pianon ääressä

          2. I Love the Nightlife (Disco 'Round)
          Sävellys & sanoitus: Alicia Bridges & Susan Hutcheson - Esitys: Alicia Bridges - Vuosi: 1978
          • Alicia Bridges (s. 1953) nousi tuntemattomuudesta listaviitoseksi, kun hän levytti Polydor-levy-yhtiölle hitin I Love the Nightlife.
          • Kappale oli Grammy-ehdokkaana ja oli useissa maissa listojen kärkituntumassa.
          • Disco-hittiä seuranneet blues-levytykset eivät saaneet samanlaista vastaanottoa massoilta.
          • I Love the Nightlifea on käytetty mediassa monissa yhteyksissä, näyttävimmin homoseksuaaliaiheisessa elokuvassa The Adventures of Priscilla, Queen of the Desert (1994).
          Kappaleen discobiitti on aina miellyttänyt allekirjoittanutta. Bridgesin äänenkäyttö (lähtien alun "action"-lausahduksesta) on omaperäistä ja erityisesti "vooohohaoa"-äännähdykset ja venytykset. 5½-minuuttinen Special Disco Mix on singleä groovempi. Valitettavasti sitä ei löydy Sporifysta.
          Albumin Alicia Bridges (1978) kansi

          3. Just a Girl
          Sävellys & sanoitus: Gwen Stefani & Tom Dumont - Esitys: No Doubt - Vuosi: 1995
          • Ska/Punk/Pop/Vaihtoehtorock/New Wave-bändi No Doubt teki läpimurtonsa 10 vaatimattoman vuoden jälkeen, kun kappale Don't Speak ryntäsi listojen kärkeen yli kymmenessä maassa.
          • Don't Speak paitsi myi kaksinkertaista platinaa mm. Australiassa ja norjassa oli ehdolla myös kahteen Grammy-palkintoon. Kappale on kaiken kaikkiaan bändin ylivoimaisesti menestynein tuotos.
          • Muutaman vuoden hiljaiselon jäkeen No Doubt on ilmoittanut työstävänsä uutta albumia, joka saattaa ilmestyä jouluksi 2010.
          • Just a Girl on samalta menestysalbumilta nimeltä Tragic Kingdom. Don't Speakin menestyttyä uudelleenjulkaistu single ylsi mm. Britanniassa listakolmoseksi.
          Alun riffirakenne on omaperäisen melodinen ja helposti tunnistettava. Gwen Stefanin (s. 1969) bimbo mutta rokkaavaa laulutyyli puree. Kokonaisuus on menevä, ei töksähtäviä väliosuuksia sisältävä, musiikillisesti rikas ja kuitenkin yksinkertainen. Mieleenpainuva biisi.  
           Albumin Tragic Kingdom (1995) kansi

          4. Suite Punta Del Este
          Sävellys: Ástor Piazzolla -  Esitys: Ástor Piazzolla ja Orchestra Da Camara Die Caracas johtajanaan Aldemaro Romero - Vuosi: 1982
          • Ástor Piazzolla (1921 - 1992) oli argentiinalaisen tangon suurvaikuttajia ja miestä pidetään yhtenä maailman tunnetuimpana tangosäveltäjänä.
          • Piazzolla oli luomassa piirteitä tango nuevolle, jossa perinteiseen tangoon on adoptoitu jazzin ja klassisen taidemusiikin vaikutteita.
          • 50-luvulta alkanut kehitys kulminoitua 1980-luvulle, jolloin genren voidaan sanoa syntyneen.
          • Yli 400 sävellystä tehneen Piazzollan kvintetti muodostui bandoneónista (Piazzollan itsensä soittamana), viulusta, pianosta, sähkökitarasta ja kontrabassosta.
          • Suite Punta Del Este, kolmiosainen teos bandoneónille ja orkesterille on jäänyt useille mieleen Ex-Pythonin Terry Gilliamin (s.1940) ohjaamasta 12 apinaa -elokuvasta (1995), jossa kappale toimi pääteemana.
           Kappale, siis teoksen ensimmäinen osa Introduccion: Allegro pesante, on sangen uhkaava ja hyytävä teos. Nimi viittaa hainmetsästyksestä tunnettuun saman nimiseen lomanviettopaikkaan Uruguayassa. Rytmitys on tyypillistä piazzollaa; Rakenne toistuu muissakin säveltäjän teoksissa. 
            Ástor Piazzolla


            5. Eesti (On My Mind)
            Sävellys & sanoitus: Juice Leskinen - Sovitus: Anssi Tikanmäki - Esitys: Juice Lskinen Grand Slam - Vuosi: 1983
            • Edesmennyt Juice Leskinen (1950 - 2006) jätti perinnöksi lukuisia suomirokin keskeisiä kappaleita: Syksyn sävel, Viidestoista yö, Marilyn, Jyrki Boy ja Juankoski, here I come mainittakoon näistä.
            • Leskinen ehti levyttää 27 studioalbumia ennen terveyden romahtamista. Hän oli kuollessaan 56-vuotiaana paljon ikäistään vanhemman näköinen.
            • Leskinen tuotti lyriikoiden lisäksi kymmenkunta runokokoelmaa, lasten kirjoja sekä muutaman sekalaisen painoteoksen.
            • Juicen 4 vuotta kestäneen Slam-yhtyeen perilliseksi tuli vuonna 1981 Juice Leskinen Grand Slam. Kitaristina toimi mm. Puntti Valtonen (s. 1961). Yhtyeen taso oli korkea
            • Eesti (on my mind) julkaistiin kultaa myyneellä albumilla Boogieteorian alkeet peruskoulun ala-astetta varten, lyhyt oppimäärä (1983).
            Kappaletta voisi luonnehtia jonkinlaiseksi "junttireggaeksi". Leskinen painotti kappaleissaan enemmän nasevaan ja huumorilliseen sanoitukseen, kuin melodiseen rakenteeseen. Lopputuloksina on siis hyvin mieleen jääviä ja yksinkertaisia rallatuksia (sekä tunteellisempia lauluja). Eesti (on my mind) -kappaleen suosio selittyy nimenomaan näillä tekijöillä. Lyriikat ovat omaperäisiä ja rakenne helppo. 
            Laulaja-lauluntekijän profiili

            Mikä näistä miellytti sinua eniten?

            perjantaina, lokakuuta 08, 2010

            Havainto: Plagiointia suomi-iskelmissä?

            Jos on kuunnellut koko ikänsä musiikkia, lienee tuttua, että monet kappaleet kuulostavat "kuin samasta muotista tulleilta". Joskus kappaleet ovat kuitenkin hämmästyttävän samanlaisia.

            Toisinaan melodiassa voi huomata jopa yhtäläisyyksiä. Tällöin saattaisi tulla kysyneeksi, onko tapahtuma kenties sattumaa vai sittenkin tarkoituksellista ellei peräti tahallista?


            John Williams (s. 1932) teki alkuperäiseen Tähtien sota -trilogian ensimmäiseen osaan sävellyksen The Dune Sea of Tatooine (suom. Tatoiinen dyynimeri). Sen alku muistuttaa erehdyttävästi Igor Stravinskyn (1882 - 1971) baletin Kevätuhri toisen osion alkua nimeltä Seconde Partie: Le Sacrifice.


            Musiikkiplagiointia ei ole niin kutsutut tribuuttikappaleet, jotka ovat usein omistettu tai peräti nimetty kuuluisan artistin mukaan.

            On myös epäselvää, kuinka pitkä "identtisen" melodianpätkän tulee olla, että se katsotaan plagioinniksi. Muutama perättäinen sävel ei vielä todista mitään, mutta pidempi samankaltaisuus herättää kysymyksiä.

            Usein artisti matkiikin tietämättään toista kappaletta, jota ei itse ei ole välttämättä kuullut tai se ei ainakaan tietoisesti ole vaikuttanut sävellysprosessin aikana. Niinpä kiusallisen havainnon tekevät usein vasta kuuntelijat.


            Valitsin tähän Havainto-artikkeliin pari vanhaa suomiviisua, joista olen oman sävelkorvani avulla huomannut yhtäläisyyksiä muihin musiikkiteoksiin. Mutta onko korvani ollut oikeassa vai erehtynyt plagioinnin suhteen, siitä seuraavassa.

            _____________________


            Parades des Gnomes

            Vs.
            Sinitakkien marssi

            Parades des Gnomes (eng. The Brownies' Guard Parade) tunnetaan paremmin alkuperäisnimellään Heinzelmännchens Wachtparade eli suomeksi "Tonttuparaati". Lähes tuntematon Kurt Noack (1895 - 1945) sävelsi kappaleen opusnumerolle 5 vuonna 1912. Meillä instrumentaali levytettiin alunperin Columbusorkesterin toimesta jo 1929, mutta varsinainen joululaulu tuli Tanskan ja Ruotsin kautta ja lopulta 1960 Saukin (s. 1928) käännöksellä sen esittivät Vieno, Laila ja Brita.

            Sinitakkien marssi oli Jori Malmsténin 30-luvun "laivaistohittejä", peräisin elokuvasta Meidän poikamme merellä (1933). Muita vastaavia merimieslauluja - jotka olivat yleensä valsseja - oli mm. Leila (1932), Aallokko kutsuu (1933) ja  Saariston sirkka (1938). Malmsténin ääniksen säestyksestä vastaa - mikäs muu - kuin Dallapé.
            Kappale sopii hyvin soitettavaksi myös poliisisoittokunnan toimesta, ja perinteisesti sekä Malmsténin 17 vuotta kestäneen sotilaskapellimestariuran perinteitä kunnioittaen yhä tänä päivänäkin kappaletta kuulee soitettavan juhlatilaisuuksissa.


            Kuten voi yllä olevista näytteistä huomata, yhtäläisyydet melodioiden osalta ovat ilmeiset - jopa täysin identtiset. Kyseessä on kuitenkin niin lyhyt osa kappaleista, että minkään moisesta kopioinnista ei voida Malmsténia syyttää, vaikka hän on saattanut kuulla Columbusorkesterin tulkinnan ja sisältää alitajuisesti osan melodiasta Sinitakkien marssiin. Kyse on enemmin sattumasta ja tarttuvan melodian oivaltamisesta kahteen otteeseen.

            Georg Malmstén ja Helsingin poliisisoittokunta
            *Klikkaa suuremmaksi*


            Waltz of the Flowers

            Vs.
            Pilven päällä

            Musiikin harrastajat tunnistaisivat ylemmän kappaleen vain sekunnin pätkästä. Se on totta kai Pjotr Tšaikovskin (1840 - 1893) Pähkinänsärkijän Kukkaisvalssin (ransk. Valse des Fleurs) finaalista. Vuonna 1892 sävelletty - eli säveltäjän elämän viimeisinä aikoina valmistunut - baletti tulee jälleen ajankohtaiseksi joulun aikaan. Ties vaikka käsitelisin siitä lisää blogissani.

            Harmony Sisters eli Valtosten sisarukset Maire, Raija ja Vera tekivät läheistä yhteistyötä kaksi vuosikymmentä George de Godzinskyn (1914 - 1994) kanssa. Naistrio levyttikin useita Godzinskyn säveltämiä kappaleita, kuten Sulle salaisuuden kertoa mä voisin ja Hymyillen.
            Pilven päällä vuodelta 1942 on yksi lukuisista Godzinskyn meriaiheisista valsseista. Hänet tunnettiin suurena meren ystävänä ja vanhoilla päivillään hän oli jokavuotinen vieras Kotkan Meripäivillä.

            Kappaleiden keinuva valssitahti on samanlainen ja perusmelodia toistuu kahdesti kummassakin kappaleessa. Suuri orkesteri hieman hämää Pähkinänsärkijän tapauksessa ja vaikeuttaa vertailua. Eroavaisuuksia löytyy; esimerkiksi Pähkinänsärkijään kuuluu välifanfaarit jotka taas puuttuvat laulusta Pilven päällä. Sanoitus «Kun pilven päällä - taivaan alla - meren vaahdon-  valkealla» sopii silti rytmillisesti kumpaankin melodiaan.
            Harmony Sisters
            *Klikkaa suuremmaksi*
            ____________

            Sum summarum: Plagiointia ei ole tapahtunut.
            Esimerkit olivat siinä mielessä köykäisiä, että vain hyvin lyhyissä kohdissa pystyi kuulemaan samankaltaisuuksia. Kokonaiset kappaleet olivat kyllä aivan muuta kuin "kaksi marjaa".
            Mutta, musiikin kuuntelussa on juuri hämmästyttävää, kuinka uusia kappaleita kuullessaan ne eivät välttämättä muistuta mitään aikaisempia kuulemia kappaleita. On uskomatonta ajatella, että vaikka säveliä on ainoastaan 12 erilaista, tuhansien ja taas tuhansien kappaleiden joukosta pystyin poimimaan vain nämä esimerkit tähän kirjoitukseen. Kerrassaan huikeaa.


            Kummatkin suomikappaleet tulevat kokonaisuudessaan löytymään blogin YouTube-kanavalta lähiaikoina.
            Siihen asti kuulemiin!

            Suosituimmat artikkelit