keskiviikkona, maaliskuuta 18, 2015

Eurovision laulukilpailu 1960 - Lontoo, Iso-Britannia

Viisusarjamme siirtyy 60-luvulle, mutta varsinaisia muutoksia emme havaitse. Euroviisut oli vielä sävellyskilpailu, ja vaikka esittäjä saattoi vaikuttaa pisteisiin lavakarismallaan, pääpaino oli itse sävellyksissä. Usein ei ollut niinkään väliä, kuka kappaleen esitti. Siksipä esim. Ruotsin kappaleen esitti karsinnoissa Östen Warnerbring ja Inger Berggren, itse kisassa Siw Malmkvist ja sen levytti Mona Grain. Vaikka 1960 oli vuosi, jolloin Beatles sai alkunsa, ei olisi tullut kuuloonkaan, että lavalle olisi tuotu yhtyeitä. Kaksi ihmistä lavalla oli jo harvinaisuus, ja seuraavaa duettoa joudutaan sarjassamme odottamaan vuoteen 1963 saakka.



Tiistaina 29. maaliskuuta juhlaväki pakkaantui Thamesin rannalla sijaitsevan Royal Festival Hallin  lehtereille.Alankomaat oli voittanut edellisen Euroviisu-kilpailun, mutta kieltäytyi järjestämästä kisaa toistamiseen parin vuoden sisään.
Osanottajamaat
Osallistujen määrä kasvoi kahdella edellisvuoteen, kun Norja teki debyyttinsä ja Luxermburg palasi vuoden tauon jälkeen.

Illan juontajana toimi Katie Boyle (s. 1926), joka nähtiin toistamiseen juontajana vuosina '63, '68 ja '74.

Eric Robinson (1908 - 1974) oli ollut viulistina BBC:n teatteriorkesterissa jo vuonna 1932 ja johti teleivisio-orkesteria sodan jälkeen. Kun kilpailu järjestettiin Lontoossa, oli luonnollista, että televisioyhtiö antoi Robinsonille kunnian olla tilaisuuden musiikillinen johtaja.
 
Ensimmäistä kertaa Suomessa saattoi katsella kisaa suorana, joskin televisiovastaanottilöytyi vasta vajaalta 100 000 suomalaiselta. Euroopan hittibiisit päätyivät kuitenkin nopeasti suomalaisten tietoisuuteen:
  Eric Robinson
  • Brita Koivunen levytti Norjan Voi Voi (Scandia)
  • Maynie Sirén levytti Monacon  Tuona iltana / Ce soir-là (HMV)



Kilpailun kesto oli vaatimattomat 80 minuuttia, eikä se sisältyänyt välinumeroita. Lava oli suhteellisen yksinkertainen, eikä siten tarjonnut rekvisiitta-apua. Pääpaino pysyi siten entistä tiiviimmin itse laulussa. Yleisön ja laulajan välissä olevaa orkesteria oli sentään koristeltu kukka-asetelmin.
Ruotsin Siw Malmkvist lavalla

Tulokset

Vuoro Maa Kieli
Esiintyjä Laulu Käännös Sijoitus Pisteet
01 Iso-Britannia Englantia Bryan Johnson "Looking High, High, High" Katsoen ylös,  ylös, ylös 2 25
02  Ruotsi Ruotsi Siw Malmkvist "Alla andra får varann" Kaikki muut saavat toisensa 10 4
03  Luxemburg Luxemburg Camillo Felgen "So laang we's du do bast" Kunhan olet siinä 13 1
04  Tanska Tanska Katy Bødtger "Det var en yndig tid" Se oli ihanaa 10 4
05  Belgia Ranska Fud Leclerc "Mon amour pour toi" Rakkautteni sinuun 6 9
06  Norja Norja Nora Brockstedt "Voi Voi" Voi Voi 4 11
07  Itävalta Saksa Harry Winter "Du hast mich so fasziniert" Olit niin kiehtonut minua 7 6
08  Monaco Ranska François Deguelt "Ce soir-là" TSe ilta 3 15
09  Sveitsi Italia Anita Traversi "Cielo e terra" Taivas ja maa 8 5
10  Alankomaat Hollanti Rudi Carrell "Wat een geluk" Mikä onni 12 2
11  Saksa Saksa Wyn Hoop "Bonne nuit ma chérie" Öitä rakkaani 4 11
12  Italia Italia Renato Rascel "Romantica" Romantiikka 8 5
13  Ranska Ranska Jacqueline Boyer "Tom Pillibi" Tom Pillibi 1 32


Esitykset


1. Iso-Britannia - Looking High, High, High
Sävellys: John Watson - Sanoitus: John Watson - Esitys: Bryan Johnson & orkesteri johtajanaan Eric Robinson


Britannian kappale on esimerkki tuon ajan kaavasta, jolla tehdään hittibiisi: laulun nimi toistuu simppelissä ja mielenjäävässä kertosäkeessä ja 2:41 tapahtuu sävellajin nosto. Reipasta marssimelodiaa säestää viheltelyosuudet, jotka tuovat mieleen vasta muutava vuosi aiemmin teattereissa pyörineen Kwai-joen sillan. Vahvaäänisen Bryan Johnsonin (1926 -  1995) näyttämöhistoria näkyy ja hänet muistetaan kotimaassa muun muassa Shakespear-rooleistaan.
Kappale menestyi kisassa hyvin sijoittuen toiseksi, mutta lieköhän se saanut hiemaa Lontoo-lisää.
***½

2. Ruotsi - Alla andra får varann
Sävellys: Ulf Kjellqvist - Sanoitus: Åke Gerhard - Esitys: Siw Malmkvist & orkesteri johtajanaan Thore Ehrling


Intron torvet vievät iloisen swingin tahtiin. Ruotsalainen positiviisuus kumpuaa esityksestä ja orkesteri panee parastaan. Mutta mutta: yllättäen kappale on enemmän big bang teos kuin kunnon laulu, sillä Siw Malmkwist on äänessä vain 80 sekuntia lopun ollessa intrumentaalia. Sormien napsutuksella harva kilpailu voitetaan. Kappale kärsii yllätyksettömyydestä, mutta on "ihan kiva".
**½
3. Luxemburg - So laang we's du do bast
Sävellys: Henri Moots & Jean Roderes - Sanoitus: Henri Moots - Esitys:Camillo Felgen & orkesteri johtajanaan Eric Robinson


Rakkauslaulut ovat aina olleet muotia euroviisuissa, vaikkakin niiden menestys on jäänyt usein huonoksi. Luxemburgilainen baritoni Camillo Felgen (1920 - 2005) tuo teatteri- ja oopperakokemuksen lavalle, mutta tekee kappaleesta turhan raskassointisen näin keveään viihdemusiikkikilpailuun. Sävellajin nosto ja vaihto slow-rockiksi kohdassa 1:49 eivät pelasta junnaava kappaletta. Jumbo-sija kisassa on valitettavaa.


4. Tanska - Det var en yndig tid
Sävellys: Vilfred Kjær - Sanoitus: Sven Buemann - Esitys: Katy Bødtger & orkesteri johtajanaan Kai Mortesen


Tanskan kappale on viihdyttävä mutta aika geneerinen swingi. Rakenne on tyypillinen ajalleen: Alun johdattelevat lyriikat melkein lausutaan, kunnes rytmi aloittaa kertosäkeen. Myöhemmin säe toistuu. Viihdekapellimestari Kai Mortensen osaa asiansa. Intro on kuin romanttisesta 60-luvun hupielokuvasta, ehkä mukana on ripaus Maija Poppasen 'Jolly Holiday'tä. Mitään kiinnostavaa koukkua kappaleesta ei löydy ja se vaipuu nopeasti unholaan.
**½

5. Belgia - Mon amour pour toi
Sävellys: Jack Say - Sanoitus: Robert Montal - Esitys: Fud Leclercq & orkesteri johtajanaan Henri Segers


Intro on huikean mahtipontinen ja ansaitsee itsessään jo pisteen. Sävelkuvio on alusta asti hyvin jazzahtava, jopa vaikea seurattava. Usein euroviisukappaleita moititaan liian yksinkertaisiksi, mutta tässä on uskomattoman paljon analysoitavaa. Tempo ja tahtilaji heittelee läpi kappaleen häränpyllyä, 2:07 se on yhtäkkiä valssi, muuten jotain aivan muuta. Sovitus on rikas, etenkin kohdan 1:45-1:55 viulut ovat nerokkaat. Ei mikään helposti mieleenjäävä hitti, mutta sävellyksenä ehdottomasti kunnianhimoisin. Peukku sille.
****½

6. Norja - Voi Voi
Sävellys: Georg Elgaaen - Sanoitus: Ray Pilgrim - Esitys: Nora Brockstedt & orkesteri johtajanaan Øivind Bergh

Norja otti debyyttinsä varman päälle ja valitsi lauluksi swingin helpolla kertosäkeellä. Kappale soi enimmäkseen mollissa.
**½

7. Itävalta - Du hast mich so fasziniert
Sävellys: Robert Stolz - Sanoitus: Robert Gilbert - Esitys: Harry Winter & orkesteri johtajanaan Robert Stolz

Vuoden 1960 euroviisujen ehdoton kohokohta oli, että 80-vuotias operettikuningas Robert Stoltz (1880 - 1975) sävelsi kotimaansa viisun ja tuli itse johtamaan sitä Lontooseen. On sääli, että kappale ei vedä vertoja säveltäjän 1910-luvun operetti-iskelmille, vaan on hyvin pitkäveteinen ja pitkäkestoinen. Lyhyestä virsi kaunis, kuten sanonta kuuluu.
**


8. Monaco - Ce soir-là
Sävellys: Hubert Giraud - Sanoitus: Pierre Dorsey - Esitys:François Deguelt & orkesteri johtajanaan Raymond Lefevre

Monacon beguine-tahtinen chanson on surumielinen, mutta kaunis. Voimakasääninen  eläytyy hienosti tarinaan Sävellaji nousee kappaleen puolivälissä (2:09). 3 sija kisasta oli kelpo suoritus.
***½

9. Sveitsi - Cielo e terra
Sävellys: Mario Robbiani - Sanoitus: Mario Robbiani - Esityss: Anita Traversi & orkesteri johtajanaan Cédric Dumont

Sveitsin hanson alkcaa kauniisti ja Cedric Dumont antaa roolia viuluille ja harpuille. Mutta alun intron jälkeen kappale muuttuu italomaiseksi slow-rockiksi. Tämä on luonnollinen valinta, onhan laulaja Anita Traversi (1936 - 1991) laulanut Sveitsin radiolle juuri italiaksi. Sävelrakenne on tarpeeksi mielenkiintoinen, mutta toistoa ja mahtipontisuutta on loppua kohti aivan liikaa.
***

10. Alankomaat - Wat een geluk
Sävellys: Dick Schallies - Sanoitus: Willy van Hemert - Esitys: Rudi Carrell & orkesteri johtajanaan Dolf van der Linden

Nopeatempoinen viihdepläjäys eroaa pitkäveteisistä chansoneista. Kappale jäi toiseksi viimeiseksi, joka on mysteeri. Laulussa ei toki ole sitä arvokkuutta, jota odotettiin 1960-luvulla. Mutta lystikyyttä riittä. Sovituksessa keskeissä roolissa olevat bongorummut ovat turhaan kadonnut nykymusiikista. Lallattelua 1:28-kohdassa ei katsottu ehkä tuomareiden osalta hyvänä. Kilpailun valopilkku.
***½

11. Saksa - Bonne nuit ma chérie
Sävellys: Franz Josef Breuer - Sanoitus: Kurt Schwabach - Esitys: Wyn Hoop & orkesteri johtajanaan Franz Josef Breuer

Tangon tahdit sävyttävät voimallista introa. Alun jälkeen kappale muuttuukin tuutulaulumaiseksi beguineksi. Sävellys on elegantti, joskin hieman teennäinen ja ennalta-arvattava. Sovitus on parhaimpia kisassa ja lisää kuutamotunnelmaa hienostoravintolan parvekkeella nautituista cocktaileista.
***

12. Italia - Romantica
Sävellys: Renato Rascel - Sanoitus: Dino Verde - Esitys: Renato Rascel & orkesteri johtajanaan Cinico Angelini

Oi saavuthan joskus Roomaan on Renato Rascelin (1912 - 1991) maailmankuulu sävellys. Mieheltä olisi siis odottanut parempaa laulua, kuin se minkä hän kisassa itse esittää. Usvainen intro kuuluu italian repertuaariin. Intro on ylipitkä, ja kappale alkaa kunnolla kohdassa 1:55. Kyseessä on hidas ja hento beguine, joka uuvuttaa melkein uneen. Ei jää lainkaan mieleen.
**

13. Ranska - Tom Pillibi
Sävellys: André Popp - Sanoitus: André Popp - Esitys: Jacqueline Boyer & orkesteri johtajanaan Franck Pourcel

Säveltäjä-sovittaja André Poppin (1924 - 2014) suurin hitti on kenties Love is Blue vuoden 1967 Euroviisuissa. Maestron ainoa voittosävellys oli kuitenkin Tom Pillibi. Kappale on hupaisa, iloinen, lastenlaulua muistuttava marssi. Se ei ärsytä, mutta ei myöskään jää korvamadoksi. Vaikka laulu käännettiin usealle kielelle ympäri Eurooppaa, siitä ei voi sanoa tulleen ikivihreä.
***

Kilpailun taso oli niin keskinkertainen, että melko mitäänsanomattomalla kappaleella irtosi voitto. Belgian viisusävellys oli mielestäni korkealaatuisin, Alankomaiden hauskin, Ison-Britannian mieleenjäävin. Siinä mielessä Euroviisut ovat edelleen samanlaisia, että variaatio kappaleiden välillä on suurta ja aina tietyt jyvät erottuu akanoista. Kuitenkin aikakautta vallitsee aina tietyn musiikkigenren ylivalta, 50-luvulla se oli chanson, 70-luvulla disco, 90-luvulla eurohumppa. Varsinaisia genrerajojen rikkomisia ei vielä 60-luvulle tultaessa ollut nähty. Kansanmusiikin ja purkkapopin aika oli vielä edessä.

Ei kommentteja:

Suosituimmat artikkelit