Tahtipuikko

YouTuben päivityksiä

2011-02-13T18:50:00.001+02:00

Pahoitteluni

Viimeisin blogikirjoitukseni elää vielä joulunaikaa. Päivittämättömyydelle on ollut selkeä syy. Syy, joka on vaivannut koko blogin olemassaolon ajan: Ajan puute. Artikkelien kirjoittaminen on aikaa vievää työtä ja on täten aina vapaa-ajasta pois. Mikäli pelkästä kirjoittamisen ilosta ei saa nautintoa, motivaatio päivityksille on väistämättä olematon.

YouTube
Alun pitäen "ylimääräisenä" blogin yhteyteen luotu YouTube-kanava kasvaa koko ajan. Tilaajia on jo kymmenkunta ja videoita toista sataa. Tulipahan vastaan myös ensimmäinen isku YouTuben tekijänoikeusvahdin raadollisuudesta, kun Harmony Sistersin oiva On elon retki näin -video blokattiin. Kappale on kyllä kuunneltavissa Spotifysta, joten haitta ei ole suuri.

Kuuntele Spotifysta ->

Olen keskittynyt kappaleiden lisäämisissä eritoten vanhaan suomalaiseen iskelmään. Ennestään sitä on YouTubesta löytynyt varsin niukasti, joskin kaikki suurimmat klassikot löytyvät. Harvinaisuuksia ei voi sanoa löytyvän nimeksikään.

Ulkomaalaisten kävijöiden helpotukseksi kappaleiden tiedot ilmoitetaan tätä nykyä englanniksi. Myös kappalepyyntöjä on tullut englanniksi ja vastaan niihin mielelläni.

Harvinaisuuksia

Maaliskuun 10. päivä 1966 BlueMaster BLULP101-levylle äänitetty Hernesoppa on hyvää sopii lähestyvään laskiaiseen. 50-luvulla uransa aloittanut Brita Koivunen (s. 1931) lyöttäytyi monta kertaa laulamaan pikkuoravien äänenäkin toimineen Eino Virtasen (1925 - 1999) kanssa. Lastenlaulu Polkupyörä lienee duon tunnetuin esitys.

Operettimaisen äänialan omistanut Rita Elmgren levytti lähes 60 kappaletta, joista Surujen kitara, Delfiinipoika ja Janne parka tulisi olla hänen repertuaarinsa klassikkoja. Jostain syystä Elmgren sekä muun muassa Maynie Sirén (1923 - 2003) ovat kadonneet Suomen iskelmämusiikin kartalta.
Mainittakoon, että kuubalaisen pianistin Ernesto Lecuonan (1895 - 1963) sävellyksistä populaarimusiikkiin on jäänyt elämään Siboney, Malagueña ja Andalucia. Latinolevytyksistään tunnettu Elmgren levytti vielä toisenkin Lecuonan kappaleen Babalu Westerlundin HMV:n savikiekolle keväällä 1957.

Hannu Hovi (1935 - 1982) on vasta hiljattain löydetty uudelleen. Komeaäänisen, hieman "olamaisen" mutta pelokkaan Hovin levytystuotanto jäi suppeaksi. Jokainen kappale on silti todellinen helmi. Hovin tulkinnat mm. kappaleista Sireenien aikaan, Halki maailman, Syysserenaadi ja Anastasia ovat ainutlaatuisia.
Westerlundilla Hovi teki kolme duettoa Maynie Sirénin kanssa. Tyylikäs käännös Tanskan vuoden 1957 Eurovision laulukilpailun kappaleesta Skibet skal sejle i nat kruunataan Ossi Malisen (tai Ensio Kostan) sovituksella.

Virtaa

*Klikkaa suuremmaksi*

Olavi Virran (1915 - 1972) kappaleita ei YouTubessa turhaan ole. Mestarilta löytyy vähemmän soitettuja helmiä, joita pistän aika ajoin kanavalle. HD-laatuisina Olan äänestä saa kaiken irti.

Kappaleesta Night and Day olen tehnyt jo artikkelin. Silloin minulta vielä uupui Virran versio. Virrasta pitäville se on ehdoton kuunneltava, vaikka sovitus ei täysin lunasta Cole Porterin (1891 - 1964) sävellyksen hienoutta. Kokonaisuus jää latteaksi.

Olavi Virta taisi käännösiskelmät. Hän oli innokas etsimään uusia musiikin vaikutteita Euroopasta ja jopa aina Amerikasta asti, jonne hän teki matkan vuonna 1956. Etelän yössä löysi tiensä Suomeen lähempää. Südliche Nächte -niminen saksalainen elokuva oli julkaistu 1953 ja seuraava vuonna se oli Triolan kiekolla kuunneltavissa. Kaunista sävellystä ei ole sittemmin Suomessa tulkittu.

Kuten jotkut lukijamme ovat saattaneet huomata, olen tykästynyt beguine/bolero/rumba-tahteihin. Tässä tahtilajissa on joku ominaisuus, että se saa kappaleen kuin kappaleen kuulostamaan hyvältä. Olavi Virta laadukkaan orkesterin kera - ja kas - tutun Ernesto Lecuanon Andalucia saa meillä tyylikään käännöksen.

*Klikkaa suuremmaksi*

Viihdemusiikki
Instrumentaalimusiikki on lähellä sydäntäni. Musiikkihan ei luonnollisesti vaadi sanoja. Klassinen on asia erikseen, mutta 1900-luvulla instrumentaalista musiikkia kutsuttiin usein viihdemusiikiksi.

Viime vuoden positiivisimpiin levyjulkaisuihin kuului Symphonic Malmsten medley (Warner). Levyllä Helsingin kaupunginorkesteri ja solisteista mm. oopperalaulajat Raimo Sirkiä (s. 1951) ja Sarianna Salminen (s. 1964) esittävät Georg Malmsténin (1902 - 1981) sävellyksiä. Tallennus on vuodelta 1988 ja orkesteria johtaa Markku Johansson - entinen pitkäaikainen Vantaan viihdeorkesterin johtaja. Sovitukset orkesterille on tehnyt Sten Ducander.
Levyn instrumentaalit ovat puhdasta viihdemusiikkia. Nyttemmin harvemmin kuultu ja kenties poliittisesti epäkorrekti Sing Song Kiinan tyttö on mukavan reipas sävellys "Molli"-Jorilta.

David Gysbert "Dolf" van der Linden (1915 - 1999) on mainittu blogissa jo useaan otteeseen:

«Lindenin johtama Metropole Orchestra oli aikoinaan [ja on edelleen] Euroopan arvostetuimpia, ja se tuotti monia kevyen musiikin levytyksiä, joita julkaistiin aina Atlantin takana. Euroviisuissa Linden teki pitkän uran johtamalla Alankomaiden viisuja vuoteen 1971 saakka.»

Sain YouTubeen palautetta eräältä Linden-fanilta ja hänen pyynnöstään lisäsin kanavalle 7 miehen orkesteriäänitystä.
Mainittakoon, että Hollannissa järjestettyjen vuoden 1958 Euroviisujen täytemusiikista vastasi nimenomaan Dolf van der Linden
Alla olevasta avajaisseremonian pätkästä voi havaita Metropole-orkesterin lystikkään otteen. Miksi ei nykyään Euroviisuissa soi vastaava musiikki?

En nyt osaa sanoa, onko tämä viihdemusiikkia, salonkimusiikki vai ainoastaan instrumentaalista noveltya. Singin' in the rain on maineikkaan Nacio Herb Brownin (1896 - 1964) ehdoton maailmanhitti, mutta räätälintyöt lopetettuaan hän sävelsi jo 20-luvulta lähtien ajan tyypillistä populaarimusiikkia. Vuosikymmenen lopulta hänet pestattiin äänifilmien luottosäveltäjäksi Metro-Goldwyn-Mayerille. Yhteistyövuodet sanoittaja Arthur Freedin (1894 - 1973) kanssa olivat eri tuottoisat.

Soundtrackit

Elokuvamusiikkia löytyy YouTubesta kattavasti. Olen kuitenkin löytänyt soundtrackeja, jota sieltä ei löydy. Tässä pari YouTubeen pistämääni esimerkkiä tähän mennessä.

Psykon, Vertigon, Citizen Kanen ja Taxi Driverin klassikkomusiikeista vastannut Bernard Herrmann (1911 - 1975) jääköön esittelemättä. Musiikki puhuu puolestaan vuoden 1962 elokuvassa Cape Fear (Tuomitun kosto), jonka kuuluisaa teemaa pidetään Herrmannin taidonnäytteenä. Teema oli niin pidetty, että Elmer Bernstein (1922 - 2004) sovitti sen uudelleen vuoden 1991 uusintafilmatisointiin.

Tämä soundtrack on luultavasti 95 kävijälle sadasta tuntematon. Super Nintendolle vuonna 1996 julkaistu talviurheilupeli Winter Gold oli paitsi viimeisiä konsolille tuotettuja pelejä, myös vallankumouksellinen grafiikoiden osalta. Super FX -piiriä hyväksi käyttäen peliin luotiin aikoinaan "realistisilta" näyttäviä 3D-animaatioita. Pelistä saa hyvän käsityksen sen grafiikoista vastanneelta Rune Spaansilta. Spaan selostaa kotisivullaan, millaista työ oli pelin parissa.
Musiikista vastasi Jeroen Tel (s. 1972). Hän aloitti sävellystyönsä jo 16-vuotiaana Commodore 64:lle. Hänen maineensa on peräisin juuri C64-ajoilta miehen sävellettyä teemat mm. peleihin Cybernoid, Supremacy & Robocop 3. Myöhemmin hän on säveltänyt NES:lle, SNES:lle, CD-i:lle ja Sega Master Systemille.

Savikiekkoarvostelu: Decca SD 5058 (1948)

2010-12-22T19:52:00.002+02:00

Henry Theel

*Klikkaa suuremmaksi*

Suomi-iskelmän suuri nimi

Henry Per-Erik Theel (1917 - 1989) kuuluu lähes 500 levytyksellään vanhan suomalaisen iskelmän eliittijoukkoon Olavi Virran ja Georg Malmsténin kanssa.
Vuosi 1948 oli Theelillä uran vilkkain. Tuolloin mies levytti peräti 64 kappaletta, joista moni on suoranaisia musiikin klassikkoja; O sole mio, Kulkurin kaiho, Pariisin kevät, Sua lemmin kuin järjetön mä oisin, Siboney, Kaksi Kitaraa...
Ja kun pahin kilpailija Olavi Virta levytti koko vuotena vain 6 laulua, Theelin asema maan suosituimpana laulajana sen kuin vankistui. Flaamilaiset sukujuuret omannut Theel osoitti olevansa täysin kypsä viihdelaulaja; paikka, jonka Virta myöhemmin häneltä perisi.

Suurta roolia Theelin uran ja menestyksen kannalta näytteli takapiru, säveltäjä Topi Kärki (1915 - 1992), joka tosin oli lähes aina soittajan tai orkesterinjohtajan roolissa Theelin levytyksissä ja konserteissa. Yhteistyö Kärjen kanssa oli alkanut jo sotavuosien viihdytysjoukoissa, mutta rauhan palattua ja vuoden 1945 menestyslevytykset Liljankukka ja Hiljaa soivat balalaikat tekivät Kärjestä ja Theelistä vahvan sovittaja-laulaja -duon.

Rytmi-studion levytystilaisuus 1947. Mikrofonin ääressä Theel, haitarissa Toivo Kärki

Elokuun lopussa 1948 äänitysstudiossa elettiin joulua. Toivo Kärki johti Decca-orkesteria ja Henry Theel lauloi Silver Stars-lauluyhtyeen kanssa. Kappale oli ennestään levyttämätön Suomessa, alkuperäisnimeltään Jingle bells. Amerikkalaisen James Lord Piernpontin jo 1857 säveltämä joululaulu tuli meille siii lähes vuosisadan myöhässä. Sitä ennen se oli käynyt läpi muutoksen ruotsissa. Eric Sandström ja Gösta Westerberg olivat lisänneet kertosäkeen jälkeen osuuden "On ryijyn alla lämmin, kun lunta tuiskuttaa...".
Maailman valloittanut sävel jäi pysyvästi pohjolaan. Olavi Virta levytti sen jo samana vuonna ja etenkin Brita Koivusen (s. 1931) versio muistetaan hyvin. Unohtumattomat sanat riimitteli Kullervo (1922 - 1996).

Sellakkalevyn toiselle puolelle tallennettiin Kärjen oma sävellys Äidin jouluilta. "Kulkusten" sijaan kappale on nykyään lähes unohdettu, mutta onnekseen sen voi löytää sentään CD-muodossa (esim. AMCD 1013 - Perintaiset joululaulut 1912-1954).
Toivo Kärjen luottosanoittaja Helena Eeva (1923 - 1960) kirjoitti surumielisen lyriikan melodiaan.

Arvostelu:

A-puoli: Kulkuset

Sävellys: James S. Pierpont - Sanoitus: Kullervo - Esitys: Henry Theel, Silver Stars-lauluyhtye ja Decca-orkesteri johtajanaan Toivo Kärki - Vuosi: 1948

Äänitteen laatu ei ole teknisesti paras mahdollinen (ja valitan ensimmäisen sekunnin puuttumista). Theelin muuten komea ääni on täten hieman heikko ja "kaukainen". Silver Starsin kokoonpanoa ei ole kyetty selvittää, mutta ei liene mahdotonta, että se on peitenimi Metro-tytöille tai Harmony Sistersille. Heidän tehtävä on vain hymistä läpi laulun.
Sovitus on kulkusineen onnistunut ja viulu ja piano pitävät kokonaisuuden herttaisen yksinkertaisena. Kulkuset on sen verran perinteinen laulu, ettei se vaadi suurta orkesteria. Päaäsia, että rekiretken tuntua on ilmassa.

***½

B-puoli: Äidin jouluilta

Sävellys: Toivo Kärki - Sanoitus: Helena Eeva - Esitys: Henry Theel ja Decca-orkesteri johtajanaan Toivo Kärki - Vuosi: 1948

Ensimmäisistä tahdeista ei uskoisi kyseessä olevan joululaulu. Sanoituksen voisi muuttaa ja kyseessä olisi vaikka "Valssi lemmitylle" tai "Orvokki kaunehin". Melodiassa ei kuitenkaan ole mitään vikaa. Siitä puuttuu vain jouluinen iloisuus, jota valssi ei hyvin tavoita.
Mainittakoon sävellajin muuton on kohdassa 0:32. Theelin esitys on luonnollisesti moitteeton.

**½

Tuomio:
En valitettavasti omista otsikon mukaista Deccan savikiekkoa, mutta jos löydän sen joku päivä edullisesti, saattaisin jopa harkita sen ostoa. Henry Theel ei ole henkilökohtainen suosikki suomalaisista laulajista (onko ketään, joka arvostaa hänet Olavi Virran edelle), mutta silti artisti, jota jaksaa kuunnella koska vain. Hänen äänensä on tarpeeksi hyvä ja tarpeeksi neutraali. Parhaiten Theel onnistuu mielestäni Valkean joulun tulkinnassa. Ja sehän löytyy Spotifysta.

***

Lähteet:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Henry_Theel
http://www.aanitearkisto.fi
http://www.fono.fi/
http://pomus.net/kehityslinjat/levy-yhtiot
Von Bagh, Peter & Hakasalo, Ilpo: Iskelmän kultainen kirja. Helsinki: Otava, 1986

Adventin tähden: Joulun sävel soi (1985)

2010-12-19T10:58:00.003+02:00

Lehtikuva tammikuun kuvauksista. Mikrofonitelineen takana Matti Nikunen, hänen takanaan George de Godzinsky

Joulun sävel soi

Ikkunasta kurkistan.
Mä mitä siellä nään;
tuhansittain valoja ja ihmisvilinää.

Kirkonkellot kumahdellen melskeen rauhoittaa.
Joulurauhan mieleeni ne johdattaa.

"Oi lapset, kuunnelkaa"

Joulun sävel soi, se pimeyden poistaa.
Taivaan tähtöset ja kynttilätkin loistaa.
Riemulaulut lapsosten soi helkkyen.
Tule joulu luoksemme sä kultainen.

Joulun sävel soi, taas tonttujoukot hyörii,
piippalakit pienet sinne tänne pyörii.
Tarkkaan tutkittu on toiveet lapsosten,
onko olleet kiltit koko vuoden. (Hehehe).

Joulun sävel soi, jo tuoksuu piparille.
Kuusen oksilla on moni karamelli.
Vanhemmat ja lapset yhdes' olla saa
viettämässä juhla-aikaa rattoisaa (rattoisaa).

Joulun sävel soi, se tuopi tunteen hellän.
Parhaimmat on silloin joka sydämellä.
Onnellisen joulun kaikki viettää saa
Sitä tahdomme me kaikki toivottaa
Sitä tahdomme me kaikki toivottaa

Adventin tähden -sarja saa arvoisensa päätöksen, kun esittelyssä on blogin ikonin, maestro George de Godzinskyn (1914 - 1994) omakätisesti säveltämä kappale Joulun sävel soi. Kappaleen syntytarina on varsin mielenkiintoinen ja siksi olenkin kerännyt tietoa alkaen vanhoista lehtiartikkeleista.

Mies ja aate
Riihimäen Eteläisen koulun entinen rehtori Matti Nikunen (s. 1936) tunnetaan etevänä laulajana ja säveltäjänä. Vahvasti hengelliseen kuorolauluun keskittyneen Nikusen tunnetuin sävellys lienee Sinua siunata tahdon, joka löytyy myös YouTubesta.
Vuonna 1983 Nikunen sai idean yhdistää kokonaisuudeksi jouluinen musiikki, matkailu ja Riihimäen tunnetuin tuote, lasi. Kun myös selvisi, että kaupungin lasimuseossa oli hyvä akustiikka, pr-tapahtuma alkoi näyttää toteuttamiskelpoiselta.
Samoihin aikoihin Nikusen kodissa vieraillut eläkkeellä oleva kapellimestari George de Godzinsky oli säveltänyt siellä ollessaan peräti kolme uutta joululaulua, joita hän ajatteli Nikusen esitettäväksi. Vasta tuolloin Nikunen kertoa Godzinskylle joulumusiikki-ideastaan. George oli heti innoissaan tarjoamassa apua ja lupautui sovittamaan ja johtamaan tapahtuman musiikin.

Neuvotteluja
Seurasi vaativa suunnittelutyö. Nikunen sai hankkeeseen mukaan Suomen Lasimuseon,( nykyinen jo lopettaneen) Riihimäen kaupunginorkesterin sekä alueen musiikkiluokat, kvartetin ja eri määrä vapaaehtoisia. Budjetin ja ohjelman rungon laadittuaan Nikunen tarjosi ideaansa Mainostelevisiolle. Kanavan perhetoimituksen toimituspäällikkö Kyllikki Virolainen (1924 - 2009) ja ohjaaja Ritva Huhtala ottivat ehdotuksen vakavasti, mutta halusivat ensiksi nähdä Lasimuseon puitteet. Vierailuiltaan paikan päällä miljööseen lumoutuneet päättäjät sopivat 47-minuutin ohjelmasta, joka tultaisiin lähettämään klo 20.30 TV2:n puolella 25. joulukuuta 1984.
Käsikirjoituksen teko annettiin Nikuselle.

Joulunviettoa heinäkuun helteessä
Kun ulkona oli mitä kuumin kesä, täytyi Matti Nikusen sortseissa ja kynttilä pöydällä valmistella jouluaiheista tv-käsikirjoitusta - hänen elämänsä ensimmäistä. Ohjelmaan oli valittava esitettävät musiikkikappaleet kolmen Godzinskyn teoksen lisäksi. Lisäksi niihin liittyvä esitys tai kuvattava koreografia oli suunniteltava. Syksyllä lukuisten suttupaperivuorien jälkeen käsikirjoitus oli valmis.
Harjoitukset musiikkiluokkien lasten kanssa aloitettiin välittömästi. Lopulliset esitykset nauhoitettiin orkesterin säestyksellä. Haaste oli suuri, mutta samalla motivoiva.
«Olkoon tämä kannustamassa kaupunkimme musikaalisia 2. luokan oppilaita pyrkimään parhaillaan olevana hakuaikana luokille", Matti Nikunen naurahti.

...ja Tammikuun pakkasilla
Ohjelman kuvaukset aloitettiin tammikuussa 1984.
Sitoutuneita henkilöitä vaadittiin paljon. MTV:n puolesta mukana oli reilut 20 henkeä, kaupunginorkesterilla oli 35 soittajaa ja musiikkiluokkalaisia tuli 66 opettaja Kari Heinosen kera.

« Ellei erinomainen yhteistyö ja innostus olisi näin suuren organisaation perustan lähtökohta, olisi hanke kariutunut jo ajat sitten»

-Matti Nikunen

Nauhoitus käynnissä. *Pahoittelen huonoa kuvanlaatua*

Osa kuvauksista tehtiin ulkona. Lumisella Arolammilla Mikko Holmilan tilalla kuvattiin materiaalia rekiretkestä ja joulukuusen hausta. Lasimuseon edustalla filmille tuli kuvaa lumisodasta. Sisällä Hytti-salissa suoritettiin mm. etuäänityksiä. Näin musiikki ajettaisiin playbackina varsinaisen nauhoituksen yhteydessä. Kuvauksia jatkettiin kokonaisen kahden viikon ajan.
Seuraavana joulunsa kotikatsomoille tarjottiin rattoisaa jouluviihdettä Riihimäeltä. Laadukkaaseen esityslistaan sisältyi seuraavat joululaulut:

Hiirten jouluaatto

Kanssamme laulakaa

Sikermä joululauluja

Oi jouluyö

Joulun sävel soi

Joulun tähti

Palaan jouluun lapsuuden

Joulupukki

Hiljaa, hiljaa

Joululaulu

Tonttujen vahtiparaati

En etsi valtaa loistoa

Me käymme joulun viettohon

Joulu joka päivä

Näistä Tonttujen vahtiparaati (eli "Tonttuparaati") ja Sikermä joululauluja olivat instrumentaaleja.
Muista esittäjistä mainittakoon Matti Huomo (laulu), Liisa Aaltonen (laulu), Sirja Pohjanheimo (laulu) ja Iivo Heinilä (trumpetti).

Matti Nikunen julkaisi LP-levyn TV-taltioinnin musiikeista vuonna 1985. On sanomattakin selvää, että levy on huippuharvinainen

Valitsemani George de Godzinskyn Joulun sävel soi on julkaisun valopilkku. Se on harvinaisen mielenjäävä ja tunnelmaltaan pirteän lapsekas; juuri se, mikä joulussa on usein tärkeintä. Riihimäen kaupunginorkesteri yllättää laadukkaalla äänellä ja Godzinskyn sovitus on erittäin rikas ja vivahteikas. Lopun instrumentaali-reprise suorastaan toivoisi, että vastaavaa viihdemusiikkia tuotettaisiin nykyäänkin.Sirkka-Liisa Ellilän sanoitus on herttainen ja kaiken kaikkiaan niin vahva, että kappaletta mieluusti kuulisi esitettävän tänäkin päivänä. Ehkäpä eräänä päivänä joku uusi artisti poimii laulun omaan repertuaariinsa ja Joulun sävel soi pääsee ilahduttamaan joulukansaa ympäri maan.

Hankkeessa oli mukana yli satakunta henkeä

Lähteet:

Äänitearkisto
Riihimäen sanomat
VIOLA

Adventin tähden: Hei, tonttu-ukot - Joulusikermä (1959)

2010-12-12T10:53:00.001+02:00

Sten Ducander

Hei, tonttu-ukot: Joulusikermä

Kappalelistaus:

1. Hei, tonttu-ukot
2. Rekipolska
3. Joulu tullut on
4. Porsaita äidin oomme kaikki
5. Reippahasti käypi askeleet
6. Joulu on tullut taas
7. Juokse porosein
8. Arvaas kuinka joulu-ukko
9. Kettu juoksi yli järven

Joululevyjen myynti käy näinä päivinä kuumana. Mamban, Vesa-Matti Loirin, Samuli Edelmanin ja kumppanien tulkinnat kulkevat ostoskopassa kotiin ja kauppa kiittää. Samat kappaleet soivat radiossa tiuhaakin tiuhemmin.
Jokin silti uupuu näistä post-80-luvun julkaisuista. Tekniseltä laadultaan ne ovat moitteettomia. Eikä laulajassakaan yleensä ole mitään vikaa. Vika löytyy sovituksissa. Sen huomaa steriilistä ja kirkkaasta miksauksesta. Jokaisen instrumentin ääni tulee omasta mikrofonista, mahdollistaen täysin kirkkaan ulostulon. Mikäli taustalla soi virtuaalijouset, niiden tietokoneääni on täysin virheetön.
Häiritsevää.

Entisaikoina osattiin arvostaa hyvää orkesterisovitusta. Se koettiin yleensä riittäväksi ja mitään solistia ei tarvittu "pilaamaan" äänitettä. Klassiset joululaulut kuten Hei, tonttu-ukot ja Juokse porosein ovat usein päässeet eri sovittajien joulusikermiin. Rauno Lehtinen (1932 - 2006), George de Godzinsky (1914 - 1994) ja Ensio Kosta (1923 - 1986) vastasivat ensisijassa Suomalaisesta viihdemusiikista ja varsinkin viimeksi mainittu Kosta.

Olen selostanut laajemmin Ensio Kostan eli Sten Ducanderin urasta Musiikkia Keski-Maasta -levy-arvostelussani. Hän oli yli kaksi vuosikymmentä Yleisradion 1963 perustetun Sävelradion toimittajana ja vastasi siis pitkälti yhtiön viihdemusiikkitarjonnasta. Noilta vuosilta löytyy monia valokuvia, jossa Kosta esiintyy muiden YLEläisten joukossa.

Palataan ajassa taaksepäin. Vuonna 1959 Musiikki-Fazer tilasi vapaana säveltäjänä toimineelta Kostalta joululaulusikermää. Kyse oli 45-kierroksen EP-levystä, kestoltaan reilut 13 minuuttia. Levymerkkinä toimi Decca.
Viimeisin sikermän täydellinen julkaisu on vuodelta 1968 Rytmin LP-levyllä Hauskaa joulua. Yllä kuultava versio - kuten Lahjakas jouluaatto - on peräisin vuoden 1986 c-kasetilta Riihitontun joulu. Jostakin syystä
julkaisulta on Jätetty pois alkuperäisen levyn A-puolen viimeinen kappale Kulkuset ja B-puolelta kaksi viimeistä kappaletta Juhla on verraton ja Hei tonttu-ukot. Yllättää, kun miettii minkä vaivan tuon ajan tekniikoin levyn sisällön siirtäminen kasetille on vaatinut, ja silti on mokattu jättämällä oleellista materiaalia pois. Toki syy tähän on voinut olla tilanahtaus nauhalla.
Harvinaisuus äänite kuitenkin on, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Mitä sanottavaa musiikista? Kostan Studio-orkesteri on melko vaatimaton Yleisradion myöhempää monikymmenhenkiseen viihdeorkesteriin verrattuna. Lisäksi valitut kappaleet ovat kevyitä ja kansan- ja tai lastenlauluja, joten suuriin musikaalisiin sfääreihin ei päästä. «Mukavaa jouluista ajanvietemusiikkia» - näin luonnehtisi 60-luvun radiokuuntelija.

Lähteet:
Fono.fi
VIOLA
Pekka Jalkanen: Pohjolan yössä (Kirjastopalvelu 1992)

Adventin tähden: On, joulu on! (1961)

2010-12-05T16:26:00.001+02:00

Philips PF 340562-savikiekko

On, joulu on!

1. On, joulu on.
Ja korvaamaton
on kuusi juhlapuvussaan.

Soi tiuku soi.
Ja joulu se loi
taas talviyöhön jäisen maan.

Kynttilöitten loistoon jo arki unhoittuu
Joulupukin tie taas lasten luokse vie.

On, joulu on.
Ja korvaamaton
on kuusi juhlapuvussaan.

Peittää jo pöytää
hienoimmat herkut.
Joulu kun lapset kotiin tuo.
Toisensa löytää
mummit ja serkut.
Kaikille joulu kaiken suo.

On, joulu on.
Ja korvaamaton
on kuusi juhlapuvussaan.

2. On, joulu on.
Ja voittamaton
on aina tenho juhlan sen.

Ei huolta ei.
Sen pois joulu vei.
On sillä voima sellainen.

Kaikuu laulu lasten
ja vanhan muistoissaan.
Palaan nuoruuteen
taas kerran uudelleen.

On, joulu on.
Ja voittamaton
on aina tenho juhlan sen.

On, joulu on.
Ja voittamaton
on aina tenho juhlan sen.

Eila Pellinen olisi vasta 72-vuotias, jos hän edelleen eläisi. Syöpä vei lahjakkaan laulajan vain 39-vuotiaana.

Eila Pellinen syntyi Sulkavalla 6. elokuuta 1938. Hän muutti Helsinkiin 1956 ja opiskeli laulu osallistuakseen Toivo Kärjen (1915 - 1992) järjestämään koelaulutilaisuuteen. Jo seuraavan vuoden heinäkuussa Pellinen sai levytyssopimuksen Rytmille. Niin sateinen on tie julkaistiin Rytmin EP-levyllä Uusia tyttöjä, tuttuja iskelmiä. Uusi naisääni oli saatu Suomen laulupiireihin.
Pellisestä tuli Kärjen luottosolisti. Kappaleet kuten Näin kai määrärry on ja Onni jonka annoin pois Kärki sävelsi varta vasten Pelliselle. Kansainvälisistä hiteistä Pelliselle sovitettiin mm. Kultaiset korvarenkaat, Picardyn ruusuja, Särkyneen toiveen katu ja hänen menestynein tulkinta Kaksi kitaraa. 60-luvulle tultaessa hän levytti usein Ossi Runnen (s. 1927) orkesterin kanssa, kunnes perusti oman orkesterinsa. Sovittajana Pellisen kappaleissa toimi usein Ossi Malinen (1928 - 2008).

Vaikka Pellinen ei perhesyistä levyttänyt enää 60-luvun puolivälin jälkeen, hän esiintyi yleisölle vielä 70-luvulle asti. Eila Pellinen menehtyi sairauteensa 10. huhtikuuta 1977 Espoossa.

Eila Pellinen

*Klikkaa suuremmaksi*

Vuonna 1961 Pellinen levytti Ensio Kostan (1923- 1986) orkesterin säestämänä Phillipsin savikiekolle kappaleen On joulu on. Sen toisella puolella oli niin ikään Kostan sovittama ja Ragni Malmsténin (1933 - 2002) laulama Metsän joulu. Viimeksi mainittu on jäänyt elämään ja se löytyy monilta julkaisulta ja esimerkiksi Spotifystä.
On joulu on puolestaan on viimeksi julkaisu 1980 LP-levyllä ja c-kasetilla Valkea joulu. Kappale on nykyisin siis jokseenkin harvinainen ja kirjastoistakaan sitä ei juuri löydy.

Säveltäjä Matt (tai Matti) Pelkonen on jäänyt mysteeriksi. Kappaleen alkuperäisnimen kerrotaan olevan Elfie the Elf ja Googlen haun perusteella saattaisi päätyä siihen lopputulokseen, että Pelkonen oli Amerikansuomalainen. Hän eli vuosina 1876 - 1953 tai 1903 - 1971 lähteestä riippuen. En kyennyt löytämään kappaletta, jotta voisi varmistua melodioiden identtisyydestä.
Muut Pelkosen kappaleet I gammal stil ja Pikkutonttu Tupsu (Dutch garden Scottische) eivät juuri valaise asiaa.

Suomalaisen sanoituksen teki joka tapauksessa Repe Helismaa (1913 - 1965).

Kappale on verrattain mukava, mutta ehkä jollakin tapaa vaisu. Se ei jää niin hyvin mieleen kuin esim. Kulkuset tai Hei, Kuuraparta. Mutta silti se kuuluisi ehdottomasti CD-julkaisulle ja joululaulukirjoihin!

Lähteet:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eila_Pellinen
http://www.fono.fi/
http://www.aanitearkisto.fi/
http://pomus.net/001591
YLE
Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.
Huuto.net

Teemana: Klassista itärajan takaa (Prokofjev, Šostakovitš, Stravinsky)

2010-12-04T21:05:00.001+02:00

Klassisella musiikilla on aina ollut paikka sydämessäni. Vaikka myönnän, etten tähän asti ole ollut innostunut barokkimusiikista ja että tiedän kokemuksesta oopperan pitkäveteiseksi, on klassinen musiikinlajina niin monipuolinen ja laaja, että siitä löytyy varmasti jokaiselle jotakin.
Venäläinen klassinen musiikki on ollut erityisen läheinen minulle. "Löysin" aikoinaan idän säveltäjät sattumalta kuuntelemalla vanhoja LP-levyjä. Yhdessä näistä oli Dmitri Šostakovitšin (1906 - 1975) sinfonia nro 1 . Kuunneltuani tämän sanonta "what's done cannot be undone" päti. Olin siltä istumalta Šostakovitši-fani.
Venäläisistä säveltäjistä suurimman vaikutuksen tekivät nimenomaan Neuvostoaikaiset säveltäjät Šostakovitš ja Sergei Prokofjev (1891 - 1953) sekä Yhdysvalloissa eniten vaikuttanut Igor Stravinsky (1882 - 1971). Sivumaininnan ansaitkoot Modest Musorgski (1893 - 1881), Aleksand Skrjabin (1872 - 1915) sekä - tottakai - Pjotr Tšaikovski (1840 - 1893).

Sen suuremmitta puheitta esittelen otsikossa mainituilta säveltäjiltä kaksi teosta, jotka itselleni on ainakin jäänyt hyvin mieleen. Ikävästi joudun toteamaan, että en ole missään välissä ehtinyt kuunnella heidän tuotantoaan perusteellisesti. Ehkä olisi jo aika.

__________________________

Dmitri Šostakovitš

Tahiti Trot

Sävellys: Vincent Youmans - Sovitus: Dmitri Šostakovitš - Esitys: Russian State Symphony Orchestra johtajanaan Dmitry Yablonsky - Vuosi: 2006
Tahiti Trot Op. 16 ei ole Šostakovitšin oma sävellys vaan orkesterisovitus Vincent Youmansin (1898 - 1946) kappaleesta Teetä kahdelle vuoden 1925 musikaalista No, No, Nanette. Šostakovitšin ja kapellimestari Nikolai Malko olivat kuuntelemassa kappaleen levytystä Malkon kotona. Malko löi vetoa 100 ruplasta, ettei Šostakovitš kykenisi ulkomuistista orkestroimaan kappaleen uudelleen alle tunnissa. Niin kauan ei tosin tarvinnut odottaa, ja orkestrointi oli valmis vain kolmessa vartissa.
Joitakin lukijoita saattaa ehkä ihmetyttää, miten on ollut mahdollista että Yhdysvaltalainen jazz-hömppä on ollut sallittua Neuvostoliitossa. Tahiti Trot (käännös Tea For Twolle) oli kyllä vain sallittu kuten muukin amerikkalainen populaarimusiikki. Itse asiassa 20-luvulla Neuvostoliitossa kukoisti lukemattomat jazz-orkesterit, jotka vasta II maailmansodan ja Stalinin rautanyrkin otteessa «kuolivat pois», jotkin kirjaimellisesti.
Kappaleen sovitus on kenties kuuluisin Tea for Two'n esitysmuoto orkesterille. Se on yleinen encore-teos ja sopii kepeytensä vuoksi myös ei-vakavamielisiin musiikkitapahtumiin.

Sinfonia nro 10 - II. Allegro

Sävellys: Dmitri Šostakovitš - Esitys: Simón Bolivar Youth Orchestra of Venezuela johtajanaan Gustavo Dudamel - Vuosi: 2007

Juuri Sinfonia nro 10 E molli op 93 oli se, joka sai minusta otteen aikoinaan. Kuten YouTube-videon kommenteista voi lukea, kyseessä on "epäilemättä" yksi parhaista allegroista koko klassisen musiikin genressä - liioittelematta. Energisyys ja vauhti ovat kerrassaan huikeita ja voi vain kuvitella, miten tällainen ilotulitus on tullut aina vakava kuvatun Herra Šostakovitšin aivoista.
Sinfonian luomisajankohdasta ei ole täyttä varmuutta. Joitakin luonnoksia on löytynyt, ja ne on merkitty vuodelle 1946. Varsinainen valmistuminen ja ensiesitys olivat kuitenkin loppuvuodesta 1953. Samana vuonna Stalin oli kuollut, ja pitkään jatkunut sensuuri ja tiukka musiikin sääntely kokivat pientä löysentymistä. Enää Šostakovitšin ei tarvinnut tuottaa Leningradin (Sinfonia nro 7) tapaisia propagandateoksia. Hänen oli nyt mahdollista kokeilla vapaampaa rakennetta.
Asiantuntijat kuulevat sinfoniassa Stalinin satiirisointia. Musiikki on yhtä aikaa hyökkäävää kuin jännittynyttä - kuin kaksisuuntainen mielialahäiriö, minkä aikalaiset todistivat Stalinissa.
Sinfonia on orkesterien keskuudessa suosituin Šostakovitšin sävellyksistä Sinfonia nro 5 D mollin kanssa.

Sergei Prokofjev

Alkusoitto heprealaisista teemoista c-molli op. 34

Sävellys: Sergei Prokofjev - Esitys: Chamber Orchestra of Europe - Vuosi: 1990
Prokofjev ei juurikaan käyttänyt töissään muiden säveltäjien materiaalia. Omien melodioiden luonti oli yksi hänen ehdottomista periaatteistaan.
Poikkeus sääntöön tapahtui 1919, kun Prokofjev oli paennut Venäjällä tapahtunutta bolševikkien vallankumousta Yhdysvaltoihin. New Yorkiin samalla tavoin muuttanut venäläis-juutalainen kokoonpano Zimro ehdotti hänelle kansanmusiikkiin perustuvaa teosta. Prokofjeville annettiin juutalaisia kansanlauluja sisältävä nuottikirja, josta säveltäjä ammensi inspiraationsa.
Kokonaisuus muunneltuja ja improvisoituja teemoja valmistui vain päivässä. Koko teos klarinetille, jousikvartetille ja pianolle oli valmis alle kahdessa viikossa ja se esitettiin New Yorkissa Zimron toimesta - säveltäjä itse pianon ääressä - tammikuussa 1920.
Prokofjevin orkestroitu versio näki päivänvalon vasta 1934 ja useimmiten kappale esitetään alkuperäisen kokoonpanon mukaan.
Kuulin kappaleen itse ensimmäisen kerran Peter and the Wolf: A Prokofiev Fantasy -televisioesityksessä, jossa se oli osana Pekka ja susi -tarinaa. Kohtaus on jokseenkin hämärä, koska siinä esiintyy soittava haamukokoonpano, luistelevia eläimiä yms. Jännittävä musiikki vain lisää surrealistista adaptaatiota.

Nalle-vaarin joulu

Sävellys: Sergei Prokofjev - Sanoitus: Martti Ojapuu - Esitys: Christina Hellman ja Ensio Kostan orkesteri - Vuosi: 1960

Prokofjev oli sikäli moderni säveltäjä, että hän ehti tehdä musiikkia eläviin kuviin. Tunnetuimmat lienevät soundtrackit Sergei Eisensteinin (1898 - 1948) elokuviin Aleksanteri Nevski (1938) ja Iivana Julma (1944). Vuoden 1934 elokuva Luutnantti Kijé on sarkastinen komedia, joka sijoittuu Paavali I:n aikaiseen Venäjän keisarikuntaan. Prokofjevin musiikista, opusnumeroltaan 60, parhaiten tunnsitetaan pääteema Troika. Se yhdistetään nykyäänkin jouluun, lumeen ja kulkusiin.
Ei siis ihme, että 1960 kappale sanoitettiin suomeksi ja Ensio Kostan 81923 - 1986) sovituksena joululaulun Nalle-vaarin joulu esitti Christina Hellman. Lyhyen laulajauran kohokohta Hellmannilla oli Suomen euroviisukarsinnoissa 1961, jossa hän jäi neljänneksi. Kuultava kappale on sangen harvinainen, ja sen CD-julkaisu puuttuu edelleen.

Igor Stravinsky

Petruškan huoneessa

Sävellys: Igor Stravinsky - Esitys: BRT Philharmonic Orchestra johtajanaan Robert Groslot - Vuosi: 1996
Igor Stravinsky loi uransa Venäjän rajojen ulkopuolella. Hänen suurimmat teoksensa syntyivät 1910-luvulla Ranskassa ja Sveitsissä. II maailmansodan sytyttyä 1939 Stravinsky muutti pysyvästi Yhdysvaltoihin. Syntymaassaan hän vieraili seuraavan kerran vasta 1962, ollessaan 80 vuotias.
Baletti Petruška debytoi Pariisin konserttisalissa 13. kesäkuuta 1911. Perinteisestä venäläisestä Petruška-olkinukesta kertova teos sai ristiriitaisen vastaanoton, kuten moni muukin Stravinskyn teoksista. Musiikkia pidettiin irvokkaana ja vaillinaisena. Toisaalta se oli yleisömäärän suhteen menestys ja edelleen ahkerasti esitettyjä Stravinskyn baletteja.
Olen valinnut esimerkkinä toisen osan kohtauksen, jossa Petruška käy ambivalenttia sotaa mielessään; Hän on nukke, mutta haluaa olla oikea ballerina. Musiikissa on havaittavissa bitonaalinen sävellaji, jonka yhteydessä puhutaan niin sanotusta Petruška -soinnusta.

Kehtolaulu baletista Tulilintu

Sävellys: Igor Stravinsky - Esitys: London Symphony Orchestra johtajanaan Claudio Abbado - Vuosi: 1997
Tulilintu - teos, jota pidetään yleisestä Stravinskyn läpimurtona taidemusiikin suurnimeksi. Ballets Russesin impressaari Sergei Djagilev (1872 - 1929) oli tuottamassa venäläiseen tarulintuun perustuvaa balettia jo 1908. Alunperin säveltäjäksi oltiin valitsemassa Anatoli Ljadovia (1855 - 1914), mutta hän kieltäytyi. Lopulta musiikin tuottaminen annettiin 28-vuotiaalle Igor Stavinskylle, jonka sävellyksen Feu d'artifice (Ilotulitus) Djagilev oli kuullut 1909.
Kantaesitys tapahtui Pariisissa 25 kesäkuuta 1910 Ballets Russesin esittämänä. Se oli suuri menestys ja ilmiö klassissa piirissä. Juuri Tulilinnun suoman suosion turvin Stravinsky sai sävellettävksi Djagilevin seuraavat baletit Petruška ja Kevätuhri.
Berceuse ammentaa melodiankulussa ranskalaista impressionismia ja on kaikilla tavoin seesteinen kohtaus muuten "tulisessa" baletissa. Olisin yhtä hyvin voinut esitellä kappaleen aiemmin "Usvainen impressionismi" -teema-artikkelissa.

Adventin tähden: Lahjakas jouluaatto (1960)

2010-11-28T10:09:00.001+02:00

Viime vuonna esittelin kymmeniä hyvin tunnettuja joululauluja. Jaoin tuolloin ne teemojen mukaan rauhallisiin, lystikkäisiin ja ulkomaisiin joululauluihin. Lisäksi tein teema-kirjoituksen rekiretki-aiheisista joululauluista ja kirjoitin kattavan esittelyn Lumiukon säveltäjästä Howard Blakesta.

Tänä vuonna neliosainen (miksiköhän?) artikkelisarja Adventin tähden tarjoaa joka adventtisunnuntai yhden joululaulun.Vain yhden, mutta sitäkin harvinaisemman. Lähtökohtana on tarjota kenties aivan uusia joululauluja lukijoille, muistaen kuitenkin, että uusi tarkoittaa tässä blogissa "vuosikymmeniä vanhaa". Kappaleet tullaan lisäämään myös blogin YouTube-sivulle.

________________________

Kauko Käyhkö

*Klikkaa suuremmaksi*

Lahjakas jouluaatto

1. Ensin käytiin saunassa ja sitten syötiin vasta.
Kirnu halkes kahtia; sai mirri vanukasta.
Possu pisti polkaksi vaik' oli pantu lahtiin
,ulos pinkas pirtistä ja lapset ajojahtiin.

Siitä lausumaan loihe vanha taatto:
«Kyllä, kyllä vaan oli lahjakas jouluaatto»

2. Parta joulupukin paloi sekä naama isän.
Sanoi äiti: «joulu maksoi koko lapsilisän»
Lahjat siinä jaossa ne meni sikin sokin.
Äiti lahjahenkselit sai, isä sai vain shokin.

Siitä lausumaan loihe vanha taatto:
«No kyllä, kyllä vaan oli lahjakas jouluaatto»

3. Raketit kun räjähteli kaikki yhtä aikaa,
Isä siitä aatteli «voi aattoillan taikaa.
Lahjakasta aattoa näin onko olemassa.
Varmaan näen unta vaan ja olen nukkumassa.»

Siitä lausumaan loihe vanha taatto:
«No kyllä, kyllä vaan oli lahjakas jouluaatto»

4. Hyppäs kissa sukkelaan se joulukuusen alta.
Kuusi kaatui lattiaan ja poikki meni jalka.
Oli pirtti hiljennyt. «Ja saimme joulurauhan»,
sanoi äiti hiljaa nyt ja avuks otti kauhan.

Siitä lausumaan loihe vanha taatto:
«No kyllä, kyllä vaan oli lahjakas jouluaatto»

Kipparikvartetin keulahahmo ja entinen Dallapélainen Kauko Käyhkö (1916 - 1983) oli paitsi laulaja, kitaristi, näyttelijä ja ohjaaja myös tuottelias säveltäjä ja sanoittaja. Käyhkön sävellystuotanto kattaa yli 100 laulua, joista suurin osa on hänen itsensä riimittelemiä. Irja, Kisällit kesällä, Suviserenadi ja Kalastaja eemelin valssi lienevät yleisesti tunnettuja hittejä, mutta läheskään kaikki "Justeerin" teoksista ei ole jäänyt elämään.
Yksi unohdetuista on Lahjakas jouluaatto, jonka Käyhkö levytti Philipsin savikiekolle 25. lokakuuta 1960. Levyn B-puolelta löytyi niin ikään talvinen Matin ihmekelkka, Käyhkön käsialaa sekin.
Kappaleet julkaistiin uudelleen Rytmin toimesta vuonna 1967 LP-levyllä Joulun sävel ja uudelleen 1969.
Vuonna 1970 Triola julkaisi levyn Joulu on, joka sisälsi Käyhkön kappaleiden lisäksi mm. Metro-tyttöjen Joulun kellot, Sulo Saaritsin Jouluvalot sekä Vieno Kekkosen ja Juha Eirton Joululahjat. Levyn sisältö on kaikin puolin harvinainen.

Tähän asti viimeisin julkaisu on peräisin vuodelta 1986. Tmi Pekka Mäkisen tuottama Riihitontun joulu: Lapsuuden joululaulut alkuperäisesityksinä sisältää Käyhkö kappaleen Lahjakas jouluaatto, mutta Matin ihmekelkka jää siitä uupumaan. Näin ollen vuoden 1972 Sävel-yhtiön kasetti Jouluna on sen viimeisen julkaisumuoto.

Kappaleesta on yksi henkilökohtaisista suosikeista joululaulujen saralla. Sanoitus on sanalla sanoen päätöntä. Absurdit riimit kuten «Possu pisti polkaksi vaik' oli pantu lahtiin,ulos pinkas pirtistä ja lapset ajojahtiin.» kertoo osaltaan Käyhkön lentävästä huumorintajusta. Tästä on hartaus kaukana. Pistää miettimään, onko julkaisijat sittemmin mieltänyt kappaleen liiankin räväkäksi ja joulun henkeen sopimattomaksi.
Minusta Lahjakas jouluaatto on tyyliltään sopivan poikkeava ja melodisesti erittäin onnistunut joululaulu. Rikkaasta sovituksesta vastaan Käyhkön kanssa Kipparikvartetissa vuosikymmeniä vaikuttanut George de Godzinsky (1914 - 1994). Alun pastissi veisuun No onkos tullut kesä sopii kappaleen vinksahtaneeseen yleiskuvaan. Sovitus jäljittelee sanoitusta mm. räiskyvin rakettitehostein ja onpahan mukaan saatu kissan naukaisu. Jää epäselväksi, kuka naukuja on. Ettei joku 60-luvun naisartisteistamme?

Levy-arvostelu: Helsingin poliisisoittokunta soittaa uutta suomalaista musiikkia (1987)

2010-11-26T23:48:00.002+02:00

dfg

*Klikkaa suuremmaksi*

Julkaisuvuosi: 1987

Julkaisija: ELVIS

Formaatti: Vinyyli

Genre: Viihdemusiikki
Esitys: Helsingin poliisisoittokunta johtajanaan Arthur Fuhrmann

Kappaleet

- Lisälehtiä menneeseen. (Adding pages to the past).

- Air for brass.

- Muistojen marssi. (March of memories).

- Rytmikkäät raiteet. (Rythmic rails).

- Tanja-fantasia. (Tanja fantasy).

- Keltainen metsä. (Yellow forest, The).

- Jokerit metsäretkellä. (Jokers in the forest).

- Kanen teema. (Kanes theme).

- Maailman kehtolaulu. (Lullaby of the world).

- Sarkastinen tanssi n:o 1. (Sarcastic dance no 1).

- Savitaipale reggae.

- Imitation-rag.

52 min 6 sec

___________________

Esittely
Helsingin poliisisoittokunta soittaa uutta suomalaista musiikkia on tätä nykyä vinyyliharvinaisuus, ja koen itseni siten onnekkaaksi, että sain levyn kuuleviin korviini ja - mikä parasta - onnistuin siirtämään napsuvat raidat digitaaliseen muotoon kiintolevylleni.

On sanomattakin selvää, että harva henkilö Suomessa - itseni mukaan lukien - olisi ollut edes tietoinen tästä harvinaisesta julkaisusta. LP-levyjen hintojen yhä noustessa ja kappalemäärien vähetessä mahdollisuudet kohdata tämänkaltaisia esineitä pienenevät vuosi vuodelta. Muutamasta kirjastosta sen voi hyvällä onnella löytää. Olisi mielestäni jo korkea aika julkaista levy CD-muodossa, ja samaa voisin sanoa monen muun suomalaisen vinyyli/savikiekkojulkaisun kohdalla. Mitä hyötyä on musiikista, joka lepää yleisissä ja yksityisissä arkistoissa? Hyvin vähän. Itse asiassa ei mitään, ellei sitä kuuna päivänä tuoda päivänvaloon - kuulijoiden äärelle.

Mikä onkaan tämä julkaisu?
Mikä on ELVIS?
Säveltäjien ja sanoittajien etujärjestö ELVIS ry perustettiin vuonna 1954. Perustajina olivat tuon ajan nimekkäät säveltäjät, kuten Toivo Kärki, Georg Malmstén, George de Godzinsky ja Harry Bergström, joka myös toimi järjestön puheenjohtajana vuoteen 1965 asti.
Varapuheenjohtajina ja johtokunnan jäseninä on toiminut vuosikymmenien varrella sellaisia nimiä kuin Erkki Melakoski, Nacke Johansson, Esko Linnavalli, Rauno Lehtinen, Jaakko Salo, Esa Nieminen, Ossi Runne ja Jukka Virtanen.
Elvis ry:n toiminnankuvaan on kuulunut mm. alan työehtosopimukset, edunvalvonta, tekijänoikeusasiat yhdessä Teoston kanssa sekä yleinen kulttuuripoliittisen asian ajaminen.

ELVIKsen pitkäaikaisin puheenjohtaja ja kunniajäsen Arthur Fuhrmann (s. 1930) on paitsi säveltäjä ja trumpetisti myös Helsingin Poliisisoittokunnan entinen kapellimestari. Hän johti orkesteria vuosina 1972 - 1992. Fuhrmannin tärkeä merkitys suomalaiseen musiikkialaan on kiistaton. Vaikka hän eli elämänsä ensimmäiset 22 vuotta Saksassa, ei suomalaisempaa muusikkoa voi löytää. Jo 50-luvulla hän oli sovittamassa useille kotimaisille artisteille, kuten Reino Helismaa, Erik Lindstöm, Taisto Tammi ja Olavi Virta.

Arthur Fuhrmann vuonna 1952

Kapellimestarintöitä Fuhrmann on tehnyt Svenska Teaternille, eri kaupunginorkestereille, Helsingin kaupunginteatterille sekä Viihdejousikko-yhtyeelle.
Elviksen lisäksi Fuhrmann on toiminut Suomen Muusikkojen Liitto ry:n hallituksessa, Gramexin hallituksessa sekä Teoston johtojäsenenä. Vielä 2000-luvulla hän on kirjoitellut ahkerasti järjestöjen lehtijulkaisuihin.
Onpa nykyisin olemassa Arthur Fuhrmann -rahasto sekä Arthur Fuhrmann -palkinto. Viimeksi (2010) palkinnon sai Filharmooninen viihdejousikko.

Miehen taustan tuntien ei ole siis ihme, että Elviksen julkaisema ja hänen tuottama ja sovittama levytys on tehty.

Levyltä löytyy 12 instrumentaalia, jotka kuuluvat viihdemusiikki -genreen (joka itsessään on rajoiltaan hyvin häilyvä). Muutaman maineikkaamman säveltäjän lisäksi kappaleista on vastannut muutama hieman tuntemattomampi henkilö. Kaikki kappaleet ovat ensijulkaisuja ja peräisin sävellyskilpailuista. Suurinta osaa kappaleista ei ole sittemmin levytetty.
Varta vasten puhallinorkesterille teoksia ovat tehneet trumpetisti Asko Vilén kappaleella Sarkastinen tanssi No 1 ja entinen varuskuntasoittolainen Kari Karjalainen - trumpetisti niinikään - kappaleella Tanja-fantasia. Poliisisoittokunnan oman trumpetistin Leif Källmanin riemukas sävellys Rytmikkäät raiteet oli tilausteos Helsingin Rautatien Soittajien konserttia varten. Vieläköhän orkesteri on voimissaan?
Puhallinorkesterista tulee automaattisesti mieleen Porilaisten marssi ja muut vastaavat juhlamusiikit, mutta miltä kuulostaisi reggae a la polisiisoittokunta? Vantaan viihdeorkesteria 20 vuotta johtanut Markku Johansson (s. 1949) luo teoksellaan Savitaipale reggae omalaatuisen symbioosin suomalaisen järvikansasta ja Karibian rytmiikeistä.

Poimintoja levyltä

Keltainen metsä

Sävellys: Esa Pethman - Esitys: Helsingin poliisisoittokunta johtajanaan Arthur Fuhrmann - Vuosi: 1987

Esa Pethman (s. 1938) kuuluu suomalaisen modernin jazzin pioneereihin ja tämän hetkiseen eturintamaan. Huilunsoittoa Sibelius-Akatemiassa opiskellut Pethman aloitti jazzin soiton Erkki Melakosken orkesterissa 1959. Saksofonin soiton Pethman opetteli bebop-genren idolinsa Charlie Parkerin (1920 - 1955) äänilevyiltä kopioiden. Oman kvartettinsa lisäksi Pethman soitti Suomen Kansallisoopperassa ja Radion Tanssiorkesterissa. 1990 hän siirtyi Turun kaupunginteatteriin kapellimestari-huilistiksi.
Jazz-levytysten lisäksi Pethman on säveltänyt teoksia mm. Radion Viihdeorkesterille, kuten myös erilaisia laulusarjoja, lastenlauluja sekä iskelmiä. Kattava lista Pethmanin sävellyksistä löytyy Ääniarkiston tiedoista.
2007 jazz-taiturin elämä muuttui aivoinfarktin seurauksena. Soittotaito ei ole ollut entisensä tuon jälkeen, mutta se ei vähennä Pethamanin aikaisempien saavutusten arvo.

Keltainen metsä on moderni puhallinorkesteriteos. Siinä ei ole selvää melodiaa tai teemaa, vaan se nojaa enemmän tyyliteltyihin instrumenttipätkiin.

Esa Pethman

*Klikkaa suuremmaksi*

Air For Brass

Sävellys: Atso Almila - Esitys: Helsingin poliisisoittokunta johtajanaan Arthur Fuhrmann - Vuosi: 1987

Tämän levyn julkaisun aikoihin kapellimestari Atso Almila (s. 1953) oli ehtinyt johtaa Polyteknikkojen Orkesteria jo neljä vuotta ja Suomen Kansallisteatterin orkesteria viisi vuotta. Pethmanin tavoin Almila oli hankkinut musiikinkoulutuksensa Sibelius-Akatemiassa. Orkesterinjohtoa hän opetteli Jorman Panulan (s. 1930) johdolla. Klassisen sävellystyön lisäksi Almilan tuotantoon kuuluu niin teatteri-, elokuva kuin viihdemusiikkiteoksia.
Air For Brass on tilaustyö, jonka Helsingin torvisoittokunta tilasi aikoinaan Almilalta konserttitarvetta varten. Sen ainut levytys löytyy nimenomaan tältä levyltä. Kappale on melko moderni ja osaltaan minimalistinen; se ei sisällä liiemmälti vaihtelua ensimmäisen 2 minuutin osalta. Hiljaisempi osio kappaleen puolivälissä on myös pelkistetty ja atonaalinen.

Atso Almila

Jokerit metsäretkellä

Sävellys: George de Godzinsky - Esitys: Helsingin poliisisoittokunta johtajanaan Arthur Fuhrmann - Vuosi: 1987

Jos minulta kysytään levyn parasta kappaletta, on se Jokerit metsäretkellä. Ei ole yllätys, että sen on säveltänyt suomalainen viihdemusiikin Grand Old Man eli George de Godzinsky (1914 - 1994).

Jo kappaleen otsikko lupaa hulluttelua. Alussa kuullaan vääristynyt pätkä kansanlaulusta Tuonne taakse metsämaan, joka liittyy luonnollisesti kontekstiin.
Kappaleella on selvä teema, joka toistuu kahdesti alussa ja kerrattuna vielä lopussa. Väliosio eroaa tempoltaan ja tyyliltään päämelodiasta. Siitä erottaa godzinskymaisia piirteitä; lipuvan tunnelmallista sävelmää ja perään irrationaalinen swingikohtaus. Yhtäkkiä ollaan jazz-klubilla!
Lopun fanfaarit kuuluvat asiaan.

George de Godzinsky

*Klikkaa suuremmaksi*

Maailman kehtolaulu

Sävellys: Rauno Lehtonen - Esitys: Helsingin poliisisoittokunta johtajanaan Arthur Fuhrmann - Vuosi: 1987

Rauno Lehtistä (1932 - 2006) ei tarvitse esitellä kuin hänen kappaleitaan luettelemalla:
Letkis, Tom, tom, tom, Muuttuvat laulut, On hetki, Vaaleanpunaista shampanjaa, Kolibri, Toiset meistä...
Lista jatkuu Lehtisen ammateilla:
Muusikko, säveltäjä, kapellimestari, viulisti, saksofonisti, sähkömandoliinisti, pianisti, harmonikkataitelija, kontrabasisti, sovittaja...
Musiikkileikkikoulun, poikasoittokunnan ja koululaisorkesterin kautta Lehtinen siirtyi Tampereen musiikkiopistoon, josta hän keräsi musikaalista tuntemusta. Jazzin ja bebopin oltua muodissa Lehtinen siirtyi 60-luvulla Tanskaan Jörgen Petersenin kanssa esiintyen mm. varietee ja ravintolamuusikkoina Jyllannissa ja orkesterissa Kööpenhaminassa. Suomeen palattuaan hänen The Vostok All Stars muodosti kuuluisan kokoonpanon. 60-luvulla huipentui myös Lehtisen sävellystuotanto, kun mm. edellä luetellut kappaleet näkivät päivänvalon radioaalloilla.
Lehtinen muistetaan iskelmiensä ohella hyvin mm. Syksyn Sävel -kilpailuista ja juuri sen pitkäaikaisena tuomarina.
Viihdeorkesteriteokset ovat vähemmän soitettuja, mutta väärin perustein unohdettuja. Maailman kehtolaulu, jonka ELVIS tilasi Lehtiseltä 1982, ei ehkä ole hänen terävimmältä kaudelta, mutta yhtä kaikki on osoituksena hänen monipuolisesta kyvystä säveltää musiikkia erilaisille kokoonpanoille.

Rauno Lehtinen

*Klikkaa suuremmaksi*

Tuomio:
Helsingin poliisisoittokunta soittaa uutta suomalaista musiikkia oli vinyyliajan aarre ja nykyään kaiketi kadonnut jalokivi. Sen kulttuurinen arvo on yhtä korkea kuin musiikillinen taso, jonka Arthur Fuhrmann soittokuntineen ovat levylle tallentaneet. Musiikkikappaleista vastaa eläviä tai nyt jo edesmenneitä muusikkoja ja säveltäjiä, joista jokainen ansaitsisi saada kappaleensa CD-muotoon. ELVIKsen tulisi ottaa itseään niskasta kiinni ja palauttaa aikoinaan tuottamansa materiaalin sille korokkeelle, mille se kuuluu: Levyhyllylle.
****

Lähteet:
http://pomus.net/nayttelyt/elvis/historia
http://fi.wikipedia.org/wiki/Arthur_Fuhrmann
http://www.elvisry.fi/022004/fuhrmann.html
Jalkanen, Pekka: Pohjolan yössä: suomalaisia kevyen musiikin säveltäjiä Georg Malmsténista Liisa Akimofiin. Kirjastopalvelu 1992

Viikon 46 viisikko

2010-11-19T20:48:00.000+02:00

Lunta tupaan ja musiikkia korville! Viikon viisikon aika on täällä.

________________________

1. All Through the Night

Sävellys & sanoitus: Cole Porter - Esitys: Sam Browne ja Bert Ambrose orkestereineen - Vuosi: 1935

Cole Porter (1891 - 1964) on kiistatta yksi klassisen populaarimusiikin suurnimistä.
Noin 250 sävellyksellään hän häviää määrällisesti esim. Irving Berlinille (n. 1500 sävellystä) ja Harry Warrenille (yli 800 sävellystä).
Porterin Broadway-töihin lukeutuu mm. Paris (1928), Gay Divorce (1932), Anything Goes (1934), Jubilee (1935), Broadway Melody of 1940 (1939) ja Can-Can (1953).
Kappaleista parhaiten elämään on jäänyt Love for Sale, Night and Day, Begin the Beguine, I Get a Kick out of You, I've Got You Under My Skin ja C'est Magnifique . Näistä "Night and Day" on oma suosikkini koko musiikin taiteessa.
All Through the Night on peräisin juuri vuoden 1934 musikaalista Anything Goes. Kappale on melodisesti tuttua porteria, laskevine kromaattisine asteikkoineen ja idearikkaine melodiakulkuineen. Sanalla sanoen erittäin hieno sävellys.
Esittäjänä toimii ennenkin blogissa mainittu Bert Ambrose (1896 - 1971).

Cole Porter vanhoilla päivillään koiransa kanssa

2. Dominique

Sävellys & sanoitus: Sœur Sourire - Esitys: Sœur Sourire - Vuosi: 1962

"Laulavana nunnana" tunnettu Jeanine Deckers (1933 - 1985) toimi Belgiassa Waterloossa dominikaanisessa Fichermontin luostarissa.
Luostarissa Deckers - nunnana Sisar Luc Gabriel - teki ja esitti omia laulujaan, jotka olivat niin suosittuja, että luostarissa kävijöitä olisi saattanut kiinnostaa ostaa musiikki levy-muodossa. Näin Deckers sai levytyssopimuksen.
Odottamatonta tai ei, singlestä Dominique tuli jättimäinen hitti. Pian kappaletta soitettiin jopa Yhdysvalloissa, jossa se ylsi ykköseksi. John F. Kennedyn murha oli tapahtunut vain äskettäin ja maa kaipasi radiosta rauhallisempaa musiikkia, jota Dominique oli.
Sœur Sourire (Sisar hymy) nimellä levyttänyt Deckers ei myöhemmin vastaanottanut mainittavaa menestystä musiikkirintamalla.
Vuonna 1966 hänestä tehtiin Oscar-ehdokkuuden saanut elokuva The Singing Nun.

Sisar Luc Gabriel

3. Music

Sävellys & Sanoitus: Madonna & Mirwais Ahmadzaï - Esitys: Madonna - Vuosi: 2000

Sinä päivänä kun Madonnasta ei puhuta sanakaan, on maapallolta elämä varmasti muutenkin tuhoutunut.
Elokuussa vuonna 2000 julkaistu single Music on laulajan yksi menestyneimmistä kappaleista. Mutta niitä menestyneimpiähän riittää.
Kappale oli useissa maissa listaykkönen, mukaan lukien USA, Iso-Britannia, Kanada ja Australia.
Samanniminen albumi oli ykkönen useimmissa maissa, nyt myös Suomessa, Ruotsissa ja Saksassa.
Kappale oli varsin modernin kuuluinen, sisältäen runsasta vokooderin käyttöä sekä muita elektronisia instrumentteja ja efektejä.
Itselleni kappaleella tulee aina olemaan erityinen merkityksensä, sillä se oli ensimmäinen aikoinaan Napsterista lataamani kappale.

Singlen cowgirl-tyylinen kansi

4. Satin doll

Sävellys: Duke Ellington & Billy Strayhorn - Sovitus: Richard Hayman - Esitys: Duke Ellington, John Lamb, Louie Bellson ja Boston Pops Orhcestra johtajanaan Arthur Fiedler - Vuosi: 1965

Jazzin The Great One eli Edward Kennedy "Duke" Ellington (1899 - 1974) teki 60-vuotisen muusikonuransa aikana historiaa.
Vaikka hän yhdisteli musiikissaan niin bluesia, gospelia kuin elokuvamusiikkai, juuri jazz-kappaleistaan Ellington muistetaan parhaiten.
Tunnetuimpia kappaleiden joukossa mainittakkoon mm. Take the "A" Train, Caravan, Sophisticated Lady, In a Sentimental Mood ja Mood Indigo, joista kaikki ei ole Ellingtonin itsensä säveltämiä.
Billy Strayhorn (1915 - 1967), pianisti ja sovittaja itse, oli läheinen Ellingtonin yhteistyökumppani. Arvellaan, että Satin Doll voisi olla kokonaan Strayhornin käsialaa.
Ellington on vuosien aikana kerännyt 13 Grammy-palkintoa, neljä niistä postuumisti.
Muistomerkkejä on lukuisia. Washingtonissa sijatsee Duke Ellington School of the Arts ja löytyypä hänen kotikaupungistaan nimeään kantava silta.
Vuoden 1965 versiota säestää 1930 perustetun Boston Pops orkesterin pitkäaikaisin johtaja Arthur Fiedler (1894 - 1979)

Duke

5. LeChuck's Theme

Sävelly ja esityss: Michael Z. Land - Vuosi: 1990/2009

LucasArtsin Monkey Island -pelisarja on poikinut puolenkymmentä tietokonepeliä ja miljoonia faneja ympärilleen.
Ensimmäinen peli, The Secret of Monkey Island kuuluu klassikkona pidettyjen videopelien joukkoon ja on usein nostalgikkojen top-listojen kärkipäässä.
Seikkailuhuumoripelin MIDI-musiikeista vastasi tuolloin kolmikymppinen Michael Land (s. 1961).
Valitsin tähän Viikon viisikkoon viime vuonna uudelleenlämmitetyn ja samalla grafiikoin ja äänin remasteroidun Special Edition -version LeChuckin teemasta.
Uudessa versiossa syntetisoidut musiikit on korvattu aidoilla instrumenteilla, jotka vangitsevan Karibian tunnelman onnistuneesti.

Mikä näistä miellytti sinua eniten?

San Remon musiikkifestivaalit 1951

2010-11-10T20:58:00.002+02:00

Päivämäärä: 29. - 31. tammikuuta 1951

Paikka: Casinò Municipale di Sanremo

Järjestäjä: RAI

Juontaja: Nunzio Filogamo

Orkesterinjohto: Ginico Angelini

Kappaleita: 20

______________________

Jo ennen Eurovision laulukilpailuja Italiassa oli aloitettu perinne, joka viime keväänä vietti 60-vuotispäiviään.
Mistä kaikki sai alkunsa?

San Remon kaupunki oli kärsinyt pahoin II maailmansodan pommituksista. Kuuluisa Kukkaiskaupunki oli rakennettava uudestaan. Jo tuolloin jälleenrakentajien mielessä oli suunnitelma jonkinlaisesta musiikkifestivaalista. Idea sai tuulta purjeisiin kuitenkin vasta monen vuoden jälkeen, kun San Remon Casinon johtaja Pier Busseti ja Italian Yleisradiokanava RAIn päällikkö Giulio Razzi innostuivat laulukilpailuideasta.

Festival della canzone italianan säännöt laadittiin ja 29. tammikuuta vuonna 1951 Casinon tanssisalissa yleisö sai nauttia laadukkaasta musiikista. Avoimeen sävellyskilpailuun oli lähetetty 240 laulua, joista 20 valittiin mukaan itse kilpailuun. Varsinaista tuomaristoa ei ollut, vaan pöydissä aterioineet vieraat saivat äänestää esityksistä 5 jatkoon. Äänestys toistui seuraavana päivänä ja 31. päivä järjestetyssä finaalissa 10 jatkoon päässeen kesken valittiin 3 parasta laulua.

Itse esittäjiä oli vain kolme:

Nilla Pizzi (s. 1919), jonka ura alkoi jo 30-luvun lopulla, voitti kaksi ensimmäistä San Remossa järjestettyä laulukilpailua. Näiden ansiosta Pizzistä tuli yksi Italian suosituimmista laulajista 50- ja 60-luvuilla. Nyt jo 91-vuotias "airasamulin" valmistelee vuodelle 2011 uutta sooloalbumia.

Nilla Pizzi

Achille Togliani (1924 - 1995) näytteli fasistiaikoina elokuvissa ja jatkoi näyttelijänuraansa aina 90-luvulle asti esiintyen mm. saippuaoopperoissa. San Remon festivaaleilla Togliani oli mukana kuudesti voittamatta kertaakaan. Radiossa ja äänilevyillä hänen tulkintojaan 30- ja 40-lukujen lauluista saattoi kuulla.

Achille Togliani

Duo Fasanon muodosti torinolaiset siskokset Dina (1924 - 1996) ja Delfina (1924 - 2004) Fasano. He olivat korkeimmillaan sijalla #3 vuoden 1954 San Remon festivaaleilla. Yli 40-vuotta kestänyt laulu-ura tuotti levytyksiä ja esiintymismatkoja aina Etelä-Amerikkaan ja Australiaan asti. Vuonna 1986 presidentti Sandro Pertini palkitsi Duo Fasanon heidän panoksestaan italialaiselle laulumusiikille.

Duo Fasano

Musiikista vastasi Cinico Angelini (1901 - 1983) orkestereineen. Hän oli maan johtavia radio-orkesterin kapellimestareita 30-luvun EIAR-vuosista 60-luvun RAI-aikoihin asti. Hän johti kaikki 50-luvun San Remon laulukilpailut ja oli mukana vielä 60-luvun festivaaleilla. Vuonna 1962 hän johti Euroviisuissa Claudio Villan (1926 - 1987) kappaleen Addio, addio.

Cinico Angelini johtaa orkesteria vuoden 1962 San Remon musiikkifestivaaleja

Lopulliset tulokset

1. Nilla Pizzi	*Grazie dei fiori*
2. Nilla Pizzi e Achille Togliani	*La luna si veste d'argento*
3. Achille Togliani	*Serenata a nessuno*

San Remon ensimmäisen laulukilpailun esitykset julkaistiin myöhemmin Cetran savikiekoille.

Kappaleet

Al mercato di Pizzighettone

Sävellys & sanoitus: Nino Ravasini & Aldo Locatelli - Esitys: Achille Togliani ja Duo Fasano

Kappaleen äänenlaatu on valitettavan heikko. Parempi versio löytyy Spotifysta.

Valssimelodia on välimeren tyyliin huoleton ja iloinen. Lyriikat kertova Pizzighettonen markkinoiden vilinästä, juoksevista lapsista ja hevoskuljetuksista.

Tuomio:
7.

Grazie dei fior

Sävellys & sanoitus: Gian Carlo Testoni & Mario Panzeri &Saverio Seracini - Esitys: Nilla Pizzi

Voittokappale. Suosittelen Spotifyn vanhempaa versiota. Kappale on hidas ja tunnemallinen rumba. Se kertoo rakkaudesta, joka tulee unohtaa. Loppu on varsin dramaattinen ja Pizzin tulkinta on varmasti vedonnut paikalla ollesseen yleisöön. Säveltäjä Mario Panzeri (1911 - 1991) tunnetaan mm. Suomessakin levytetyistä hiteistä Vasten auringon siltaa, Niin, Erehdyin kerran ja Päättyneet on päivät.

Tuomio:
5.

Famme durmi'

Sävellys & sanoitus: Virgilio Panzuti-Dampa - Esitys: Achille Togliani e Duo Fasano

Erittäin mukava dixieland/charleston. Svingi on hyvä. Kappaletta ei vaivaa mikään, mutta jääkö se päähän soimaan? Hyvän kappaleen tunnistaa usein siitä.

Tuomio:
7.

La cicogna distratta

Sävellys & sanoitus: Armando Stefanini & Aldo Valleroni-Silvestro Nusca - Esitys: Duo Fasano

Kappale on pirteä valssi. Se kertoo huvittavan tarinan haikarasta, joka toimittaa vauvan erehdyksessä odottavan pariskunnan sijasta kahdella vanhalle miehelle. Melodia on ilahduttava ja kappale olikin ennen finaalia ennakkosuosikki. Liekö sitten äänestystä manipuloitu, kun enemmän "vakavampi" kappale voitti tässä kuultavan hupailun sijasta. Tottahan toki järjestäjän tavoite oli luoda arvovaltainen ja korkeatasoinen musiikkikilpailu, joten ken tietää...

Tuomio:
4.

La luna si veste d'argento

Sävellys & sanoitus: Vittorio Mascheroni & Biri - Esitys: Nilla Pizzi ja Achille Togliani

Alun instrumentaali on surumielinen. Jopa ei italiaa puhuva ymmärtää, että laulu kertoo kuusta, nimittäin hopeisesta kuusta (yllättäen italialaisiskelmässä).

Kappaleessa on paljon potentiaalia, eikä ihme, että se jäi niukasti kakkoseksi yleisöäänestyksessä.

Mainittakoon, että tekijöissä mainittu Biri on salanimi naissanoittajalle nimeltä Ornella Ferrari.

Tuomio:
3.

La margherita

Sävellys & sanoitus: Ester B. Valdes - Esitys: Nilla Pizzi e Duo Fasano

Tuhatkaunosta kertova rallatus ei edes päässyt finaaliin vaan olipa se kuitenkin mukana (nyt en itsekään ymmärtänyt). Se yrittää kerätä ääniä yksinkertaisella La margherita -hokemallaan, mutta melodia ei ole tarpeeksi innovatiivinen menestyäkseen. Tarkkaavaisena kuuntelijana huomasin mm. lopusta pätkän Sevillan parturista, tai ainakin pari nuottia olivat samat.

Tuomio:
9.

(Tak. vas.) Achille Togliani, muusikko (kesk. vas.) Nilla Pizzi, Duo Fasano, muusikko, (ed. tuolilla) Cinico Angelini

Eco tra gli abeti

Sävellys & sanoitus: Carlo Alberto Rossi & Enzo Bonagura - Esitys: Nilla Pizzi ja Achille Togliani

Intro on melodinen ja kaunis, glennmillermäinen, sanalla sanoen suosikkini. Laulu kuuluu raakasuomennettuna "Kuusien kaikuessa". Pizzi ja Togliani on onnistunut duetto. Sovituksen piano ja vaskiosuudet ovat tyylikkäät. Iskelmä, jonka esim. Olavi Virta olisi hyvin voinut tulkita.

Tuomio:
1.

Sedici anni

Sävellys & sanoitus: Livio Gambetti & Mario Mariotti & Astro Mari - Esitys: Achille Togliani

Togliano esittää melko amerikkalaistyylisen slowfoxin. Laulu kertoo 16-vuotiaasta; iästä, jota kertoja nuoruudenkipeänä kaipaa. Sovitus on - jälleen - lähellä Glenn Millerin orkesteria. Kappale ei jää hyvin mieleen, mutta miellyttää korvaa kuten Eco tra gli abeti.

Tuomio:
2.

Serenata a nessuno

Sävellys & sanoitus: Walter Colì - Esitys: Achille Togliani

Beguine Serenadi kelle vain (suomennos) jatkaa tyylikästä 50-luvun iskelmää. Vastaavia kuulee runsain mitoin aikakauden levyillä. On vaikea sanoa, mikä tekee toisesta onnistuneen ja toisesta vähemmän onnistuneen. Kappale on mukava, mutta yllätyksetön.

Tuomio:
6.

Sotto il mandorlo

Sävellys & sanoitus:Gian Carlo Testoni-Mario Panzeri-Carlo Donida - Esitys: Duo Fasano

Duo Fasanon esitykset olivat usein vähemmän vakavia. Toki tässä masurkassa on mollikohtansa, mutta mitään eeppisempään duo ei tavoittele. Ehkä juuri siksi he eivät koskaan voittaneet kisoja. Kyllä, kyllä: eiväthän he itse säveltäneet kappaleita, mutta jostain syystä valitsivat kasasta ne "akanat". Tasapaksulla ei voiteta, mutta finaaliin sentään päästiin.

Tuomio:
10.

Lähteet:
http://www.google.fi/url?sa=t&source=web&cd=2&ved=0CB4QFjAB&url=http%3A%2F%2Fsanremo.canzoneitaliana.net%2Findex2.php%3Foption%3Dcom_content%26do_pdf%3D1%26id%3D10&ei=irDaTPCBLYXtsgaR-sHgBw&usg=AFQjCNGRBYKfOAYgZ7F0NtLs7nPTqKIhLA&sig2=wZf_YMixXxyLnxgN57-8dA
http://it.wikipedia.org/wiki/Festival_di_Sanremo_1951
http://www.google.fi/imgres?imgurl=http://www.45mania.it/sanremo/logo_01.jpg&imgrefurl=http://www.45mania.it/sanremo1951.html&usg=__urmizeHYb_3MSnuhIjzf2V68xRA=&h=376&w=520&sz=80&hl=fi&start=3&sig2=olCeKZ8i_xeVpAdeLkjkqw&zoom=1&um=1&itbs=1&tbnid=KqXhaF7ty1xffM:&tbnh=95&tbnw=131&prev=/images%3Fq%3D%2522Al%2Bmercato%2Bdi%2BPizzighettone%2522%26um%3D1%26hl%3Dfi%26sa%3DG%26tbs%3Disch:1,ic:gray&ei=gLLaTJGIHs2Bswai9uTeBw
http://www.pandc.org.ua/?p=1969

Teemana: Usvainen impressionismi II

2010-11-06T20:41:00.001+02:00

Viime maaliskuinen Teema-kirjoitus impressionistisesta klassisesta saa nyt jatkoa. Käsittelin tuolloin vain viisi eri teosta säveltäjiltä Väinö Raitio, Robert Farnon, Charles Griffes, Maurice Ravel ja Gustav Holst. Heiltä toki löytyy muitakin fantastisia sävellyksiä, mutta vaihtelun vuoksi en ota heitä mukaan artikkelimme toisessa osassa.

Jean-Baptiste-Camille Corot (1796 - 1875)

The Boatman of Mortefontaine c. 1865-70. Öljy kankaalle 60.9 x 89.8 cm

__________________________

Berceuse (Kehtolaulu) sinfoniasta op. 17 Symphonie enfantine (Lapsisinfonia)

Sävellys: Uuno Klami - Esitys: Tapiola Sinfonietta johtajanaan Jean-Jacques Kantorow - Vuosi: 1996
Uuno Klami (1900 - 1961) oli maamme säveltäjistä hyvin "ranskalainen". Sen lisäksi, että hän opiskeli 25-vuotiaana musiikkia Pariisissa, hänen tyylinsä haki vaikutteita mm. Ravelista ja ns. kuuden ryhmästä.
Pariisin lisäksi Klami opiskeli Wienissä sekä Helsingin konservatoriossa Erkki Melartinin (1875 - 1937) alaisuudessa.
Säveltäjän tunnetuimpiin teoksiin kuuluu mm. Op. 8: Une nuit à Montmartre (Yö Montmartrella, 1925), Op. 22: Merikuvia (1930-32), Op. 23: Kalevala-sarja (1930-33) ja Op. 38 Aurore boréale (Revontulet, 1946 -48). Orkesteriteosten ohella mainittakoon Kymenlaakson maakuntalaulu, joka valmistui 1934.
Sävellystyön lisäksi Klami toimi vuosikymmeniä musiikkikriitikkona Helsingin Sanomissa sekä Uudessa Suomessa.

Vuonna 1928 valmistunut Op. 17: Symphonie enfantine kamariorkesterille tuo hyvin esiin säveltäjän läheisen intohimon Ravelin impressionistiseen tunnelmaan. Kolmiosaisesta teoksesta olen valinnut keskimmäisen Kehtolaulun esimerkiksi.

Uuno Klami pianon ääressä

Lento cantabile teoksesta Neljä kappaletta

Sävellys: Aarre Merikanto - Esitys: Tampere Filharmonia johtajanaan Tuomas Ollila - Vuosi: 1997

Toinen modernimman klassisen - poiketen siis esim. Sibeliuksen kansallisromanttisesta tyylistä - säveltäjä oli Oskar Merikannon poika Aarre Merikanto (1893 - 1958).
Merikanto aloitti musiikin opiskelun Helsingin konservatoriossa 1912, opiskeli pari vuotta Leipzigissä Max Regerin (1873 - 1916) johdolla ja vuosina 1915-1916 Moskovan konservatoriossa. Ensimmäinen teos, Helena ooppera (nykyään kadonnut) syntyi jo 1912. Ensimmäiset 1910-luvun teokset (mm. Symphony No. 1 in B Minor Op. 5 ja Lemminkäinen Op. 10) olivat vielä tyyliltään romanttisia.
Sisällissodan ja punaisten vankinta vietetyn ajan jälkeen Merikannon musiikin arvostus ei ollut korkella, vaikka tuolloin syntyi kenties hänen tunnetuin teos Juha (1922).
20-luku oli silti Merikannon kultakautta. Tyylillisesti musiikki oli ekspressionistista ja lähellä Väinö Raition tuotantoa. Kuuntelun arvoisia teoksia ovat tuolta ajalta esim. Fantasia orkesterille (1923) sekä Op. 28: Pan (1924).

Vuosina 1951 - 1958 Merikanto toimi sävellyksen professorina Sibeluis-Akatemiassa. Hänen oppilaitaan oli nykyisin elävistä säveltäjistä mm. Einojuhani Rautavaara (s. 1928) sekä Aulis Sallinen (s. 1935). Alati piiputellut Merikanto kuoli keuhkosyöpään syyskuussa 1958. Tänä vuonna kuollut Ukri Merikanto oli hänen poikansa.

Neljä kappaletta orkesterille on Merikannon teos vuodelta 1932, jossa vielä on havaittavissa 20-luvun radikaalimpi vaikutus ennen säveltäjän myöhempää konservatiivisempaa suuntausta.

Aarre Merikanto piippuineen

Flambeaux éteints (Sammuneet soihdut)

Sävellys: Ernest Pingoud - Esitys: Radion sinfoniaorkesteri johtajanaan Sakari Oramo - Vuosi: 1996
Ranskalais-saksalaiset sukujuuret omistanut Ernest Pingoud (1887 - 1942) oli 1900-luvun alun emigrantteja. Musiikillisen koulutuksen hän oli saanut Pietarin konservatoriosta suoraan säveltäjämestareilta Nikolai Rimski-Korsakovilta (1844 - 1908) sekä Aleksandr Glazunovilta (1865 - 1936). Kuten Aarre Merikanto, myös Pingoud kävi Sakassa Max Regerin musiikkiopissa.

Löydettyään puolisonsa Porista ja näin jäätyään pysyvästi Suomeen Pingoud jatkoi sävellystyötään ja konsertoimistaan Suomessa. Hän oli hetken musiikin opettajana Turussa kunnes sai vakituisen viran Helsingin kaupunginorkesterin intendenttinä. 20- ja 30-luvuilla hän toimi myös Fazerin konserttitoimiston hoitajana.

Tyylillisesti Pingoud kuului siihen modernin musiikin ryhmään, jossa aiemmin mainitut Väinö Raitio, Uuno Klami ja Aarre Merikanto vaikuttivat. Hänen tyylinsä oli sekä ranskalaista ja venäläistä ja se sai vaikutteita mm. Claude Debussyltä, Anton Weberniltä, Aleksandr Skrjabinilta ja Richard Straussilta. Futuristin ja ultramodernistin leiman ohella Pingoudia kutsuttiin bolsevistiksi ja juuri bolshevikkisäveltäjän ennakkoluulot ajoivat Pingoudin masennukseen, joka lopulta johti 1942 tapahtuneeseen itsemurhaan.

Pingoudin musiikki oli vuosikymmeniä unohdettu, mutta viimeisen 15 vuoden aikana hänen tuotantonsa ja upeat teokset on onnekseen löydetty uudelleen.

Mielenkiintoisiin teoksiin lukeutuu esimerkiksi Op. 21 Le Prophète (Profeetta, 1921), Op. 7, Le Fétiche (1917) ja Le Chant De L'espace (1931). Esimerkkiteokseksi olen valinnut yhden säveltäjän kultakauden teoksista Op. 14 Flambeaux éteints vuodelta 1919. Mystinen, lievän atonaalinen, osittain stravinskimainen ote on kuultavissa. Teos on suuremmaksi osaksi neitseellisen hiljainen mutta järjetön pauhu huipentuu loppua kohti.

Ernest Pingoud työpöytänsä ääressä

Painted Desert (Värjätty erämaa) orkesterisarjasta Grand Canyon Suite

Sävellys: Ferde Grofé - Esitys: New Yorkin filharmoninen orkesteri johtajanaan Leonard Bernstein - Vuosi: 1959
Artikkelini ykkösosassa esittelin yhdysvaltalaisen - mutta Suomessa käytännössä täysin tuntemattoman - Charles Griffesin (1884 - 1920), jonka teoksista riittäisi enemmänkin kerrottavaa. Griffesin maanmies Ferde Grofe (1892 - 1972) on puolestaan mantereen tunnetuimpia säveltäjiä ja sovittajia. Suomenkielellä miehestä ei löydy tietoa sanaakaan.

New Yorkissa syntyneen Grofén sukujuuret olivat Ranskan Hugenoteissa. Klassinen musiikkia yhdisti hänen vanhempansa ja isovanhempansa aina neljänteen polveen asti. Isä Emil von Grofé lauloi operetteja ja äiti Elsa von Grofé oli sellisti. Äiti tutustutti nuoren Ferdien musiikkiin ja vei hänet Leipzigiin pianon- ja viulusoiton sekä säveltämisen oppiin. Grofé instrumenttitaidot kattoivat suuren määrän soittimia (mm. alttoviulu ja kornetti), mutta piano oli hänen ykkössoitin. 15 vuotiaana Grofé soittikin jo tanssiyhtyeiden jäsenenä.

Maankuuluksi Grofén teki orkesterinjohtaja Paul Whiteman (1890 - 1967) ja säveltäjä George Gershwin (1898 - 1937). Kaikki kolme miestä olivat 20-luvun alussa vielä suht' tuntemattomia. Whitemanilla oli oma orkesteri ja hän kaipasi vaihtelua tanssimusiikkiin. Vuonan 1924 hän tilasi aloittelevalta broadway-säveltäjä Gershwinilta Sinisen rapsodian (Rhapsody in Blue), jonka sitten yhtyessä toiminut Grofé sovitti orkesterille. Kappaleesta tuli Gershwinin tunnetuin teos, Whitemanin tunnetuin esitys ja Grofén tunnetuin sovitus. Grofé sovitti kappaleen vielä uudelleen '26 ja '42.
Yhdysvaltalaiset muistavatkin Grofén parhaiten Jazz-sovituksistaan. Kun Whitemania kutsuttiin "Jazzin kuninkaaksi", oli Grofé "Jazzin pääministeri.

Grofé voidaan silti myös lukea amerikkalaisen klassisen musiikin säveltäjiin. Hän ei säveltänyt eurooppalaiseen tapaan sinfonioita tai konsertteja vaan laajamuotoisia orkesteriteoksia. Näistä mainittakoon Missisippi Suite (1925), Death Valley Suite (1949), San Francisco Suite (1960) ja Niagara Falls Suite (1960-61). Kuuluisin kaikista on kuitenkin Grand Canyon Suite vuodelta 1931, jonka viisi osaa muistetaan eritoten Walt Disneyn tuottamasta lyhytfilmistä Grand Canyon (1958). Ilman tarinaa tai dialogia etenevä 29 minuuttinen kuvaelma voitti parhaan lyhytelokuvan Oscarin 1959.

Henkilöstä riippuen jokin viidestä osasta nähdään parhaaksi. Tunnelmaltaan ne eroavat toisistaan ja eniten impressionismia tavoittelee toinen osa nimeltä Painted Desert. Se viittaa Grand Canyonin kansallispuistosta sijaisevaan samannimiseen vuoristoaavikkoon. Grofé itsesään ei ollut impressionisti vaan modernin ekpressionistisen orkesterimusiikin perillinen; sävellykset olivat tyylillisesti lähellä Aaron Coplandia (1900 - 1990) ja 30-50-lukujen elokuvamusiikkia. Painted Desert on eräällä tavalla poikkeus ja siinä on selvästi dukasmaisia ja stravinskimaisia piirteitä.

Ferde Grofé työnsä parissa

La fontana di Villa Medici al tramonto (Villa Medicin suihkulähde auringonlaskun aikaan) sinfonisesta runosta Fontane di Roma (Rooman suihkulähteitä)

Sävellys: Ottorino Respighi - Esitys: The NBC Symphony Orchestra ohtajanaan Arturo Toscanini - Vuosi: 1951
Italialainen säveltäjä Ottorino Respighi (1879 - 1936) tunnetaan parhaiten hänen Rooma-aiheisista teoksistaan. Hän oli itse syntyjään Bolognasta ja sai viulu- ja sävellysoppinsa kaupungin konservatoriosta Giuseppe Martuccilta (1856 - 1909). Vuosisadan vaihteessa hän opiskeli 5 kuukautta Pietarissa Rimsky-Korsakovin johdolla - eräs yhtäläisyys Ernest Pingoudiin.

Sävellettyään pari pianokonserttia ja oopperaa Respighi muutti 1913 Roomaan, jossa hän eli kuolemaansa asti. Hän sai viran sävellyksen opettajana Santa Cecilian 1500-luvulla perustetusta musiikkiakatemiasta ja toimi sen johtajana vuosina 1923-26.

Huolimatta laaja-alaisesta sävellystuotannostaan, joka käsitti niin baletteja, oopperoita kuin kamarimusiikkia, kuuluisin on Respighin sinfoninen Rooma-trilogia, joka käsittää teokset Fontane di Roma (Rooman suihkulähteitä, 1914-16), Pini di Roma (Rooman pinjat, 1923-24) ja Feste Romane (Roomalaisia juhlia, 1928).
Eritoten valitsemani Arturo Toscaninin (1867 - 1957) konsertoimana New Yorkin, Philadelphian Filharmonikkojen sekä NBC:n sinfoniaorkesteriin kera Respighin teokset saivat Yhdysvalloissa sekä muualla maailmassa ansaitsemansa maineen.

Trilogian ensimmäinen teos Rooman suihkulähteet on neliosainen teos, joka kuvaa Rooman lukuisia suihkulähteitä päivän eri hetkinä: Valle Giuliaa aamun sarastaessa, Tritonea aamulla, Trevia keskipäivällä ja Villa Medicia auringonlaskun aikaan. Musiikillisesti osat eroavat toisistaan, mutta etenkin ensimmäinen ja viimeinen ovat hyvin impressionistisia. Respighi paitsi piti juuri ranskalaisesta tyylistä, myös Richard Straussin (1864 - 1949) sävelrunojen vaikutus näkyy säveltäjän musiikissa.

Ottorino Respighi

Artikkeli: Pasi Jääskeläinen - Suomalaisen populaarimusiikin kantaisä

2010-10-29T17:18:00.003+03:00

*Klikkaa suuremmaksi*

Tammerkosken sillalla

Sävellys & sanoitus: Trad. - Esitys: Pasi Jääskeläinen - Vuosi: 1904

Suomen ensimmäisiä kuplettilaulajia

Pasi (Basilius) Jääskeläinen syntyi Haapavedellä 30. toukokuuta 1869. Hänen isänsä oli kanttori August Jääskeläinen ja musikaalisuutta oli suvussa niin, että Pasi pystyi auttamaan isäänsä työssään. Suoritettuaan neljä luokkaa Oulun klassista lyseota ja saatuaan urkuritutkinnon Oulun lukkarikoulusta 1887 hän siirtyi Suomalaiseen teatteriin (nyk. Kansallisteatteri), jonka Kaarlo Bergbom (1843 - 1906) oli perustanut 1872.

Pasi ja kantele
*Klikkaa suuremmaksi*

Teatterin leivissä Jääskeläinen sai rutkasti kokemusta esiintymisestä. Pian hän oli lanseeraamassa omaa kiertoteatteriaan nimeltä Uusi teatteri, jonka vakiohenkilönä hän itse luonnollisesti oli. 1897 alun saanut maakunnasta toiseen ja pitäjästä pitäjään kulkenut ryhmä oli saanut mukaan myös muusikon. Pasi oli näet etevä kanteleen rakentaja että soittaja. Hän tapasikin esittää kansanlauluja ja omia sävellyksiään.

Merimieslaulu

Sävellys & sanoitus: Virolainen Trad. - Esitys: Pasi Jääskeläinen - Vuosi: 1904

Läpimurto tapahtui vuosisadan vaihteessa. Joulukuussa 1900 Helsingin Ylioppilastalolla pidetyssä konsertissa Jääskeläinen esiintyi yleisölle. Laulua oli säestämässä pianolla Oskar Merikanto (1868 - 1924). Tästä alkoivat paitsi Pasi Jääskeläisen "kiireiset vuodet" myös ystävyys säveltäjä Merikannon kanssa. Myöhemmin Jääskeläinen jatkoi tulkintojaan Merikannon kappaleista keräten aina suuret ihmismäärät kuulolle.

Stiipeli staapeli stom pom pom

Sävellys & sanoitus: Oskar Merikanto / Trad. - Esitys: Pasi Jääskeläinen - Vuosi: 1906

Vuodet 1900 - 1919

Jääskeläisen suomenkiertue jatkui ja maine levisi. Pian hänellä oli varaa tehdä matkoja ulkomaille asti. Samalla hän haki koulutusta laulajanuralle. Oli tavallista, että klassisen musiikin säveltäjämme saattoivat käydä opintomatkalla Saksassa harjoitellen paikallisen säveltäjämestarin alaisuudessa. Pasi Jääskeläinen oli kenties ensimmäinen populaarimusiikin nimi, joka matkusti Eurooppaan näin tekemään.
Kookas Jääskeläinen - tuuheine pitkine partoineen - oli mm. Roomassa ilmestys jo ulkonäöltään. Viitta yllään ja lierihattu silmillä hän näytti vuoristorosvolta. Pienikokoiset italiaanot huomasivat kuitenkin pian, ettei tätä Pohjolan karpaasia tarvinnut kammoksua.

1902 Pasin matka suuntasi laivalla yli Atlantin - Amerikkoihin tai "Suureen maailman" kuten tuolloin sanottiin. Siellä hän esiintyi kanteleineen amerikansuomalaisille. Pasista oli tullut "International Star" leikillisesti.

Pasi, pienokaiset ja polle
*Klikkaa suuremmaksi*

1902 Pasi oli perustanut kotipaikkakunnalleen Haapavedelle kantelepajan. Siellä puusepät veistivät kanteleita mallista, jonka Pasi itse oli kehitellyt. Työpaja tuotti töitä kuitenkin vain vuoteen 1904 asti.

1904 oli toinen ratkaisuvuosi Pasin elämässä. Nimittäin Helsingissä oltiin marraskuussa järjestämässä ensimmäistä levytystilaisuutta. Paikalla oli Armas Järnefelt (1869-1958), Ida Ekman (1875-1942), Oskar Merikanto ja luonnollisesti Pasi Jääskeläinen. Ylempänä kuultu Tammerkosken sillalla levytettiin tuolloin. Se lienee samalla Jääskeläisen tunnetuin tulkinta ja ainoita elämään jääneitä kappaleita, joita kuulee edelleen soitettavan mm. kesäkuukausien laulujuhlissa.

Vuosien 1904 - 1911 aikana Jääskeläinen levytti 64 levypuolta. Monet kappaleista oli Raumalaisen Hjalmar Nortamon (1860 - 1931) sanoittamia.

Meripoikitte veis

Sävellys: Aksel Törnudd - Sanoitus: Hjalmar Nortamo - Esitys: Pasi Jääskeläinen - Vuosi: 1906/1907

10-luvulla Jääskeläinen tuotti 4 näytelmää: Toppakahvia (1912), Miljoona-arpa (1914), Tirisen kosinta (1914) sekä Laivan kannella (1915). Viimeinen kääntyi elokuvaksi vuonna 1938. Näyttelijöinä oli mm. Edvin Laine sekä Georg Malmstén.

Viimeisinä vuosinaan Jääskeläinen vaikutti kotiseudullaan Haapavedellä kansanopistossa opettaen laulua sekä kanteleenveistoa. Jääskeläinen oli mukana tukemassa 1896 perustettua opistoa.
Edellisen lisäksi hän vaikutti nuorempana kunnan nuorisoseurassa, Maanviljelijäin Myllyosuuskunnassa sekä oli perustamassa kylpylaitosta Haapavedelle. Pasi oli lisäksi uimamaisteri ja etevä kelluja.

Aikalaiset luonnehtivat Jääskeläistä iloiseksi ja lempeäksi. Oskar Merikannon sanoin Pasi oli «Maailman vaarattomin ihminen». Hänellä oli herttaiset silmät ja herttainen hymy kasvoillaan. Pyylevän ulkomuodon alta paljastui lupsakka, muille aina iloa tuova viihdyttäjä.

Pasi Jääskeläinen kuoli 23.1.1920.

Varpusen olut

Sävellys & sanoitus: Trad. - Esitys: Pasi Jääskeläinen - Vuosi: 1905

*Klikkaa suuremmaksi*

Mitä Jääskeläisen tuotantoon tulee, itse en sitä kovin "musiikillisena" pidä. Mutta ottaen huomioon äänitteiden heikon laadun, on läsnä olleella yleisöllä ollut takuulla kuplettilaulaja vailla vertaa. Jääskeläinen loi kehykset tuleville suomalaisille populaarimusiikin viihdyttäjille alkaen J. Alfred Tannerista, Matti Jurvasta ja Georg Malmsténista jatkuen, sanotaan vaikka, Gösta Sundqvistin teksteissä ja tyylissä.

Lähteet:

1. Aho, Kalevi, Jalkanen, Pekka, Salmenhaara, Erkki, Virtamo, Keijo: Suomen musiikki. Helsinki, Otava, 1996

2. Jalkanen, Pekka: Suomen musiikin historia. Populaarimusiikki[toimitus: Liisa Aroheimo-Marvia..et al.]. Porvoo, WSOY, 2003

3. Suomen kuvalehti no 22, 1919, Pasi Jääskeläinen 50-vuotias [Oskar Merikanto]

4. http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=26&t=325&a=2537

5. http://www.aanitearkisto.fi/firs2/fi/nimi.php?Id=J%E4%E4skel%E4inen+Pasi

6. http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/J%C3%A4%C3%A4skel%C3%A4inen_Pasi

7. https://www.doria.fi/handle/10024/29298/search?query=j%C3%A4%C3%A4skel%C3%A4inen&rpp=10&sort_by=0&order=DESC&submit=Hae
8. http://fi.wikipedia.org/wiki/Pasi_J%C3%A4%C3%A4skel%C3%A4inen

Linkkivinkki: YouTuben kanavahelmiä + muuta mukavaa

2010-10-28T19:43:00.000+03:00

Spotify on suuremmaksi osaksi korvannut lähteet, joista moni musiikin kuuntelija noutaa "päivittäisen musiikkiannoksensa". Olen käyttänyt ohjelmaa jo pian kaksi vuotta ja päivääkään en ole elänyt, ettenkö löytäisi ennestään kuuntelemattomia kappaleita. Musiikin määrä digitaalisessa kirjastossa on niin valtava, että siinä riittää kuunneltavaksi niin kauan kuin kuuloa riittää.

Kaikkea ei silti maanmainiosta Spotifystä löydy. Tällöin apuun tulevat sadat musiikkiblogit, musiikkisivut ja viimeisimpänä YouTube-kanavat.

_____________________________________

Jo aiemmin olen linkittänyt Sirri-nimimerkin omistamalle YouTube-kanavalle. Se on omasta mielestäni YouTuben suomenkielisen vanhan musiikin ykköskanava. Lähes 300 videota kokoaa kotimaisen populaarimusiikin helmiä aina 1930-luvulta 70-luvulle asti.
Useat perin harvinaiset alkuperäisvideot ovat peräisin Suomi-Filmeistä tai YLEn nauhoituksista. Mikäli TV2:lta tai Teemalta tulee iskelmäaiheinen ohjelma, on Sirri todennäköisesti pian laittamassa videoita kanavalleen.

Kanava kuuluu luonnollisesti Tahtipuikon tilaajiin ja toisin päin.

Kuvakaappauksia siitä, mitä Sirrin kanavalla voi tavata

__________________________________________

Diskomusiikkia parhaimmillaan. Siis silloin, kun diskobiitti ja jousiorkesteri pääsevät vapaasti tuottamaan tanssimusiikkia ilman häiritsevää solistia.

http://www.youtube.com/user/ClassyDisco

ClassyDiscon kanavalla (jota luojan kiitos ei ole poistettu) on reilusti päälle sata diskokauden hittiä mutta useimmiten tuntemattomia instrumentaaleja. Esimerkkinä Liquid Goldin instrumentaali My Baby's Baby vuodelta 1979. Komppi on funk, tempo phillymäinen, kitarat groovet ja jouset kuin suoraan Mantovinilta. Mikä parasta, 12-tuumaiset instrumentaalit ovat usein 5-8 minuuttia pitkiä.
Eikun helmiä kalastamaan.

_________________________________________
Pieni ilouutinen Radion viihdeorkesterista pitäville.
YLEn Elävään arkistoon on lisätty viisi kappaletta Radion viihdeorkesterin mittavasta äänitystuotannosta. Valittuihin kappaleisiin kuuluu Straussin, Lèharin ja Kàlmanin operettikatkelmat, Richard Rodgersin (1902 - 1979) musiikkia musikaalista South Pacific sekä Frederick Loewen (1901 - 1988) musiikkia musikaalista My Fair Lady. Äänitykset ovat 1960-luvun vaihteesta ja kaikissa johtajana toimii luonnollisesti George de Godzinsky.

Radion viihdeorkesteri (kuvaa rajattu, soittajia jää kuvan ulkopuolelle)

*Klikkaa suuremmaksi*

Olen melko varma, että vuoden takainen palautteeni koskien Radion viihdeorkesterin äänityksiä on edesauttanut materiaalin saamisesta Internetiin. Tällöin minulle vastattiin:

«Elävän arkiston suhteen mitään periaatteellista estettä Radion viihdeorkesterin kappaleiden julkaisulle sitä kautta ei ole, mutta se ei tapahdu automaattisesti vaan edellyttää valmistelevaa työtä.»

Hiljaa hyvä tulee. Kahta tai kolmatta tuhatta kappaletta odottaa vielä päivänvaloa - toivottavasti ei ikuisesti. Kaikki kantanauhat (nykyisin digitoidut aineistot) löytyvät YLEn arkistoista, mutta vain ani harvoin radiossakaan näitä äänityksiä kuulee. Tämän blogin yksi (epärealistinen) päämäärä onkin levittää tietoisuutta ja sitä kautta kysyntää laajamuotoisemmille Radion viihdeorkesterin äänitysjulkaisuille.

_____________________________________

Australian kansalliskirjaston (National Library of Australia) digitoitu nuottikokoelma tarjoaa yli 11000 ilmaista nuottivihkoa tulostettavaksi. Tarjontaa siis on enemmän kuin yhdeksi eliniäksi. Ongelmallista on ainoastaan se, että 95% kappaleista on tuiki tuntemattomiksi jääneitä. Ne ovat toki saattaneet olla harvinaisia jo julkaistessaan.
Mutta mikäli on tullut kuunneltua kappaleita 1900-luvun alusta ja joku on jäänyt erityisesti mieleen, saattaa se olla ihan laillisesti saatavilla netistä. Voi myös koettaa onneaan ja valita kappaleen umpimähkään, kenties se onkin mukava ja sitä soittaa mielellään monia kertoja.

Katsaus mitä voi löytyä hakusanalla "pi:nla.mus* two-step"

_______________________

Radio Dismuke on netissä toimiva kanava, joka soittaa vuosien 1925 - 1935 populaari- ja jazz-musiikkia. En itse ehdi kuunnella nettiradioita (tärkeämpänä syynä kuuntelut ei rekisteröidy Last.fm:ään), mutta oheisivu Hit of the Week tarjoaa maistiaisia noiden vuosien iskelmähiteistä.

Hit of the Week oli alunperin Durium Products -yhtiön viikoittain lehtikioskeissa jaettava pahviäänilevy, joita saattoi hankkia 15 sentin hintaan suurina lamavuosina. Fonografiäänitteet olivat tuohon aikaan niin kalliita, että yksipuoliset halvat ja heikkolaatuiset levyt olivat tervetullutta ostotavaraa.

Sivulla on vuodesta 2000 alkaen lisätty joka kuukausi parista pariinkymmeneen harvinaista äänitettä 20- ja 30-luvuilta. Kappaleet ovat ladattavissa mp3 tai ram -formaatissa. Päivitykset ovat ikävä kyllä hiljentyneet heinäkuun jälkeen.

_________________________

Vuosi vuodelta - 1930

2010-10-23T20:32:00.002+03:00

Loputtomalta tuntuva eri artikkelisarjojen määrä saa jatkoa, kun Vuosi vuodelta starttaa.
Konsepti on yksinkertainen: Esittelyssä on 10 musiikkikappaletta kulloiseltakin käsiteltävältä vuodelta. Mukana on niin suomenkielisiä kuin ulkomaisia teoksia. Genreillä ei ole rajoituksia.

Ongelmat tämänkaltaista listausta tehdessä tulevat vastaan nimenomaan valinnoissa. Toki löytyy tietokantoja, johon on luetteloitu eri vuosien kappaleita, mutta - hyvänen aika - eihän minulta niitä löydy - tai Spotifysta liioin. Toisekseen minulla ei ole mitään keinoa muistaa/tarkistaa oman kokoelmani yksittäisten kappaleiden julkaisuvuotta. Siispä kappaleiden valinta tuottaa jo hyvin suurta vaivaa. Mutta yrittänyttä ei laiteta...

Entäpä miksi sarjan aloitusvuotena on juuri 1930? Käytännössä Suomi-materiaalin puute varhaisilta vuosilta estää juuri esimerkiksi valintavuoden 1900/1910/1920. Muuten kyllä näistä kirjoittaisin. Ulkomaisia, pääosin amerikkalaisia kappaleita varmasti löytyisi 1900-luvun alusta vaikka kuinka, mutta kotimaisen musiikin kohdalla jotkut vuodet jäisivät täysin tyhjiksi tai vaihtoehtoisesti puolet olisi J. Alfred Tanneria ja Sibeliusta ;)

Tanssin tahdissa 30-luvun alussa.

*Klikkaa suuremmaksi*

Entä miksi ei myöhemmät vuodet?
Jostain syystä radiokanavilla on kirjoittamaton sääntö, että vanhimmat soittolistan kappaleet voivat olla 50-luvulta, ja tällöinkin Elvistä tai muuta rokkaava. Vanhempaa musiikkia voi kuulla vain ylen erikoisohjelmissa. Toinen ajankohtainen esimerkki "ikärasismista" on musiikkiohjelma Obladii, jonka ohjelmatiedoissa kerrotaan musiikkitarjonnan olevan

«huima läpileikkaus viiden vuosikymmenen populaarimusiikista 50-luvulta tähän päivään.»

Aivan kuin ennen vuotta 1950 ei olisi hyvää musiikkia ollutkaan?
No niin, syitähän rajavedolle on monia enkä niitä ala tässä enempää spekuloimaa.
Totuus silti on, että vanhempi iskelmä ei nykyisin saa näkyvyyttä juuri missään muodossa. Ellen itse sitä olisi löytänyt, en tätä juttua kirjottaisi. Mutta onnekseni sen nyt teen!

___________________

Onnelliset

Sävellys: Oskar Merikanto - Sanoitus: Aleksis Kivi - Esitys: Kaarlo Kytö & Georg Malmstén ja Parlophon-orkesteri - Vuosi: 1930

Georg Malmsténin (1902 - 1981) laulajaura oli suuntautumassa taidemusiikkiin vahvasti 20-luvun lopulla.
Hän opiskeli Helsingin konservatoriossa oopperaa Aino Acktén opastuksella ja sai myöhemmin kiinnityksen Parlophon-levy-yhtiöön.
Kyseinen Oskar Merikannon Op. 15 Onnelliset-duetto sopraanolle, altolle ja pianolle levytettiin (kuten oli usein pakko) Saksassa elokuussa 1930.
Malmsténin kanssa duetoiva näyttelijä Kaarlo Kytö (1902 - 1985) oli teatteri- ja elokuvateon lisäksi mukana laulutyössä, joskin kaikki hänen 64 levytystä on peräisin juuri 1930-luvun ensimmäisiltä vuosilta.

Georg Malmstén v. 1931

*Klikkaa suuremmaksi*

The Valley of the Poppies

Sävellys: Charles Ancliffe - Esitys: London Palladium Orchestra johtajanaan Richard Crean - Vuosi: 1930

Westminsterissä sijaitseva London Palladium -teatteri viettää tänä vuonna 100-vuotispäiviään.
30-luvulla rakennuksessa toimi yksi Britannian korkeatasoisimmista viihde- (tai salonki)orkestereista.
Dublinissa 1879 syntynyt Richard Crean johti London Palladium orkesteria vuodesta 1930 lähtien viisi vuotta, kunnes perusti oman orkesterinsa toimien sen kapellimestaria kuolemaansa asti 1955.
Valsseistaan tunnetun brittisäveltäjä Charles Ancliffen (1880 - 1952) His Master's Voice -savikiekolle tallennettu kappale "Unikoiden laakso" on riemullinen, mahdollisesti nuoremmille kuuntelijoille suunnattu viihdesävelmä.

On the Sunny Side of the Street

Sävellys: Jimmy McHugh - Sanoitus: Dorothy Fields - Esitys: Harry Richman ja Jack Golden orkestereineen - Vuosi: 1930

Jimmy McHugh (1894 - 1969) oli 20-luvulta lähtien tuotteliaimpia amerikkalaissäveltäjiä.
Hänen kappaleitaan, joista mainittakoon I'm in the Mood for Love, I Can't Give You Anything but Love, Baby ja Diga Diga Doo, on levyttänyt kymmenet ja taas kymmenet tähdet Sinatrasta ja Bing Crosbysta lähtien.
Alunperin oheinen kappale laulettiin Broadway-musikaalissa International Revue.
Esittäjänä toimi Harry Richman (1895 - 1972) , jonka vaudevilleajoilta alkanut ura huipentui nimenomaan 1930 julkaistuun Puttin' on the Ritz -elokuvaan, jonka nimikkolaulun Richman esitti. (Irving Berlin [1888 - 1989] sävelsi kappaleen 1929).
Meillä Kadun aurinkoisella puolella -nimellä kappale on tullut tutuksi mm. Eero Väreen ja Lasse Liemolan esittämänä.

Työparivaljakko Jimmy McHugh ja Dorothy Fields (1905 - 1974)

Meine Mama war aus Yokohama

Sävellys: Paul Abraham - Sanoitus: Alfred Grünwald & Fritz Löhner-Beda- Esitys: Lizzi Waldmüller & Oscar Denes - Vuosi: 1930

Operetti Viktorian husaari (Viktoria und ihr Husar) oli unkarilaissyntyisen "operettikuninkaan" Paul Abrahamin (1892 - 1960) läpimurtoteos.
Ennen toista maailmansotaa Keski-Euroopassa kukoisti operettibuumi. Tuon ajan säveltäjistä mainittakoon Frank Lehár, Nico Dostal (1895 - 1981), Emmerich Kálmán (1882 - 1953) ja Robert Stolz (1880 - 1975)
Suomessakin tunnetun Abrahamin teoksiin lukeutuu kuuluisimpana mm. Hawaijin kukka (Die Blume von Hawaii, 1931) sekä Tanssiva Savoy (Ball im Savoy, 1932)
Toisen maailmansodan jälkeen operetit kuolivat pois tai musikaalien voidaan sanoa korvanneen ne.

Amanta Haaparannassa

Sävellys: Ernfrid Ahlin - Sanoitus: Jean Ernst - Käännös: Martti Jäppilä - Esitys: Ville Aulanko, Dallapé sekä Homocord-orkesteri - Vuosi: 1930

Vain 24-vuotiaana keuhkokuumeeseen kuollut Ville Alanko (1907 - 1931) oli ensimmäinen 1925 perustetun Dallapé-orkesterin laulaja.
Sitä ennen Alanko oli esiintynyt vasemmistolaisessa Rajamäen pojat -lauluryhmässä.
Hän oli myös mukana ensimmäisellä Dallapén tekemällä levytyskeikalla kesäkuussa 1929. Kappale oli Valto Tynnilän (1904 - 1940) Lappi.
Amanta Haaparannassa on ruotsalaista alkuperää, iskelmä- ja elokuvamusiikkisäveltäjä Ernfird Ahlinin (1904 - 1969) käsialaa.

My love parade

Sävellys: Victor Schertzinger - Sanoitus: Clifford Grey - Sovitus: Bert Read - Esitys: Lou Aberlardo ja Ambrose orkestereineen - Vuosi: 1930

30-luvun alku oli tanssiorkesterien kultakautta. Eritoten englannissa vaikuttivat nimet Jack Hylton (1892 - 1965), Geraldo (1904 - 1974) sekä - kenties maineikkain kaikista - Bert Ambrose (1896 - 1971).
Ambrose oli perustanut jo 20-vuotiaana oman orkesterinsa ja siitä tuli pian tunnettu koko saarivaltiossa. "Kultakauden" päätyttyä II maailmansotaan Ambrose jatkoi esiintymistä kuolemaansa asti. Valitettavasti entistä suosiotaan bändi ei enää koskaan saavuttanut.
Spotifysta löytyy lähes koko orkesterin tuotanto ynnä muiden brittikokoonpanojen äänityksiä.
My love parade on alunperin 6 Oscar-ehdokkuutta saaneesta vuoden 1929 musikaalista The Love Parade, johon amerikkalainen Victor Schertzinger (1888 - 1941) teki musiikit.
Trumpetistina tässä toimii amerikansuomalainen Sylvester Ahola (1902 - 1995).

Amrosen orkesterin kokoonpanoa vuodelta 1928

Love for Sale

Sävellys & sanat: Cole Porter - Esitys: Fred Waring's Pennsylvanians & The Three Waring Girls - Vuosi: 1930

Cole Porter (1891 - 1964) on amerikkalaisen musiikin kantahenkilöitä ja jazz-standardien ehdoton suurmies.
Hänen läpimurtonsa Broadwaylle tapahtui 1928 musikaalillaan Paris. Hitti Let's Do It (Let's Fall in Love) vaikutti merkittävästi suureksi kasvaneeseen suosioon.
Broadway-revyy The New Yorkers (1930) oli osaltaan skandaaliluonteinen; laulun Love for Sale lyriikat ilmensivät prostituoidun ajatuksia (joka selittää myös otsikon). Tämän vuoksi kappale oli kielletty radiossa vuosikausia ja ainoastaan instrumentaaliversiot sallittiin.
Tämä vuoden 1930 lopulla tehty Fred Waringin (1900 - 1984) versio oli niinikään bannattu radiossa.

Follow a Star - alkusoitto

Sävellys: Vivian Ellis - Esitys: Winter Garden Theatre Orchestra johtajanaan Sydney Baynes - Vuosi: 1930

West Endillä työskennellyt Vivian Ellis (1903 - 1996) tuotti Lontoon teattereille lukuisia revyitä ja musikaaliteoksia 20- ja 30-luvuilla.
Edellisten lisäksi hän sävelsi muutamia lauluja tuon ajan brittifilmeihin. Viihdeorkesteriteokset Alpine Pastures ja Coronation Scot olivat BBC:n radio-ohjelmien My Word ja Paul Temple tunnusmelodioita (tässä järjestyksessä).
Sääli on, että harvoista Ellisin II maailmansotaa edeltävistä musikaaliteoksista on olemassa levytys.
Alkusoitto Follow a Star -musikaaliin on mielenkiintoinen tapaus sikäli, että esitykset jouduttiin keskeyttämään johtotähden Sophie Tuckerin (1886 - 1966) siirryttyä muihin töihin. Uuden näyttelijän tultua esitys pyöri teattereissa vain muutama viikko ennen lopettamista.

Vivian Ellis v. 1930

Stockholm blir Stockholm

Sävellys: Pete Wendling - Sanoitus: Karl-Ewert Christenson - Esitys: Zarah Leander ja Jules Sylvainin orkesteri - Vuosi: 1930

Ruotsissa ja Saksassa maineikkaan laulaja-näyttelijäuran tehnyt Zarah Leander (1907 - 1981) kuului Euroopan tähtiin 30-luvulta lähtien.
Leanderia kosittiin aina Yhdysvaltoihin asti, mutta muutto Atlantin toiselle puolelle olisi vaatinut liikoja.
Toisen maailmansodan jälkeen Leander esiintyi monissa saksalaisissa elokuvissa, vaikka olikin mm. Joseph Goebblesin "vihollislistalla".
Uran alkuvuosina Leander oli mukana kabaree- ja revyytoiminnassa. Stockholm blir Stockholm on nimikkokappale saman nimisestä revyystä.
Säestyksestä vastaa Jules Sylvain (1900 - 1968, lue myös blogikirjoitukseni aiheesta), joka myös sävelsi revyyseen yhden kappaleen.

Noin renttuna

Sävellys: Oskar Strok - Sanoitus: R. R. Ryynänen - Esitys: Kurt Londen ja Suomi Jazz Orkesteri - Vuosi: 1930

Latvian-venäläinen säveltäjä Oscar Strok (1893 - 1975) sai eläessään paikallisilta nimen "tangon kuningas".
Strok oli sukuperinnöltään valkovenäjän juutalainen; kunnioittaen hän sävelsi lauluja Jiddišiksi kirjoitettuihin runoihin perustuen.
Toisen maailmansodan puhjettua Strok kirjoitti lukuisia kansallismielisiä propagandalauluja ja olipahan hän mukana sävellyskilpailussa, jossa tavoitteena oli keksiä kansallislaulu Neuvostoliitolle.
Strok asui mm. Pariisissa, Berliinissä ja Moskovassa, mutta suurimman osan elämästään Riikassa.
Strokin sävellysluetteloon kuuluu yli 300 tangoa sekä tanssimusiikkia, joka kuitenkin kiellettiin sotien jälkeen Neuvostoliitossa. Hän johti useita Neuvostoliiton orkestereita 70-luvulle asti.
Muun muassa Yrjön Orkesterissa solistina toiminut Kurt Londen levytti tämän one-stepin salanimellä Ilmari Rae.

Oskar Strok

Viikon 42 viisikko

2010-10-18T20:03:00.002+03:00

Monelta vuosikymmeneltä soi jälleen kerran.

Posetiivi

_______________

1. Lovin' You

Sävellys & sanoitus: Minnie Riperton & Richard Rudolph - Esitys: Minnie Riperton - Vuosi: 1975

Linnunlaulu tuo välittömästi rentoutuneen, tuutulaulumaisen sävyn kappaleeseen. Instrumenttisovitus on minimalisoitu. Osuva kertosäe ja Ripertonin kiekuna takaavat hitin, jota on ilo kuunnella kesken ihmisen hektisen elämän.

Rintasyöpään vain 31-vuotiaana kuollut R&B laulaja Minnie Julia Riperton (1947 - 1979) ehti levyttää 6 albumia urallaan.
Säveltäjä-laulajan poistuttua elämään on jäänyt vuoden 1975 bravuurikappale Lovin' You, jossa Ripertonin viiden oktaavin äänialasta on käytössä kaikkein korkein, nimittäin huilurekisteri.
Stevie Wonderin (s. 1950) tuottamana Lovin' You ylsi huhtikuussa 1975 USAn Billboard Hot 100 listan kärkeen ja menestyi hyvin myös mm. Isossa-Britanniassa ollen #2.

Minnie Riperton

2. Wuthering Heights

Sävellys & sanoitus: Kate Bush - Sovitus: Andrew Powell - Esitys: Kate Bush - Vuosi: 1977

Kappale ei ole todellakaan helpoimpia lauluja, vaan sen täydellinen esittäminen vaatii sekä nuottikorvaa että hyvää laulutaitoa. Jo säe on melodisesti hyvin monimutkainen, mutta sitäkin mielenkiintoisempi kuunneltava. Kertosäkeen korkeat kiekunat ja "hoo-hoo-hoot" tekevät Wuthering Heightsistä klassikon.

Toinen omalaatuinen äänenkäyttäjä on englantilainen Kate Bush (s. 1958), jonka yli 30-vuotinen ura on poikinut 9 studioalbumia niistä saadut kolme kärkisijaa Britannian listoilla.
Musikaalisessa perheessä kasvanut Bush aloitti 11-vuotiaana pianonsoiton ja myöhemmin urun ja viulunsoiton. Pian hän sävelsi jo itse kappaleita ja sanoitti ne.
Bushin debyyttisingle Wuthering Heights oli välitön menestys ja Britannian ensimmäinen naisen säveltämä ja sanoittama listaykkönen. Kappale oli kärjessä myös Australiassa, Italiassa, Belgiassa, Irlannissa mainittakoon.
Idea kappaleelle tuli Emily Brontën (1818 - 1848) samannimisestä romaanista (suom. Humiseva harju), jonka elokuvaversion Bush oli myös nähnyt 18-vuotiaana.
Loppuraidan kitarasoolon esittää skotti Ian Bairnson (s. 1953).

Catherine Bush

3. The Worry Song

Sävellys: Sammy Fain - Sanoitus: Arthur Freed - Sovitus: Ted Duncan - Esitys: Gene Kelly & Sara Berner sekä Geroge Stollin orkesteri - Vuosi: 1951

Lystikäs kellopeli säestää leikkisää tanssikappaletta. Kappaletta ei pidä mieltää lapsille suunnattuna, vaan jälleen yhtenä osoituksena Gene Kellyn tanssitaidoista (olemattoman objektin kanssa). Musiikki on hauskaa ja orkesterin voima vaihtelee askeleiden tahdissa.

40-50 -lukujen MGM-musikaalit ovat rima, jota nykymusikaalit eivät ikävä kyllä ole saavuttaneet ja näillä näkymin ei koskaan tule saavuttamaan.
Viihdyttävän esimerkin komediamusikaalista tarjoaa vuoden 1945 Oscar-voittaja Anchors Aweigh (suom. Laulaen maihin)
Eräässä puoliksi animoidussa kohtauksessa tanssitähti Gene Kellyn (1912 - 1996) opettaa murheellista satumaan kuningasta tanssimaan. Cameon kuninkaan roolissa tekee Jerry-hiiri William Hannan (1910 - 2001) ja Joseph Barberan (1911- 2006) luomasta MGM-animaatiosta Tom & Jerry.
Kappaleen The Worry Song sävellyksestä vastasi kokenut kaksikko: "Love Is a Many-Splendore Thing" Sammy Fain (1902 - 1989) ja "Singin' in the Rain" Arthur Freed (1894 - 1973)
Family Guy -animaatiosarjan jaksossa Road to Rubert Gene Kellyn rinnalla tanssiikin Stewie Griffin.

Jerry ja Kelly

4. Lithium

Sävellys & sanoitus: Kurt Cobain - Esitys: Nirvana - Vuosi: 1991

Krist Novoselicin bassoriffit ovat kappaleen selkäranka. Alun hiljaisuus luo kontrastia kertosäkeen raivoavaan volyymiin. Melodia ei ole täysin atonaalinen, vaan hiukkasen "vinksahtanut" joka totisesti sopii Nirvanan tyyliin. Kertosäkeen lyriikat kuuluu yksinkertaisesti sanalla "yeah".

Grungebändi Nirvana ei tarvitse sen kummempia esittelyjä.
Kurt Cobain (1967 - 1994) on pyhä ikoni yhtyeen faneille, ja musikaalisessa perheessä kasvaneena hän itse vastasi laulamiensa kappaleiden tuotosta.
Lithium on samalta 10 x platinaa myyneeltä albumilta Nevermind (1991) kuin bändin ykköshitti Smells Like Teen Spirit.
Mielenkiintoista kyllä, kappale oli Suomessa suurempi menestys kuin missään muualla.

Singlen kansi

5. Pata Pata

Sävellys & sanoitus: Miriam Makeba & Jerry Ragovoy - Sovitus: Jimmy Wisner - Esitys: Miriam Makeba - Vuosi: 1967

Kappale kuuluu oman määritelmän mukaan piristyskategoriaan; Sitä ei nimittäin voi kuunnella naama mutrussa. Pata Pata on myös oiva valinta, jos inhottavan korvamadon haluaa korvata jollakin toisella kappaleella. Rytmilauluun on jätetty selvät afrikkalaiset vaikutteet lähtien rummuista ja Makeban kurkkuäänistä.

Hiljattain kuollut Miriam Makeba (1932 - 2008) oli tunnetuimpia afrikkalaislaulajia ja ihmisoikeuden puolestapuhujia.
Johannesburgissa syntynyt Makeba oli perustamassa omaa jazz-yhtyettä jo 1950-luvulla ja tavattuaan calypsokuningas Harry Belafonten (s. 1927) Lontoossa hän pääsi Yhdysvaltoihin luomaan uraa.
Hyvin suomalaiseen suuhun sopiva Pata Pata on todennäköisesti laulajan tunnetuin teos. Makeba sävelsi kappaleen jo 1957 asuessaan Etelä-Afrikassaan, mutta levytti sen 10 vuotta myöhemmin.
Kappale jäi niukasti Billboardin listalla kymmenen kärjen ulkopuolelle (#12).

Pata Pata 45 RPM-kiekko

Mikä näistä miellytti sinua eniten?

Mestarit tahtipuikon takana: Edward White (1910 - 1994)

2010-10-14T21:59:00.002+03:00

Tänä vuonna on tullut kuluneeksi 100 vuotta säveltäjä Edward George Whiten syntymästä. Mutta miten tästä suurtapahtumasta on mediassa kerrottu? Ei mitenkään. Chopin, Schumann ja John Lennon ovat saaneet osansa tiedostusvälineiden uutisoinnissa, festivaaleissa ynnä muissa tapahtumissa. Edward Whiten nimi pysyy piilossa.

Eikä ihme.

Itse asiassa haettaessa säveltäjän nimellä suomenkielisiltä sivuilta, google ilmoittaa:

Eikä ihme.

White on tuntemattomuus.
Pari vuotta sitten, jos joku olisi maininnut Edward Whitesta, olisin kuitannut tiedon sanoilla "just joo, nevöhööd".
"Never heard" pätee Edward Whiteen, kuten moniin hänen aikalaisiinsa, jotka vaikuttivat Englannin musiikkibisneksessä II maailmansodan jälkeen.
White on niin tuntematon, ettei hänestä löydy kuvan kuvaa Internet-lähteistä. Kirjallisetkin lähteet ovat hyvin lyhytsanaisia.
Tästä taitaakin tulla lyhyt artikkeli :O

__________________

Paris Interlude

Sävellys: Edward White - Esitys: Music by Camarata - Vuosi: 1952

Nopeatempoinen Paris Interlude on äänitetty vain kerran, nimittäin harvinaiselle Decca-LP:lle Lontoon Kingsway Hallissa. Johtajana toimii arvostettu amerikkalainen Benny Goodmanin tumpetisti ja Ella Fitzgerladille sovittanut Salvadore "Tutti" Camarata (1913 - 2005). Kappale kuvaa liikettä, kenties Champs-Elyséeseen vilskettä ja vilinää.

Edward George "Teddy" White syntyi Lontoossa, brittiläisen musiikin kehdossa ja Euroopan salonki- ja teatterimusiikin keskiössä, vuonna 1910. Juuri sinä vuonna Westminsteriin avattiin kenties maan tunnetuin varietee-teatteri London Palladium. Nuorella Edwardilla voidaan sanoa olleen siis hyvät lähtökohdat muusikonuralleen.
White ei satunnaisia viulutunteja lukuun ottamatta käynyt läpi syvällisempää musiikin koulutusta. Konservatorion sijasta hän opetteli pääasiassa itsekseen teoriaa ja viulusoittoa. Tämän turvin hän sai myös ensimmäisen työn soittotrion viulistina. 20-vuotiaana hän oli kohonnut jo tanssiorkesterien soittajaksi.
White työskenteli 1929 avatussa etelä-lontoolaisessa Locarno-teatterissa, joka oli osa Streatham High Roadin suurta viihdekorttelia. Instrumenttivalikoima oli laajentunut klarinetilla ja saksofonilla. Lisäksi hän oli alkanut sovittaa teoksia orkesterille.

Locarno-teatteri cirka 1930, toimii nykyisin Bingo-salina

Whiten ura eteni nopeasti. 30-luvulla hän soitti mm. Lou Preagerin (1906 - 1978) yhtyeessä West Endillä sijaitsevalla Romano-nimisessä ravintolassa. Preager, joka oli vain 4 vuotta Whitea vanhempi, oli edennyt nopeasti urallaan ja 19 vuotiaana hän esiintyi jo West Endillä, kunnes sai kimmokkeen oman yhtyeen perustamisesta.40-luvulla hän teki äänityksiä BBC:n radio-ohjelmaan Music While You Work ja televisio-ohjelmien alettua hänellä oli ohjelmat Palais Party ITV:llä sekä Find Singer.

Lou Preager

Effervescence

Sävellys: Edward White - Esitys: Dolf Van Der Linden ja hänen orkesterinsa - Vuosi: 1954

Kuohuntaa suomeksi tarkoittava Effervescence löytyy Paxton -nimisestä musiikkikirjastosta. Teos on tyypillinen esimerkki 50-luvun "mood" musiikista. Tässä moodina on ilmiselvästi energisyys ja vauhti.

Edward Whiten uran kannalta tärkeimpiä miehiä oli Benjamin "Bert" Ambrose (1896 - 1971) joka oli 30- ja 40-lukujen yksi Englannin maineikkaimpia orkesterinjohtajia. Kuten White, Ambrose oli aloittanut uransa viulistina ja soittanut ravintolaorkestereissa. Pian hän oli kohonnut oman orkesterinsa johtajaksi ja 29-vuotiaana itse Walesin prinssi Edward pyysi Ambrosea takaisin maahan hänen työskennellessään New Yorkissa. Tulevat vuodet olivatkin Ambrosen kulta-aikaa. Tuolloin, 30-luvulla, Edward White sai harjoitusta säveltämisen ja sovittamisen osalta.

Ambrose Octet

sdf

Runaway Rocking Horse

Sävellys: Edward White - Esitys: Orchestre Raymonde johtajanaan Robert Preston - Vuosi: 1947

Ennen Puffin' Billyä (lisää myöhemmin) tämä kappale vuodelta 1946 oli Whiten meriittiteos. Se on melodisesti rikas ja muodoltaan vivahteikas. Se kuvaa "karannutta" keinuhevosta ja rytmi onkin hyvin galoppimainen. Väliosiot ovat puolestaan kuin länkkäreistä. Oheinen äänitys on peräisin Decca-savikiekolta. Suosittuun kappaleeseen julkaistiin aikoinaan myös pianonuotit.

Toisen maailmasodan sytytyttä White liittyi Yhdistyineiden kuningaskuntien ilmavoimiin (Royal Air Force). Whiten musikaaliset kyvyt tulivat pian huomatuksi ja hänet liitettiin Felix Kingin (1912 - 1980) muusikkoryhmään. King oli niin ikään pestattu ilmavoimiin johdettuaan orkesteriaan Norjassa ja Monacossa. Sodan jälkeen hän teki BBC:n ohjelmissa töitä kapellimestarina sekä soitti pianoa ja johti omaa kvintettiä. Savikiekoille ja myöhemmin LP:ille hän levytti musiikkia mm. Decca-yhtiölle.

Sotavuosien kuluessa Edward White oli mukana radiolähetystoiminnassa Bristolista käsin. Hän soitti ja sovitti kevyttä viihdemusiikkia aina kun ilmavoimista vain sai vapaata. Bristol-vuosinaan White sai myös ensimmäisen tanssiorkesterinsa johdettavakseen, joka sijaitsi Grand Spa Hotellissa.

Idea oman musiikkiyrityksen perustamisesta kypsyi ja tuloksena oli Musicus Ltd, joka luonnollisesti julkaisi musiikkia. Roolinvaihdos sovittajasta säveltäjäksi sai myös yhä enemmän pontta noina vuosina. Oman kustantajan turvin syntyi nopeasti mm. viihdeteokset orkesterille Caprice for Strings ja Runaway Rocking Horse. Etenkin jälkimmäinen oli genressään suuri menestys.

Kuva Bristolin hotellin neitseellisestä takapihasta

Dance Of The Dew Fairy

Sävellys: Edward White - Esitys: London Promenade Orchestra johtajanaan Walter Collins - Vuosi: 1948

Toinen esimerkki Whiten tuotannosta Paxton-musiikkikirjaston arkistoista. Kastekeijun tanssi (suom. huom.) saattaa olleen osana BBC:n lasten musiikkiohjelmia. Olisin itse olettanut rauhallisempaa lähtökohtaa kappaleelle.

Pian kohtalo kutsui Edward Whitea takaisin Bristolista kotikaupunkiinsa Lontooseen. 40-luvulta alkanut kevyt ajanvietemusiikki oli "in". BBC tarvitsi kuumeisesti säveltäjiä tuottamaan radioon materiaalia. White oli yksi monista tuon aikakauden säveltäjistä, joskaan ei niin kuuluisa kuin Eric Coates, Charles Williams, Sidney Torch, Robert Farnon ja kumppanit.

Omalla tavallaan Whiten melodiat jäivät ihmisten mieliin kenties paremmin, kuin äsken mainittujen herrojen tuotannosta yksikään teos. Kyseessä oli Puffin' Billy.

Puffin' Billy

Sävellys: Edward White - Esitys: Tanskan valtion radio-orkesteri johtajanaan Hubert Clifford - Vuosi: 1952

Puffin' Billy oli BBC:n radion lasten musiikkiohjelman Children's Favourites tunnusmelodiana vuodesta 1952 - 1966. Näin kokonainen brittisukupolvi tunnistaa varmasti edellä kuullun kappaleen. Ohjelman isoisämäisenä juontajana toimi Uncle Mac eli Derek McCulloch (1897 - 1967) joka aloitti jokaisen ohjelman sanoilla "Hei lapset, kaikkialla".

Radiotoimittaja Derek McCulloch (Uncle Mac)

Kappaleen nimi Puffin' Billy tulee Isle of Wightilla olleesta ikivanhasta höyryveturista nimellä "Buffing Billy", jonka White näki lomaillessaan Southamptonin edustalla sijaitsevalla saarella. Kappaleen alkuperäisen version esitti Melodi Light Orchestra Ole Jensenin johtamana, levytys tapahtui Chappell-savikiekolle.

Sama kappale valloitti myös miljoonat Atlantin toisella puolen asuvat lapset, kun Puffin' Billy valittiin lastenohjelma Captain Kangaroo tunnusmelodiaksi, jona se pysyi peräti 19 vuotta. 1957 laulettu versio levytettiin Mary "Richardintytär" Rodgersin (s. 1931) toimesta.
Mainittava on vielä lukuisat TV-mainokset ja dokumentit aina 2000-luvulta, jossa Puffin' Billyä on käytetty taustamusiikkina.

Alla Captain Kangaroon 60-luvun intro.

Clockwork Clown

Sävellys: Edward White - Esitys: New Concert Orchestra johtajaan Cedric Dumont - Vuosi: 1951

Kellokoneisto Klovni on todennäköisesti lapsille suunnattu teos, mutta yhtä hyvin sen musikaaliset pelleilyt viihdyttävät varttunutta kuulijaa. Kyseessä on Whiten paremmin tunnettuja teoksia, joskaan sen tarkasta syntyvuodesta ei ole tietoa. Tämä vuoden 1951 äänitys on osana Boosey & Hawkes -musiikkikirjastoa.

On epäselvää, monta kappaletta Edward Whiten sävellyskynästä syntyi. Hän toimi osittain freelance-pohjalta ja teki musiikkia useille julkaisijoille, joissa sitten omat orkesterinjohtajat esittivät teoksia. Tausta- ja tuotantomusiikin määrää on vaikea arvioida ilman päteviä lähteitä. Tässä artikkelissa olevat esimerkit ovat varmasti Whiten omia sävellyksiä ja niiden perusteella saa kuvan miehen työnjäljestä.
Hämärän peitossa on myös miehen myöhempi ura. Hänen tiedetään vastanneen musiikista BBC:n nukkekomediaan The Telegoons, joka pyöri televisiossa vuosien 1963 ja 1964 aikana. Hän siis varmasti jatkoi BBC:n leivissä ja kenties vetäytyi eläkkeelle 70-luvun puolella.

Sääli on, että kuvaa Mestarista tahtipuikon takana ei löytynyt. Tämä ei ole ihme, sillä monet 50-luvun viihdemusiikin säveltäjät jäivät tuntemattomiksi ja vasta hiljattain heidän perintöään musiikkikulttuurille on alettu arvostaa. Tämä on näkynyt lukuisina CD-julkaisuina ja tuotantomusiikkikirjastojen tuomisella yleisön kuultavaksi.
Ja nyt, väitän, että ensi kerran myös suomalainen kuuntelijayleisö tulee löytämään unohdetun säveltäjän.
100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi vielä yksi kappale, olkaa hyvät.

Show Girl

Sävellys: Edward White - Esitys: Dolf van der Linden ja hänen orkesterinsa - Vuosi: 1954

Tyypillistä kyllä, mitään tietoa Show Girlin syntyvuodesta tai luomishistoriasta ei ole. Se kuuluu jälleen Paxtonin musiikkikirjastoon. Tässäkin blogissa useaan kertaan mainittu Dolf van der Linden (1915 - 1999) esittää kappaleen orkestereineen. Tällä hetkellä yksi vaikutusvaltaisimpia orkestereita, Metropole Orchestra, oli alkujaan van der Lindenin perustama. Hänet tunnettiin Euroviisuissa ahkerana kapellimestarina; van der Linden johti Hollanin kisakappaleita vuodesta 1957 aina vuoteen 1981 asti, mukana kaksi voittosovitusta.
Onnistunut on tämäkin sovitus.

Kapellimestari Dolf van Der Linden

Lähteet:

http://en.wikipedia.org/wiki/Edward_White_%28composer%29

http://www.museumstuff.com/learn/topics/Edward_White_%28composer%29

http://telegoons.org/Bios/Bio_EW.htm

http://www.rfsoc.org.uk/cds_2008.shtml

http://www.turnipnet.com/mom/loupreager.htm

http://www.musicweb-international.com/garlands/6th.htm

http://www.google.fi/url?sa=t&source=web&cd=1&ved=0CBQQFjAA&url=http%3A%2F%2Fwww.naxos.com%2Fperson%2FEdward_White%2F22414.htm&ei=kty1TMPJMY7Mswb0k9mzCQ&usg=AFQjCNFJd4dCeksRQTP4bOhgol5KJa56vQ&sig2=wgifPjHTWd86JrmrJnq5CQ

Viikon 40 viisikko

2010-10-10T18:24:00.001+03:00

Viikko 40. Monta on niitä takana. Edessä vielä enempi. Kuultavaa riittää.

Melodica

__________________

1. I Got Rhythm

Sävellys: George Gershwin - Sanoitus: Ira Gershwin - Esitys: Andre Kostelanetz ja hänen orkesterinsa - Vuosi: 1955

George Gershwin (1898 - 1937), syntyjään Jacob Gershowitz, oli venäjänjuutalaisen emigranttiperheen toiseksi vanhin lapsi.
Gershwin aloitti sävellystyönsä vain 15 vuoden vanhana kuululla Tin Pan Alleyllä.
Vuonna 1924 valmistunut Rhapsody in Blue nosti Gershwin eläväksi legendaksi.
20- ja 30-luvulla Broadway-musikaalit Lady, Be Good (1924), Strike up the Band (1927) ja ooppera Porgy and Bess (1935) näkivät päivänvalon.
Yhteistyö sanoittajana toimineen Ira-veljen (1896 - 1983) poiki lukuisia jazz-standardeiksi kohonneita kappaleita.
Nopeasti edennyt aivokasvain tappoi Yhdysvaltojen kuuluisimman säveltäjän 38-vuotiaana.
Niin ikään venäläiset juuret omannut Andre Kostelanetz (1901 - 1980), jonka sovittaja-kapellimestariura alkoi jo 30-luvulla, esittää musiikaalista Girl Crazy (1930) teoksen I Got Rhythm.

Vieroksuin I Got Rhythm'ä aiemmin. Pidin sen tahditusta epäluonnollisena. Se onkin melko epätavallinen rakenteeltaan, mutta juuri siksi niin monien artistien tulkitsema. Kostelanetzin sovitus on onnistunut. Intron jouset ovat uskomattoman ärhäkät ja eläväiset läpi kappaleen. Valitsin instrumentaalin, koska ilman laulajaa variaatioille voi antaa sijaa. Saksofoni ja piano ovat esimerkkejä johtavista instrumenteista.

George Gershwin pianon ääressä

2. I Love the Nightlife (Disco 'Round)

Sävellys & sanoitus: Alicia Bridges & Susan Hutcheson - Esitys: Alicia Bridges - Vuosi: 1978

Alicia Bridges (s. 1953) nousi tuntemattomuudesta listaviitoseksi, kun hän levytti Polydor-levy-yhtiölle hitin I Love the Nightlife.
Kappale oli Grammy-ehdokkaana ja oli useissa maissa listojen kärkituntumassa.
Disco-hittiä seuranneet blues-levytykset eivät saaneet samanlaista vastaanottoa massoilta.
I Love the Nightlifea on käytetty mediassa monissa yhteyksissä, näyttävimmin homoseksuaaliaiheisessa elokuvassa The Adventures of Priscilla, Queen of the Desert (1994).

Kappaleen discobiitti on aina miellyttänyt allekirjoittanutta. Bridgesin äänenkäyttö (lähtien alun "action"-lausahduksesta) on omaperäistä ja erityisesti "vooohohaoa"-äännähdykset ja venytykset. 5½-minuuttinen Special Disco Mix on singleä groovempi. Valitettavasti sitä ei löydy Sporifysta.

Albumin Alicia Bridges (1978) kansi

3. Just a Girl

Sävellys & sanoitus: Gwen Stefani & Tom Dumont - Esitys: No Doubt - Vuosi: 1995

Ska/Punk/Pop/Vaihtoehtorock/New Wave-bändi No Doubt teki läpimurtonsa 10 vaatimattoman vuoden jälkeen, kun kappale Don't Speak ryntäsi listojen kärkeen yli kymmenessä maassa.
Don't Speak paitsi myi kaksinkertaista platinaa mm. Australiassa ja norjassa oli ehdolla myös kahteen Grammy-palkintoon. Kappale on kaiken kaikkiaan bändin ylivoimaisesti menestynein tuotos.
Muutaman vuoden hiljaiselon jäkeen No Doubt on ilmoittanut työstävänsä uutta albumia, joka saattaa ilmestyä jouluksi 2010.
Just a Girl on samalta menestysalbumilta nimeltä Tragic Kingdom. Don't Speakin menestyttyä uudelleenjulkaistu single ylsi mm. Britanniassa listakolmoseksi.

Alun riffirakenne on omaperäisen melodinen ja helposti tunnistettava. Gwen Stefanin (s. 1969) bimbo mutta rokkaavaa laulutyyli puree. Kokonaisuus on menevä, ei töksähtäviä väliosuuksia sisältävä, musiikillisesti rikas ja kuitenkin yksinkertainen. Mieleenpainuva biisi.

Albumin Tragic Kingdom (1995) kansi

4. Suite Punta Del Este

Sävellys: Ástor Piazzolla - Esitys: Ástor Piazzolla ja Orchestra Da Camara Die Caracas johtajanaan Aldemaro Romero - Vuosi: 1982

Ástor Piazzolla (1921 - 1992) oli argentiinalaisen tangon suurvaikuttajia ja miestä pidetään yhtenä maailman tunnetuimpana tangosäveltäjänä.
Piazzolla oli luomassa piirteitä tango nuevolle, jossa perinteiseen tangoon on adoptoitu jazzin ja klassisen taidemusiikin vaikutteita.
50-luvulta alkanut kehitys kulminoitua 1980-luvulle, jolloin genren voidaan sanoa syntyneen.
Yli 400 sävellystä tehneen Piazzollan kvintetti muodostui bandoneónista (Piazzollan itsensä soittamana), viulusta, pianosta, sähkökitarasta ja kontrabassosta.
Suite Punta Del Este, kolmiosainen teos bandoneónille ja orkesterille on jäänyt useille mieleen Ex-Pythonin Terry Gilliamin (s.1940) ohjaamasta 12 apinaa -elokuvasta (1995), jossa kappale toimi pääteemana.

Kappale, siis teoksen ensimmäinen osa Introduccion: Allegro pesante, on sangen uhkaava ja hyytävä teos. Nimi viittaa hainmetsästyksestä tunnettuun saman nimiseen lomanviettopaikkaan Uruguayassa. Rytmitys on tyypillistä piazzollaa; Rakenne toistuu muissakin säveltäjän teoksissa.

Ástor Piazzolla

5. Eesti (On My Mind)

Sävellys & sanoitus: Juice Leskinen - Sovitus: Anssi Tikanmäki - Esitys: Juice Lskinen Grand Slam - Vuosi: 1983

Edesmennyt Juice Leskinen (1950 - 2006) jätti perinnöksi lukuisia suomirokin keskeisiä kappaleita: Syksyn sävel, Viidestoista yö, Marilyn, Jyrki Boy ja Juankoski, here I come mainittakoon näistä.
Leskinen ehti levyttää 27 studioalbumia ennen terveyden romahtamista. Hän oli kuollessaan 56-vuotiaana paljon ikäistään vanhemman näköinen.
Leskinen tuotti lyriikoiden lisäksi kymmenkunta runokokoelmaa, lasten kirjoja sekä muutaman sekalaisen painoteoksen.
Juicen 4 vuotta kestäneen Slam-yhtyeen perilliseksi tuli vuonna 1981 Juice Leskinen Grand Slam. Kitaristina toimi mm. Puntti Valtonen (s. 1961). Yhtyeen taso oli korkea
Eesti (on my mind) julkaistiin kultaa myyneellä albumilla Boogieteorian alkeet peruskoulun ala-astetta varten, lyhyt oppimäärä (1983).

Kappaletta voisi luonnehtia jonkinlaiseksi "junttireggaeksi". Leskinen painotti kappaleissaan enemmän nasevaan ja huumorilliseen sanoitukseen, kuin melodiseen rakenteeseen. Lopputuloksina on siis hyvin mieleen jääviä ja yksinkertaisia rallatuksia (sekä tunteellisempia lauluja). Eesti (on my mind) -kappaleen suosio selittyy nimenomaan näillä tekijöillä. Lyriikat ovat omaperäisiä ja rakenne helppo.

Laulaja-lauluntekijän profiili

Mikä näistä miellytti sinua eniten?

Havainto: Plagiointia suomi-iskelmissä?

2010-10-08T17:33:00.001+03:00

Jos on kuunnellut koko ikänsä musiikkia, lienee tuttua, että monet kappaleet kuulostavat "kuin samasta muotista tulleilta". Joskus kappaleet ovat kuitenkin hämmästyttävän samanlaisia.

Toisinaan melodiassa voi huomata jopa yhtäläisyyksiä. Tällöin saattaisi tulla kysyneeksi, onko tapahtuma kenties sattumaa vai sittenkin tarkoituksellista ellei peräti tahallista?

John Williams (s. 1932) teki alkuperäiseen Tähtien sota -trilogian ensimmäiseen osaan sävellyksen The Dune Sea of Tatooine (suom. Tatoiinen dyynimeri). Sen alku muistuttaa erehdyttävästi Igor Stravinskyn (1882 - 1971) baletin Kevätuhri toisen osion alkua nimeltä Seconde Partie: Le Sacrifice.

Musiikkiplagiointia ei ole niin kutsutut tribuuttikappaleet, jotka ovat usein omistettu tai peräti nimetty kuuluisan artistin mukaan.

On myös epäselvää, kuinka pitkä "identtisen" melodianpätkän tulee olla, että se katsotaan plagioinniksi. Muutama perättäinen sävel ei vielä todista mitään, mutta pidempi samankaltaisuus herättää kysymyksiä.

Usein artisti matkiikin tietämättään toista kappaletta, jota ei itse ei ole välttämättä kuullut tai se ei ainakaan tietoisesti ole vaikuttanut sävellysprosessin aikana. Niinpä kiusallisen havainnon tekevät usein vasta kuuntelijat.

Valitsin tähän Havainto-artikkeliin pari vanhaa suomiviisua, joista olen oman sävelkorvani avulla huomannut yhtäläisyyksiä muihin musiikkiteoksiin. Mutta onko korvani ollut oikeassa vai erehtynyt plagioinnin suhteen, siitä seuraavassa.

_____________________

Parades des Gnomes

Vs.

Sinitakkien marssi

Parades des Gnomes (eng. The Brownies' Guard Parade) tunnetaan paremmin alkuperäisnimellään Heinzelmännchens Wachtparade eli suomeksi "Tonttuparaati". Lähes tuntematon Kurt Noack (1895 - 1945) sävelsi kappaleen opusnumerolle 5 vuonna 1912. Meillä instrumentaali levytettiin alunperin Columbusorkesterin toimesta jo 1929, mutta varsinainen joululaulu tuli Tanskan ja Ruotsin kautta ja lopulta 1960 Saukin (s. 1928) käännöksellä sen esittivät Vieno, Laila ja Brita.

Sinitakkien marssi oli Jori Malmsténin 30-luvun "laivaistohittejä", peräisin elokuvasta Meidän poikamme merellä (1933). Muita vastaavia merimieslauluja - jotka olivat yleensä valsseja - oli mm. Leila (1932), Aallokko kutsuu (1933) ja Saariston sirkka (1938). Malmsténin ääniksen säestyksestä vastaa - mikäs muu - kuin Dallapé.
Kappale sopii hyvin soitettavaksi myös poliisisoittokunnan toimesta, ja perinteisesti sekä Malmsténin 17 vuotta kestäneen sotilaskapellimestariuran perinteitä kunnioittaen yhä tänä päivänäkin kappaletta kuulee soitettavan juhlatilaisuuksissa.

Kuten voi yllä olevista näytteistä huomata, yhtäläisyydet melodioiden osalta ovat ilmeiset - jopa täysin identtiset. Kyseessä on kuitenkin niin lyhyt osa kappaleista, että minkään moisesta kopioinnista ei voida Malmsténia syyttää, vaikka hän on saattanut kuulla Columbusorkesterin tulkinnan ja sisältää alitajuisesti osan melodiasta Sinitakkien marssiin. Kyse on enemmin sattumasta ja tarttuvan melodian oivaltamisesta kahteen otteeseen.

Georg Malmstén ja Helsingin poliisisoittokunta

*Klikkaa suuremmaksi*

Waltz of the Flowers

Vs.

Pilven päällä

Musiikin harrastajat tunnistaisivat ylemmän kappaleen vain sekunnin pätkästä. Se on totta kai Pjotr Tšaikovskin (1840 - 1893) Pähkinänsärkijän Kukkaisvalssin (ransk. Valse des Fleurs) finaalista. Vuonna 1892 sävelletty - eli säveltäjän elämän viimeisinä aikoina valmistunut - baletti tulee jälleen ajankohtaiseksi joulun aikaan. Ties vaikka käsitelisin siitä lisää blogissani.

Harmony Sisters eli Valtosten sisarukset Maire, Raija ja Vera tekivät läheistä yhteistyötä kaksi vuosikymmentä George de Godzinskyn (1914 - 1994) kanssa. Naistrio levyttikin useita Godzinskyn säveltämiä kappaleita, kuten Sulle salaisuuden kertoa mä voisin ja Hymyillen.
Pilven päällä vuodelta 1942 on yksi lukuisista Godzinskyn meriaiheisista valsseista. Hänet tunnettiin suurena meren ystävänä ja vanhoilla päivillään hän oli jokavuotinen vieras Kotkan Meripäivillä.

Kappaleiden keinuva valssitahti on samanlainen ja perusmelodia toistuu kahdesti kummassakin kappaleessa. Suuri orkesteri hieman hämää Pähkinänsärkijän tapauksessa ja vaikeuttaa vertailua. Eroavaisuuksia löytyy; esimerkiksi Pähkinänsärkijään kuuluu välifanfaarit jotka taas puuttuvat laulusta Pilven päällä. Sanoitus «Kun pilven päällä - taivaan alla - meren vaahdon- valkealla» sopii silti rytmillisesti kumpaankin melodiaan.

Harmony Sisters

*Klikkaa suuremmaksi*

____________

Sum summarum: Plagiointia ei ole tapahtunut.
Esimerkit olivat siinä mielessä köykäisiä, että vain hyvin lyhyissä kohdissa pystyi kuulemaan samankaltaisuuksia. Kokonaiset kappaleet olivat kyllä aivan muuta kuin "kaksi marjaa".
Mutta, musiikin kuuntelussa on juuri hämmästyttävää, kuinka uusia kappaleita kuullessaan ne eivät välttämättä muistuta mitään aikaisempia kuulemia kappaleita. On uskomatonta ajatella, että vaikka säveliä on ainoastaan 12 erilaista, tuhansien ja taas tuhansien kappaleiden joukosta pystyin poimimaan vain nämä esimerkit tähän kirjoitukseen. Kerrassaan huikeaa.

Kummatkin suomikappaleet tulevat kokonaisuudessaan löytymään blogin YouTube-kanavalta lähiaikoina.
Siihen asti kuulemiin!

Teemana: Syksyinen luonto

2010-10-03T14:43:00.000+03:00

Syksyn muuttolinnut ovat jo aloittaneet matkansa kohti etelän lämpimiä alueita. Puut pudottavat lehtiään maahan kerros kerrokselta. Pakkasyö saa nurmen valkeaan kuuraan ja utuiset aamut osoittavat vuodenajan vaihtuneen. Elämme lokakuuta ja syys on jo pitkällä. On kiirehdittävä, jotta syksyiset kappaleet olisivat jotenkin ajankohtaisia.

Viime vuonna tein samasta aiheesta Teema-postauksen. Kuten arvata saattaa, ko. aiheesta on sävelletty enemmän kuin runsain mitoin kappaleita. Antakaamme mielemme rauhoittua syksyisten melodioiden parissa. Olen valinnut peräti 5 instrumentaalia, jotka vangitsevat syksyisen luonnon ilmeen.

_________________________

Syysilta Aulangolla

Sävellys: George de Godzinsky - Esitys: Radion viihdeorkesteri johtajanaan George de Godzinsky - Vuosi: 1960

George de Godzinsky 81914- 1994) sävelsi lukuisia orkesteriteoksia toimiessaan Radion viihdeorkesterin johtajana vuosina 1953 - 1980.
Laajamuotoisista konserttivalsseista mainittakoon Vieno (1960), Syysilta Aulangolla (1960), Tirolin torvensoittajat (1967), Sininen Valssi (1970) ja Karuselli-iloa (1974).
Yli 7 minuuttia pitkä Syysilta Aulangolla on olemassa vain 27.6.1960 äänitetyllä Yleisradion kantanauhalla.
Lyhyt sikermäsovitus pianolle löytyy levyltä Flyygelin ääressä (1991), julkaisijana Fazer Finnlevy.

Alun soolofagotti yhdistyy tunnelmoiviin jousiin ja vaskisoittimiin. Sävellaji on paikoin atonaalinen, mutta ei liian moderni. Rikas instrumenttisovitus on puhdasta Godea, ja itsekin sanoi "rakastavansa säveltämistä suurelle orkesterille". Itse valssi alkaa 1:17 kohdalla. Sen tunnistaa suomalaiseksi mollivoittoisen haikeuden tähden. Väliosiot ovat paikoin straussimaisia ja osoittaa jälleen säveltäjän intohimon wieniläiseen musiikkiin.

George de Godzinsky johtaa Radion viihdeorkesteria konsertissa vuodelta 1964

*Klikkaa suuremmaksi*

Punaiset lehdet

Sävellys: Pentti Viherluoto - Sanoitus: Aimo Viherluoto - Sovitus: Toivo Kärki - Esitys: A. Aimo & Sointu-orkesteri - Vuosi: 1945

A. Aimo (1911- 1963) oli sotaa edeltävien vuosien tuotteliaimpia laulajia. Hänen kilpailijoitaan oli mm. Georg Malmstén, Matti Jurva ja Eero Väre. Kaikki neljä olivat myös Dallapén jäseniä ainakin hetkellisesti.
Vuosina 1939-42 alkaen hän levytti Sointu-levy-yhtiölle kymmeniä levypuolia.
Sodan jälkeen laulutähdet Henry Theel, Olavi Virta ja kump. syrjäyttivät Aimon suosiossaan.

Perus suomalainen (ei perussuomalainen) tango, joka on Pentti 'Puhelinlangat laulaa' Viherluodon (1915 - 2004) tunnetuimpia sävellyksiä. Laulu on paatoksellista ja sävy on synkkä mutta sisukas.

October Mist

Sävellys: Ted Fiorito & Paul Francis Webster - Esitys: David Rose ja hänen orkesterinsa - Vuosi: 1957

David Rose (1910 - 1990) lienee jo blogin vakiokävijöille tuttu nimi.
Rose tunnetaan viihde- ja TV-sävellyksistään kuten The Stripper (1962) ja Holiday for Strings (1950).

Seesteinen ja vieno tunnelmakappale Ravelin boleromainen rummutus saattaa tarkoittaa, että ollaan Keskilännen intiaanimailla.

Syysorvokki

Sävellys & sanoitus: Lennart Dahl - Esitys: Ville Alanko & Dallapé - Vuosi: 1930

Sekoitin kappaleen aluksi samannimiseen Georg Malmsténin laulamaan ja Onni Laihasen säveltämään kappaleeseen.
Kappaleita yhdistää se, että kummassakin säestyksestä vastaa Dallapé-orkesteri.
Tässä vuoden 1930 äänityksessä laulaa Dalalpén ensimmäisenä solistina toiminut Ville Alanko (1907 - 1931).
Alanko menehtyi traagisesti keuhkokuumeeseen vain 24-vuotiaana.

Perus suomalainen valssi (kun edellinen oli tango). Syksyyn sopien laulu etenee mollissa ja itkevät viulut säestävät suruista sanoitusta.

Ville Alanko

Autumn Scene

Sävellys: Jack Brown - Esitys: New Century Orchestra johtajanaan Sidney Torch - Vuosi: 40-luku

Jack 'Jackie' Brown tunnettiin Englannin johtavana elokuvateatteriurkurina.
Hänen sävellystuotantonsa jäi harvaksi ja on nykyään käytännössä tuntematon.
Myös teatteriurkurina toiminut Sidney Torch (1908 - 1990) johtaa tätä KPM-musiikkikirjastoon tuotettua mahd. 40-luvun äänitystä.

Kappaleessa on jostain syystä 'liplattavaa' meren tuntua. En itse ainakaan saa päähäni sisämaan kuvia. Voimakkuus kovenee puolentoista minuutin kohdalla. Rauhallisuus on kappaleen teema.

Syksyn ajatuksia

Sävellys: A. Reiderman - Sanoitus: Kullervo - Esitys: Henry Theel & Pirteät Pelimannit johtajanaan Toivo Kärki - Vuosi: 1950

Henry Theelin (1917 - 1989) mahtava levytysura sisälsi enemmän kuin yhden syys-aiheisen kappaleen. Kuuluisin niistä on Syyspihlajan alla.
Harvoin kuultu Syksyn ajatuksia julkaistiin 60-vuotta sitten Rytmi-savikiekolle.
Äänitearkisto listaa tämän ainoana tuntemattoman A. Reidermanin kappaleena. Alkuperäisnimi Hösttankar ja säveltäjän nimi eivät tuota tulosta Google-haulla.

Sanoitus on lähes kaameaa kuultavaa: «mieleni synkäksi käy, valoa missään ei näy». Osittaiset duuriosuudet tekevät kappaleesta siedettävämmän siis vähemmän traagisen. Muuten hyvin suomalainen valssi vaikkakin alkuperä taitaa olla Ruotsista.

Syysyön sävel

Sävellys: Eugen Malmstén - Sanoitus: Arvo Kalliola - Esitys: Eugen Malmstén - Vuosi: 1942

Eugen Malmstén (1907 - 1993) on jäänyt suomalaisen iskelmän historiassa isoveljensä Georgin varjoon, vaikka levytti joinakin vuosina häntä useammin.
Malmstén oli suomalaisen jazzin kantahenkilöitä. Juuri hän oli 20-luvulla tuomassa jazzia ja swingiä Suomeen.
Eugenin johtama Rytmi-Pojat oli laadukkaimpia suomalaisia swingiorkestereita 30-luvulla.
Syysyön sävel on mahdollisesti sodan viihdytysjoukkojen aikainen tuotos.
Kappale on myös yksi Malmsténin vajaasta 40:stä omakätisesti säveltämästä teoksesta.

Kappale ei ole jäänyt elämään, vaikka siitä ei mitään vikaa löydy. Tosin vastaavia tangoja suomessa löytyy pilvin pimein, joten ei ihme, että suurin osa niistä jäi "unholaan". Tasavahva sävellys ja laulutulkinta Eugenilta. Tuntemattoman orkesterin (Eugenin itsensä johtama?) sovitus on onnistunut.

Eugen Malmstén

*Klikkaa suuremmaksi*

Autumn Concerto

Sävellys: Camillo Bargoni - Sovitus: William Hill Bowen - Esitys: The Melachrino Orchestra johtajanaan George Melachrino - Vuosi: 1956

George Melachrino (syntyjään George Militiades, 1909 - 1965) omasi kreikkalais-italiaisen taustan, mutta syntyi Englannissa ja vaikutti siellä säveltäjänä ja kapellimestarina.
30-luvulla Melachrino vaikutti kuulussa Ambrosen (1896 - 1971) orkesterissa, jossa hän lauloi ja soitti saksofonia.
Sotavuosina Melachrino toimi armeijan radiojoukossa ja toimi viihdytysjoukkojen musiikillisena johtajana.
Sotien jälkeen hän perusti oman George Melachrino orkesterin, joka tuotti melodista viihdemusiikkia radiokuuntelijoille ja konserttiväelle.
Italiaisen säveltäjän Camillo Baronin Concerto D'automnon on tulkinnut meillä Hannu Hovi vuonna 1958 nimellä Syysserenadi.

Kappale on konserttipianistin bravuurikappale. Siinä on ripaus tšaikovski/chopinmaista eleganssia. Kappale on alkujaan instrumentaali, mutta melodialtaan se on kuin luoto laulettavaksi. Melachrinon sovitus muuttuu beguineksi 1:40 jälkeen. Instrumenttivalinnat ovat suoraan Hollywoodista.

George Melachrino

Tuulikannel

Sävellys & sanoitus: Olavi Virta - Sovitus: Matti Viljanen - Esitys: Olavi Virta ja Ramblers-orkesteri johtajanaan Klaus Salmi - Vuosi: 1953

Olavi Virta sävelsi itse 33 kappaletta, monet niistä 50-luvun alussa. Vuosikymmenen puolivälissä hän oli jo lopettanut säveltämisen kokonaan.
Jotkut Virran sävellyksistä ymmärrettiin erittäin onnistuneiksi, ja niitä tulkitaan yhä näin vuosikymmenien päästä.
Tuulikannel on vähemmän tuotettu "helmi" Virran tuotannossa, vaikka sitäkin on koveroitu muutaman laulajan toimin.
Mielenkiintoista kyllä, säestyksestä vastaa Ramblers-orkesteri, joka lopetti julkiset esiintymiset jo vuosi aiemmin.

Sanoitus on vieläkin masentavampi kuin Syksyn ajatuksia. Voisi lähes uskoa Virran tehneet lyriikat kieli poskella, sillä melkein kaikki "syyslaulun" kliseet ovat mukana: «synkkä ja lohduton», «kesä kauneinkin haihtua voi», «pois muuttolinnut jo lentäneet on», «pois kesän muistotkin jää unhohon». Melodia noudattaa armotonta kaavaa.

Matti Yrttiaho, Matti Viljanen & Olavi Virta

*klikkaa suuremmaksi*

Lokakuu, kohti pimeyttä

Sävellys: Selim Palmgren - Esitys: Izumi Tateno - Vuosi: 1996

"Pohjolan Chopinina" tunnettu Selim Palmgren (1878 - 1951) sävelsi mieluiten pianomusiikkia ja oli siten ainoita täysverisiä pianotaiteilijoita 1900-luvun Suomessa.
Opusnumerolle 102 sävelletty pianoteos Aurinkoa ja pilviä (Sol och skyar, Sun and Clouds) vuodelta 1942 sisälsi 12 kappaletta, joista jokainen edustaa yhtä kalenterikuukautta.
Teoksen 10 kappale Lokakuu tunnetaan nimellä Kohti pimeyttä.
Suomalais-japanilainen Izumi Tateno (s. 1936) on levyttänyt paljon juuri suomalaissäveltäjien tekemää pianomusiikkia. Oikean kätensä halvaannuttua 2002 Tateno on jatkanut esiintymisiä soittamalla nimenomaan vasemmalle kädelle tehtyjä pianoteoksia.

Teos soi suht andante ja pianissimo. Laskeva askellus symboloi pimeyttä, johon tullaan kesän huipuilta. Molli ei anna ilon häivähdystäkään. Kappale on rauhallinen ja harmaa - lokakuinen siten.

Lähteet:
Jalkanen, Pekka, Kurkela, Vesa: Populaarimusiikki. Helsinki, WSOY, 2003
Erola, Lasse. Olavi Virta ja hänen maailmansa. – Helsingissä : Gummerus : Ajatus, 2005.

Havainto: Tuotantomusiikki suomalaisessa mediassa

2010-09-25T10:54:00.002+03:00

Olin aluksi otsikoimassa blogitekstiä nimellä "artikkeli", mutta näen sen viittaavaan pidempään juttuun, jota tämä ko. viesti ei edusta. Niinpä "havainto" on oikeampi termi. Tulen käyttämään havainto-teemaa todennäköisesti tulevissakin lyhyissä kirjoituksissani.

________________________

Väitän olevani Suomen ainoa tuotantomusiikin asiantuntija - ainakin siihen asti, kunnes joku toisin osoittaa :p Kannan tätä asiantuntijain viittaa harteillani syystä: Tunnistan huomattavan paljon tuotantomusiikkia.
Sain vahvistusta käsitykselleni viime lauantaina, kun sattumoisin TV:stä tuli oheinen pätkä YLE TV1:n ohjelmasta Make Up:

Tunnistin sekunnin kuunneltuani taustalla soivan kappaleen Jack Stracheyn teokseksi Lambs In Clover:

Brittiläinen Jack Strachey Parsons (1894 - 1972) työskenteli 20-luvulla teatterin ja varieteen parissa, ja siirtyi myöhemmin populaarimusiikkiin. Hänen sävellyksiään on mm. A Nightingale Sang in Berkeley Square sekä vuoden 1935 jazz-standardi These Foolish Things (Remind Me of You). 40-luvulta lähtien Strachey teki kevyttä viihdemusiikkia, joka osittain lukeutuu tuotantomusiikin piiriin.
Lambs In Clover, Georges Devereaux'n orkesterin äänitys vuodelta 1951, on myös tuttu animaatiosta Ren & Stimpy sekä Paavo Pesusieni, jotka kummatkin käyttävät ahkerasti tuontantomusiikin kirjastoja.

Strachey (pianon ääressä) ja sanoittaja Eric Maschwitz

Yllä olevan kaltaista tuotantomusiikkia käytetään omien havaintojeni mukaan suht' harvoin televisio-ohjelmissa, mutta koska katson todella vähän televisiota(2-3h/viikko), en voi olla perillä kaikista ohjelmista tai niissä olevista musiikeista.

Toinen selvä tapaus on taannoin Veikkauksen mainos, joka oli tahallisesti tehty muistuttamaan 40-luvun tyyliä:

Mainoksessa kuullaan pätkiä monesta eri kappaleesta, mutta alussa(0:10 - 0:15) soiva fanfaarimainen teema on Clive Richardsonin(1909-1998) II maailmansodan aikainen kappale Naval Splendour:

Englantilainen Richardson oli etevä pianisti ja teki musiikkia nimenomaan 40-luvun propagandafilmeihin, joista eittämättä yllä oleva kappale on peräisin. Esityksestä vastaa The Queen's Hall Light Orchestra, johtajanaan Charles Williams (1893–1978).

Richardson vanhoilla päivillään

Veikkauksen mainoksessa soiva pizzicato-jousikappale on minulle edelleen mysteeri. Kappale kuulostaa hirmu tutulta, johtuen siitä, että vastaavan tyyppisiä kappaleita on tuotettu lukuisia. David Rosen Holiday For Strings kuuluu tähän kategoriaan. Kuuntelin pari levyä Rosen tuotantoa, mutta mikään ei ollut mainoksen kappale.

(Päivitys 25.9.2010)
Löysin vihdoinkin rosemaisen pizzicato-kappaleen nimen. Se on Ken Morrisin (1919-2005, nimi on pseudonyymi Ken MacKintoshille) säveltämä Running Commentary, joka on kuunneltavissa myös Spotifysta.
_______________________

Mitä oikein halusin osoittaa tällä blogiviestillä?
No, ensinnäkin sen, että mitään musiikkia ei pidä aliarvioida, oli sen rooli olla sitten mainoksessa tai vaikkapa kanava-logossa.
Entä muuta? Kevyt klassinen on mahtavin musiikkigenre, jonka vuoden sisällä olen löytänyt. Tässäpä parit Spotify-linkit kuunneltavaksi:
- Various Artists – Exhilaration: Light Music With A Lilt
- Various Artists – The Cream Of Light Music Favourites
- Various Artists – The Red Sombrero

Artikkeli: Musiikki elokuvassa Metropolis (1927)

2010-09-21T23:04:00.002+03:00

Alkuperäinen elokuvajuliste (1927)

Julkaisu: 10. tammikuuta 1927

Jakelu: UFA

Maa: Saksa

Kieli: Mykkä/saksankieliset väliotsikot

Budjetti: 5,1m markkaa

Kesto: 153 minuuttia

Tekijät
Ohjaus - Fritz Lang
Käsikirjoitus - Thea von Harbou
Pääosanäyttelijät - Alfred Abel, Brigitte Helm, Gustav Fröhlich, Rudolf Klein-Rogge
Musiikki - Gottfried Huppertz
Tuottaja - Erich Pommer

Musiikkia elokuvan alkukohtauksesta

«Elokuva alkaa mahtipontisin torvisoitoin. Sävel kohoaa niin kuin kohoavat valtavat tulevaisuuden pilvenpiirtäjät. Jylhät fanfaarit avaavat näkymän Metropolikseen. (0:00-0:47)
Kuin muurahaispesässä työläiset vaihtavat vuoroaan ahtautuen maansisään vieviin konesaleihin. Musiikin sävy on vakava ja paikoin kaoottinen. Raskas ja uuvuttava nuotti kuvastavat koneiden suuruutta. (0:48-)»

Metropolis - maalaus ja trikkikuva elokuvasta

Taustaa

Saksalainen elokuvataiteen mestari ja 1900-luvun yksi kuuluisimmista ohjaajista Friedrich "Fritz" Lang (1989 - 1976) tunnetaan parhaiten elokuvistaan M (1931) sekä Metropolis (1927).

Fritz Lang ja kuuluisa monokkelinsa

M, joka oli Langin ensimmäinen käsikirjoittama äänielokuva, nosti näyttelijä Peter Lorren (1904 - 1964) tähtirooliin lastentappajana. Kuten Lang, myös Lorre pakeni natsien juutalaisvainoja Yhdysvaltoihin, jossa hän loi pitkän uran esiintyen mm. elokuvissa The Man Who Knew Too Much (1934), Casablanca (1942) ja 20,00 Leagues Under the Sea (1954).

Peter Lorre elokuvassa "M"

Suosio
M on nykyään arvostetuimpia rikoselokuva maailmassa ja kulttuurihistorialliselta kannalta se oli film noir -genren pioneereja. IMDB:n Top 250 -elokuvalistalla M on sijalla #56. Itse Fritz Lang piti elokuvaa hänen parhaana työnään.

Metropolis, joka löytyy samaiselta IMDB:n listan sijalta #92, on kenties M:ääkin merkittävämpi elokuva. Ensinnäkin se oli ja on edelleen maailman kallein mykkäfilmi. Elokuvan lavasteisiin panostettiin uskomattomalla tavalla ja erikoistehosteet olivat täysin ennennäkemättömiä, vuosia edellä aikaansa. Vielä nykyäänkään katsoja ei voi kuin ihastella sitä tarkkuutta ja huoliteltua työtä, jota jokaisessa kohtauksessa näkee.
Statisteja Metropoliksessa oli mukana lähes 40 000, joka on todennäköisesti ollut tuon ajan ennätys.

[Varoitus - Juonireferaatti - Varoitus]

Omituisessa, mutta silti täysin järjellä käsitettävässä megalopolissa työläisten ja omistavien välinen ero on suunnaton. Kaupunkia johtaa kovapäinen Joh Fredersen (Alfred Abel). Tämän poika Freder (Gustav Fröhlich) näkee ihastuttavan kauniin naisen, Marian (Brigitte Helm) ja seuraa tätä työläisten maanaliseen kaupunkiin missä Marialla on suuri hengellinen valta. Yrittämällä käyttää hullun tiedemiehen, Rotwangin (Rudolf Klein-Rogge) keksintöä, Koneihmistä (Brigitte Helm) hyödykseen agent provocateurina yrittää Joh Fredersen lujittaa otettaan maan alla asumaan pakotetuista työläisistä, mutta Rotwangilla on omia, apokalyptisia suunnitelmiaan. Hänen käskystään Koneihminen aloittaa sekasorron luomisen paitsi työläisten kaupungissa myös omistavan luokan keskuudessa ja täyskatastrofi välttyy vain hyvän tuurin ja Frederin ja Marian ponnistelujen tuloksena.

Fritz Langin suunnattoman kallis tulevaisuusmyyttinen näkemys on visuaalisesti komea ja samoin karmaiseva. Suunnattomaan ahtauteen ja kolkkouteen sullotut tehdaslaitteet joita konemaisesti liikkuvat työläiset käsittelevät ovat valtavia savuttavia paholaishahmoja ja niiden vastakohtana on suorastaan monoliittimaiset kaupunkinäyt yläpuolisesta kaupungista. Nerokkaiden ja ikäänsä nähden erinomaisten erikoistehosteiden lisäksi mukana on selkeää raamatullista symboliikkaa Viimeisestä Tuomiosta ja sitä enteilevistä tapahtumista. Sanoma on ehkä jälkiviisaasti katsoen naiivi, tarina liiankin isoa kaliiberia ammuttavaksi mykkäelokuvassa ja (ehkä) kadonneet osuudet syövät kokonaisuudesta tehoa, mutta silti se toimii. Langin visio dehumanisoivasta teollisesta maailmasta menee niin pitkälle että työläisiä ei edes ole nimetty - heillä on vain numerot.

Alfred Abelin kurttuinen olemus on valettu teollisuuskihon ja Gustav Fröhlich jää jokseenkin ohueksi motiiveiltaan, mutta Metropolis ei olekaan henkilöiden elokuva - sen henkilöt ovat pelkkiä tehtäviä ja piirteitä kokonaisuudessa. Brigitte Helm saa erityisesti Koneihmisen yliampuvine eleineen mukaan pelottavuutta ja tehokkuutta mitä ei vanhanaikainen näyttelytyyli nakerra yhtään heikommaksi. Rudolf Klein-Rogge on hullun tiedemiehen arkkityyppi takkutukkineen, monomanioineen ja hänellä on myös konekäsi lisäämässä epäinhimillistä vaikutelmaa.

Kokonaisuus on elokuvan klassikko. Pelottavan moderniin maailmaan liitetty myyttinen kertomus ja ehkä liiankin kunnianhimoinen ollakseen täydellinen. Kokonaisuus on juoneltaan melkoista huttua, mutta kuvasto ja yksittäiset kohtaukset ovat kiistattoman upeita.

Jurpo @ Leffatykki.com

Elokuvan näyttelijät eivät olleet tuon ajan tähtiä, eikä yhdestäkään heistä tullut länsimaissa kuuluisaa Lorren tavoin. Saksassa vain miespääosaesittäjä Gustav Fröhlichlle (1902 - 1987) Metropolis toimi ponnahduslautana pitkälle uralle valkokankaalla.

Gustav Fröhlich Frederin roolissa

Filmi
Elokuvan suunnittelu aloitettiin jo vuonna 1924. Kuvaukset alkoivat 26. toukokuuta 1925 ja ne kestivät seuraavan vuoden lokakuun lopulle. 5 miljoonan markan budjetti vastasi nykyistä 200 miljoonaa dollaria.
En löytänyt lähdettä, missä kerrottaisiin elokuva tuotoista. Tiettävästi Metropolis ei julkaistessaan ollut valtava menestys kotimaassaan, joten jonkinlainen floppi saattoi olla kyseessä. Suomessa Helsingin Capitol-teatteri näytti filmin 21. maaliskuuta 1927.
Kansanvälistä menestystä rajoitti harkitsematon leikkaustyö. 3½ tunnin elokuva leikeltiin Yhdysvalloissa, koska teatterit eivät halunneet esittää yli 90 minuutin elokuvia. Lisäksi alkuperäinen 16-kuva-sekunnissa -filminopeus vaihdettiin äänifilmien 24-kuvaa-sekunnissa vastaavaksi. Leikkaustyön epäloogisuuden ja rytmityksen vuoksi elokuvasta tuli aivan muuta, kuin millaiseksi ohjaaja Lang oli sen tehty.

Pitkään luultiin, että elokuvan alkuperäiset nitraattifilmit olivat iäksi tuhoutuneet. 90-luvulla asti Metropolis kesti 80-90 minuuttia levittäjästä riippuen. 2002 suoritettujen arkistolöytöjen ja digitoinnin ja remasteroinnin avulla koottiin 124 minuuttia kestävä versio elokuvasta. Juuri tämän DVD:llä 2003 julkaistun version YLE näytti kesällä 2010.
Heinäkuussa 2008 Argentiinasta - Buenos Aireisin filmimuseosta - löydettiin kopio Metropoliksen alkuperäisestä versiosta. Tapauksesta uutisoitiin Suomessakin.

Metropoliksen löydetty filminegatiivikotelo

Kesti 2 vuotta restauroida pahoin kärsineet filminauhat, mutta lopulta helmikuussa 2010 eli 83 vuotta elokuvan ensinäytännön jälkeen Metropolis oli jälleen täydellinen - kuin millaiseksi ohjaaja Lang oli sen tehnyt. Elokuvaa on näytettä rajoitetusta toukokuusta 2010 alkaen uudestaan teattereissa ja se on netonnut yli 350 000 dollaria.
_________________

Rotwangin ja Fredersenin kieroilut

«Musiikin sävy on juonitteleva ja uhkaava. Federsenin teema (0:30-) on yksinkertainen ja kolkko. Suoranainen vaara ei vielä välity vaan ainaostaan sen uhka. Viaton huiluosuus (1:37-) kertoo romanttisesta palosta, joka liittyy henkilöhahmojen historiaan.

Joh Fredersen, Rotwang ja robotti

Musiikki
Elokuvan alkuperäisen musiikin teki Gottfried Huppertz (1887 - 1937). Tavallisesti mykkäfilmeihin ei sävelletty varta vasten valmista soundtrackia, vaan teatteripianistit/urkurit improvisoivat taustat. Suuren luokan elokuviin musiikki yleensä sävellettiin.
Kuten Langin filmiversiot myös Huppertzin sävellykset "hukkuvat" pölykerrosten alle vuosikymmenien kuluessa. Niinpä uudelleenesitykset sisälsivät samalla uudet musiikit.
Kuuluisin tulkinta on italiaisen Giorgio Moroderin (s. 1940) 80-minuuttinen restaurointi filmistä vuodelta 1984. Elektronisen musiikin tuottajana hän lisäsi elokuvaan syntikka- ja pop-taustat. Esiintyvinä artisteina oli mm. Freddie Mercury, Pat Benatar ja Bonnie Tylor. En ole itse nähnyt kyseistä versota elokuvasta, mutta varmasti slaagin saisin jossakin vaiheessa. 80-luvun pop ja 20-luvun mykkäelokuva eivät yksinkertaisesti sovi yhteen.
Silti Moroderin versio on kerännyt kohtuullisen fanikunnan rinnalleen. Pätkiä adaptaatiosta voi löytää YouTubesta.

Giorgio Moroderin version soundtrackin kansi

Elokuvan lukuisista soundtrackeista huomattavan suuri osa on elektronisin instrumentein tehty. Toisaalta näen sen siinä, että tämänkaltainen sävellystyö ja äänitys on halvempaa ja vähemmän aikaa vievää kuin suuren sinfoniaorkesterin käsittely.
Kotimaisen tulkinnan tarjoaa Tapani Suomela, jonka sähköpianoteos vuodelta 1999 on omalaatuinen.
__________________

Gottfried Huppertz
Gottfried Huppertz varttui Kölnissä ja suoritti siellä musiikkikonservatorion opinnot saaden näin lähtötaidot säveltäjäntyölleen. Ensimmäisen itsekirjoittamansa laulun hän teki 18 vuotiaana ystävälleen.
Huppertz toimi lääninteatterin laulajana 1910-luvun lopulla ja sai näistä ansioistaan Hofsängerin tittelin. 20-luvulle tultaessa hän tapasi Berliinissä vaikuttaessaan ohjaaja Fritz Langin. Langista tuli Huppertzien pitkäaikainen perhetuttu ja yhteistyökumppani. Aluksi myös näyttelijänlahjat omaava Huppertz esiintyi pienrooleissa Langin elokuvissa, mutta ohjaaja tiesi miehen sävellystaidot ja ehdotti hänelle vakinaista työtä. Ja niin kävi. Vuosien 1924-33 aikana Huppertz sävelsi musiikin kaikkiaan viiteen Fritz Langin ohjaamaan elokuvaan.

Gottfried Huppertz mahd. 1920-luvun alussa

Huppertz jatkoi säveltämistä äänifilmien ilmaannuttua teattereihin. Sen lisäksi hän teki muutamia orkesteriteoksia, lauluja sekä sovituksia. Surullista kyllä, Gottfired Huppertz kuoli sydänkohtaukseen 7. helmikuuta 1937 vain 49-vuotiaana. Maailmansodan jälkeen säveltäjä oli jo käytännöllisesti unohdettu. Vasta 2000-luvulle tultaessa Huppertzin musiikki on löydetty uudelleen. Metropolis on - kenties - niistä taidokkain esimerkki.

Rotwangin esitys

«Futuran eroottinen tanssi. Elokuvan yksi teemoista toistuu rytmikkäin foxtrot-askelein. Musiikissa kuvataan ristiriitaa aidoin kauneuden ja mekaanisen valheen välillä. Tilanne on katsojan kannalta surrealistinen ja päätön.»

Luonnehdintoja soundtrackista

Op. 29: Metropolis oli kestoltaan 141 minuuttinen orkesteriteos. Huppertzin käsikirjoitus elokuvan musiikkiin ja pianosovitukseen ovat säilyneet. Samoin lukuisat orkesteriosuudet ovat löytyneet 80-luvulla paperille kirjoitettuna. Pianosovitus on mahdollisesti tarkoitettu teatteripianisteille ja avuksi salonkiorkesterin johtajalle. Säveltäjä otti siis huomioon vaihtelevat musiikkikokoonpanot. Itse ennakkonäytöksessä 66 päinen orkesteri säesti elokuvankatsojia. Otteita musiikista julkaistiin jopa äänilevyllä ja kyseessä olikin ensimmäinen soundtrack-julkaisu Saksassa.
Elokuvan uudelleenleikatussa versiossa - syksyllä 1928 - Huppertzin musiikkia oli jo korvattu muiden taiteilijoiden kuten Chopinin musiikilla. Ulkomaiden levityksissä filmi sai uudet musiikit ja vain Itävallassa, Kroatiassa, Alankomaissa ja Ranskassa varmasti kuultiin alkuperäinen musiikkitausta.

Säveltäjän profiili

Olette varmasti kuunnellet kolme tähän mennessä tarjottua näytettä elokuvan soundtrackilta. Varsinaista soundtrackia ei tosin ole julkaistu CD-muodossa. Nämäkin pätkät ovat peräisin mykkäelokuvan ääniraidalta, josta fanit ovat koonneet ko. "soundtrackin".
Huppertzin musiikki on lähellä wagnerilaista myöhäisromantiikka. Siinä on selvä saksalainen, richardstraussimainen sointu. Rakenne on tonaalinen. Samalla sävelkulku on moderni ja dystopistinen kuten filmin aihe. Klassiseen muottiin sekoittuu salonkimusiikista valssi, tanssimusiikista foxtrot - kummatkin 20-luvun suuntauksia. Huppertz hyödyntää myös musiikillisia alluusioita; työläisten vallankumouksen alkaessa taustalla soi muunnelma Marseljeesista. Taustalla - teesinä - vaikuttaa koko ajan avant-gardemainen miljöö ja koneiden jatkuva läsnäolo.
Kokonaisuutena paletti on siten enemmän kuin hämmentävä.

Huppertz käyttää musiikkinsa selkärankata teemoja eli taiteen termin leitmotifeita. Näistä voidaan eritellä niin kaupungin, ikuisten puutarhojen, Frederin, Marian ja Futuran teema. Teemoihin ja niiden muunnelmiin palataan jatkuvasti elokuvan aikana. Koko elokuva ikään kuin kietoutuu näiden henkilöhahmojen ja paikkojen olemassaoloon ja juontuviin ristiriitoihin. Raidalla Rotwangin esitys Futuran teema kuullan nopeutettuna tanssiaskeliin sovitettuna.
Teemat eroavat toisistaan ja ne tunnistaa nopeasti elokuvan vanhetessa. Etenkin "Futuran teema" on huikea. Sen rakenne toistuu kahdesti eri sävelasteikolla ja viulut viiltävät syvään ja hartaasti.

Huppertz, radio ja Metropolis

Musiikin rooli oli mykkäelokuvalle oli luonnollisesti tärkeämpi kuin mitä se nykyään. Ilman dialogia ja äänitehosteita musiikin rooli oli toimia tarinaa eteenpäin vievänä "kertojana". Toisin sanoen musiikki edusti kulloinkin ohjaajan toivomaa tunnetilaa. Näitä ominaisuuksia voi havaita esimerkkikappaleista. Rotwangin ja Fredersenin kieroilut antaa käsityksen, että Rotwang on epämääräinen keksijä ja kenties vaarallinen lyöttäytyessään yhteen Fredersenin kanssa. Musiikki on uhkaavaa ja pelokasta. Asia ei kävisi niinkään ilmi pelkästään kuvaa katsomalla. Äänielokuvassa kuuluisi kenties kolkko kaiku ja satunnaista käkätystä.

Väkijoukon ajattelutapa

«Marian kaunis teema keskeytyy vihaisen työväen raivoon. He vaativat sortajien päätä vadille. Työväenmarssien kliseet kuuluvat tahdissa. Musiikki joutuu kiirehtimään nopean leikkauksen takia tunnelmasta ja tapahtumasta toiseen. Kohtauksella on jopa oma loppu fanfaarinsa (1:30). Tätä harvoin käytettään elokuvissa, vaan siirtymät ovat osittain limittäisiä»

Loppusanat
Elokuva on historiallinen monessa mielessä. Jo musiikkinsa suhteen se on tapaus, jollaista 1900-luvun eurooppalaisesta filmimaailmasta ei hevin löydy.
Elämme vuotta, jolloin Fritz Langin elokuva on vihdoin saatu restauroitua entiseen loistoosaan. Näin on onnistuttu tekemään myös Gottfried Huppertzin suurenmoiselle taustamusiikille. Elokuvan lyhyempi versio löytyy jo DVD:nä ja täysimittainen versio tulee näillä näkymin kauppoihin marraskuussa 2010. Tätä spektaakkelia ei parane missata elämässään.

Lähteet:
http://en.wikipedia.org/wiki/Metropolis_%28film%29
^{http://www.imdb.com/title/tt0017136/
http://fimumu.com/huppertz/
http://translate.google.com/translate?js=n&prev=_t&hl=en&ie=UTF-8&layout=2&eotf=1&sl=auto&tl=en&u=http%3A%2F%2Fwww.welt.de%2Fdie-welt%2Fkultur%2Farticle6327934%2FWie-Metropolis-durch-die-Musik-gerettet-wurde.html
http://books.google.fi/books?id=D2Z1ITPYzr0C&lpg=PA225&ots=8h0PTgQJcT&dq=%22%20Huppertz%22%20metropolis%20%20-elements%20%22Bonnie%20Tyler%22&pg=PA47#v=onepage&q&f=false
http://www.michaelorgan.org.au/Metroe.htm
http://www.elonet.fi/title/ek352o/esitys
http://verdantmetropolis.homestead.com/page2.html}

Viikon 37 viisikko

2010-09-18T14:32:00.003+03:00

Lukemisen selkeyttämiseksi kokeilen viikon viisikossa sähkösanoma-tyyliä. Lisäksi tarjoan omat kommenttini kappaleesta faktatiedon ohella.

______________________________

1. The Pink Panther Theme

Sävellys: Henry Mancini - Esitys: Henry Mancini orkestereineen - Vuosi: 1963

Henry Mancini (1924 - 1994) oli italialaisen emigranttiperheen vesa.
Hän soitti huilua isänsä kanssa Sons of Italy -bändissä lähellä Pittsburghia.
Kävi opintonsa arvostetussa Juilliard School -konservatoriossa.
Liittyi uudelleenkoottuun Glenn Millerin (1904 - 1944) orkesteriin ja toimi siellä pianistina ja sovittajana.
Teki läpimurtonsa säveltämällä Emmy-palkitun tunnusmelodian TV-sarjaan Peter Gunn (1958) ja Oscar-palkitun kappaleen Moon River elokuvaan Aamiainen Tiffanylla (1961).
Mancinin jazz-kappale elokuvasarjaan (ja myöhemmin samannimiseen piirrettyyn) The Pink Panther (1963-1993) on miehen tunnetuin teos. Sävellys voitti 3 Grammy-palkintoa seuraavana vuonna.
Piirretyn vuoksi kappale mielletään toisinaan lastenlauluksi. Suomenkieliset sanat instrumentaaliin on tehnyt Kari Tuomisaari (s. 1934).

«Teema onnistuu täydellisesti oikean tunnelman luomisessa. Rytmitys on harkittu ja soitto vaitonainen; kokonaisuus kuvastaa "hiippailua". 50 sekunnin kohdalla kappaleesta tulee täysiverinen jazz-teos. Lopussa palataan maailmankuuluun melodiaan. Viimeinen torvipörähdys kuuluu nykyisiin agenttikliseisiin.»

Vaaleanpunainen pantteri ja Henry Mancini (1985)

2. Tequila

Sävellys: Daniel Flores - Esitys: The Champs - Vuosi: 1957

Danny Flores (1929 - 2006) oli meksikolaista alkuperää mutta syntyjään californialainen.
"Laulavana cowboyna" tunnettu esiintyjä Gene Autry (1907 - 1998) omisti levy-yhtiön. Yhtiölle äänittämä sessiomuusikoiden ja Danny Floresin perustaman the Flores Trion B-puolen kappale Tequila nousi listaykköseksi Billboardilla.
Kappale oli listan ykkösenä maaliskuun 1958 puolesta välistä huhtikuun puoleen väliin asti.
The Champsiksi nimetty bändi ei Tequilan jälkeen nauttinut menestyksestä ja yhtye hajosi 1965.

«Kappale on yksittäisiä Tequila-huudahduksia lukuun ottamatta instrumentaali. Tyyliltään se on 50-luvun rock-kappale höystettynä latinomaisin rytmein ja saksofonein. Menestyksen salaisuus on tarttuva rytmikuvio, saksofonimelodia ja yksinkertainen ja myyvä nimi "Tequila".»

Uudelleenjulkaistun vinyylin kansitaidetta

3. Strangers in the Night

Sävellys: Bert Kämpfert - Sanoitus: Charles Singleton & Eddie Snyder - Esitys: Frank Sinatra ja Ernie Freemanin orkesteri - Vuosi: 1966

Säveltäjä/orkesterinjohtaja Berthold "Bert" Kämpfert (1923 - 1980) syntyi Hampurissa ja oli mukana orkesteritoiminnassa jo ennen liittymistään natsien laivaston soittokuntaan.
Oli 60-luvulta lähtien mukana Euroopan ja yhdysvaltojen musiikkituotannossa.
Instrumentaali Wonderland by Night (1960) vietti 3 viikkoa Yhdysvaltojen listaykkösenä.
Tuotti Beatlesien ensimmäisen albumin My Bonnie (1961).
Spanish Eyes (1965) tunnettu hitti myös Suomessa.
Strangers in the Night sävellettiin alunperin kroatialaiselle Ivo Robićille (1923 - 2000), joka esitti sen alunperin musiikkifestivaaleilla Leningradissa. Kroatiankielinen levytys on kuunneltavissa Spotifyssa.
Frank Sinatra levytti kappaleen huhtikuussa 1966. Se oli välitön listaykkönen niin Hot 100- kuin Easy Listening-listoilla. Kappale oli kärjessä myös Isossa-Britanniassa.
Sinatra sai kappaleesta parhaan miesesiintyjän Grammyn ja parhaan äänityksen Grammyn. Sovittaja Ernie Freeman (1922 - 1981) sai palkinnon sovitustyöstään.

«Perus 4/4 balladi. Melodia on yksinkertainen mutta sitäkin kauniimpi. Sen kaava toistuu hieman muunneltuna pitkin kappaletta, joten kokonaisuus on selkeä. Viulusovitus on romanttinen ja samoin Sinatran tulkinta.»

Levyn "Strangers In The Night" kansi

4. Unforgettable

Sävellys & sanoitus: Irving Gordon - Esitys: Nat King Cole ja Nelson Riddlen orkesteri - Vuosi: 1951

Irving Gordon (1915 - 1996) kalpenee useiden muiden amerikkalaisten suursäveltäjien rinnalla.
Ainoan Grammynsä Gordon sai kappaleesta Unforgettable (työnimeltään Uncomparable) vuodelta 1951.
Tulkinnan ovat tehneet lukuisat artistit, kuuluisimpana Nat King Cole (1919 - 1965).
Cole levytti kappaleen kolmesti: 1951 Nelson Riddlen (1921 - 1985) orkesterisäestyksellä, 1952 jazz combona ja 1961 jälleen Riddlen sovittamana.

«Miellyttävän loungemainen vibrafoni aloittaa kappaleen. Colen samettinen ääni sopii viulusovitukseen ja hiljaiseen jazz-pianoon. Tyylipuhdas teos läpeensä ja Grammynsä ansainnut.»

Aina maireasti hymyilevä Nat King Cole

5. Starman

Sävellys & sanoitus: David Bowie - Sovitus: Mick Ronson - Esitys: David Bowie - Vuosi: 1972

Englantilaisen David Robert Jonesin aka David Bowien (s. 1947) rock-laulajan ura on kestänyt jo pian 50 vuotta.
Starman vuoden 1972 albumilta The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars oli Bowien ensimmäinen iso hitti sitten 1969 julkaistun Space Oddity -singlen, joka ylsi Ison-Britannian listoilla ykköseksi.
Bowien levyjä on myyty 136 miljoonaa ja platinaa hän on pokannut peräti 9 kertaa lukuisten kulta- ja hopealevyjen lisäksi.
Vuonna 2002 järjestetyssä BBC:n äänestyksessä 100 Greatest Britons David Bowie oli sijalla #29.

Akustinen kitara tuottaa heleän rockin tunnusomaisen soinnin. Kertosäe on melodialtaan mieleenpainuva ja lyriikoiltaan näppärä. Starman -osuus tuo mieleen animaatioiden ystävänä Fleischerin Gulliverin retket -elokuvan laulun "All well".

Brittisinglen kansi

Mikä näistä miellytti sinua eniten?

Levyarvostelu: Abba - Arrival (1976)

2010-09-11T21:49:00.002+03:00

Julkaisu: 11 Lokakuuta 1976

Levy-yhtiö: Polar

Genre: Pop/Disco

Formaatti: LP

- Spotify-linkki -

Tekijät:

Sävellykset - Benny Andersson, Björn Ulvaeus, Stig Anderson

Sovitukset & tuotanto - Benny Andersson, Björn Ulvaeus, Rutger Gunnarsson (jouset)

Äänitekniikka - Michael B. Tretow

Basso - Rutger Gunnarsson

Saksofoni - Lars Carlsson

(Sähkö)kitara: Janne Schaffer, Björn Ulvaeus, Lasse Wellander, Anders Glenmark

Rummut - Ola Brunkert, Roger Palm

Jouset - Anders Dahl, Roger Palm

Lyömäsoittimet - Malando Gassama

Syntetisaattori, marimba, kellopeli, accordeon - Benny Andersson

Kansitaide - Rune Söderqvist

Valokuva - Ola Lager

Kappaleet:

A1	When I Kissed The Teacher	3:00
A2	Dancing Queen	3:50
A3	My Love, My Life	3:52
A4	Dum Dum Diddle	2:53
A5	Knowing Me, Knowing You	4:02
B1	Money, Money, Money	3:05
B2	That's Me	3:15
B3	Why Did It Have To Be Me	3:20
B4	Tiger	2:55
B5	Arrival	3:00

Kokonaiskesto: 33:16

____________________________

Keväällä 1975 julkaistu ABBAn kolmas albumi ABBA vankisti yhtyeen asemaa yhtenä johtavista Euroopan pop-bändeistä. Levy - menestyksestään huolimatta - ei ollut saanut samanlaista vastaanottoa, minkä Waterloo oli aikoinaan saanut. Tärkeä myyntimaa Iso-Britannia oli toki hurahtanut Mamma Miaan, mutta muut kappaleet sekä albumi eivät myyneet toivotunlaisesti.
Pikaisesti ABBAn tuotantotiimi eli Benny Andersson, Björn Ulvaeus sekä Polar-levy-yhtiön omistaja ja yhtyeen manageri Stig Anderson (1931 - 1997) aloittivat uuden levyn äänitykset elokuussa 1975. Julkaisuajankohdaksi ajateltiin seuraavaa kevättä.

Mutta työskentely oli hidasta. Ei sikäli, että kappaleiden tuottaminen olisi ollut ongelma tai laiskuutta olisi ilmassa, vaan julkisuus; ABBA oli kysytty ikoni median keskuudessa, ja aikaa kului muun muassa promootiokiertueilla eri puolella Eurooppa ja esimerkiksi Yhdysvalloissa. Lisäksi Fridan ruotsinkielinen sooloalbumi Frida ensan (1975) aiheutti viivästystä uuden albumin teossa.

Dancing Queenin tuotantoa 1975. Etualalla Frida ja Stig, editointipöydällä Michael B. Tretow

Vuoden lopussa vain Dancing Queen oli valmis. Oli selvä, että julkaisu tulisi siirtymään ensi syksyyn.
Fridan sooloalbumilla ollut Fernando käännettiin englanniksi julkaistiin poikkeuksellisesti erillisenä ABBAn singlenä maaliskuussa 1976. Itse tulevalle albumille sitä ei lisätty.
Kappale oli huikea hitti ja myi yli 10 miljoonaa levypainosta. Listoilla se nousi ykköseksi peräti 13 maassa. Ruotsissa kappaleeseen kyllästyneet kuuntelijat nostivat sen "vain" sijalle #2.

Äänitykset Tukholman Metronome Studiolla käynnistyivät kunnolla vasta keväällä 1976, jolloin eetteriin purkitettiin That's Me, Happy Hawaii, Why Did It Have to Be Me sekä Knowing Me, Knowing You. Viimeksi mainittu kuului Bennyn suosikkeihin, vaikka sen teema ennusteli vuosien päästä tulevaa pariskuntien eroa. Money Money, Money, jonka nimi oli eräässä vaiheessa Gypsy Girl (suom. Mustalaistyttö) näki päivänvalonsa toukokuussa 1976.

Lämmin kesä tuotti kappaleet Tiger sekä levyn ykkösraidan When I Kissed The Teacher, jonka alkuperäinen otsikko Rio De Janiero. Kappaleen videolla opettajaa näyttelee koomikko Magnus Härenstam (s. 1941). Kappale on jälleen yksi Bennyn suosikeista.

When I Kissed The Teacher -videon ruutukaappaus

Dum Dum Diddle aiheutti päänvaivaa. Björn muistaa, kuinka «sanat kirjoitettiin epätoivon puuskassa viideltä aamulla». Siitä huolimatta kappale on ehtaa ABBA laatua, eikä yksikään fani voisi muuta arvata.

Levylle oli kertynyt jo liuta hyviä kappaleita, mutta albumin julkaisua varten tarvittiin vielä muutama. Agnethalle sävellettiin balladi My Love, My Life (työnimeltään Monsieur, Monsieur). Björnin laulutaidot pääsivät oikeuksiinsa raidalla Why Did It Have To Be Me. Viimeinen kappale oli seurausta Bennyn intohimosta ruotsalaiseen kansanmusiikkiin. Oodi Taalainmaalle-niminen instrumentaali sai lopulta nimen Arrival kansilehden tehneen Rune Söderqvistin avovaimon ehdotuksesta albumin otsikoksi.

Ensimmäinen single Dancing Queen/That's Me julkaistiin elokuussa 1976. Se oli tuleva rikkomaan kaikki yhtyeen tähänastiset saavutukset.

ABBA pokkaamassa Lontoon promootiokiertueella kulta- ja platinalevyt 15.11.1976

Arvostelu:

A1. When I Kissed the Teacher

Sävellys & sanoitus: Benny Andersson & Björn Ulvaeus - Esitys: ABBA - Vuosi: 1976
ABBA DABBA DOO -televisio-ohjelmaa varten kappaleelle kuvattiin video elokuussa 1976. Paikkana toimi Tukholman Hedvig Eleonooran (1636 - 1715) koulu.
Kappale alkaa pirteästi. Soitinvalinnat tuottavat heleän taustaäänen. Rumpukomppi tulee mukaan vasta puolen minuutin jälkeen. ABBAn vahvuus on heti havaittavissa yksinkertaisessa mutta tarttuvassa melodiassa. Lyriikat ovat selkeitä ja niinikään tarttuvat. Kappale on tosin kuultu jo puolessatoista minuutissa, mutta tätähän jaksaisi looppina kuunnella vaikka puoli tuntia.
Agnetha ja Frida ovat äänittäneet laulunsa monta kertaa, jolloin kappaleessa on ikään kuin useita laulajia.
****½

A2. Dancing Queen

Sävellys & sanoitus: Benny Andersson, Björn Ulvaeus & Stig Anderson - Esitys: ABBA - Vuosi: 1976
Dancing Queen, alkuperäisnimeltään Boogaloo, esitettiin ensimmäisen kerran Kaarle Kustaa XVI:n ja Silvian häitä edeltävässä gaalaillassa 18. kesäkuuta 1976.
Jo tuolloin yhtyeen jäsenet tiesivät kyseessä olevan jättihitti.
Kun single julkaistiin, se siirtyi heti listaykköseksi 13 maassa. Myös Yhdysvalloissa, joka oli sensaatio. Sittemmin yksikään ABBAn kappaleista ei saanut USAssa vastaava suosiota.
Vuona 2004 kootussa listassa Dancing Queen nimettiin kaikkien aikojen 6. eniten Ison-Britannian radiossa soitetuista kappaleista.

Kappale alkaa Bennyn pianoglissandolla ja tarttuva diskobiitti sekä kuoro luovat tukirangan hittien hitille. Yltiö iloinen ja melko mahtipontinen kappale uuvuttavat tosin liian usein kuultuna, mutta se ei vähennä sävellyksen onnistuneisuutta.

Minulle on hieman epäselvää, kenen toimesta mahtavat ja instrumenttirikkaat taustat ovat tuotettu. Esimerkiksi Rutger Gunnarsson vastasi jousisovituksista, mutta oliko hänellä orkesteri? Se on varmaa, että keikkalavalla playbackia ei käytetty. Tästä todisteena kuva Dancing Queenin esityksestä Australian kiertueella.
*****

Täysikokoinen orkesteri säestämässä ABBAaa. Kapellimestarina tod.näk. Anders Eljas (s. 1953)

A3. My Love, My Life

Sävellys & sanoitus: Benny Andersson, Björn Ulvaeus & Stig Anderson - Esitys: ABBA - Vuosi: 1976
Levyn yksi kourallisesta harvoin soitetuista kappaleista. Nyyhkyballadin lauluosuudet esittää Agnetha, jolla ammattitaitoa on juuri tämänlaisille kappaleille. Musiikkivideo suunniteltiin juuri siten, että Agnethan kasvot ja ulkoinen kauneus vangittaisiin ruudulle - muuta ei näytettäisi. Valaistukseen panostettaisiin, jotta pehmeä tunnelma saataisiin luotua.

Kappaleen alku on lähes hengellinen. Vasta 55 sekunnin kohdalla hitaat balladirytmit yhdistyvät lauluun. Kokonaisuus on kaunis ja siis onnistunut. ABBAn myöhemmät hitit, kuten One of Us, ovat asteen verran omaperäisempiä. Näin My Love, My Life joutuu jäämään parempiensa varjoon.
**½

Ruutukaappaus ABBA DABBA DOO -ohjelman musiikkivideosta My Love, My Life

A4. Dum Dum Diddle

Sävellys & sanoitus: Benny Andersson & Björn Ulvaeus - Esitys: ABBA - Vuosi: 1976
Kappale, jonka sanoituksia Björn inhosi ja jota Frida piti "hölmönä". Tästä huolimatta se on taattua ABBAa: omaperäinen ja pirteä. On mahdotonta sanoa, miksi se olisi yhtään sen huonompi kuin Money, Money Money tai Mamma Mia. Yksi tekijä "hyljeksintään" voi olla se, ettei sitä julkaistu singlenä.
Alun syntikkajouset tuovat omaperäisen startin pirtelle pop-kappaleelle. Benny Anderssonin vahvuuksia ovat juuri mieleen jäävät introt; ne erottavat hitit flopeista. Lasse Wellanderin akustinen kitara luo jälleen heleän taustan laululle. Melodia välillä 0:25-0:31 on riemukas ja jälleen omaperäinen.
****

A5. Knowing Me, Knowing You

Sävellys & sanoitus: Benny Andersson, Björn Ulvaeus & Stig Anderson - Esitys: ABBA - Vuosi: 1976
Yksi suurimmista ABBAn hiteistä - jälleen. Työniminä kappaleelle oli Ring It In ja Number 1 Number 1. Tiedä sitten, olisiko esim. jälkimmäinen romuttanut koko kappaleen saaman suosion. Nyt se oli listaykkönen niin Isossa-Britanniassa sekä Eurochart Hot 100 -singlelistalla.
Wellanderin kitaraintro on legendaarinen. Muuten kappale on varsin yksinkertainen ja säyseä. Kitarainstrumentaali välillä 1:15-1:33 on puolestaan loistava.
Outoa kyllä, en itse olen kappaleen fani. Minusta kappale on tylsä ja jopa masentava, eikä sitä ole kovin kiva soittaa pianolla. Tosin kontekstin ja omaperäisyyden tähden joudun antamaan sille täydet 4 ja puoli tähteä.
****½

B1. Money, Money, Money

Sävellys & sanoitus: Benny Andersson & Björn Ulvaeus - Esitys: ABBA - Vuosi: 1976
Levyn toiseksi suurimmasta paukusta vastasi vuoden 1972 Cabaret-elokuvasta inspiraation saanut Money, Money, Money. Kuudessa maassa listaykkönen, monissa top-3:ssa. Singlen toisella puolella oli kappale Crazy World, jota ei julkaistu itse albumilla.
Kappale on osoitus Andersson Ulvaeus -kaksikon taidoista luoda musikaalimateriaalia, ja näitä musikaaleja myöhemmin seurasi Chessin (1984) ja Mamma Mian (1999) muodossa.

Intro - jälleen tunnistettava. Pianokuvio taustalla on täydellinen. Sanoitus on rautaa ja nerokkaasti rimmaava. Täydellinen ABBA-biisi.
*****

Musiikkivideolla on nähtävissä Cabaretin vaikutus Fridan hattuvalinnalla.

B2. That's Me

Sävellys & sanoitus: Benny Andersson & Björn Ulvaeus - Esitys: ABBA - Vuosi: 1976
That's Me on omia suosikkejani ABBAn tuotannossa. Radiossa sitä ei valitettavasti kuule koskaan. Se julkaistiin Dancing Queenin B-puolella, mutta ei jostain syystä noussut itsenäiseksi menestykseksi.
Kappale on pirteä. Siinä on selkeä Take A Chance On Me -tyylinen ote rytmin suhteen heti alusta asti. Intro tempaa mukaansa.
Melodia ei ole niin "helppo" kuin muissa ABBAn hiteistä. Sävellaji vaihtuu välillä jopa mollin puolelle. Jotkut kohdat ovat melkein pelottavia (2:25-2:40) Taustakuorot lisäävät surrealistista tuntua. Juuri nämä epähittimäiset piirteet eivät ehkä avaudu kaikille musiikinystäville. Itse taas pidän rikkaasta diskosaundista, jota That's Me sisältää.
****½

B3. Why Did It Have to Be Me

Sävellys & sanoitus: Benny Andersson & Björn Ulvaeus - Esitys: ABBA - Vuosi: 1976
Why Did It Have to Be Me poikkeaa levyn muusta sisällöstä niin paljon, että mieleen tuleen 3 ensimmäisen albumin vähemmän onnistuneet kappaleet kuten Man In The Middle ja What About Livingstone. Onnekseen näistä poiketen kyse ei ole "levyntäytteestä" vaan kunnollisesti rock'n'roll -sovituksesta.
Kyse on nimenomaan sovituksesta. Kappaleesta tuli alunperin havaijilaistyylinen laulu Happy Hawaii, joka on kuultavissa Spotifyssa. Pian äänityksen jälkeen yhtye ymmärsi suuremman potentiaalin melodiassa ja muokkasivat siitä Fats Domino (s. 1928) tribuuttina rokkiversion. Björn jakoi lauluosuudet tyttöjen kanssa.
Kappale onkin Rock Me:n ohella yhtyeen parhaita rokkiteoksia. Ekstra-instrumentteina lisäväriä tuo Lars Carlsson saksofoneineen.
****

B4. Tiger

Sävellys & sanoitus: Benny Andersson & Björn Ulvaeus - Esitys: ABBA - Vuosi: 1976
Tiger julkaistiin singlenä vain Argentiinassa, eikä sitä voi pitää yhtyeen superhittinä.
Intro on jälleen kerran kappaleen vahvuus. Itse lauluosuus poikkeaa alusta ja kertosäkeistöstä tuomalla mukaan "afrikkalaista" rytmiä. Kuiskattu osuus (1:12 ->) on myös omaperäinen, mutta todella lyhyt. Muuten kappale ei tarjoa mitään kiehtovaa puolen välin jälkeen. Perus-ABBAa - eli keskimääräistä parempaa poppia.
***½

B5. Arrival

Sävellys & sanoitus: Benny Andersson & Björn Ulvaeus - Esitys: ABBA - Vuosi: 1976
Toinen ABBA-instrumentaaleista (Intermezzo No. 1 oli ensimmäinen) on hakenut vaikutteita Taalainmaan kansanlauluista. Juuri siksi se on hyvin yksinkertainen ja sisältää vain (syntikka)jouset ja sanatonta laulua. Samalla se poikkeaa levyn hiteistä ehkä liiaksi. Mutta Benny Anderssonille on annettava tunnustusta kokeilevasta lähestymistavasta - siitä, että sävellys ylipäätään pistettiin levylle.
Kappaleesta on tehty muutama Cover-versio, joista maineikkain on Mike Oldfieldin (s. 1953) tulkinta vuodelta 1980.
**

Tuomio:
Edelliset 3 albumia eivät ole minulta saaneet niin hyviä arvosteluja, kuin ABBA maineellaan ansaitsisi. Totuus on, että julkaisut eivät olleet tasapainoisia. Liian monta huonoa raitaa pilasi makua muuten hyviltä kokonaisuuksilta.
Tässä mielessä Arrival on ensimmäinen todellinen mestariteos. Kappaleissa on saavutettu tarttuva 60-luvun melodinen linjaus ja 70-luvun rytmikäs diskosuuntaus. Tästä eteenpäin taso kyllä pysyi laadukkaana, mutta Arrivalin myötä ABBA tavoitti vihdoin huipun. Viimeistään nyt se oli osoittanut, että ABBA tultaisiin muistamaan ei vain Euroviisuvoittajana vaan suurenmoisena 1900-luvun musiikkiyhtyeenä.
****½

Suomi-arkiston aarteita - Vol. 4

2010-09-03T23:29:00.002+03:00

Olen huomannut, että From Here On It Got Rough -blogin jäätyä tauolle verkosta puuttuu jälleen vanhaa suomalaista musiikkia käsittelevä sivu. Tahtipuikkohan ei suoranaisesti ole profiloitunut kotimaisiin savikaikuihin, mutta on myönnettävä, että ikiaikainen iskelmä on yksi päägenre.
YouTubessa vanha suomimusiikki sen sijaan elää tervettä elämää. Aktiivisia videoiden lataajia on kourallinen (Tahtipuikko mukaan lukien) ja uusia päivityksiä tulee päivittäin. YouTube onkin jopa parempi musatietouden levittäjä kuin vaikeasti löydettävät blogit. On oikeastaan makuasia, kumpi metodi sopii itselle. Henkilökohtaisesti pyrin silti siihen, että mukaan saisi tekstiä ja kuvia. Tähän blogi on omiaan. Sitä paitsi YouTubessa on aina riski, että videot poistetaan tuosta noin. Blogger harvemmin poistaa koko blogin.

Mutta asiaan. Tällä kertaa esittelen 10 erittäin harvinaista äänitettä. Ainakin näin toivon. Muutama näistä tulee myös YouTubeen.
_____________________________

1. Reissu Helsingissä

Sävellys: Tuntematon - Sanoitus: J. Alfred Tanner - Esitys: J. Alfred Tanner - Vuosi: 1912

Vanhinta "iskelmää" edustaa tässä eräs musiikkilaulajiemme pioneereista J. Alfred Tanner (1884 - 1927). Reilun 70 kappaletta levyttänyt kuplettilaulaja äänitti tämän Helsingin matkasta kertovan huumoriteoksen 26.9.1912 missäpä muuallakaan kuin Helsingissä. Lieneeköhän kappaleen sanoituksilla totuusarvoa.
Tannerin suosio perustui paljolti hänen laulun ohessa tapahtuvaan näyttelemiseen. Hän saattoi pynttäytyä mitä hauskimpiin lumppuihin esittäessään esim. vanhoja eukkoja.
Tanner kuoli nuorena niin monen hengen vievään tuberkuloosiin, mutta hänen perintönsä on säilynyt mm. Kulkurin valssin kautta.

J. Alfred Tanner

2. Valse orientale

Sävellys: François de Godzinsky - Esitys: Arto Satukangas - Vuosi: 1994

Olen tässä blogissa maininnut useammin kuin monta kertaa George de Godzinskyn. Hänen isänsä Franciszek (1878 - 1954) - muusikko myös - on sen sijaan jäänyt unholaan. Tämä ei ole mikään ihme, sillä hänen sävellyksiensä aikakausi on 100 vuoden takaa, ajalta jolloin informaatiota ei jäänyt ellei ollut todella tärkeä henkilö.
Minulta puuttuu tähän hätään Georgesta tehty elämänkertateos, jossa mahdollisesti hänen isästään kerrotaan laajemmin. Nyt voin vain arvailla teoksen Valse orientale sävellysvuotta. Veikkaan sen olevan peräisin 20-luvun puolesta välistä. Franciszek toimi Pietarissa liikemiehenä aina vuoteen 1919, kunnes perhe muutti Helsinkiin. Siellä Monsieur François teki tienestiä ravintolamuusikkona ja sävelsi kappaleita, joista kourallinen levytettiin. Tämä kappale on sen sijaan jälkiäänitys vuodelta 1994.

Franciszek de Godzinsky (1913)

3. La Paloma

Sävellys: Sabstián de Iradier - Sovitus: Kaarlo Valkama - Esitys: Ramblers-orkesteri johtajanaan Klaus Salmi - Vuosi: 1938

Tanssiorkesteri Ramblers oli Zamban mantterlinperijä 20-luvun Helsingin viihdeilloissa. Tässä blogissa Ramblers on mainittu Antiikkia antiikkia -ohjelman kappalevalinnasta Unelmissain oot mun. Suomalainen Aninkaisten Rytmi on lämmittänyt kappaleen uudelleen keikoillaan, mikä on hieno juttu. Kuka tietää, vaikka Ramblers-saundia saisi kuulla livenä vielä 2050, tai 2100?
Alkuperäinen Ramblers jatkoi esiintymisiä aina 50-luvulle asti. Tässä se esittää yhden kuuluisimmista latinokappaleista La Paloma, jonka espanjalainen Sebastián Iradier (1809 - 1965) sävelsi jo 1861.

Ramblers lavalla 40-luvun puolessa välissä

*Klikkaa suuremmaksi*

4. Jäätynyt kukka

Sävellys: Toivo Kärki - Sanoitus: Auvo Kurvinen - Esitys: Eero Väre ja Kristalli-orkesteri johtajanaan Heinz Munsonius - Vuosi: 1940

Olavi Virran Kipparikvartetissa 1953 korvannut Eero Väre (1913 - 1972) oli yksi maamme johtavista artisteista 40-luvulla. Vaikka hän levytti reilusti yli 200 levynpuolta, hänen statuksensa nykykuulijoiden keskuudessa on käytännössä olematon. Karisman puute ja vaatimaton luonne olivat tähteyden tiellä.
Väre, joka oli Ramblersin saksofonisti/viulisti/klarinetisti ja satunnainen solisti herätti Toivo Kärjen kiinnostuksen. Tämä sävelsi Väreelle kappaleita, joita Väre sitten levytti. Valssi Jäätynyt kukka on yksi näistä varta vasten tehdyistä kappaleista. Georg Malmstén levytti kappaleen 6 vuotta myöhemmin ja tämä äänitys on päätynyt CD:lle asti. Väreen ei.

5. Oh Senorita

Sävellys: Meksikolainen kansansävelmä - Sanoitus: Matti Jurva - Esitys: Eugen Malmstén ja Rytmi-Pojat - Vuosi: 1938

Meksikolainen sävellys Cielito Lindo, jonka Quirino Mendoza y Cortés (1859 - 1957) sävelsi 1882, levytettiin meillä ensi kerran Eugen Malmsténin (1907 - 1993) toimesta. Malmsténin johtama Rytmi-Pojat oli muodostunut Rytmi-lehden vaikutuksesta ja Yleisradion hyväksymänä se esiintyi aluksi Radion Rytmi-Poikina. Orkesteri kilpaili Ramblersin kanssa jazz-orkesterien herruudesta. Malmstén lauloi yhtyeen solistina ja he levyttivät 30-luvulla uusimpia hittejä aina Broadwaylta asti.

Rytmi-Pojat äänittämässä 1930-luvun puolessavälissä

*Klikkaa suuremmaksi*

6. Shish Kebab

Sävellys: Kansanlaulu - Sanoitus: Mauno Maunola - Esitys: Seija Lampila ja Ingmar Englundin orkesteri - Vuosi: 1958

Itämainen kansansävel Shish Kebab on levytetty monen ulkomaisen artistin ja orkesterin toimesta. Joissakin yhteyksissä säveltäjiksi on merkitty George Stone ja David Carroll (1913 - 2008). Meillä sen levytti 50-luvun ahkerimpia naissolisteja oleva Seija Lampila (s. 1936). Lampilaa pidettiin musiikkipiireissä tyylitietoisena ja hänen genreskaalansa käsitti jazzin ja Shish Kebabin tyyliset etniset laulut. Lampila muutti Yhdysvaltoihin 60-luvun puolessa välissä ja on asunut siellä siitä lähtien.

BlueMasterin savikiekko

7. Syksyn varjoja

Sävellys: Paavo Raivonen - Esitys: Onni Laihanen & Paavo Raivonen - Vuosi: 1939

Harmonikkainstrumentaali 30-luvun lopulta keskeyttää matkan 50-luvulta. Paavo Raivonen (1909 - 1981) - syntynyt Kuorevedellä - tunnettiin Dallapén yhtenä hanuristeista. 30-luvulla häntä kuultiin lähes kaikilla Dallapén levytyksillä. Sen lisäksi Raivonen teki 30 omaa levytystä joista viisi hän oli itse säveltänyt. Monissa niissä hän soittaa duettona yhdessä harmonikkamestari Onni Laihasen (1916 - 1956) kanssa, kuka niin ikään kuului Dallapén haitaristeihin.

Paavo Raivonen

8. Tervetuloa aamukahville

Sävellys: Harry Bergström - Esitys: Harry Bergström - Vuosi: 1970

Niilo Tarvajärven (1914 - 2002) sunnuntaiaamun radio-ohjelma Tervetuloa aamukahville oli 50-luvun kuunnelluimpia lähetyksiä. Tarvajärven ohjelman pianistina toimi vuodesta 1951 eteenpäin Harry Bergström (1910 - 1989), jonka muusikko/säveltäjäura oli alkanut jo 20-luvun lopulla.
Bergström oli elokuvayhtiö Suomi-Filmin tuotteliain säveltäjä. Hänen musiikkia pystyi kuuleman lähes 80 tuon ajan elokuvassa. Bergström tunnetaan parhaiten Kipparikvartetin ja Metro-tyttöjen musikaalisena johtajana. Hän pääsi johtamaan myös lukuisia orkestereita toimien kapellimestarina. Iskelmälevytyksistä Harry Bergströmin käsialaa oli lähes kaksi ja puolisataa kappaletta, mikä on varsin paljon. Tunnetuihin hitteihin lukeuttuu mm. Vaimoke ja On lautalla pienoinen kahvila. Tunnussävel Tervetuloa aamukahville on jälleen yksi osoitus miehen sävellystaidoista.

Harry Bergström

*Klikkaa suuremmaksi*

9. Kottarainen

Sävellys: Helena Eeva & Tapio Lahtinen - Sanoitus: Tapio Lahtinen - Esitys: Metro tytöt ja Decca-yhtye johtajanaan Matti Viljanen - Vuosi: 1955

Jostain syystä Äänitetietokanta mainitsee Helena Eevan (1923 - 1960) sävellyksen tekijäksi. Eeva oli kuitenkin pelkkä sanoittaja ja sävellys on joko kansanlaulu tai Tapio Lahtisen. Hän on Kerttu Mustosen ohella (1891 - 1959) maineikkaimpia naissanoittajiamme, mutta jäi selvästi Mustosen varjoon. Yksi selittävä tekijä on Eevan aikainen poistuminen 36-vuotiaana.
Tapio Kullervo Lahtinen (1922 - 1996) puolestaan tunnettiin paremmin pelkästään Kullervona. Kullervo kirjoitti sanat 200 kappaleseen, suurin osa ikivihreitä kuten Istanbul, Kulkuset, Luonnonlapsi, Mustasukkaisuutta ja Valkea joulu.
Metro-tyttöjä on turha esitellä lukijakunnalle, joten eteenpäin ->

10. Benfica

Sävellys: Angelo Apollonio - Sanoitus: Fernandes Juvenal - Esitys: Iiris Rautio - Vuosi: 1963

Iris Rautio (s. 1940) on rajoitetun piirin jazz-laulajamme. Hän alkoi levyttää vuonna 1962 ja on tehnyt harvoja levytyksiä aina tähän päivään asti. Hän on tehnyt yhteistyötä mm. trumpetisti Björn Björklöfin sekä Nacke Johanssonin kanssa. Nykyisin Rautio viihtyy Swing & Tonic bändin solistina.
Kappaleen alkuperästä en löytänyt tietoa, mutta säveltäjä on todennäköisesti brasilialainen.
Ja näihin harvinaisiin kuunteluhetkiin päättyykin tämänkertainen Suomi-arkiston aarteita.

Iiris Rautio

Viikon 35 viisikko

2010-09-01T21:09:00.000+03:00

Viikon kohokohta? No ei, äänestää voi läpi vuoden. En ole vielä keksinyt, mitä voisin tehdä äänestystuloksilla.

Sitra

________________________________

1. On hetki

Sävellys & sanoitus: Rauno Lehtinen - Käännös: Tuntematon - Esitys: Georg Ots ja Eesti Raadio estraadiorkester johtajanaan Peeter Saul - Vuosi: 1969

Kollegoiden arvostama Rauno Lehtinen (1932 - 2006) taisi niin pirteät tanssikappaleet (Letkis), viisut (Tom, tom, tom) kuin haikean tunnelmalliset teokset (Toiset meistä, Muuttuvat laulut). On hetki kuuluu hänen tunnetuimpiin sävellystöihin ja on mielestäni tyylikkäimpiä kappaleita, mitä Suomesta on tuotettu. Ei ihme, että naapurimaamme Viron tunnetuin laulaja, Suomessakin tiuhaan esiintynyt baritoni Georg Ots (1920 - 1975) esitti sen Viron radion viihdeorkesterin kanssa jo 1969.
Ots levytti paljon suomeksi, mutta Lehtisen kappaleen hän esitti viroksi. Käännös on tuntematon.

Rauno Lehtinen

*Klikkaa suuremmaksi*

2. C'est si bon

Sävellys: Henri Betti - Sanoitus: André Hornez - Esitys: Jean Marco ja Jacques Hélian Orchestra - Vuosi: 1947
Ranskalaisia hittejä rantautui meille 50-luvulla tasaiseen tahtiin. Yksi suurimmista tapauksista oli Yves Montand (1921 - 1991) 1948 levyttämä C'est Si Bon -swingi. Amerikoissa sen levytti niin Johnny Desmond, Eartha Kitt kuin Louis Armstrong. Suomessa Maire Ojonen ja Henry Theel lauloivat sen savikiekolle vuonna 1950.
Mutta! Ensimmäisen levytyksen teki never-heard laulaja Jean Marco jo 1947. Hänen tuntemattomuutta selittänee aikainen kuolema auto-onnettomuudessa 1953. Marco oli tuolloin vasta 32-vuotias. Orkesterisovitus on Montandin versiota pirteämpi, joka on hyvä asia. Säestäjänä toimii Euroopan ajan johtava big band, Jacques Hélian (1912 - 1986) orkestereineen.

Columbian savikiekko

3. Kolmas mies

Sävellys & esitys: Anton Karas - Vuosi: 1949
Orson Wellesin (1915 - 1985) sivuroolissa tähdittämä The Third Man sijoittuu sodan raunioittamaan Wieniin, jossa katsojille tarjotaan film noir -tyylinen mysteeri. Elokuvaa pidetään yleisesti yhtenä genrensä parhaista teoksista. Brittifilmin suosion syynä on pakko lukea Anton Karasin (1906 - 1985) tekemä soundtrack. Ohjaaja Carol Reed (1906 - 1976) etsi kuumeisesti elokuvalleen musiikkia, mutta ei halunnut tyytyä tavanomaisen orkesteritaustaan. Sitten sattumalta, Reed kuuli eräässä wieniläisessä ravintolassa sitraa soittaneen Karasin soittoa. Hän sai idean, että musiikki sopisi hänen elokuvaansa. Reed kustansi Karasille matkan Lontooseen äänitystä varten ja Karas tuotti koko soundtrackin.
Sitramusiikki oli jotain uutta länsimaalaiselle mediateollisuudelle. Itse elokuvan teema nousi mm. Yhdysvalloissa listaykköseksi ja pysyi siellä yli 2 kuukautta. Cover-versiot mukaan lukien levyjä on myyty yli 40 miljoonaa kappaletta. Teema tunnetaan myös nimellä The Harry Lime Theme.

Anton Karas sitran ääressä (1951)

4. Funiculì, Funiculà

Sävellys: Luigi Denza - Sanoitus: Peppino Turco - Esitys: Sergio Bruni
Löysin perheen savikiekkojen joukosta useita Sergio Brunin (1921 - 2003) levytyksiä. Artisti ei sanonut minulle mitään eikä Wikipediasta löydy edes englanninkielistä artikkelia. Jostain syystä hänen levyjä on ilmaantunut tänne.
Sen sijaan Italiassa Napolin lähettyvillä syntyneellä Brunilla on kuulun laulajan historia. Toisessa maailmansodassa Bruni vammautui jalasta, ja vaiva jäi pysyväksi.
Läpimurtonsa Bruni teki 1945, kun hän voitti yleisradioyhtiö RAI:n järjestämän laulukilpailun. Seuraavat kaksikymmentä vuotta hän levytti Italainkieliselle His Master's Voice -levymerkille.
Burnin suosikkirepertuaariinsa kuului, luonnollisesti, napolilainen musiikki. Yksi kuuluisimpia alueen lauluja ja samalla italialaiskappaleita on Funiculì, Funiculà. Se on peräisin niinkin kaukaa kuin vuodelta 1880. Kappaleen on koveroinut niin oopperalaulajat kuin viihdemedian makaroniparodioijat.
Bruni jatkoi esiintymistä ja oli mukana musiikkiprojekteissa lähes kuolemaansa asti.

Laulaja Sergio Bruni

5. Juhlamarssi op. 22

Sävellys: Erkki Melartin - Esitys: Kuopion kaupunginorkesteri johtajanaan Shuntaro Sato - Vuosi: 2000
En ole pitkään aikaan käsitellyt Suomalaisia klassisen musiikin säveltäjiä blogissa. Heitä on kylläkin niin monia, että melkoisen väitöskirjan musikanteista parhaimmillaan saisi.
Erkki Melartinin (1875 - 1937) voi lukea mukaan "suurten" suomalaisten säveltäjien listaan. Itse pidän hänen pianoteoksista, mutta Melartin muistetaan myös oopperasta Aino (1907 - 1908), sinfonioistaan, jousikvartetoista sekä Suomen suosituimmasta häämarssista, joka on peräisin näytelmästä Prinsessa Ruusunen (1904).
Melartin oli myös tärkeässä roolissa silloisen Musiikkiopiston (nykyisen Sibelius-Akatemian) kehityksessä. Hän toimi konservatorion johdossa 1911-1936.

Erkki Melartin

Mikä näistä miellytti sinua?

Teemana: Lastenlaulut - Osa II

2010-08-30T19:42:00.002+03:00

Lastenlaulujen kehitystä on aina ollut mukava seurata. Erittäin vanhoissa lastenlauluissa rajan vetäminen on ollut astetta vaikeampaa. Tuutulaulut ovat aina kuuluneet yhteiskuntiin, mutta 3-10 vuotiliale tarkoitetuista lastenlauluista ei ole jäänyt monia juuri elämään. Kyseessä on pikemminkin olleet lorut ja leikit. Toisaalta ennen äänilevyjä lastenlaulut ovat levinneet pääasiassa sukupolvelta toiselle ja enintään pitäjän sisällä. Näin eri maakunnissa (mm. Karjalassa) ovat syntyneet omat lastenlaulut.

Savikiekkojen yleistyessä lastenlauluja saatiin usein ulkomailta, mm. Yhdysvalloista, Ranskasta ja muista Euroopan maista. Kunnollisia kotoperäisiä lastenlauluja saatiin odottaa aina Georg Malmsténin sävellykseen Sairas karhunpoika saakka. Äänitteen julkaisusta tuli tänä vuonna kuluneeksi tasan 80 vuotta.

Lastenlaulujen kulta-aikana voidaan pitää 50-lukua. Tällöin Kipparikvartetti, Jori-Setä, Marjatta & Martti Pokela sekä monet muut artistit ja kokoonpanot tuottivat lapsille musiikkia. Sama päti ympäri maailman.

Kipparikvartetti, eli Auvo Nuotio, Olavi Virta, Teijo Joutsela ja Kauko Käyhkö. Pianon ääressä Harry Bergström.

*Klikkaa suuremmaksi*

Lasten musiikkia on tuotettu onneksi aina tähän päivään asti. Keskustella tosin voi, ovatko nykyajan lastenlaulut hyviä? Esimerkiksi lyhytkestoinen kuuntelu Ipanapa-levyiltä sai allekirjoittaneen kulmakarvat kurtulle. Kappaleet olivat lähes täyttä poppia! Missä on iloinen tiuku-tauku-miuku-mauku -tunnelma, jonka me muistamme Mikkihiiri ja susihukasta?
Totta kai nostalgiakorvakuulokkeet saavat ei-omaan lapsuuteen liittyvät laulut tuottamaan ahdistusta. Parempi olisi siis kysyä lapsilta itseltään, jolloin tulos olisikin niin, että Malmsténista he eivät tykkäisi yhtään.
Onneksi vanhoja julkaisuja on edelleen CD-muodossa ja niitä voi esim. kirjastoista lainata lapsilleen. Tarjontaa on vuosi vuodelta enemmän kun entisetkin julkaisut lasketaan. Ja se on hyvä se.
________________________

Mikki-hiiri ja vuorenpeikko

Sävellys: Georg Malmstén - Sanoitus: R. R. Ryynänen - Esitys: Georg Malmstén, Greta Pitkänen & Dallapé - Vuosi: 1937
Artikkelimme vanhin lastenlaulu tulee 73 vuoden takaa. Kyseessä on kolmas Jori Malmsténin luomasta viidestä Mikki-hiiri-laulusta, joiden seurauksena Malmstén oli joutua ongelmiin Disney-yhtiön kanssa. Onnekseen hänen onnistui puhua itsensä pois syytöksistä ja vielä 1963 hän sävelsi laulun Mikki-hiiri lentäjänä. Vaan kuka uskaltaa jatkaa sarjaa ;)
Sovitus on eläväinen, ja ei ihme, sillä taustalla on laadukkain 30-luvun orkesterimme Dallapé. Jo introon on panostettu ksylofonin ja kulkusten toimesta. Erittäin paljon pidän välisoitosta 1:47-1:58, joka on lähellä Disneymäistä piirrosmelodiaa. Ken tietää; jos suomessa olisi ollut varaa animaatioihin, Malmsténista olisi voinut tulla niiden säveltäjä.
Mainittakoon, että Malmsténien sisko Greta Pitkänen (1911 - 1938) kuoli seuraavana vuonna tuberkuloosiin vain 27-vuotiaana.

Pikku paimen

Sävellys: Olavi Huuska - Sanoitus: Lauri Jauhiainen - Esitys: Heikki Juhani ja Finlandia-yhtye johtajanaan Harry Bergström - Vuosi: 1953

Uusia lastenlauluja voi löytää vielä vanhemmalla iällä. Uusia siinä mielessä, että esim. ollut koskaan kuullut tätä vuoden 1953 laulua Pikku paimen, kunnes alkuperäinen äänite löytyi autotallista. Tottahan toki se piti digitoida. Jostain kumman syystä sitä ei ole myöhemmin käännetty CD:lle.
Heikki-Juhani Pihasta kerroin jo viime artikkelissani. Hänen lyhyt laulajauransa käsitti 14 levytystä vuosina 1953-56. Intiaanin sotahuuto lienee niistä kuuluisin.

Finlandia P 172 -savikiekko

*Klikkaa suuremmaksi*

Hauva ikkunassa

Sävellys: Bob Merrill - Sanoitus: Kyllikki Solanterä - Esitys: Kipparikvartetti johtajanaan Harry Bergström - Vuosi: 1953

Toinen "arkistosta" löytynyt savikiekkolevytys oli Hauva ikkunassa, jonka Kipparikvartetti esitti vuonna 1953. Laajalti tunnettu teos on käännös amerikkalaisesta huumoriteoksesta How much is that doggie in the window, jonka Bob Merill (1921 - 1998) sävelsi ja Patti Page (s. 1927) nosti Billboardin ykköseksi maaliskuussa 1953 ollen tällä sijalla 8 viikkoa. Kyseessä ei siis suoraan ollut lastenlaulu, vaikka Suomessa ja myöhemmin muuallakin sitä on pidetty lapsille suunnattuna. Tämähän ei ole ollut mitenkään harvinaista lastenlaulujen kohdalla, koska melko suurikin osa nykyisistä "lastenlauluista" on alunperin ollut tehty aikuisille - tai pikemminkin kaikenikäisille.

Finlandia HMV TJ 30 -savikiekko

*Klikkaa suuremmaksi*

Pop Goes the Weasel

Sävellys & sanoitus: Englantilainen lastenloru - Esitys: Nick Davies & Royal Philharmonic Orchestra, Chorus of the Arts Educational School - Vuosi: 1998
Yksi parhaiten tunnetuista lastenlauluista Pop Goes the Weasel on peräisin 1800-luvun Englannista. Ensimmäiset nuotit leikkilaulu on niinkin kaukaa kuin vuodelta 1853. Ei aikaakaan kunnes loru levisi Atlantin toiselle puolelle. Yhdysvalloissa se sai kenties jopa suuremman suosion kuin emämaassaan. Kappaletta kuulee edelleen mm. lasten mekaanisissa äänileluissa, vieterileluissa, pehmoleluissa yms. Se on esiintynyt eri medioissa lukemattomia kertoja.
Suomessa kappaletta ei ole tiettävästi levytetty. Lauluun liittyvä leikki muistuttaa paljon perinteistä tuolileikkiä, jossa joka kierroksella yksi pelaaja tippuu pois.

Davy Crockett

Sävellys: George Bruns - Sanoitus: Tom Blackburn - Käännös: Reino Helismaa - Sovitus: Ossi Malinen - Esitys: Kauko Käyhkö & Decca-yhtye - Vuosi: 1955
Kun sodan jälkeen Disneyn animaatiotuotanto takkusi, suunnitteli Walt piristysruiskeeksi televisioon tuotettavia näytelmäelokuvia. Yksi näistä oli ABC:lle vuosina 1954-1955 tuotettu viisi tunnin pituista jaksoa sisältänyt Davy Crockett. Kyse oli ensimmäisestä minisarjasta TV:n historiassa.
En ole itse nähnyt minuuttiakaan aikoinaan hyvinkin suositusta sarjasta. Suurelle yleisölle ainoastaan sarjan tunnuslaulu on tuttu. Kyseessä oli K-12 ohjelma, joten lastenlaulusta on taas kyseenalaista puhua.
Balladin säveltäjänä toimi Disneyn vakiosäveltäjä George Bruns (s. 1914 - 1983), joka yksinkertaisesti toteutti pyynnön "pikaisesti tarvittavasta tunnuslaulusta".
Suomi oli 50-luvulla ripeä omimaan Amerikkalaisen valtamedian buumit. Kappaleen alkuperäisversion sijaan meillä Davy Crockett tuli tunnetuksi Reino Helismaan (1913 - 1965) sanoituksen ja Kauko Käyhkön (1916 - 1983) laulun kautta. Minua hämää hieman Käyhkön lausunta Davy-nimelle: hän sanoo "dei" suhteettoman nopeasti.

George Bruns sävellystyössään
*Klikkaa suuremmaksi*

Vokaalilaulu

Sävellys & sanoitus: Marjatta Pokela - Sovitus: Matti Kontio - Esitys: Mikko Möykky & Lapsiryhmä sekä Orkesteri Oiva - Vuosi: 1980
Edesmenneen Marjatta Pokelan lastenlaululevytykset alkoivat jo 60-luvulla. Sitä ennen hän oli kiertänytyhdessä puolisonsa Martti Pokelan (1924 - 2007) kanssa ympäri Suomea esittäen kansanmusiikkia kanteleella.
Marjatta Pokela on harvoja naissäveltäjiämme, joiden musiikki on jäänyt elämään - toki pääasiassa lapsien keskuudessa. Maineikkaimpia hänen lauluistaan on Vaarin saari (1968), Ihme ja kumma (1983) sekä Mörköooppera (1980). Viimeksi mainittu noin 40 minuuttinen musiikkiteos sisälsi parisenkymmentä laulua, joista tähän artikkeliin olen valinnut mielenkiintoisen Vokaalilaulun. Kappale on samalla opettavainen! Lopussa oleva rytmimusiikki + kakofonia on erikoinen lisä.

Inke Tinke Minki

Sävellys & sanoitus: Peter Ehlebracht - Sanoitus: Matti Kontio - Esitys: Eero Kaarna ja Pia, Kati & Ira Saxholm sekä Kenguru-orkesteri - Vuosi: 1983

Inke tinke minki sekä kaksi seuraavaa kappaletta ovat minulle henkilökohtaisesti tärkeitä. Ne ovat kaikki peräisin vinyyliltä Hyrskyn myrskyn - 20 riemukasta lasten suosikkia. Levy on laadukas kokoelma lastenmusiikkia vuosilta 1960-1983. Levyllä on pääasiassa tuoretta materiaalia. Vanhin laulu on Britan ja Eikan duo Polkupyörä.
Inke Tinke Minki on alunperin saksalaisen huumoriyhtyeen Insterburg & Co.:n levytys vuodelta 1973 albumilla Die Hohe Schule der Musik. Nykyisin kappale tunnetaan myö Der Papageien song. Suomessa Liisa Lääveri levytti sen (jälleen) Matti Kontion sovituksella ja käännöksellä 1979.

Levyn kansitaidetta

*Klikkaa suuremmaksi*

Popsi popsi porkkanaa

Sävellys: Markku Kopisto - Sanoitus: Asta Kaukonen & Chrisse Johansson - Esitys: Maiju Salmenkivi - Vuosi: 1979

Hyrskyn myrskyn -levy sisälsi myös opettavaisia lauluja, kuten Popsi popsi porkkanaa. Siinä muistutetaan vihannesten ja hedelmien tärkeydestä sekä niiden vitamiinipitoisuudesta. Tyttölaulajan ponteva laulu on hyvin hyvin hellyttävää kuunneltavaa. Kappale pitää pintansa yhtenä suosituimmista lastenlauluista nykyäänkin.

Ei villiä länttä enää ole

Sävellys: Paul Fagerlund - Sanoitus: Vexi Salmi - Esitys: Irwin Goodman - Vuosi: 1977

Rokimpaa menoa julkaisulla tarjosi koko kansan Irwin Goodman (1943 - 1991). Kappale vuodelta 1977 julkaistiin alunperin Warnerin levyllä Inkkareita ja länkkäreitä. Nykyään kappale ei välttämättä olisi mennyt sensuurista läpi sen sanoituksen johdosta: "Siellä teevettä juodaan ja sammutaan", yhtenä esimerkkinä. Irwinin levytysrepertuaariin kuului lastenlaulujen lisäksi myös joululauluja - saavutus, johon harva artisti toteuttaa.

Tarkastaja Lerppu Koiranen

Sävellys & sanoitus:Sampo Haapaniemi & Markus Koskinen - Esitys: Ella ja Aleksi - Vuosi: 2004
2004 loppuvuoden musiikki-ilmiöstä vastasi Ella ja Aleksi levyllä Lenni Lokinpoikanen. Kyse oli lastenlevystä, joka poikkeuksellisesti vetosi myös vanhempaan kuulijakuntaan. Osalta tilanteen selitti laulujen näkeminen parodioina. En esimerkiksi itse laskisi levyn kappaleita suoraan lastenlauluiksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Lapset eivät laulaneet vaan räppäsivät konebiittien päälle. Toisekseen aikuiset pitivät levyä eräänlaisena huumorimeeminä. Sama tapahtui saksalaisen Schnappi-hitin kohdalla. Meemin ansioista levy oli virallisen albumilistan ykkössijalla 4 viikkoa! Mikäli kyse olisi ollut perinteisestä lastenlaulusta, vastaavaa ei olisi ikinä käynyt.
Kiitosta on kuitenkin jaettava tuotantotiimille omaperäisestä ideasta. Lasten äänet ovat jälleen todella hellyttäviä.

Levyn kansi